Apostolien teot 11:1–30
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Antiokiaan: Tämä kaupunki sijaitsi Syyriassa Orontesjoen varrella, ja sieltä oli noin 30 km Välimeren rannalle Seleukian satamakaupunkiin. Ensimmäisellä vuosisadalla Syyrian Antiokia oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin ja vaurain kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Kaupungissa oli jo pitkään asunut paljon juutalaisia, eikä juutalaisten ja muihin kansoihin kuuluvien välillä ollut siihen aikaan suurempia jännitteitä. Siellä oli ilmeisesti juuri oikeanlainen ilmapiiri aloittaa jotain uutta: opetuslapset alkoivat saarnata juutalaisten lisäksi ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa kreikankielisille). Tätä Antiokiaa ei pidä sekoittaa Pisidiassa Vähässä-Aasiassa sijainneeseen Antiokiaan. (Ks. Ap 6:5; 13:14; tutkimisviitteet; liite B13.)
kreikankielisille: Kirjaim. ”hellenisteille”. Tässä käytetyn kreikan sanan Hellēnistḗs merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Ap 6:1:ssä se tarkoittaa hyvin todennäköisesti ”kreikankielisiä juutalaisia” (ks. Ap 6:1, tutkimisviite). Siksi jotkut tutkijat ajattelevat, että opetuslasten on täytynyt saarnata Syyrian Antiokiassa kreikkaa puhuville ympärileikatuille juutalaisille tai juutalaisuuteen kääntyneille. Nähtävästi tässä kuvaillaan kuitenkin tilannetta, joka oli uusi Antiokiassa. Kuten Ap 11:19:ssä mainittiin, Jumalan sanomaa oli aiemmin julistettu siellä vain juutalaisille, mutta nyt sitä alettiin kertoa myös sikäläisille ei-juutalaisille. Barnabas lähetettiin Antiokiaan todennäköisesti rohkaisemaan uusia opetuslapsia, jotka kommunikoivat kreikaksi (Ap 11:22, 23). Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa on tässä kohdassa sanan Hellēnistḗs sijasta sana Héllēnas (merk. ’kreikkalaiset’; ks. Ap 16:3). Monet raamatunkäännökset käyttävätkin vastinetta ”kreikkalaiset” tai ”pakanat”, mistä saa sellaisen kuvan, että Antiokiassa saarnattiin vain niille, jotka eivät kuuluneet juutalaiseen uskontoon. Jakeessa voidaan kuitenkin tarkoittaa kreikkaa puhuvia juutalaisia ja ei-juutalaisia, ja siksi tässä käännöksessä käytetään vastinetta ”kreikankieliset”. He saattoivat kuulua eri kansoihin, mutta he olivat omaksuneet kreikan kielen ja ehkä kreikkalaisia tapoja.
Jehovan käsi: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”kättä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. 2Mo 9:3; 4Mo 11:23; Tu 2:15; Ru 1:13, alav.; 1Sa 5:6, 9; 7:13; 12:15; 1Ku 18:46, alav.; Esr 7:6, alav.; Job 12:9; Jes 19:16; 40:2; Hes 1:3). ”Käsi” kuvaa Raamatussa usein voimaa. Koska käsi käyttää käsivarren voimaa eri tarkoituksiin, ”käsi” voi välittää ajatuksen myös käytössä olevasta voimasta. Ilmausta ”Jehovan käsi” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös Lu 1:66:ssa ja Ap 13:11:ssä. (Ks. Lu 1:6, 66, tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 11:21.)
kutsuttiin Jumalan ohjauksessa: Useimmissa raamatunkäännöksissä lukee tässä pelkästään ”kutsuttiin”. Tässä kohdassa ei kuitenkaan käytetä niitä kreikan verbejä, jotka tavallisesti käännetään vastineella ”kutsua” (Mt 1:16; 2:23; Mr 11:17; Lu 1:32; Ap 1:12, 19), vaan verbiä khrēmatízō. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa, ja useimmiten se viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.) Esimerkiksi Ap 10:22:ssa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä” ja Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. On mahdollista, että Saul ja Barnabas olivat ensimmäisiä, jotka Jehovan ohjauksessa käyttivät nimitystä ”kristityt”. Jotkut arvelevat, että Antiokian ei-juutalaiset käyttivät sitä pilkkanimenä, mutta koska tässä on kreikan verbi khrēmatízō, on selvää, että nimityksen takana oli Jumala. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat sanoneet Jeesuksen seuraajia ”kristityiksi” (juontuu kreikasta) tai ”messianisteiksi” (juontuu hepreasta). He olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena, joten tuskin he olisivat kutsuneet hänen seuraajiaan ”kristityiksi” ja näin tunnustaneet epäsuorasti, että Jeesus oli Voideltu eli Kristus.
