Luukas 9:1–62
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Älkää ottako matkalle mukaan mitään: Lähettäessään apostolinsa saarnaamaan ”Jumalan valtakuntaa” (Lu 9:2) Jeesus ohjeisti heidät tähän kaikkein tärkeimpään työhön. Hänen ohjeensa on kirjoitettu muistiin kaikkiin kolmeen synoptiseen evankeliumiin. (Mt 10:8–10; Mr 6:8, 9; Lu 9:3.) Sanamuodoissa on jonkin verran eroja, mutta kaikissa evankeliumeissa ohjeista välittyy se viesti, että apostolien ei pitänyt antaa huomionsa hajaantua ylimääräisten tarvikkeiden hankkimiseen, sillä Jehova huolehtisi heistä. Kaikissa kolmessa kertomuksessa sanotaan, että apostolit eivät saaneet ”hankkia [tai ”käyttää”, ”ottaa”] kahta vaatetta”, ts. ”ylimääräistä vaatetta” (alav.) päällään olleiden vaatteiden lisäksi. Heprealaisilla oli nähtävästi tapana pitää matkalla mukanaan sauvaa (1Mo 32:10), ja Mr 6:8:n mukaan Jeesus kielsi ”ottamasta matkalle mukaan muuta kuin sauvan”. Lu 9:3:ssa oleva ohje (”Älkää ottako matkalle mukaan mitään, ei sauvaa”) ei siis ilmeisesti tarkoita sitä, että heidän piti lähteä matkalle kokonaan ilman sauvaa, vaan sitä, ettei heidän pitänyt hankkia tai ottaa mukaan ylimääräistä sauvaa. Jeesus siis kehotti opetuslapsiaan ottamaan mukaan mahdollisimman vähän tavaraa ja jättämään pois kaiken ylimääräisen, sillä Jehova huolehtisi heistä matkan aikana. (Ks. Lu 10:4, tutkimisviite, jossa selitetään, miten Jeesus antoi eräässä toisessa tilanteessa samanlaisia ohjeita 70 opetuslapselle.)
rahaa: Kirjaim. ”hopeaa”, ts. hopeaa, jota käytettiin rahana.
majoittukaa sinne: Ks. Mr 6:10, tutkimisviite.
pudistakaa – – tomu jaloistanne: Kun hartaat juutalaiset astuivat muiden kansojen alueelta kotimaansa kamaralle, he pudistivat sandaaleistaan epäpuhtaana pitämänsä tomun. Jeesus ei kuitenkaan näytä tarkoittaneen tätä, kun hän ohjeisti opetuslapsiaan pudistamaan tomun jaloistaan. Tällä eleellä opetuslapset ilmaisivat, etteivät he olleet vastuussa siitä, mitä noille ihmisille tapahtuisi, kun Jumalan tuomio kohtaisi heitä. Samanlainen ilmaus on Mt 10:14:ssä ja Mr 6:11:ssä. Markus lisää sanat ”todistukseksi heille” ja Luukas puolestaan todistukseksi heitä vastaan. Paavali ja Barnabas noudattivat tätä neuvoa Pisidian Antiokiassa (Ap 13:51). Vastaavasti kun Paavali pudisti pölyt vaatteistaan Korintissa, hän selitti: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton.” (Ks. Ap 18:6, tutkimisviite.)
Paikallishallitsija: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.
Herodes: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.
Antakaa te heille syötävää: Tämä on ainoa Jeesuksen ihme, joka on kirjoitettu muistiin kaikkiin neljään evankeliumiin (Mt 14:15–21; Mr 6:35–44; Lu 9:10–17; Joh 6:1–13).
hän taittoi leivät: Leivät olivat usein litteitä ja kovia, minkä vuoksi ne yleensä taitettiin paloiksi (Mt 14:19; 15:36; 26:26; Mr 6:41; 8:6).
korillista: Ks. Mt 14:20, tutkimisviite.
Hänen ollessaan – – rukoilemassa yksinään: Tämä tapahtui lähellä Filippoksen Kesareaa (Mt 16:13; Mr 8:27). Vain Luukas kertoo, että Jeesus oli yksinään rukoilemassa. (Ks. Lu 3:21, tutkimisviite.)
Johannes Kastajan: Ks. Mt 3:1, tutkimisviitteet.
Elian: Ks. Mt 11:14, tutkimisviite.
Jumalan Kristus: Pietari tunnistaa Jeesuksen ”Jumalan Kristukseksi” (kreik. ho khristós tū Theū́). ”Kristus” vastaa ”Messiasta” (hepr. mašíaḥ), ja molemmat arvonimet merkitsevät ’voideltua’. Kreikassa arvonimen ”Kristus” edessä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen tehtävää tai asemaa Messiaana. (Ks. Mt 1:1; 2:4; tutkimisviitteet.)
vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Lu 20:1; 22:52, 66; ks. sanasto.)
ylipappien: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite, ja sanasto.
kirjanoppineiden: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite, ja sanasto.
hänen täytyy kieltää itsensä: Tai ”hänen täytyy luopua kokonaan omistusoikeudesta itseensä”. Itsensä kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen on valmis unohtamaan itsensä tai luovuttamaan Jumalalle oikeuden päättää elämästään. Kreikan ilmaus voidaan kääntää ”hänen täytyy sanoa ei itselleen”. Itsensä kieltämiseen voikin sisältyä se, että luopuu omista haluistaan ja tavoitteistaan tai tinkii omasta mukavuudestaan. (2Ko 5:14, 15.) Luukas käyttää tätä samaa kreikan verbiä ja erästä toista samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä kertoessaan, että Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen (Lu 22:34, 57, 61). (Ks. Mt 16:24, tutkimisviite.)
kidutuspaalunsa: Ks. Mt 16:24, tutkimisviite.
elämänsä: Tai ”sielunsa”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
koko maailman: Kreikan sana kósmos, joka on yleensä käännetty ”maailmaksi”, merkitsee pohjimmiltaan ’järjestystä’, ’järjestelyä’. Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa se voi tarkoittaa ihmismaailmaa, ja tässä merkityksessä sitä käytetään usein Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (ks. Joh 1:9, 10; 3:16; tutkimisviitteet). Sana kósmos ei kuitenkaan ole vain ”ihmiskunnan” synonyymi, vaan siihen liittyy muitakin merkitysvivahteita. Raamatussa siihen sisältyy myös sen perusajatus ’järjestyksestä’, ’järjestelystä’, sillä ihmismaailmassa vallitsee tietty rakenne: se koostuu eri heimoista ja kansoista, ja siinä on erilaisia kulttuureja ja talousjärjestelmiä (Il 7:9; 14:6). Juuri tätä ”maailmalla” tarkoitetaan tässä ja joissain muissa tekstiyhteyksissä. Ihmisiä ympäröivät ja heidän elämäänsä vaikuttavat rakenteet ovat vuosisatojen kuluessa laajentuneet ja monimutkaistuneet väestön kasvaessa. (Ks. Joh 16:21, tutkimisviite.)
Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän sanonut: Matteuksen ja Markuksen kertomuksissa sanotaan ”kuusi päivää myöhemmin” (Mt 17:1; Mr 9:2). Luukas laskee päivät eri tavalla kuin Matteus ja Markus. Hän ottaa mukaan ilmeisesti myös päivän, jolloin Jeesus antoi tämän lupauksen (Lu 9:27), ja päivän, jolloin hänen muotonsa muuttui. Matteus ja Markus mainitsevat vain niiden väliin jäävät kuusi kokonaista päivää. On kiinnostavaa, että Luukas puhuu likimääräisesti ”noin kahdeksasta päivästä”.
rukoilemaan: Vain Luukas mainitsee tässä ja seuraavassa jakeessa (Lu 9:29), että Jeesus rukoili muodonmuutoksensa yhteydessä. Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 3:21; 5:16; 6:12; 9:18; 11:1; 23:46.
hänen poislähdöstään: Tässä käytetty kreikan sana éksodos esiintyy myös 2Pi 1:15:ssä (”poismenoni”) ja Hpr 11:22:ssa (”lähtisivät Egyptistä”). Jeesuksen poislähtöön sisältyivät ilmeisesti sekä hänen kuolemansa että ylösnousemuksensa henkiolennoksi.
pilvestä kuului ääni: Toinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Lu 3:22; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)
ainoaa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Nainin lesken ”ainoasta” pojasta ja Jairoksen ”ainoasta” tyttärestä (Lu 7:12; 8:41, 42). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)
Jumalan majesteettisesta voimasta: Tai ”Jumalan suuruudesta”, ”Jumalan majesteettisuudesta”. Parantaessaan ihmisiä Jeesus ei korostanut omaa osaansa vaan osoitti tekevänsä noita ihmeitä Jumalan voimalla.
hänet otettaisiin taivaaseen: Kreikan substantiivi análēmpsis esiintyy vain tässä kohdassa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Yleensä sen ajatellaan tarkoittavan Jeesuksen taivaaseennousemista. Samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä käytetään Ap 1:2, 11, 22:ssa, jossa se on käännetty ilmauksella ”otettiin ylös”.
hän oli päättänyt mennä: Kirjaim. ”hänen kasvonsa olivat menossa”. (Vrt. Lu 9:51, alav.) Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyy samanlaisia ilmauksia, jotka tarkoittavat katseen kiinnittämistä johonkin tavoitteeseen, tarkoitukseen tai toiveeseen (1Ku 2:15, alav.; 2Ku 12:17, alav.) ja joihin sisältyy ajatus määrätietoisuudesta ja päättäväisyydestä (2Ai 20:3, alav.; Da 11:17, alav.).
ei ole omaa kotia: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.
Herra: Tätä sanaa ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta se sisältyy useaan varhaiseen arvovaltaiseen käsikirjoitukseen.
hautaamaan isäni: Nämä sanat eivät todennäköisesti tarkoita sitä, että miehen isä olisi juuri kuollut ja mies olisi vain pyytänyt saada järjestää hautajaiset. Siinä tapauksessa hän olisi tuskin käynyt tätä keskustelua Jeesuksen kanssa. Muinaisessa Lähi-idässä hautajaiset järjestettiin hyvin pian kuolemantapauksen jälkeen, yleensä samana päivänä. Miehen isä oli siis ehkä sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Jeesus ei olisi kuitenkaan kehottanut jättämään sairasta ja avuntarpeessa olevaa isää, ellei isällä olisi ollut muita perheenjäseniä, jotka pystyivät huolehtimaan hänestä (Mr 7:9–13). Mies oikeastaan sanoi: ”Minä seuraan sinua, mutta vasta sitten kun isäni on kuollut. Odota, kunnes olen haudannut hänet.” Jeesuksen näkökulmasta mies oli kuitenkin menettämässä mahdollisuuden asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässään (Lu 9:60, 62).
Anna kuolleiden haudata kuolleensa: Kuten Lu 9:59:n tutkimisviitteessä osoitetaan, Jeesus puhui miehelle, jonka isä oli todennäköisesti sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Siksi Jeesus ilmeisesti tarkoitti: ”Anna hengellisesti kuolleiden haudata kuolleensa”, ts. miehen ei pitänyt lykätä päätöstä seurata Jeesusta, koska nähtävästi muut sukulaiset pystyivät huolehtimaan isästä tämän kuolemaan asti. Jos mies seuraisi Jeesusta, hän astuisi ikuiseen elämään johtavalle tielle eikä olisi niiden joukossa, jotka olivat Jumalan silmissä hengellisesti kuolleita. Jeesus osoitti vastauksessaan, että on välttämätöntä asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässä ja julistaa valtakuntaa laajalti, jotta voi pysyä hengellisesti elossa.
joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse: Jeesus viittaa kyntämiseen auralla korostaessaan sitä, miten tärkeää on olla kokosydäminen opetuslapsi. Hän puhuu miehestä, joka sanoo haluavansa tulla opetuslapseksi mutta sillä ehdolla, että saa ensin sanoa hyvästit kotiväelleen (Lu 9:61). Jos kyntäjä antaa huomionsa hajaantua, kyntövaoista ei tule suoria, tai jos hän pysähtyy katsomaan taakseen, kyntötyö hidastuu. Vastaavasti jos joku kutsutaan Kristuksen opetuslapseksi mutta hän antaa huomionsa hajaantua tai lakkaa huolehtimasta vastuutehtävistään, hän ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.
Media

