sandaaleja: Viittaa nähtävästi ylimääräisiin sandaaleihin, koska Jeesus kielsi kantamasta niitä mukanaan. Pitkälle matkalle oli tapana ottaa mukaan varasandaalit, sillä sandaalien pohja saattoi kulua puhki tai hihnat katketa. Kun Jeesus aiemmin antoi samanlaisia ohjeita, hän käski opetuslastensa ”laittaa [tai ”sitoa”] jalkaansa” sandaalit, jotka heillä jo oli (Mr 6:8, 9). Mt 10:9, 10:n mukaan hän kielsi heitä ”hankkimasta” ylimääräisiä sandaaleja niiden lisäksi, jotka heillä oli jo jalassaan.

Älkää ottako matkalle mukaan mitään: Lähettäessään apostolinsa saarnaamaan ”Jumalan valtakuntaa” (Lu 9:2) Jeesus ohjeisti heidät tähän kaikkein tärkeimpään työhön. Hänen ohjeensa on kirjoitettu muistiin kaikkiin kolmeen synoptiseen evankeliumiin. (Mt 10:8–10; Mr 6:8, 9; Lu 9:3.) Sanamuodoissa on jonkin verran eroja, mutta kaikissa evankeliumeissa ohjeista välittyy se viesti, että apostolien ei pitänyt antaa huomionsa hajaantua ylimääräisten tarvikkeiden hankkimiseen, sillä Jehova huolehtisi heistä. Kaikissa kolmessa kertomuksessa sanotaan, että apostolit eivät saaneet ”hankkia [tai ”käyttää”, ”ottaa”] kahta vaatetta”, ts. ”ylimääräistä vaatetta” (alav.) päällään olleiden vaatteiden lisäksi. Heprealaisilla oli nähtävästi tapana pitää matkalla mukanaan sauvaa (1Mo 32:10), ja Mr 6:8:n mukaan Jeesus kielsi ”ottamasta matkalle mukaan muuta kuin sauvan”. Lu 9:3:ssa oleva ohje (”Älkää ottako matkalle mukaan mitään, ei sauvaa”) ei siis ilmeisesti tarkoita sitä, että heidän piti lähteä matkalle kokonaan ilman sauvaa, vaan sitä, ettei heidän pitänyt hankkia tai ottaa mukaan ylimääräistä sauvaa. Jeesus siis kehotti opetuslapsiaan ottamaan mukaan mahdollisimman vähän tavaraa ja jättämään pois kaiken ylimääräisen, sillä Jehova huolehtisi heistä matkan aikana. (Ks. Lu 10:4, tutkimisviite, jossa selitetään, miten Jeesus antoi eräässä toisessa tilanteessa samanlaisia ohjeita 70 opetuslapselle.)

rahaa: Kirjaim. ”hopeaa”, ts. hopeaa, jota käytettiin rahana.

majoittukaa sinne, kunnes lähdette siltä paikkakunnalta: Jeesus antoi opetuslapsilleen ohjeeksi, että kun he tulisivat johonkin kaupunkiin, heidän pitäisi jäädä taloon, jossa heidät otettaisiin vieraanvaraisesti vastaan, eikä ”siirtyä talosta taloon” (Lu 10:1–7). Heidän ei pitäisi etsiä paikkaa, jossa olisi tarjolla enemmän mukavuuksia, ajanvietettä tai aineellista. Näin he osoittaisivat, että sellaiset asiat olisivat toissijaisia verrattuna heidän saarnaamistehtäväänsä.

majoittukaa sinne: Ks. Mr 6:10, tutkimisviite.

pudisti pölyt vaatteistaan: Tällä eleellä Paavali osoitti, että hän oli täyttänyt velvollisuutensa eikä ollut enää vastuussa niiden Korintin juutalaisten elämästä, jotka torjuivat Kristusta koskevan pelastussanoman (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne). Tämäntyyppinen ele mainitaan muuallakin Raamatussa. Kun Nehemia puhui Jerusalemiin palanneille juutalaisille, hän ravisti vaatteensa laskokset sen merkiksi, että Jumala hylkäisi sen, joka ei täyttäisi tuolloin antamaansa lupausta (Ne 5:13). Samaan tapaan Paavali ”pudisti tomun jaloistaan” Pisidian Antiokiassa varoitukseksi niille, jotka vastustivat häntä tuossa kaupungissa. (Ks. Ap 13:51; Lu 9:5; tutkimisviitteet.)

