Luukas 9:1–62

9  Sitten Jeesus kutsui 12 apostolia koolle ja antoi heille voiman ja vallan ajaa ulos kaikki demonit+ ja parantaa sairauksia.+  Hän lähetti heidät saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan,  ja hän sanoi heille: ”Älkää ottako matkalle mukaan mitään, ei sauvaa, ei eväslaukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää myöskään ottako kahta* vaatetta.+  Mutta kun menette johonkin kotiin, majoittukaa sinne, kunnes lähdette sieltä.+  Jos teitä ei oteta vastaan, pudistakaa siitä kaupungista lähtiessänne tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan.”+  Sitten he lähtivät ja kulkivat alueen läpi kylästä kylään, ja kaikkialla he julistivat hyvää uutista ja paransivat sairaita.+  Paikallishallitsija Herodes kuuli kaikesta, mitä tapahtui. Hän oli hyvin hämmentynyt, koska jotkut sanoivat, että Johannes oli herätetty kuolleista,+  toiset sanoivat, että Elia oli ilmaantunut, ja vielä jotkut sanoivat, että joku muinaisista profeetoista oli noussut kuolleista.+  Herodes sanoi: ”Minähän mestautin Johanneksen.+ Kuka sitten on tämä, josta puhutaan tällaista?” Niinpä hän halusi ehdottomasti nähdä hänet.+ 10  Kun apostolit palasivat, he kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet.+ Sen jälkeen hän otti heidät mukaansa ja meni Betsaida-nimiseen kaupunkiin, jotta he saisivat olla keskenään.+ 11  Mutta kun ihmisjoukot saivat tietää siitä, ne seurasivat häntä. Hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan ja alkoi puhua heille Jumalan valtakunnasta, ja hän paransi ne, jotka tarvitsivat parannusta.+ 12  Päivä alkoi olla jo pitkällä. 12 apostolia tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Lähetä ihmiset pois, jotta he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maaseudulle hankkimaan majapaikan ja elintarvikkeita, koska olemme täällä syrjäisessä paikassa.”+ 13  Hän sanoi kuitenkin heille: ”Antakaa te heille syötävää.”+ He sanoivat: ”Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme sitten itse lähde ostamaan ruokaa koko tälle joukolle.” 14  Siellä oli näet noin 5 000 miestä. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Pyytäkää heitä istumaan noin viidenkymmenen ryhmiin.” 15  He tekivät niin, ja kaikki asettuivat istumaan. 16  Otettuaan sitten ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen.* Sitten hän taittoi leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsilleen, jotta nämä jakaisivat ne ihmisille. 17  He kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja he keräsivät tähteeksi jääneitä palasia 12 korillista.+ 18  Hänen ollessaan myöhemmin rukoilemassa yksinään opetuslapset tulivat hänen luokseen.* Hän kysyi heiltä: ”Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?”+ 19  He vastasivat: ”Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, ja toiset taas sanovat, että joku muinaisista profeetoista on noussut kuolleista.”+ 20  Silloin hän sanoi heille: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Jumalan Kristus.”+ 21  Sitten hän kielsi ankarasti heitä kertomasta tätä kenellekään+ 22  ja sanoi: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon, vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden täytyy hylätä hänet, ja hänen täytyy tulla tapetuksi+ ja kolmantena päivänä herätetyksi.”+ 23  Seuraavaksi hän sanoi kaikille: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä,+ ottaa kidutuspaalunsa joka päivä ja seurata minua jatkuvasti.+ 24  Se, joka haluaa pelastaa elämänsä, tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää elämänsä minun takiani, tulee pelastamaan sen.+ 25  Mitä hyötyä ihmiselle onkaan, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää itsensä tai aiheuttaa itselleen vahinkoa?+ 26  Jokaista, joka häpeää minua ja minun sanojani, Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee omassa kirkkaudessaan sekä Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.+ 27  Mutta minä sanon teille totuuden: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.”+ 28  Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän sanonut, hän ottikin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin mukaansa ja nousi vuorelle rukoilemaan.+ 29  Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat erinäköisiksi ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.* 30  Yhtäkkiä hänen kanssaan oli keskustelemassa kaksi miestä: Mooses ja Elia. 31  He ilmestyivät kirkkaudessa ja alkoivat puhua hänen poislähdöstään, jonka oli määrä tapahtua* Jerusalemissa.+ 32  Pietari ja hänen kanssaan olevat olivat vaipuneet uneen, mutta herättyään täysin he näkivät Jeesuksen kirkkauden+ ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen kanssaan. 33  Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi hänelle: ”Opettaja, on hyvä, että olemme täällä. Pystytetään siis kolme telttaa: yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle.” Hän ei ymmärtänyt, mitä sanoi. 34  Mutta hänen tätä sanoessaan muodostui pilvi, joka alkoi peittää heitä varjoonsa.+ Kun he joutuivat pilven sisään, he pelästyivät. 35  Sitten pilvestä kuului ääni,+ joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu.+ Kuunnelkaa häntä.”+ 36  Äänen kuuluessa he totesivat Jeesuksen olevan yksin. He pitivät näkemänsä kuitenkin jonkin aikaa omana tietonaan eivätkä kertoneet siitä kenellekään.+ 37  Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, Jeesusta vastaan tuli suuri ihmisjoukko.+ 38  Eräs mies huusi ihmisjoukosta: ”Opettaja, pyydän sinua katsomaan poikaani, ainoaa lastani.+ 39  Henki ottaa hänet valtaansa, niin että yhtäkkiä poika huutaa ja saa kouristuksia ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Henki runtelee häntä ja hädin tuskin jättää hänet rauhaan.+ 40  Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät pystyneet.” 41  Jeesus sanoi: ”Voi tätä kieroutunutta* sukupolvea, jolla ei ole uskoa!+ Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne ja kestää teitä? Tuo poikasi tänne.”+ 42  Vielä silloinkin, kun poika oli tulossa lähemmäs, demoni paiskasi hänet maahan ja aiheutti hänelle rajun kouristuksen. Mutta Jeesus nuhteli epäpuhdasta henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen. 43  He kaikki olivat hyvin hämmästyneitä Jumalan majesteettisesta voimasta.+ Kun he kaikki ihmettelivät kaikkia Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: 44  ”Kuunnelkaa tarkkaan ja muistakaa nämä sanat: Ihmisen Poika kavalletaan* ihmisille.”+ 45  He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hän sanoi. Se pidettiin heiltä salassa, niin etteivät he käsittäneet sitä, ja he pelkäsivät kysellä häneltä siitä. 46  Sitten heille tuli kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin.+ 47  Jeesus, joka tiesi, mitä he pohtivat sydämessään, otti erään lapsen, asetti hänet viereensä 48  ja sanoi heille: ”Se, joka ottaa vastaan tämän lapsen minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut, ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.+ Se, joka käyttäytyy niin kuin vähäisin teidän kaikkien keskuudessa, on suuri.”+ 49  Silloin Johannes sanoi: ”Opettaja, me näimme, että joku ajoi ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei ole yksi meistä.”*+ 50  Jeesus kuitenkin sanoi hänelle: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä se, joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.” 51  Kun lähestyi aika,* jolloin hänet otettaisiin taivaaseen,+ hän lähti päättäväisesti kohti Jerusalemia.*+ 52  Hän lähetti edellään viestinviejiä, ja he lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten kylään tekemään valmisteluja häntä varten. 53  Siellä ei kuitenkaan otettu häntä vastaan,+ koska hän oli päättänyt mennä Jerusalemiin. 54  Kun opetuslapset Jaakob ja Johannes+ näkivät tämän, he sanoivat: ”Herra, haluatko, että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tuhota heidät?”+ 55  Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56  Niin he menivät toiseen kylään. 57  Kun he kulkivat tietä pitkin, joku sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.”+ 58  Jeesus sanoi kuitenkin hänelle: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole omaa kotia.”+ 59  Sitten hän sanoi eräälle toiselle: ”Tule minun seuraajakseni.” Mies sanoi: ”Herra, anna minun ensin mennä hautaamaan isäni.”+ 60  Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden+ haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.”+ 61  Vielä yksi sanoi: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta anna minun ensin käydä sanomassa hyvästit kotiväelleni.” 62  Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse,+ ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”+

