Apostolien teot 11:1–30

11  Juudeassa olevat apostolit ja veljet kuulivat nyt, että myös muiden kansojen ihmiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.  Kun Pietari tuli ylös Jerusalemiin, ympärileikkauksen kannattajat+ alkoivat arvostella häntä.*  He sanoivat: ”Sinä menit ympärileikkaamattomien taloon ja söit heidän kanssaan.”  Silloin Pietari selitti asian heille yksityiskohtaisesti:  ”Minä olin Joppen kaupungissa rukoilemassa ja näin hurmoksissa näyn. Taivaasta laskettiin neljästä kulmastaan jotain, mikä* näytti suurelta pellavakankaalta, ja se tuli alas aivan minun lähelleni.+  Kun katsoin sitä tarkemmin, näin maan nelijalkaisia eläimiä, petoja, matelijoita* ja taivaan lintuja.  Kuulin myös äänen sanovan minulle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö!’  Mutta minä sanoin: ’En missään tapauksessa, Herra. En ole koskaan pistänyt suuhuni mitään saastaista tai epäpuhdasta.’  Toisella kerralla ääni taivaasta sanoi: ’Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.’ 10  Tämä tapahtui kolmannen kerran, ja kaikki vedettiin takaisin taivaaseen. 11  Juuri silloin sen talon luo, jossa olimme, tuli kolme miestä, jotka oli lähetetty Kesareasta minun luokseni.+ 12  Sitten henki käski minun lähteä epäröimättä heidän mukaansa. Myös nämä kuusi veljeä tulivat mukaani, ja me menimme sen miehen taloon. 13  Hän kertoi meille, että hän oli nähnyt enkelin seisovan talossaan ja että enkeli oli sanonut: ’Lähetä miehiä Joppeen noutamaan luoksesi Simon, jota kutsutaan Pietariksi,+ 14  niin hän kertoo sinulle, miten sinä ja perheesi sekä palvelusväkesi voitte pelastua.’ 15  Mutta kun aloin puhua, pyhä henki laskeutui heidän päälleen niin kuin alussa meidänkin päällemme.+ 16  Silloin minä muistin, mitä Herralla oli ollut tapana sanoa: ’Johannes kastoi vedellä,+ mutta teidät kastetaan pyhällä hengellä.’+ 17  Jos siis Jumala antoi heille saman ilmaisen lahjan kuin meillekin, jotka olemme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä minä olin estämään Jumalaa?”+ 18  Kun he kuulivat tämän, he lakkasivat vastustelemasta* ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Sittenhän Jumala on antanut myös muihin kansoihin kuuluville mahdollisuuden katua ja saada elämä.”+ 19  Ne jotka olivat hajaantuneet+ Stefanoksen kuolemaa seuranneen vainon vuoksi, kulkivat nyt Foinikiaan,+ Kyprokseen ja Antiokiaan asti mutta kertoivat sanomaa vain juutalaisille.+ 20  Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia Kyproksesta ja Kyrenestä olevia miehiä, jotka tulivat Antiokiaan ja alkoivat julistaa hyvää uutista Herrasta Jeesuksesta kreikankielisille. 21  Lisäksi Jehovan käsi oli heidän kanssaan, ja monista tuli uskovia, ja he alkoivat seurata Herraa.+ 22  Jerusalemin seurakunta sai kuulla heistä, ja se lähetti Barnabaan+ Antiokiaan. 23  Kun hän saapui ja näki, miten Jumala osoitti ansaitsematonta* hyvyyttä, hän iloitsi ja alkoi rohkaista heitä kaikkia pysymään koko sydämestään uskollisina Herralle,+ 24  sillä hän oli hyvä mies, joka oli täynnä pyhää henkeä ja uskoa. Niin melkoinen joukko alkoi uskoa Herraan.+ 25  Sitten hän lähti Tarsokseen etsimään Saulia+ 26  ja löydettyään hänet toi hänet Antiokiaan. Kokonaisen vuoden he kokoontuivat paikallisen seurakunnan kanssa ja opettivat melkoista ihmisjoukkoa. Juuri Antiokiassa opetuslapsia kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi.+ 27  Noihin aikoihin Jerusalemista tuli profeettoja+ alas Antiokiaan. 28  Yksi heistä, nimeltään Agabos,+ nousi ja ennusti hengen vaikutuksesta, että koko maahan* oli tulossa suuri nälänhätä,+ joka tulikin Claudiuksen aikana.+ 29  Siksi opetuslapset päättivät lähettää avustusta+ Juudeassa asuville veljille, jokainen varojensa mukaan.+ 30  Niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Saulin välityksellä.+

