Matteus 27:1–66

27  Aamun tultua kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat neuvottelivat keskenään siitä, miten Jeesus surmattaisiin.+  Sen jälkeen kun he olivat sitoneet hänet, he veivät hänet pois ja luovuttivat käskynhaltija Pilatukselle.+  Nähdessään, että Jeesukselle oli langetettu tuomio, Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi tunnontuskia ja vei ne 30 hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille+  ja sanoi: ”Tein syntiä, kun kavalsin viattoman veren.” He sanoivat: ”Mitä se meille kuuluu? Se on sinun ongelmasi!”*  Niin hän heitti hopearahat temppeliin ja lähti sieltä. Sitten hän meni pois ja hirttäytyi.+  Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ”Niitä ei saa panna pyhien lahjoitusten joukkoon, sillä ne ovat veren hinta.”  Neuvoteltuaan keskenään he ostivat rahoilla savenvalajan maapalstan muukalaisten hautapaikaksi.  Siksi tuota palstaa on kutsuttu Veripelloksi+ aina tähän päivään asti.  Silloin täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jeremian välityksellä: ”He ottivat ne 30 hopearahaa+ – hinnan, joka miehestä oli määrätty, hinnan, jonka jotkut israelilaiset olivat hänestä määränneet – 10  ja he antoivat ne maksuksi savenvalajan maapalstasta, niin kuin Jehova oli käskenyt minua.”+ 11  Jeesus seisoi nyt käskynhaltijan edessä, ja käskynhaltija teki hänelle kysymyksen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinä itse sanot niin.”+ 12  Mutta kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään.+ 13  Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, mistä kaikesta he syyttävät sinua?” 14  Hän ei kuitenkaan vastannut käskynhaltijalle, ei sanaakaan, ja tämä ihmetteli sitä suuresti. 15  Käskynhaltijan tapana oli aina* juhlan aikana päästää vapaaksi joku vanki, jonka ihmisjoukko halusi.+ 16  Juuri siihen aikaan oli vangittuna kuuluisa rikollinen, joka oli nimeltään Barabbas.+ 17  Niinpä kun ihmiset olivat kokoontuneet, Pilatus kysyi heiltä: ”Kumman haluatte minun päästävän vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” 18  Pilatus näet tiesi, että he olivat luovuttaneet Jeesuksen hänelle kateudesta. 19  Sitä paitsi hänen istuessaan tuomarinistuimella hänen vaimonsa lähetti hänelle viestin: ”Älä ole missään tekemisissä sen viattoman miehen kanssa. Kärsin tänään paljon unen vuoksi, jonka näin hänestä.” 20  Ylipapit ja vanhimmat taivuttivat kuitenkin ihmisjoukot pyytämään Barabbasta+ mutta surmauttamaan Jeesuksen.+ 21  Käskynhaltija kysyi nyt heiltä: ”Kumman näistä kahdesta haluatte minun päästävän vapaaksi?” He vastasivat: ”Barabbaan.” 22  Pilatus sanoi heille: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” He kaikki sanoivat: ”Pane paaluun!”*+ 23  Hän kysyi: ”Miksi? Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat yhä kovemmin: ”Pane paaluun!”+ 24  Kun Pilatus näki, että mikään ei auttanut vaan oli pikemminkin nousemassa mellakka, hän otti vettä, pesi kätensä ihmisjoukon edessä ja sanoi: ”Minä olen viaton tämän miehen* vereen. Se on teidän vastuullanne.” 25  Siihen koko kansa sanoi: ”Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään.”+ 26  Silloin hän päästi vapaaksi Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti+ ja luovutti teloitettavaksi paalussa.+ 27  Sitten käskynhaltijan sotilaat veivät Jeesuksen käskynhaltijan palatsiin ja kokosivat hänen ympärilleen koko sotilasosaston.+ 28  He riisuivat hänet ja kietoivat hänet kirkkaanpunaiseen viittaan,+ 29  ja he punoivat orjantappuroista kruunun ja laittoivat sen hänen päähänsä ja ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkallisesti: ”Terve, juutalaisten kuningas!” 30  He sylkivät hänen päälleen+ ja ottivat ruokokepin ja alkoivat hakata häntä päähän. 31  Pilkattuaan häntä he lopuksi riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen päällysvaatteisiinsa ja veivät hänet pois paaluun naulittavaksi.+ 32  Ulos mennessään he tapasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen. He pakottivat hänet palvelukseen, kantamaan Jeesuksen kidutuspaalua.*+ 33  Tultuaan paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi eli Pääkallonpaikaksi,+ 34  he antoivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea,+ mutta maistettuaan sitä hän kieltäytyi juomasta. 35  Kun he olivat naulinneet hänet paaluun, he jakoivat hänen päällysvaatteensa heittämällä arpaa,+ 36  ja he istuivat siellä vartioimassa häntä. 37  He myös kiinnittivät hänen päänsä yläpuolelle kirjoituksen, häntä vastaan esitetyn syytöksen: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.”+ 38  Sitten paaluihin hänen viereensä kiinnitettiin kaksi ryöstäjää, toinen hänen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen.+ 39  Ohikulkijat herjasivat häntä,+ pudistelivat päätään+ 40  ja sanoivat: ”Sinä, joka muka hajotat temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä,+ pelasta itsesi! Jos olet Jumalan poika, tule alas kidutuspaalusta!”+ 41  Samalla tavoin myös ylipapit sekä kirjanoppineet ja vanhimmat alkoivat pilkata häntä. He sanoivat:+ 42  ”Muita hän pelasti, mutta itseään hän ei voi pelastaa! Hänhän on Israelin kuningas.+ Tulkoon nyt alas kidutuspaalusta, niin me uskomme häneen. 43  Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan. Pelastakoon Jumala nyt hänet, jos välittää hänestä,+ sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika.’”+ 44  Samalla tavoin ryöstäjätkin, jotka olivat paaluissa hänen vieressään, häpäisivät häntä.+ 45  Kuudennella tunnilla koko maahan tuli pimeys, joka kesti yhdeksänteen tuntiin asti.+ 46  Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi suureen ääneen: ”Eli, Eli, lama sabaktani?”, toisin sanoen ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?”+ 47  Sen kuullessaan jotkut siellä seisovista sanoivat: ”Tämä mies huutaa Eliaa.”+ 48  Heti yksi heistä juoksi ottamaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani sen ruokokepin päähän ja antoi sen hänelle, jotta hän voisi juoda.+ 49  Mutta muut sanoivat: ”Anna hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia pelastamaan häntä.” 50  Jeesus huusi taas suureen ääneen ja antoi henkensä.+ 51  Silloin pyhäkön väliverho+ repesi kahtia,+ ylhäältä alas asti.+ Maa järisi ja kalliot halkesivat. 52  Haudat avautuivat, ja monta poisnukkuneiden* pyhien ruumista nousi ylös, 53  ja ne tulivat monien ihmisten näkyviin. (Sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista, haudoilta lähteneitä ihmisiä meni pyhään kaupunkiin.) 54  Mutta kun upseeri ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja sen, mitä tapahtui, he pelästyivät kovasti ja sanoivat: ”Varmasti tämä oli Jumalan Poika.”*+ 55  Jonkin matkan päässä oli monia naisia katselemassa. He olivat seuranneet Jeesusta Galileasta palvellakseen häntä.+ 56  Heidän joukossaan olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joseksen äiti, sekä Sebedeuksen poikien äiti.+ 57  Myöhään iltapäivällä saapui rikas Arimatiasta oleva Joosef-niminen mies, josta oli tullut Jeesuksen opetuslapsi.+ 58  Mies meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.+ Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.+ 59  Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen, hienoon pellavakankaaseen+ 60  ja pani sen uuteen hautaansa,+ jonka hän oli louhinut kallioon. Vieritettyään suuren kiven haudan suulle hän meni pois. 61  Maria Magdaleena ja se toinen Maria jäivät kuitenkin istumaan haudan eteen.+ 62  Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän+ jälkeinen päivä, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen eteen 63  ja sanoivat: ”Herra, me muistamme, että se petkuttaja vielä elossa ollessaan sanoi: ’Kolmen päivän kuluttua minut herätetään kuolleista.’+ 64  Käske siksi vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi varastamaan häntä+ ja sanoisi kansalle: ’Hänet on herätetty kuolleista!’ Silloin tämä viimeinen petos olisi pahempi kuin ensimmäinen.” 65  Pilatus sanoi heille: ”Saatte vartioston. Menkää vartioimaan hautaa niin hyvin kuin osaatte.” 66  Niin he menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartioston.