pudistakaa – – tomu jaloistanne: Kun hartaat juutalaiset astuivat muiden kansojen alueelta kotimaansa kamaralle, he pudistivat sandaaleistaan epäpuhtaana pitämänsä tomun. Jeesus ei kuitenkaan näytä tarkoittaneen tätä, kun hän ohjeisti opetuslapsiaan. Tällä eleellä opetuslapset ilmaisivat, etteivät he olleet vastuussa siitä, mitä noille ihmisille tapahtuisi, kun Jumalan tuomio kohtaisi heitä. Samanlainen ilmaus on Mt 10:14:ssä ja Mr 6:11:ssä. Markus lisää sanat ”todistukseksi heille” ja Luukas puolestaan todistukseksi heitä vastaan. Paavali ja Barnabas noudattivat tätä neuvoa Pisidian Antiokiassa (Ap 13:51). Vastaavasti kun Paavali pudisti pölyt vaatteistaan Korintissa, hän selitti: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton.” (Ks. Ap 18:6, tutkimisviite.)

paikallishallitsija: Kirjaim. ”tetrarkki” (merk. provinssin ’neljänneksen hallitsija’). Nimitystä käytettiin pienehkön alueen hallitsijasta tai paikallisruhtinaasta, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. Herodes Antipaan hallintoalueeseen kuuluivat Galilea ja Perea. (Vrt. Mr 6:14, tutkimisviite.)

Herodes: Ts. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. (Ks. sanasto.)

Paikallishallitsija: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.

Herodes: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.

Antakaa te heille syötävää: Tämä on ainoa Jeesuksen ihme, joka on kirjoitettu muistiin kaikkiin neljään evankeliumiin (Mt 14:15–21; Mr 6:35–44; Lu 9:10–17; Joh 6:1–13).

hän taittoi leivät: Leivät olivat usein litteitä ja kovia, minkä vuoksi ne yleensä taitettiin paloiksi (Mt 14:19; 15:36; 26:26; Mr 6:41; 8:6).

korillista: Nämä korit olivat ehkä pieniä punottuja koreja, joissa oli kantonaru. Niiden tilavuus oli arviolta 7,5 l. (Ks. Mt 16:9, 10, tutkimisviitteet.)

korillista: Ks. Mt 14:20, tutkimisviite.

Hänen rukoillessaan: Luukas kiinnittää evankeliumissaan erityishuomiota rukoilemiseen. Vain hän mainitsee useita tilanteita, joissa Jeesus rukoili. Esimerkiksi tässä Luukas kertoo, että Jeesus rukoili kasteensa aikana. Myöhemmin Paavali kirjoitti muistiin osan niistä tärkeistä sanoista, jotka Jeesus esitti ilmeisesti tuossa rukouksessa (Hpr 10:5–9). Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 5:16; 6:12; 9:18, 28; 11:1; 23:46.

Hänen ollessaan – – rukoilemassa yksinään: Tämä tapahtui lähellä Filippoksen Kesareaa (Mt 16:13; Mr 8:27). Vain Luukas kertoo, että Jeesus oli yksinään rukoilemassa. (Ks. Lu 3:21, tutkimisviite.)

Johannes: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’.

Kastaja: Tai ”Upottaja”. Tämä oli ilmeisesti eräänlainen lisänimi, joka osoitti, että Johannekselle oli tunnusomaista kastaa ihmisiä upottamalla heidät hetkeksi veteen. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus mainitsi kirjoituksissaan ”Johanneksen, joka oli lisänimeltään Kastaja”.

Elia: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

Johannes Kastajan: Ks. Mt 3:1, tutkimisviitteet.

Elian: Ks. Mt 11:14, tutkimisviite.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Kristuksen: Kreikassa arvonimen ”Kristus” edessä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen asemaa Messiaana.

