Apostolien teot 23:1–35

23  Paavali katsoi tiiviisti sanhedrinia ja sanoi: ”Miehet, veljet, minä olen toiminut Jumalan edessä täysin puhtaalla omallatunnolla+ tähän päivään asti.” 2  Silloin ylimmäinen pappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle.+ 3  Paavali sanoi hänelle: ”Jumala tulee lyömään sinua, sinä valkoiseksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja samalla rikot lakia, kun käsket lyödä minua?” 4  Vieressä seisovat sanoivat: ”Solvaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?” 5  Paavali sanoi: ”Veljet, en tiennyt, että hän on ylimmäinen pappi. Onhan kirjoitettu: ’Et saa puhua pahaa kansasi hallitusmiehestä.’”+ 6  Paavali tiesi, että osa sanhedrinista oli saddukeuksia ja osa fariseuksia, ja sanoi siksi kuuluvalla äänellä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus,+ fariseusten poika. Kuolleiden ylösnousemusta koskevan toivon vuoksi olen nyt tuomittavana.” 7  Koska hän sanoi tämän, fariseusten ja saddukeusten välillä syntyi erimielisyyttä, ja koko joukko jakautui. 8  Saddukeukset nimittäin sanovat, ettei ole ylösnousemusta, enkeleitä eikä henkiä, mutta fariseukset uskovat niihin kaikkiin.*+ 9  Niin puhkesi kova meteli, ja jotkut fariseusten puolueen kirjanoppineista nousivat ja alkoivat väitellä kiivaasti. He sanoivat: ”Me emme löydä mitään väärää tästä miehestä, mutta jospa hänelle on puhunut henki tai enkeli...”+ 10  Kun riitely vain kiihtyi, komentaja pelkäsi, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja hän käski sotilaiden mennä alas, kiskaista hänet heidän keskeltään ja viedä kasarmiin. 11  Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin vieressä ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä!+ Olet todistanut minusta perusteellisesti Jerusalemissa, ja samalla tavalla sinun täytyy todistaa myös Roomassa.”+ 12  Aamun tullen juutalaiset solmivat salaliiton+ ja vannoivat valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous, jos he söisivät tai joisivat ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin. 13  Tämän valalla vahvistetun salaliiton teki yli 40 miestä. 14  He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: ”Me olemme juhlallisesti vannoneet valan, jonka mukaan meitä kohtaa kirous, jos syömme jotain ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. 15  Sanokaa siis nyt sanhedrinin kanssa komentajalle, että hänen tulisi tuoda Paavali alas teidän luoksenne, ikään kuin haluaisitte tutkia hänen tapaustaan tarkemmin. Mutta ennen kuin hän pääsee perille, me olemme valmiina surmaamaan hänet.” 16  Paavalin sisarenpoika kuuli kuitenkin suunnitellusta väijytyksestä, ja hän meni kasarmiin ja kertoi siitä Paavalille. 17  Silloin Paavali kutsui luokseen upseerin ja sanoi: ”Vie tämä nuori mies komentajan luo, sillä hänellä on jotain ilmoitettavaa hänelle.” 18  Upseeri otti hänet mukaansa, vei komentajan luo ja sanoi: ”Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi minua tuomaan tämän nuoren miehen sinun luoksesi, koska hänellä on jotain kerrottavaa sinulle.” 19  Komentaja otti nuorta miestä kädestä, vei hänet sivuun ja kysyi: ”Mitä asiaa sinulla on minulle?” 20  Hän sanoi: ”Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät sinua tuomaan huomenna Paavalin alas sanhedriniin, ikään kuin he haluaisivat saada hänen tapauksestaan tarkempia tietoja.+ 21  Älä kuitenkaan suostu siihen, sillä yli 40 heidän miestään odottaa häntä väijyksissä. He ovat vannoneet valan, jonka mukaan heitä kohtaa kirous, jos he syövät tai juovat ennen kuin ovat tappaneet hänet.+ He ovat nyt valmiina ja odottavat, että suostut heidän pyyntöönsä.” 22  Niin komentaja päästi nuoren miehen menemään kiellettyään häntä: ”Älä kerro kenellekään, että olet ilmoittanut minulle tämän.” 23  Hän kutsui luokseen kaksi upseeria ja sanoi: ”Järjestäkää niin, että 200 jalkamiestä on yön kolmannella tunnilla valmiina marssimaan Kesareaan asti, samoin 70 ratsumiestä ja 200 keihäsmiestä. 24  Hankkikaa lisäksi hevosia, niin että Paavali voidaan turvallisesti viedä ratsain käskynhaltija Felixin luo.”+ 25  Hän myös kirjoitti kirjeen, jossa sanottiin: 26  ”Claudius Lysias hänen korkea-arvoisuudelleen käskynhaltija Felixille: Tervehdys! 27  Juutalaiset ottivat kiinni tämän miehen ja olivat vähällä tappaa hänet, mutta minä menin nopeasti sotilaideni kanssa paikalle ja pelastin hänet,+ koska sain tietää, että hän on roomalainen.+ 28  Halusin saada selville, mistä he syyttivät häntä, ja vein hänet siksi alas heidän sanhedriniinsa.+ 29  Totesin, että häntä koskevat syytökset liittyivät heidän lakinsa kiistakysymyksiin+ mutta ettei häntä syytetty mistään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet.+ 30  Koska tietooni on kuitenkin tullut tätä miestä vastaan punottu salajuoni,+ lähetän hänet heti sinun luoksesi ja käsken hänen syyttäjiään esittämään asiansa sinun edessäsi.” 31  Saamansa käskyn mukaan sotilaat ottivat Paavalin+ ja veivät hänet yöllä Antipatrikseen. 32  Seuraavana päivänä ratsumiehet jatkoivat matkaa hänen kanssaan, mutta muut sotilaat palasivat kasarmiin. 33  Ratsumiehet saapuivat Kesareaan, luovuttivat kirjeen käskynhaltijalle ja veivät Paavalin hänen eteensä. 34  Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä provinssista Paavali oli, ja sai tietää, että hän oli Kilikiasta.+ 35  Käskynhaltija sanoi: ”Minä käsittelen asiasi perusteellisesti, kun syyttäjäsi saapuvat.”+ Sitten hän käski pitää häntä vartioituna Herodeksen palatsissa.