Alaviitteet

Tai ”Vastaa siitä itse”.
Tai ”jokaisen”.
Tai ”Teloita hänet paalussa”.
Tai ”viaton tähän”.
Tai ”nostamaan Jeesuksen kidutuspaalun”.
Tai ”kuolleiden”.
Tai mahd. ”Jumalan poika”, ”jumalan poika”.

Tutkimisviitteet

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

vanhimmat: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.

käskynhaltija Pilatukselle: Juudean roomalainen käskynhaltija (prefekti), jonka keisari Tiberius oli nimittänyt vuonna 26 ja joka hallitsi noin kymmenen vuotta. Pilatus mainitaan ei-raamatullisissa teksteissä. Esimerkiksi roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti, että Pilatus antoi Tiberiuksen hallituskaudella määräyksen teloittaa Kristus. Lisäksi muinaisesta roomalaisesta teatterista Kesareasta Israelista on löytynyt latinankielinen piirtokirjoitus, jossa on sanat ”Pontius Pilatus, Juudean prefekti”. (Ks. liite B10, johon on merkitty Pontius Pilatuksen hallintoalue.)

tunsi tunnontuskia: Tässä käytetty kreikan sana metamélomai voi olla merkitykseltään myönteinen (käännetty vastineilla ”olla pahoillaan” tai ”pahoitella” Mt 21:29, 32; 2Ko 7:8:ssa), mutta mikään ei viittaa siihen, että Juudas olisi katunut aidosti. Kun Raamattu puhuu katumuksesta Jumalan edessä, se käyttää sanaa metanoéō (käännetty sanalla ”katua” Mt 3:2; 4:17; Lu 15:7; Ap 3:19:ssä). Se tarkoittaa ajattelutavan, asenteen tai tarkoituksen perusteellista muuttamista. Juudas palasi samojen miesten luo, joiden kanssa hän oli juonitellut, ja teki sitten itsemurhan, mikä osoittaa, että hänen ajattelutapansa pysyi vääristyneenä eikä muuttunut paremmaksi.

viattoman: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”vanhurskaan” (vrt. Mt 23:35).

temppeliin: Tässä käytetty kreikan sana naós voi tarkoittaa koko temppelikompleksia esipihoineen, ei pelkästään pyhäkkörakennusta.

