Johannes 2:1–25

2  Kaksi päivää myöhemmin oli häät Galilean Kaanassa,+ ja Jeesuksen äiti oli siellä.  Myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli kutsuttu häihin.  Kun viini oli lopussa, Jeesuksen äiti sanoi hänelle: ”Heillä ei ole viiniä.”  Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi meidän pitäisi olla siitä huolissamme, nainen? Minun hetkeni ei ole vielä tullut.”  Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Tehkää kaikki, mitä hän teille sanoo.”  Siellä oli kuusi kivistä vesiruukkua, niin kuin juutalaisten puhdistautumissääntöjen mukaan vaadittiin.+ Jokaiseen niistä mahtui kaksi tai kolme nestemitallista.  Jeesus sanoi heille: ”Täyttäkää ruukut vedellä.” He täyttivät ne reunoja myöten.  Sitten hän sanoi heille: ”Ottakaa sitä ja viekää juhlien valvojalle.” Niin he veivät.  Juhlien valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi. Koska hän ei tiennyt, mistä se oli peräisin (vaikka vettä ottaneet palvelijat tiesivät), hän kutsui sulhasen luokseen 10  ja sanoi hänelle: ”Kaikki muut laittavat tarjolle ensin hyvän viinin ja huonompilaatuisen sitten, kun väki humaltuu. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” 11  Tämä oli Jeesuksen ensimmäinen ihme, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Näin hän ilmaisi loistokkaan voimansa,+ ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. 12  Sen jälkeen hän ja hänen äitinsä, veljensä+ ja opetuslapsensa menivät alas Kapernaumiin,+ mutta he eivät viipyneet siellä montaa päivää. 13  Juutalaisten pesah+ oli nyt lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. 14  Hän näki temppelissä nautojen, lampaiden ja kyyhkysten+ myyjiä sekä rahanvälittäjiä, jotka istuivat siellä. 15  Niinpä hän teki köysistä ruoskan ja ajoi ulos temppelistä kaikki, joilla oli lampaita ja nautoja, ja hän kaatoi maahan rahanvaihtajien kolikot ja kumosi heidän pöytänsä.+ 16  Hän sanoi kyyhkysten myyjille: ”Viekää nämä pois täältä! Lakatkaa tekemästä minun Isäni pyhäköstä kauppapaikkaa!”+ 17  Hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ”Into sinun pyhäkkösi puolesta on kuin tuli, joka palaa sisälläni.”+ 18  Tämän vuoksi juutalaiset sanoivat hänelle: ”Minkä merkin* voit näyttää meille+ siitä, että sinulla on oikeus tehdä tällaista?” 19  Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.”+ 20  Silloin juutalaiset sanoivat: ”Tätä temppeliä rakennettiin 46 vuotta. Sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” 21  Hän tarkoitti kuitenkin temppelillä ruumistaan.+ 22  Kun hänet sitten oli herätetty kuolleista, hänen opetuslapsensa muistivat, että hän oli usein sanonut tämän,+ ja he uskoivat siihen, mitä Raamattuun oli kirjoitettu ja mitä Jeesus oli puhunut. 23  Kun hän oli Jerusalemissa pesah-juhlassa, monet uskoivat hänen nimeensä nähdessään ihmeet, joita hän teki.+ 24  Jeesus ei kuitenkaan uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki 25  ja koska hänelle ei tarvinnut kertoa mitään ihmisestä, sillä hän tiesi, mitä oli ihmisen sisimmässä.+

Alaviitteet

Tai ”ihmeen”.