Jumalan Kristus: Pietari tunnistaa Jeesuksen ”Jumalan Kristukseksi” (kreik. ho khristós tū Theū́). ”Kristus” vastaa ”Messiasta” (hepr. mašíaḥ), ja molemmat arvonimet merkitsevät ’voideltua’. Kreikassa arvonimen ”Kristus” edessä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen tehtävää tai asemaa Messiaana. (Ks. Mt 1:1; 2:4; tutkimisviitteet.)

ylipapit: Kun kreikan sana on yksikössä, se käännetään ”ylimmäiseksi papiksi” ja se tarkoittaa kansan pääasiallista edustajaa Jumalan edessä. Tässä sana on monikossa ja se tarkoittaa papiston huomattavimpia miehiä, joihin kuuluivat entiset ylimmäiset papit ja mahdollisesti 24 pappisosaston päämiehet.

kirjanoppineet: Tai ”lainoppineet”. Tätä sanaa käytettiin Jeesuksen aikana Mooseksen lain asiantuntijoista ja opettajista.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Lu 20:1; 22:52, 66; ks. sanasto.)

ylipappien: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite, ja sanasto.

kirjanoppineiden: Ks. Mt 2:4, tutkimisviite, ja sanasto.

hänen täytyy kieltää itsensä: Tai ”hänen täytyy luopua kokonaan omistusoikeudesta itseensä”. Itsensä kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen on valmis unohtamaan itsensä tai luovuttamaan Jumalalle oikeuden päättää elämästään. Kreikan ilmaus voidaan kääntää ”hänen täytyy sanoa ei itselleen”. Itsensä kieltämiseen voikin sisältyä se, että luopuu omista haluistaan ja tavoitteistaan tai tinkii omasta mukavuudestaan. (2Ko 5:14, 15.) Matteus käyttää samaa kreikan verbiä kertoessaan, että Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen (Mt 26:34, 35, 75).

kidutuspaalunsa: Tai ”teloituspaalunsa”. Klassisessa kreikassa sana staurós tarkoitti ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai tolppaa. Joskus se kuvasi sitä kärsimystä, häpeää, kidutusta ja jopa kuolemaa, jonka ihminen joutui kohtaamaan siksi, että hän oli Jeesuksen seuraaja. (Ks. sanasto.)

hänen täytyy kieltää itsensä: Tai ”hänen täytyy luopua kokonaan omistusoikeudesta itseensä”. Itsensä kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen on valmis unohtamaan itsensä tai luovuttamaan Jumalalle oikeuden päättää elämästään. Kreikan ilmaus voidaan kääntää ”hänen täytyy sanoa ei itselleen”. Itsensä kieltämiseen voikin sisältyä se, että luopuu omista haluistaan ja tavoitteistaan tai tinkii omasta mukavuudestaan. (2Ko 5:14, 15.) Luukas käyttää tätä samaa kreikan verbiä ja erästä toista samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä kertoessaan, että Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen (Lu 22:34, 57, 61). (Ks. Mt 16:24, tutkimisviite.)

kidutuspaalunsa: Ks. Mt 16:24, tutkimisviite.

elämänsä: Tai ”sielunsa”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

maailmaan: Kreikan sana kósmos tarkoittaa tässä ihmismaailmaa. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulossa maailmaan ei näytä viittaavan Jeesuksen syntymään ihmiseksi vaan ensisijaisesti siihen, että kasteensa jälkeen hän alkoi palvella valona ihmismaailman keskuudessa (vrt. Joh 3:17, 19; 6:14; 9:39; 10:36; 11:27; 12:46; 1Jo 4:9).

maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään: Kreikan sana kósmos (’maailma’) tarkoittaa tässä ihmismaailmaa, mikä käy ilmi jakeen loppuosasta, jonka mukaan maailma ei tuntenut häntä. Maallisissa kirjoituksissa tällä kreikan sanalla viitattiin joskus yleisesti luomakuntaan ja kaikkeuteen, ja apostoli Paavali käytti sitä ehkä tässä merkityksessä puhuessaan eräässä tilanteessa kreikkalaisille (Ap 17:24). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa kuitenkin yleensä ihmismaailmaa tai sen osaa. Jeesus oli kyllä mukana, kun Jumala teki taivaan, maan ja kaiken muun, mutta tämä jae kohdistaa huomion Jeesuksen osaan silloin kun ihmismaailma tuli olemassaoloon (1Mo 1:26; Joh 1:3; Kol 1:15–17).