hirttäytyi: Kuvaillessaan Juudaksen kuolemaa Ap 1:18:ssa Luukas kertoo, että Juudas putosi ja hänen ruumiinsa repesi. Matteus keskittyy nähtävästi itsemurhan tapaan, kun taas Luukas kuvailee sen seurausta. Kun kertomukset yhdistetään, näyttää siltä, että Juudas hirttäytyi jollain kallionkielekkeellä mutta sitten köysi tai puunoksa katkesi, ja kun hän putosi alla olevaan kivikkoon, hänen ruumiinsa halkesi. Jerusalemin ympäristössä on paikkoja, joissa näin olisi voinut tapahtua.

pyhien lahjoitusten joukkoon: ”Pyhiä lahjoituksia” voitiin antaa temppelissä ilmeisesti naisten esipihalla, jolla oli 13 ”rahalipasta” (Joh 8:20; ks. liite B11). Temppelissä oli todennäköisesti myös aarrevarasto, säilö, johon rahalippaiden rahat koottiin.

veren hinta: Tai ”verirahoja”, ts. veren vuodattamisesta saatuja rahoja.

he ostivat rahoilla: Vain Matteus mainitsee, että ylipapit ostivat 30 hopearahalla maapalstan. Ap 1:18, 19:n mukaan sen osti Juudas, mutta ilmeisesti siinä sanotaan näin siksi, että ylipapit ostivat sen Juudaksen palauttamilla rahoilla.

savenvalajan maapalstan: 300-luvulta lähtien on ajateltu, että tuo maapalsta olisi sijainnut Hinnominlaakson etelärinteessä lähellä kohtaa, josta alkaa Kidroninlaakso. Tuolla alueella savenvalajat ilmeisesti harjoittivat ammattiaan. Maapalstaa alettiin sanoa Akeldamaksi eli Veripelloksi, kuten Mt 27:8 ja Ap 1:19 osoittavat. (Ks. liite B12.)

muukalaisten: Ts. juutalaisten, jotka olivat tulleet muista maista, tai ei-juutalaisten.

aina tähän päivään asti: Tämä ilmaus osoittaa, että tapahtumien ja kirjoitusajankohdan välillä kului aikaa. Matteus kirjoitti evankeliuminsa luultavasti noin vuonna 41.

jotta toteutuisi se, mitä Jehova oli sanonut profeettansa välityksellä: Tämä ja samankaltaiset ilmaukset toistuvat monta kertaa Matteuksen evankeliumissa. Juutalainen lukijakunta mielessään Matteus ilmeisesti korostaa näin Jeesuksen roolia luvattuna Messiaana. (Mt 2:15, 23; 4:14; 8:17; 12:17; 13:35; 21:4; 26:56; 27:9.)

täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jeremian välityksellä: Näitä sanoja seuraava lainaus näyttää olevan pääosin Sak 11:12, 13:sta, mutta Matteus esitti ennustuksen toisin sanoin ja sovelsi sen Jumalan hengen ohjauksessa tilanteeseen, jossa se täyttyi. Matteuksen aikana Jeremian kirja oli ensimmäinen profeettakirjoista ja nimi Jeremia saattoi tarkoittaa niitä kaikkia, Sakarjan kirja mukaan luettuna. (Ks. Mt 1:22, tutkimisviite.)

täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jeremian välityksellä: Näitä sanoja seuraava lainaus näyttää olevan pääosin Sak 11:12, 13:sta, mutta Matteus esitti ennustuksen toisin sanoin ja sovelsi sen Jumalan hengen ohjauksessa tilanteeseen, jossa se täyttyi. Matteuksen aikana Jeremian kirja oli ensimmäinen profeettakirjoista ja nimi Jeremia saattoi tarkoittaa niitä kaikkia, Sakarjan kirja mukaan luettuna. (Ks. Mt 1:22, tutkimisviite.)

Jehova: Tässä Raamatun heprealaisista kirjoituksista otetussa lainauksessa (ks. Mt 27:9, tutkimisviite) on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

Sinä itse sanoit niin: Tällä juutalaisella idiomilla ilmaistaan tässä, että kysyjän sanat pitävät paikkansa. Jeesus siis oikeastaan sanoi: ”Sinä sanoit niin, ja se pitää paikkansa.” Vastauksellaan Jeesus ilmeisesti osoitti, että Juudaksen omat sanat vahvistivat hänen olevan vastuussa Jeesuksen kavaltamisesta. Jossain vaiheessa tämän jälkeen Juudas lähti huoneesta, kuten Joh 13:21–30:n rinnakkaiskertomus osoittaa. Tämän on täytynyt tapahtua ennen kuin Jeesus aloitti Herran illallisen vieton. Matteuksen kertomuksessa Juudas mainitaan seuraavan kerran Mt 26:47:ssä, kun hän tulee ihmisjoukon kanssa Getsemanen puutarhaan.

Sinä itse sanoit niin: Jeesus ei yrittänyt väistää Kaifaan kysymystä, sillä hän tunnusti, että ylimmäisellä papilla oli valta vannottaa häntä kertomaan tosiasiat (Mt 26:63). Tämä ilmaus on nähtävästi juutalainen idiomi, jolla vahvistetaan, että sanottu pitää paikkansa. Päätelmää tukee Markuksen rinnakkaiskertomus, jonka mukaan Jeesus vastasi: ”Olen.” (Mr 14:62.) (Ks. Mt 26:25; 27:11; tutkimisviitteet.)

