Johannes 11:1–57

11  Mies nimeltä Lasarus oli sairaana. Hän oli Betaniasta,+ Marian ja tämän sisaren Martan kylästä.+  Juuri tämä Maria kaatoi Herran päälle hyväntuoksuista öljyä ja pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan.+ Sairaana oleva Lasarus oli hänen veljensä.  Niinpä Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle viestin: ”Herra, hyvä ystäväsi* on sairaana.”+  Mutta kun Jeesus kuuli sen, hän sanoi: ”Tämän sairauden ei ole tarkoitus olla kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi,+ ja Jumalan Poika saa kunniaa sen välityksellä.”  Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartaan ja Lasarusta.  Kuultuaan, että Lasarus oli sairaana, hän kuitenkin viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä oli.  Sen jälkeen hän sanoi opetuslapsille: ”Mennään takaisin Juudeaan.”  Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Rabbi,+ juuri äsken juudealaiset yrittivät kivittää sinut,+ ja taasko olet menossa sinne?”  Jeesus vastasi: ”Eikö päivänvaloa ole 12 tuntia?+ Jos joku vaeltaa päivänvalossa, hän ei kompastu mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. 10  Mutta jos joku vaeltaa yöllä, hän kompastuu, koska hänessä ei ole valoa.” 11  Tämän sanottuaan hän jatkoi: ”Ystävämme Lasarus on nukahtanut,+ mutta minä menen herättämään hänet.” 12  Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.”* 13  Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan, mutta he luulivat hänen puhuneen tavallisesta nukkumisesta. 14  Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut,+ 15  ja minä iloitsen teidän puolestanne, etten ollut siellä, koska nyt uskonne voi vahvistua. Mennään hänen luokseen.” 16  Tuomas, jota kutsuttiin Kaksoseksi, sanoi toisille opetuslapsille: ”Mennään mekin, niin että kuolisimme hänen kanssaan.”+ 17  Saavuttuaan perille Jeesus totesi, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää. 18  Betania oli lähellä Jerusalemia, noin kolmen kilometrin päässä. 19  Martan ja Marian luo oli tullut monia juutalaisia lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman johdosta. 20  Kuullessaan, että Jeesus oli tulossa, Martta meni häntä vastaan, mutta Maria+ jäi istumaan kotiin. 21  Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. 22  Silti tiedän nytkin, että mitä tahansa pyydät Jumalalta, hän antaa sen sinulle.” 23  Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi nousee kuolleista.” 24  Martta sanoi hänelle: ”Tiedän, että hän nousee kuolleista ylösnousemuksessa+ viimeisenä päivänä.” 25  Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.+ Se joka uskoo minuun, saa elää uudelleen, vaikka hän kuoleekin, 26  eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.+ Uskotko tämän?” 27  Martta vastasi: ”Uskon, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, hän, jonka piti tulla maailmaan.” 28  Tämän sanottuaan hän meni pois, kutsui sisarensa Marian ja sanoi hänelle muiden kuulematta: ”Opettaja+ on täällä ja kutsuu sinua.” 29  Kun Maria kuuli sen, hän nousi heti ja meni Jeesuksen luo. 30  Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään vaan oli yhä siellä, missä Martta oli tavannut hänet. 31  Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät hänen nousevan nopeasti ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska luulivat, että hän oli menossa haudalle+ itkemään. 32  Tullessaan Jeesuksen luo ja nähdessään hänet Maria polvistui hänen jalkojensa juureen ja sanoi hänelle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” 33  Kun Jeesus näki hänen ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän huokaisi syvään ja joutui liikutuksen valtaan. 34  Hän kysyi: ”Mihin olette panneet hänet?” He vastasivat: ”Herra, tule katsomaan.” 35  Jeesus puhkesi kyyneliin.+ 36  Silloin juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, miten kiintynyt hän oli häneen!” 37  Jotkut heistä kuitenkin sanoivat: ”Eikö tämä mies, joka avasi sokean silmät,+ pystynyt estämään hänen kuolemaansa?” 38  Huokaistuaan jälleen syvään Jeesus tuli haudalle. Se oli oikeastaan luola, ja sen suulla oli kivi. 39  Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä hänen kuolemastaan.” 40  Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, näkisit Jumalan suuruuden?”*+ 41  Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti katseensa taivasta kohti+ ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42  Minä kyllä tiedän, että sinä aina kuulet minua, mutta puhun ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi, jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut.”+ 43  Tämän sanottuaan hän huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”+ 44  Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin kiedottuina ja kasvot liinalla peitettyinä. Jeesus sanoi heille: ”Poistakaa häneltä kääreet ja antakaa hänen mennä.” 45  Monet juutalaiset, jotka olivat tulleet Marian luo ja näkivät, mitä Jeesus teki, alkoivat uskoa häneen,+ 46  mutta jotkut heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt. 47  Sen vuoksi ylipapit ja fariseukset kutsuivat koolle sanhedrinin ja sanoivat: ”Mitä meidän pitää tehdä, sillä tämä mies tekee monia ihmeitä?+ 48  Jos annamme hänen jatkaa tällä tavoin, kohta kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä pois sekä temppelimme että kansamme.” 49  Mutta yksi heistä, Kaifas,+ joka oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, sanoi heille: ”Te ette ymmärrä mitään 50  ettekä ole tajunneet, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta kuin että koko kansakunta tuhoutuu.”+ 51  Tätä hän ei kuitenkaan sanonut omasta aloitteestaan. Koska hän oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, hän profetoi, että Jeesuksen piti kuolla kansakunnan puolesta, 52  eikä vain kansakunnan puolesta vaan myös hajallaan olevien Jumalan lasten vuoksi kootakseen heidät yhteen.+ 53  Siitä päivästä lähtien he neuvottelivat hänen tappamisestaan.+ 54  Tämän vuoksi Jeesus ei enää liikkunut avoimesti juutalaisten keskuudessa vaan meni sieltä erämaan lähellä olevalle seudulle,+ Efraim-nimiseen+ kaupunkiin, ja hän jäi sinne opetuslasten kanssa. 55  Juutalaisten pesah+ oli nyt lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pesahia puhdistusmenoja varten. 56  He etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan temppelissä: ”Mitä mieltä olette? Eikö hän tule juhlaan lainkaan?” 57  Ylipapit ja fariseukset olivat nimittäin antaneet määräyksen, että jos joku saisi tietää, missä Jeesus oli, hänen tuli ilmoittaa siitä, jotta he voisivat ottaa hänet kiinni.*

