Markus 1:1–45
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Evankeliumi Markuksen mukaan: Kukaan evankeliumin kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä kertomuksessaan, eivätkä kirjojen nimet ilmeisesti kuulu alkuperäiseen tekstiin. Joissain Markuksen evankeliumin käsikirjoituksissa nimenä on Euangélion katá Márkon (Evankeliumi Markuksen mukaan), joissain taas lyhyempi Katá Márkon (Markuksen mukaan). Ei tiedetä tarkkaan, milloin tällaisia kirjojen nimiä alettiin käyttää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne otettiin käyttöön 100-luvulla, koska pitkä nimi esiintyy joissain evankeliumien käsikirjoituksissa, jotka on ajoitettu 100-luvun lopulle tai 200-luvun alkuun. Joidenkin mukaan näistä kertomuksista alettiin käyttää nimitystä ”evankeliumi” (kirjaim. ’hyvä uutinen’, ’hyvä sanoma’) mahdollisesti siksi, että Markuksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku”. Näitä kirjoittajan nimen sisältäviä kirjojen nimiä alettiin käyttää ehkä käytännön syistä, jotta tiedettiin, mitä kirjaa tarkoitettiin.
Markuksen: Nimi tulee latinalaisesta nimestä Marcus. Markus oli Ap 12:12:ssa mainitun Johanneksen roomalainen lisänimi. Hänen äitinsä oli Maria, joka asui Jerusalemissa ja oli ensimmäisiä opetuslapsia. Johannes Markus oli ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10), ja he matkustivat yhdessä. Markus matkusti myös Paavalin ja muiden varhaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa (Ap 12:25; 13:5, 13; 2Ti 4:11). Tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, mutta 100- ja 200-lukujen auktoriteetit pitivät sitä Markuksen kirjoittamana.
Jeesusta Kristusta – – koskevan hyvän uutisen: Kreikan ilmaus voitaisiin kääntää myös ”Jeesuksen Kristuksen – – hyvä uutinen”, ts. hyvä uutinen, jota Jeesus julisti.
Jumalan Poikaa: Joissain käsikirjoituksissa ei ole sanoja ”Jumalan Poikaa”, mutta useammat vanhimmista käsikirjoituksista tukevat pidempää lukutapaa.
hyvän uutisen: Ks. Mt 4:23; 24:14; tutkimisviitteet; sanasto.
Profeetta Jesajan: Lainaus on yhdistelmä Mal 3:1:n ja Jes 40:3:n ennustuksista, jotka molemmat sovelletaan Johannes Kastajaan. Sulkeet erottavat Malakian kohdan Jesajan kohdasta, joka on jakeessa 3. Jesaja keskittyy Johanneksen sanomaan ja Malakia Johanneksen rooliin sanansaattajana. Koko lainauksen sanotaan olevan Jesajan kirjasta ehkä siksi, että painotetaan siitä lainattua osaa.
Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Markus yhdistää tämän ennustuksen siihen, mitä ”Johannes Kastaja” (Mr 1:4) teki valmistaessaan tietä Jeesukselle. (Ks. Mt 3:3; Joh 1:23; tutkimisviitteet.)
Tehkää tiet hänelle suoriksi: Ks. Mt 3:3, tutkimisviite.
Kastaja: Tai ”Upottaja”. Kreikassa on tässä ja Mr 6:14, 24:ssä verbin baptízō partisiippimuoto, joka voitaisiin kääntää myös vastineella ”kastava”. Mr 6:25; 8:28:ssa sekä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa käytetään substantiivia baptistḗs ’kastaja’. Verbin partisiippimuotoa ja substantiivia käytetään kreikkalaisessa alkutekstissä synonyymisesti Mr 6:24, 25:ssä. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)
erämaassa: Ts. Juudean erämaassa. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)
että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta: Kirjaim. ”katumuksen kastetta”. Kaste ei pessyt pois syntejä. Sen sijaan Johanneksen kastamat ihmiset osoittivat julkisesti, että he olivat katuneet Mooseksen lakia vastaan tekemiään syntejä ja päättäneet muuttaa käytöstään. Tällainen katuva asenne auttoi heitä pääsemään Kristuksen luo (Ga 3:24). Näin Johannes valmisti kansan näkemään, ”miten Jumala pelastaa” (Lu 3:3–6). (Ks. Mt 3:2, 8, 11, tutkimisviitteet; sanasto, ”Kaste” ja ”Katuminen”.)
