Luukas 7:1–50
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Kapernaumiin: Ks. Mt 4:13, tutkimisviite.
upseerin: Tai ”sadanpäämiehen”, ”senturion”. Sadanpäämies oli Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta.
upseeri lähetti juutalaisten vanhimpia: Mt 8:5:n rinnakkaiskertomuksen mukaan Jeesuksen ”luokse tuli upseeri”. Juutalaisten vanhimmat toimivat ilmeisesti upseerin edustajina. Vain Luukas mainitsee tämän yksityiskohdan.
Pian tämän jälkeen: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”Seuraavana päivänä”, mutta useammat vanhimmista käsikirjoituksista tukevat päätekstin lukutapaa.
Nain-nimiseen: Nainin kaupunki sijaitsi Galileassa noin 35 km lounaaseen Kapernaumista, josta Jeesus oli ilmeisesti tulossa (Lu 7:1–10). Nain mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Se samastetaan nykyiseen Neinin kylään, joka on Moren kukkulan luoteisrinteellä noin 10 km Nasaretista eteläkaakkoon. Kylä on nykyään melko pieni, mutta alueella olevat rauniot osoittavat, että se oli aiempina vuosisatoina suurempi. Nain sijaitsi luonnonkauniilla paikalla Jisreelinlaaksossa. Siellä Jeesus herätti kuolleista ensimmäisen niistä kolmesta ihmisestä, jotka Raamattu kertoo hänen herättäneen; kaksi muuta tapausta sijoittuivat Kapernaumiin ja Betaniaan (Lu 8:49–56; Joh 11:1–44). Noin 900 vuotta aiemmin profeetta Elisa herätti kuolleista sunemilaisen naisen pojan läheisessä Sunemin kaupungissa (2Ku 4:8–37).
kaupungin porttia: Nainiin viitataan kolme kertaa kreikan sanalla pólis (’kaupunki’). Yleensä tämä sana tarkoittaa muurin ympäröimää kaupunkia, mutta ei tiedetä varmasti, oliko Nainin ympärillä muuri. Jos sitä ei ollut, ”portti” oli ehkä vain talojen välissä ollut aukko, josta kulki tie kaupunkiin. Jotkut arkeologit kuitenkin uskovat, että Nainia ympäröi muuri. Oli asia kummin päin tahansa, Jeesus ja hänen opetuslapsensa kohtasivat hautajaissaattueen ehkä Nainin itäisellä ”portilla”, samalla suunnalla, jolla on hautoja kukkulan rinteessä nykyisen Neinin kylän kaakkoispuolella.
ainoaa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännetty ”ainosyntyiseksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan tai luokassaan’, ’ainoaa laatuaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Sanalla kuvaillaan sekä poikien että tyttärien suhdetta vanhempiinsa, ja tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa ainoaa lasta. Samaa kreikan sanaa käytetään Jairoksen ”ainoasta” tyttärestä ja erään miehen ”ainoasta” pojasta, jonka Jeesus paransi (Lu 8:41, 42; 9:38). Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanaa monogenḗs Jeftan tyttärestä kohdassa, jossa sanotaan: ”Hän oli Jeftan ainoa lapsi. Hänen lisäkseen Jeftalla ei ollut poikia eikä tyttäriä.” (Tu 11:34.) Apostoli Johannes käyttää teksteissään viisi kertaa sanaa monogenḗs Jeesuksesta. (Ks. Joh 1:14; 3:16; tutkimisviitteet, joissa selitetään tämän sanan merkitystä Jeesuksen yhteydessä.)
tuli tätä sääli: Tai ”tunsi myötätuntoa tätä kohtaan”. Tässä käytetty kreikan verbi splankhnízomai kuuluu samaan sanueeseen kuin ’sisälmyksiä’ merkitsevä sana (splánkhna), ja se viittaa voimakkaaseen tunteeseen syvällä sisimmässä. Se on voimakkaimpia myötätuntoa kuvailevia kreikan sanoja.
kaksi opetuslastaan: Rinnakkaiskertomuksessa Mt 11:2, 3:ssa sanotaan vain, että Johannes Kastaja lähetti ”opetuslapsensa”. Luukas mainitsee lisäksi, kuinka monta heitä oli.
spitaaliset: Ks. Mt 8:2, tutkimisviite, ja sanasto, ”Spitaali”.
toimii oikein: Tai ”on vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
kasteella: Kreikan sana báptisma merkitsee ’upotuskastetta’. (Ks. Mt 3:11; Mr 1:4; tutkimisviitteet.)
ei syö leipää eikä juo viiniä: Ks. Mt 11:18, tutkimisviite.