Alaviitteet

Kirjaim. ”se, johon olet kiintynyt”.
Tai ”pelastuu”.
Tai ”kirkkauden”.
Tai ”pidättää hänet”.

Tutkimisviitteet

Lasarus-niminen: Luultavasti kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Eleasar, joka merkitsee ’Jumala on auttanut’.

Betaniaan: Kylä, joka sijaitsi Öljymäen itäkaakkoisrinteellä noin 3 km:n päässä Jerusalemista (ks. Joh 11:18, tutkimisviite). Tässä kylässä oli Martan, Marian ja Lasaruksen koti, jossa Jeesus nähtävästi asui usein ollessaan Juudeassa (Joh 11:1). Nykyään samalla paikalla on pieni kaupunki, jonka arabiankielinen nimi merkitsee ’Lasaruksen paikkaa’.

Lasarus: Ks. Lu 16:20, tutkimisviite.

Betaniasta: Ks. Mt 21:17, tutkimisviite.

juudealaiset: Tai ”juutalaiset”. Kreikan sana voitaisiin kääntää tässä myös vastineella ”juutalaiset” (kuten Joh 10:31, 33:ssa). Jeesus oli kuitenkin juuri sanonut opetuslapsilleen: ”Mennään takaisin Juudeaan”, joten vastine ”juudealaiset” osoittaa, että nimenomaan Juudean juutalaiset olivat yrittäneet kivittää hänet (Joh 11:7).