Alaviitteet

Tai ”alkoivat kiistellä hänen kanssaan”, ”olivat eri mieltä hänen kanssaan”.
Kirjaim. ”jonkinlainen esine, joka”, ”jonkinlainen astia, joka”.
Tai ”ryömiviä eläimiä”.
Kirjaim. ”vaikenivat”.
Tai ”runsasta”.
Tai ”asuttuun maahan”.

Tutkimisviitteet

Antiokiasta: Tämä on ensimmäinen kerta, kun Antiokia mainitaan Raamatussa. Kaupunki sijaitsi noin 500 km Jerusalemista pohjoiseen. Siitä tuli Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki vuonna 64 eaa., ja ensimmäisellä vuosisadalla jaa. se oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Syyrian Antiokia oli kuuluisa kauneudestaan, ja se oli merkittävä poliittinen, kaupallinen ja kulttuurikeskus, mutta myös sen moraalinen rappio oli yleisesti tiedossa. Kaupungissa oli suurehko juutalaisväestö, ja tiettävästi he käännyttivät juutalaisuuteen monia kreikankielisiä asukkaita. Yksi näistä käännynnäisistä oli Nikolaos, josta tuli myöhemmin kristitty. Barnabas ja apostoli Paavali asuivat Antiokiassa vuoden ja opettivat ihmisiä, ja sieltä Paavali lähti lähetysmatkoilleen. Juuri Antiokiassa Kristuksen seuraajia ”kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (ks. Ap 11:26, tutkimisviitteet). Syyrian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Ap 13:14:ssä mainittuun Pisidian Antiokiaan. (Ks. Ap 13:14, tutkimisviite, ja liite B13.)

Pisidian Antiokiaan: Kaupunki Rooman Galatian-provinssissa. Se sijaitsi Frygian ja Pisidian rajalla, joten historian saatossa sen katsottiin kuuluvan joskus toiseen näistä alueista ja joskus toiseen. Kaupungin rauniot ovat lähellä Yalvaçia nykyisen Turkin alueella. Pisidian Antiokiaan viitataan tässä ja Ap 14:19, 21:ssä. Matka Pergen kaupungista Välimeren rannikon tuntumasta Pisidian Antiokiaan oli hankala ja vaarallinen: Antiokia sijaitsi noin 1 100 m merenpinnan yläpuolella (ks. liite B13), ja vuoristosolissa väijyi ryöstäjiä. Pisidian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Syyrian Antiokiaan (Ap 6:5; 11:19; 13:1; 14:26; 15:22; 18:22). Useimmissa Apostolien tekojen kohdissa ”Antiokia” tarkoittaa Syyrian Antiokiaa.

