Matteus 22:1–46

22  Jeesus puhui heille jälleen vertauksin:  ”Taivaan valtakuntaa voidaan verrata kuninkaaseen, joka järjesti häät+ pojalleen.  Hän lähetti orjansa pyytämään kutsuttuja häihin, mutta nämä eivät halunneet tulla.+  Hän lähetti vielä toisia orjia ja sanoi: ’Kertokaa kutsutuille: ”Olen valmistanut päivällisen. Sonnini ja syöttöeläimeni on teurastettu, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!”’  Kutsutut menivät kuitenkin pois välinpitämättöminä, kuka omalle pellolleen, kuka hoitamaan liikeasioitaan.+  Loput kutsutuista ottivat kiinni hänen orjansa, pahoinpitelivät heitä ja tappoivat heidät.  Kuningas vihastui, lähetti armeijansa, tappoi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.+  Sitten hän sanoi orjilleen: ’Kaikki on valmista häitä varten, mutta kutsutut eivät olleet hääjuhlan arvoisia.+  Menkää siksi kaupungista ulos johtaville teille ja kutsukaa häihin, keitä vain* tapaatte.’+ 10  Niinpä nuo orjat menivät teille ja kokosivat kaikki, jotka he tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja hääsali täyttyi vieraista.* 11  Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki miehen, jolla ei ollut päällään häävaatetta. 12  Niin hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka pääsit tänne sisään ilman häävaatetta?’ Mies oli sanaton. 13  Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä hän itkee ja kiristelee hampaitaan.’ 14  Monet ovat kutsuttuja mutta harvat valittuja.” 15  Silloin fariseukset menivät pois ja neuvottelivat saadakseen hänet sanoistaan ansaan.+ 16  Niin he lähettivät opetuslapsensa yhdessä Herodeksen puoluelaisten+ kanssa hänen luokseen sanomaan: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut aina totta ja opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti etkä etsi kenenkään suosiota, sillä sinä et arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella. 17  Sano siis meille, mitä ajattelet: onko oikein* maksaa henkilöveroa keisarille vai ei?” 18  Jeesus kuitenkin tiesi heidän pahuutensa ja sanoi: ”Te tekopyhät, miksi koettelette minua? 19  Näyttäkää minulle veroraha.” He toivat hänelle denaarin. 20  Hän sanoi heille: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” 21  He vastasivat: ”Keisarin.” Silloin hän sanoi heille: ”Antakaa siis takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ 22  Kun he kuulivat sen, he olivat ihmeissään, ja he jättivät hänet ja menivät pois. 23  Samana päivänä hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka eivät usko ylösnousemukseen.+ He kysyivät häneltä:+ 24  ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä täytyy mennä naimisiin leskeksi jääneen vaimon kanssa, jotta veli saisi jälkeläisiä.’+ 25  Meidän keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, hän jätti vaimonsa veljelleen. 26  Samoin kävi toisen ja kolmannen ja lopulta kaikkien seitsemän. 27  Viimeisenä kaikista kuoli nainen. 28  Kuka noista seitsemästä siis saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut heidän kaikkien vaimona.” 29  Jeesus vastasi heille: ”Te erehdytte, koska ette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.+ 30  Ylösnousemuksessa eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.+ 31  Mutta jos ajatellaan kuolleiden ylösnousemusta, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on sanonut teille: 32  ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?+ Ei hän ole kuolleiden vaan elävien Jumala.”+ 33  Kuultuaan tämän ihmisjoukot olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetuksestaan.+ 34  Kun fariseukset kuulivat, että hän oli vaientanut saddukeukset, he kokoontuivat yhteen. 35  Yksi heistä, lainoppinut, kysyi koetellakseen häntä: 36  ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”+ 37  Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielelläsi.’+ 38  Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39  Toinen, samankaltainen, on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’+ 40  Näihin kahteen käskyyn perustuvat koko Laki ja Profeetat.”+ 41  Kun nyt fariseukset olivat koolla, Jeesus kysyi heiltä:+ 42  ”Mitä ajattelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He sanoivat hänelle: ”Daavidin.”+ 43  Hän kysyi heiltä: ”Kuinka sitten Daavid hengen vaikutuksesta+ kutsuu häntä Herraksi sanoessaan: 44  ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle”’?+ 45  Jos kerran Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on Daavidin poika?”+ 46  Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle sanaakaan, eikä kukaan uskaltanut siitä päivästä lähtien kysyä häneltä enää mitään.

