Jeesus on juuri havainnollistanut sitä, millainen asenne hänen seuraajillaan tulisi olla. Heidän pitäisi olla kuin lapsia, jotka ovat vaatimattomia ja joilla ei ole arvoasemia. Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Se, joka ottaa vastaan yhden tällaisen lapsen minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut.” (Matteus 18:5.)

Apostolit kiistelivät vähän aikaisemmin siitä, kuka heistä on suurin, joten he saattavat pitää Jeesuksen sanoja nuhteluna. Sitten apostoli Johannes kertoo tapauksesta, joka myös sattui äskettäin: ”Me näimme, että joku ajoi ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei ole yksi meistä.” (Luukas 9:49.)

Ajatteleeko Johannes, että ainoastaan apostoleilla on valta parantaa ihmisiä tai ajaa ulos demoneja? Miten sitten tuo juutalaismies pystyi ajamaan ulos pahoja henkiä? Johanneksesta ilmeisesti tuntuu, että tuon miehen ei pitäisi tehdä ihmeitä, sillä hän ei ole ollut Jeesuksen ja apostolien seurassa.

Johanneksen yllätykseksi Jeesus sanoo: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä kukaan ei voi tehdä ihmettä minun nimessäni ja heti sen jälkeen puhua minusta pahaa. Se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Ja se, joka antaa teille kupillisen vettä juotavaksi, koska kuulutte Kristukselle – minä vakuutan teille – ei missään tapauksessa jää ilman palkkaansa.” (Markus 9:39–41.)

Tässä vaiheessa tuon miehen ei tarvitse olla Kristuksen seurassa voidakseen olla hänen puolellaan. Kristillinen seurakunta muodostettaisiin vasta myöhemmin, joten se, että mies ei kulje Jeesuksen mukana, ei merkitse sitä, että hän vastustaisi Jeesusta tai kannattaisi väärää uskontoa. Mies selvästikin uskoo Jeesukseen, ja Jeesuksen sanat osoittavat, että mies ei jää ilman palkkaansa.

Toisaalta se, että apostolit sanoisivat tai tekisivät jotain, mikä saisi tuon miehen uskon horjumaan, olisi vakava asia. Jeesus sanoo: ”Sille, joka saa yhden näistä minuun uskovista pienistä tekemään syntiä, olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi, jollaista aasi pyörittää, ja hänet heitettäisiin mereen.” (Markus 9:42.) Sitten Jeesus sanoo, että hänen seuraajiensa pitäisi hankkiutua eroon jopa jostain yhtä tärkeästä kuin kädestä, jalasta tai silmästä, jos se saisi heidät tekemään syntiä. On parempi mennä Jumalan valtakuntaan ilman jotain itselle tärkeää asiaa kuin pitää siitä kiinni ja päätyä Gehennaan (Hinnominlaakson kreikankielinen nimi). Apostolit ovat luultavasti nähneet tämän Jerusalemin lähellä sijaitsevan laakson, jossa poltetaan jätteitä. Siksi he voivat ymmärtää, että se edustaa lopullista tuhoa.

Lisäksi Jeesus varoittaa: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkeleillään taivaassa on aina pääsy taivaassa olevan Isäni luo.” Miten arvokkaita  nämä ”pienet” ovat hänen Isälleen? Jeesus kertoo miehestä, jolla on sata lammasta ja joista yksi katoaa. Mies jättää 99 jäljellä olevaa ja lähtee etsimään kadonnutta lammasta. Löydettyään sen hän iloitsee enemmän siitä kuin 99 muusta. Sitten Jeesus lisää: ”Samoin ei taivaassa oleva Isäni halua, että yksikään näistä pienistä menehtyisi.” (Matteus 18:10, 14.)

Jeesuksella voi olla mielessään apostolien riita siitä, kuka heistä olisi suurin, ja siksi hän kehottaa heitä: ”Teissä pitää olla suolaa itsessänne. Säilyttäkää rauha toistenne kanssa.” (Markus 9:50.) Suola saa ruoan maistumaan paremmalta. Kun sanat on ikään kuin maustettu suolalla, ne on helpompi ottaa vastaan, mikä voi auttaa säilyttämään rauhan. Kiistelyllä on päinvastainen vaikutus. (Kolossalaisille 4:6.)

Toisinaan syntyy vakavia ongelmia. Jeesus neuvoo, miten käsitellä ne: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” Entä jos veli ei kuuntele? ”Ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan lausunnon perusteella.” Jos tilanne ei ratkea vieläkään, tulee ”puhua seurakunnalle” eli kääntyä vanhinten puoleen, jotka voivat ratkaista asian. Mitä jos synnintekijä ei kuuntele vieläkään? Jeesus neuvoo suhtautumaan häneen ”kuin muuhun kansaan kuuluvaan ja kuin veronkantajaan”, ihmisiin, joiden kanssa juutalaiset eivät halua olla tekemisissä. (Matteus 18:15–17.)

Seurakunnan valvojien on toimittava Jumalan sanan mukaan. Jos he tulevat siihen tulokseen, että synnintekijä on syyllinen ja oikaisun tarpeessa, heidän päätöksensä ”on jo sidottu taivaassa”. Mutta jos heidän päätöksensä on, että hän on viaton, tuo päätös ”on jo päästetty vapaaksi taivaassa”. Nämä ohjeet hyödyttäisivät kristillistä seurakuntaa sitten kun se aikanaan perustettaisiin. Jeesus sanoo tällaisista vakavista tilanteista: ”Siellä, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, minä olen heidän keskellään.” (Matteus 18:18–20.)