Markus 12:1–44

12  Sitten Jeesus alkoi puhua heille vertauksin: ”Eräs mies istutti viinitarhan,+ teki sen ympärille aidan, kaivoi altaan viinikuurnaa varten ja rakensi tornin.+ Sen jälkeen hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.+  Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan hakemaan heiltä viinitarhan hedelmiä.  He kuitenkin ottivat hänet kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.  Sitten hän lähetti heidän luokseen toisen orjan, ja tätä he löivät päähän ja häpäisivät.+  Taas hän lähetti yhden, ja tämän he tappoivat. Hän lähetti lisäksi monia muita, joista toiset he pieksivät ja toiset tappoivat.  Hänellä oli vielä yksi: rakas poika.+ Hän lähetti hänet heidän luokseen viimeiseksi, koska hän ajatteli: ’Poikaani he kunnioittavat.’  Mutta nuo viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen.+ Tulkaa, tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’  Niin he ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.+  Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja tappaa viljelijät ja antaa viinitarhan toisille.+ 10  Ettekö ole koskaan lukeneet tätä raamatunkohtaa: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi.+ 11  Se on tullut Jehovalta, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?”+ 12  Tällöin he halusivat ottaa hänet kiinni,* sillä he ymmärsivät, että hän puhui tässä vertauksessa heistä. Mutta koska he pelkäsivät ihmisjoukkoa, he jättivät hänet ja menivät pois.+ 13  Seuraavaksi he lähettivät hänen luokseen muutamia fariseuksia ja Herodeksen puoluelaisia saadakseen hänet puheestaan kiinni.+ 14  Saavuttuaan nämä sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut aina totta etkä etsi kenenkään suosiota, sillä sinä et arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. Onko oikein* maksaa henkilöveroa keisarille vai ei? 15  Pitääkö meidän maksaa, vai eikö meidän pidä maksaa?” Hän huomasi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: ”Miksi koettelette minua? Tuokaa minulle nähtäväksi denaari.” 16  He toivat, ja hän sanoi heille: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastasivat hänelle: ”Keisarin.”+ 17  Silloin Jeesus sanoi: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille,+ mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ He olivat ihmeissään hänen sanoistaan. 18  Hänen luokseen tuli sitten saddukeuksia, jotka eivät usko ylösnousemukseen.+ He kysyivät häneltä:+ 19  ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille, että jos jonkun veli kuolee ja jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, hänen täytyy ottaa tuo leski vaimokseen, jotta veli saisi jälkeläisiä.+ 20  Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, mutta kun hän kuoli, häneltä ei jäänyt jälkeläisiä. 21  Silloin toinen meni lesken kanssa naimisiin mutta kuoli jättämättä jälkeläisiä, ja samoin kolmas. 22  Kukaan näistä seitsemästä ei jättänyt yhtään jälkeläistä. Viimeisenä kaikista kuoli nainenkin. 23  Kuka heistä saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut niiden seitsemän vaimona.” 24  Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te erehdykin siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?+ 25  Kun kuolleista noustaan, eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.+ 26  Mutta jos ajatellaan kuolleiden herättämistä, ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet orjantappurapensasta koskevasta kertomuksesta, mitä Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?+ 27  Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te erehdytte pahasti.”+ 28  Eräs paikalle tullut kirjanoppinut oli kuullut heidän väittelevän. Hän tiesi, että Jeesus oli vastannut heille hyvin, ja kysyi häneltä: ”Mikä käsky on ensimmäinen* kaikista käskyistä?”+ 29  Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. 30  Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko mielelläsi ja koko voimallasi.’+ 31  Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’+ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” 32  Kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Opettaja, sanoit hyvin ja totuudenmukaisesti: ’Hän on yksi, eikä ole toista hänen lisäkseen.’+ 33  Se, että rakastaa häntä koko sydämestään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan, ja se, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon arvokkaampaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja teurasuhrit.”+ 34  Havaittuaan, että hän oli vastannut älykkäästi, Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Sen jälkeen kukaan ei enää rohjennut kysyä häneltä mitään.+ 35  Jeesus kuitenkin jatkoi opettamista temppelissä ja sanoi: ”Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?+ 36  Pyhän hengen vaikutuksesta+ Daavid itse sanoi: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle.”’+ 37  Daavid itse kutsuu häntä Herraksi, joten kuinka hän voi olla Daavidin poika?”+ Suuri ihmisjoukko kuunteli häntä mielellään. 38  Opettaessaan hän sanoi: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja haluavat, että heitä tervehditään toreilla.+ 39  He haluavat etummaiset istuimet synagogissa ja huomattavimmat paikat illallisilla.+ 40  He vievät leskiltä talot* ja pitävät näön vuoksi pitkiä rukouksia. He tulevat saamaan muita ankaramman* tuomion.” 41  Hän istuutui rahalippaita+ vastapäätä ja alkoi katsella, kuinka ihmiset pudottivat niihin rahaa. Monet rikkaat pudottivat monta kolikkoa.+ 42  Sitten tuli köyhä leski ja pudotti kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa.+ 43  Niin hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: ”Minä vakuutan teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki muut, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.+ 44  He kaikki antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään* kaiken, mitä hänellä oli, koko elatuksensa.”+