maailmaa: Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja etenkin Raamatussa kreikan sana kósmos liittyy läheisesti ihmiskuntaan (ks. Joh 1:10, tutkimisviite). Tässä tekstiyhteydessä kósmos tarkoittaa koko ihmismaailmaa, joka Joh 1:29:n mukaan on Aadamilta perityn ”synnin” alainen ja joka voidaan lunastaa.

syntynyt maailmaan: Jeesus puhui lapsen syntymästä ja osoitti tällä vertauksella, miten ahdistus ja murhe voivat ”muuttua iloksi” (Joh 16:20). Synnytyksen aikana nainen tuntee tuskaa, mutta ilo siitä, että maailmaan on syntynyt uusi ihminen, jättää tuskan varjoonsa ja saa hänet unohtamaan sen. Tässä tekstiyhteydessä sana ”maailma” (kreik. kósmos) tarkoittaa järjestäytynyttä ihmisyhteiskuntaa tai ihmisen elämänpiiriä ja olosuhteita, joihin lapsi syntyy. Raamatussa sanalla ”maailma” on joskus tällainen merkitys (1Ko 14:10; 1Ti 6:7). (Ks. Lu 9:25, tutkimisviite.)

koko maailman: Kreikan sana kósmos, joka on yleensä käännetty ”maailmaksi”, merkitsee pohjimmiltaan ’järjestystä’, ’järjestelyä’. Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa se voi tarkoittaa ihmismaailmaa, ja tässä merkityksessä sitä käytetään usein Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (ks. Joh 1:9, 10; 3:16; tutkimisviitteet). Sana kósmos ei kuitenkaan ole vain ”ihmiskunnan” synonyymi, vaan siihen liittyy muitakin merkitysvivahteita. Raamatussa siihen sisältyy myös sen perusajatus ’järjestyksestä’, ’järjestelystä’, sillä ihmismaailmassa vallitsee tietty rakenne: se koostuu eri heimoista ja kansoista, ja siinä on erilaisia kulttuureja ja talousjärjestelmiä (Il 7:9; 14:6). Juuri tätä ”maailmalla” tarkoitetaan tässä ja joissain muissa tekstiyhteyksissä. Ihmisiä ympäröivät ja heidän elämäänsä vaikuttavat rakenteet ovat vuosisatojen kuluessa laajentuneet ja monimutkaistuneet väestön kasvaessa. (Ks. Joh 16:21, tutkimisviite.)

Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli tämän sanonut: Matteuksen ja Markuksen kertomuksissa sanotaan ”kuusi päivää myöhemmin” (Mt 17:1; Mr 9:2). Luukas laskee päivät eri tavalla kuin Matteus ja Markus. Hän ottaa mukaan ilmeisesti myös päivän, jolloin Jeesus antoi tämän lupauksen (Lu 9:27), ja päivän, jolloin hänen muotonsa muuttui. Matteus ja Markus mainitsevat vain niiden väliin jäävät kuusi kokonaista päivää. On kiinnostavaa, että Luukas puhuu likimääräisesti ”noin kahdeksasta päivästä”.

rukoilemaan: Vain Luukas mainitsee tässä ja seuraavassa jakeessa (Lu 9:29), että Jeesus rukoili muodonmuutoksensa yhteydessä. Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 3:21; 5:16; 6:12; 9:18; 11:1; 23:46.

hänen poislähdöstään: Tässä käytetty kreikan sana éksodos esiintyy myös 2Pi 1:15:ssä (”poismenoni”) ja Hpr 11:22:ssa (”lähtisivät Egyptistä”). Jeesuksen poislähtöön sisältyivät ilmeisesti sekä hänen kuolemansa että ylösnousemuksensa henkiolennoksi.

taivaasta kuului ääni: Ensimmäinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen niin että ihmiset kuulivat sen. (Ks. Lu 9:35; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

