Apostolien teot 26:1–32

26  Agrippa+ sanoi Paavalille: ”Saat puhua puolestasi.” Silloin Paavali ojensi kätensä ja sanoi puolustuksekseen:  ”Olen hyvin iloinen, kuningas Agrippa, kun saan tänään puolustautua sinun edessäsi kaikkia juutalaisten syytöksiä vastaan,+  varsinkin koska sinä olet hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja kiistoista. Pyydän sinua siksi kuuntelemaan minua kärsivällisesti.  Kaikki juutalaiset tietävät hyvin, miten elin nuoruudesta lähtien kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.+  He tuntevat minut jo entuudestaan ja voivat halutessaan todistaa, että olin fariseus+ ja elin uskontomme ankarimman lahkon mukaan.+  Nyt kuitenkin seison oikeudessa siksi, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala antoi esi-isillemme.+  Tämän saman lupauksen täyttymistä toivovat 12 heimoamme palvellessaan häntä hellittämättä yötä päivää. Tämän toivon vuoksi juutalaiset syyttävät minua,+ kuningas.  Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?  Minä itse olin varma, että minun pitäisi kaikin tavoin vastustaa Jeesus Nasaretilaisen nimeä. 10  Juuri niin teinkin Jerusalemissa. Suljin monia pyhiä vankiloihin,+ koska olin saanut siihen valtuudet ylipapeilta,+ ja kun heitä oli määrä teloittaa, äänestin sen puolesta. 11  Rankaisin heitä usein kaikkialla synagogissa ja yritin näin pakottaa heidät kieltämään uskonsa. Koska olin hillittömän raivon vallassa, menin niin pitkälle, että vainosin heitä muissakin kaupungeissa. 12  Tässä tarkoituksessa olin matkalla Damaskokseen saatuani ylipapeilta valtuutuksen ja toimeksiannon. 13  Keskipäivällä, kuningas, näin tiellä aurinkoa kirkkaamman valon leimahtavan taivaalta minun ja matkakumppanieni ympärille.+ 14  Kaaduimme kaikki maahan, ja sitten kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Sinulla on vaikeaa, jos potkit jatkuvasti tutkainta vastaan.’ 15  Mutta minä kysyin: ’Kuka olet, Herra?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 16  Nouse jaloillesi. Olen näyttäytynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijaksi ja todistajaksi kertomaan minuun liittyvistä asioista, joita olet nähnyt ja joita annan sinun vielä nähdä.+ 17  Minä pelastan sinut tältä kansalta ja niiltä kansakunnilta, joiden luo lähetän sinut.+ 18  Sinä avaat heidän silmänsä+ ja käännät heidät pimeydestä+ valoon+ ja Saatanan vallasta+ Jumalan puoleen. Silloin heidän syntinsä annetaan anteeksi+ ja he saavat perinnön pyhitettyjen rinnalla, koska he uskovat minuun.’ 19  Sen vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä 20  vaan vein ensin Damaskoksen asukkaille+ ja sitten Jerusalemin asukkaille+ ja kaikkialle Juudean maahan ja myös kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä tekoja, jotka kertovat katumuksesta.+ 21  Tästä syystä juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa minut.+ 22  Mutta koska olen saanut Jumalalta apua, olen jatkanut todistamista tähän päivään saakka sekä pienille että suurille enkä ole sanonut mitään muuta kuin sen, minkä Profeetat ja Mooses* sanoivat tapahtuvan+ 23  – että Kristus kärsisi+ ja hänet herätettäisiin ensimmäisenä kuolleista+ ja että* hän saarnaisi ja toisi valoa sekä tälle kansalle että muille kansakunnille.”+ 24  Kun Paavali puhui näin puolustuksekseen, Festus sanoi kuuluvalla äänellä: ”Sinä olet menettämässä järkesi, Paavali! Suuri oppineisuus vie sinulta järjen!” 25  Mutta Paavali sanoi: ”En ole menettämässä järkeäni, arvoisa Festus, vaan se, mitä sanon, on totta ja järkevää. 26  Kuningas, jolle puhun avoimesti, tunteekin hyvin näitä asioita. Olen varma, ettei mikään niistä ole jäänyt häneltä huomaamatta, sillä ne eivät ole tapahtuneet missään syrjäisessä kolkassa.+ 27  Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoihin?* Tiedän, että uskot.” 28  Agrippa sanoi kuitenkin Paavalille: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut kristityksi.” 29  Tähän Paavali sanoi: ”Toivon Jumalan edessä, että joko lyhyen tai pitkän ajan kuluessa ei ainoastaan sinusta vaan myös kaikista, jotka kuulevat minua tänään, tulisi sellaisia kuin minä olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.” 30  Sitten kuningas nousi, samoin käskynhaltija ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan. 31  Poistuessaan he puhuivat keskenään: ”Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet.”+ 32  Agrippa sanoi Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.”+

Alaviitteet

Tai ”profeettojen ja Mooseksen kirjoitukset”.
Kirjaim. ”kärsisi ja että ensimmäisenä ylösnousemuksesta tulleena”.
Tai ”profeettojen kirjoituksiin”.