Alaviitteet

Tai ”niin monta kuin”.
Tai ”päivällisvieraista”, ”niistä, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä”.
Tai ”luvallista”.

Tutkimisviitteet

vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.

vertauksin: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.

häävaatetta: Häät olivat kuninkaalliset, joten niitä isännöivä kuningas saattoi antaa vierailleen erityisen juhlavaatteen. Siinä tapauksessa olisi ollut erittäin epäkunnioittavaa olla käyttämättä sitä.

kiristelevät hampaitaan: Tai ”purevat hampaansa yhteen”. Ilmaus voi kuvata tuskaa, epätoivoa ja vihaa, joihin saattaa liittyä katkeraa puhetta ja aggressiivista käytöstä.

kiristelee hampaitaan: Ks. Mt 8:12, tutkimisviite.

saadakseen hänet – – ansaan: Ts. pyydystääkseen hänet niin kuin linnun verkkoon. (Vrt. Sr 9:12, jossa Septuaginta käyttää samaa kreikan metsästystermiä vastineena heprean ilmaukselle, joka merkitsee ’pyydystää ansalla’.) Fariseukset imartelivat ja esittivät juonikkaita kysymyksiä (Mt 22:16, 17) ainoana tarkoituksenaan saada Jeesus antamaan sellainen vastaus, jota he voisivat käyttää häntä vastaan.

Herodeksen puoluelaisten: Ks. sanasto.

henkilöveroa: Vuotuinen vero oli luultavasti yksi denaari, joka oli yhden päivän palkka. Roomalaiset perivät sen kaikilta niiltä, jotka olivat veroluetteloissa. (Lu 2:1–3.)

keisarille: Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)

tekopyhät: Kreikan sanalla hypokritḗs tarkoitettiin alun perin kreikkalaisia (ja myöhemmin roomalaisia) näyttelijöitä, joiden käyttämät suuret naamiot vahvistivat ääntä. Sanaa alettiin käyttää kuvaannollisesti sellaisesta, joka kätki todelliset aikomuksensa tai persoonallisuutensa pettämällä tai teeskentelemällä. Jeesus sanoo tässä juutalaisia uskonnollisia johtajia ”tekopyhiksi”. (Mt 6:5, 16.)

tekopyhät: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.

denaarin: Tässä roomalaisessa hopeakolikossa oli keisarin nimi, ja juutalaiset maksoivat sillä Rooman vaatiman ”henkilöveron” (Mt 22:17). Jeesuksen aikana maataloustyöntekijä sai tavallisesti denaarin 12 tunnin työpäivästä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa rahasummat ilmoitettiin usein denaareina. (Mt 20:2; Mr 6:37; 14:5; Il 6:6.) Israelissa oli käytössä useita erilaisia kupari- ja hopeakolikoita, muun muassa Tyroksessa lyötyjä hopeakolikoita, joilla maksettiin temppelivero. Verot Roomalle maksettiin kuitenkin ilmeisesti hopeadenaareilla, joissa oli keisarin kuva. (Ks. sanasto ja liite B14.)

kuva ja nimi: Silloisen denaarin toisella puolella oli kuva laakerein seppelöidystä Tiberiuksesta, joka hallitsi Rooman keisarina vuosina 14–37 jaa., ja latinankielinen teksti ”Tiberius Caesar Augustus, jumalallisen Augustuksen poika”. (Ks. myös liite B14.)

Antakaa siis takaisin: Keisari lyötti kolikot, joten hänellä oli oikeus pyytää niitä takaisin. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta pyytää ihmistä vihkimään tai omistamaan elämäänsä hänelle. Jumala on antanut ihmisille ”elämän, hengityksen ja kaiken” (Ap 17:25). Ihminen voi siis ”antaa takaisin” elämänsä vain Jumalalle vihkiytymällä hänelle. Ainoastaan Jumalalla on oikeus vaatia, että hänelle omistaudutaan kokonaan.

keisarille, mikä kuuluu keisarille: Jeesuksen kerrotaan viitanneen Rooman keisariin vain tässä jakeessa ja rinnakkaiskertomuksissa Mr 12:17:ssä ja Lu 20:25:ssä. Siihen, ”mikä kuuluu keisarille”, sisältyvät maksut julkisista palveluista sekä viranomaisille osoitettava kunnioitus ja suhteellinen alamaisuus (Ro 13:1–7).

Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle: Tähän sisältyy se, että palvoo ja rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja sielustaan ja että on hänelle täysin tottelevainen ja uskollinen (Mt 4:10; 22:37, 38; Ap 5:29; Ro 14:8).

ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:31; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)

toinen meni lesken kanssa naimisiin: Muinaisten heprealaisten keskuudessa oli tapana, että jos miehellä ei kuollessaan ollut poikaa, hänen veljensä meni naimisiin lesken kanssa, jotta heidän jälkeläisensä jatkaisi kuolleen miehen sukuhaaraa (1Mo 38:8). Tämä käytäntö sisällytettiin myöhemmin Mooseksen lakiin, ja se tunnettiin lankous- eli leviraattiavioliittona (5Mo 25:5, 6). Kuten saddukeusten sanoista käy ilmi, sitä noudatettiin Jeesuksen aikana. Laki antoi sukulaisille mahdollisuuden kieltäytyä lankousavioliitosta, mutta jos mies ei halunnut ”jatkaa veljensä sukua”, se oli miehelle häpeäksi (5Mo 25:7–10; Ru 4:7, 8).

hän jätti vaimonsa veljelleen: Ks. Mr 12:21, tutkimisviite.

Raamatun kirjoituksia: Tarkoittaa usein Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja Raamatun heprealaisia kirjoituksia kokonaisuudessaan.

ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:31; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)

ylösnousemusta: Ks. Mt 22:23, tutkimisviite.

Jumala on sanonut: Jeesus viittaa Mooseksen ja Jehovan väliseen keskusteluun, joka käytiin noin vuonna 1514 eaa. (2Mo 3:2, 6). Tuolloin Abraham oli ollut kuolleena 329 vuotta, Iisak 224 vuotta ja Jaakob 197 vuotta. Jehova ei kuitenkaan sanonut, että hän oli heidän Jumalansa vaan että hän on heidän Jumalansa. (Mt 22:32.)

vaan elävien: Rinnakkaiskertomuksessa Lu 20:38:ssa Jeesus sanoo lisäksi: ”Sillä he kaikki ovat eläviä hänelle [tai ”hänen näkökannaltaan”].” Raamattu osoittaa, että elävät ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, ovat kuolleita hänen näkökannaltaan (Ef 2:1; 1Ti 5:6). Toisaalta Jehovan palvelijat, joilla on hänen hyväksyntänsä ja jotka kuolevat, ovat edelleen eläviä hänen näkökannaltaan, koska hänen lupauksensa herättää heidät kuolleista täyttyy varmasti (Ro 4:16, 17).

Ei hän ole kuolleiden – – Jumala: Varhaisimmat ja luotettavimmat käsikirjoitukset tukevat tätä lukutapaa, mutta jotkin käsikirjoitukset toistavat sanan ”Jumala”, jolloin teksti voitaisiin kääntää: ”Ei Jumala ole kuolleiden – – Jumala.” Jotkin raamatunkäännökset perustuvatkin tähän lukutapaan. Yksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielinen käännös (ks. liite C4, viite J18) käyttää tässä Tetragrammia, jolloin teksti voitaisiin kääntää: ”Ei Jehova ole kuolleiden – – Jumala.” (Vrt. 2Mo 3:6, 15.)

vaan elävien: Ks. Mr 12:27, tutkimisviite.

vaientanut: Kreikan verbi voidaan kääntää myös ”tehdä sanattomaksi” (kirjaim. ’sitoa suu’, ’laittaa kuonokoppa’). Tämä ilmaus sopii hyvin tähän tilanteeseen, koska saddukeusten kysymys oli tekopyhä. Jeesuksen vastaus oli niin naseva, etteivät he osanneet sanoa siihen mitään. (1Pi 2:15.)