Alaviitteet

^ Tai ”julistavat julkisesti niitä kaikkia”.

Tutkimisviitteet

olen toiminut: Tai ”olen elänyt elämäni”. Kreikan verbi politeúomai voitaisiin kääntää ilmauksella ”käyttäytyä kansalaisena” (Kingdom Interlinear). Paavali osoitti, että hän oli käyttäytynyt niin kuin kunnon kansalaisen kuului ja noudattanut maansa lakeja. Rooman kansalaiset osallistuivat yleensä aktiivisesti valtion asioihin, koska kansalaisuutta pidettiin suuressa arvossa ja siihen liittyi velvollisuuksia ja etuoikeuksia (Ap 22:25–30). Kuvaillessaan tässä tilanteessa, miten hän ”oli toiminut” Jumalan edessä, hänellä oli ehkä mielessään, että hän oli ensisijaisesti Jumalan valtakunnan kansalainen (Fil 3:20; vrt. Fil 1:27, alav., jossa käytetään samaa kreikan verbiä).

lain: Ts. Mooseksen lain.

minä olen fariseus: Jotkut kuulijoista tunsivat Paavalin (Ap 22:5). Kun Paavali sanoi itseään fariseusten pojaksi, sanhedriniin kuuluvat fariseukset todennäköisesti ymmärsivät, että hän tunnusti heidän yhteisen taustansa, vaikka hänestä oli tullut innokas kristitty. Hän ei antanut itsestään väärää kuvaa. Tässä tekstiyhteydessä Paavalin sanat voitiin kuitenkin ymmärtää suhteellisessa merkityksessä: hän yhdisti itsensä saddukeusten sijasta fariseuksiin, koska hän uskoi ylösnousemukseen kuten hekin. Näin hän loi yhteisen pohjan paikalla olevien fariseusten kanssa. Ilmeisesti hän toivoi, että nostamalla esiin tämän kiistanalaisen aiheen hän saisi jotkut sanhedrinin jäsenet suhtautumaan myönteisesti hänen sanoihinsa, ja tämä taktiikka toimi. (Ap 23:7–9.) Paavali sanoi itseään fariseukseksi myös puolustautuessaan myöhemmin kuningas Agrippan edessä (Ap 26:5). Kun hän kirjoitti Roomasta kristityille Filippiin, hän viittasi jälleen taustaansa fariseuksena (Fil 3:5). On myös kiinnostavaa, miten Ap 15:5:ssä kuvaillaan toisia kristittyjä, jotka olivat aiemmin olleet fariseuksia (ks. Ap 15:5, tutkimisviite).