Tutkimisviitteet

Kaanassa: Nimi tulee luultavasti heprean sanasta qanéh ’ruoko’, jolloin sen merkitys on ’ruokojen paikka’. Vain Johannes mainitsee tämän kaupungin, jota hän sanoo aina Galilean Kaanaksi (Joh 2:11; 4:46; 21:2) luultavasti erotukseksi Asserin heimon alueella sijainneesta Kanaasta (hepr. Qanáh) (Jos 19:24, 28). Monet tutkijat uskovat Kaanan sijainneen Khirbet Qanassa, josta on löytynyt vanhan kylän rauniot. Tämä alue sijaitsee kukkulalla Bet Netofa -laakson (El-Battufin tasangon) pohjoislaidalla noin 13 km Nasaretista pohjoiseen, ja siitä käytetään edelleen arabialaista nimeä Qana el-Jelil, joka vastaa nimeä Galilean Kaana. Läheisellä suoperäisellä tasangolla kasvaa runsaasti ruokoja, joten nimi Kaana on varsin sopiva. Kukkulalta on löytynyt vanhojen vesisäiliöiden jäännöksiä ja mahdollisesti synagogan rauniot (ensimmäisen vuosisadan lopulta tai toiselta vuosisadalta) sekä ruukunsirpaleita ja kolikoita, joiden uskotaan olevan peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta. Kirkollinen perimätieto sijoittaa Kaanan 6,5 km Nasaretista koilliseen Kafr Kannan paikalle mahdollisesti siksi, että pyhiinvaeltajien oli helppo päästä sinne Nasaretista. Tällä paikannimellä ei kuitenkaan näytä olevan kielellistä yhteyttä Raamatussa mainittuun Galilean Kaanaan.

Miksi meidän pitäisi olla siitä huolissamme: Kun Maria sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä” (Joh 2:3), hän epäilemättä toivoi, että Jeesus tekisi asialle jotain. Tämä on kiinnostavaa, koska Jeesus ei ollut vielä tehnyt yhtään ihmettä. Vastauksessaan Jeesus käytti seemiläistä idiomia, joka kuuluu kirjaimellisesti: ”Mitä minulle ja sinulle?” Siinä on pohjimmiltaan vastaansanomisen sävy, mutta sen tarkka merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Joskus se ilmaisee vihamielisyyttä ja torjuntaa (Mt 8:29; Mr 1:24; 5:7; Lu 4:34; 8:28), mutta tässä se vaikuttaa lempeältä vastalauseelta. (Ks. 2Sa 16:9, 10 ja 1Ku 17:18, alav., joissa on esimerkkejä tämän idiomin pehmeämpisävyisestä käytöstä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa.) Jeesuksen seuraavat sanat osoittavat, miksi hän ei toiminut heti: Minun hetkeni ei ole vielä tullut. Jakeessa 5 kuvaillun Marian reaktion perusteella Jeesuksen vastauksesta on kuitenkin täytynyt heijastua se, ettei hän ollut haluton auttamaan.

nainen: Jeesus käytti tätä puhuttelusanaa sekä äidistään että muista naisista (Joh 4:21). Sitä ei pidetty mitenkään töykeänä, epäystävällisenä tai epäkunnioittavana, vaan se oli nähtävästi monissa tilanteissa kohtelias puhuttelutapa (Mt 15:28). Enkelit ja kuolleista herätetty Jeesus puhuttelivat tällä tavalla Maria Magdaleenaa, kun hän itki surullisena Jeesuksen haudalla. He eivät varmasti olisi puhuneet tylysti tai epäkunnioittavasti tällaisessa tilanteessa. (Joh 20:13, 15.) Kidutuspaalussa Jeesus käytti samaa puhuttelusanaa äidistään, kun hän ohjasi hänet rakkaan apostoli Johanneksen luo, jotta tämä pitäisi hänestä huolta (Joh 19:26). Jeesus järjesti tämän asian, koska hän rakasti äitiään ja halusi Raamatun käskyn mukaisesti kunnioittaa vanhempiaan (2Mo 20:12; 5Mo 5:16; Mt 15:4). Useat hakuteokset vahvistavat, että kun sanaa ”nainen” käytetään puhuttelusanana, se voi ilmaista kunnioitusta ja kiintymystä.

