Galileanjärven: Makeavetinen järvi Pohjois-Israelissa. (”Järveksi” käännetty kreikan sana voi merkitä myös ’merta’.) Siitä on käytetty myös nimiä Kinneretinjärvi (4Mo 34:11), Gennesaretinjärvi (Lu 5:1) ja Tiberiaanjärvi (Joh 6:1). Se sijaitsee keskimäärin 210 m merenpinnan alapuolella. Se on 21 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa ja 12 km leveä, ja syvimmillään se on noin 48 m. (Ks. liite A7, kartta 3B, ”Toimintaa Galileanjärven alueella”.)

Galilean- eli Tiberiaanjärven: Galileanjärveä sanottiin joskus Tiberiaanjärveksi, koska sen länsirannalla sijaitsi Tiberiaan kaupunki, joka taas oli saanut nimensä Rooman keisarin Tiberiuksen mukaan (Joh 6:23). Nimi Tiberiaanjärvi esiintyy tässä ja Joh 21:1:ssä. (Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.)

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16; Lu 22:1). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

pesah: Ts. vuoden 33 pesah, ilmeisesti neljäs Johanneksen evankeliumissa mainittu pesah. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 6:4; tutkimisviitteet; sanasto.)

Pesah: Ilmeisesti vuoden 32 pesah, kolmas pesah Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto; liite A7.)

Mistä me ostamme leipää, niin että nämä ihmiset saisivat syötävää: Tämä on ainoa Jeesuksen ihme, joka on kirjoitettu muistiin kaikkiin neljään evankeliumiin (Mt 14:15–21; Mr 6:35–44; Lu 9:10–17; Joh 6:1–13).

denaarillakaan: Ks. sanasto ja liite B14.

lisäksi naisia ja lapsia: Ainoastaan Matteus mainitsee naiset ja lapset, kun hän kertoo tästä ihmeestä. Ruokaa sai ihmeen avulla mahdollisesti pitkälti yli 15 000 henkeä.

Pyytäkää ihmisiä istumaan: Tai ”Pyytäkää ihmisiä asettumaan pitkälleen”. Tässä käytetty kreikan sana ánthrōpos ’ihminen’ viittaa usein sekä miehiin että naisiin. Jakeessa esiintyy myös kreikan sana anḗr ’mies’, joka viittaa tässä tekstiyhteydessä Mt 14:21:n perusteella vain aikuisiin miehiin. (Ks. Mt 14:21, tutkimisviite.)

noin 5 000 miestä: Ainoastaan Matteus mainitsee ”naiset ja lapset”, kun hän kertoo tästä ihmeestä (Mt 14:21). Ruokaa sai ihmeen avulla mahdollisesti pitkälti yli 15 000 henkeä.

maailmaan: Kreikan sana kósmos tarkoittaa tässä ihmismaailmaa. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulossa maailmaan ei näytä viittaavan Jeesuksen syntymään ihmiseksi vaan ensisijaisesti siihen, että kasteensa jälkeen hän alkoi palvella valona ihmismaailman keskuudessa (vrt. Joh 3:17, 19; 6:14; 9:39; 10:36; 11:27; 12:46; 1Jo 4:9).

se profeetta: Ensimmäisellä vuosisadalla monet juutalaiset odottivat 5Mo 18:15, 18:ssa mainittua Mooseksen kaltaista profeettaa, Messiasta. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulla maailmaan näyttää tarkoittavan Messiaan ilmaantumista. Vain Johannes kirjoitti tässä jakeessa mainitusta tilanteesta. (Ks. Joh 1:9, tutkimisviite.)

tehdä hänestä väkisin kuninkaan: Ainoastaan Johannes kertoo tästä tapahtumasta. Jeesus ei halunnut olla millään tavalla mukana kotimaansa politiikassa. Hän ottaisi vastaan kuninkuuden vain Jumalalta ja Jumalan määräaikana. Myöhemmin Jeesus tähdensi, että hänen seuraajillaan tulisi olla samanlainen asenne (Joh 15:19; 17:14, 16; 18:36).