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Yksikään kuningas ei saanut hallita Rooman valtakunnan alueella ilman keisarin hyväksymystä. Siksi Pilatus keskittyi kuulustelussaan nähtävästi kysymykseen Jeesuksen kuninkuudesta.

Sinä itse sanot niin: Tämä vastaus ilmeisesti vahvistaa, että Pilatuksen sanat pitävät paikkansa. (Vrt. Mt 26:25, 64, tutkimisviitteet.) Jeesus myöntää Pilatukselle olevansa kuningas mutta eri merkityksessä kuin Pilatus kuvittelee, sillä Jeesuksen valtakunta ”ei ole osa tästä maailmasta”, joten se ei ole uhka Roomalle (Joh 18:33–37).

tapana – – päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mr 15:6–15; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

tuomarinistuimella: Tavallisesti ulkona sijainnut koroke, jolla istuessaan viranomaiset puhuivat ihmisjoukoille ja ilmoittivat oikeudelliset päätöksensä.

viattoman: Tai ”vanhurskaan”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

unen: Uni oli ilmeisesti lähtöisin Jumalalta. Matteus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka sisällyttää tämän tapauksen Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun kertomukseen.

pesi kätensä: Symbolinen ele, jolla haluttiin osoittaa oma syyttömyys ja vetäydyttiin vastuusta. Tämä juutalainen tapa mainitaan 5Mo 21:6, 7:ssä ja Ps 26:6:ssa.

Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään: Tai ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. Ts. kansa otti vastuun hänen kuolemastaan.

ruoskitti: Roomalaiset ruoskivat uhrejaan hirvittävällä välineellä, jonka latinalainen nimi oli flagellum. Siitä tulee tässä käytetty kreikan verbi (fragellóō ’ruoskia’). Ruoskan kahvaan oli kiinnitetty useita naruja tai nahkahihnoja, joissa oli solmuja. Joskus näihin siimoihin oli laitettu painoiksi teräviä luunpaloja tai metallikappaleita, jotta iskut olisivat mahdollisimman tuskallisia. Ruoskiminen aiheutti syviä ruhjeita ja repi lihakset riekaleiksi. Uhri saattoi jopa kuolla iskuihin.

käskynhaltijan palatsiin: Kreikan sana praitṓrion (latinan sanasta praetorium) tarkoittaa Rooman käskynhaltijoiden virka-asuntoa. Jerusalemissa se oli luultavasti Herodes Suuren rakennuttama palatsi, joka sijaitsi yläkaupungin eli Etelä-Jerusalemin luoteiskulmassa (ks. liite B12, jossa näkyy palatsin sijaintipaikka). Pilatus oli Jerusalemissa vain juhlien ja eräiden muiden tilaisuuksien aikaan, koska kaupungissa syntyi helposti levottomuuksia. Hänen vakituinen virka-asuntonsa oli Kesareassa.

kirkkaanpunaiseen viittaan: Tällaista viittaa tai viittamaista vaatetta käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Mr 15:17:n ja Joh 19:2:n mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

polvistui: Muinaisessa Lähi-idässä polvistuminen ilmaisi kunnioitusta, varsinkin silloin kun pyydettiin jotain ylemmässä asemassa olevilta ihmisiltä.

kruunun – – ruokokepin: Kirkkaanpunaisen viitan lisäksi (Mt 27:28) Jeesukselle annettiin orjantappuroita kruunuksi ja ruokokeppi valtikaksi, ja näin hänen kuninkuudestaan tehtiin pilaa.

polvistuivat hänen eteensä: Polvistuminen ilmaisi yleensä kunnioitusta ylemmässä asemassa olevaa kohtaan, mutta sotilaat halusivat tälläkin tavalla pilkata Jeesusta (ks. Mt 17:14, tutkimisviite).

Terve: Kirjaim. ”Iloitse”. Sotilaat tervehtivät häntä samalla tavalla kuin keisaria ilmeisesti pitääkseen häntä pilkkanaan, koska hän väitti olevansa kuningas.

pakottaa sinut kulkemaan: Tai ”pakottaa sinut palvelemaan”. Viittaa pakolliseen palvelukseen, jota Rooman viranomaiset saattoivat vaatia kansalaiselta. He pakottivat palvelukseen esimerkiksi ihmisiä tai eläimiä tai ottivat käyttöönsä mitä tahansa he katsoivat tarvitsevansa voidakseen hoitaa tehtävänsä viivytyksittä. Kyreneläinen Simon joutui kantamaan Jeesuksen kidutuspaalua, kun roomalaiset sotilaat ”pakottivat hänet palvelukseen” (Mt 27:32).

kidutuspaaluaan: Tai ”teloituspaaluaan”. Kreikan sanan staurós ensimmäinen esiintymiskohta. Klassisessa kreikassa se tarkoitti ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai tolppaa. Joskus se kuvasi sitä kärsimystä, häpeää, kidutusta ja jopa kuolemaa, jonka ihminen joutui kohtaamaan siksi, että hän oli Jeesuksen seuraaja. (Ks. sanasto.)

kidutuspaalunsa: Tai ”teloituspaalunsa”. Klassisessa kreikassa sana staurós tarkoitti ensisijaisesti pystysuoraa paalua tai tolppaa. Joskus se kuvasi sitä kärsimystä, häpeää, kidutusta ja jopa kuolemaa, jonka ihminen joutui kohtaamaan siksi, että hän oli Jeesuksen seuraaja. (Ks. sanasto.)

kyreneläisen: Kyrene oli kaupunki Pohjois-Afrikan rannikolla Kreetan saaresta etelälounaaseen (ks. liite B13).

pakottivat hänet palvelukseen: Ks. Mt 5:41, tutkimisviite.