Katsokaa: Ks. Mt 11:19, tutkimisviite.
veronkantajien: Ks. Mt 5:46, tutkimisviite.
viisaus ilmenee kaikesta siitä, mitä se saa aikaan: Tai ”viisauden todistavat vanhurskaaksi kaikki sen lapset”. Tässä viisaus personoidaan ja sen kuvaillaan saavan jotain aikaan eli sillä on ikään kuin lapsia. Matteuksen rinnakkaiskertomuksessa viisaudella sanotaan olevan ”tekoja” (Mt 11:19, tutkimisviite). Viisauden lapset eli teot – se mitä Johannes Kastaja ja Jeesus saivat aikaan – todistavat heitä vastaan esitetyt syytökset vääriksi. Jeesus todellisuudessa sanoo: ”Katsokaa oikeaa toimintaamme ja käytöstämme, niin huomaatte, että syytökset eivät pidä paikkaansa.” (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
meni fariseuksen taloon: Neljästä evankeliumin kirjoittajasta vain Luukas kertoo, että fariseukset esittivät Jeesukselle ateriakutsuja ja hän otti heidän kutsujaan vastaan. Muita tilanteita mainitaan Lu 11:37; 14:1:ssä.
Eräs nainen, joka tunnettiin – – syntisenä: Raamattu osoittaa, että kaikki ihmiset ovat syntisiä (2Ai 6:36; Ro 3:23; 5:12). Sanaa ”syntinen” käytetään tässä siksi kapeammassa merkityksessä ilmeisesti niistä, joiden tiedettiin tekevän jatkuvasti syntiä: he elivät ehkä moraalittomasti tai rikkoivat lakia (Lu 19:7, 8). Vain Luukas kertoo syntisestä naisesta, ehkä prostituoidusta, joka kaatoi öljyä Jeesuksen jaloille. Sanoilla ”joka tunnettiin” käännetyt kreikan sanat kuuluvat kirjaimellisesti ”joka oli”, mutta tässä tekstiyhteydessä ne viittaavat todennäköisesti jonkun tyypilliseen ominaisuuteen tai ominaislaatuun tai ryhmään, johon hän kuuluu.
Kaksi miestä oli velkaa: Velkojien ja velallisten välinen suhde oli tuttu ensimmäisen vuosisadan juutalaisille, ja Jeesus käytti tätä aihetta joskus vertauksissaan (Mt 18:23–35; Lu 16:1–8). Vain Luukas on kirjoittanut muistiin vertauksen kahdesta velallisesta, joista toisen velka oli kymmenen kertaa suurempi kuin toisen. Jeesus kertoi tämän vertauksen siksi, että hänen isäntänsä Simon ei suhtautunut oikein naiseen, joka tuli sisään ja kaatoi hyväntuoksuista öljyä Jeesuksen jaloille (Lu 7:36–40). Jeesus vertaa syntiä niin suureen velkaan, ettei sitä pysty maksamaan takaisin, ja korostaa periaatetta ”Se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän” (Lu 7:47). (Ks. Mt 6:12; 18:27; Lu 11:4; tutkimisviitteet.)
denaaria: Denaari oli roomalainen hopeakolikko, joka painoi noin 3,85 g ja jonka toisella puolella oli keisarin kuva. Kuten Mt 20:2 osoittaa, Jeesuksen aikana maataloustyöntekijä sai tavallisesti denaarin 12 tunnin työpäivästä. (Ks. sanasto ja liite B14.)
vettä jalkojeni pesuun: Entisaikoina liikuttiin pääasiassa jalkaisin niin kuin nykyäänkin monissa osissa maailmaa. Joskus tavalliset ihmiset kulkivat paljain jaloin, mutta yleensä käytettiin sandaaleja, joissa oli vain pohja ja nahkahihnat. Sisään mentäessä sandaalit riisuttiin pois. Vieraan jalkojen peseminen oli olennainen osa vieraanvaraisuutta. Tämän palveluksen teki joko isäntä tai palvelija, tai ainakin vieraalle annettiin pesuvettä. (1Mo 18:4; 24:32; 1Sa 25:41; Lu 7:37, 38.)