ei ole kuollut vaan nukkuu: Kuolemaa verrataan Raamatussa usein uneen (Ps 13:3; Joh 11:11–14; Ap 7:60; 1Ko 7:39; 15:51; 1Te 4:13). Jeesus aikoi herättää Lasaruksen takaisin eloon. Hän sanoi nämä sanat ehkä osoittaakseen, että aivan niin kuin ihmiset voidaan herättää syvästä unesta, heidät voidaan herättää kuolleista. Jeesuksen voima herättää tyttö kuolleista tuli hänen Isältään, ”joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu sitä, mitä ei ole, ikään kuin se olisi” (Ro 4:17).

on nukahtanut: Kuolemaa verrataan Raamatussa usein uneen (Ps 13:3; Mr 5:39; Ap 7:60; 1Ko 7:39; 15:51; 1Te 4:13). Jeesus aikoi herättää Lasaruksen takaisin eloon. Hän sanoi nämä sanat ehkä osoittaakseen, että aivan niin kuin ihmiset voidaan herättää syvästä unesta, heidät voidaan herättää kuolleista. Jeesuksen voima herättää Lasarus kuolleista tuli hänen Isältään, ”joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu sitä, mitä ei ole, ikään kuin se olisi” (Ro 4:17). (Ks. Mr 5:39, tutkimisviite.)

Tuomas: Kreikkalainen nimi tulee aramealaisesta sanasta, joka merkitsee ’kaksosta’. Apostoli Tuomas tunnettiin myös toisella kreikkalaisella nimellä Dídymos, joka sekin merkitsee Kaksosta (nimeä Didymos käytetään joissain raamatunkäännöksissä).

ollut haudassa jo neljä päivää: Kun Lasarus sairastui vakavasti, hänen sisarensa lähettivät Jeesukselle viestin (Joh 11:1–3). Jeesus oli noin kahden päivämatkan päässä Betaniasta, ja Lasarus kuoli ilmeisesti samoihin aikoihin kun Jeesus sai viestin (Joh 10:40). Jeesus ”viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä oli”, ja lähti sitten kohti Betaniaa (Joh 11:6, 7). Koska hän odotti kaksi päivää ja matka kesti kaksi päivää, hän saapui haudalle neljä päivää Lasaruksen kuoleman jälkeen. Jeesus oli jo herättänyt kuolleista ainakin kaksi ihmistä, toisen heti kuoleman jälkeen ja toisen todennäköisesti myöhemmin kuolinpäivänä (Lu 7:11–17; 8:49–55; vrt. Mt 11:5). Hän ei kuitenkaan ollut herättänyt kuolleista ketään, joka olisi ollut kuolleena neljä päivää ja jonka ruumis olisi alkanut jo hajota (Joh 11:39). Jotkut juutalaiset uskoivat virheellisesti, että sielu jäi kuolleeseen ruumiiseen kolmeksi päiväksi ennen kuin lähti siitä. Heidänkin on täytynyt vakuuttua siitä, että Jeesus teki jotain aivan poikkeuksellista herättäessään Lasaruksen kuolleista (Joh 12:9, 10, 17).

haudassa: Tai ”muistohaudassa”. (Ks. sanasto.)

noin kolmen kilometrin: Kirjaim. ”noin 15 stadionin”. Kreikan sana stádion tarkoittaa pituusmittaa, joka oli 185 m eli 1/8 roomalaista mailia. (Ks. sanasto, ”Maili”, ja liite B14.)

herättäisin heidät eloon viimeisenä päivänä: Jeesus sanoo neljä kertaa, että hän herättäisi ihmisiä viimeisenä päivänä (Joh 6:40, 44, 54). Joh 11:24:ssä Marttakin viittaa ylösnousemukseen, joka tapahtuisi ”viimeisenä päivänä” (vrt. Da 12:13; ks. Joh 11:24, tutkimisviite). Joh 12:48:n mukaan tämä ”viimeinen päivä” on tuomion aikaa, joka vastaa nähtävästi Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta. Silloin hän tuomitsee ihmiskunnan, mukaan luettuina kaikki kuolleista herätetyt ihmiset. (Il 20:4–6.)