Koko – – väki ja kaikki – – asukkaat: Sanoja ”koko” ja ”kaikki” käytetään tässä hyperbolana. Ne korostavat sitä, miten suurta kiinnostusta Johanneksen saarnaamistyö herätti. Häntä ei tietenkään tullut katsomaan joka ikinen Juudean tai Jerusalemin asukas.
kastoi: Tai ”kastoi upottamalla”. (Ks. Mt 3:11, tutkimisviite, ja sanasto, ”Kaste”.)
tunnustivat avoimesti syntinsä: Ks. Mt 3:6, tutkimisviite.
kamelinkarvavaate: Ks. Mt 3:4, tutkimisviite.
heinäsirkkoja: Ks. Mt 3:4, tutkimisviite.
luonnonhunajaa: Ks. Mt 3:4, tutkimisviite.
voimakkaampi: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.
sandaaliensa: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.
kastoin teidät: Tai ”kastoin teidät upottamalla”. (Ks. Mt 3:11, tutkimisviite, ja sanasto ”Kaste”.)
kastaa teidät pyhällä hengellä: Tai ”kastaa teidät upottamalla pyhässä aktiivisessa voimassa”. Johannes Kastaja ilmoittaa tässä, että Jeesus aloittaisi jotain uutta: kastamisen pyhällä hengellä. Niistä jotka kastetaan Jumalan hengellä, tulee Jumalan hengestä siinneitä poikia, joilla on toivo elää taivaassa ja hallita kuninkaina maata (Il 5:9, 10).
Niinä päivinä: Lu 3:1–3:n mukaan Johannes Kastaja aloitti palveluksensa ”keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena”, ts. vuoden 29 keväällä (ks. Lu 3:1, tutkimisviite). Noin puoli vuotta myöhemmin, syksyllä vuonna 29, Jeesus tuli Johanneksen kastettavaksi (ks. liite A7).
Heti: Ensimmäinen 11 kohdasta, joissa kreikan sana euthýs esiintyy Mr 1. luvussa (Mr 1:10, 12, 18, 20, 21, 23, 28, 29, 30, 42, 43). Se on käännetty tekstiyhteyden mukaan vastineilla ”heti”, ”samassa”, ”saman tien” ja ”viipymättä”. Markus käyttää tätä sanaa evankeliumissaan usein – yli 40 kertaa – ja se tuo kertomukseen elävyyttä ja nopeatempoisuutta.
hän: Viittaa ilmeisesti Jeesukseen. Kuten Joh 1:32, 33 osoittaa, myös Johannes Kastaja näki, mitä tapahtui, mutta Markus näyttää kuvailevan tilannetta Jeesuksen näkökulmasta.
taivas: Ks. Mt 3:16, tutkimisviite.
taivas jakautui: Jumala sai ilmeisesti aikaan sen, että taivaalliset asiat avautuivat Jeesukselle ja hänen mieleensä palautui ehkä tässä vaiheessa hänen elämänsä ennen ihmiseksi tuloa. Se mitä Jeesus puhui kasteensa jälkeen, varsinkin hänen lämmin, yksityiskohtainen rukouksensa pesah-iltana vuonna 33, osoittaa, että hän tiesi eläneensä ennen ihmiseksi tuloaan. Tuo rukous osoittaa myös, että hän muisti Isänsä sanat ja teot sekä sen kunniakkaan aseman, joka hänellä itsellään oli ollut taivaassa. (Joh 6:46; 7:28, 29; 8:26, 28, 38; 14:2; 17:5.) Nämä muistot palautettiin Jeesuksen mieleen ehkä silloin kun hänet kastettiin ja voideltiin.
hänen päälleen: Tai ”häneen”, ts. meni häneen.