Alaviitteet

Tai ”pidättää hänet”.
Tai ”luvallista”.
Tai ”tärkein”.
Tai ”omaisuuden”.
Tai ”raskaamman”.
Tai ”köyhyydestään”.

Tutkimisviitteet

vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.

tornin: Torni oli tähystyspaikka, josta viinitarhoja vartioitiin varkaiden ja eläinten varalta (Jes 5:2).

vuokrasi: Ensimmäisen vuosisadan Israelissa oli tavallista antaa viinitarha vuokralle. Tässä tapauksessa omistaja teki paljon valmistelutöitä, joten hänellä oli kaikki syyt odottaa voittoa.

vertauksin: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.

tornin: Ks. Mt 21:33, tutkimisviite.

vuokrasi: Ks. Mt 21:33, tutkimisviite.

pääkulmakivi: Tai ”tärkein kivi”. Ps 118:22:ssa oleva heprean ilmaus ja tässä käytetty kreikan ilmaus merkitsevät kirjaimellisesti ’kulman päätä’. Ilmaus on ymmärretty eri tavoin, mutta ilmeisesti se tarkoittaa kiveä, joka asetettiin kahden seinän yläkulmaan pitämään ne yhdessä. Jeesus lainasi tätä ennustusta ja osoitti, että hän itse oli ”pääkulmakivi”. Aivan kuten rakennuksen ylin kivi on huomattavalla paikalla, Jeesus Kristus on voidelluista koostuvan kristillisen seurakunnan – hengellisen temppelin – ylimpänä oleva huomattavin kivi.

tätä raamatunkohtaa: Kreikan sana grafḗ on tässä yksikössä ja viittaa yhteen raamatunkohtaan, Ps 118:22, 23:een.

pääkulmakivi: Ks. Mt 21:42, tutkimisviite.

Jehovalta: Tässä Ps 118:22, 23:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

Herodeksen puoluelaisia: Ks. sanasto.

henkilöveroa: Vuotuinen vero oli luultavasti yksi denaari, joka oli yhden päivän palkka. Roomalaiset perivät sen kaikilta niiltä, jotka olivat veroluetteloissa. (Lu 2:1–3.)

keisarille: Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)

henkilöveroa: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.

keisarille: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.

denaari: Tässä roomalaisessa hopeakolikossa oli keisarin nimi, ja juutalaiset maksoivat sillä Rooman vaatiman ”henkilöveron” (Mr 12:14). Jeesuksen aikana maataloustyöntekijä sai tavallisesti denaarin 12 tunnin työpäivästä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa rahasummat ilmoitettiin usein denaareina. (Mt 20:2; Mr 6:37; 14:5; Il 6:6.) Israelissa oli käytössä useita erilaisia kupari- ja hopeakolikoita, muun muassa Tyroksessa lyötyjä hopeakolikoita, joilla maksettiin temppelivero. Verot Roomalle maksettiin kuitenkin ilmeisesti hopeadenaareilla, joissa oli keisarin kuva. (Ks. sanasto ja liite B14.)

kuva ja nimi: Silloisen denaarin toisella puolella oli kuva laakerein seppelöidystä Tiberiuksesta, joka hallitsi Rooman keisarina vuosina 14–37 jaa., ja latinankielinen teksti ”Tiberius Caesar Augustus, jumalallisen Augustuksen poika”. (Ks. myös liite B14.)

kuva ja nimi: Ks. Mt 22:20, tutkimisviite.