Tiedän, että hän nousee kuolleista: Martta ajatteli, että Jeesus puhui tulevasta ylösnousemuksesta, joka tapahtuisi viimeisenä päivänä (ks. Joh 6:39, tutkimisviite). Hänen uskonsa tähän opetukseen oli huomionarvoista. Tuon ajan uskonnollisiin johtajiin kuuluneet saddukeukset kiistivät ylösnousemuksen, vaikka se on Raamatun selvä opetus (Da 12:13; Mr 12:18). Fariseukset puolestaan uskoivat sielun kuolemattomuuteen. Martta kuitenkin tiesi, että ylösnousemustoivo oli Jeesuksen keskeisiä opetuksia ja hän oli jopa herättänyt ihmisiä kuolleista, joskaan ei ketään, joka olisi ollut kuolleena yhtä pitkään kuin Lasarus.

on elämä itsessään: Tai ”on itsessään elämän lahja”, ”on voima antaa elämä”. Jeesuksella ”on elämä itsessään”, koska hänen Isänsä Jehova on antanut hänelle sellaista voimaa ja valtaa, joka oli alun perin vain Jehovalla itsellään. Tähän sisältyy epäilemättä se, että Jeesuksen välityksellä ihmiset voivat saada Jumalan hyväksynnän ja elämän. Lisäksi hän pystyy herättämään kuolleita eloon. Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta ”olla elämä itsessään” puhuessaan seuraajistaan. (Ks. Joh 6:53, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tämä ilmaus soveltuu Jeesuksen seuraajiin.)

Minä olen ylösnousemus ja elämä: Jeesuksen oma kuolema ja ylösnousemus avasivat kuolleille mahdollisuuden elää jälleen. Hänen ylösnousemuksensa jälkeen Jehova valtuutti hänet paitsi herättämään kuolleet myös antamaan ihmisille ikuisen elämän (ks. Joh 5:26, tutkimisviite). Il 1:18:ssa Jeesus sanoo, että hän on ”elävä” ja hänellä on ”kuoleman ja haudan avaimet”. Jeesus on siis elävien ja kuolleiden ihmisten toivo. Hän on luvannut avata haudat ja antaa kuolleille elämän. Jotkut saavat elää taivaassa hänen hallitsijatovereinaan, toiset maan päällä hänen taivaallisen hallituksensa alaisuudessa. (Joh 5:28, 29.)

ikinä kuole: Puhuessaan siitä, etteivät ihmiset kuolisi vaan eläisivät ikuisesti, Jeesus ei selvästikään tarkoittanut, etteivät hänen silloiset kuulijansa kuolisi koskaan. Sen sijaan hän tähdensi sitä, että uskomalla häneen voisi saada ikuisen elämän. Tätä päätelmää tukee se, mitä Jeesus sanoi aiemmin Johanneksen 6. luvussa, jossa hän yhdisti uskon ja ikuisen elämän (Joh 6:39–44, 54).

haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. sanasto.)

puhkesi kyyneliin: Tässä käytetty kreikan verbi (dakrýō) kuuluu samaan sanueeseen kuin ”kyyneltä” tarkoittava kreikan substantiivi, jota käytetään esimerkiksi Lu 7:38; Ap 20:19, 31; Hpr 5:7; Il 7:17; 21:4:ssä. Päähuomio näyttää olevan pikemminkin kyynelten vuodattamisessa kuin ääneen itkemisessä. Tätä kreikan verbiä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Joh 11:33:ssa (ks. tutkimisviite) Marian ja muiden juutalaisten itkemistä kuvaillaan toisella verbillä. Jeesus tiesi, että hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, mutta hänen sydäntään riipaisi, kun hän näki rakkaat ystävänsä surun murtamina. Syvä rakkaus ja myötätunto sai hänet vuodattamaan kyyneliä avoimesti. Tämä kertomus osoittaa selvästi, että Jeesus tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joilta Aadamilta peritty kuolema riistää läheisiä ihmisiä.

itkevän: Kreikan verbi tarkoittaa usein ääneen itkemistä. Samaa verbiä käytetään siinä yhteydessä, kun Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon (Lu 19:41).