nestemitallista: Monet tutkijat yhdistävät tässä mainitun mitan (kreik. metrētḗs) heprealaiseen bat-mittaan. Tämän mitan arvioidaan olleen noin 22 l vanhojen ruukunpalasten perusteella, joissa lukee ”bat” muinaisheprealaisin kirjaimin. (1Ku 7:26; Esr 7:22; Hes 45:14.) Siinä tapauksessa jokainen näistä vesiruukuista veti 44­­–66 l, joten kuuteen ruukkuun mahtui nestettä noin 260–390 l. Toisten tutkijoiden mielestä tässä saatetaan viitata suurempaan kreikkalaiseen mittaan, jonka vetoisuus oli jopa 40 l. (Ks. liite B14.)

ensimmäinen ihme: Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä, kun hän muutti veden hyväksi viiniksi. Tästä kertoo ainoastaan Johannes.

Tiberiuksen 15. hallitusvuotena: Keisari Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 (gregoriaanisen kalenterin mukaan). 15. syyskuuta Tiberius antoi Rooman senaatin julistaa hänet keisariksi. Jos hallitusvuodet laskettiin Augustuksen kuolemasta, Tiberiuksen 15. vuosi kesti vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne laskettiin hänen keisariksi julistamisestaan, 15. vuosi kesti vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. Johannes aloitti palveluksensa ilmeisesti keväällä 29, ts. Tiberiuksen 15. hallitusvuoden aikana. Johannes oli tuolloin noin 30-vuotias, minkä ikäisinä leeviläispapit aloittivat temppelipalveluksensa (4Mo 4:2, 3). Samoin Lu 3:21–23:n mukaan Jeesus ”oli noin 30-vuotias”, kun Johannes kastoi hänet ja hän ”aloitti työnsä”. Jeesus kuoli keväällä nisankuussa, joten hänen kolme ja puoli vuotta kestänyt palveluksensa alkoi selvästikin syksyllä etanimkuun (syys-lokakuun) tienoilla. Johannes oli todennäköisesti kuusi kuukautta Jeesusta vanhempi, ja hän aloitti palveluksensa ilmeisesti puoli vuotta ennen häntä (Lu, 1. luku). Tästä voidaan päätellä, että Johannes aloitti palveluksensa vuoden 29 keväällä. (Ks. Lu 3:23; Joh 2:13; tutkimisviitteet.)

juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

Pesah: Ilmeisesti vuoden 32 pesah, kolmas pesah Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 11:55; tutkimisviitteet; liite A7; sanasto.)

pesah: Ts. vuoden 33 pesah, ilmeisesti neljäs Johanneksen evankeliumissa mainittu pesah. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 6:4; tutkimisviitteet; sanasto.)

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

temppelissä: Tarkoittaa tässä luultavasti temppelialueen osaa, jota sanottiin pakanoiden esipihaksi. (Ks. liite B11.)

nautojen, lampaiden ja kyyhkysten myyjiä: Jumalan laki vaati israelilaisia uhraamaan Jerusalemin temppelissä, ja muualta kaupunkiin tulleet tarvitsivat siellä ollessaan ruokatarvikkeita. Jotkut asuivat kaukana Jerusalemista, joten laki salli heidän myydä satoaan ja eläimiään ja sitten perille päästyään ostaa tuolla rahalla uhrieläimiä, kuten nautoja, lampaita, vuohia ja kyyhkysiä, ja mitä tahansa muuta, mitä he tarvitsivat oleskelunsa aikana (5Mo 14:23–26). Vähitellen kauppiaat alkoivat myydä uhrieläimiä temppelialueella (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa temppelissä). Todennäköisesti jotkut heistä yrittivät hyötyä ihmisten kustannuksella pyytämällä liian korkeita hintoja.

