Täydelleen varustautuneita toimimaan Jumalan sanan opettajina
Täydelleen varustautuneita toimimaan Jumalan sanan opettajina
”Jumala – – onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan – – palvelijoita.” (2. KORINTTILAISILLE 3:5, 6)
1, 2. Mitä saarnaamisyrityksiä toisinaan tehdään, mutta miksi ne yleensä epäonnistuvat?
MILTÄ sinusta tuntuisi, jos sinulle annettaisiin työ, johon sinulla ei ole pätevyyttä? Kaikki tarvikkeet on levitetty eteesi, ja työkalut ovat käsillä, mutta sinulla ei ole aavistustakaan siitä, miten suoriutua tehtävästä. Mikä vielä pahempaa, työ on kiireellisen tärkeä. Ihmiset luottavat sinuun. Miten turhauttavaa se olisikaan!
2 Tällainen kiusallinen tilanne ei ole vain mielikuvitusta. Tarkastellaanpa yhtä esimerkkiä. Aika ajoin jokin kristikunnan kirkoista on yrittänyt organisoida ja suorittaa sananpalvelusta ovelta ovelle. Yleensä tällaiset yritykset ovat epäonnistuneet ja lopahtaneet muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Miksi? Kristikunta ei ole auttanut jäseniään pätevöitymään tuohon työhön. Papitkaan eivät ole päteviä tällaiseen saarnaamistyöhön, vaikka he ovat usein opiskelleet vuosikausia kouluissa ja seminaareissa. Miksi voimme sanoa niin?
3. Mikä ajatus esitetään 2. Korinttilaiskirjeen 3:5, 6:ssa kolme kertaa, ja mitä se tarkoittaa?
3 Jumalan sanassa selitetään, mikä tekee kristillisen hyvän uutisen todellisen saarnaajan päteväksi. Apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Emme ole kylläkään itsessämme riittävän päteviä katsomaan mitään itsestämme lähteväksi, vaan meidän riittävä pätevyytemme on lähtöisin Jumalasta, joka onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan – – palvelijoita.” (2. Korinttilaisille 3:5, 6.) Huomaa, että tässä esitetään kolme kertaa ajatus ’riittävästä pätevyydestä’. Mitä se tarkoittaa? Eräässä Raamatun sanoja selittävässä sanakirjassa (Vine’s Expository Dictionary of Biblical Words) sanotaan: ”Asioista puhuttaessa – – [alkuperäinen kreikkalainen sana] merkitsee ’riittävää’ – –; ihmisistä puhuttaessa se merkitsee ’kykenevää’, ’arvollista’.” Siksi se, joka on ”riittävän pätevä”, on kykenevä ja arvollinen huolehtimaan saamastaan tehtävästä. Hyvän uutisen tosi palvelijat ovat päteviä tekemään tätä työtä. He ovat kykeneviä, sopivia, arvollisia saarnaamaan.
4. a) Miten Paavalin esimerkki osoittaa, että pätevöityminen kristilliseen sananpalvelukseen ei rajoitu harvoihin ja valittuihin? b) Minkä kolmen keinon avulla Jehova tekee meidät päteviksi toimimaan sananpalvelijoina?
4 Mihin tällainen pätevyys sitten perustuu? Omiin kykyihinkö? Siihenkö, että on muita älykkäämpi tai että on saanut erikoisopetusta arvovaltaisissa kouluissa? Apostoli Paavalilla oli ilmeisesti niin kykyjä kuin koulutustakin (Apostolien teot 22:3; Filippiläisille 3:4, 5). Silti hän tunnusti nöyrästi, ettei hänen pätevyytensä sananpalvelijana johtunut korkeasta koulutuksesta vaan Jehova Jumalasta. Rajoittuuko tällainen pätevyys vain harvoihin ja valittuihin? Paavali käytti Korintin seurakunnalle kirjoittaessaan ilmausta ”meidän riittävä pätevyytemme”. Jehova huolehtii näin ollen varmasti siitä, että kaikki hänen uskolliset palvelijansa ovat päteviä työhön, jonka hän on antanut heidän tehtäväkseen. Miten Jehova tekee tosi kristityt päteviksi nykyään? Käsitelläänpä kolmea keinoa, joita hän käyttää. Ne ovat 1) hänen Sanansa, 2) hänen pyhä henkensä ja 3) hänen maallinen järjestönsä.
Jehovan sana auttaa meitä pätevöitymään
5, 6. Miten Pyhä Raamattu vaikuttaa tosi kristittyihin?