Antakaa siis takaisin: Keisari lyötti kolikot, joten hänellä oli oikeus pyytää niitä takaisin. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta pyytää ihmistä vihkimään tai omistamaan elämäänsä hänelle. Jumala on antanut ihmisille ”elämän, hengityksen ja kaiken” (Ap 17:25). Ihminen voi siis ”antaa takaisin” elämänsä vain Jumalalle vihkiytymällä hänelle. Ainoastaan Jumalalla on oikeus vaatia, että hänelle omistaudutaan kokonaan.

Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle: Tähän sisältyy se, että palvoo ja rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja sielustaan ja että on hänelle täysin tottelevainen ja uskollinen (Mt 4:10; 22:37, 38; Ap 5:29; Ro 14:8).

Antakaa takaisin: Ks. Mt 22:21, tutkimisviite.

keisarille, mikä kuuluu keisarille: Jeesuksen kerrotaan viitanneen Rooman keisariin vain tässä jakeessa ja rinnakkaiskertomuksissa Mt 22:21:ssä ja Lu 20:25:ssä. Siihen, ”mikä kuuluu keisarille”, sisältyvät maksut julkisista palveluista sekä viranomaisille osoitettava kunnioitus ja suhteellinen alamaisuus (Ro 13:1–7).

Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle: Ks. Mt 22:21, tutkimisviite.

saddukeuksia: Saddukeukset mainitaan Markuksen evankeliumissa vain tässä kohdassa. (Ks. sanasto.) Nimitys (kreik. Saddūkaíos) liittyy todennäköisesti Sadokiin (Septuagintassa usein kirjoitusasussa Saddū́k), josta tuli ylimmäinen pappi Salomon aikana ja jonka jälkeläiset ilmeisesti palvelivat pappeina satojen vuosien ajan (1Ku 2:35).

ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:23, 31; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)

toinen meni lesken kanssa naimisiin: Muinaisten heprealaisten keskuudessa oli tapana, että jos miehellä ei kuollessaan ollut poikaa, hänen veljensä meni naimisiin lesken kanssa, jotta heidän jälkeläisensä jatkaisi kuolleen miehen sukuhaaraa (1Mo 38:8). Tämä käytäntö sisällytettiin myöhemmin Mooseksen lakiin, ja se tunnettiin lankous- eli leviraattiavioliittona (5Mo 25:5, 6). Kuten saddukeusten sanoista käy ilmi, sitä noudatettiin Jeesuksen aikana. Laki antoi sukulaisille mahdollisuuden kieltäytyä lankousavioliitosta, mutta jos mies ei halunnut ”jatkaa veljensä sukua”, se oli miehelle häpeäksi (5Mo 25:7–10; Ru 4:7, 8).

Raamatun kirjoituksia: Tarkoittaa usein Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja Raamatun heprealaisia kirjoituksia kokonaisuudessaan.

Raamatun kirjoituksia: Ks. Mt 22:29, tutkimisviite.

vaan elävien: Rinnakkaiskertomuksessa Lu 20:38:ssa Jeesus sanoo lisäksi: ”Sillä he kaikki ovat eläviä hänelle [tai ”hänen näkökannaltaan”].” Raamattu osoittaa, että elävät ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, ovat kuolleita hänen näkökannaltaan (Ef 2:1; 1Ti 5:6). Toisaalta Jehovan palvelijat, joilla on hänen hyväksyntänsä ja jotka kuolevat, ovat edelleen eläviä hänen näkökannaltaan, koska hänen lupauksensa herättää heidät kuolleista täyttyy varmasti (Ro 4:16, 17).

Mooseksen kirjasta: Saddukeusten mielestä vain Mooseksen kirjoitukset oli kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa. He eivät hyväksyneet Jeesuksen opetusta ylösnousemuksesta, koska he ilmeisesti ajattelivat, ettei sille ollut perusteita Pentateukissa eli Mooseksen kirjoissa. Jeesus olisi voinut lainata monia raamatunkohtia, kuten Jes 26:19; Da 12:13; Ho 13:14:ää, osoittaakseen, että kuolleet heräisivät. Koska hän tiesi, mitkä kirjoitukset saddukeukset hyväksyivät, hän kuitenkin perusteli sanansa sillä, mitä Jehova sanoi Moosekselle (2Mo 3:2, 6).