Galileanjärven: Makeavetinen järvi Pohjois-Israelissa. (”Järveksi” käännetty kreikan sana voi merkitä myös ’merta’.) Siitä on käytetty myös nimiä Kinneretinjärvi (4Mo 34:11), Gennesaretinjärvi (Lu 5:1) ja Tiberiaanjärvi (Joh 6:1). Se sijaitsee keskimäärin 210 m merenpinnan alapuolella. Se on 21 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa ja 12 km leveä, ja syvimmillään se on noin 48 m. (Ks. liite A7, kartta 3B, ”Toimintaa Galileanjärven alueella”.)

Galilean- eli Tiberiaanjärven: Galileanjärveä sanottiin joskus Tiberiaanjärveksi, koska sen länsirannalla sijaitsi Tiberiaan kaupunki, joka taas oli saanut nimensä Rooman keisarin Tiberiuksen mukaan (Joh 6:23). Nimi Tiberiaanjärvi esiintyy tässä ja Joh 21:1:ssä. (Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.)

järven: Ts. Galileanjärven. (Ks. Mt 4:18; Joh 6:1; tutkimisviitteet.)

Galileanjärven: Makeavetinen järvi Pohjois-Israelissa. (”Järveksi” käännetty kreikan sana voi merkitä myös ’merta’.) Siitä on käytetty myös nimiä Kinneretinjärvi (4Mo 34:11), Gennesaretinjärvi (Lu 5:1) ja Tiberiaanjärvi (Joh 6:1). Se sijaitsee keskimäärin 210 m merenpinnan alapuolella. Se on 21 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa ja 12 km leveä, ja syvimmillään se on noin 48 m. (Ks. liite A7, kartta 3B, ”Toimintaa Galileanjärven alueella”.)

noin viisi tai kuusi kilometriä: Kirjaim. ”noin 25 tai 30 stadionia”. Kreikan sana stádion tarkoittaa pituusmittaa, joka oli 185 m eli 1/8 roomalaista mailia. Galileanjärvi on noin 12 km leveä, joten opetuslapset olivat ehkä menossa järven puolivälissä (Mr 6:47). (Ks. Mt 4:18, tutkimisviite; liite A7; liite B14.)

Tiberiaasta: Kaupunki Galileanjärven länsirannalla noin 15 km Kapernaumista etelään, kuuluisien kuumien lähteiden pohjoispuolella. Herodes Antipas rakennutti kaupungin jolloinkin vuosien 18 ja 26 välillä uudeksi pääkaupungikseen, jossa hän myös asui. Hän nimesi sen Rooman silloisen keisarin Tiberiuksen mukaan Tiberiaaksi, ja tällä nimellä se tunnetaan vielä nykyäänkin (hepr. Teverya). Se mainitaan Raamatussa vain tässä jakeessa, vaikka se oli alueen suurin kaupunki. Jeesus ei tiettävästi koskaan käynyt Tiberiaassa, ehkä siksi, että ulkomaalaisten vaikutus tuntui siellä vahvana (vrt. Mt 10:5–7). Josefuksen mukaan kaupunki oli rakennettu hautojen päälle, minkä vuoksi juutalaiset eivät mielellään muuttaneet sinne (4Mo 19:11–14). 100-luvulla puhjenneen juutalaiskapinan jälkeen Tiberias julistettiin puhtaaksi, ja siitä tuli tärkeä juutalaisten oppineiden keskuspaikka, jossa kokoontui myös sanhedrin. Siellä koottiin Mišna ja Palestiinan (Jerusalemin) Talmud sekä masoreettinen teksti, johon Raamatun heprealaisten kirjoitusten käännökset ovat myöhemmin pohjautuneet. (Ks. liite B10.)

ruokaa varten, joka katoaa, – – ruokaa varten, joka pysyy ja johtaa ikuiseen elämään: Jeesus ymmärsi, että jotkut seurasivat häntä ja hänen opetuslapsiaan vain saadakseen aineellista hyötyä. Kirjaimellinen ruoka pitää elossa päivästä toiseen, mutta Jumalan sanasta saatavan ”ruoan” avulla voi pysyä elossa ikuisesti. Jeesus kehotti ihmisiä työskentelemään ”sitä ruokaa varten, joka pysyy ja johtaa ikuiseen elämään”, ts. heidän piti nähdä vaivaa täyttääkseen hengelliset tarpeensa ja rakentaakseen uskoa siihen, mitä he oppivat (Mt 4:4; 5:3; Joh 6:28–39).