kuin kyyhkynen: Kyyhkysillä oli pyhä käyttötarkoitus ja lisäksi symbolinen merkitys. Niitä uhrattiin uhreina (Mr 11:15; Joh 2:14–16). Ne symboloivat viattomuutta ja puhtautta (Mt 10:16). Kun Nooa päästi arkista vapaaksi kyyhkysen, se toi palatessaan oliivipuun lehden, mikä osoitti, että tulvavedet olivat väistymässä (1Mo 8:11) ja että levon ja rauhan aika oli alkamassa (1Mo 5:29). Jeesuksen kasteen yhteydessä Jehova saattoi siis kohdistaa kyyhkysen avulla huomion Jeesuksen rooliin Messiaana. Puhtaana ja synnittömänä Jumalan Poikana hän uhraisi elämänsä ihmiskunnan puolesta ja loisi näin perustan levon ja rauhan aikakaudelle, joka koittaisi, kun hän hallitsisi kuninkaana. Kasteen yhteydessä Jeesuksen päälle laskeutuva Jumalan henki eli aktiivinen voima saattoi näyttää samalta kuin kyyhkynen, kun se lähestyy pesäänsä siipiään räpyttäen.
Taivaasta kuului ääni: Ensimmäinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Mr 9:7; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)
Sinä olet minun – – Poikani: Jeesus oli henkiolentona Jumalan Poika (Joh 3:16). Kun hän syntyi ihmiseksi, hänestä tuli samanlainen ”Jumalan poika” kuin täydellinen Aadam oli ollut (Lu 1:35; 3:38). Tuntuu kuitenkin järkevältä, että Jumala ei tässä pelkästään kertonut, kuka Jeesus oli. Lausumalla nämä sanat pyhän hengen vuodattamisen yhteydessä Jumala ilmeisesti osoitti, että ihminen Jeesus oli hänen hengestä siinnyt Poikansa, joka oli ”syntynyt uudelleen”, niin että hänellä oli toivo palata taivaalliseen elämään. Hänet voideltiin hengellä Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi ja ylimmäiseksi papiksi. (Joh 3:3–6; 6:51; vrt. Lu 1:31–33; Hpr 2:17; 5:1, 4–10; 7:1–3.)
Olen hyväksynyt sinut: Tai ”Olen mieltynyt sinuun”, ”Saan sinusta paljon iloa”. Samaa ilmausta käytetään Mt 12:18:ssa. Siinä lainataan Jes 42:1:tä, joka koskee luvattua Messiasta eli Kristusta. Pyhän hengen vuodattaminen ja Jumalan omasta Pojastaan lausumat sanat osoittivat selvästi, että Jeesus oli luvattu Messias. (Ks. Mt 3:17; 12:18; tutkimisviitteet.)
henki ajoi hänet: Tai ”aktiivinen voima sai hänet menemään”. Kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä Jumalan henkeä. Se voi olla motivoiva voima, joka saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. (Lu 4:1; ks. sanasto, ”Henki”.)
Saatana: Ks. Mt 4:10, tutkimisviite.
villieläinten: Jeesuksen aikana noilla seuduilla oli villieläimiä paljon enemmän kuin nykyään. Erämaassa eli hyeenoja, leijonia, leopardeja, susia ja villisikoja. Markus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka mainitsee, että alueella oli villieläimiä. Hän näyttää kirjoittaneen ensisijaisesti roomalaisille ja muille ei-juutalaisille lukijoille, jotka eivät ehkä tunteneet Israelin maantiedettä.
Määräaika on kulunut umpeen: Tässä tekstiyhteydessä ”määräaika” (kreik. kairós) viittaa Raamatussa ennustettuun ajankohtaan, jolloin Jeesus aloitti palveluksensa maan päällä. Silloin ihmisille avautui tilaisuus uskoa hyvään uutiseen. Samaa kreikan sanaa käytetään tarkastamisen ”ajasta”, joka alkoi Jeesuksen aloittaessa palveluksensa (Lu 12:56; 19:44), ja hänen kuolemansa ”määräajasta” (Mt 26:18).