mitä Jumala sanoi Moosekselle: Jeesus viittaa Mooseksen ja Jehovan väliseen keskusteluun, joka käytiin noin vuonna 1514 eaa. (2Mo 3:2, 6). Tuolloin Abraham oli ollut kuolleena 329 vuotta, Iisak 224 vuotta ja Jaakob 197 vuotta. Jehova ei kuitenkaan sanonut, että hän oli heidän Jumalansa vaan että hän on heidän Jumalansa. (Ks. Mr 12:27, tutkimisviite.)

vaan elävien: Rinnakkaiskertomuksessa Lu 20:38:ssa Jeesus sanoo lisäksi: ”Sillä he kaikki ovat eläviä hänelle [tai ”hänen näkökannaltaan”].” Raamattu osoittaa, että elävät ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, ovat kuolleita hänen näkökannaltaan (Ef 2:1; 1Ti 5:6). Toisaalta Jehovan palvelijat, joilla on hänen hyväksyntänsä ja jotka kuolevat, ovat edelleen eläviä hänen näkökannaltaan, koska hänen lupauksensa herättää heidät kuolleista täyttyy varmasti (Ro 4:16, 17).

Kuule, Israel: Tämä 5Mo 6:4, 5:stä otettu lainaus on laajempi kuin Matteuksen ja Luukkaan kertomuksissa. Siinä on mukana myös sanat, joilla niin sanottu šema alkaa. Šemaa pidetään juutalaisuuden uskontunnustuksena, ja se perustuu 5Mo 6:4–9; 11:13–21:een. Nimitys šema tulee 5Mo 6:4:n ensimmäisestä hepreankielisestä sanasta šemáʽ ’kuuntele’, ’kuule’.

Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova: Tai ”Jehova on meidän Jumalamme, Jehova on yksi”, ”Jehova on meidän Jumalamme, on yksi Jehova”. Tässä 5Mo 6:4:stä otetussa lainauksessa sanaa ”yksi” vastaava heprean sana voi tarkoittaa sitä, että joku tai jokin on ainutlaatuinen, yksi ainoa. Jehova on ainoa tosi Jumala; vääriä jumalia ei voi edes verrata häneen (2Sa 7:22; Ps 96:5; Jes 2:18–20). 5. Mooseksen kirjassa Mooses muistutti israelilaisia siitä, että heidän tuli palvoa yksinomaan Jehovaa. He eivät saaneet jäljitellä naapurikansoja, jotka palvoivat useita jumalia ja jumalattaria. Joidenkin väärien jumalien ajateltiin hallitsevan tiettyjä osia luonnosta, joitain taas pidettiin tietyn jumaluuden eri ilmenemismuotoina. Sanaa ”yksi” vastaava heprean sana viittaa myös yksimielisyyteen sekä tarkoituksen ja toiminnan yhtenäisyyteen. Jehova Jumala ei ole ristiriitainen eikä ennalta arvaamaton vaan aina uskollinen, johdonmukainen, luotettava ja totuudellinen. Ensimmäistä käskyä koskeviin keskusteluihin viitataan kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa, mutta ainoastaan Markus ottaa mukaan johdantosanat ”Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”. Käsky rakastaa Jehovaa tulee heti näiden häntä kuvailevien sanojen jälkeen, joten häntä palvovien täytyy rakastaa yksinomaan häntä.

Jehova – – Jehova: Tässä 5Mo 6:4:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kaksi kertaa Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

sielustasi: Tai ”koko olemuksellasi”. (Ks. sanasto.)

oppivat tuntemaan sinut ­– ­– ja hänet: Tai ”hankkivat sinun tuntemustasi ­– – ja hänen tuntemustaan”. Kreikan verbin ginṓskō perusmerkitys on ’tietää’, ’tuntea’. Verbi on preesensissä ja ilmaisee jatkuvaa tekemistä, prosessia. Se voi tarkoittaa sitä, että hankkii tietoa jostakusta, oppii tuntemaan jonkun, tutustuu paremmin johonkuhun. Siihen voi sisältyä myös ajatus, että pyrkii tutustumaan aina vain paremmin johonkuhun, jonka jo tuntee. Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa sitä, että ihmisen suhde Jumalaan syvenee, kun hän hankkii jatkuvasti lisää tietoa Jumalasta ja Kristuksesta ja oppii luottamaan heihin. Jonkun tunteminen merkitsee siis selvästikin enemmän kuin vain sitä, että tietää, kuka hän on tai mikä hänen nimensä on. Siihen sisältyy se, että tietää, mistä hän pitää tai ei pidä ja millaisia arvoja ja normeja hänellä on (1Jo 2:3; 4:8).

