Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

 LUKU 86

Kadonnut poika palaa kotiin

Kadonnut poika palaa kotiin

LUUKAS 15:11–32

  • VERTAUS KADONNEESTA POJASTA

Jeesus on luultavasti vielä Jordanin itäpuolella Pereassa, kun hän kertoo vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta drakman kolikosta. Molemmat vertaukset opettavat, että meidän tulee iloita, kun synnintekijä katuu ja palaa Jumalan luo. Fariseukset ja kirjanoppineet ovat arvostelleet Jeesusta siksi, että hän on tekemisissä syntisten kanssa. Mutta oppivatko he noista vertauksista jotain? Ymmärtävätkö he, miten taivaallinen Isämme suhtautuu katuviin synnintekijöihin? Jeesus kertoo seuraavaksi koskettavan vertauksen tuhlaajapojasta. Se korostaa samaa tärkeää asiaa kuin kaksi aiempaa vertausta.

Vertaus kertoo isästä ja kahdesta pojasta, joista nuorempi on kertomuksen päähenkilö. Fariseusten, kirjanoppineiden ja kaikkien, jotka kuulevat Jeesuksen vertauksen, pitäisi oppia jotain siitä, mitä nuoremmasta pojasta kerrotaan. Mutta myös isän ja vanhemman pojan asenteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Mieti siksi, mitä voit oppia kaikista kolmesta vertauksen henkilöstä. Jeesus aloittaa kertomuksensa:

”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudestasi, joka tulee perinnökseni.’ Silloin hän jakoi heille omaisuutensa.” (Luukas 15:11, 12.) Huomaa, että nuorempi poika ei pyydä perintöosaansa siksi, että hänen isänsä olisi kuollut. Isä on elossa, mutta poika haluaa osuutensa nyt, niin että hän voi olla riippumaton ja tehdä sillä, mitä huvittaa. Mihin hän käyttää sen?

Jeesus jatkaa: ”Muutaman päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken, mitä hänellä oli, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi omaisuutensa viettämällä paheellista elämää.” (Luukas 15:13.) Poika ei jää kodin suojiin isänsä luo, joka huolehtii lapsistaan ja elättää heidät, vaan lähtee toiseen maahan. Siellä hän tuhlaa koko perintönsä antautumalla aistillisiin nautintoihin. Lopulta hänelle koittavat kovat ajat, kuten Jeesus seuraavaksi kertoo:

”Kun hän oli kuluttanut kaikki rahansa, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, eikä hänelle  jäänyt enää mitään. Hän jopa meni erään sen maan kansalaisen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja. Nälissään hän olisi halunnut syödä palkoja, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle niitäkään.” (Luukas 15:14–16.)

Siat olivat Jumalan lain mukaan epäpuhtaita eläimiä, mutta pojan täytyy ryhtyä sikopaimeneksi. Hän on nääntyä nälkään, ja lopulta hän on valmis syömään ruokaa, jota tavallisesti annetaan vain eläimille, sioille, joita hän paimentaa. Tämä epätoivoinen tilanne saa hänet tulemaan järkiinsä. Mitä hän tekee? Hän miettii: ”Isäni palkkalaisilla on runsaasti ruokaa, mutta minä olen kuolemassa täällä nälkään! Minä lähden takaisin isäni luo ja sanon hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Ota minut palkkalaiseksesi.’” Sitten hän lähtee matkaan ja menee isänsä luo. (Luukas 15:17–20.)

Mitä hänen isänsä tekee? Käännyttääkö hän vihaisena poikansa pois ja haukkuu tätä typeräksi, koska tämä ylipäänsä lähti kotoa? Suhtautuuko isä välinpitämättömästi ja kylmästi? Mitä sinä tekisit, jos kyseessä olisi sinun poikasi tai tyttäresi?

 KADONNUT POIKA LÖYTYY

Jeesus kertoo, mitä isä tuntee ja mitä hän tekee: ”Kun hän [poika] oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä. Isä juoksi häntä vastaan, halasi häntä ja suuteli häntä hellästi.” (Luukas 15:20.) Vaikka isä on kuullutkin poikansa paheellisesta elämästä, hän toivottaa tämän tervetulleeksi takaisin. Osaavatko juutalaiset johtajat, jotka väittävät tuntevansa Jehovan ja palvovansa häntä, päätellä tästä, miten taivaallinen Isämme suhtautuu katuviin synnintekijöihin? Ymmärtävätkö he myös, että Jeesus on ilmaissut samanlaista henkeä?

