Luukas 15:1–32

15  Kaikki veronkantajat ja syntiset kokoontuivat jatkuvasti Jeesuksen ympärille kuuntelemaan häntä.+  Sekä fariseukset että kirjanoppineet mutisivat: ”Tämä mies ottaa syntisiä ystävällisesti vastaan ja syö heidän kanssaan.”+  Silloin hän kertoi heille tämän vertauksen:  ”Jos jollain teistä on 100 lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä 99:ää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes hän löytää sen?+  Sen löydettyään hän nostaa sen hartioilleen ja iloitsee.  Kotiin tultuaan hän kutsuu koolle ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’+  Minä sanon teille, että samoin taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka katuu,+ kuin 99 vanhurskaasta, joiden ei tarvitse katua.+  Tai jos jollain naisella on kymmenen drakman kolikkoa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen?  Sen löydettyään hän kutsuu koolle ystävänsä* ja naapurinsa ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin drakman kolikon, jonka olin kadottanut.’ 10  Minä sanon teille: samoin Jumalan enkelit iloitsevat yhdestä syntisestä, joka katuu.”+ 11  Sitten hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12  Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudestasi, joka tulee perinnökseni.’ Silloin hän jakoi heille omaisuutensa. 13  Muutaman päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken, mitä hänellä oli, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi omaisuutensa viettämällä paheellista elämää. 14  Kun hän oli kuluttanut kaikki rahansa, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, eikä hänelle jäänyt enää mitään. 15  Hän jopa meni erään sen maan kansalaisen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja.+ 16  Nälissään hän olisi halunnut syödä palkoja, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle niitäkään. 17  Kun hän tuli järkiinsä, hän sanoi: ’Isäni palkkalaisilla on runsaasti ruokaa,* mutta minä olen kuolemassa täällä nälkään! 18  Minä lähden takaisin isäni luo ja sanon hänelle: ”Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. 19  En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Ota minut palkkalaiseksesi.”’ 20  Niin hän lähti matkaan ja meni isänsä luo. Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä. Isä juoksi häntä vastaan, halasi häntä* ja suuteli häntä hellästi. 21  Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.+ En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi.’ 22  Mutta isä sanoi orjilleen: ’Tuokaa nopeasti paras pitkä vaate ja pukekaa hänet siihen. Laittakaa hänelle sormus sormeen ja sandaalit jalkaan. 23  Tuokaa myös syöttövasikka ja teurastakaa* se, niin syödään ja juhlitaan, 24  koska tämä minun poikani oli kuollut mutta on herännyt taas eloon.+ Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.’ Sitten he alkoivat juhlia.+ 25  Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kun hän sieltä palatessaan tuli lähelle taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. 26  Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja kysyi, mitä oikein tapahtui. 27  Palvelija kertoi hänelle: ’Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti syöttövasikan, koska hän palasi terveenä* hänen luokseen.’ 28  Mutta vanhempi poika suuttui eikä suostunut menemään sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja alkoi pyytää häntä sisään. 29  Hän vastasi isälleen: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi ja olen aina tehnyt, mitä olet käskenyt. Silti et ole ikinä antanut minulle edes nuorta vuohta, niin että olisin voinut juhlia ystävieni kanssa. 30  Mutta tämä sinun poikasi tuhlasi omaisuutesi prostituoitujen kanssa, ja heti kun hän saapui, sinä teurastit hänelle syöttövasikan.’ 31  Silloin isä sanoi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32  Mutta täytyihän meidän juhlia ja iloita, koska sinun veljesi oli kuollut mutta on herännyt eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt.’”

Alaviitteet

Kirjaim. ”ystävättärensä”.
Kirjaim. ”leipää”.
Kirjaim. ”heittäytyi hänen kaulaansa”.
Tai ”uhratkaa”.
Tai ”turvallisesti”.

Tutkimisviitteet

vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.

vertauksen: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.

vanhurskaasta: Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.

kahden drakman veroa: Kirjaim. ”kaksoisdrakmaa”. (Ks. liite B14.) Temppelipalvelusta rahoitettiin veroilla (2Mo 30:12–16). Jeesuksen aikana oli nähtävästi tapana, että jokainen aikuinen juutalaismies maksoi vuosittain tietynsuuruisen temppeliveron.