Meidän esi-isämme söivät mannaa: Juutalaiset halusivat messiaanisen kuninkaan, jolta he saisivat kirjaimellista ruokaa. He perustelivat tätä Jeesukselle muistuttamalla, että Jumala oli antanut heidän esi-isilleen mannaa Siinain erämaassa. He lainasivat Ps 78:24:ää ja sanoivat ihmeen välityksellä annettua mannaa taivaasta tulleeksi leiväksi eli ”taivaan viljaksi”. Pyytäessään Jeesusta tekemään ”ihmeen” (Joh 6:30) heillä oli ehkä mielessään ihme, jonka hän oli tehnyt edellisenä päivänä, kun hän oli ruokkinut tuhansia ihmisiä viidellä ohraleivällä ja kahdella pienellä kalalla (Joh 6:9–12).

maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään: Kreikan sana kósmos (’maailma’) tarkoittaa tässä ihmismaailmaa, mikä käy ilmi jakeen loppuosasta, jonka mukaan maailma ei tuntenut häntä. Maallisissa kirjoituksissa tällä kreikan sanalla viitattiin joskus yleisesti luomakuntaan ja maailmankaikkeuteen, ja apostoli Paavali käytti sitä ehkä tässä merkityksessä puhuessaan eräässä tilanteessa kreikkalaisille (Ap 17:24). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa kuitenkin yleensä ihmismaailmaa tai sen osaa. Jeesus oli kyllä mukana, kun Jumala teki taivaan, maan ja kaiken muun, mutta tämä jae kohdistaa huomion Jeesuksen osaan silloin kun ihmismaailma tuli olemassaoloon (1Mo 1:26; Joh 1:3; Kol 1:15–17).

maailmalle: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana kósmos tarkoittaa yleensä ihmismaailmaa tai sen osaa (ks. Joh 1:10, tutkimisviite). Joh 1:29:ssä Jeesusta sanotaan Jumalan Karitsaksi, joka poistaa ”maailman synnin”. Tässä Joh 6:33:ssa Jeesusta kuvaillaan Jumalan leiväksi, jonka välityksellä Jumala antaa ihmismaailmalle elämän ja siunauksia.

elämän leipä: Tämä ilmaus esiintyy Raamatussa vain kaksi kertaa (Joh 6:35, 48). Tässä tekstiyhteydessä elämä tarkoittaa ”ikuista elämää” (Joh 6:40, 47, 54). Jeesus sanoo olevansa ”tosi leipä taivaasta” (Joh 6:32), ”Jumalan leipä” (Joh 6:33) ja ”elävä leipä” (Joh 6:51). Hän muistuttaa, että vaikka Jumala antoi israelilaisille erämaassa mannaa (Ne 9:20), se ei pitänyt heitä elossa ikuisesti (Joh 6:49). Sitä vastoin Kristuksen uskolliset seuraajat saavat taivaallista mannaa eli ”elämän leipää” (Joh 6:48–51, 58), joka mahdollistaa ikuisen elämän. He ”syövät tätä leipää”, kun he uskovat siihen, että heidät voidaan lunastaa Jeesuksen uhraaman lihan ja veren ansiosta.

Tiedän, että hän nousee kuolleista: Martta ajatteli, että Jeesus puhui tulevasta ylösnousemuksesta, joka tapahtuisi viimeisenä päivänä (ks. Joh 6:39, tutkimisviite). Hänen uskonsa tähän opetukseen oli huomionarvoista. Tuon ajan uskonnollisiin johtajiin kuuluneet saddukeukset kiistivät ylösnousemuksen, vaikka se on Raamatun selvä opetus (Da 12:13; Mr 12:18). Fariseukset puolestaan uskoivat sielun kuolemattomuuteen. Martta kuitenkin tiesi, että ylösnousemustoivo oli Jeesuksen keskeisiä opetuksia ja hän oli jopa herättänyt ihmisiä kuolleista, joskaan ei ketään, joka olisi ollut kuolleena yhtä pitkään kuin Lasarus.