Muinaiset heprealaiset käyttivät sauvoja ja keppejä moneen tarkoitukseen. Niistä esimerkiksi otettiin tukea (2Mo 12:11; Sak 8:4; Hpr 11:21) ja niillä puolustauduttiin (2Sa 23:21), puitiin (Jes 28:27) ja karistettiin puusta oliiveja (5Mo 24:20; Jes 24:13). Eväslaukku oli yleensä nahkainen pussi, jota kannettiin olalla, ja sellainen oli mukana varsinkin matkaajilla, paimenilla ja maanviljelijöillä. Ruokatarvikkeiden lisäksi siinä pidettiin vaatteita ja muita tarvikkeita. Kun Jeesus lähetti apostolinsa saarnamatkalle, hän antoi muun muassa sauvaa ja eväslaukkua koskevia ohjeita. Apostolien ei pitänyt hankkia matkalle mukaan mitään ylimääräistä ja antaa näin huomionsa hajaantua, sillä Jehova huolehtisi heistä. (Ks. Lu 9:3; 10:4; tutkimisviitteet, joissa selitetään, miten Jeesuksen ohjeet oli tarkoitus ymmärtää.)

Näissä kuvissa näkyvät molemmat puolet kuparikolikosta, joka lyötiin Jeesuksen palveluksen aikoihin. Sen laski liikkeelle Herodes Antipas, joka oli Galilean ja Perean tetrarkki eli paikallishallitsija. Jeesus oli todennäköisesti kulkemassa Herodeksen hallintoalueeseen kuuluvan Perean läpi matkallaan Jerusalemiin, kun fariseukset tulivat sanomaan hänelle, että Herodes halusi tappaa hänet. Vastauksessaan Jeesus käytti Herodeksesta nimitystä ”se kettu” (ks. Lu 13:32, tutkimisviite). Koska useimmat Herodeksen alamaisista olivat juutalaisia, hänen teettämissään kolikoissa oli sellaisia kuvia, jotka eivät loukanneet heitä, kuten palmunoksia (1) ja seppeleitä (2).