fariseusten lahkoon kuuluneet: Nähtävästi näiden kristittyjen ajattelutapaan vaikutti edelleen se, että he olivat olleet fariseuksia. (Vrt. Ap 23:6, tutkimisviite.)

vannoivat valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous: Kreikan verbi anathematízō viittaa nähtävästi sellaisen valan vannomiseen, joka johtaa kiroukseen, jos vannoja ei pidä valaansa tai se osoittautuu vääräksi.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

vannoivat valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous: Kreikan verbi anathematízō viittaa nähtävästi sellaisen valan vannomiseen, joka johtaa kiroukseen, jos vannoja ei pidä valaansa tai se osoittautuu vääräksi.

vanhinten: Tarkoittaa tässä juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. (Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.)

vannoneet valan, jonka mukaan meitä kohtaa kirous: Ks. Ap 23:12, tutkimisviite.

vannoivat valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous: Kreikan verbi anathematízō viittaa nähtävästi sellaisen valan vannomiseen, joka johtaa kiroukseen, jos vannoja ei pidä valaansa tai se osoittautuu vääräksi.

vannoneet valan, jonka mukaan heitä kohtaa kirous: Ks. Ap 23:12, tutkimisviite.

yön kolmannella tunnilla: Auringonlaskusta laskettuna, ts. noin klo 21. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ajankohtiin viitataan tavallisesti mainitsemalla, monesko ”vartio” oli meneillään kreikkalaisen ja roomalaisen jaon mukaan (Mt 14:25; Mr 6:48; Lu 12:38). Tämä on ainoa kohta, jossa mainitaan nimenomainen ”tunti” 12 tunnin yöajasta (vrt. Ap 16:25, 33). (Ks. Mr 13:35, tutkimisviite.)

illalla: Tässä jakeessa viitataan yön neljään noin kolmen tunnin vartiovuoroon, jotka kestivät iltakuudesta aamukuuteen kreikkalaisen ja roomalaisen jaon mukaan (ks. myös tämän jakeen seuraavat tutkimisviitteet). Heprealaiset olivat aiemmin jakaneet yön kolmeen noin neljän tunnin vuoroon (2Mo 14:24; Tu 7:19), mutta Jeesuksen aikaan mennessä he olivat ottaneet käyttöön roomalaisen järjestelmän. Tässä sana ”illalla” tarkoittaa yön ensimmäistä vartiovuoroa, joka kesti noin klo 18–21. (Ks. Mt 14:25, tutkimisviite.)

Tervehdys: Kreikan sana khaírō merkitsee kirjaimellisesti ’iloita’, mutta tässä sitä käytetään tervehdyksenä ja se välittää ajatuksen ”toivottavasti teillä on kaikki hyvin”. Tämä ympärileikkausta koskeva kirje lähetettiin seurakunnille, ja sen aloitus noudatti mallia, jonka mukaan kirjeet muinoin kirjoitettiin. Ensin mainittiin kirjoittaja ja sitten vastaanottaja, ja niiden jälkeen esitettiin tavanomainen tervehdys. (Ks. Ap 23:26, tutkimisviite.) Kaikista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjeistä, jotka on kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa, vain Jaakobin kirjeessä käytetään kreikan sanaa khaírō tervehdyksenä samaan tapaan kuin tässä ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen kirjeessä (Ja 1:1). Opetuslapsi Jaakob oli laatimassa hallintoelimen kirjettä, mikä tukee sitä päätelmää, että tämä Jaakob, jolla oli huomattava osa Ap 15. luvussa kuvaillussa kokouksessa, ja Jaakobin kirjeen kirjoittaja olivat sama henkilö.

Claudius Lysias hänen korkea-arvoisuudelleen käskynhaltija Felixille: Tervehdys: Tämä aloitus noudatti mallia, jonka mukaan kirjeet muinoin kirjoitettiin. Ensin mainittiin kirjoittaja ja sitten vastaanottaja, ja niiden jälkeen esitettiin tavanomainen tervehdys. Tervehdyksenä käytettiin kreikan sanaa khaírō, joka merkitsee kirjaimellisesti ’iloita’, ja se välittää ajatuksen ”toivottavasti sinulla on kaikki hyvin”. Sana esiintyy usein ei-raamatullisissa papyruskirjeissä. Tässä tekstiyhteydessä ”tervehdys” on sopiva käännös. Samanlainen kirjeen aloitus on Ap 15:23:ssa ja Ja 1:1:ssä. (Ks. Ap 15:23, tutkimisviite.)