Tutkimisviitteet

lahkon: Kreikan sana haíresis (josta tulee harhaoppia tarkoittava sana ”heresia”) merkitsi alun perin ilmeisesti ’valintaa’. Tässä merkityksessä sanaa käytetään Septuagintassa 3Mo 22:18:ssa, jonka mukaan israelilaisten saivat tuoda uhrilahjaksi ”mitä tahansa he valitsivat”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana tarkoittaa ihmisryhmää, jolla on omat näkemyksensä tai oppinsa. Sitä käytetään kahdesta huomattavasta juutalaisuuden haarasta, fariseuksista ja saddukeuksista (Ap 5:17; 15:5; 26:5). Ei-kristityt sanoivat kristillisyyttä ”lahkoksi” ja ”nasaretilaisten lahkoksi” mahdollisesti siksi, että he katsoivat sen irtautuneen juutalaisuudesta (Ap 24:5, 14; 28:22). Kreikan sanalla haíresis viitattiin myös kristillisessä seurakunnassa syntyneisiin ryhmiin. Jeesus korosti seuraajiensa yhtenäisyyden tärkeyttä ja rukoili heidän yksimielisyytensä puolesta (Joh 17:21), ja apostolit työskentelivät sen hyväksi, että kristillinen seurakunta pysyisi samanmielisenä (1Ko 1:10; Ju 17–19). Jos seurakunnan jäsenet jakautuisivat nurkkakunniksi, yhtenäisyys menetettäisiin. Kun kreikan sanalla haíresis alettiin kuvailla tällaisia ryhmiä, se sai kielteisen merkityksen ja alkoi tarkoittaa näkemyserojen seurauksena syntyneitä ryhmäkuntia, lahkoja. Erot uskonkäsityksissä saattoivat synnyttää kiivaita väittelyjä, riitoja ja jopa vihanpitoa (vrt. Ap 23:7–10). Siksi lahkot luokiteltiin ”syntisen ihmisluonnon teoiksi” ja niiden muodostumista piti varoa (Ga 5:19–21; 1Ko 11:19; 2Pi 2:1).

uskontomme – – lahkon: Tai ”palvontamuotomme – – lahkon”. (Ks. Ap 24:5, tutkimisviite.)

palvellessaan häntä: Tai ”suorittaessaan hänelle pyhää palvelusta”. Kreikan verbi latreúō tarkoittaa palvelemista yleisessä merkityksessä. Raamatussa sitä käytetään tavallisesti Jumalan palvelemisesta tai hänen palvontaansa liittyvästä palvelemisesta (Mt 4:10; Lu 2:37; 4:8; Ap 7:7; Ro 1:9; Fil 3:3; 2Ti 1:3; Hpr 9:14; 12:28; Il 7:15; 22:3), myös pyhäkössä tai temppelissä palvelemisesta (Hpr 8:5; 9:9; 10:2; 13:10). Joissain tekstiyhteyksissä se siis voidaan kääntää myös sanalla ”palvoa”. Muutamissa tapauksissa sanaa käytetään väärän palvonnan yhteydessä, kun joku palvelee eli palvoo jotain luotua (Ap 7:42; Ro 1:25). Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J14–17) lukee ”palvellessaan Jehovaa” tai ”palvoessaan Jehovaa”.

Nasaretilainen: Kuvaileva nimitys, jota käytettiin Jeesuksesta ja myöhemmin hänen seuraajistaan (Ap 24:5). ”Jeesus” oli tavallinen nimi juutalaisten keskuudessa, ja siksi henkilöllisyyttä yleensä tarkennettiin. Raamatun aikoina oli tapana yhdistää ihmisiin heidän kotipaikkansa nimi (2Sa 3:2, 3; 17:27; 23:25–39; Na 1:1; Ap 13:1; 21:29). Jeesus kasvoi Nasaretissa Galileassa, joten oli luontevaa yhdistää häneen tuon kaupungin nimi. Häntä sanottiin ”Nasaretilaiseksi” monissa eri tilanteissa (Mr 1:23, 24; 10:46, 47; 14:66–69; 16:5, 6; Lu 24:13–19; Joh 18:1–7). Hän hyväksyi tuon nimityksen ja käytti sitä itsekin (Joh 18:5–8; Ap 22:6–8). Pilatus kirjoitti kidutuspaalun kilpeen hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi tekstin ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh 19:19, 20). Vuoden 33 helluntaista lähtien apostolit ja muut käyttivät Jeesuksesta usein nimitystä ”Nasaretilainen” tai sanoivat hänen olevan ”Nasaretista” (Ap 2:22; 3:6; 4:10; 6:14; 10:38; 26:9). (Ks. myös Mt 2:23, tutkimisviite.)