Antiokiaan: Tämä kaupunki sijaitsi Syyriassa Orontesjoen varrella, ja sieltä oli noin 30 km Välimeren rannalle Seleukian satamakaupunkiin. Ensimmäisellä vuosisadalla Syyrian Antiokia oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin ja vaurain kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Kaupungissa oli jo pitkään asunut paljon juutalaisia, eikä juutalaisten ja muihin kansoihin kuuluvien välillä ollut siihen aikaan suurempia jännitteitä. Siellä oli ilmeisesti juuri oikeanlainen ilmapiiri aloittaa jotain uutta: opetuslapset alkoivat saarnata juutalaisten lisäksi ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa kreikankielisille). Tätä Antiokiaa ei pidä sekoittaa Pisidiassa Vähässä-Aasiassa sijainneeseen Antiokiaan. (Ks. Ap 6:5; 13:14; tutkimisviitteet; liite B13.)

kreikankielisille: Kirjaim. ”hellenisteille”. Tässä käytetyn kreikan sanan Hellēnistḗs merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Ap 6:1:ssä se tarkoittaa hyvin todennäköisesti ”kreikankielisiä juutalaisia” (ks. Ap 6:1, tutkimisviite). Siksi jotkut tutkijat ajattelevat, että opetuslasten on täytynyt saarnata Syyrian Antiokiassa kreikkaa puhuville ympärileikatuille juutalaisille tai juutalaisuuteen kääntyneille. Nähtävästi tässä kuvaillaan kuitenkin tilannetta, joka oli uusi Antiokiassa. Kuten Ap 11:19:ssä mainittiin, Jumalan sanomaa oli aiemmin julistettu siellä vain juutalaisille, mutta nyt sitä alettiin kertoa myös sikäläisille ei-juutalaisille. Barnabas lähetettiin Antiokiaan todennäköisesti rohkaisemaan uusia opetuslapsia, jotka kommunikoivat kreikaksi (Ap 11:22, 23). Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa on tässä kohdassa sanan Hellēnistḗs sijasta sana Héllēnas (merk. ’kreikkalaiset’; ks. Ap 16:3). Monet raamatunkäännökset käyttävätkin vastinetta ”kreikkalaiset” tai ”pakanat”, mistä saa sellaisen kuvan, että Antiokiassa saarnattiin vain niille, jotka eivät kuuluneet juutalaiseen uskontoon. Jakeessa voidaan kuitenkin tarkoittaa kreikkaa puhuvia juutalaisia ja ei-juutalaisia, ja siksi tässä käännöksessä käytetään vastinetta ”kreikankieliset”. He saattoivat kuulua eri kansoihin, mutta he olivat omaksuneet kreikan kielen ja ehkä kreikkalaisia tapoja.

kreikankieliset juutalaiset: Kirjaim. ”hellenistit”. Kreikan sanaa Hellēnistḗs ei käytetä kreikkalaisessa eikä myöskään hellenistisessä juutalaisessa kirjallisuudessa, mutta tekstiyhteys ja monet sanakirjat tukevat käännöstä ”kreikankieliset juutalaiset”. Kaikki Jerusalemissa olleet kristityt opetuslapset, kreikankieliset mukaan lukien, olivat tuolloin syntyperäisiä juutalaisia tai juutalaisuuteen kääntyneitä (Ap 10:28, 35, 44–48). Tässä mainitaan erikseen ”kreikankieliset juutalaiset” ja ”hepreankieliset juutalaiset” (kirjaim. ”heprealaiset”; monikko kreikan sanasta Ebraíos). ”Hellenistit” olivat siis juutalaisia, jotka kommunikoivat keskenään kreikaksi ja jotka olivat tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia, ehkä myös Dekapoliista. Sitä vastoin useimmat hepreankieliset juutalaiset olivat luultavasti juudealaisia ja galilealaisia. Näillä kahdella juutalaiskristittyjen ryhmällä oli todennäköisesti hieman erilainen kulttuuritausta. (Ks. Ap 9:29, tutkimisviite.)

Jehovan käsi: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”kättä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. 2Mo 9:3; 4Mo 11:23; Tu 2:15; Ru 1:13, alav.; 1Sa 5:6, 9; 7:13; 12:15; 1Ku 18:46, alav.; Esr 7:6, alav.; Job 12:9; Jes 19:16; 40:2; Hes 1:3). ”Käsi” kuvaa Raamatussa usein voimaa. Koska käsi käyttää käsivarren voimaa eri tarkoituksiin, ”käsi” voi välittää ajatuksen myös käytössä olevasta voimasta. Ilmausta ”Jehovan käsi” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös Lu 1:66:ssa ja Ap 13:11:ssä. (Ks. Lu 1:6, 66, tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 11:21.)