Sinä et antanut minulle suudelmaa: Raamatun aikoina suudelma kertoi kiintymyksestä tai kunnioituksesta. Toista voitiin suudella huulille (San 24:26), poskelle tai joskus harvoin jopa jaloille (Lu 7:37, 38). Suuteleminen oli yleistä paitsi suvun miesten ja naisten kesken (1Mo 29:11; 31:28) myös sukulaismiesten kesken (1Mo 27:26, 27; 45:15; 2Mo 18:7; 2Sa 14:33). Hyvät ystävätkin ilmaisivat tällä tavalla kiintymystä (1Sa 20:41, 42; 2Sa 19:39).
Media
Kun Jeesus puhui niistä, jotka asuivat ”kuninkaiden palatseissa” (Lu 7:25) tai ”kuninkaiden taloissa” (Mt 11:8), kuulijoiden mieleen saattoivat tulla Herodes Suuren rakentamat monet ylelliset palatsit. Kuvassa näkyy hänen Jerikoon rakentamansa talvipalatsin yhden osan rauniot. Tähän rakennuskompleksiin kuului pylväikön reunustama vastaanottosali (29 × 19 m), pylväiden ja monien huoneiden ympäröimiä sisäpihoja sekä kylpylä, jossa oli lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät. Palatsin yhteydessä oli monitasoinen puutarha. Tämä palatsi poltettiin mahdollisesti kapinan aikana, joka puhkesi muutama vuosikymmen ennen kuin Johannes Kastaja aloitti palveluksensa. Herodeksen poika Arkelaos rakensi palatsin uudelleen.
Raamatun aikoina huiluja tehtiin ruo’oista ja joskus jopa luusta tai norsunluusta. Huilu oli yleisimpiä soittimia. Sitä soitettiin esimerkiksi häissä ja muissa iloisissa juhlissa (1Ku 1:40; Jes 5:12; 30:29). Lapset matkivat tätä tapaa leikkiessään toreilla. Huilua soitettiin myös suruaikoina. Ammattisurijoiden mukana kulki usein huilunsoittajia, jotka soittivat surumielisiä sävelmiä. Kuvassa näkyvä luuhuilun kappale löydettiin Jerusalemista raunioiden seasta, jotka ovat peräisin siltä ajalta, kun roomalaiset tuhosivat temppelin. Se on noin 15 cm pitkä, ja se on tehty todennäköisesti naudan sääriluusta.
Jotkin torit sijaitsivat kuvassa näkyvän torin tavoin kadunvarressa. Kauppiaat toivat kadulle usein niin paljon tavaraa, että se tukki liikenteen. Paikalliset asukkaat ostivat torilta taloustarvikkeita, savitavaroita ja kalliita lasiesineitä sekä tuoreita elintarvikkeita. Koska kylmätiloja ei ollut, torilla piti käydä ostoksilla joka päivä. Siellä ostajat kuulivat uutisia kauppiailta ja muilta, jotka olivat käymässä paikkakunnalla, lapset leikkivät ja työtä vailla olevat odottivat, että joku palkkaisi heidät. Torilla Jeesus paransi sairaita ja Paavali saarnasi ihmisille (Ap 17:17). Ylpeät kirjanoppineet ja fariseukset sen sijaan nauttivat siitä, että heidät huomattiin ja heitä tervehdittiin näillä julkisilla paikoilla.
Nämä pienet, maljakkomaiset hajusteastiat tehtiin alun perin kivestä, jota saatiin Alabastronin läheltä Egyptistä ja joka on eräs kalsiumkarbonaatin muoto. Myöhemmin itse kiveä alettiin kutsua tuon kaupungin mukaan. Kuvassa näkyvä pullo on löytynyt Egyptistä, ja se on peräisin suunnilleen vuosien 150 eaa. ja 100 jaa. väliseltä ajalta. Samannäköisiä pulloja valmistettiin edullisemmista materiaaleista, kuten kipsistä, ja koska niitä käytettiin samaan tarkoitukseen, niitäkin sanottiin alabasteripulloiksi. Kalliita hyväntuoksuisia voiteita ja öljyjä säilytettiin kuitenkin aidosta alabasterista tehdyissä astioissa. Tällaisilla aineilla Jeesus voideltiin kaksi kertaa: erään fariseuksen luona Galileassa ja spitaalia sairastaneen Simonin luona Betaniassa.