huokaisi – – ja joutui liikutuksen valtaan: Kahden alkukielisen verbin yhdistelmä kuvailee Jeesuksen hyvin voimakkaita tunteita. Vastineella ”huokaisi” käännetty kreikan sana (embrimáomai) ilmaisee yleensä vahvaa tunnetta. Tässä tekstiyhteydessä tilanne kosketti Jeesusta niin syvästi, että hän huokaisi. Vastineella ”joutui liikutuksen valtaan” käännetty kreikan sana (tarássō) viittaa kirjaimelliseen kuohumiseen. Erään tutkijan mukaan se tarkoittaa tässä tekstiyhteydessä sitä, että jokin ”aiheuttaa sisäistä levottomuutta, tuottaa suurta tuskaa tai surua”. Joh 13:21:ssä samalla verbillä kuvaillaan sitä, miltä Jeesuksesta tuntui ajatus, että Juudas kavaltaisi hänet. (Ks. Joh 11:35, tutkimisviite.)

syvään: Kirjaim. ”hengessä”. Kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä nähtävästi motivoivaa voimaa, joka lähtee ihmisen kuvaannollisesta sydämestä ja saa hänet puhumaan ja toimimaan tietyllä tavalla. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

itkevän: Kreikan verbi tarkoittaa usein ääneen itkemistä. Samaa verbiä käytetään siinä yhteydessä, kun Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon (Lu 19:41).

puhkesi kyyneliin: Tässä käytetty kreikan verbi (dakrýō) kuuluu samaan sanueeseen kuin ”kyyneltä” tarkoittava kreikan substantiivi, jota käytetään esimerkiksi Lu 7:38; Ap 20:19, 31; Hpr 5:7; Il 7:17; 21:4:ssä. Päähuomio näyttää olevan pikemminkin kyynelten vuodattamisessa kuin ääneen itkemisessä. Tätä kreikan verbiä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Joh 11:33:ssa (ks. tutkimisviite) Marian ja muiden juutalaisten itkemistä kuvaillaan toisella verbillä. Jeesus tiesi, että hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, mutta hänen sydäntään riipaisi, kun hän näki rakkaat ystävänsä surun murtamina. Syvä rakkaus ja myötätunto sai hänet vuodattamaan kyyneliä avoimesti. Tämä kertomus osoittaa selvästi, että Jeesus tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joilta Aadamilta peritty kuolema riistää läheisiä ihmisiä.

haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. sanasto.)

hänen täytyy jo haista: Martan sanoista voi päätellä, että ruumiin monimutkainen balsamointi ei kuulunut juutalaisten hautaustapoihin. Jos Lasaruksen ruumis olisi balsamoitu, Martta ei olisi olettanut, että se olisi alkanut haista näin pian. Lasaruksen kädet ja jalat oli kiedottu kääreisiin ja kasvot peitetty liinalla, mutta todennäköisesti tarkoituksena ei ollut suojata ruumista mätänemiseltä. (Joh 11:44.)

on neljäs päivä: Kirjaim. ”on neljäs”. Kreikassa on pelkkä järjestysluku, mutta tekstiyhteys osoittaa, että kyse on ”päivästä”. Ilmeisesti oli kulunut kolme täyttä päivää ja osa neljännestä.

Lasarus-niminen: Luultavasti kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Eleasar, joka merkitsee ’Jumala on auttanut’.

kasvot liinalla peitettyinä: Juutalaisilla oli tapana valmistella ruumiit hautaamista varten kietomalla ne puhtaisiin pellavaisiin käärinliinoihin tuoksuaineiden kanssa. He eivät kuitenkaan balsamoineet niitä samaan tapaan kuin esimerkiksi egyptiläiset. (1Mo 50:3; Mt 27:59; Mr 16:1; Joh 19:39, 40.) Kun Lasarus herätettiin kuolleista ja hän tuli ulos haudasta, hänen kasvoillaan oli vielä liina, jolla hänen päänsä oli peitetty. Kreikan sana sūdárion, joka on tässä käännetty sanalla ”liina”, tarkoittaa pyyhkeenä, lautasliinana tai pesulappuna käytettyä pientä kangaspalaa. Samaa kreikan sanaa käytetään Joh 20:7:ssä ”liinasta, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä”.