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)

pääkallonpaikkaa: Kreikan ilmaus Kraníū Tópos on käännös heprealaisesta nimestä Golgata (ks. Joh 19:17, tutkimisviitteet).

Golgataksi: Nimi tulee ’pääkalloa’ merkitsevästä heprean sanasta gulgólet (ks. Joh 19:17; vrt. Tu 9:53, jossa gulgólet on käännetty ”kalloksi”). Jeesuksen aikana tämä paikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä (ks. liite B12). Raamatussa ei sanota, että Golgata olisi ollut mäen päällä, mutta siinä kyllä mainitaan, että jotkut seurasivat teloitusta jonkin matkan päästä (Mr 15:40; Lu 23:49).

Pääkallonpaikaksi: Ks. Mr 15:22, tutkimisviite.

sappea: Kreikan sana kholḗ tarkoittaa tässä kasveista valmistettua kitkerää nestettä tai yleensä jotain kitkerää ainetta. Matteus osoittaa, että tämä tilanne täytti ennustuksen, sillä hän lainaa Ps 69:21:tä, jossa Septuaginta kääntää tällä kreikan sanalla ”myrkkyä” vastaavan heprean sanan. Jerusalemin naiset olivat nähtävästi valmistaneet viinin ja sapen sekoituksen teloitettavien tuskan turruttamiseksi, eivätkä roomalaiset kieltäneet antamasta sitä. Mr 15:23:n rinnakkaiskertomuksen mukaan viiniin oli ”sekoitettu mirhaa”, joten juomassa oli ilmeisesti sekä huumaavaa mirhaa että kitkerää sappea.

hän kieltäytyi juomasta: Ilmeisesti Jeesus halusi pitää kaikki henkiset kykynsä täysin hallinnassa tämän uskonkoetuksen aikana.

he jakoivat hänen päällysvaatteensa: Joh 19:23, 24:ssä kerrotaan yksityiskohtia, joita Matteus, Markus ja Luukas eivät mainitse. Neljä evankeliumikertomusta yhdessä antavat tapahtumista seuraavan kokonaiskuvan: roomalaiset sotilaat heittivät arpaa nähtävästi sekä päällimmäisestä että alimmaisesta vaatteesta; sotilaat jakoivat päällysvaatteet ”neljään osaan, yhden osan kullekin sotilaalle”; he eivät halunneet jakaa alimmaista vaatetta vaan heittivät siitä arpaa; arvan heittäminen Messiaan vaatteista täytti Ps 22:18:n. Teloittajilla oli ilmeisesti tapana ottaa uhrin vaatteet itselleen, joten rikolliset riisuttiin ennen teloitusta, mikä teki koettelemuksesta vielä nöyryyttävämmän.

heittämällä arpaa: Ks. sanasto, ”Arpa”.

ryöstäjää: Tai ”rosvoa”. Kreikan sana lēistḗs voi tarkoittaa väkivaltaan turvautuvaa ryöstäjää ja joskus kapinallista. Samaa sanaa käytetään Barabbaasta (Joh 18:40), joka Lu 23:19:n mukaan oli vankilassa ”kapinan” lietsonnasta ja ”murhasta” syytettynä. Rinnakkaiskertomuksessa Lu 23:32, 33, 39:ssä miehiä kuvaillaan ”rikollisiksi”. Tätä vastaava kreikan sana (kakū́rgos) merkitsee kirjaimellisesti ’pahantekijää’, ’pahaa tekevää’.

pudistelivat päätään: Tällä eleellä ilmaistiin pilkallisuutta, halveksuntaa tai ivaa, ja samalla yleensä sanottiin jotain. Ohikulkijat täyttivät tietämättään Ps 22:7:n ennustuksen.

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)

kidutuspaalusta: Tai ”teloituspaalusta”. (Ks. Mt 27:32, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)

kidutuspaalusta: Tai ”teloituspaalusta”. (Ks. Mt 27:32, tutkimisviite; sanasto ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

pimeys: Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa sanotaan lisäksi, että ”auringonvalo hävisi” (Lu 23:44, 45). Tämän yliluonnollisen pimeyden sai aikaan Jumala. Se ei voinut johtua auringonpimennyksestä, koska auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan ja nyt oli pesahin aika, jolloin oli täysikuu. Lisäksi pimeys kesti kolme tuntia, paljon pidempään kuin pisin täydellinen auringonpimennys, joka kestää vajaat kahdeksan minuuttia.

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

Kuudennella tunnilla: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

pimeys: Ks. Mr 15:33, tutkimisviite.

yhdeksänteen tuntiin: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

Eli, Eli, lama sabaktani: Joidenkin mielestä nämä sanat ovat arameaa, mutta todennäköisesti ne ovat silloista hepreaa, jossa oli aramean vaikutusta. Matteus ja Markus translitteroivat ne kreikkaan, mutta translitteroinnista ei voida päätellä alkukieltä täysin varmasti.