Jehovan käsi: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”kättä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (2Mo 9:3; 4Mo 11:23; Tu 2:15; Ru 1:13, alav.; 1Sa 5:6, 9; 7:13; 12:15; 1Ku 18:46, alav.; Esr 7:6, alav.; Job 12:9; Jes 19:16; 40:2; Hes 1:3). Ilmausta ”Jehovan käsi” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös Ap 11:21; 13:11:ssä. (Ks. Lu 1:6, 9; Ap 11:21; tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:66.)

käsi: ”Käsi” kuvaa usein voimaa. Koska käsi käyttää käsivarren voimaa eri tarkoituksiin, ”käsi” voi välittää ajatuksen myös käytössä olevasta voimasta.

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (’Herra’), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

kutsuttiin Jumalan ohjauksessa: Useimmissa raamatunkäännöksissä lukee tässä pelkästään ”kutsuttiin”. Tässä kohdassa ei kuitenkaan käytetä niitä kreikan verbejä, jotka tavallisesti käännetään vastineella ”kutsua” (Mt 1:16; 2:23; Mr 11:17; Lu 1:32; Ap 1:12, 19), vaan verbiä khrēmatízō. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa, ja useimmiten se viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.) Esimerkiksi Ap 10:22:ssa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä” ja Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. On mahdollista, että Saul ja Barnabas olivat ensimmäisiä, jotka Jehovan ohjauksessa käyttivät nimitystä ”kristityt”. Jotkut arvelevat, että Antiokian ei-juutalaiset käyttivät sitä pilkkanimenä, mutta koska tässä on kreikan verbi khrēmatízō, on selvää, että nimityksen takana oli Jumala. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat sanoneet Jeesuksen seuraajia ”kristityiksi” (juontuu kreikasta) tai ”messianisteiksi” (juontuu hepreasta). He olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena, joten tuskin he olisivat kutsuneet hänen seuraajiaan ”kristityiksi” ja näin tunnustaneet epäsuorasti, että Jeesus oli Voideltu eli Kristus.

kristityiksi: Kreikan sana Khristianós, joka merkitsee ’Kristuksen seuraajaa’, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa (Ap 11:26; 26:28; 1Pi 4:16). Se on johdettu ’Kristusta’ eli ’Voideltua’ merkitsevästä sanasta Khristós. Kristityt seuraavat Kristusta eli Jehovan voideltua siten, että he toimivat hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan (Lu 2:26; 4:18). Nimitys ”kristityt” annettiin ”Jumalan ohjauksessa” mahdollisesti jo vuonna 44, jonka tapahtumia tässä raamatunkohdassa kuvaillaan. Sen käyttö ilmeisesti yleistyi, sillä kun Paavali oli kuningas Herodes Agrippa II:n edessä noin vuonna 58, Agrippa tiesi, keitä kristityt olivat (Ap 26:28). Historioitsija Tacitus osoittaa, että vuoden 64 paikkeilla tuo nimitys oli Roomassa yleisesti tunnettu kansan keskuudessa. Lisäksi kun Pietari jolloinkin vuosina 62–64 kirjoitti ensimmäisen kirjeensä kristityille, jotka asuivat eri puolilla Rooman imperiumia, nimitys ”kristityt” oli nähtävästi laajalti käytössä ja se erotti Kristuksen seuraajat selvästi muista ihmisistä (1Pi 1:1, 2; 4:16). Tämän Jumalan antaman nimityksen ansiosta Jeesuksen opetuslapsia ei enää voitu luulla juutalaisuuden lahkoksi.

suuri nälänhätä: Tämä nälänhätä tuli noin vuonna 46. Myös Josefus mainitsee ”suuren nälänhädän”, joka raivosi Rooman keisarin Claudiuksen hallituskaudella. Nälänhädät koettelivat erityisen ankarasti köyhiä, joilla ei ollut rahaa eikä ruokatarvikkeita hätätilanteiden varalle. Antiokian kristityt halusivat siksi lähettää avustusta köyhtyneille veljilleen Juudeaan.

