Apostolien teot 25:1–27

25  Kun Festus+ oli saapunut provinssiin ja astunut virkaan, hän lähti kolme päivää myöhemmin Kesareasta ylös Jerusalemiin. 2  Niin ylipapit ja juutalaisten huomattavimmat miehet esittivät hänelle Paavalia koskevat syytöksensä.+ He alkoivat pyytää Festukselta 3  sellaista suosionosoitusta, että hän lähettäisi hakemaan Paavalin Jerusalemiin. He kuitenkin suunnittelivat väijytystä surmatakseen hänet tien varrella.+ 4  Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettäisiin Kesareassa ja että hän itse aikoi palata sinne pian. 5  ”Tulkoot siksi teidän johtajanne kanssani alas”, hän sanoi, ”ja syyttäkööt häntä, jos se mies tosiaan on tehnyt jotain väärää.”+ 6  Hän viipyi heidän keskuudessaan vain kahdeksan tai kymmenen päivää ja meni sitten alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin sisään. 7  Kun hän oli tullut sisään, Jerusalemista alas tulleet juutalaiset asettuivat seisomaan hänen ympärilleen ja esittivät häntä vastaan monia raskaita syytteitä, joita he eivät pystyneet näyttämään toteen.+ 8  Paavali sanoi puolustuksekseen: ”En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisten lakia enkä temppeliä enkä keisaria vastaan.”+ 9  Festus halusi saavuttaa juutalaisten suosion+ ja vastasi siksi Paavalille: ”Haluatko mennä ylös Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä minun edessäni?” 10  Mutta Paavali sanoi: ”Seison tässä keisarin tuomarinistuimen edessä, missä minut pitää tuomita. En ole tehnyt mitään väärää juutalaisille, minkä sinäkin hyvin tiedät. 11  Jos todella olen tehnyt jotain väärää ja syyllistynyt johonkin, minkä vuoksi ansaitsen kuoleman,+ en pyydä vapautusta kuolemasta. Mutta jos näiden miesten syytöksissä ei ole mitään perää, ei kenelläkään ole oikeutta luovuttaa minua heille saadakseen heidän suosionsa. Vetoan keisariin!”+ 12  Silloin Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja vastasi: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen sinä menet.” 13  Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan kohteliaisuuskäynnille Festuksen luo. 14  Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus kertoi kuninkaalle Paavalin tapauksesta: ”Felix jätti tänne vangiksi erään miehen.+ 15  Kun olin Jerusalemissa, juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytöksiä miestä vastaan+ ja vaativat hänelle langettavaa tuomiota. 16  Minä kuitenkin vastasin heille, ettei ole roomalaisen käytännön mukaista luovuttaa ketään suosion saamiseksi ennen kuin syytetty tapaa syyttäjänsä kasvotusten ja saa tilaisuuden puolustautua valitusta vastaan.+ 17  Heidän saavuttuaan tänne en viivytellyt vaan istuin seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen sisään. 18  Kun syyttäjät astuivat esiin, he eivät syyttäneet häntä mistään sellaisista pahoista teoista kuin olin odottanut.+ 19  Heillä oli vain joitain kiistoja hänen kanssaan heidän omasta uskonnostaan*+ ja eräästä Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta jonka Paavali väitti elävän.+ 20  Koska en oikein tiennyt, miten selvittää tämä kiista, kysyin, haluaisiko hän mennä Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä.+ 21  Mutta kun Paavali pyysi, että hänet pidettäisiin vankeudessa majesteetin ratkaisua varten,+ käskin pitää häntä vartioituna, kunnes lähettäisin hänet keisarin luo.” 22  Agrippa sanoi Festukselle: ”Minäkin haluaisin kuulla sitä miestä.”+ Tämä sanoi: ”Huomenna kuulet häntä.” 23  Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike saapuivat hyvin mahtipontisesti ja astuivat vastaanottosaliin sotapäälliköiden ja kaupungin huomattavien miesten kanssa, ja Festuksen käskystä Paavali tuotiin sisään. 24  Festus sanoi: ”Kuningas Agrippa ja kaikki te, jotka olette täällä kanssamme! Tässä näette miehen, jonka takia kaikki juutalaiset ovat vedonneet minuun sekä Jerusalemissa että täällä ja vaatineet kovaäänisesti, ettei hän saa enää elää.+ 25  Mutta minä havaitsin, ettei hän ollut tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman.+ Niinpä kun tämä mies itse vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet keisarin eteen. 26  Minulla ei kuitenkaan ole hänestä mitään varmaa tietoa kirjoitettavaksi herralleni. Siksi toin hänet teidän kaikkien eteen ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla tutkinnan jälkeen olisi jotain kirjoitettavaa. 27  Minusta ei näytä järkevältä lähettää vankia ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.”