Jumalan valtakunta: Kreikan ilmaus esiintyy Markuksen evankeliumissa 14 kertaa. Matteus käyttää sitä vain 4 kertaa (Mt 12:28; 19:24; 21:31; 21:43) mutta rinnakkaisilmausta ”taivaan valtakunta” noin 30 kertaa (vrt. Mr 10:23:a Mt 19:23, 24:ään). Valtakunta oli Jeesuksen teema, kun hän saarnasi (Lu 4:43). Neljässä evankeliumissa mainitaan valtakunta yli 100 kertaa, ja useimmissa näistä kohdista siitä puhui Jeesus. (Ks. Mt 3:2; 4:17; 25:34; tutkimisviitteet.)
Galileanjärven: Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.
heittämässä verkkojaan: Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.
kalastajia: Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.
ihmisten kalastajia: Ks. Mt 4:19, tutkimisviite.
seurasivat häntä: Ks. Mt 4:20, tutkimisviite.
Sebedeuksen: Ks. Mt 4:21, tutkimisviite.
Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen: Ks. Mt 4:21, tutkimisviite.
työntekijöineen: Tai ”palkkalaisineen”. Ainoastaan Markus kertoo, että Sebedeus ja hänen poikansa olivat palkanneet ”työntekijöitä” kalastusyritykseensä. Hän sai tämän tiedon ehkä Pietarilta, joka oli ilmeisesti tuon yrityksen osakas ja useimpien Markuksen kuvailemien tapahtumien silminnäkijä (Lu 5:5–11; ks. myös ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”). Koska Sebedeus ja hänen poikansa olivat palkanneet työntekijöitä ja heillä oli Luukkaan kertomuksen mukaan enemmän kuin yksi vene, heidän kalastusyrityksensä selvästikin menestyi. (Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.)
Kapernaumiin: Ks. Mt 4:13, tutkimisviite.
synagogaan: Ks. sanasto.
hänen opetustavastaan: Tai ”hänen opetuksestaan”. Ilmaus viittaa siihen, miten Jeesus opetti, eli hänen opetusmenetelmiinsä, ja siihen, mitä hän opetti.
eikä niin kuin kirjanoppineet: Tai ”eikä niin kuin lainoppineet”. Jeesus ei lainaa kunnioitettuja rabbeja auktoriteetteina niin kuin kirjanoppineet, vaan hän puhuu Jehovan edustajana – niin kuin sellainen, jolla on arvovaltaa – ja perustaa opetuksensa Jumalan sanaan (Joh 7:16).
epäpuhtaan hengen: Markus käyttää tätä ilmausta synonyymisesti sanan ”demoni” kanssa (vrt. Mr 1:23, 26, 27:ää 1:34, 39:ään sekä Mr 3:11, 30:tä 3:15, 22:een). Ilmaus korostaa demonien moraalista ja hengellistä epäpuhtautta sekä heidän epäpuhdasta vaikutustaan ihmisiin.
mies, joka huusi: Mies huusi jakeessa 24 olevat sanat, mutta Jeesus nuhteli epäpuhdasta henkeä, josta miehen sanat olivat lähtöisin (Mr 1:25; Lu 4:35).
Mitä sinä meistä haluat: Ks. Mt 8:29, tutkimisviite.
meistä – – Tiedän: Jakeessa 23 mainitaan ainoastaan yksi epäpuhdas henki, joten henki, joka piti miestä vallassaan, käytti monikkoa (”meistä”) ilmeisesti viitatessaan muihinkin demoneihin ja sitten yksikköä (”tiedän”) puhuessaan vain itsestään.
Ole hiljaa: Kreikan verbi merkitsee kirjaimellisesti ’sitoa suu’, ’laittaa kuonokoppa’. Epäpuhdas henki tiesi, että Jeesus oli Kristus eli Messias, ja puhutteli häntä ”Jumalan Pyhäksi” (jae 24), mutta Jeesus ei antanut demonien todistaa hänestä (Mr 1:34; 3:11, 12).