kymmenen: Kuten tämän jakeen sanoja drakman kolikkoa selittävässä tutkimisviitteessä osoitetaan, drakma oli lähes samanarvoinen kuin denaari, joka oli päivän palkka. Tämä kadonnut kolikko saattoi olla erityisen arvokas siksi, että se oli ehkä perintökalleus tai se kuului kymmenen kolikon sarjaan tai nauhamaiseen arvokkaaseen koruun. Löytääkseen kolikon naisen piti sytyttää lamppu, koska ikkuna – jos sellainen talossa oli – oli yleensä melko pieni, ja lisäksi hänen täytyi lakaista lattia, joka oli siihen aikaan tavallisesti kovaksi tallattua maata.

drakman kolikkoa: Drakma oli kreikkalainen hopeakolikko. Jeesuksen aikana se painoi luultavasti 3,4 g. Kreikkalaiset pitivät drakmaa samanarvoisena kuin denaaria, mutta Rooman valtio määritti drakman arvoksi kolme neljäsosaa denaarin arvosta. Juutalaiset maksoivat vuosittain kaksi drakmaa (didrakman) temppeliveroa. (Ks. Mt 17:24, tutkimisviite; sanasto, ”Drakma”; liite B14.)

drakman kolikkoa: Drakma oli kreikkalainen hopeakolikko. Jeesuksen aikana se painoi luultavasti 3,4 g. Kreikkalaiset pitivät drakmaa samanarvoisena kuin denaaria, mutta Rooman valtio määritti drakman arvoksi kolme neljäsosaa denaarin arvosta. Juutalaiset maksoivat vuosittain kaksi drakmaa (didrakman) temppeliveroa. (Ks. Mt 17:24, tutkimisviite; sanasto, ”Drakma”; liite B14.)

drakman kolikon: Ks. Lu 15:8, tutkimisviite; sanasto, ”Drakma”; liite B14.

Eräällä miehellä oli kaksi poikaa: Tuhlaajapoikavertaus (eli vertaus kadonneesta pojasta) on erilainen kuin Jeesuksen muut vertaukset. Se on niistä pisimpiä, ja siinä kuvaillaan perheenjäsenten välisiä suhteita. Monissa muissa vertauksissa Jeesus puhui elottomista asioista, kuten erilaisista siemenistä ja maaperistä, tai isännän ja orjien välisestä etäisemmästä suhteesta (Mt 13:18–30; 25:14–30; Lu 19:12–27). Tässä vertauksessa Jeesus kuitenkin korosti isän ja poikien läheistä suhdetta. Monilla kuulijoilla ei ehkä ollut tällaista lämmintä, hyväsydämistä isää. Vertaus valaisee taivaallisen Isämme syvää rakkautta ja myötätuntoa maallisia lapsiaan kohtaan. Hänellä on tällaisia lämpimiä tunteita sekä niitä kohtaan, jotka pysyvät hänen luonaan, että niitä kohtaan, jotka lähtevät harhateille mutta palaavat hänen luokseen.

Nuorempi heistä: Mooseksen lain mukaan esikoinen sai kaksinkertaisen osan perinnöstä (5Mo 21:17). Tässä vertauksessa nuoremman pojan perintö oli siis puolet vanhemman pojan perinnöstä.

tuhlasi: Tässä käytetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’hajottaa eri suuntiin’ (Lu 1:51; Ap 5:37). Mt 25:24, 26:ssa se on käännetty ilmauksella ”viskata viljaa”. Tässä se tarkoittaa holtitonta kuluttamista, haaskaamista.

paheellista: Tai ”tuhlailevaa”, ”vastuutonta”, ”hurjaa”. Samaan sanueeseen kuuluvaa kreikan sanaa käytetään samaan tapaan Ef 5:18; Tit 1:6; 1Pi 4:4:ssä.

paimentamaan sikoja: Siat olivat Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita, joten niiden paimentaminen oli juutalaisille alentavaa ja halveksittavaa työtä (3Mo 11:7, 8).

paimentamaan sikoja: Siat olivat Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita, joten niiden paimentaminen oli juutalaisille alentavaa ja halveksittavaa työtä (3Mo 11:7, 8).

palkoja: Johanneksenleipäpuun palko eli hedelmä on käyrän sarven muotoinen, mikä käy ilmi sen kreikkalaisesta nimestä (kerátion, kirjaim. ’pieni sarvi’). Sen violetinruskea kuori on kiiltävän nahkamainen. Näitä palkohedelmiä on nykypäiviin saakka käytetty laajalti hevosten, nautojen ja sikojen rehuksi. Nuoren miehen alennustilan syvyyttä kuvasti se, että hän oli halukas syömään jopa sianruokaa. (Ks. Lu 15:15, tutkimisviite.)