kristityiksi: Kreikan sana Khristianós, joka merkitsee ’Kristuksen seuraajaa’, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa (Ap 11:26; 26:28; 1Pi 4:16). Se on johdettu ’Kristusta’ eli ’Voideltua’ merkitsevästä sanasta Khristós. Kristityt seuraavat Kristusta eli Jehovan voideltua siten, että he toimivat hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan (Lu 2:26; 4:18). Nimitys ”kristityt” annettiin ”Jumalan ohjauksessa” mahdollisesti jo vuonna 44, jonka tapahtumia tässä raamatunkohdassa kuvaillaan. Sen käyttö ilmeisesti yleistyi, sillä kun Paavali oli kuningas Herodes Agrippa II:n edessä noin vuonna 58, Agrippa tiesi, keitä kristityt olivat (Ap 26:28). Historioitsija Tacitus osoittaa, että vuoden 64 paikkeilla tuo nimitys oli Roomassa yleisesti tunnettu kansan keskuudessa. Lisäksi kun Pietari jolloinkin vuosina 62–64 kirjoitti ensimmäisen kirjeensä kristityille, jotka asuivat eri puolilla Rooman imperiumia, nimitys ”kristityt” oli nähtävästi laajalti käytössä ja se erotti Kristuksen seuraajat selvästi muista ihmisistä (1Pi 1:1, 2; 4:16). Tämän Jumalan antaman nimityksen ansiosta Jeesuksen opetuslapsia ei enää voitu luulla juutalaisuuden lahkoksi.
suuri nälänhätä: Tämä nälänhätä tuli noin vuonna 46. Myös Josefus mainitsee ”suuren nälänhädän”, joka raivosi Rooman keisarin Claudiuksen hallituskaudella. Nälänhädät koettelivat erityisen ankarasti köyhiä, joilla ei ollut rahaa eikä ruokatarvikkeita hätätilanteiden varalle. Antiokian kristityt halusivat siksi lähettää avustusta köyhtyneille veljilleen Juudeaan.
Claudiuksen aikana: Rooman keisari Claudius hallitsi vuosina 41–54, ja aluksi hän suhtautui juutalaisiin ystävällisesti. Hänen hallituskautensa loppupuolella välit kylmenivät ja hän karkotti kaikki juutalaiset Roomasta (Ap 18:2). Claudiuksen neljännen vaimon kerrotaan myrkyttäneen hänet sienillä. Sen jälkeen valtaan nousi Nero.
lähettää avustusta: Tai ”osallistua palvelukseen lähettämällä avustusta”. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan kristittyjen lähettäneen avustusta toisella alueella asuville kristityille. Kreikan sana diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta se voi tarkoittaa myös ”avustusta” ja ”avustamista” (Ap 12:25; 2Ko 8:4). Sanan diakonía käyttötapa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoittaa, että kristittyjen palvelukseen liittyy kaksi puolta. Ensinnäkin siihen sisältyy ”sovituksen palvelustehtävä [sanan diakonía taivutusmuoto]” eli saarnaaminen ja opettaminen (2Ko 5:18–20; 1Ti 2:3–6). Toiseksi siihen sisältyy palvelus uskonveljien hyväksi, mihin tässä jakeessa viitataan. Paavali sanoi: ”On erilaista palvelemista [monikko sanasta diakonía] ja kuitenkin sama Herra.” (1Ko 12:4–6, 11.) Hän osoitti, että kristillisen palveluksen eri puolet ovat kaikki ”pyhää palvelusta” (Ro 12:1, 6–8).
vanhimmille: Kirjaim. ”vanhemmille miehille”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa, joskin se viittaa joskus kirjaimellisesti vanhempiin miehiin (ks. Mt 16:21, tutkimisviite). Muinaisessa Israelissa vanhimmat huolehtivat hallinto- ja johtotehtävistä niin kaupunkitasolla (5Mo 25:7–9; Jos 20:4; Ru 4:1–12) kuin kansallisellakin tasolla (Tu 21:16; 1Sa 4:3; 8:4; 1Ku 20:7). Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa viitataan kristillisen seurakunnan vanhimpiin. Muinaisen Israelin vanhinten tavoin hengellisen Israelin vanhimmat kantoivat vastuun seurakunnan johtamisesta. Tässä tilanteessa vanhimmat ottivat avustuksen vastaan ja valvoivat sen jakamista Juudean seurakunnille.