Alaviitteet

^ Tai ”jumaluuden palvonnastaan”.

Tutkimisviitteet

provinssiin: Ts. Rooman Juudean-provinssiin. Sen käskynhaltijan virka-asunto oli Kesareassa. Sanoja oli saapunut – – ja astunut virkaan vastaavan kreikan verbin katsotaan tarkoittavan sitä, että Festus ryhtyi hoitamaan provinssin käskynhaltijan virkaa.

keisarille: Tai ”caesarille”. Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)

keisarin: Tai ”caesarin”. Rooman keisarina oli tähän aikaan Claudius, joka hallitsi vuosina 41–54 (Ap 11:28; 18:2). (Ks. Mt 22:17, tutkimisviite, ja sanasto.)

keisaria: Tai ”caesaria”. Rooman keisarina oli tähän aikaan Nero. Hän hallitsi vuodesta 54 vuoteen 68, jolloin hän teki itsemurhan ollessaan noin 31-vuotias. Ap luvuissa 25–28 keisari tarkoittaa aina Neroa. (Ks. Mt 22:17; Ap 17:7; tutkimisviitteet; sanasto.)

Vetoan keisariin: Tämä on kolmas Raamatussa mainittu tilanne, jossa Paavali hyödynsi oikeuksiaan Rooman kansalaisena (ks. Ap 16:37; 22:25; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta). Keisariin voitiin vedota joko tuomion julistamisen jälkeen tai milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana. Festus ei vaikuttanut halukkaalta ratkaisemaan Paavalin tapausta itse, ja jos oikeudenkäynti olisi pidetty Jerusalemissa, oikeus tuskin olisi toteutunut. Siksi Paavali pyysi, että hänen asiansa käsiteltäisiin valtakunnan korkeimmassa tuomioistuimessa. Tällainen virallinen vetoomus voitiin nähtävästi joissain tapauksissa hylätä, esimerkiksi jos varas, merirosvo tai kapinan lietsoja oli tavattu itse teosta. Todennäköisesti tästä syystä Festus keskusteli ”neuvonantajiensa” kanssa ennen kuin hyväksyi vetoomuksen (Ap 25:12). Seuraavaksi Paavalin tapausta käsiteltiin Herodes Agrippa II:n vierailun aikana, jotta Festus saisi asiasta selvemmän kuvan ja hänellä olisi tarkempaa tietoa kirjoitettavaksi, kun hän siirtäisi Paavalin tapauksen ”majesteetille”, Nerolle (Ap 25:12–27; 26:32; 28:19). Vetoomuksensa ansiosta Paavali pääsi Roomaan, mihin hän oli aiemmin suunnitellut menevänsä (Ap 19:21). Jeesuksen profeetallinen lupaus ja enkelin sanoma, jonka Paavali sai myöhemmin, ilmaisevat, että Jumala ohjasi näitä tapahtumia (Ap 23:11; 27:23, 24).

roomalaista: Ts. Rooman kansalaista. Tämä on toinen Raamatussa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Paavali hyödynsi oikeuksiaan Rooman kansalaisena. Rooman viranomaiset eivät yleensä juuri puuttuneet juutalaisten asioihin. He alkoivat kuitenkin käsitellä Paavalin tapausta paitsi siksi, että hänen käyntinsä temppelissä synnytti mellakan, myös siksi, että hän oli Rooman kansalainen. Kansalaisuus takasi tiettyjä etuoikeuksia, jotka hyväksyttiin ja joita kunnioitettiin kaikkialla imperiumin alueella. Oli lainvastaista esimerkiksi sitoa tai piestä roomalaista, ellei häntä ollut tuomittu, sillä vain orjia sai kohdella tällä tavalla. (Ks. Ap 16:37; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)