Simonin anoppi: Ks. Lu 4:38, tutkimisviite.
sairaana kuumeessa: Ks. Lu 4:38, tutkimisviite.
kun aurinko oli laskenut: Sapattipäivä päättyi auringonlaskuun (3Mo 23:32; Mr 1:21; ks. Mt 8:16; 26:20; tutkimisviitteet). Sen jälkeen kaikki juutalaiset saattoivat vapaasti tuoda sairaita parannettaviksi tarvitsematta pelätä kritiikkiä (vrt. Mr 2:1–5; Lu 4:31–40).
sairaita ja demonien riivaamia: Demonit aiheuttivat joskus fyysisiä ongelmia ihmisille, joita he pitivät vallassaan (Mt 12:22; 17:15–18). Raamatussa tehdään kuitenkin ero tavallisten sairauksien ja demonien aiheuttamien terveyshaittojen välillä. Olipa ihmisten kärsimysten syynä mikä tahansa, Jeesus paransi heidät. (Mt 4:24; 8:16; Mr 1:34.)
koko kaupunki: Sanaa ”koko” käytetään tässä ilmeisesti hyperbolana kuten Mr 1:5:ssä, ja se kuvailee elävästi suurta ihmisjoukkoa.
he tiesivät hänen olevan Kristus: Joissain kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”he tiesivät hänet”, jolloin kohta voitaisiin kääntää ”he tiesivät, kuka hän oli”. Rinnakkaiskertomuksessa Lu 4:41:ssä sanotaan: ”He tiesivät hänen olevan Kristus.”
Kaikki: Ilmeisesti hyperbola, joka korostaa sitä, että suuri ihmisjoukko etsi Jeesusta.
saarnasi – – ympäri Galileaa: Tästä alkoi Jeesuksen ensimmäinen saarnamatka Galileassa neljän vastavalitun opetuslapsen – Pietarin, Andreaan, Jaakobin ja Johanneksen – kanssa (Mr 1:16–20; ks. liite A7).
spitaalinen: Ks. Mt 8:2, tutkimisviite, ja sanasto ”Spitaali”.
polvistui: Muinaisessa Lähi-idässä polvistuminen ilmaisi kunnioitusta, varsinkin silloin kun pyydettiin jotain ylemmässä asemassa olevilta ihmisiltä. Markus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka käyttää juuri tätä ilmausta tässä yhteydessä.
liikuttui säälistä: Tai ”liikuttui myötätunnosta”. (Ks. Mt 9:36, tutkimisviite.) Muutamissa nykyajan raamatunkäännöksissä lukee ”närkästyi” tai ”vihastui”, mutta lukutapa ”liikuttui säälistä” tai ”liikuttui myötätunnosta” on useimmissa vanhoissa käsikirjoituksissa, mukaan luettuina varhaisimmat ja arvovaltaisimmat käsikirjoitukset. Lisäksi tekstiyhteys tukee sitä, että Jeesusta ei motivoinut viha vaan sääli.
kosketti häntä: Ks. Mt 8:3, tutkimisviite.
Minä haluan: Ks. Mt 8:3, tutkimisviite.
Älä sano mitään kenellekään: Jeesus antoi tämän ohjeen todennäköisesti siksi, että hän ei halunnut saada nimeä itselleen eikä tehdä mitään, mikä veisi huomion pois Jehova Jumalasta ja valtakunnan hyvästä uutisesta. Näin hän täytti Jes 42:1, 2:n profeetalliset sanat, joiden mukaan Jehovan palvelija ”ei anna äänensä kuulua kadulla”, ts. ei toimi huomionhakuisesti (Mt 12:15–19). Jeesuksen nöyrä asenne oli virkistävä vastakohta tekopyhien ihmisten asenteelle. Hän tuomitsi heidät siksi, että he rukoilivat ”pääkatujen kulmissa, jotta ihmiset näkisivät heidät”. (Mt 6:5.) Jeesus nähtävästi halusi, että vankat todisteet saisivat ihmiset vakuuttumaan siitä, että hän on Kristus, eivät sensaatiohakuiset puheet hänen ihmeistään.
näyttämään itsesi papille: Mooseksen lain mukaan papin täytyi vahvistaa, että spitaalinen oli parantunut. Spitaalista parantuneen piti matkustaa temppeliin ja viedä uhriksi se, mitä Mooses oli käskenyt. (3Mo 14:2–32.)