mielelläsi: Ts. älyllisillä kyvyillä. Ihmisen täytyy käyttää henkisiä kykyjään, jotta hän voisi oppia tuntemaan Jumalan ja syventää rakkauttaan häneen (Joh 17:3, tutkimisviite; Ro 12:1). Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikankielisessä Matteuksen kertomuksessa sanan ”voima” tilalla on kuitenkin ”mieli”. Tähän saattaa olla useita syitä. Ensinnäkin vaikka muinaishepreassa ei ole erikseen ”mieltä” vastaavaa sanaa, ”mielen” käsite sisältyy usein sanaan ”sydän”. Hepreassa ”sydän” tarkoittaa kuvaannollisesti koko sisäistä ihmistä, mukaan lukien ajatukset, tunteet, asenteet ja vaikuttimet. (5Mo 29:4; Ps 26:2; 64:6; ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sydämestäsi.) Sellaisissa kohdissa, joissa heprealaisessa tekstissä on ”sydän”, kreikkalainen Septuaginta käyttääkin usein sanaa ”mieli” (1Mo 8:21; Job 1:5; San 2:10; Jes 14:13). Toinen syy siihen, että Matteus käytti ”voiman” tilalla ”mieltä” lainatessaan 5Mo 6:5:tä, saattaa olla se, että hepreassa ”voima [tai ”elinvoima”, alav.]” voi tarkoittaa henkisiä ja älyllisiä kykyjä, ei pelkästään fyysistä voimaa. Olipa syy mikä tahansa, heprean ja kreikan sanojen päällekkäiset merkitykset voivat selittää sen, miksi evankeliumien kirjoittajat eivät käytä täsmälleen samoja sanoja lainatessaan 5. Mooseksen kirjaa. (Ks. Mr 12:30; Lu 10:27; tutkimisviitteet.)

sydämestäsi – – sielustasi – – voimallasi – – mielelläsi: Lainoppinut mies lainaa tässä 5Mo 6:5:tä, jossa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikaksi kirjoitetun Luukkaan kertomuksen mukaan mies mainitsee kuitenkin neljä sanaa sydän, sielu, voima ja mieli. Jeesuksen aikaan ilmeisesti ajateltiin, että nämä neljä kreikan sanaa välittivät saman ajatuksen kuin kolme heprean sanaa, jotka olivat alkuperäisessä lainatussa raamatunkohdassa. (Ks. Mr 12:30, tutkimisviitteet, joissa asiaa käsitellään yksityiskohtaisemmin.)

Jehovaa: Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

sydämestäsi: Kuvaannollisessa käytössä sana ”sydän” tarkoittaa yleensä koko sisäistä ihmistä. Kun sitä käytetään sanojen ”sielu” ja ”mieli” kanssa, sillä on kuitenkin ilmeisesti kapeampi merkitys ja se tarkoittaa lähinnä ihmisen tunteita ja haluja. Tässä sydän, sielu, mieli ja voima eivät tarkoita neljää täysin eri asiaa, vaan niiden merkitykset menevät osittain päällekkäin. Tämä korostaa mahdollisimman voimakkaasti sitä, että Jumalaa täytyy rakastaa täydesti. (Ks. tämän jakeen tutkimisviitteet, joissa selitetään sanoja mielelläsi ja voimallasi.)

sielustasi: Ks. Mt 22:37, tutkimisviite.