rakasti: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa kreikan verbi agapáō (’rakastaa’) esiintyy Johanneksen evankeliumissa. Sitä ja samaan sanueeseen kuuluvaa substantiivia agápē (’rakkaus’) käytetään siinä yhteensä 44 kertaa – useammin kuin kolmessa muussa evankeliumissa yhteensä. Raamatussa sanat agapáō ja agápē tarkoittavat usein periaatteen ohjaamaa epäitsekästä rakkautta. Se käy ilmi tästä jakeesta, koska sen mukaan Jumala rakasti maailmaa, ts. ihmismaailmaa, joka tarvitsee lunastusta synnistä (Joh 1:29). Substantiivi agápē esiintyy 1Jo 4:8:ssa, jossa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” Rakkaus mainitaan ensimmäisenä ”hengen hedelmään” kuuluvana ominaisuutena (Ga 5:22), ja sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti 1Ko 13:4–7:ssä. Raamatussa rakkauteen sisältyy usein enemmän kuin tunne, jonka joku toinen herättää jossakussa. Monissa tekstiyhteyksissä sen merkitys on laajempi; sitä ilmaistaan yleensä harkitusti ja tietoisesti. (Mt 5:44; Ef 5:25.) Kristittyjen rakkauteen sisältyykin moraalinen puoli, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja sen, mikä on sopivaa. Siihen liittyy kuitenkin monesti myös lämpimiä tunteita ja kiintymystä (1Pi 1:22). Tämä ilmenee Johanneksen evankeliumista. Kun hän kirjoitti: ”Isä rakastaa Poikaa” (Joh 3:35), hän käytti verbiä agapáō, mutta kun hän kirjoitti muistiin sanat, joilla Jeesus kuvaili tuota samaa suhdetta, hän käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’) (Joh 5:20).

oppivat tuntemaan sinut ­ ­– ja hänet: Tai ”hankkivat sinun tuntemustasi ­– – ja hänen tuntemustaan”. Kreikan verbin ginṓskō perusmerkitys on ’tietää’, ’tuntea’. Verbi on preesensissä ja ilmaisee jatkuvaa tekemistä, prosessia. Se voi tarkoittaa sitä, että hankkii tietoa jostakusta, oppii tuntemaan jonkun, tutustuu paremmin johonkuhun. Siihen voi sisältyä myös ajatus, että pyrkii tutustumaan aina vain paremmin johonkuhun, jonka jo tuntee. Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa sitä, että ihmisen suhde Jumalaan syvenee, kun hän hankkii jatkuvasti lisää tietoa Jumalasta ja Kristuksesta ja oppii luottamaan heihin. Jonkun tunteminen merkitsee siis selvästikin enemmän kuin vain sitä, että tietää, kuka hän on tai mikä hänen nimensä on. Siihen sisältyy se, että tietää, mistä hän pitää tai ei pidä ja millaisia arvoja ja normeja hänellä on (1Jo 2:3; 4:8).

mielelläsi: Ts. älyllisillä kyvyillä. Ihmisen täytyy käyttää henkisiä kykyjään, jotta hän voisi oppia tuntemaan Jumalan ja syventää rakkauttaan häneen (ks. Joh 17:3, tutkimisviite; Ro 12:1). Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikaksi kirjoitetussa Markuksen kertomuksessa mainitaan kuitenkin neljä sanaa sydän, sielu, mieli ja voima. Tähän saattaa olla useita syitä. Sana ”mieli” on voitu lisätä täydentämään osittain päällekkäisten heprean kielen käsitteiden merkitystä. Vaikka muinaishepreassa ei ole erikseen ”mieltä” vastaavaa sanaa, ”mielen” käsite sisältyy usein sanaan ”sydän”, joka tarkoittaa kuvaannollisesti koko sisäistä ihmistä, mukaan lukien ajatukset, tunteet, asenteet ja vaikuttimet (5Mo 29:4; Ps 26:2; 64:6; ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sydämestäsi). Sellaisissa kohdissa, joissa heprealaisessa tekstissä on ”sydän”, kreikkalainen Septuaginta käyttääkin usein sanaa ”mieli” (1Mo 8:21; Job 1:5; San 2:10; Jes 14:13). Sanan ”mieli” esiintyminen Markuksen tekstissä voi kertoa myös siitä, että ”voimaa” tarkoittava heprean sana ja ”mieltä” tarkoittava kreikan sana menevät käsitteinä osittain päällekkäin (vrt. Mt 22:37, jossa on ”mieli” mutta ei ”voimaa”). Sanojen päällekkäiset merkitykset voivat selittää sen, miksi kirjanoppinut käyttää sanaa ”ymmärrys” vastatessaan Jeesukselle (Mr 12:33). Se voi selittää myös sen, miksi evankeliumien kirjoittajat eivät käytä lainauksessaan täsmälleen 5Mo 6:5:n sanoja. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa voimallasi, ja Mt 22:37; Lu 10:27; tutkimisviitteet.)