Alaviitteet

Tai ”ylimääräistä”.
Kirjaim. ”siunasi ne”.
Tai mahd. ”liittyivät hänen seuraansa”, ”olivat hänen kanssaan”.
Tai ”häikäisevän kirkkaiksi”.
Kirjaim. ”joka hänen oli määrä saattaa täytäntöön”.
Tai ”turmeltunutta”.
Tai ”luovutetaan”.
Tai ”seuraa sinua meidän joukossamme”.
Kirjaim. ”Kun ne päivät olivat täyttymässä”.
Kirjaim. ”kohdisti kasvonsa mennäkseen Jerusalemiin”.

Tutkimisviitteet

sandaaleja: Viittaa nähtävästi ylimääräisiin sandaaleihin, koska Jeesus kielsi kantamasta niitä mukanaan. Pitkälle matkalle oli tapana ottaa mukaan varasandaalit, sillä sandaalien pohja saattoi kulua puhki tai hihnat katketa. Kun Jeesus aiemmin antoi samanlaisia ohjeita, hän käski opetuslastensa ”laittaa [tai ”sitoa”] jalkaansa” sandaalit, jotka heillä jo oli (Mr 6:8, 9). Mt 10:9, 10:n mukaan hän kielsi heitä ”hankkimasta” ylimääräisiä sandaaleja niiden lisäksi, jotka heillä oli jo jalassaan.