mielelläsi: Ts. älyllisillä kyvyillä. Ihmisen täytyy käyttää henkisiä kykyjään, jotta hän voisi oppia tuntemaan Jumalan ja syventää rakkauttaan häneen (ks. Joh 17:3, tutkimisviite; Ro 12:1). Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikaksi kirjoitetussa Markuksen kertomuksessa mainitaan kuitenkin neljä sanaa sydän, sielu, mieli ja voima. Tähän saattaa olla useita syitä. Sana ”mieli” on voitu lisätä täydentämään osittain päällekkäisten heprean kielen käsitteiden merkitystä. Vaikka muinaishepreassa ei ole erikseen ”mieltä” vastaavaa sanaa, ”mielen” käsite sisältyy usein sanaan ”sydän”, joka tarkoittaa kuvaannollisesti koko sisäistä ihmistä, mukaan lukien ajatukset, tunteet, asenteet ja vaikuttimet (5Mo 29:4; Ps 26:2; 64:6; ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sydämestäsi). Sellaisissa kohdissa, joissa heprealaisessa tekstissä on ”sydän”, kreikkalainen Septuaginta käyttääkin usein sanaa ”mieli” (1Mo 8:21; Job 1:5; San 2:10; Jes 14:13). Sanan ”mieli” esiintyminen Markuksen tekstissä voi kertoa myös siitä, että ”voimaa” tarkoittava heprean sana ja ”mieltä” tarkoittava kreikan sana menevät käsitteinä osittain päällekkäin (vrt. Mt 22:37, jossa on ”mieli” mutta ei ”voimaa”). Sanojen päällekkäiset merkitykset voivat selittää sen, miksi kirjanoppinut käyttää sanaa ”ymmärrys” vastatessaan Jeesukselle (Mr 12:33). Se voi selittää myös sen, miksi evankeliumien kirjoittajat eivät käytä lainauksessaan täsmälleen 5Mo 6:5:n sanoja. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa voimallasi, ja Mt 22:37; Lu 10:27; tutkimisviitteet.)

voimallasi: Kuten sanaa mielelläsi selittävässä tutkimisviitteessä mainitaan, tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Hepreassa ”voima [tai ”elinvoima”, alav.]” voi tarkoittaa henkisiä ja älyllisiä kykyjä, ei pelkästään fyysistä voimaa. Tämä voi selittää sen, miksi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintyy sana ”mieli”, kun tuota raamatunkohtaa lainataan. Se voi selittää myös, miksi Mt 22:37:ssä on samassa lainauksessa sana ”mieli” mutta ei ”voimaa”. Olipa asia miten tahansa, kun lainoppinut (kreikaksi kirjoitetun Luukkaan kertomuksen [10:27] mukaan) lainasi tätä samaa Heprealaisten kirjoitusten jaetta, hän mainitsi neljä sanaa sydän, sielu, voima ja mieli. Tämän perusteella Jeesuksen aikaan ilmeisesti ajateltiin, että nämä neljä kreikan sanaa välittivät saman ajatuksen kuin kolme heprean sanaa, jotka olivat alkuperäisessä lainatussa raamatunkohdassa.

lähimmäistäsi: Kirjaim. ”läheistäsi”. ”Lähimmäistä” vastaava kreikan sana voi tarkoittaa lähellä asuvan lisäksi ketä tahansa, jonka kanssa ihminen on tekemisissä (Lu 10:29–37; Ro 13:8–10; ks. Mt 5:43, tutkimisviite).

Toinen: Mr 12:29, 30:ssä on Jeesuksen suora vastaus kirjanoppineen kysymykseen, mutta nyt Jeesus laajentaa vastaustaan ja lainaa toista käskyä (3Mo 19:18). Näin hän korostaa sitä, että nämä ”kaksi käskyä” liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja että koko Laki ja Profeetat kiteytyvät niihin (Mt 22:40).

lähimmäistäsi: Ks. Mt 22:39, tutkimisviite.

kokonaispolttouhrit: Kreikan sana holokaútōma (sanoista hólos ’kokonainen’ ja kaíō ’polttaa’) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa, tässä ja Hpr 10:6, 8:ssa. Septuagintassa tämä sana vastaa heprean sanaa, joka tarkoittaa kokonaan poltettavia uhreja; ne annettiin Jumalalle kokonaisina, eikä uhrin tuoja syönyt eläimestä mitään osaa. Sama kreikan sana esiintyy Septuagintassa 1Sa 15:22:ssa (ks. alav.) ja Ho 6:6:ssa, jotka kirjanoppineella oli ehkä mielessään, kun hän puhui Jeesukselle (Mr 12:32). Jeesus uhrasi itsensä kokonaan kuvaannollisena polttouhrina.