temppelimme: Kirjaim. ”paikkamme”, ts. palvontapaikan tai pyhän paikan, luultavasti Jerusalemin temppelin (vrt. Ap 6:13, 14).

ylimmäisenä pappina: Israelin ollessa itsenäinen kansakunta ylimmäinen pappi toimi tehtävässään kuolemaansa saakka (4Mo 35:25). Kun Israel oli Rooman alaisuudessa, Rooman asettamilla hallitsijoilla oli valta nimittää ja erottaa ylimmäinen pappi. (Ks. sanasto.) Roomalaisten nimittämä ylimmäinen pappi Kaifas oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin tehtäväänsä noin vuonna 18, ja hän pysyi siinä noin vuoteen 36 saakka. Kun Johannes sanoi, että Kaifas oli ylimmäisenä pappina sinä vuonna eli vuonna 33, hän ilmeisesti tarkoitti, että Kaifaan virkakauteen sisältyi se merkittävä vuosi, jona Jeesus teloitettiin. (Ks. liite B12, johon on merkitty Kaifaan talon mahdollinen sijaintipaikka.)

Efraim-nimiseen: Tämän kaupungin ajatellaan yleensä olevan sama kuin Efrain, jonka Juudan kuningas Abia valloitti Israelin kuninkaalta Jerobeamilta (2Ai 13:19). Sen arvellaan sijainneen samalla paikalla kuin nykyinen Et-Taiyiban (Et-Taiyibehin) kylä noin 6 km Betelistä itäkoilliseen ja 3 km Baal-Hasorin mahdollisesta sijaintipaikasta itäkaakkoon (2Sa 13:23). Paikka on erämaan lähellä, ja sieltä avautuu näkymä kaakkoon Jerikon aavikkotasangolle ja Kuolleellemerelle. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan roomalainen kenraali Vespasianus valloitti Efraimin marssiessaan Jerusalemiin (Juutalaissodan historia, 4. kirja, 9. luku, s. 407–408).

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

Pesah: Ilmeisesti vuoden 32 pesah, kolmas pesah Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 11:55; tutkimisviitteet; liite A7; sanasto.)

pesah: Ts. vuoden 33 pesah, ilmeisesti neljäs Johanneksen evankeliumissa mainittu pesah. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 6:4; tutkimisviitteet; sanasto.)

Media

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista
Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista

Jeesus käskee kuollutta miestä: ”Lasarus, tule ulos!” (Joh 11:43.) Heti Lasarus herää eloon ja tulee tietoiseksi ympäristöstään. Vaikka hänet on kiedottu kääreisiin, hän nousee ylös ja lähtee kävelemään. Hänen sisarensa Martta ja Maria tuskin uskovat silmiään – mutta totta se on! Monet tämän ihmeen silminnäkijöistä alkavat uskoa Jeesukseen. Tästä kertomuksesta kuvastuu Jeesuksen epäitsekäs rakkaus, ja lisäksi se antaa ennakkovälähdyksen ihmeistä, joita hän tulee tekemään paljon suuremmassa mitassa uudessa maailmassa (Joh 5:28). Lasaruksen ylösnousemuksesta kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa.

Sanhedrin
Sanhedrin

Suuressa sanhedrinissa, juutalaisten ylimmässä tuomioistuimessa, oli 71 jäsentä, ja se toimi Jerusalemissa (ks. sanasto). Mišnan mukaan jäsenet istuivat puoliympyrässä kolmessa rivissä ja kaksi kirjuria kirjoitti muistiin tuomioistuimen päätökset. Osa kuvassa näkyvistä rakennuksen yksityiskohdista perustuu Jerusalemista löydettyihin rakenteisiin, joita jotkut pitävät ensimmäisellä vuosisadalla käytetyn istuntosalin jäännöksinä. (Ks. liite B12, kartta ”Jerusalem ja sen ympäristö”.)

1. Ylimmäinen pappi

2. Sanhedrinin jäsenet

3. Vastaaja (syytetty)

4. Kirjurit