PALESTIINAN pohjoisosassa sijaitseva Galilea oli Raamatun aikoina vauras ja tiheään asuttu provinssi. Vielä nykyäänkin sen maantieteelliset piirteet ovat erittäin viehättäviä: syvänsininen Galileanmeri, pohjoisosan mäkinen maasto ja hedelmälliset tasangot. Tällä kauniilla seudulla Jeesus vietti suurimman osan elämästään ollessaan maan päällä, sillä hän varttui galilealaisessa Nasaretin kaupungissa (Mt 2:21–23; Lu 2:51, 52).

Galilealaisten tavallisimpia elinkeinoja olivat maanviljely, lampaanhoito ja kalastus, mikä heijastuu monista Jeesuksen vertauksista. Tavalliset galilealaiset olivat ahkeria, kovaa työtä tekeviä ihmisiä, joita Jerusalemin fariseukset ja ylipapit halveksivat. Toisten juutalaisten oli helppo tunnistaa galilealaiset heidän murteestaan (Mt 26:73).

Galilea oli joidenkin Jeesuksen palveluksen huomattavien tapahtumien näyttämönä. Lähellä Kapernaumia sijaitsi vuori, jonka rinteellä Jeesus esitti kuuluisan vuorisaarnansa (Mt 5:1, 2). Täällä Galileassa hän paransi ihmeen välityksellä monia ihmisiä (Mr 1:32–34; 6:53–56; Joh 4:46–54).

Miten Jeesuksen saarnaamiseen ja ihmeisiin suhtauduttiin Galileassa? Kun hän saarnasi kotikaupungissaan Nasaretissa, ihmiset aluksi ’ihmettelivät niitä miellyttäviä sanoja, joita lähti hänen suustaan’, mutta kun Jeesus vertasi heitä Elian ja Elisan aikojen israelilaisiin, he yrittivät tappaa hänet (Lu 4:22–30). Yleensä galilealaiset suhtautuivat kuitenkin varsin suopeasti Jeesuksen palvelukseen. Hän valitsikin ensimmäiset opetuslapsensa juuri galilealaisista, ja kaikki hänen apostolinsa (ehkä Juudas Iskariotia lukuun ottamatta) olivat galilealaisia (Mt 4:18–22; Lu 6:12–16). Ne noin 120 opetuslasta, jotka saivat pyhän hengen helluntaina vuonna 33, olivat galilealaisia (Ap 1:15; 2:1–7).