herättäisin heidät eloon viimeisenä päivänä: Jeesus sanoo neljä kertaa, että hän herättäisi ihmisiä viimeisenä päivänä (Joh 6:40, 44, 54). Joh 11:24:ssä Marttakin viittaa ylösnousemukseen, joka tapahtuisi ”viimeisenä päivänä” (vrt. Da 12:13; ks. Joh 11:24, tutkimisviite). Joh 12:48:n mukaan tämä ”viimeinen päivä” on tuomion aikaa, joka vastaa nähtävästi Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta. Silloin hän tuomitsee ihmiskunnan, mukaan luettuina kaikki kuolleista herätetyt ihmiset. (Il 20:4–6.)

ikuisen elämän: Jeesus käyttää tässä tilanteessa ilmausta ”ikuinen elämä” neljä kertaa (Joh 6:27, 40, 47, 54) ja hänen opetuslapsensa kerran (Joh 6:68). Tämä ilmaus esiintyy Johanneksen evankeliumissa kaikkiaan 17 kertaa ja kolmessa muussa evankeliumissa yhteensä 8 kertaa.

kaikenlaisia ihmisiä: Jeesus sanoo, että hän vetää luokseen kaikenlaisia ihmisiä riippumatta kansallisuudesta, etnisestä taustasta tai taloudellisesta asemasta (Ap 10:34, 35; Il 7:9, 10; ks. Joh 6:44, tutkimisviite). Esimerkiksi tässä tilanteessa ”jotkut kreikkalaiset”, jotka olivat tulleet temppeliin palvomaan Jumalaa, halusivat nähdä Jeesuksen (ks. Joh 12:20, tutkimisviite). Kreikan sana pas (’jokainen’, ’kaikki’) on monissa käännöksissä käännetty vastineella, joka antaa ymmärtää, että Jeesus vetää lopulta luokseen kaikki ihmiset. Tämä ajatus ei kuitenkaan ole sopusoinnussa muun Raamatun kanssa (Ps 145:20; Mt 7:13; Lu 2:34; 2Te 1:9). Vaikka kreikan sanan kirjaimellinen merkitys on ’kaikki’, ’jokainen’ (Ro 5:12), Mt 5:11 ja Ap 10:12 osoittavat selvästi, että se voi merkitä myös ’kaikenlaista’ tai ’kaikenlaisia’, ja näillä vastineilla se onkin käännetty näissä jakeissa monissa käännöksissä. (Joh 1:7; 1Ti 2:4.)

vedä häntä: Sanalla ”vetää” käännettyä kreikan verbiä käytetään kalaverkon vetämisestä (Joh 21:6, 11), mutta tämä ei tarkoita sitä, että Jumala vetäisi ihmisiä vasten heidän tahtoaan. Kreikan verbi voi merkitä myös ’vetää puoleensa’. Jeesuksella saattoikin olla mielessään Jer 31:3, jossa Jehova sanoi muinaiselle kansalleen: ”Olen vetänyt sinua luokseni uskollisella rakkaudella.” (Septuagintassa on tässä kohdassa sama kreikan verbi.) Joh 12:32 (ks. tutkimisviite) osoittaa, että myös Jeesus vetää kaikenlaisia ihmisiä luokseen. Raamatun mukaan Jehova on antanut ihmisille tahdonvapauden. Jokainen saa itse päättää, palveleeko hän Jehovaa. (5Mo 30:19, 20.) Raamatun sanoman ja pyhän henkensä välityksellä Jehova vetää lempeästi luokseen niitä, joilla on oikea sydämen asenne (Ps 11:5; San 21:2; Ap 13:48). Heihin soveltuu Jes 54:13:n profetia, jota lainataan Joh 6:45:ssä. (Vrt. Joh 6:65.)

Jehova: Tässä Jes 54:13:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). Jäljellä olevissa Johanneksen evankeliumin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana theós (ehkä siksi, että Septuaginta käyttää sitä Jes 54:13:ssa), ja tämä selittää, miksi useimmissa käännöksissä lukee ”Jumala”. Lainauksen yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin antaa kuitenkin perusteen käyttää Jumalan nimeä päätekstissä. (Ks. liite C.)