Jumalani, Jumalani: Huutaessaan taivaallista Isäänsä ja tunnustaessaan hänet Jumalakseen Jeesus täytti Ps 22:1:n. Jeesuksen tuskanhuuto on voinut tuoda kuulijoiden mieleen monet muutkin tämän psalmin häntä koskevat ennustukset: häntä pidettäisiin pilkkana ja halveksittaisiin, hänen käsiään ja jalkojaan runneltaisiin ja hänen vaatteensa jaettaisiin arpomalla (Ps 22:6–8, 16, 18).

Eliaa: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

hapanviiniin: Tai ”viinietikkaan”. Kreikan sana tarkoittaa todennäköisesti kirpeää tai hapanta laimeaa viiniä, jonka latinalainen nimi oli acetum (viinietikka) tai posca, kun sitä oli laimennettu vedellä. Se oli edullinen juoma, jota köyhä kansa ja roomalaiset sotilaat joivat janoonsa. Samaa kreikan sanaa óksos käytetään Septuagintassa myös Ps 69:21:ssä, jossa ennustettiin, että Messiaalle annettaisiin juotavaksi ”etikkaa”.

ruokokepin: Tai ”kepin”, ”sauvan”. Johannes puhuu ”iisopinvarresta” (Joh 19:29; ks. sanasto, ”Iisoppi”).

pelastamaan häntä: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee lisäksi: ”Eräs toinen mies otti keihään ja lävisti hänen kylkensä, ja verta ja vettä tuli ulos.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole muissa tärkeissä käsikirjoituksissa. Samanlainen virke on Joh 19:34:ssä, mutta Joh 19:33:n mukaan Jeesus oli siinä vaiheessa jo kuollut. Useimmat auktoriteetit, kuten Nestle-Alandin ja Yhtyneiden Raamattuseurojen kreikkalaisten tekstien laatijat, uskovat, että jäljentäjät lisäsivät Johanneksen kertomuksen sanat myöhemmin Matteuksen kertomukseen. Westcott ja Hort sisällyttivät ne kreikkalaiseen tekstiinsä kaksinkertaisissa hakasulkeissa, mutta heidänkin mukaansa ”on pidettävä erittäin todennäköisenä, että jäljentäjät ovat lisänneet” tekstiin tämän virkkeen. Matteuksen kertomuksen lukutavoissa on siis eroja eri käsikirjoituksissa, mutta Johanneksen evankeliumin lukutavasta ei ole epäselvyyttä. Näin ollen tapahtumat esitetään ilmeisesti Joh 19:33, 34:ssä oikeassa järjestyksessä: Jeesus oli jo kuollut, kun roomalainen sotilas lävisti hänet keihäällä. Siksi nuo sanat on tässä käännöksessä poistettu Mt 27:49:stä.

antoi henkensä: Tai ”kuoli”, ”lakkasi hengittämästä”. ”Henki” (kreik. pneúma) voi tässä tarkoittaa hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä päätelmää tukee se, että kreikan verbiä ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) käytetään rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:37:ssä (jossa se on käännetty ilmauksella ”kuoli” tai tutkimisviitteen mukaan ”veti viimeisen henkäyksensä”). Joidenkin mielestä vastineella ”antoi” käännetty kreikan sana tarkoittaa sitä, että Jeesus lakkasi omasta tahdostaan taistelemasta pysyäkseen elossa, sillä kaikki oli jo saatu päätökseen (Joh 19:30). Hän halusi ”vuodattaa elämänsä aina kuolemaan asti” (Jes 53:12; Joh 10:11).

pyhäkön: Kreikan sana naós tarkoittaa tässä itse temppelirakennusta, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin.

väliverho: Tämä kauniisti kuvioitu verho erotti toisistaan temppelin kaikkeinpyhimmän ja pyhän. Juutalaisen perimätiedon mukaan tämä painava verho oli noin 18 m pitkä, 9 m leveä ja 7 cm paksu. Väliverhon repeytyminen kahtia oli paitsi ilmaus Jehovan vihasta hänen Poikansa surmaajia kohtaan myös merkki siitä, että nyt oli mahdollista päästä taivaaseen (Hpr 10:19, 20). (Ks. sanasto.)

Haudat: Tai ”Muistohaudat”. (Ks. sanasto.)

nousi ylös: Kreikan verbi egeírō ’nostaa ylös’, ’nousta ylös’ voi viitata ylösnousemukseen, mutta sitä käytetään usein muissakin tekstiyhteyksissä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi, kun joku ”nostaa” jotain ylös kuopasta tai ”nousee” maasta jaloilleen (Mt 12:11; 17:7). Matteus ei sano, että ”pyhät” nousivat ylös vaan että ”pyhien ruumiita” nousi ylös. Maanjäristys oli ilmeisesti niin voimakas, että haudat murtuivat auki ja niistä paiskautui ruumiita ulos.

nousi ylös: Kreikan verbi egeírō ’nostaa ylös’, ’nousta ylös’ voi viitata ylösnousemukseen, mutta sitä käytetään usein muissakin tekstiyhteyksissä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi, kun joku ”nostaa” jotain ylös kuopasta tai ”nousee” maasta jaloilleen (Mt 12:11; 17:7). Matteus ei sano, että ”pyhät” nousivat ylös vaan että ”pyhien ruumiita” nousi ylös. Maanjäristys oli ilmeisesti niin voimakas, että haudat murtuivat auki ja niistä paiskautui ruumiita ulos.

pyhään kaupunkiin: Tarkoittaa Jerusalemia. Kaupunkia sanottiin usein ”pyhäksi”, koska siellä sijaitsi Jehovan temppeli. (Ne 11:1; Jes 52:1.)

ne tulivat – – näkyviin: Viittaa ilmeisesti jakeessa 52 mainittuihin ruumiisiin. (Ks. Mt 27:52, tutkimisviite.)

Sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista: Ts. kun Jeesus oli herätetty kuolleista. Sulkeissa kerrotaan ylösnousemuksen jälkeisistä tapahtumista.

haudoilta: Tai ”muistohaudoilta”. (Ks. sanasto.)

lähteneitä ihmisiä: Tai ”lähteneitä”. Kreikan verbi on monikon maskuliinissa, minkä perusteella lähtijät olivat ihmisiä eivätkä jakeessa 52 mainittuja ruumiita (kreikan sana on neutri). He olivat ilmeisesti ohikulkijoita, jotka näkivät maanjäristyksessä (jae 51) esiin tulleet ruumiit ja menivät kaupunkiin kertomaan näkemästään.

pyhään kaupunkiin: Ts. Jerusalemiin. (Ks. Mt 4:5, tutkimisviite.)

upseeri: Tai ”sadanpäämies”, ”senturio”, ts. Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta. Tämä upseeri oli ehkä paikalla, kun Pilatus kuulusteli Jeesusta, ja hän saattoi kuulla juutalaisten sanovan, että Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika (Mt 27:27; Joh 19:7).

Magadanin: Galileanjärven ympäristössä ei nykyään ole Magadan-nimistä paikkaa, mutta jotkut tutkijat samastavat sen Magdalaan. Sen katsotaan olevan Khirbet Majdal (Migdal), joka sijaitsee noin 6 km Tiberiaasta pohjoisluoteeseen. Rinnakkaiskertomuksessa (Mr 8:10) tuota seutua kutsutaan Dalmanutaksi. (Ks. liite B10.)

Maria, Magdaleenaksi kutsuttu: Nainen, jota sanotaan usein Maria Magdaleenaksi, mainitaan ensimmäisen kerran tässä kertomuksessa, jossa kuvaillaan Jeesuksen toista palvelusvuotta. Lisänimi Magdaleena (merk. ’Magdalasta oleva’, ’Magdalaan kuuluva’) tulee todennäköisesti Magdalan kaupungista, joka sijaitsi Galileanjärven länsirannalla suunnilleen puolimatkassa Kapernaumin ja Tiberiaan välillä. Magdalan arvellaan olleen Marian kotikaupunki tai asuinpaikka. Maria Magdaleenasta puhutaan etupäässä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä (Mt 27:55, 56, 61; Mr 15:40; Lu 24:10; Joh 19:25).

Jaakob nuoremman: Tai ”Jaakob lyhyemmän”. Jeesuksen apostoli, joka oli Alfeuksen poika (Mt 10:2, 3; Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13). Lisänimi ”nuorempi” tai ”lyhyempi” erotti hänet toisesta apostoli Jaakobista, joka oli Sebedeuksen poika.

Sebedeuksen: Mahdollisesti Sebedeus oli Salomen mies ja Salome Jeesuksen äidin Marian sisar. Siinä tapauksessa Johannes ja Jaakob olivat Jeesuksen serkkuja. (Ks. Mr 15:40, tutkimisviite.)

Sebedeuksen poikien äiti: Ts. apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti. Markuksen kertomuksen mukaan Jeesuksen luo tulivat Jaakob ja Johannes (Mr 10:35). He itse olivat ilmeisesti pyynnön takana, mutta he lähettivät asialle äitinsä Salomen, joka oli ehkä Jeesuksen täti (Mt 27:55, 56; Mr 15:40, 41; Joh 19:25).

Maria Magdaleena: Lisänimi Magdaleena (merk. ’Magdalasta oleva’, ’Magdalaan kuuluva’) tulee todennäköisesti Magdalan kaupungista, joka sijaitsi Galileanjärven länsirannalla suunnilleen puolimatkassa Kapernaumin ja Tiberiaan välillä. Magdalan arvellaan olleen Marian kotikaupunki tai asuinpaikka. (Ks. Mt 15:39; Lu 8:2; tutkimisviitteet.)

Jaakobin: Tästä Jaakobista käytetään myös nimeä ”Jaakob nuorempi” tai ”Jaakob lyhyempi” (Ks. Mr 15:40, tutkimisviite).

Joseksen: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”Joseksen” tilalla ”Joosef”. Useimmissa vanhoissa käsikirjoituksissa lukee rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:40:ssä ”Joses”.

Sebedeuksen poikien äiti: Ts. apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti. (Ks. Mt 4:21; 20:20; tutkimisviitteet.)

Arimatiasta: Kaupungin nimi juontuu ’korkeutta’ merkitsevästä heprean sanasta. Lu 23:51:ssä kaupunkia sanotaan ”juudealaisten kaupungiksi”. (Ks. liite B10.)

Joosef-niminen: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)

hautaansa: Tai ”muistohautaansa”. Pehmeään kalkkikiveen hakattu kammio, ei luonnon muovaama luola. Tällaisissa haudoissa oli usein penkkimäisiä hyllyjä tai syvennyksiä, joihin ruumiit asetettiin. (Ks. sanasto.)

suuren kiven: Ilmeisesti kiekkomainen kivi, koska jakeen mukaan se vieritettiin paikalleen ja Mr 16:4:n mukaan se ”oli vieritetty pois”, kun Jeesus herätettiin kuolleista. Se saattoi painaa yli tonnin.