5 Ensinnäkin miten Jumalan sana auttaa meitä pätevöitymään sananpalvelijoiksi? Paavali kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Pyhä Raamattu voi siis auttaa meitä tulemaan ’täysin päteviksi, täydelleen varustautuneiksi’ suorittamaan ”hyvää työtä” eli opettamaan Jumalan sanaa ihmisille. Mutta miten on kaikkien niiden ihmisten laita, jotka kuuluvat kristikunnan kirkkoihin? Onhan heilläkin Raamattu käsiensä ulottuvilla. Miten yksi ja sama kirja voisi auttaa joitakuita tulemaan päteviksi sananpalvelijoiksi mutta toisia ei? Vastaus on siinä, miten suhtaudumme Raamattuun.
6 Valitettavasti monet kirkossakävijät eivät ota Raamatun sanomaa vastaan ”niin kuin se todella on, Jumalan sanana” (1. Tessalonikalaisille 2:13). Kristikunta on hankkinut tässä asiassa itselleen häpeällisen maineen. Ovatko papit, jotka ovat opiskelleet vuosikausia teologisissa kouluissa, varustautuneita toimimaan Jumalan sanan opettajina? Todellisuudessa eivät. Jotkut opiskelijat uskovat Raamattuun teologiseen tiedekuntaan mennessään mutta ovat sieltä valmistuessaan epäilijöitä. Sen sijaan, että he sen jälkeen saarnaisivat Jumalan sanaa – johon monet heistä eivät enää usko – he suuntaavat mielenkiintonsa muualle: ottavat kantaa poliittisissa väittelyissä, edistävät sosiaalista evankeliumia tai korostavat saarnoissaan ihmisten filosofioita (2. Timoteukselle 4:3). Aidot kristityt noudattavat sitä vastoin Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä.
7, 8. Miten Jeesuksen suhtautuminen Jumalan sanaan erosi hänen aikansa uskonnollisten johtajien suhtautumisesta?
7 Jeesus ei antanut aikansa uskonnollisten johtajien vaikuttaa ajatteluunsa. Opettipa hän pientä ryhmää, esimerkiksi apostolejaan, tai suuria joukkoja, hän lainasi usein pyhiä kirjoituksia (Matteus 13:10–17; 15:1–11). Tässä Jeesus poikkesi aikansa uskonnollisista johtajista. Heistä ei ollut lainkaan suotavaa, että tavallinen kansa perehtyi Jumalan syviin asioihin. Opettajilla tapasikin tuolloin olla sellainen näkemys, että jotkin raamatunkohdat olivat kerta kaikkiaan niin syvällisiä, etteivät he voineet keskustella niistä kenenkään muun kuin läheisimmän oppilaansa kanssa – ja silloinkin vain hiljaisella äänellä ja pää peitettynä! Nuo uskonnolliset johtajat suhtautuivat melkein yhtä taikauskoisesti eräistä Raamatun osista keskustelemiseen kuin Jumalan nimen lausumiseenkin!
8 Kristus ei ollut heidän kaltaisensa. Hän uskoi, että kaikkien ihmisten, ei vain harvojen ja valittujen, piti miettiä ”jokaista sanaa, joka lähtee Jehovan suusta”. Jeesusta ei kiinnostanut luovuttaa tiedon avainta jollekin oppineiden valiojoukolle. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minkä sanon teille pimeässä, se puhukaa valossa, ja minkä kuulette kuiskattavan, se saarnatkaa katoilta.” (Matteus 4:4; 10:27.) Jeesus halusi innokkaasti jakaa Jumalan tuntemusta mahdollisimman monille.
9. Miten tosi kristityt käyttävät Raamattua?
9 Jumalan sanan tulee olla opetuksemme polttopiste. Esimerkiksi kun pidämme puhetta Jehovan todistajien valtakunnansalissa, ei tavallisesti riitä, että luemme valittuja jakeita Raamatusta. Meidän täytyy ehkä selittää, valaista ja soveltaa jotakin raamatunjaetta sen tekstiyhteydessä. Tavoitteemme on ikään kuin kohottaa Raamatun sanoma painetulta sivulta ja painaa se kuulijoittemme sydämeen. (Nehemia 8:8, 12.) Raamattua pitäisi käyttää myös silloin, kun on tarpeellista esittää neuvoja tai antaa oikaisevaa kuria. Vaikka Jehovan palvelijat puhuvat eri kieliä ja tulevat erilaisista oloista, he kaikki kunnioittavat tätä kirjojen Kirjaa, Raamattua.