rahanvaihtajien: Käytössä oli monenlaisia kolikoita, mutta ilmeisesti vain tietynlaisella kolikolla pystyi maksamaan vuosittaisen temppeliveron tai ostamaan uhrieläimiä. Ulkomailta Jerusalemiin tulevien juutalaisten piti siksi vaihtaa rahaa saadakseen kolikoita, jotka hyväksyttiin temppelissä. Ilmeisesti Jeesuksen mielestä rahanvaihtajien palkkiot olivat kohtuuttomia ja heidän toimintansa oli suoranaista kiskontaa.

köysistä ruoskan: ”Köyttä” vastaava kreikan sana (skhoiníon) voi tarkoittaa esimerkiksi ruo’oista tai kaisloista valmistettua nuoramaista punosta. Kun Jeesus ajoi köysistä tehdyllä ruoskalla ”lampaat ja naudat” ulos temppelistä, myyjät lähtivät tietenkin eläintensä perässä pois temppelialueelta. Kun hän seuraavassa jakeessa käski kyyhkysten myyjiä poistumaan paikalta, ruoskaa ei mainita. Tästä voidaan päätellä, että hän ei lyönyt ruoskalla myyjiä. Tuloksena oli joka tapauksessa se, että temppelialueelta häädettiin ne, jotka kaupallistivat tosi palvonnan.

ajoi ulos temppelistä kaikki, joilla oli lampaita ja nautoja: Ollessaan maan päällä Jeesus puhdisti Jerusalemin temppelin kaupallisuudesta kaksi kertaa. Tässä kuvaillaan ensimmäistä kertaa. Se tapahtui vuoden 30 pesahin tienoilla, jolloin Jeesus oli ensimmäisen kerran Jerusalemissa voideltuna Jumalan Poikana. (Ks. liite A7.) 10. nisankuuta 33 Jeesus puhdisti temppelin toisen kerran, ja siitä kerrotaan Matteuksen (21:12, 13), Markuksen (11:15–18) ja Luukkaan (19:45, 46) evankeliumeissa (ks. liite A7).

rahanvaihtajien: Ks. Mt 21:12, tutkimisviite.

kauppapaikkaa: Tai ”markkinapaikkaa”, ”liikeyritystä”. ”Kauppapaikaksi” käännetty kreikan ilmaus oíkon emporíū merkitsee ’paikkaa, jossa harjoitetaan liiketoimintaa’. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Uhrieläinten myynti temppelialueella oli ylipappi Hannaan rikkaan ja vaikutusvaltaisen suvun tärkeimpiä tulolähteitä.

Into sinun pyhäkkösi puolesta: ”Innoksi” käännetty kreikan sana (zḗlos) tarkoittaa tässä tekstiyhteydessä voimakasta, palavaa, myönteistä kiinnostusta, jonka taustalla on omistautuminen. Opetuslasten mieleen tuli Ps 69:9. Siinä ”innoksi” käännetty heprean substantiivi (qinʼáh) voi tarkoittaa sitä, että ”vaaditaan jakamatonta palvontaa” tai ”ei suvaita kilpailua”. Kun Jeesus näki kaiken sen liiketoiminnan, jota temppelialueella harjoitettiin, hänellä oli täysi syy närkästyä, ja into sai hänet toimimaan.

Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä: Vain Johannes mainitsee nämä Jeesuksen sanat. Juutalaiset luulivat, että Jeesus puhui Herodeksen temppelistä. Jeesuksen oikeudenkäynnissä hänen vastustajansa lainasivat ja vääristelivät hänen sanojaan (Mt 26:61; 27:40; Mr 14:58). Hän käytti tässä kielikuvaa, mikä käy ilmi Joh 2:21:stä, ja vertasi edessä olevaa kuolemaansa ja ylösnousemustaan temppelin hajottamiseen ja rakentamiseen uudelleen. Vaikka Jeesus sanoi: ”[Minä] pystytän sen”, Raamattu osoittaa selvästi, että Jumala herätti hänet kuolleista (Ap 10:40; Ro 8:11; Hpr 13:20). Sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut ja hänet oli herätetty kuolleista kolmantena päivänä (Mt 16:21; Lu 24:7, 21, 46), hänelle annettiin toisenlainen ruumis. Sitä ei ollut tehty ihmiskäsin niin kuin Jerusalemin temppeli oli tehty, vaan se oli hänen Isänsä tekemä henkiruumis (Ap 2:24; 1Pi 3:18). Raamatussa on muitakin kohtia, joissa ihmisestä puhutaan kuvaannollisesti temppelinä. Messiaan ennustettiin olevan ”pääkulmakivi” (Ps 118:22; Jes 28:16, 17; Ap 4:10, 11), ja Paavali ja Pietari käyttivät samanlaisia kielikuvia Jeesuksesta ja hänen seuraajistaan 1Ko 3:16, 17; 6:19; Ef 2:20; 1Pi 2:6, 7:ssä.