Alfeuksen poika Jaakob: Ilmeisesti sama opetuslapsi kuin Mr 15:40:ssä mainittu ”Jaakob nuorempi”. Alfeuksen ajatellaan yleensä olevan sama kuin Klopas (Joh 19:25), jolloin hän olisi ”sen toisen Marian” mies. (Mt 27:56; 28:1; Mr 15:40; 16:1; Lu 24:10.) Tämä Alfeus ei ilmeisesti ole sama kuin Mr 2:14:ssä mainittu Alfeus, joka oli Leevin isä.

Klopaksen: Nimi esiintyy Raamatussa vain tässä kohdassa. Monien tutkijoiden mielestä Klopas oli sama kuin Alfeus, josta puhutaan Mt 10:3; Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13:ssa. Raamatussa mainitaan muitakin ihmisiä, joista käytettiin kahta eri nimeä, joten siinä ei ollut mitään poikkeuksellista (vrt. Mt 9:9; 10:2, 3; Mr 2:14).

se toinen Maria: Ts. ”Maria, Jaakobin ja Joseksen äiti”, joka mainitaan Mt 27:56:ssa. Hänet mainitaan myös Mt 28:1; Mr 15:40, 47; 16:1; Lu 24:10; Joh 19:25:ssä. (Ks. Mr 3:18,; Joh 19:25; tutkimisviitteet.)

Seuraavana päivänä: Ts. 15. nisankuuta. Nisankuun 14. päivän jälkeinen päivä oli aina sapatti eli pyhä lepopäivä, olipa se mikä viikonpäivä tahansa. Lisäksi 15. nisankuuta osui vuonna 33 tavalliseksi viikkosapatiksi, jolloin se oli ”suuri” eli kaksinkertainen sapatti (Joh 19:31). (Ks. liite B12.)

valmistuspäivän: Viikkosapattia edeltävä päivä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Mr 15:42; ks. sanasto.)

kolme päivää ja kolme yötä: Toiset Raamatun kertomukset osoittavat, että tämä ilmaus voi tarkoittaa osia kolmesta päivästä ja osaa päivästä voidaan pitää kokonaisena päivänä (1Mo 42:17, 18; 1Ku 12:5, 12; Mt 27:62–66; 28:1–6).

Kolmen päivän: Ilmaus voi tarkoittaa osia kolmesta päivästä. Tämä käy ilmi siitä, että hautaa pyydettiin vartioimaan ”kolmanteen päivään asti” eikä neljänteen (Mt 27:64). (Ks. Mt 12:40, tutkimisviite.)

Silloin tämä viimeinen petos olisi pahempi kuin ensimmäinen: Tarkoittaa ilmeisesti sitä, että tämä oletettu ”petos”, Jeesuksen ylösnousemus, olisi pahempi kuin ensimmäinen petos, se että hän väitti olevansa Messias. Jeesuksen vastustajat nähtävästi ymmärsivät, että jos Jeesus herätettäisiin kuolleista, se todistaisi hänen tosiaan olevan Messias.

vartioston: Pilatus määräsi vartijoiksi ilmeisesti ryhmän roomalaisia sotilaita (Mt 28:4, 11). Jos vartijat olisivat olleet juutalaisia temppelipoliiseja, juutalaisten ei olisi tarvinnut esittää pyyntöään Pilatukselle. Lisäksi papit lupasivat vartijoille, että he selvittäisivät asian Pilatuksen kanssa, jos tuo käskynhaltija kuulisi Jeesuksen ruumiin katoamisesta (Mt 28:14).

Media

Pontius Pilatuksen nimi piirtokirjoituksessa
Pontius Pilatuksen nimi piirtokirjoituksessa

Vuonna 1961 arkeologit löysivät muinaisen roomalaisen teatterin kaivauksissa Kesareasta Israelista kivilaatan, jossa näkyi aiemman käytön jäljiltä selvästi Pilatuksen nimi latinaksi (kuvassa jäljennös). Tuo nimi esiintyy muissakin senaikaisissa historiallisissa teksteissä.

Naula kantapään luussa
Naula kantapään luussa

Valokuvassa on jäljennös ihmisen kantaluusta, jonka lävistää 11,5 cm pitkä rautanaula. Alkuperäinen luu löytyi vuonna 1968 Pohjois-Jerusalemissa tehdyissä kaivauksissa, ja se on peräisin Rooman vallan ajalta. Tämä on arkeologinen todiste siitä, että teloitettava kiinnitettiin puupaaluun todennäköisesti nauloilla. Kuvan naula voi olla samanlainen kuin ne naulat, joilla roomalaiset sotilaat kiinnittivät Jeesuksen Kristuksen paaluun. Kantaluu löydettiin kiviarkusta, ossuariumista, johon vainajan kuivat luut pantiin sen jälkeen kun liha oli maatunut. Tämä osoittaa, että paalussa teloitetulle ihmiselle voitiin järjestää hautaus.

Hautakammio
Hautakammio

Juutalaiset hautasivat vainajansa yleensä luoliin tai kallioon hakattuihin kammioihin. Haudat sijaitsivat tavallisesti kaupunkien ulkopuolella kuninkaiden hautoja lukuun ottamatta. Löydetyt juutalaisten haudat ovat hämmästyttävän yksinkertaisia. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että juutalaisten uskonto ei sallinut vainajainpalvontaa eikä ruokkinut sellaisia ajatuksia, että tietoinen olemassaolo jatkuisi kuoleman jälkeen henkimaailmassa.