Nasaretilaisen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.

äänestin: Kirjaim. ”heitin pikkukiven”, ts. äänestyskiven. Kreikan sana psēfós tarkoittaa pientä kiveä, ja se on käännetty ”pikkukiveksi” Il 2:17:ssä. Pikkukiviä käytettiin oikeusistuimissa, kun päätettiin tuomiosta tai ilmaistiin mielipide jonkun syyttömyydestä tai syyllisyydestä. Valkoiset pikkukivet olivat merkkinä syyttömyydestä ja vapauttavasta tuomiosta, mustat taas syyllisyydestä ja langettavasta tuomiosta.

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, hän kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

heprean kielellä: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.

potkit – – tutkainta vastaan: Tutkain oli teräväkärkinen keppi, jolla ohjattiin eläintä (Tu 3:31). Sanonta ”potkia tutkainta vastaan” esiintyy kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Sen taustalla on mielikuva itsepäisestä härästä, joka yrittää välttää tutkaimen pistoja potkimalla sitä vastaan mutta aiheuttaakin vahinkoa itselleen. Saul käyttäytyi samaan tapaan ennen kuin hänestä tuli kristitty. Hän oli vaarassa aiheuttaa itselleen vakavaa vahinkoa, koska hän taisteli Jeesuksen seuraajia vastaan, joilla oli Jehova Jumalan tuki. (Vrt. Ap 5:38, 39; 1Ti 1:13, 14.) Sr 12:11:ssä viisaan ihmisen sanoja verrataan ”häräntutkaimiin”, koska hän saa kuulijan noudattamaan annettuja neuvoja.

Katukaa: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katuminen liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. (Ks. Mt 3:8, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Tuottakaa sen vuoksi hedelmää, joka osoittaa, että olette katuneet: Tai ”Osoittakaa sen vuoksi teoillanne, että olette katuneet”. ”Hedelmällä” tarkoitetaan tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Lu 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

hedelmiä, jotka osoittavat, että olette katuneet: ”Hedelmää” vastaava kreikan sana (karpós) on monikossa, ja sillä tarkoitetaan tässä kuvaannollisesti tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Mt 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

katua: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä kehotus ”katua” yhdistetään sanoihin ja kääntyä Jumalan puoleen, joten se liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. Aito katumus näkyy tekoina, jotka kertovat katumuksesta. Ihmisen toiminta siis osoittaa, että hän on todella muuttanut mieltään tai asennettaan. (Ks. Mt 3:2, 8; Lu 3:8; tutkimisviitteet; sanasto, ”Katuminen”.)

kristityiksi: Kreikan sana Khristianós, joka merkitsee ’Kristuksen seuraajaa’, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa (Ap 11:26; 26:28; 1Pi 4:16). Se on johdettu ’Kristusta’ eli ’Voideltua’ merkitsevästä sanasta Khristós. Kristityt seuraavat Kristusta eli Jehovan voideltua siten, että he toimivat hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan (Lu 2:26; 4:18). Nimitys ”kristityt” annettiin ”Jumalan ohjauksessa” mahdollisesti jo vuonna 44, jonka tapahtumia tässä raamatunkohdassa kuvaillaan. Sen käyttö ilmeisesti yleistyi, sillä kun Paavali oli kuningas Herodes Agrippa II:n edessä noin vuonna 58, Agrippa tiesi, keitä kristityt olivat (Ap 26:28). Historioitsija Tacitus osoittaa, että vuoden 64 paikkeilla tuo nimitys oli Roomassa yleisesti tunnettu kansan keskuudessa. Lisäksi kun Pietari jolloinkin vuosina 62–64 kirjoitti ensimmäisen kirjeensä kristityille, jotka asuivat eri puolilla Rooman imperiumia, nimitys ”kristityt” oli nähtävästi laajalti käytössä ja se erotti Kristuksen seuraajat selvästi muista ihmisistä (1Pi 1:1, 2; 4:16). Tämän Jumalan antaman nimityksen ansiosta Jeesuksen opetuslapsia ei enää voitu luulla juutalaisuuden lahkoksi.

kristityksi: Ks. Ap 11:26, tutkimisviite.

keisarille: Tai ”caesarille”. Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)

keisarin: Tai ”caesarin”. Rooman keisarina oli tähän aikaan Claudius, joka hallitsi vuosina 41–54 (Ap 11:28; 18:2). (Ks. Mt 22:17, tutkimisviite, ja sanasto.)

keisariin: Tai ”caesariin”. Rooman keisarina oli tähän aikaan Nero. Hän hallitsi vuodesta 54 vuoteen 68, jolloin hän teki itsemurhan ollessaan noin 31-vuotias. Ap luvuissa 25–28 keisari tarkoittaa aina Neroa. (Ks. Mt 22:17; Ap 17:7; tutkimisviitteet; sanasto.)

Media