10. Miten Raamatun henkeytetty sanoma voi vaikuttaa meihin?
10 Kun Raamattua käytetään tällä tavoin kunnioittavasti, sen sanomalla on voimaa (Heprealaisille 4:12). Se saa ihmiset tekemään muutoksia elämässään, esimerkiksi luopumaan epäraamatullisista tavoista, kuten haureuden harjoittamisesta ja avion rikkomisesta, epäjumalanpalveluksesta, juopottelusta ja varastamisesta. Se on auttanut hyvin monia riisumaan pois vanhan persoonallisuuden ja pukemaan ylleen uuden (Efesolaisille 4:20–24). Niin, jos kunnioitamme Raamattua enemmän kuin mitään ihmisten mielipidettä tai perinnettä ja käytämme sitä uskollisesti, se voi auttaa meitä tulemaan päteviksi, täydelleen varustautuneiksi toimimaan Jumalan sanan opettajina.
Jehovan henki auttaa meitä pätevöitymään
11. Miksi on sopivaa sanoa Jehovan pyhää henkeä ”auttajaksi”?
11 Toiseksi käsittelemme sitä, mikä osa Jehovan pyhällä hengellä eli vaikuttavalla voimalla on meidän varustamisessamme täydelleen. Meidän ei tule koskaan unohtaa, että Jehovan henki on vahvin olemassa oleva voima. Jehova on valtuuttanut rakkaan Poikansa käyttämään tätä kunnioittavaa pelkoa herättävää voimaa kaikkien tosi kristittyjen hyväksi. Jeesus sanoikin sopivasti pyhää henkeä ”auttajaksi” (Johannes 16:7). Hän kehotti seuraajiaan pyytämään Jehovalta tätä henkeä ja vakuutti heille, että Jehova antaisi sitä avokätisesti (Luukas 11:10–13; Jaakobin kirje 1:17).
12, 13. a) Miksi meidän on tärkeää rukoilla, että pyhä henki auttaisi meitä sananpalveluksessamme? b) Miten fariseukset osoittivat, ettei pyhä henki vaikuttanut heissä?
12 Meidän täytyy rukoilla pyhää henkeä päivittäin, varsinkin auttamaan meitä sananpalveluksessamme. Mitä tämä vaikuttava voima voi tehdä hyväksemme? Se voi muokata mieltämme ja sydäntämme auttaen meitä muuttumaan, kasvamaan, korvaamaan vanhan persoonallisuuden uudella (Kolossalaisille 3:9, 10). Se voi auttaa meitä kehittämään samanlaisia kallisarvoisia ominaisuuksia kuin Kristus ilmensi. Moni meistä osaa ulkoa Galatalaiskirjeen 5:22, 23:n. Noissa jakeissahan luetellaan Jumalan hengen hedelmät. Ensimmäinen on rakkaus, joka on olennaisen tärkeä ominaisuus sananpalveluksessamme. Miksi?
13 Rakkaus on tärkeä vaikuttimen antaja. Rakkaus Jehovaan ja lähimmäiseen saa tosi kristityt kertomaan hyvää uutista. (Markus 12:28–31.) Ilman tällaista rakkautta emme voisi todellisuudessa olla päteviä Jumalan sanan opettajia. Pane merkille vastakohtaisuus, joka vallitsi Jeesuksen ja fariseusten välillä. Matteuksen 9:36:ssa sanotaan Jeesuksesta: ”Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.” Mitä fariseukset ajattelivat tavallisesta kansasta? He sanoivat: ”Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” (Johannes 7:49.) Nuo fariseukset eivät rakastaneet ihmisiä vaan suhtautuivat heihin hyvin ylenkatseellisesti. Oli selvää, että Jehovan henki ei vaikuttanut fariseuksissa.