olemme roomalaisia: Ts. Rooman kansalaisia. Paavali ja ilmeisesti myös Silas olivat Rooman kansalaisia. Rooman lain mukaan kansalaisella oli aina oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä häntä saanut koskaan rangaista julkisesti, ellei häntä ollut tuomittu. Rooman kansalaisuus takasi tiettyjä etuja ja oikeuksia kaikkialla imperiumin alueella. Kansalainen ei ollut provinssikaupunkien vaan Rooman lakien alainen. Ollessaan syytettynä hän saattoi kuitenkin hyväksyä sen, että hänen tapauksensa käsiteltiin paikallisten lakien mukaan, mutta lisäksi hänellä oli oikeus tulla kuulluksi roomalaisessa tuomioistuimessa. Jos häntä syytettiin rikoksesta, josta voitiin tuomita kuolemanrangaistukseen, hänellä oli oikeus vedota keisariin. Apostoli Paavali saarnasi laajalti Rooman imperiumin alueella, ja Raamatussa kerrotaan kolmesta tilanteesta, joissa hän hyödynsi kansalaisoikeuksiaan. Tässä ensimmäisessä tapauksessa hän sanoi Filippin hallintoviranomaisille, että lyödessään häntä raipoilla he olivat loukanneet hänen oikeuksiaan. (Ks. Ap 22:25; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)

Agrippa: Ts. Herodes Agrippa II. Hän oli Herodes Suuren pojanpojan Herodes Agrippa I:n ja tämän vaimon Kyproksen poika (Ap 12:1). (Ks. sanasto, ”Herodes”.)

Bernike: Herodes Agrippa II:n sisar. Laajalle levinneiden huhujen mukaan Bernikellä ja Agrippalla oli insestinen suhde. Myöhemmin Bernikestä tuli Tituksen rakastajatar ennen tämän nousua Rooman keisariksi.

vanhimmat: Tarkoittaa tässä juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. (Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.)

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

keisari: Tai ”caesar”. Kreikan sana kaísar vastaa latinan sanaa caesar. (Ks. sanasto.) Nimi Augustus tulee ’kunnianarvoisaa’ merkitsevästä latinan sanasta, ja ensimmäinen, jolle Rooman senaatti antoi sen arvonimeksi vuonna 27 eaa., oli Rooman ensimmäinen keisari Gaius Octavianus. Sen jälkeen hänet tunnettiin nimellä keisari Augustus. Hänen säädöksensä johti siihen, että Jeesus syntyi Betlehemissä Raamatun ennustuksen täyttymykseksi (Da 11:20; Mi 5:2).

majesteetin: Tai ”Augustuksen”. Rooman keisarin arvonimi. Tässä käytetty kreikan sana Sebastós merkitsee ’kunnianarvoisaa’, ’kunnioitettavaa’, ’majesteetillista’, ja se on käännös latinalaisesta arvonimestä Augustus. Joissain käännöksissä käytetään ilmauksia ”hänen majesteettinsa” tai ”keisarillinen majesteetti”. Tässä tapauksessa arvonimi viittaa keisari Neroon (v. 54–68), joka oli Octavianuksesta laskettuna arvonimen neljäs haltija. (Ks. Lu 2:1, tutkimisviite.)

Media

Keisari Nero
Keisari Nero

Kuvan kultakolikko on lyöty noin vuonna 56–57, ja siinä näkyy keisari Nero, joka hallitsi Rooman imperiumia vuosina 54–68. Hän oli se keisari, johon Paavali vetosi, kun hänet oli pidätetty väärin perustein Jerusalemissa ja hän oli vangittuna Kesareassa noin vuosina 56–58. Vuoden 59 tienoilla hän oli vankina Roomassa ensimmäisen kerran, ja noin vuonna 61 hänet ilmeisesti julistettiin syyttömäksi ja vapautettiin. Vuonna 64 tulipalo tuhosi neljäsosan Rooman kaupungista, ja siitä syytettiin Neroa. Hälventääkseen epäilyt Nero vieritti syyn kristittyjen niskoille, ja sen jälkeen valtio alkoi vainota heitä väkivaltaisesti. Todennäköisesti näihin aikoihin (v. 65) Paavali vangittiin Roomassa toisen kerran ja teloitettiin.

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS (TUTKIMISLAITOS)
Apostolien teot 25
suomi
Lue Raamattua verkossa.
https://cms-imgp.jw-cdn.org/img/p/1001070103/univ/art/1001070103_univ_sqr_xl.jpg
nwtsty