Havaintokykyinen isä ilmeisesti näkee, että hänen poikansa on murtunut ja katuu tekojaan. Lisäksi se, että rakastava isä menee omasta aloitteestaan poikaa vastaan, tekee tälle helpommaksi tunnustaa syntinsä. Jeesus jatkaa: ”Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi.’” (Luukas 15:21.)

Isä sanoo orjilleen: ”Tuokaa nopeasti paras pitkä vaate ja pukekaa hänet siihen. Laittakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkaan. Tuokaa myös syöttövasikka ja teurastakaa se, niin syödään ja juhlitaan, koska tämä minun poikani oli kuollut mutta on herännyt taas eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.” Sitten he alkavat juhlia. (Luukas 15:22–24.)

Vanhempi poika on tällä välin pellolla. Jeesus kertoo hänestä: ”Kun hän sieltä palatessaan tuli lähelle taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja kysyi, mitä oikein tapahtui. Palvelija kertoi hänelle: ’Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti syöttövasikan, koska hän palasi terveenä hänen luokseen.’ Mutta vanhempi poika suuttui eikä suostunut menemään sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja alkoi pyytää häntä sisään.  Hän vastasi isälleen: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi ja olen aina tehnyt, mitä olet käskenyt. Silti et ole ikinä antanut minulle edes nuorta vuohta, niin että olisin voinut juhlia ystävieni kanssa. Mutta tämä sinun poikasi tuhlasi omaisuutesi prostituoitujen kanssa, ja heti kun hän saapui, sinä teurastit hänelle syöttövasikan.’” (Luukas 15:25–30.)

Ketkä ovat vanhemman pojan tavoin arvostelleet Jeesusta siitä, että hän on osoittanut armoa ja huomiota synnintekijöille ja tavallisille ihmisille? Eivätkö juuri kirjanoppineet ja fariseukset? Heidän kriittisyytensä on saanut Jeesuksen kertomaan tämän vertauksen. Luonnollisesti jokaisen, joka suhtautuu kriittisesti Jumalan armollisuuteen, tulisi ottaa tästä vertauksesta opikseen.

Lopuksi Jeesus kertoo, miten isä yrittää vedota vanhempaan poikaansa. Isä sanoo: ”Poikani, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta täytyihän meidän juhlia ja iloita, koska sinun veljesi oli kuollut mutta on herännyt eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.” (Luukas 15:31, 32.)

Jeesus ei paljasta, mitä vanhempi poika lopulta tekee. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen monista papeista kuitenkin tulee uskovia (Apostolien teot 6:7). Jotkut heistä ovat voineet kuulla Jeesuksen kertovan tämän vaikuttavan vertauksen kadonneesta pojasta. Heidänkin on siis mahdollista tulla järkiinsä, katua ja palata Jumalan luo.

Jeesuksen opetuslasten on tärkeää muistaa tämän hienon vertauksen opetukset. Yksi opetus on se, että on viisasta pysyä turvassa Jumalan kansan yhteydessä, rakastavan Isän huolenpidossa, eikä harhailla houkuttelevien nautintojen perässä ”kaukaiseen maahan”.

Toinen opetus on se, että jos joku harhautuu pois Jumalan tieltä, hänen täytyy nöyrästi palata Isän luo saadakseen jälleen hänen hyväksyntänsä.

Kertomuksesta voidaan lisäksi nähdä, miten erilainen asenne lämminsydämisellä, anteeksiantavalla isällä ja katkeralla, kylmällä vanhemmalla pojalla oli. Jumalan palvelijat haluavat olla anteeksiantavia, ja he haluavat toivottaa tervetulleeksi jokaisen harhaan joutuneen, joka katuu aidosti ja palaa ”Isän taloon”. Meidän tulisi iloita siitä, että veljemme, joka ”oli kuollut”, on ”herännyt taas eloon”, ja että veljemme, joka ”oli kadonnut”, ”on nyt löytynyt”!