Älkää ottako matkalle mukaan mitään: Lähettäessään apostolinsa saarnaamaan ”Jumalan valtakuntaa” (Lu 9:2) Jeesus ohjeisti heidät tähän kaikkein tärkeimpään työhön. Hänen ohjeensa on kirjoitettu muistiin kaikkiin kolmeen synoptiseen evankeliumiin. (Mt 10:8–10; Mr 6:8, 9; Lu 9:3.) Sanamuodoissa on jonkin verran eroja, mutta kaikissa evankeliumeissa ohjeista välittyy se viesti, että apostolien ei pitänyt antaa huomionsa hajaantua ylimääräisten tarvikkeiden hankkimiseen, sillä Jehova huolehtisi heistä. Kaikissa kolmessa kertomuksessa sanotaan, että apostolit eivät saaneet ”hankkia [tai ”käyttää”, ”ottaa”] kahta vaatetta”, ts. ”ylimääräistä vaatetta” (alav.) päällään olleiden vaatteiden lisäksi. Heprealaisilla oli nähtävästi tapana pitää matkalla mukanaan sauvaa (1Mo 32:10), ja Mr 6:8:n mukaan Jeesus kielsi ”ottamasta matkalle mukaan muuta kuin sauvan”. Lu 9:3:ssa oleva ohje (”Älkää ottako matkalle mukaan mitään, ei sauvaa”) ei siis ilmeisesti tarkoita sitä, että heidän piti lähteä matkalle kokonaan ilman sauvaa, vaan sitä, ettei heidän pitänyt hankkia tai ottaa mukaan ylimääräistä sauvaa. Jeesus siis kehotti opetuslapsiaan ottamaan mukaan mahdollisimman vähän tavaraa ja jättämään pois kaiken ylimääräisen, sillä Jehova huolehtisi heistä matkan aikana. (Ks. Lu 10:4, tutkimisviite, jossa selitetään, miten Jeesus antoi eräässä toisessa tilanteessa samanlaisia ohjeita 70 opetuslapselle.)

rahaa: Kirjaim. ”hopeaa”, ts. hopeaa, jota käytettiin rahana.

majoittukaa sinne, kunnes lähdette siltä paikkakunnalta: Jeesus antoi opetuslapsilleen ohjeeksi, että kun he tulisivat johonkin kaupunkiin, heidän pitäisi jäädä taloon, jossa heidät otettaisiin vieraanvaraisesti vastaan, eikä ”siirtyä talosta taloon” (Lu 10:1–7). Heidän ei pitäisi etsiä paikkaa, jossa olisi tarjolla enemmän mukavuuksia, ajanvietettä tai aineellista. Näin he osoittaisivat, että sellaiset asiat olisivat toissijaisia verrattuna heidän saarnaamistehtäväänsä.

majoittukaa sinne: Ks. Mr 6:10, tutkimisviite.

pudistakaa – – tomu jaloistanne: Kun hartaat juutalaiset astuivat muiden kansojen alueelta kotimaansa kamaralle, he pudistivat sandaaleistaan epäpuhtaana pitämänsä tomun. Jeesus ei kuitenkaan näytä tarkoittaneen tätä, kun hän antoi opetuslapsilleen tämän ohjeen. Tällä eleellä opetuslapset ilmaisivat, etteivät he olleet vastuussa siitä, mitä noille ihmisille tapahtuisi, kun Jumalan tuomio kohtaisi heitä. Samanlainen ilmaus on Mt 10:14:ssä ja Mr 6:11:ssä. Markus lisää sanat ”todistukseksi heille” ja Luukas puolestaan todistukseksi heitä vastaan. Paavali ja Barnabas noudattivat tätä neuvoa Pisidian Antiokiassa (Ap 13:51). Vastaavasti kun Paavali pudisti pölyt vaatteistaan Korintissa, hän selitti: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton.” (Ap 18:6.)

paikallishallitsija: Kirjaim. ”tetrarkki” (merk. provinssin ’neljänneksen hallitsija’). Nimitystä käytettiin pienehkön alueen hallitsijasta tai paikallisruhtinaasta, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. Herodes Antipaan hallintoalueeseen kuuluivat Galilea ja Perea. (Vrt. Mr 6:14, tutkimisviite.)

Herodes: Ts. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. (Ks. sanasto.)

Paikallishallitsija: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.

Herodes: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.

Antakaa te heille syötävää: Tämä on ainoa Jeesuksen ihme, joka on kirjoitettu muistiin kaikkiin neljään evankeliumiin (Mt 14:15–21; Mr 6:35–44; Lu 9:10–17; Joh 6:1–13).

hän taittoi leivät: Leivät olivat usein litteitä ja kovia, minkä vuoksi ne yleensä taitettiin paloiksi (Mt 14:19; 15:36; 26:26; Mr 6:41; 8:6).

korillista: Nämä korit olivat ehkä pieniä punottuja koreja, joissa oli kantonaru. Niiden tilavuus oli arviolta 7,5 l. (Ks. Mt 16:9, 10, tutkimisviitteet.)

korillista: Ks. Mt 14:20, tutkimisviite.