sydämestäsi – – sielustasi – – voimallasi – – mielelläsi: Lainoppinut mies lainaa tässä 5Mo 6:5:tä, jossa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikaksi kirjoitetun Luukkaan kertomuksen mukaan mies mainitsee kuitenkin neljä sanaa sydän, sielu, voima ja mieli. Jeesuksen aikaan ilmeisesti ajateltiin, että nämä neljä kreikan sanaa välittivät saman ajatuksen kuin kolme heprean sanaa, jotka olivat alkuperäisessä lainatussa raamatunkohdassa. (Ks. Mr 12:30, tutkimisviitteet, joissa asiaa käsitellään yksityiskohtaisemmin.)

Rakasta: Tässä käytetty kreikan verbi agapáō ja samaan sanueeseen kuuluva substantiivi agápē (’rakkaus’) esiintyvät Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yli 250 kertaa. Substantiivia agápē käytetään 1Jo 4:8:ssa lauseessa ”Jumala on rakkaus”. Raamatun mukaan Jumala onkin kaikkein paras esimerkki periaatteen ohjaamasta epäitsekkäästä rakkaudesta. Hän ilmaisee rakkautta huomaavaisesti ja aktiivisesti. Siihen liittyy sitoutumista ja toimintaa, ei vain tunteita. Kun ihmiset ilmaisevat tällaista rakkautta, he ovat tehneet tietoisen valinnan ja päättäneet jäljitellä Jumalaa (Ef 5:1). Siksi heitä voidaan käskeä rakastamaan, kuten tässä tekstiyhteydessä mainitut kaksi suurinta käskyä osoittavat. Jeesus lainaa tässä 5Mo 6:5:tä. Kun Heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan rakkaudesta, käytetään useimmiten verbiä ʼahév tai ʼaháv (’rakastaa’) ja substantiivia ʼahaváh (’rakkaus’). Niihin sisältyy samanlaisia merkitysvivahteita kuin edellä mainittuihin kreikan sanoihin. Kun puhutaan Jehovan rakastamisesta, nämä sanat ilmaisevat, että ihminen haluaa omistautua kokonaan hänelle ja palvella vain häntä. Jeesus ilmaisi tällaista rakkautta täydellisesti. Hän osoitti, että Jehovan rakastaminen merkitsee enemmän kuin kiintymystä häntä kohtaan. Tuo rakkaus hallitsee ihmisen koko elämää, kaikkea, mitä hän ajattelee, sanoo ja tekee. (Ks. Joh 3:16, tutkimisviite.)

Jehovaa: Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

sydämestäsi: Kuvaannollisessa käytössä sana ”sydän” tarkoittaa yleensä koko sisäistä ihmistä. Kun sitä käytetään sanojen ”sielu” ja ”mieli” kanssa, sillä on kuitenkin ilmeisesti kapeampi merkitys ja se tarkoittaa lähinnä ihmisen tunteita ja haluja. Tässä sydän, sielu ja mieli eivät tarkoita kolmea täysin eri asiaa, vaan niiden merkitykset menevät osittain päällekkäin. Tämä korostaa mahdollisimman voimakkaasti sitä, että Jumalaa täytyy rakastaa täydesti.

sielustasi: Tai ”koko olemuksellasi”. (Ks. sanasto.)