Claudiuksen aikana: Rooman keisari Claudius hallitsi vuosina 41–54, ja aluksi hän suhtautui juutalaisiin ystävällisesti. Hänen hallituskautensa loppupuolella välit kylmenivät ja hän karkotti kaikki juutalaiset Roomasta (Ap 18:2). Claudiuksen neljännen vaimon kerrotaan myrkyttäneen hänet sienillä. Sen jälkeen valtaan nousi Nero.

lähettää avustusta: Tai ”osallistua palvelukseen lähettämällä avustusta”. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan kristittyjen lähettäneen avustusta toisella alueella asuville kristityille. Kreikan sana diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta se voi tarkoittaa myös ”avustusta” ja ”avustamista” (Ap 12:25; 2Ko 8:4). Sanan diakonía käyttötapa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoittaa, että kristittyjen palvelukseen liittyy kaksi puolta. Ensinnäkin siihen sisältyy ”sovituksen palvelustehtävä [sanan diakonía taivutusmuoto]” eli saarnaaminen ja opettaminen (2Ko 5:18–20; 1Ti 2:3–6). Toiseksi siihen sisältyy palvelus uskonveljien hyväksi, mihin tässä jakeessa viitataan. Paavali sanoi: ”On erilaista palvelemista [monikko sanasta diakonía] ja kuitenkin sama Herra.” (1Ko 12:4–6, 11.) Hän osoitti, että kristillisen palveluksen eri puolet ovat kaikki ”pyhää palvelusta” (Ro 12:1, 6–8).

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

vanhimmille: Kirjaim. ”vanhemmille miehille”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa, joskin se viittaa joskus kirjaimellisesti vanhempiin miehiin (ks. Mt 16:21, tutkimisviite). Muinaisessa Israelissa vanhimmat huolehtivat hallinto- ja johtotehtävistä niin kaupunkitasolla (5Mo 25:7–9; Jos 20:4; Ru 4:1–12) kuin kansallisellakin tasolla (Tu 21:16; 1Sa 4:3; 8:4; 1Ku 20:7). Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa viitataan kristillisen seurakunnan vanhimpiin. Muinaisen Israelin vanhinten tavoin hengellisen Israelin vanhimmat kantoivat vastuun seurakunnan johtamisesta. Tässä tilanteessa vanhimmat ottivat avustuksen vastaan ja valvoivat sen jakamista Juudean seurakunnille.

Media

Joppe
Joppe

Videolla näkyy, miltä muinaisen Joppen satamakaupungin alue näyttää nykyään. Tuo kaupunki sijaitsi Välimeren rannikolla Karmelinvuoren ja Gazan puolivälissä. Samalla paikalla on nyt Tel Aviv-Jaffa, Tel Aviv ja siihen vuonna 1950 liitetty Jaffa (hepr. Yafo). Joppe oli rakennettu kallioiselle kukkulalle noin 35 m:n korkeuteen, ja sen satama syntyi rantaviivan ja siitä noin 100 m:n päässä kulkevan matalan kallioriutan väliin. Joppeen uitettiin Tyroksesta tukkeja, jotka oli kaadettu Libanonin metsistä Salomon temppelin rakentamista varten (2Ai 2:16). Myöhemmin profeetta Joona nousi Joppessa Tarsiiseen menevään laivaan ja yritti paeta, kun hän ei halunnut ottaa vastaan Jehovan antamaa tehtävää (Jn 1:3). Ensimmäisellä vuosisadalla Joppessa oli kristillinen seurakunta, ja siihen kuului Dorkas (Tabita), jonka Pietari herätti kuolleista (Ap 9:36–42). Ollessaan Joppessa nahkuri Simonin luona Pietari sai näyn, joka valmisti häntä saarnaamaan ei-juutalaiselle Corneliukselle (Ap 9:43; 10:6, 9–17).