Hänen rukoillessaan: Luukas kiinnittää evankeliumissaan erityishuomiota rukoilemiseen. Vain hän mainitsee useita tilanteita, joissa Jeesus rukoili. Esimerkiksi tässä Luukas kertoo, että Jeesus rukoili kasteensa aikana. Myöhemmin Paavali kirjoitti muistiin osan niistä tärkeistä sanoista, jotka Jeesus esitti ilmeisesti tuossa rukouksessa (Hpr 10:5–9). Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 5:16; 6:12; 9:18, 28; 11:1; 23:46.

Hänen ollessaan – – rukoilemassa yksinään: Tämä tapahtui lähellä Filippoksen Kesareaa (Mt 16:13; Mr 8:27). Vain Luukas kertoo, että Jeesus oli yksinään rukoilemassa. (Ks. Lu 3:21, tutkimisviite.)

Johannes: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’.

Kastaja: Tai ”Upottaja”. Tämä oli ilmeisesti eräänlainen lisänimi, joka osoitti, että Johannekselle oli tunnusomaista kastaa ihmisiä upottamalla heidät hetkeksi veteen. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus mainitsi kirjoituksissaan ”Johanneksen, joka oli lisänimeltään Kastaja”.

Elia: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

Johannes Kastajan: Ks. Mt 3:1, tutkimisviitteet.

Elian: Ks. Mt 11:14, tutkimisviite.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Kristuksen: Kreikassa arvonimen ”Kristus” edellä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen asemaa Messiaana.

Jumalan Kristus: Pietari tunnistaa Jeesuksen ”Jumalan Kristukseksi” (kreik. ho khristós tū Theū́). ”Kristus” vastaa ”Messiasta” (hepr. mašíaḥ), ja molemmat arvonimet merkitsevät ’voideltua’. Kreikassa arvonimen ”Kristus” edellä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen tehtävää tai asemaa Messiaana. (Ks. Mt 1:1; 2:4; tutkimisviitteet.)

ylipapit: Kun kreikan sana on yksikössä, se käännetään ”ylimmäiseksi papiksi” ja se tarkoittaa kansan pääasiallista edustajaa Jumalan edessä. Tässä sana on monikossa ja se tarkoittaa papiston huomattavimpia miehiä, joihin kuuluivat entiset ylimmäiset papit ja mahdollisesti 24 pappisosaston päämiehet.

kirjanoppineet: Tai ”lainoppineet”. Tätä sanaa käytettiin Jeesuksen aikana Mooseksen lain asiantuntijoista ja opettajista.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Lu 20:1; 22:52, 66; ks. sanasto.)

ylipappien: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite, ja sanasto.

kirjanoppineiden: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite, ja sanasto.

hänen täytyy kieltää itsensä: Tai ”hänen täytyy luopua kokonaan omistusoikeudesta itseensä”. Itsensä kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen on valmis unohtamaan itsensä tai luovuttamaan Jumalalle oikeuden päättää elämästään. Kreikan ilmaus voidaan kääntää ”hänen täytyy sanoa ei itselleen”. Itsensä kieltämiseen voikin sisältyä se, että luopuu omista haluistaan ja tavoitteistaan tai tinkii omasta mukavuudestaan. (2Ko 5:14, 15.) Matteus käyttää samaa kreikan verbiä kertoessaan, että Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen (Mt 26:34, 35, 75).

kidutuspaalunsa: Tai ”teloituspaalunsa”. Klassisessa kreikassa sana staurós tarkoitti ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai tolppaa. Joskus se kuvasi sitä kärsimystä, häpeää, kidutusta ja jopa kuolemaa, jonka ihminen joutui kohtaamaan siksi, että hän oli Jeesuksen seuraaja. (Ks. sanasto.)

hänen täytyy kieltää itsensä: Tai ”hänen täytyy luopua kokonaan omistusoikeudesta itseensä”. Itsensä kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen on valmis unohtamaan itsensä tai luovuttamaan Jumalalle oikeuden päättää elämästään. Kreikan ilmaus voidaan kääntää ”hänen täytyy sanoa ei itselleen”. Itsensä kieltämiseen voikin sisältyä se, että luopuu omista haluistaan ja tavoitteistaan tai tinkii omasta mukavuudestaan. (2Ko 5:14, 15.) Luukas käyttää tätä samaa kreikan verbiä ja erästä toista samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä kertoessaan, että Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen (Lu 22:34, 57, 61). (Ks. Mt 16:24, tutkimisviite.)

kidutuspaalunsa: Ks. Mt 16:24, tutkimisviite.

elämänsä: Tai ”sielunsa”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

maailmaan: Kreikan sana kósmos tarkoittaa tässä ihmismaailmaa. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulossa maailmaan ei näytä viittaavan Jeesuksen syntymään ihmiseksi vaan ensisijaisesti siihen, että kasteensa jälkeen hän alkoi palvella valona ihmismaailman keskuudessa (vrt. Joh 3:17, 19; 6:14; 9:39; 10:36; 11:27; 12:46; 1Jo 4:9).

maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään: Kreikan sana kósmos (’maailma’) tarkoittaa tässä ihmismaailmaa, mikä käy ilmi jakeen loppuosasta, jonka mukaan maailma ei tuntenut häntä. Maallisissa kirjoituksissa tällä kreikan sanalla viitattiin joskus yleisesti luomakuntaan ja kaikkeuteen, ja apostoli Paavali käytti sitä ehkä tässä merkityksessä puhuessaan eräässä tilanteessa kreikkalaisille (Ap 17:24). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa kuitenkin yleensä ihmismaailmaa tai sen osaa. Jeesus oli kyllä mukana, kun Jumala teki taivaan, maan ja kaiken muun, mutta tämä jae kohdistaa huomion Jeesuksen osaan silloin kun ihmismaailma tuli olemassaoloon (1Mo 1:26; Joh 1:3; Kol 1:15–17).

maailmaa: Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja etenkin Raamatussa kreikan sana kósmos liittyy läheisesti ihmiskuntaan (ks. Joh 1:10, tutkimisviite). Tässä tekstiyhteydessä kósmos tarkoittaa koko ihmismaailmaa, joka Joh 1:29:n mukaan on Aadamilta perityn ”synnin” alainen ja joka voidaan lunastaa.

syntynyt maailmaan: Jeesus puhui lapsen syntymästä ja osoitti tällä vertauksella, miten ahdistus ja murhe voivat ”muuttua iloksi” (Joh 16:20). Synnytyksen aikana nainen tuntee tuskaa, mutta ilo siitä, että maailmaan on syntynyt uusi ihminen, jättää tuskan varjoonsa ja saa hänet unohtamaan sen. Tässä tekstiyhteydessä sana ”maailma” (kreik. kósmos) tarkoittaa järjestäytynyttä ihmisyhteiskuntaa tai ihmisen elämänpiiriä ja olosuhteita, joihin lapsi syntyy. Raamatussa sanalla ”maailma” on joskus tällainen merkitys (1Ko 14:10; 1Ti 6:7). (Ks. Lu 9:25, tutkimisviite.)

koko maailman: Kreikan sana kósmos, joka on yleensä käännetty ”maailmaksi”, merkitsee pohjimmiltaan ’järjestystä’, ’järjestelyä’. Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa se voi tarkoittaa ihmismaailmaa, ja tässä merkityksessä sitä käytetään usein Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (ks. Joh 1:9, 10; 3:16; tutkimisviitteet). Sana kósmos ei kuitenkaan ole vain ”ihmiskunnan” synonyymi, vaan siihen liittyy muitakin merkitysvivahteita. Raamatussa siihen sisältyy myös sen perusajatus ’järjestyksestä’, ’järjestelystä’, sillä ihmismaailmassa vallitsee tietty rakenne: se koostuu eri heimoista ja kansoista, ja siinä on erilaisia kulttuureja ja talousjärjestelmiä (Il 7:9; 14:6). Juuri tätä ”maailmalla” tarkoitetaan tässä ja joissain muissa tekstiyhteyksissä. Ihmisiä ympäröivät ja heidän elämäänsä vaikuttavat rakenteet ovat vuosisatojen kuluessa laajentuneet ja monimutkaistuneet väestön kasvaessa. (Ks. Joh 16:21, tutkimisviite.)

Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän sanonut: Matteuksen ja Markuksen kertomuksissa sanotaan ”kuusi päivää myöhemmin” (Mt 17:1; Mr 9:2). Luukas laskee päivät eri tavalla kuin Matteus ja Markus. Hän ottaa mukaan ilmeisesti myös päivän, jolloin Jeesus antoi tämän lupauksen (Lu 9:27), ja päivän, jolloin hänen muotonsa muuttui. Matteus ja Markus mainitsevat vain niiden väliin jäävät kuusi kokonaista päivää. On kiinnostavaa, että Luukas puhuu likimääräisesti ”noin kahdeksasta päivästä”.

rukoilemaan: Vain Luukas mainitsee tässä ja seuraavassa jakeessa (Lu 9:29), että Jeesus rukoili muodonmuutoksensa yhteydessä. Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 3:21; 5:16; 6:12; 9:18; 11:1; 23:46.

hänen poislähdöstään: Tässä käytetty kreikan sana éksodos esiintyy myös 2Pi 1:15:ssä (”poismenoni”) ja Hpr 11:22:ssa (”lähtisivät Egyptistä”). Jeesuksen poislähtöön sisältyivät ilmeisesti sekä hänen kuolemansa että ylösnousemuksensa henkiolennoksi.

taivaasta kuului ääni: Ensimmäinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen niin että ihmiset kuulivat sen. (Ks. Lu 9:35; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