roomalaista: Ts. Rooman kansalaista. Tämä on toinen Raamatussa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Paavali hyödynsi oikeuksiaan Rooman kansalaisena. Rooman viranomaiset eivät yleensä juuri puuttuneet juutalaisten asioihin. He alkoivat kuitenkin käsitellä Paavalin tapausta paitsi siksi, että hänen käyntinsä temppelissä synnytti mellakan, myös siksi, että hän oli Rooman kansalainen. Kansalaisuus takasi tiettyjä etuoikeuksia, jotka hyväksyttiin ja joita kunnioitettiin kaikkialla imperiumin alueella. Oli lainvastaista esimerkiksi sitoa tai piestä roomalaista, ellei häntä ollut tuomittu, sillä vain orjia sai kohdella tällä tavalla. (Ks. Ap 16:37; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)

roomalainen: Ts. Rooman kansalainen. (Ks. Ap 16:37; 22:25; tutkimisviitteet.)

olemme roomalaisia: Ts. Rooman kansalaisia. Paavali ja ilmeisesti myös Silas olivat Rooman kansalaisia. Rooman lain mukaan kansalaisella oli aina oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä häntä saanut koskaan rangaista julkisesti, ellei häntä ollut tuomittu. Rooman kansalaisuus takasi tiettyjä etuja ja oikeuksia kaikkialla imperiumin alueella. Kansalainen ei ollut provinssikaupunkien vaan Rooman lakien alainen. Ollessaan syytettynä hän saattoi kuitenkin hyväksyä sen, että hänen tapauksensa käsiteltiin paikallisten lakien mukaan, mutta lisäksi hänellä oli oikeus tulla kuulluksi roomalaisessa tuomioistuimessa. Jos häntä syytettiin rikoksesta, josta voitiin tuomita kuolemanrangaistukseen, hänellä oli oikeus vedota keisariin. Apostoli Paavali saarnasi laajalti Rooman imperiumin alueella, ja Raamatussa kerrotaan kolmesta tilanteesta, joissa hän hyödynsi kansalaisoikeuksiaan. Tässä ensimmäisessä tapauksessa hän sanoi Filippin hallintoviranomaisille, että lyödessään häntä raipoilla he olivat loukanneet hänen oikeuksiaan. (Ks. Ap 22:25; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)

käskynhaltijan palatsiin: Kreikan sana praitṓrion (latinan sanasta praetorium) tarkoittaa Rooman käskynhaltijoiden virka-asuntoa. Jerusalemissa se oli luultavasti Herodes Suuren rakennuttama palatsi, joka sijaitsi yläkaupungin eli Etelä-Jerusalemin luoteiskulmassa (ks. liite B12, jossa näkyy palatsin sijaintipaikka). Pilatus oli Jerusalemissa vain juhlien ja eräiden muiden tilaisuuksien aikaan, koska kaupungissa syntyi helposti levottomuuksia. Hänen vakituinen virka-asuntonsa oli Kesareassa.

palatsissa: Tai ”praetoriumissa”. Kreikan sana praitṓrion (latinan sanasta praetorium) tarkoittaa evankeliumeissa ja Apostolien teoissa palatsia tai virka-asuntoa. Praetoriumiksi sanottiin sotapäällikön telttaa ja myöhemmin provinssin käskynhaltijan virka-asuntoa. Tässä sanalla tarkoitetaan Herodes Suuren Kesareaan rakentamaa palatsia, joka toimi näihin aikoihin, vuoden 56 paikkeilla, Rooman käskynhaltijan virka-asuntona. (Ks. Mt 27:27, tutkimisviite.)

Media

Roomalaisia keihäitä
Roomalaisia keihäitä

Roomalaisten sotilaiden varustukseen kuului tavallisesti pitkiä heitto- ja pistoaseita. Pilum-keihäs (1) oli suunniteltu lävistämään kohde. Paino rajoitti sen kantamaa mutta mahdollisti sen, että ase pystyi lävistämään haarniskan tai kilven. Rooman legioonalaisilla tiedetään olleen usein mukanaan pilum. Yksinkertaisemmissa keihäissä (2) oli puuvarsi ja taottu rautakärki. Jalkaväen apujoukkojen sotilailla oli joskus yksi tai useampi tällainen keihäs. Ei tiedetä, millaisella keihäällä Jeesuksen kylki puhkaistiin.

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS (TUTKIMISLAITOS)
Apostolien teot 23
suomi
Lue Raamattua verkossa.
https://cms-imgp.jw-cdn.org/img/p/1001070103/univ/art/1001070103_univ_sqr_xl.jpg
nwtsty