Media
Videolla näkyy, miltä muinaisen Joppen satamakaupungin alue näyttää nykyään. Tuo kaupunki sijaitsi Välimeren rannikolla Karmelinvuoren ja Gazan puolivälissä. Samalla paikalla on nyt Tel Aviv-Jaffa, Tel Aviv ja siihen vuonna 1950 liitetty Jaffa (hepr. Yafo). Joppe oli rakennettu kallioiselle kukkulalle noin 35 m:n korkeuteen, ja sen satama syntyi rantaviivan ja siitä noin 100 m:n päässä kulkevan matalan kallioriutan väliin. Joppeen uitettiin Tyroksesta tukkeja, jotka oli kaadettu Libanonin metsistä Salomon temppelin rakentamista varten (2Ai 2:16). Myöhemmin profeetta Joona nousi Joppessa Tarsiiseen menevään laivaan ja yritti paeta, kun hän ei halunnut ottaa vastaan Jehovan antamaa tehtävää (Jn 1:3). Ensimmäisellä vuosisadalla Joppessa oli kristillinen seurakunta, ja siihen kuului Dorkas (Tabita), jonka Pietari herätti kuolleista (Ap 9:36–42). Ollessaan Joppessa nahkuri Simonin luona Pietari sai näyn, joka valmisti häntä saarnaamaan ei-juutalaiselle Corneliukselle (Ap 9:43; 10:6, 9–17).
Syyrian Antiokia oli Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki. Ensimmäisellä vuosisadalla Rooma, Aleksandria ja Antiokia olivat Rooman imperiumin kolme tärkeintä kaupunkia. Antiokia sijaitsi Orontesjoen itärannalla (1), ja osa siitä oli alun perin rakennettu saarelle (2). Joen suulla muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsi Seleukian satamakaupunki. Antiokiassa oli oman aikansa suurimpiin kuuluva hippodromi (3), jossa ajettiin kilpaa hevosilla ja vaunuilla. Kaupunkia halkoi näyttävä pylväiden reunustama katu (4), jonka Herodes Suuri päällysti marmorilla. Myöhemmin keisari Tiberius lisäsi sen varrelle katettuja pylväskäytäviä ja koristeli sen mosaiikeilla ja patsailla. Tässä monikulttuurisessa kaupungissa oli suuri juutalaisyhteisö (5). Monista sikäläisistä juutalaisista ja sen jälkeen myös ei-juutalaisista tuli kristittyjä. Antiokiassa Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin ensimmäisen kerran kristityiksi (Ap 11:26). Noin vuonna 49 heräsi ympärileikkausta koskeva kysymys, ja siksi apostoli Paavali, Barnabas ja muutamat muut veljet lähetettiin Jerusalemiin pyytämään ohjausta hallintoelimeltä (Ap 15:1, 2, 30). Antiokiasta Paavali lähti kaikille kolmelle lähetysmatkalleen (Ap 13:1–3; 15:35, 40, 41; 18:22, 23). Pikkukarttaan on merkitty eri vuosisadoilla rakennettujen kaupunginmuurien sijainnit.
Kuvassa näkyy Antakyan kaupunki nykyisessä Turkissa. Samalla paikalla sijaitsi muinoin Antiokia, Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki. Ensimmäisellä vuosisadalla Syyrian Antiokia oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen, ja siellä oli arviolta ainakin 250 000 asukasta. Sen jälkeen kun väkijoukko oli murhannut Stefanoksen Jerusalemissa ja Jeesuksen seuraajia alettiin vainota, jotkut heistä tulivat Antiokiaan, missä he kertoivat hyvää uutista kreikankielisille ihmisille ja saivat hyviä tuloksia (Ap 11:19–21). Myöhemmin apostoli Paavali lähti Antiokiasta lähetysmatkoilleen. ”Juuri Antiokiassa opetuslapsia kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi.” (Ap 11:26.) Syyrian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Pisidiassa (Keski-Turkissa) sijainneeseen Antiokiaan, joka mainitaan Ap 13:14; 14:19, 21:ssä ja 2Ti 3:11:ssä.
Rooman keisari Claudius mainitaan Apostolien teoissa nimeltä kaksi kertaa (Ap 11:28; 18:2). Hän nousi valtaan veljenpoikansa Caligulan jälkeen, joka hallitsi vuosina 37–41 ja jota ei mainita Raamatussa. Claudius oli Rooman neljäs keisari, ja hän hallitsi vuosina 41–54. Vuoden 49 tai 50 paikkeilla hän määräsi kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta. Sen vuoksi Priscilla ja Aquila muuttivat Korinttiin, missä he tapasivat apostoli Paavalin. Claudiuksen neljännen vaimon kerrotaan myrkyttäneen hänet vuonna 54, ja sen jälkeen keisariksi tuli Nero.