on elämä itsessään: Tai ”on itsessään elämän lahja”, ”on voima antaa elämä”. Jeesuksella ”on elämä itsessään”, koska hänen Isänsä Jehova on antanut hänelle sellaista voimaa ja valtaa, joka oli alun perin vain Jehovalla itsellään. Tähän sisältyy epäilemättä se, että Jeesuksen välityksellä ihmiset voivat saada Jumalan hyväksynnän ja elämän. Lisäksi hän pystyy herättämään kuolleita eloon. Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta ”olla elämä itsessään” puhuessaan seuraajistaan. (Ks. Joh 6:53, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tämä ilmaus soveltuu Jeesuksen seuraajiin.)

ette saa elämää: Kirjaim. ”teillä ei ole elämää itsessänne”. Joh 5:26:ssa Jeesus sanoi, että hänellä on ”elämä itsessään” samoin kuin hänen Isällään on ”elämä itsessään” (ks. Joh 5:26, tutkimisviite). Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta puhuessaan seuraajistaan ja yhdisti sen ”ikuisen elämän” saamiseen (Joh 6:54). Tässä tekstiyhteydessä ilmaus ”olla elämä itsessään” ei tarkoita voimaa antaa elämä vaan nähtävästi elämistä sanan täydessä merkityksessä. Voidellut kristityt saavat elää täydessä merkityksessä, kun heidät herätetään kuolleista taivaaseen ja he saavat kuolemattomuuden. Ne uskolliset ihmiset, joilla on maallinen toivo, saavat elää täydessä merkityksessä sen jälkeen kun he ovat läpäisseet loppukoetuksen heti Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden päätyttyä. (1Ko 15:52, 53; Il 20:5, 7–10.)

syö minun lihaani ja juo minun vertani: Tässä tekstiyhteydessä syöminen ja juominen on kuvaannollista ja tarkoittaa sitä, että uskoo Jeesukseen Kristukseen (Joh 6:35, 40). Jeesus sanoi nämä sanat vuonna 32, joten hän ei puhunut Herran illallisesta, jota alettiin viettää vuotta myöhemmin. Koska ”pesah, juutalaisten juhla”, oli lähellä (Joh 6:4), hänen kuulijoidensa mieleen tuli todennäköisesti tuo juhla ja karitsan veren merkitys elämän pelastamisessa sinä yönä, jona israelilaiset lähtivät Egyptistä (2Mo 12:24–27). Jeesus kohdisti huomion siihen, että vastaavasti hänen verensä välityksellä opetuslapset voisivat saada ikuisen elämän.

minun yhteydessäni: Tai ”minussa”. Tämä ilmaus välittää ajatuksen läheisestä kanssakäymisestä, sopusoinnusta ja yhteenkuuluvuudesta.

synagogassa: Tai mahd. ”julkisessa kokouksessa”. Tässä käytetty kreikan substantiivi synagōgḗ merkitsee kirjaimellisesti ’yhteen tuomista’, ’kokousta’. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se tarkoittaa useimmiten rakennusta tai paikkaa, johon juutalaiset kokoontuivat lukemaan Raamattua, saamaan opetusta, saarnaamaan ja rukoilemaan. (Ks. sanasto.) Tässä tekstiyhteydessä sana voi tarkoittaa mitä tahansa yleisölle avointa kokousta mutta hyvin todennäköisesti se viittaa ”synagogaan”, jossa Jeesus puhui Mooseksen lain alaisuudessa oleville juutalaisille.

saa sinut tekemään syntiä: Kirjaim. ”kompastuttaa sinut”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana skandalízō viittaa kuvaannolliseen kompastumiseen ja voi tarkoittaa sitä, että lankeaa syntiin tai saa jonkun lankeamaan syntiin. Tässä tekstiyhteydessä sana voidaan kääntää ”saa sinut tekemään syntiä” tai ”tulee sinulle ansaksi”. Raamatussa synti voi tarkoittaa Jumalan moraalilain rikkomista, uskon menettämistä tai väärien opetusten omaksumista. Kreikan sanaa voidaan käyttää myös merkityksessä ’loukkaantua’. (Ks. Mt 13:57; 18:7; tutkimisviitteet.)

kompastuskivien: ”Kompastuskiveksi” käännetyn kreikan sanan skándalon ajatellaan tarkoittaneen alun perin ansaa; joidenkin mielestä se oli ansassa oleva keppi, johon syötti kiinnitettiin. Kun sanan merkitys laajeni, se alkoi tarkoittaa mitä tahansa estettä, johon saattoi kompastua tai kaatua. Kuvaannollisesti ”kompastuskivi” tarkoittaa tekoa tai tilannetta, joka saa ihmisen toimimaan väärin, kompastumaan tai kaatumaan moraalisesti tai lankeamaan syntiin. Mt 18:8, 9:ssä samaan sanueeseen kuuluva verbi skandalízō ’kompastuttaa’ voidaan kääntää ”saada joku tekemään syntiä” tai ”tulla jollekin ansaksi”.