Raamatussa käytetään eri sanoja erilaisista koreista. Esimerkiksi kun Jeesus oli ruokkinut ihmeen avulla noin 5 000 miestä, kerrotaan, että tähteet kerättiin 12 koriin. Kreikan sana viittaa suhteellisen pieneen punottuun koriin. Niistä seitsemästä korista, joihin tähteet kerättiin sen jälkeen kun Jeesus oli ruokkinut noin 4 000 miestä, käytetään kuitenkin toista kreikan sanaa, joka tarkoittaa suurta säilytyskoria (Mr 8:8, 9). Samaa sanaa käytetään siitä korista, jossa Paavali laskettiin Damaskoksessa alas muurin aukosta (Ap 9:25).

Filippoksen Kesarean lähellä sijaitseva Hermoninvuori kohoaa 2 814 m:n korkeuteen, joten se on korkein vuori Israelin läheisyydessä. Sen lumiset huiput saavat vesihöyryn tiivistymään runsaaksi kasteeksi, joka pitää kasvillisuuden elossa pitkänä kuivana kautena (Ps 133:3). Jordan saa vetensä pääasiassa Hermoninvuoren sulamisvesistä. Mahdollisesti tällä vuorella Jeesuksen ulkomuoto muuttui (Mt 17:2).

Luvatun maan pohjoisrajalla sijaitseva Hermoninvuori käsittää useita selvästi erottuvia huippuja, joista korkein kohoaa 2 814 m merenpinnan yläpuolelle. Nämä huiput muodostavat Anti-Libanonin vuorijonon eteläpään. Jeesuksen ulkomuoto muuttui mahdollisesti Hermoninvuorella.

Jeesuksella ei ollut pysyvää kotia, ja hän vertasi tilannettaan kettuihin ja lintuihin, joilla on pesät. Kuvassa näkyvä kettulaji (Vulpes vulpes) elää Lähi-idän lisäksi Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, ja se on myös viety Australiaan. Jos ketut eivät käytä luonnon muovaamaa onkaloa tai toisten eläinten hylkäämää tai niiltä vallattua pesää, ne kaivavat tavallisesti pesäkoloja maahan. Kuvan silkkikerttunen (Cettia cetti) on yksi niistä arviolta 470 lintulajista, joita Israelissa voi nähdä jossain vaiheessa vuoden aikana. Linnuillakin on monenlaisia pesiä. Ne voivat tehdä pesänsä puihin, onttoihin puunrunkoihin ja kallioseinämiin esimerkiksi risuista, lehdistä, merilevästä, villasta, korsista, sammaleesta ja höyhenistä. Välimeren kaakkoiskulmassa on lähekkäin monenlaisia luontotyyppejä lumihuippuisista vuoristoista syviin, paahtavan kuumiin laaksoihin ja kuivista erämaista rannikkotasankoihin, mikä tekee alueesta suotuisan elinympäristön linnuille, elivätpä ne siellä pysyvästi tai kulkivat sen läpi muuttomatkallaan.

Kyntötyöt tehtiin usein syksyllä, kun sateet olivat pehmittäneet helteisten kesäkuukausien aikana kovettuneen maan (ks. liite B15). Kynnettäessä maata muokattiin auralla ennen siementen kylvämistä. Aura saattoi olla pelkkä kiilamainen puukappale, jossa oli ehkä metallikärki ja joka oli kiinnitetty vetopuuhun yhden tai useamman eläimen perään. Kyntämiseen ja auroihin viitataan usein Raamatun heprealaisten kirjoitusten vertauksissa (Tu 14:18; Jes 2:4; Jer 4:3; Mi 4:3). Jeesus havainnollisti usein tärkeitä opetuksia tuttujen maataloustöiden avulla. Hän esimerkiksi viittasi kyntämiseen korostaessaan sitä, miten tärkeää on olla kokosydäminen opetuslapsi (Lu 9:62). Jos kyntäjä antaisi huomionsa hajaantua, kyntövaoista ei tulisi suoria. Vastaavasti jos Kristuksen opetuslapsi antaa huomionsa hajaantua tai lakkaa huolehtimasta vastuutehtävistään, hän ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.