Media
Tapahtumat on lueteltu aikajärjestyksessä silloin kun mahdollista.
Evankeliumien karttoihin on merkitty eri tapahtumia.
1. Johannes Kastajan palvelus erämaassa Jordanin lähellä (Mt 3:1, 2; Mr 1:3–5; Lu 3:2, 3).
2. Jeesus kastetaan Jordanissa; Jehova ilmaisee, että Jeesus on hänen Poikansa (Mt 3:13, 16, 17; Mr 1:9–11; Lu 3:21, 22).
3. Jeesus alkaa saarnata Galileassa (Mt 4:17; Mr 1:14, 15; Lu 4:14, 15).
4. Jeesus kutsuu Galileanjärven rannalla neljä opetuslasta ”ihmisten kalastajiksi” (Mt 4:18–22; Mr 1:16–20).
5. Jeesus opettaa Kapernaumin synagogassa (Mr 1:21; Lu 4:31, 38).
6. Jeesus nousee Kapernaumin lähellä vuorelle ja valitsee 12 apostolia (Mr 3:13–15; Lu 6:12, 13).
7. Jeesus tyynnyttää rajun myrskytuulen Galileanjärvellä (Mt 8:23–26; Mr 4:37–39; Lu 8:22–24).
8. Verenvuodosta kärsivä nainen parannetaan, luultavasti Kapernaumissa (Mt 9:19–22; Mr 5:25–29; Lu 8:43, 44).
9. Jeesus ruokkii noin 5 000 miestä Galileanjärven koillispuolella (Mt 14:19–21; Mr 6:39–42, 44; Lu 9:14, 16, 17; Joh 6:10, 11).
10. Jeesus lähettää opetuslapset veneellä kohti Betsaidaa (Mt 14:22; Mr 6:45).
11. Jeesus parantaa syyrialais-foinikialaisen naisen tyttären Tyroksen ja Sidonin seudulla (Mt 15:21, 22, 28; Mr 7:24–26, 29).
12. Jeesus kulkee Dekapoliin seudun kautta matkallaan Galileanjärvelle (Mr 7:31).
13. Jeesus parantaa sokean miehen Betsaidassa (Mr 8:22–25).
14. Jeesus opettaa ihmisiä Pereassa (Mt 19:1–3; Mr 10:1, 2).
15. Jeesus parantaa sokeat miehet Jerikon lähellä (Mt 20:29, 30, 34; Mr 10:46, 47, 51, 52; Lu 18:35, 40–43).
16. Jeesus puhdistaa temppelin (Mt 21:12, 13; Mr 11:15–17; Lu 19:45, 46).
17. Jeesus näkee temppelin rahalippaiden luona naisten esipihalla köyhän lesken, joka antaa lahjoitukseksi kaksi kolikkoa (Mr 12:42–44; Lu 21:1–4).
18. Ollessaan menossa temppelistä Öljymäelle Jeesus ennustaa temppelin tuhon (Mt 24:1, 2; Mr 13:1, 2; Lu 21:5, 6).
19. Jerusalemissa tehdään valmisteluja pesahia varten (Mr 14:13–16; Lu 22:10–13).
20. Jeesus viedään ylimmäisen papin Kaifaan taloon (Mt 26:57–59; Mr 14:60–62; Lu 22:54).
21. Jeesus seisoo jälleen sanhedrinin edessä, tällä kertaa sanhedrininsalissa (Mr 15:1; Lu 22:66–69).
Raamatussa ”erämaaksi” käännetyt alkukieliset sanat (hepr. midbár, kreik. érēmos) tarkoittavat yleensä harvaan asuttua, viljelemätöntä maata, usein pensas-, heinä- tai ruohoaroa ja joskus laidunmaata. Niitä voidaan käyttää myös vedettömistä seuduista, joita voitaisiin sanoa jo aavikoiksi. Evankeliumeissa erämaa tarkoittaa tavallisesti Juudean erämaata. Siellä Johannes asui ja saarnasi ja Paholainen kiusasi Jeesusta. (Mr 1:12.)