Jehova: Tässä Ps 110:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

toreilla: Tai ”kokoontumispaikoissa”. Kreikan sana agorá viittaa tässä avoimeen alueeseen, joka toimi kauppa- ja kokouspaikkana kylissä ja kaupungeissa. Tällaisia paikkoja oli muinaisessa Lähi-idässä sekä muilla alueilla, jotka olivat Kreikan ja Rooman vaikutuspiirissä.

toreilla: Ks. Mt 23:7, tutkimisviite.

etummaisista istuimista: Tai ”parhaista istuimista”. Synagogan esimiehet ja tärkeät vieraat istuivat kirjakääröjen lähellä niin että koko seurakunta näki heidät. Nämä kunniapaikat oli todennäköisesti varattu tällaisille huomattaville henkilöille.

etummaiset istuimet: Ks. Mt 23:6, tutkimisviite.

pyhien lahjoitusten joukkoon: ”Pyhiä lahjoituksia” voitiin antaa temppelissä ilmeisesti naisten esipihalla, jolla oli 13 ”rahalipasta” (Joh 8:20; ks. liite B11). Temppelissä oli todennäköisesti myös aarrevarasto, säilö, johon rahalippaiden rahat koottiin.

rahalippaita: Muinaisten juutalaislähteiden mukaan nämä rahankeräysastiat olivat torven tai sarven muotoisia, ja niiden yläpäässä oli ilmeisesti pieni aukko, josta niihin pudotettiin lahjoituksia erilaisia uhreja varten. Ne sijaitsivat nähtävästi naisten esipihalla (ks. Mt 27:6, tutkimisviite, ja liite B11). Rabbiinisten lähteiden mukaan tuon esipihan seinien vierustalla oli 13 rahalipasta. Sama ”rahalippaiksi” käännetty kreikan sana esiintyy myös Joh 8:20:ssä. Temppelissä oli todennäköisesti myös aarrevarasto, säilö, johon rahalippaiden rahat koottiin.

rahaa: Kirjaim. ”kuparia”, ts. kuparirahaa eli -kolikoita. Kreikan sanaa käytettiin myös yleisterminä kaikenlaisesta rahasta. (Ks. liite B14.)

kaksi pientä kolikkoa: Kirjaim. ”kaksi leptonia”. Kreikan sana leptón tarkoittaa jotain pientä ja ohutta. Lepton oli 1/128 denaaria, ja se oli pienin kupari- tai pronssikolikko, jota käytettiin Israelissa. (Ks. sanasto, ”Lepton”, ja liite B14.)

joilla on hyvin vähän arvoa: Kirjaim. ”jotka ovat quadrans”. Kreikan sana kodrántēs (latinan sanasta quadrans) tarkoittaa roomalaista kupari- tai pronssikolikkoa, jonka arvo oli 1/64 denaaria. Markus selittää tässä roomalaisen rahayksikön avulla juutalaisten käyttämien kolikoiden arvoa. (Ks. liite B14.)

Media

Viinikuurna
Viinikuurna

Israelissa viinirypäleet poimittiin elo–syyskuussa riippuen rypälelajikkeesta ja seudun ilmastosta. Yleensä rypäleet laitettiin altaaseen tai kaukaloon, joka oli koverrettu kalkkikiveen. Ne murskattiin tavallisesti polkemalla niitä viinikuurnassa paljain jaloin. Työn ohessa oli tapana laulaa. (Jes 16:10; Jer 25:30; 48:33.)

1. Vastapoimittuja viinirypäleitä

2. Viinikuurna

3. Kouru

4. Alempi keruuallas

5. Viiniruukkuja

Keisari Tiberius
Keisari Tiberius

Tiberius syntyi vuonna 42 eaa. ja kuoli maaliskuussa vuonna 37 jaa. Hänestä tuli Rooman toinen keisari vuonna 14 jaa., joten hän oli keisarina koko Jeesuksen palveluksen ajan, myös silloin kun Jeesukselle tuotiin veroraha ja hän sanoi: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille.” (Mr 12:14–17; Mt 22:17–21; Lu 20:22–25.)

Tori
Tori

Jotkin torit sijaitsivat kuvassa näkyvän torin tavoin kadunvarressa. Kauppiaat toivat kadulle usein niin paljon tavaraa, että se tukki liikenteen. Paikalliset asukkaat ostivat torilta taloustarvikkeita, savitavaroita ja kalliita lasiesineitä sekä tuoreita elintarvikkeita. Koska kylmätiloja ei ollut, torilla piti käydä ostoksilla joka päivä. Siellä ostajat kuulivat uutisia kauppiailta ja muilta, jotka olivat käymässä paikkakunnalla, lapset leikkivät ja työtä vailla olevat odottivat, että joku palkkaisi heidät. Torilla Jeesus paransi sairaita ja Paavali saarnasi ihmisille (Ap 17:17). Ylpeät kirjanoppineet ja fariseukset sen sijaan nauttivat siitä, että heidät huomattiin ja heitä tervehdittiin näillä julkisilla paikoilla.