sinua vastaan: Tai ”sinun nähtesi”. Kreikan prepositio enṓpion merkitsee kirjaimellisesti ’edessä’, ’näkyvissä’. Sitä käytetään samalla tavalla Septuagintassa 1Sa 20:1:ssä, jossa Daavid kysyy Jonatanilta: ”Minkä synnin olen tehnyt isääsi vastaan?”

palkkalaiseksesi: Nuorempi poika aikoi kotiin palattuaan pyytää isää ottamaan hänet vastaan palkkalaisena, ei poikana. Palkkalainen ei kuulunut talouteen, kuten orja, vaan oli ulkopuolinen työntekijä, joka palkattiin usein vain päiväksi kerrallaan (Mt 20:1, 2, 8).

suuteli häntä hellästi: Ilmausta ”suudella hellästi” vastaava kreikan sana on nähtävästi merkitykseltään vahvempi muoto verbistä filéō, joka käännetään joskus sanalla ”suudella” (Mt 26:48; Mr 14:44; Lu 22:47) mutta jonka merkitys on useimmiten ’olla kiintynyt’ (Joh 5:20; 11:3, alav.; 16:27). Tervehtimällä poikaansa näin lämpimästi ja ystävällisesti vertauksen isä osoittaa, että hän todella haluaa toivottaa katuvan poikansa tervetulleeksi takaisin.

kutsutaan sinun pojaksesi: Jotkin käsikirjoitukset lisäävät lauseen ”Ota minut palkkalaiseksesi”. Useat varhaiset arvovaltaiset käsikirjoitukset tukevat kuitenkin nykyisen päätekstin lukutapaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan ylimääräinen ajatus on lisätty, jotta jae vastaisi Lu 15:19:ää.

pitkä vaate – – sormus – – sandaalit: Pitkä vaate ei ollut mikä tahansa vaatekappale vaan kaikkein paras, ehkä runsaasti kirjailtu vaate, jollainen annettiin kunniavieraalle. Laittamalla sormuksen poikansa sormeen isä osoitti hyväksyntänsä ja kiintymyksensä. Sormus kertoi myös siitä, että poika sai takaisin kunnioitetun, arvostetun aseman. Sormusta tai sandaaleja ei yleensä annettu orjille. Isä teki siis selväksi, että hänen poikansa otettiin takaisin perheen täysivaltaiseksi jäseneksi.

tuhlasi: Kirjaim. ”ahmi”. Kreikan sana kuvailee havainnollisesti sitä, miten nuorempi poika kulutti loppuun isältä saamansa omaisuuden eli varat, jotka oli tarkoitettu elatukseen.

Media

Paimen ja lampaat
Paimen ja lampaat

Paimenen elämä ei ollut helppoa. Hän joutui kestämään vilua ja hellettä, ja öisin hän monesti valvoi (1Mo 31:40; Lu 2:8). Hän suojeli laumaa saalistajilta, kuten leijonilta, susilta ja karhuilta, sekä varkailta (1Mo 31:39; 1Sa 17:34–36; Jes 31:4; Am 3:12; Joh 10:10–12). Paimen piti lauman koossa (1Ku 22:17), etsi kadonneita lampaita (Lu 15:4), kantoi heikkoja tai väsyneitä karitsoita sylissään (Jes 40:11) tai harteillaan ja huolehti sairaista ja loukkaantuneista lampaista (Hes 34:3, 4; Sak 11:16). Raamatussa paimenista ja heidän työstään puhutaan usein kuvaannollisesti. Esimerkiksi Jehovaa verrataan paimeneen, joka huolehtii hellästi lampaistaan eli kansastaan (Ps 23:1–6; 80:1; Jer 31:10; Hes 34:11–16; 1Pi 2:25). Jeesusta sanotaan ”suureksi paimeneksi” (Hpr 13:20) ja ”ylipaimeneksi”, jonka ohjauksessa kristillisen seurakunnan valvojat paimentavat Jumalan laumaa halukkaasti, epäitsekkäästi ja alttiisti (1Pi 5:2–4).

Palkohedelmät
Palkohedelmät

Johanneksenleipäpuu (Ceratonia siliqua) on kaunis ainavihanta puu, joka voi kasvaa 9 m korkeaksi ja jota tavataan kaikkialla Israelissa ja muualla Välimeren alueella. Sen palkohedelmät ovat 15–25 cm pitkiä ja noin 2,5 cm leveitä. Vihreä palko muuttuu kypsyessään violetinruskeaksi ja kiiltävän nahkamaiseksi. Sen sisällä makeassa, tahmeassa hedelmälihassa on useita herneen tapaisia siemeniä. Näitä palkohedelmiä on nykypäiviin saakka käytetty laajalti hevosten, nautojen ja sikojen rehuksi.