ääni: Kolmas evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. Ensimmäinen oli Jeesuksen kasteen yhteydessä vuonna 29, ja siitä kerrotaan Mt 3:16, 17; Mr 1:11; Lu 3:22:ssa. Toinen liittyi Jeesuksen muodonmuutokseen vuonna 32, ja siitä kerrotaan Mt 17:5; Mr 9:7; Lu 9:35:ssä. Kolmas tilanne oli vuonna 33 vähän ennen Jeesuksen viimeistä pesahia, ja siitä kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa. Jehova vastasi, kun Jeesus pyysi Isäänsä saattamaan oman nimensä kunniaan.

pilvestä kuului ääni: Toinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Lu 3:22; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

ainosyntyinen poika: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan Raamatussa sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa. (Ks. Lu 7:12; 8:42; 9:38; tutkimisviitteet.) Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta (Joh 3:16, 18; 1Jo 4:9). Hän ei koskaan viittaa sillä Jeesuksen syntymään ihmiseksi tai elämään ihmisenä vaan sitä edeltävään aikaan. Hän kuvailee tuolla sanalla Jeesusta, kun tämä oli Logos eli Sana, joka ”oli alussa Jumalan luona” jo ”ennen kuin maailma olikaan” (Joh 1:1, 2; 17:5, 24). Jeesus on ”ainosyntyinen poika”, koska hän on Jehovan esikoinen ja ainoa, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut. Muitakin henkiolentoja sanotaan ”tosi Jumalan pojiksi” tai ”Jumalan pojiksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7), mutta Jumala on luonut heidät kaikki esikoispoikansa välityksellä (Kol 1:15, 16). Sanalla monogenḗs viitataan siis siihen, että Jeesus on ainoa lajissaan, ainutlaatuinen ja vailla vertaansa, ja siihen, että hän on ainoa poika, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut (1Jo 5:18).

ainosyntyisen Poikansa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta. (Joh 1:14; 3:18; 1Jo 4:9; ks. Joh 1:14, tutkimisviite.) Muitakin Jumalan luomia henkiolentoja sanotaan hänen pojikseen, mutta vain Jeesusta sanotaan ”ainosyntyiseksi Pojaksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7). Jeesus on Isänsä esikoispoika ja ainoa, jonka Jumala on suoranaisesti luonut. Siksi hän on ainutlaatuinen, erilainen kuin kaikki muut Jumalan pojat, jotka Jumala on luonut esikoispoikansa välityksellä. Paavali käytti kreikan sanaa monogenḗs samaan tapaan, kun hän sanoi Iisakia Abrahamin ”ainosyntyiseksi pojaksi” (Hpr 11:17, alav.). Vaikka Hagar synnytti Abrahamille Ismaelin ja Ketura useita poikia (1Mo 16:15; 25:1, 2; 1Ai 1:28, 32), Iisak oli ”ainosyntyinen” siinä mielessä, että hän oli ainoa poika, jonka Jumala oli luvannut ja jonka Saara synnytti (1Mo 17:16–19).

ainoaa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Nainin lesken ”ainoasta” pojasta ja Jairoksen ”ainoasta” tyttärestä (Lu 7:12; 8:41, 42). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)

Jumalan majesteettisesta voimasta: Tai ”Jumalan suuruudesta”, ”Jumalan majesteettisuudesta”. Parantaessaan ihmisiä Jeesus ei korostanut omaa osaansa vaan osoitti tekevänsä noita ihmeitä Jumalan voimalla.

hänet otettaisiin taivaaseen: Kreikan substantiivi análēmpsis esiintyy vain tässä kohdassa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Yleensä sen ajatellaan tarkoittavan Jeesuksen taivaaseennousemista. Samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä käytetään Ap 1:2, 11, 22:ssa, jossa se on käännetty ilmauksella ”otettiin ylös”.

hän oli päättänyt mennä: Kirjaim. ”hänen kasvonsa olivat menossa”. (Vrt. Lu 9:51, alav.) Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyy samanlaisia ilmauksia, jotka tarkoittavat katseen kiinnittämistä johonkin tavoitteeseen, tarkoitukseen tai toiveeseen (1Ku 2:15, alav.; 2Ku 12:17, alav.) ja joihin sisältyy ajatus määrätietoisuudesta ja päättäväisyydestä (2Ai 20:3, alav.; Da 11:17, alav.).

ei ole omaa kotia: Kirjaim. ”ei ole, mihin päänsä kallistaisi”, ts. ei ole omaa asuntoa.

ei ole omaa kotia: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

Herra: Tätä sanaa ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta se sisältyy useaan varhaiseen arvovaltaiseen käsikirjoitukseen.