Synagogan etummaiset istuimet
Synagogan etummaiset istuimet

Animaatio perustuu osittain ensimmäisen vuosisadan synagogan raunioihin, jotka on löydetty Gamlan kaupungista noin 10 km Galileanjärveltä koilliseen. Ensimmäiseltä vuosisadalta ei ole säilynyt yhtään kokonaista synagogaa, joten ei tiedetä tarkkaan, miltä nämä rakennukset näyttivät. Monissa sen ajan synagogissa oli todennäköisesti kuvassa näkyviä yksityiskohtia.

1. Synagogan etummaiset eli parhaat istuimet olivat puhujakorokkeella tai sen lähellä.

2. Koroke, jolta luettiin Raamatun kirjoituksia. Koroke saattoi olla eri kohdissa eri synagogissa.

3. Seinän vieressä olevilla paikoilla istuivat ne, joilla oli huomattava asema yhteisössä. Muut istuivat lattialla matoilla. Gamlan synagogassa oli ilmeisesti neljä penkkiriviä.

4. Arkku tai kaappi, jossa säilytettiin pyhiä kirjakääröjä, oli ehkä takaseinällä.

Synagogan istumajärjestys muistutti läsnäolijoita jatkuvasti siitä, että jotkut olivat huomattavammassa asemassa kuin toiset. Tästä asiasta Jeesuksen opetuslapset väittelivät usein (Mt 18:1–4; 20:20, 21; Mr 9:33, 34; Lu 9:46–48).

Parhaat paikat illallisilla
Parhaat paikat illallisilla

Ensimmäisellä vuosisadalla syötiin tavallisesti pitkällään pöydän ääressä. Ruokailijat nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja söivät oikealla kädellä. Kreikkalais-roomalaisen tavan mukaan ruokasalissa oli yleensä matalan pöydän ympärillä kolme leposohvaa. Roomalaiset kutsuivat tällaista ruokasalia nimellä triclinium (latinan sana tulee kreikan sanasta, joka merkitsee ’kolmivuoteista huonetta’). Vaikka ruokailuryhmässä oli alun perin tilaa yhdeksälle ruokailijalle, kolmelle kullakin leposohvalla, myöhemmin alettiin käyttää pidempiä leposohvia, joille mahtui vielä useampia. Kaikkia paikkoja ruokasalissa ei pidetty samanarvoisina. Yksi leposohvista oli vähäarvoisin (A), yksi arvostetumpi (B) ja yksi kaikkein arvostetuin (C). Silläkin oli merkitystä, millä paikalla ruokailija oli leposohvalla. Huomattavimpana pidetty henkilö oli leposohvan vasemmassa päässä, toiseksi huomattavin oli hänen oikealla puolellaan, ja kolmanneksi huomattavin oli tämän oikealla puolella. Virallisilla juhlapäivällisillä isäntä oli kuitenkin vähäarvoisimman leposohvan ensimmäisellä paikalla (1) ja kunniapaikka oli keskimmäisen leposohvan kolmas paikka (2). Ei ole selvää, missä määrin juutalaiset noudattivat näitä tapoja, mutta ilmeisesti Jeesus viittasi niihin opettaessaan seuraajilleen, että heidän piti olla nöyriä.

Rahalippaat ja leski
Rahalippaat ja leski

Herodeksen rakentamassa temppelissä oli rabbiinisten lähteiden mukaan 13 rahalipasta, niin sanottua šofar-lipasta. Heprean sana šōfár merkitsee ’pässinsarvea’, joten ainakin osa lippaasta saattoi olla sarven tai torven muotoinen. Kun ihmiset kuulivat Jeesuksen arvostelevan ihmisiä, jotka kuvaannollisesti toitottivat torvea antaessaan lahjoja köyhille, heille tuli ehkä mieleen kilinä, joka kuului, kun kolikkoja pudotettiin torven muotoisiin rahalippaisiin (Mt 6:2). Lesken pudottamista kahdesta pienestä kolikosta ei luultavasti kuulunut juurikaan ääntä, mutta Jeesus osoitti, että sekä leski että hänen lahjoituksensa olivat arvokkaita Jehovalle.