Johannes käytti kamelinkarvasta kudottua vaatetta ja nahkavyötä, jossa pystyi kuljettamaan pieniä tavaroita. Profeetta Elialla oli samanlaiset vaatteet (2Ku 1:8). Kamelinkarvasta kudottu kangas oli karheaa, ja sitä käyttivät yleensä köyhät, kun taas rikkaat pukeutuivat pehmeisiin silkki- tai pellavavaatteisiin (Mt 11:7–9, alav.). Koska Johannes oli ollut syntymästään saakka nasiiri, hänen hiuksiaan ei ollut ehkä koskaan leikattu. Hänen vaatetuksestaan ja ulkoasustaan näkyi todennäköisesti heti, että hän eli yksinkertaista elämää ja oli täysin omistautunut Jumalan tahdon tekemiseen.
Raamatussa sanaa ”heinäsirkat” käytetään erilaisista heinäsirkkalajeista, joilla on lyhyet tuntosarvet, erityisesti kulkusirkoista, jotka vaeltavat suurina parvina. Erään Jerusalemissa tehdyn analyysin mukaan aavikkokulkusirkoissa on 75 prosenttia proteiinia. Nykyään sirkkoja syödään Lähi-idässä paahdettuina, keitettyinä, paistettuina tai kuivattuina, ja tavallisesti jalat ja siivet poistetaan. Näiden hyvin proteiinipitoisten hyönteisten sanotaan maistuvan vähän katkaravulta tai taskuravulta.
Kuvassa näkyy villimehiläisten rakentama pesä (1) ja täysiä hunajakennoja (2). Hunaja, jota Johannes söi, oli ehkä tuolla alueella esiintyvän Apis mellifera syriaca -mehiläisen valmistamaa. Tämä aggressiivinen laji on hyvin sopeutunut elämään Juudean erämaan kuumassa ja kuivassa ilmastossa, mutta se ei sovellu mehiläistarhaukseen. Israelissa oli kuitenkin jo 800-luvulla eaa. mehiläistarhoja, joissa hunajamehiläisiä hoidettiin savilieriöissä. Lukuisia tällaisten pesien jäännöksiä on löytynyt Jordaninlaaksosta keskeltä erästä muinaista kaupunkialuetta (nyk. Tel Rehov). Näissä pesissä valmisti hunajaa ilmeisesti mehiläislaji, joka oli tuotu nykyisen Turkin alueelta.
Raamatun ajan sandaaleissa oli litteä nahka-, puu- tai kuitupohja, joka sidottiin jalkaan nahkahihnoilla. Sandaaleilla oli symbolista merkitystä joissain liiketoimissa, ja lisäksi niitä käytettiin kielikuvana. Esimerkiksi jos mies kieltäytyi Mooseksen lain alaisuudessa menemästä naimisiin veljensä lesken kanssa, leski veti häneltä sandaalin jalasta ja miehen sukua alettiin kutsua halveksivasti nimellä ”Sen suku, jolta on vedetty sandaali pois” (5Mo 25:9, 10). Omaisuuden tai lunastusoikeuden siirtoa kuvattiin sillä, että mies riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle osapuolelle (Ru 4:7). Jonkun toisen sandaalien kantamista tai niiden hihnojen avaamista pidettiin halpa-arvoisena tehtävänä, jonka yleensä hoiti orja. Johannes Kastaja havainnollisti tämän tavan avulla sitä, että hän oli alempiarvoinen kuin Kristus.
Johannes kastoi Jeesuksen Jordanissa. Tarkkaa paikkaa ei tiedetä.