14. Mihin esimerkin, jonka Jeesus antoi rakkauden osoittamisesta sananpalveluksessa, pitäisi kannustaa meitä?
14 Jeesus tunsi empatiaa ihmisiä kohtaan. Hän oli selvillä heidän kärsimyksistään. Hän tiesi, että heitä oli kohdeltu huonosti, kiusattu ja sysitty kuin lampaita, joilla ei ole paimenta. Johanneksen 2:25 kertoo, että Jeesus ”tiesi, mitä ihmisessä oli”. Koska Jeesus oli ollut Jehovan Mestarityöntekijä luomisen aikana, hän ymmärsi syvällisesti ihmisluonnetta (Sananlaskut 8:30, 31). Tällainen ymmärrys syvensi hänen rakkauttaan. Olkoon tällainen rakkaus aina kannustavana voimana saarnaamistoimintamme takana! Jos meistä tuntuu, että voisimme edistyä tässä asiassa, rukoilkaamme Jehovan pyhää henkeä ja toimikaamme sitten sopusoinnussa rukoustemme kanssa. Jehova vastaa meille. Hän lähettää tämän vastustamattoman voiman auttamaan meitä tulemaan enemmän sen kaltaisiksi kuin Kristus, joka oli mitä suurimmassa määrin pätevä saarnaamaan hyvää uutista.
15. Miten Jesajan 61:1–3:n sanat sopivat Jeesukseen ja paljastivat samalla kirjanoppineet ja fariseukset?
15 Mistä Jeesus oli saanut pätevyytensä? ”Jehovan henkeä on minun päälläni”, hän sanoi (Luukas 4:17–21). Jehova itse oli nimittänyt Jeesuksen pyhän hengen välityksellä. Jeesus ei tarvinnut muita suosituksia. Oliko pyhä henki nimittänyt hänen päiviensä uskonnolliset johtajat? Ei. Heitä ei myöskään ollut varustettu täyttämään Jesajan 61:1–3:n ennustusta, jonka Jeesus luki ääneen ja sovelsi itseensä. Lue nuo jakeet, niin näet itse, että ulkokultaiset kirjanoppineet ja fariseukset eivät täyttäneet mittaa. Heillä ei ollut mitään hyvää uutista julistettavana köyhille. Ja miten he olisivat voineet saarnata vangeille vapautusta ja sokeille näön palautusta? He itse olivat hengellisessä mielessä sokeita ja ihmistekoisten perinteiden orjia. Olemmeko me toisin kuin nuo miehet päteviä opettamaan ihmisiä?
16. Mihin Jehovan kansa voi nykyään luottaa, kun on kysymys siihen kuuluvien pätevyydestä toimia sananpalvelijoina?
16 Me emme tosin ole opiskelleet kristikunnan korkeakouluissa. Emme ole valmistuneet opettajiksi teologisesta oppilaitoksesta. Puuttuuko meiltä siis pätevyys? Ei varmastikaan! Jehova on nimittänyt meidät todistajikseen (Jesaja 43:10–12). Jos rukoilemme hänen henkeään ja toimimme sopusoinnussa rukouksemme kanssa, meillä on paras mahdollinen pätevyys. Tietysti olemme epätäydellisiä ja pystymme vain vaillinaisesti jäljittelemään Suuren Opettajan, Jeesuksen, esimerkkiä. Emmekö silti olekin kiitollisia siitä, että Jehova tekee meidät henkensä avulla päteviksi toimimaan Sanansa opettajina ja myös varustaa meidät tähän työhön?
Jehovan järjestö auttaa meitä pätevöitymään
17–19. Miten Jehovan järjestön toimesta pidettävät viisi viikoittaista kokousta tekevät meistä pätevämpiä sananpalvelijoita?
17 Tarkastelemme nyt kolmatta keinoa, jolla Jehova varustaa meidät toimimaan Sanansa opettajina – hänen maallista seurakuntaansa eli järjestöään, joka valmentaa meitä olemaan sananpalvelijoita. Miten? Ajattelehan, millaisessa opetusohjelmassa saamme olla mukana! Tavanomaisena viikkona olemme läsnä viidessä kristillisessä kokouksessa (Heprealaisille 10:24, 25). Kokoonnumme pieninä ryhminä seurakunnan kirjantutkisteluun, jossa tutkimme syvällisesti Raamattua Jehovan järjestön julkaiseman oppikirjan avulla. Kuuntelemalla ja vastaamalla opimme toisiltamme ja rohkaisemme toisiamme. Saamme lisäksi yksilöllistä opetusta ja huomiota kirjantutkisteluvalvojalta. Yleisökokouksessa ja Vartiotornin tutkistelussa saamme lisää täysipainoista hengellistä ravintoa.