Loukkaako tämä teitä: Tai ”Saako tämä teidät menettämään uskonne”. Kirjaim. ”Kompastuttaako tämä teitä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana skandalízō viittaa kuvaannolliseen kompastumiseen ja tarkoittaa usein sitä, että lankeaa syntiin tai saa jonkun lankeamaan syntiin. Tekstiyhteyden mukaan se voi tarkoittaa Jumalan moraalilain rikkomista, uskon menettämistä, väärien opetusten omaksumista tai loukkaantumista. (Ks. Mt 5:29; 18:7; tutkimisviitteet.)

mitä tarkoittaa: Kirjaim. ”mitä on”. Kreikan sanan estín (kirjaim. ’on’) merkitys on tässä ’tarkoittaa’. (Ks. Mt 26:26, tutkimisviite.)

tarkoittaa: Kreikan sana estín (kirjaim. ’on’) merkitsee tässä ’tarkoittaa’, ’symboloi’, ’edustaa’. Tämä merkitys oli apostoleille selvä, koska Jeesuksen täydellinen ruumis oli heidän edessään samoin kuin happamaton leipä, jota he pian söisivät. Leipä ei siksi voinut olla Jeesuksen kirjaimellinen ruumis. On huomionarvoista, että samaa kreikan sanaa käytetään Mt 12:7:ssä, jossa se käännetään monissa raamatunkäännöksissä sanalla ”tarkoittaa”.

Henki: Viittaa ilmeisesti Jumalan pyhään henkeen. Sanottuaan, että ”henki antaa elämää”, Jeesus lisää, että lihasta ei ole mitään hyötyä. Toisin kuin se voima ja viisaus, jota Jumala antaa henkensä välityksellä, ihmisten voima ja viisaus, joka heijastuu heidän kirjoituksistaan, filosofioistaan ja opeistaan, ei johda ikuiseen elämään.

lihasta: Tämä ilmaus näyttää viittaavan laajasti lihaa ja verta olevan ihmisen rajalliseen ajatteluun ja saavutuksiin. Kaikesta ihmisille kertyneestä kokemuksesta ja viisaudesta – heidän kirjoituksistaan, filosofioistaan ja opeistaan – ei ole mitään hyötyä ikuisen elämän saamisessa.

ovat henkeä ja elämää: Vastineella ”ovat” käännetty kreikan sana (estín) voi merkitä tässä ’tarkoittaa’, joten kohta voitaisiin kääntää ”tarkoittavat henkeä ja elämää” (ks. Mt 12:7; 26:26; tutkimisviitteet). Jeesus ilmeisesti osoittaa, että hän puhuu pyhän hengen ohjauksessa ja hänen sanansa voivat tuoda elämän.

panettelija: Tai ”paholainen”. Kreikan sana diábolos merkitsee ’panettelijaa’, ja se viittaa useimmiten Paholaiseen. Se on käännetty vastineilla ”panettelija” (2Ti 3:3) tai ”panetella” (1Ti 3:11; Tit 2:3) niissä muutamassa kohdassa, joissa se ei viittaa Paholaiseen. Kun sitä käytetään Paholaisesta, sen edessä on kreikassa lähes aina määräinen artikkeli. (Ks. Mt 4:1, tutkimisviite, ja sanasto, ”Määräinen artikkeli”.) Tässä sanalla kuvaillaan Juudas Iskariotia, jonka asenne oli vinoutunut. Jeesus huomasi ehkä tässä vaiheessa, että Juudas alkoi mennä väärään suuntaan, minkä vuoksi Saatana pystyi myöhemmin käyttämään häntä saadakseen Jeesuksen tapetuksi (Joh 13:2, 11).