Syyrian Antiokia – varhaiskristillisen toiminnan keskus
Syyrian Antiokia – varhaiskristillisen toiminnan keskus

Syyrian Antiokia oli Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki. Ensimmäisellä vuosisadalla Rooma, Aleksandria ja Antiokia olivat Rooman imperiumin kolme tärkeintä kaupunkia. Antiokia sijaitsi Orontesjoen itärannalla (1), ja osa siitä oli alun perin rakennettu saarelle (2). Joen suulla muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsi Seleukian satamakaupunki. Antiokiassa oli oman aikansa suurimpiin kuuluva hippodromi (3), jossa ajettiin kilpaa hevosilla ja vaunuilla. Kaupunkia halkoi näyttävä pylväiden reunustama katu (4), jonka Herodes Suuri päällysti marmorilla. Myöhemmin keisari Tiberius lisäsi sen varrelle katettuja pylväskäytäviä ja koristeli sen mosaiikeilla ja patsailla. Tässä monikulttuurisessa kaupungissa oli suuri juutalaisyhteisö (5). Monista sikäläisistä juutalaisista ja sen jälkeen myös ei-juutalaisista tuli kristittyjä. Antiokiassa Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin ensimmäisen kerran kristityiksi (Ap 11:26). Noin vuonna 49 heräsi ympärileikkausta koskeva kysymys, ja siksi apostoli Paavali, Barnabas ja muutamat muut veljet lähetettiin Jerusalemiin pyytämään ohjausta hallintoelimeltä (Ap 15:1, 2, 30). Antiokiasta Paavali lähti kaikille kolmelle lähetysmatkalleen (Ap 13:1–3; 15:35, 40, 41; 18:22, 23). Pikkukarttaan on merkitty eri vuosisadoilla rakennettujen kaupunginmuurien sijainnit.

Syyrian Antiokia
Syyrian Antiokia

Kuvassa näkyy Antakyan kaupunki nykyisessä Turkissa. Samalla paikalla sijaitsi muinoin Antiokia, Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki. Ensimmäisellä vuosisadalla Syyrian Antiokia oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen, ja siellä oli arviolta ainakin 250 000 asukasta. Sen jälkeen kun väkijoukko oli murhannut Stefanoksen Jerusalemissa ja Jeesuksen seuraajia alettiin vainota, jotkut heistä tulivat Antiokiaan, missä he kertoivat hyvää uutista kreikankielisille ihmisille ja saivat hyviä tuloksia (Ap 11:19–21). Myöhemmin apostoli Paavali lähti Antiokiasta lähetysmatkoilleen. ”Juuri Antiokiassa opetuslapsia kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi.” (Ap 11:26.) Syyrian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Pisidiassa (Keski-Turkissa) sijainneeseen Antiokiaan, joka mainitaan Ap 13:14; 14:19, 21:ssä ja 2Ti 3:11:ssä.

Keisari Claudius
Keisari Claudius

Rooman keisari Claudius mainitaan Apostolien teoissa nimeltä kaksi kertaa (Ap 11:28; 18:2). Hän nousi valtaan veljenpoikansa Caligulan jälkeen, joka hallitsi vuosina 37–41 ja jota ei mainita Raamatussa. Claudius oli Rooman neljäs keisari, ja hän hallitsi vuosina 41–54. Vuoden 49 tai 50 paikkeilla hän määräsi kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta. Sen vuoksi Priscilla ja Aquila muuttivat Korinttiin, missä he tapasivat apostoli Paavalin. Claudiuksen neljännen vaimon kerrotaan myrkyttäneen hänet vuonna 54, ja sen jälkeen keisariksi tuli Nero.