hautaamaan isäni: Nämä sanat eivät todennäköisesti tarkoita sitä, että miehen isä olisi juuri kuollut ja mies olisi vain pyytänyt saada järjestää hautajaiset. Siinä tapauksessa hän olisi tuskin käynyt tätä keskustelua Jeesuksen kanssa. Muinaisessa Lähi-idässä hautajaiset järjestettiin hyvin pian kuolemantapauksen jälkeen, yleensä samana päivänä. Miehen isä oli siis ehkä sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Jeesus ei olisi kuitenkaan kehottanut jättämään sairasta ja avuntarpeessa olevaa isää, ellei isällä olisi ollut muita perheenjäseniä, jotka pystyivät huolehtimaan hänestä (Mr 7:9–13). Mies oikeastaan sanoi: ”Minä seuraan sinua, mutta vasta sitten kun isäni on kuollut. Odota, kunnes olen haudannut hänet.” Jeesuksen näkökulmasta mies oli kuitenkin menettämässä mahdollisuuden asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässään (Lu 9:60, 62).

hautaamaan isäni: Nämä sanat eivät todennäköisesti tarkoita sitä, että miehen isä olisi juuri kuollut ja mies olisi vain pyytänyt saada järjestää hautajaiset. Siinä tapauksessa hän olisi tuskin käynyt tätä keskustelua Jeesuksen kanssa. Muinaisessa Lähi-idässä hautajaiset järjestettiin hyvin pian kuolemantapauksen jälkeen, yleensä samana päivänä. Miehen isä oli siis ehkä sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Jeesus ei olisi kuitenkaan kehottanut jättämään sairasta ja avuntarpeessa olevaa isää, ellei isällä olisi ollut muita perheenjäseniä, jotka pystyivät huolehtimaan hänestä (Mr 7:9–13). Mies oikeastaan sanoi: ”Minä seuraan sinua, mutta vasta sitten kun isäni on kuollut. Odota, kunnes olen haudannut hänet.” Jeesuksen näkökulmasta mies oli kuitenkin menettämässä mahdollisuuden asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässään (Lu 9:60, 62).

Anna kuolleiden haudata kuolleensa: Kuten Lu 9:59:n tutkimisviitteessä osoitetaan, Jeesus puhui miehelle, jonka isä oli todennäköisesti sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Siksi Jeesus ilmeisesti tarkoitti: ”Anna hengellisesti kuolleiden haudata kuolleensa”, ts. miehen ei pitänyt lykätä päätöstä seurata Jeesusta, koska nähtävästi muut sukulaiset pystyivät huolehtimaan isästä tämän kuolemaan asti. Jos mies seuraisi Jeesusta, hän astuisi ikuiseen elämään johtavalle tielle eikä olisi niiden joukossa, jotka olivat Jumalan silmissä hengellisesti kuolleita. Jeesus osoitti vastauksessaan, että on välttämätöntä asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässä ja julistaa valtakuntaa laajalti, jotta voi pysyä hengellisesti elossa.

joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse: Jeesus viittaa kyntämiseen auralla korostaessaan sitä, miten tärkeää on olla kokosydäminen opetuslapsi. Hän puhuu miehestä, joka sanoo haluavansa tulla opetuslapseksi mutta sillä ehdolla, että saa ensin sanoa hyvästit kotiväelleen (Lu 9:61). Jos kyntäjä antaa huomionsa hajaantua, kyntövaoista ei tule suoria, tai jos hän pysähtyy katsomaan taakseen, kyntötyö hidastuu. Vastaavasti jos joku kutsutaan Kristuksen opetuslapseksi mutta hän antaa huomionsa hajaantua tai lakkaa huolehtimasta vastuutehtävistään, hän ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.

Media

Sauva ja eväslaukku
Sauva ja eväslaukku

Muinaiset heprealaiset käyttivät sauvoja ja keppejä moneen tarkoitukseen. Niistä esimerkiksi otettiin tukea (2Mo 12:11; Sak 8:4; Hpr 11:21) ja niillä puolustauduttiin (2Sa 23:21), puitiin (Jes 28:27) ja karistettiin puusta oliiveja (5Mo 24:20; Jes 24:13). Eväslaukku oli yleensä nahkainen pussi, jota kannettiin olalla, ja sellainen oli mukana varsinkin matkaajilla, paimenilla ja maanviljelijöillä. Ruokatarvikkeiden lisäksi siinä pidettiin vaatteita ja muita tarvikkeita. Kun Jeesus lähetti apostolinsa saarnamatkalle, hän antoi muun muassa sauvaa ja eväslaukkua koskevia ohjeita. Apostolien ei pitänyt hankkia matkalle mukaan mitään ylimääräistä ja antaa näin huomionsa hajaantua, sillä Jehova huolehtisi heistä. (Ks. Lu 9:3; 10:4; tutkimisviitteet, joissa selitetään, miten Jeesuksen ohjeet oli tarkoitus ymmärtää.)

Herodes Antipaan aikainen kolikko
Herodes Antipaan aikainen kolikko

Näissä kuvissa näkyvät molemmat puolet kuparikolikosta, joka lyötiin Jeesuksen palveluksen aikoihin. Sen laski liikkeelle Herodes Antipas, joka oli Galilean ja Perean tetrarkki eli paikallishallitsija. Jeesus oli todennäköisesti kulkemassa Herodeksen hallintoalueeseen kuuluvan Perean läpi matkallaan Jerusalemiin, kun fariseukset tulivat sanomaan hänelle, että Herodes halusi tappaa hänet. Vastauksessaan Jeesus käytti Herodeksesta nimitystä ”se kettu” (ks. Lu 13:32, tutkimisviite). Koska useimmat Herodeksen alamaisista olivat juutalaisia, hänen teettämissään kolikoissa oli sellaisia kuvia, jotka eivät loukanneet heitä, kuten palmunoksia (1) ja seppeleitä (2).