ääni: Kolmas evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. Ensimmäinen oli Jeesuksen kasteen yhteydessä vuonna 29, ja siitä kerrotaan Mt 3:16, 17; Mr 1:11; Lu 3:22:ssa. Toinen liittyi Jeesuksen muodonmuutokseen vuonna 32, ja siitä kerrotaan Mt 17:5; Mr 9:7; Lu 9:35:ssä. Kolmas tilanne oli vuonna 33 vähän ennen Jeesuksen viimeistä pesahia, ja siitä kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa. Jehova vastasi, kun Jeesus pyysi Isäänsä saattamaan oman nimensä kunniaan.

pilvestä kuului ääni: Toinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Lu 3:22; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

ainosyntyinen poika: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan Raamatussa sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa. (Ks. Lu 7:12; 8:42; 9:38; tutkimisviitteet.) Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta (Joh 3:16, 18; 1Jo 4:9). Hän ei koskaan viittaa sillä Jeesuksen syntymään ihmiseksi tai elämään ihmisenä vaan sitä edeltävään aikaan. Hän kuvailee tuolla sanalla Jeesusta, kun tämä oli Logos eli Sana, joka ”oli alussa Jumalan luona” jo ”ennen kuin maailma olikaan” (Joh 1:1, 2; 17:5, 24). Jeesus on ”ainosyntyinen poika”, koska hän on Jehovan esikoinen ja ainoa, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut. Muitakin henkiolentoja sanotaan ”tosi Jumalan pojiksi” tai ”Jumalan pojiksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7), mutta Jumala on luonut heidät kaikki esikoispoikansa välityksellä (Kol 1:15, 16). Sanalla monogenḗs viitataan siis siihen, että Jeesus on ainoa lajissaan, ainutlaatuinen ja vailla vertaansa, ja siihen, että hän on ainoa poika, jonka Jumala on itse suoranaisesti luonut (1Jo 5:18).

ainosyntyisen Poikansa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta. (Joh 1:14; 3:18; 1Jo 4:9; ks. Joh 1:14, tutkimisviite.) Muitakin Jumalan luomia henkiolentoja sanotaan hänen pojikseen, mutta vain Jeesusta sanotaan ”ainosyntyiseksi Pojaksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7). Jeesus on Isänsä esikoispoika ja ainoa, jonka Jumala on suoranaisesti luonut. Siksi hän on ainutlaatuinen, erilainen kuin kaikki muut Jumalan pojat, jotka Jumala on luonut esikoispoikansa välityksellä. Paavali käytti kreikan sanaa monogenḗs samaan tapaan, kun hän sanoi Iisakia Abrahamin ”ainosyntyiseksi pojaksi” (Hpr 11:17, alav.). Vaikka Hagar synnytti Abrahamille Ismaelin ja Ketura useita poikia (1Mo 16:15; 25:1, 2; 1Ai 1:28, 32), Iisak oli ”ainosyntyinen” siinä mielessä, että hän oli ainoa poika, jonka Jumala oli luvannut ja jonka Saara synnytti (1Mo 17:16–19).

ainoaa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Nainin lesken ”ainoasta” pojasta ja Jairoksen ”ainoasta” tyttärestä (Lu 7:12; 8:41, 42). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)

Jumalan majesteettisesta voimasta: Tai ”Jumalan suuruudesta”, ”Jumalan majesteettisuudesta”. Parantaessaan ihmisiä Jeesus ei korostanut omaa osaansa vaan osoitti tekevänsä noita ihmeitä Jumalan voimalla.

hänet otettaisiin taivaaseen: Kreikan substantiivi análēmpsis esiintyy vain tässä kohdassa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Yleensä sen ajatellaan tarkoittavan Jeesuksen taivaaseennousemista. Samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä käytetään Ap 1:2, 11, 22:ssa, jossa se on käännetty ilmauksella ”otettiin ylös”.

hän oli päättänyt mennä: Kirjaim. ”hänen kasvonsa olivat menossa”. (Vrt. Lu 9:51, alav.) Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyy samanlaisia ilmauksia, jotka tarkoittavat katseen kiinnittämistä johonkin tavoitteeseen, tarkoitukseen tai toiveeseen (1Ku 2:15, alav.; 2Ku 12:17, alav.) ja joihin sisältyy ajatus määrätietoisuudesta ja päättäväisyydestä (2Ai 20:3, alav.; Da 11:17, alav.).