18 Teokraattisen palveluskoulumme tarkoitus on kehittää opetustaitoamme. Valmistamalla harjoituspuheita opimme, miten käyttää Jumalan sanaa, kun opetamme hyvin erilaisiin aihepiireihin kuuluvia asioita (1. Pietarin kirje 3:15). Onko sinulle koskaan määrätty puhetta aiheesta, joka tuntui aivan tutulta mutta josta huomasitkin oppivasi jotain uutta? Näin käy usein. Mikään ei terävöitä ymmärrystämme jostain aiheesta paremmin kuin se, että opetamme sitä toisille. Silloinkin kun meille itsellemme ei ole annettu puhetehtävää, voimme parantaa opetustaitoamme. Huomaamme jokaisesta oppilaasta hyviä ominaisuuksia ja voimme miettiä, miten jäljitellä niitä.
19 Myös palveluskokouksen tarkoitus on varustaa meidät toimimaan Jumalan sanan opettajina. Viikosta toiseen kuulemme eloisia puheita, keskusteluja ja näytteitä, jotka liittyvät sananpalvelukseemme. Millaista esitystä käytämme? Miten voimme kohdata julkisessa palveluksessa eteemme tulevat erityishaasteet? Mitä sellaisia saarnaamismahdollisuuksia meillä on, joihin meidän on ehkä tarpeen perehtyä tarkemmin? Mikä auttaa meitä olemaan tehokkaampia opettajia, kun teemme uusintakäyntejä ja johdamme raamatuntutkisteluja? (1. Korinttilaisille 9:19–22.) Tällaisia kysymyksiä esitetään ja käsitellään yksityiskohtaisesti palveluskokouksessa. Monet kokousohjelmat perustuvat Valtakunnan Palveluksemme kirjoituksiin; sekin on yksi väline, joka varustaa meidät elintärkeään työhömme.
20. Miten voimme hyötyä täysin määrin kokouksista ja konventeista?
20 Kun valmistaudumme kokouksiimme, olemme niissä läsnä ja sovellamme sitten oppimiamme asioita opetustyöhömme, saamme paljon valmennusta. Mutta ei siinä kaikki. Meillä on lisäksi suurempia kokouksia, nimittäin konventit, joiden tarkoitus on tehdä meistä pätevämpiä Jumalan sanan opettajia. Odotamme innokkaasti tilaisuutta kuunnella tarkkaavaisesti niissä saatavia ohjeita ja soveltaa niitä sitten käytäntöön (Luukas 8:18).
21. Mikä todistaa, että valmennuksemme on ollut tehokasta, ja kenelle kuuluu siitä kunnia?
21 Onko Jehovan antama valmennus ollut tehokasta? Puhukoot tosiasiat puolestaan. Joka vuosi satojatuhansia ihmisiä autetaan oppimaan Raamatun perusoppeja ja elämään sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala heiltä odottaa. Määrämme kasvaa, mutta kukaan meistä ei voi ottaa siitä kunniaa itselleen. Meidän täytyy katsella asioita realistisesti, kuten Jeesus katseli. Hän sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä.” Vanhan ajan apostolien tavoin useimmat meistä ovat koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä. (Johannes 6:44; Apostolien teot 4:13.) Onnistumisemme riippuu Jehovasta, joka vetää rehellissydämisiä ihmisiä totuuteen. Paavali ilmaisi sen hyvin sanoessaan: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun.” (1. Korinttilaisille 3:6.)
22. Miksi meidän ei pitäisi koskaan masentua tarpeettomasti, kun on kyse osallistumisesta täysin määrin kristilliseen sananpalvelukseen?
22 Jehova Jumala on aktiivisesti mukana, kun toimimme hänen Sanansa opettajina. Emme ehkä aina tunne itseämme päteviksi opettajiksi. Mutta muistakaamme, että Jehova vetää ihmisiä itsensä ja Poikansa luo. Jehova tekee meidät päteviksi huolehtimaan uusista Sanansa, pyhän henkensä ja maallisen järjestönsä välityksellä. Ilmaiskaamme Jehovan valmennukselle vastakaikua hyödyntämällä niitä erinomaisia järjestelyjä, joiden avulla hän nykyään varustaa meidät täydelleen toimimaan Sanansa opettajina!
Miten vastaisit?
• Miten Raamattu varustaa meidät saarnaamistyöhön?
• Mikä osa pyhällä hengellä on meidän tekemisessämme päteviksi sananpalvelijoiksi?
• Millä tavoin Jehovan maallinen järjestö on auttanut sinua tulemaan päteväksi hyvän uutisen saarnaajaksi?
• Miksi voimme osallistua sananpalvelukseen luottavaisin mielin?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 25]
Jeesus osoitti rakkautta ihmisiä kohtaan opettaessaan heille Jumalan sanaa