mielelläsi: Ts. älyllisillä kyvyillä. Ihmisen täytyy käyttää henkisiä kykyjään, jotta hän voisi oppia tuntemaan Jumalan ja syventää rakkauttaan häneen (Joh 17:3, tutkimisviite; Ro 12:1). Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikankielisessä Matteuksen kertomuksessa sanan ”voima” tilalla on kuitenkin ”mieli”. Tähän saattaa olla useita syitä. Ensinnäkin vaikka muinaishepreassa ei ole erikseen ”mieltä” vastaavaa sanaa, ”mielen” käsite sisältyy usein sanaan ”sydän”. Hepreassa ”sydän” tarkoittaa kuvaannollisesti koko sisäistä ihmistä, mukaan lukien ajatukset, tunteet, asenteet ja vaikuttimet. (5Mo 29:4; Ps 26:2; 64:6; ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sydämestäsi.) Sellaisissa kohdissa, joissa heprealaisessa tekstissä on ”sydän”, kreikkalainen Septuaginta käyttääkin usein sanaa ”mieli” (1Mo 8:21; Job 1:5; San 2:10; Jes 14:13). Toinen syy siihen, että Matteus käytti ”voiman” tilalla ”mieltä” lainatessaan 5Mo 6:5:tä, saattaa olla se, että hepreassa ”voima [tai ”elinvoima”, alav.]” voi tarkoittaa henkisiä ja älyllisiä kykyjä, ei pelkästään fyysistä voimaa. Olipa syy mikä tahansa, heprean ja kreikan sanojen päällekkäiset merkitykset voivat selittää sen, miksi evankeliumien kirjoittajat eivät käytä täsmälleen samoja sanoja lainatessaan 5. Mooseksen kirjaa. (Ks. Mr 12:30; Lu 10:27; tutkimisviitteet.)

Rakasta lähimmäistäsi: Mooseksen laki käski israelilaisia rakastamaan lähimmäisiään (3Mo 19:18). Vaikka sana ”lähimmäinen” tarkoitti yksinkertaisesti toista ihmistä, joidenkin juutalaisten mielestä heidän lähimmäisiään olivat vain toiset juutalaiset, varsinkin ne, jotka noudattivat suullisia perinteitä, ja kaikki muut olivat vihollisia.

Toinen: Mt 22:37:ssä on Jeesuksen suora vastaus fariseuksen kysymykseen, mutta nyt Jeesus laajentaa vastaustaan ja lainaa toista käskyä (3Mo 19:18). Näin hän opettaa, että nämä ”kaksi käskyä” liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja että koko Laki ja Profeetat kiteytyvät niihin (Mt 22:40).

lähimmäistäsi: Kirjaim. ”läheistäsi”. ”Lähimmäistä” vastaava kreikan sana voi tarkoittaa lähellä asuvan lisäksi ketä tahansa, jonka kanssa ihminen on tekemisissä (Lu 10:29–37; Ro 13:8–10; ks. Mt 5:43, tutkimisviite).

Lakia tai Profeettoja: ”Laki” tarkoittaa viittä Mooseksen kirjaa ja ”Profeetat” Raamatun heprealaisten kirjoitusten profeettakirjoja. Kun ne mainitaan yhdessä, ne voivat kuitenkin tarkoittaa kaikkia Heprealaisia kirjoituksia (Mt 7:12; 22:40; Lu 16:16).

perustuvat: Kreikan verbiä ”riippua” käytetään tässä kuvaannollisessa merkityksessä ’olla riippuvainen’, ’perustua’. Näin Jeesus osoitti, että kaikki Raamatun heprealaiset kirjoitukset – ei vain Laki, johon kymmenen käskyä sisältyvät – perustuvat rakkauteen (Ro 13:9).

koko Laki ja Profeetat: Ks. Mt 5:17, tutkimisviite.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Kristuksen: Kreikassa arvonimen ”Kristus” edellä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen asemaa Messiaana.

Kristuksesta: Tai ”Messiaasta”. (Ks. Mt 1:1; 2:4; tutkimisviitteet.)

hengen vaikutuksesta: Kirjaim. ”hengessä”. Ts. Jumalan hengen vaikutuksesta tai sen ohjauksessa. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

Jehova: Tässä Ps 110:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

jalkojesi alle: Ts. hänen alaisuuteensa.

Media

Keisari Tiberius
Keisari Tiberius

Tiberius syntyi vuonna 42 eaa. ja kuoli maaliskuussa vuonna 37 jaa. Hänestä tuli Rooman toinen keisari vuonna 14 jaa., joten hän oli keisarina koko Jeesuksen palveluksen ajan, myös silloin kun Jeesukselle tuotiin veroraha ja hän sanoi: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille.” (Mr 12:14–17; Mt 22:17–21; Lu 20:22–25.)