Hän näet tiesi: Jeesus pystyi havaitsemaan, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset ajattelivat ja millainen asenne heillä oli, joten Juudas ei voinut olla petollinen, kun hänet valittiin apostoliksi (Mt 9:4; Mr 2:8; Joh 2:24, 25). Mutta kun Juudaksen asenne alkoi vinoutua, Jeesus huomasi sen ja pystyi tunnistamaan kavaltajansa. Siitä huolimatta hän pesi Juudaksen jalat. (Ks. Joh 6:64; 6:70; tutkimisviitteet.)

Jeesus – – tiesi – – kuka kavaltaisi hänet: Jeesus tiesi jo, että hänet kavaltaisi Juudas Iskariot. Hän oli rukoillut koko yön Isäänsä ennen kuin valitsi 12 apostolia (Lu 6:12–16), joten Juudaksen on täytynyt olla aluksi uskollinen Jumalalle. Jeesus kuitenkin tiesi Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustusten perusteella, että hänet kavaltaisi joku läheinen ystävä (Ps 41:9; 109:8; Joh 13:18, 19). Kun Juudas alkoi mennä huonoon suuntaan, Jeesus huomasi sen, koska hän pystyi näkemään ihmisen sydämeen ja mieleen (Mt 9:4). Jumala tiesi jo etukäteen, että joku luotettu ystävä pettäisi Jeesuksen. Hän ei kuitenkaan määrännyt ennalta, että juuri Juudas toimisi väärin. Se olisi ollut täysin vastoin hänen ominaisuuksiaan ja toimintatapojaan.

alusta asti: Ilmaus ei tarkoita ajankohtaa, jolloin Juudas syntyi tai jolloin Jeesus valitsi hänet apostoliksi rukoiltuaan koko yön (Lu 6:12–16). Sen sijaan se viittaa aikaan, jolloin Juudas alkoi toimia petollisesti, minkä Jeesus huomasi heti (Joh 2:24, 25; Il 1:1; 2:23; ks. Joh 6:70; 13:11; tutkimisviitteet). Ilmauksesta voidaan myös päätellä, että Juudas toimi harkitusti ja suunnitelmallisesti eikä hetken mielijohteesta. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanan ”alku” (kreik. arkhḗ) merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Esimerkiksi 2Pi 3:4:ssä se tarkoittaa luomakunnan alkua, mutta useimmiten sillä on kapeampi merkitys. Kun Pietari sanoi Ap 11:15:ssä, että pyhä henki laskeutui ei-juutalaisten päälle ”niin kuin alussa meidänkin päällemme”, hän ei tarkoittanut ”alulla” sitä, milloin hänen oma elämänsä alkoi tai hänestä tuli apostoli, vaan hän viittasi vuoden 33 helluntaipäivään, jolloin pyhää henkeä alettiin vuodattaa tiettyä tarkoitusta varten (Ap 2:1–4). Muita esimerkkejä sanan ”alku” merkityksestä eri tekstiyhteyksissä on Lu 1:2; Joh 15:27; 1Jo 2:7:ssä.

Paholaisen: Kreikan sana diábolos merkitsee ’panettelijaa’ (Joh 6:70; 2Ti 3:3). Samaan sanueeseen kuuluva verbi diabállō merkitsee ’syyttää’, ’esittää syytöksiä’, ja se on käännetty Lu 16:1:ssä vastineella ”syytettiin”. (Ks. sanasto.)

panettelija: Tai ”paholainen”. Kreikan sana diábolos merkitsee ’panettelijaa’, ja se viittaa useimmiten Paholaiseen. Se on käännetty vastineilla ”panettelija” (2Ti 3:3) tai ”panetella” (1Ti 3:11; Tit 2:3) niissä muutamassa kohdassa, joissa se ei viittaa Paholaiseen. Kun sitä käytetään Paholaisesta, sen edessä on kreikassa lähes aina määräinen artikkeli. (Ks. Mt 4:1, tutkimisviite, ja sanasto, ”Määräinen artikkeli”.) Tässä sanalla kuvaillaan Juudas Iskariotia, jonka asenne oli vinoutunut. Jeesus huomasi ehkä tässä vaiheessa, että Juudas alkoi mennä väärään suuntaan, minkä vuoksi Saatana pystyi myöhemmin käyttämään häntä saadakseen Jeesuksen tapetuksi (Joh 13:2, 11).