Tätä temppeliä rakennettiin 46 vuotta: Juutalaiset tarkoittivat kuningas Herodeksen johtamaa Jerusalemin temppelin uudelleenrakennustyötä. Babylonialaiset olivat tuhonneet Salomon rakentaman ensimmäisen temppelin vuonna 607 eaa. Se rakennettiin uudelleen Serubbabelin johdolla Babylonin vankeuden jälkeen (Esr 6:13–15; Hag 2:2–4). Josefuksen mukaan (Jewish Antiquities, XV, 380 [xi, 1]) Herodes aloitti rakennusprojektinsa 18. hallitusvuotenaan. Jos tuo vuosi lasketaan samalla tavalla kuin juutalaiset laskivat kuninkaidensa hallitusvuodet, työ olisi alkanut vuonna 18–17 eaa. Rakentaminen päättyi todellisuudessa vasta kun temppelin lisäosat valmistuivat vuonna 64, kuusi vuotta ennen kuin temppeli tuhottiin vuonna 70 jaa.

temppelillä ruumistaan: Nämä apostoli Johanneksen sanat osoittavat, että Jeesus käytti kielikuvaa ja vertasi edessä olevaa kuolemaansa ja ylösnousemustaan rakennuksen hajottamiseen ja rakentamiseen uudelleen.

havaitsi: Tai ”havaitsi mielessään”. Kirjaim. ”havaitsi henkensä avulla”. Ilmeisesti kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä Jeesuksen havaintokykyä. Jes 11:2, 3:n mukaan Messiaan ”päälle laskeutuu Jehovan henki”, niin ettei hän tuomitse ”näkemänsä perusteella”. Jeesus siis pystyi havaitsemaan, mitä toiset ajattelivat ja pohtivat ja mikä heitä motivoi (Joh 2:24, 25).

hän tiesi, mitä oli ihmisen sisimmässä: Jeesus pystyi havaitsemaan, mitä ihmiset ajattelivat ja pohtivat ja mikä heitä motivoi. Profeetta Jesaja oli ennustanut tämän kuvaillessaan Messiasta: ”Hänen päälleen laskeutuu Jehovan henki”, joten ”hän ei tuomitse näkemänsä perusteella”. (Jes 11:2, 3; Mt 9:4; ks. Mr 2:8, tutkimisviite.)

Media

Kiviruukut
Kiviruukut

Kuvassa näkyvät kiviruukut ovat peräisin ensimmäisen vuosisadan Jerusalemista. Yleensä ruukut oli valmistettu savesta (Jes 30:14; Va 4:2), mutta Kaanan häiden yhteydessä Raamattu mainitsee kiviruukut (Joh 2:6). Jerusalemista on löytynyt paljon tällaisia ruukkuja. Kiviruukkuja käytettiin ilmeisesti siksi, että ne eivät likaantuneet yhtä helposti kuin savesta ja muista materiaaleista valmistetut ruukut, joten ne sopivat paremmin puhdistusrituaaleihin (3Mo 11:33). Ehkä tästä syystä apostoli Johannes yhdistää kiviset vesiruukut ”juutalaisten puhdistautumissääntöihin”.