Korit
Korit

Raamatussa käytetään eri sanoja erilaisista koreista. Esimerkiksi kun Jeesus oli ruokkinut ihmeen avulla noin 5 000 miestä, kerrotaan, että tähteet kerättiin 12 koriin. Kreikan sana viittaa suhteellisen pieneen punottuun koriin. Niistä seitsemästä korista, joihin tähteet kerättiin sen jälkeen kun Jeesus oli ruokkinut noin 4 000 miestä, käytetään kuitenkin toista kreikan sanaa, joka tarkoittaa suurta säilytyskoria (Mr 8:8, 9). Samaa sanaa käytetään siitä korista, jossa Paavali laskettiin Damaskoksessa alas muurin aukosta (Ap 9:25).

Hermoninvuori
Hermoninvuori

Filippoksen Kesarean lähellä sijaitseva Hermoninvuori kohoaa 2 814 m:n korkeuteen, joten se on korkein vuori Israelin läheisyydessä. Sen lumiset huiput saavat vesihöyryn tiivistymään runsaaksi kasteeksi, joka pitää kasvillisuuden elossa pitkänä kuivana kautena (Ps 133:3). Jordan saa vetensä pääasiassa Hermoninvuoren sulamisvesistä. Mahdollisesti tällä vuorella Jeesuksen ulkomuoto muuttui (Mt 17:2).

Hermoninvuori Hulalaakson luonnonsuojelualueelta kuvattuna
Hermoninvuori Hulalaakson luonnonsuojelualueelta kuvattuna

Luvatun maan pohjoisrajalla sijaitseva Hermoninvuori käsittää useita selvästi erottuvia huippuja, joista korkein kohoaa 2 814 m merenpinnan yläpuolelle. Nämä huiput muodostavat Anti-Libanonin vuorijonon eteläpään. Jeesuksen ulkomuoto muuttui mahdollisesti Hermoninvuorella.

Kettujen kolot ja lintujen pesät
Kettujen kolot ja lintujen pesät

Jeesuksella ei ollut pysyvää kotia, ja hän vertasi tilannettaan kettuihin ja lintuihin, joilla on pesät. Kuvassa näkyvä kettulaji (Vulpes vulpes) elää Lähi-idän lisäksi Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, ja se on myös viety Australiaan. Jos ketut eivät käytä luonnon muovaamaa onkaloa tai toisten eläinten hylkäämää tai niiltä vallattua pesää, ne kaivavat tavallisesti pesäkoloja maahan. Kuvan silkkikerttunen (Cettia cetti) on yksi niistä arviolta 470 lintulajista, joita Israelissa voi nähdä jossain vaiheessa vuoden aikana. Linnuillakin on monenlaisia pesiä. Ne voivat tehdä pesänsä puihin, onttoihin puunrunkoihin ja kallioseinämiin esimerkiksi risuista, lehdistä, merilevästä, villasta, korsista, sammaleesta ja höyhenistä. Välimeren kaakkoiskulmassa on lähekkäin monenlaisia luontotyyppejä lumihuippuisista vuoristoista syviin, paahtavan kuumiin laaksoihin ja kuivista erämaista rannikkotasankoihin, mikä tekee alueesta suotuisan elinympäristön linnuille, elivätpä ne siellä pysyvästi tai kulkivat sen läpi muuttomatkallaan.

Kyntäminen
Kyntäminen

Kyntötyöt tehtiin usein syksyllä, kun sateet olivat pehmittäneet helteisten kesäkuukausien aikana kovettuneen maan (ks. liite B15). Kynnettäessä maata muokattiin auralla ennen siementen kylvämistä. Aura saattoi olla pelkkä kiilamainen puukappale, jossa oli ehkä metallikärki ja joka oli kiinnitetty vetopuuhun yhden tai useamman eläimen perään. Kyntämiseen ja auroihin viitataan usein Raamatun heprealaisten kirjoitusten vertauksissa (Tu 14:18; Jes 2:4; Jer 4:3; Mi 4:3). Jeesus havainnollisti usein tärkeitä opetuksia tuttujen maataloustöiden avulla. Hän esimerkiksi viittasi kyntämiseen korostaessaan sitä, miten tärkeää on olla kokosydäminen opetuslapsi (Lu 9:62). Jos kyntäjä antaisi huomionsa hajaantua, kyntövaoista ei tulisi suoria. Vastaavasti jos Kristuksen opetuslapsi antaa huomionsa hajaantua tai lakkaa huolehtimasta vastuutehtävistään, hän ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.