Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat kulkeneet Perean halki kohti etelässä sijaitsevaa Jerusalemia. Lähestyessään määränpäätään he ylittävät Jordanin lähellä Jerikoa. Heidän kanssaan matkustaa myös muita viettämään vuoden 33 pesahia.

Jeesus, joka on päättänyt olla perillä kaupungissa ennen pesahia, kulkee opetuslasten edellä. Opetuslapset ovat peloissaan. Aiemmin kun Lasarus kuoli ja Jeesus aikoi lähteä Pereasta Juudeaan, Tuomas sanoi toisille: ”Mennään mekin, niin että kuolisimme hänen kanssaan.” (Johannes 11:16, 47–53.) Jerusalemiin menemiseen liittyy riskejä, joten on ymmärrettävää, että he pelkäävät.

Valmistaakseen apostoleja siihen, mitä on edessä, Jeesus ottaa heidät erilleen ja sanoo heille: ”Olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika luovutetaan ylipapeille ja kirjanoppineille. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet muihin kansoihin kuuluville, ja nämä pilkkaavat ja ruoskivat häntä sekä teloittavat hänet paalussa. Kolmantena päivänä hänet herätetään.” (Matteus 20:18, 19.)

Tämä on kolmas kerta, kun Jeesus kertoo opetuslapsilleen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matteus 16:21; 17:22, 23). Tällä kertaa hän kuitenkin kertoo myös sen, että hänet teloitetaan paalussa. Opetuslapset kuuntelevat Jeesusta mutta eivät ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. He saattavat odottaa, että kirjaimellinen Israelin valtakunta palautetaan ennalleen. Ehkä he toivovat, että he saavat osakseen suosiota ja arvostusta Kristuksen rinnalla maanpäällisessä valtakunnassa.

Yksi matkalla olevista on Jaakobin ja Johanneksen äiti, joka on luultavasti Salome. Jeesus on antanut näille kahdelle apostolille nimen,  joka merkitsee ’ukkosenjyrinän poikia’, epäilemättä heidän kiivaan luonteensa vuoksi (Markus 3:17; Luukas 9:54). Nämä kaksi ovat jo jonkin aikaa halunneet huomattavaa asemaa Kristuksen valtakunnassa, ja heidän äitinsä tietää sen. Äiti lähestyy Jeesusta poikiensa puolesta, kumartaa hänen edessään ja pyytää häneltä palvelusta. Jeesus kysyy häneltä: ”Mitä haluat?” Hän vastaa: ”Anna sanasi, että nämä kaksi poikaani saavat istua valtakunnassasi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi.” (Matteus 20:20, 21.)

Pyynnön takana ovat todellisuudessa Jaakob ja Johannes. Jeesus on juuri kertonut, että häntä tullaan häpäisemään ja nöyryyttämään, joten hän sanoo heille: ”Ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä kohta juon?” He vastaavat: ”Voimme.” (Matteus 20:22.) Ilmeisesti he eivät vieläkään täysin ymmärrä, mistä on kyse.

Jeesus kuitenkin sanoo heille: ”Te tosin juotte maljani, mutta se, kuka istuu oikealla tai vasemmalla puolellani, ei ole minun päätettävissäni, vaan nuo paikat kuuluvat niille, joille Isäni on ne valmistanut.” (Matteus 20:23.)

Kuullessaan Jaakobin ja Johanneksen pyynnöstä muut kymmenen apostolia närkästyvät. Ehkä Jaakob ja Johannes olivat äänessä myös silloin kun apostolit kiistelivät siitä, kuka on suurin (Luukas 9:46–48). Joka tapauksessa tämä pyyntö paljastaa, että 12 apostolin kunnianhimo ei ole laantunut eivätkä he ole noudattaneet Jeesuksen neuvoa käyttäytyä niin kuin vähäisin.

Jeesus päättää puuttua tilanteeseen, joka on kiristänyt tunnelmaa. Hän kutsuu 12 apostolia luokseen ja neuvoo heitä lämpimään sävyyn: ”Te tiedätte, että ne, joiden katsotaan olevan kansojen hallitsijoita, määräilevät ihmisiä ja niiden suuret pitävät heitä vallassaan. Näin ei saa olla teidän keskuudessanne, vaan sen, joka haluaa tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka haluaa olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla kaikkien orja.” (Markus 10:42–44.)

Sitten Jeesus kiinnittää huomion omaan esimerkkiinsä, jota apostolien tulisi jäljitellä. Hän selittää: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta.” (Matteus 20:28.) Jeesus on noin kolmen vuoden ajan palvellut toisia, ja hän tulee lopulta jopa kuolemaan ihmiskunnan puolesta. Opetuslapsilla pitäisi olla samanlainen asenne kuin Kristuksella, ja heidän tulee haluta palvella toisia ennemmin kuin olla toisten palveltavana. Sen sijaan että he pyrkisivät huomattavaan asemaan, heidän tulisi haluta olla vähäisimpiä.