Kuva on otettu kalliolta Nasaretin läheltä etelään päin. Hedelmällinen Jisreelinlaakso, joka mainitaan monissa Raamatun kertomuksissa, levittäytyy itään ja länteen (Jos 17:16; Tu 6:33; Ho 1:5). Kaukana vasemmalla näkyy Moren kukkula ja sen rinteellä Neinin kylä. Samalla paikalla sijaitsi Nainin kaupunki, jossa Jeesus herätti kuolleista lesken pojan. (Tu 7:1; Lu 7:11–15.) Keskellä horisonttia häämöttää Gilboanvuori (1Sa 31:1, 8). Jeesus kasvoi läheisessä Nasaretissa, ja hän ehkä tuli tänne katsomaan Israelin historian keskeisiä paikkoja (Lu 2:39, 40).
Tällä karulla seudulla Johannes Kastaja aloitti palveluksensa ja Paholainen kiusasi Jeesusta.
Erämaassa, jossa Jeesus oli noin 40 päivää ja yötä, asui muun muassa leijonia (1), leopardeja (2) ja juovahyeenoja (3). Leijonia ei ole tavattu tällä alueella satoihin vuosiin, mutta leopardeja ja hyeenoja siellä on edelleen, vaikka niitä on viime vuosina nähty vain harvoin.
Kalastajat käyttivät Galileanjärvellä kahdenlaisia heittoverkkoja: pikkukaloja pyydettiin verkolla, jossa oli pieni silmäkoko, ja suurempia kaloja varten oli verkko, jossa oli suurempi silmäkoko. Nuotan vetämiseen tarvittiin ainakin yksi vene ja useita miehiä, mutta heittoverkkoa pystyi käyttämään yksi kalastaja, joka oli veneessä tai seisoi rannalla tai rantavedessä. Heittoverkon halkaisija oli ehkä 6 m tai enemmän, ja sen ulkoreunaan oli kiinnitetty kiviä tai lyijypainoja. Jos se heitettiin oikein, se aukesi pyöreäksi ennen kuin laskeutui veteen. Verkko vajosi pohjaan painava reuna edellä, ja kalat jäivät sen sisään. Kalastaja haki saaliin verkosta sukeltamalla tai veti verkon varovasti rantaan. Heittoverkon käyttö oli kovaa työtä, ja se vaati suurta taitoa.
Raamatussa mainitaan usein Galileanjärven yhteydessä kalat, kalastajat ja kalastaminen. Tuossa järvessä elää noin 20 kalalajia, joista vain kymmenkunta on pyyntikaloja. Nämä voidaan jakaa kolmeen kaupallisesti merkittävään ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on kolme karppeihin kuuluvaa barbilajia (kuvassa Barbus longiceps) (1). Joillain barbilajeilla on suupielessä viiksisäikeitä, mistä tulee barbien seemiläinen nimi biny ’karva’, ’säie’. Nämä kalat syövät kotiloita ja muita nilviäisiä sekä pikkukaloja. Yksi lajeista voi kasvaa 75 cm pitkäksi, ja se voi painaa yli 7 kg. Toinen ryhmä ovat kirjoahveniin kuuluvat tilapiat (kuvassa Tilapia galilea) (2). Viidellä tilapialajilla on kampamaiset selkäevät; niiden kotoperäinen nimi musht tuleekin ’kampaa’ merkitsevästä arabian sanasta. Yksi lajeista voi kasvaa noin 45 cm pitkäksi, ja se voi painaa 2 kg. Kolmannessa ryhmässä on eräs särkikaloihin kuuluvan Acanthobrama-suvun laji (kuvassa Acanthobrama terrae sanctae) (3), joka muistuttaa pientä silliä. Sitä on muinaisista ajoista asti säilötty suolaliemeen.
Kuvassa näkyvät vaaleat kalkkikiviseinät kuuluvat synagogaan, joka rakennettiin jolloinkin 100-luvun lopun ja 400-luvun alun välisenä aikana. Jotkut uskovat, että vaalean osan alla olevat tummat basalttirakenteet ovat ensimmäisellä vuosisadalla rakennetun synagogan jäännöksiä. Siinä tapauksessa tämä voi olla yksi niistä paikoista, joissa Jeesus opetti, ja mahdollisesti paikka, jossa hän paransi Mr 1:23–27:ssä ja Lu 4:33–36:ssa mainitun demonien riivaaman miehen.