ei ole omaa kotia: Kirjaim. ”ei ole, mihin päänsä kallistaisi”, ts. ei ole omaa asuntoa.

ei ole omaa kotia: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

Herra: Tätä sanaa ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta se sisältyy useaan varhaiseen arvovaltaiseen käsikirjoitukseen.

hautaamaan isäni: Nämä sanat eivät todennäköisesti tarkoita sitä, että miehen isä olisi juuri kuollut ja mies olisi vain pyytänyt saada järjestää hautajaiset. Siinä tapauksessa hän olisi tuskin käynyt tätä keskustelua Jeesuksen kanssa. Muinaisessa Lähi-idässä hautajaiset järjestettiin hyvin pian kuolemantapauksen jälkeen, yleensä samana päivänä. Miehen isä oli siis ehkä sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Jeesus ei olisi kuitenkaan kehottanut jättämään sairasta ja avuntarpeessa olevaa isää, ellei isällä olisi ollut muita perheenjäseniä, jotka pystyivät huolehtimaan hänestä (Mr 7:9–13). Mies oikeastaan sanoi: ”Minä seuraan sinua, mutta vasta sitten kun isäni on kuollut. Odota, kunnes olen haudannut hänet.” Jeesuksen näkökulmasta mies oli kuitenkin menettämässä mahdollisuuden asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässään (Lu 9:60, 62).

hautaamaan isäni: Nämä sanat eivät todennäköisesti tarkoita sitä, että miehen isä olisi juuri kuollut ja mies olisi vain pyytänyt saada järjestää hautajaiset. Siinä tapauksessa hän olisi tuskin käynyt tätä keskustelua Jeesuksen kanssa. Muinaisessa Lähi-idässä hautajaiset järjestettiin hyvin pian kuolemantapauksen jälkeen, yleensä samana päivänä. Miehen isä oli siis ehkä sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Jeesus ei olisi kuitenkaan kehottanut jättämään sairasta ja avuntarpeessa olevaa isää, ellei isällä olisi ollut muita perheenjäseniä, jotka pystyivät huolehtimaan hänestä (Mr 7:9–13). Mies oikeastaan sanoi: ”Minä seuraan sinua, mutta vasta sitten kun isäni on kuollut. Odota, kunnes olen haudannut hänet.” Jeesuksen näkökulmasta mies oli kuitenkin menettämässä mahdollisuuden asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässään (Lu 9:60, 62).

Anna kuolleiden haudata kuolleensa: Kuten Lu 9:59:n tutkimisviitteessä osoitetaan, Jeesus puhui miehelle, jonka isä oli todennäköisesti sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Siksi Jeesus ilmeisesti tarkoitti: ”Anna hengellisesti kuolleiden haudata kuolleensa”, ts. miehen ei pitänyt lykätä päätöstä seurata Jeesusta, koska nähtävästi muut sukulaiset pystyivät huolehtimaan isästä tämän kuolemaan asti. Jos mies seuraisi Jeesusta, hän astuisi ikuiseen elämään johtavalle tielle eikä olisi niiden joukossa, jotka olivat Jumalan silmissä hengellisesti kuolleita. Jeesus osoitti vastauksessaan, että on välttämätöntä asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässä ja julistaa valtakuntaa laajalti, jotta voi pysyä hengellisesti elossa.

joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse: Jeesus viittaa kyntämiseen auralla korostaessaan sitä, miten tärkeää on olla kokosydäminen opetuslapsi. Hän puhuu miehestä, joka sanoo haluavansa tulla opetuslapseksi mutta sillä ehdolla, että saa ensin sanoa hyvästit kotiväelleen (Lu 9:61). Jos kyntäjä antaa huomionsa hajaantua, kyntövaoista ei tule suoria, tai jos hän pysähtyy katsomaan taakseen, kyntötyö hidastuu. Vastaavasti jos joku kutsutaan Kristuksen opetuslapseksi mutta hän antaa huomionsa hajaantua tai lakkaa huolehtimasta vastuutehtävistään, hän ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.