Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mitä voimme oppia Marian esimerkistä?

Mitä voimme oppia Marian esimerkistä?

 Mitä voimme oppia Marian esimerkistä?

Onko jokin odottamaton ongelma tai vastuu tuntunut sinusta joskus ylivoimaiselta? Oletko uupunut päivittäiseen raatamiseen toimeentulon hyväksi? Kenties kuulut niihin miljooniin, jotka ovat peloissaan ja ymmällään, koska heidän on täytynyt paeta kotimaastaan. Ja kukapa meistä ei olisi kokenut sitä syvää tuskaa ja tyhjyydentunnetta, jonka läheisen kuolema aiheuttaa.

TIESITKÖ, että Jeesuksen äiti Maria kävi läpi kaiken tämän? Lisäksi hän kohtasi nämä haasteet menestyksellisesti. Mitä voimme oppia hänen esimerkistään?

Maria tunnetaan ympäri maailman, eikä ihme, sillä hänellä oli ainutlaatuinen osa Jumalan tarkoituksessa. Miljoonat ihmiset pitävät Mariaa suuressa arvossa. Katolinen kirkko kunnioittaa häntä rakastettuna äitinä sekä uskon, toivon ja rakkauden esimerkkinä. Monille on opetettu, että Maria johtaa ihmisiä Jumalan luo.

Mikä on sinun näkemyksesi Jeesuksen äidistä? Mikä vielä tärkeämpää, millainen on Jumalan näkemys?

Ainutlaatuinen tehtävä

Maria, Heelin tytär, kuului israelilaiseen Juudan heimoon. Hänet mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran erään hyvin erikoisen tapahtuman yhteydessä. Hänen luokseen tuli enkeli, joka sanoi: ”Päivää, suuresti suosittu, Jehova on sinun kanssasi.” Maria tuli ensin levottomaksi ja ”alkoi pohdiskella, millainen tervehdys tämä mahtaisi olla”. Enkeli kertoi, että Maria oli valittu hämmästyttävään mutta äärimmäisen vastuulliseen tehtävään: hän tulisi raskaaksi ja synnyttäisi ja kasvattaisi Jumalan Pojan. (Luukas 1:26–33.)

Millainen vastuu tämän nuoren naimattoman naisen harteille asetettiinkaan! Miten hän reagoi? Maria on saattanut miettiä, uskoisiko häntä kukaan. Menettäisikö hän raskauden vuoksi sulhasensa Joosefin, tai saattaisiko se hänet julkisen häpeän kohteeksi? (5. Mooseksen kirja 22:20–24.) Hän ei kuitenkaan epäröinyt ottaa vastaan tätä merkittävää tehtävää.

Marian vahva usko sai hänet alistumaan Jumalansa Jehovan tahtoon. Hän oli varma, että Jumala huolehtisi hänestä. Siksi hän huudahti: ”Katso: Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” Maria oli valmis kohtaamaan edessä olevat haasteet, koska hän piti hänelle tarjottua tehtävää suurena siunauksena. (Luukas 1:38.)

Kun Maria kertoi Joosefille olevansa raskaana, tämä aikoi purkaa heidän kihlauksensa. Sen on täytynyt olla ahdistavaa aikaa heille molemmille. Raamattu ei  kerro, kuinka kauan tämä vaikea tilanne kesti, mutta epäilemättä sekä Maria että Joosef olivat todella huojentuneita, kun Jehovan enkeli näyttäytyi Joosefille. Tuo Jumalan sanansaattaja vahvisti, ettei Maria ollut syyllistynyt väärintekoon. Hän selitti, miten epätavallinen raskaus oli saanut alkunsa, ja kehotti Joosefia ottamaan Marian vaimokseen. (Matteus 1:19–24.)

Vaikeita aikoja

Nykyään monet odottavat äidit valmistautuvat lapsen syntymään kuukausien ajan, ja Maria on saattanut tehdä samoin. Tämä olisi hänen esikoisensa. Yllättävät tapahtumat kuitenkin mutkistivat hänen suunnitelmiaan. Keisari Augustus määräsi väestönlaskennan, minkä vuoksi kaikkien oli mentävä henkikirjoitettaviksi kaupunkiin, josta heidän sukunsa oli lähtöisin. Niinpä Joosef otti yhdeksännellä kuulla olevan Marian mukaansa noin 150 kilometrin matkalle – jonka tämä todennäköisesti ratsasti aasilla! Betlehem oli ääriään myöten täynnä, ja Marian täytyi päästä johonkin rauhalliseen paikkaan synnyttämään, mutta tarjolla ei ollut muuta kuin talli. Tallissa synnyttäminen ei varmasti ollut Marialle helppoa. Hän on saattanut olla sekä hämillään että peloissaan.

Näinä elämänsä kriittisinä hetkinä Maria epäilemättä vuodatti sydämensä Jehovalle luottaen siihen, että Jehova pitäisi huolen hänestä ja pienokaisesta. Myöhemmin paikalle saapui joukko paimenia katsomaan lasta. He kertoivat, että enkelit olivat kutsuneet lasta ”Pelastajaksi, joka on Kristus, Herra”. Tämän jälkeen sanotaan: ”Maria alkoi säilyttää kaikkia näitä sanoja ja teki päätelmiä sydämessään.” Hän mietti kuulemaansa ja ammensi siitä voimaa. (Luukas 2:11, 16–19.)

 Miten on meidän laitamme? Joudumme todennäköisesti kokemaan elämässämme kärsimystä. Raamattu osoittaa, että muun muassa ”aika ja sattuma” voivat kohdata meitä kaikkia ja tuoda tiellemme kaikenlaisia vaikeuksia (Saarnaaja 9:11). Jos niin käy, katkeroidummeko ja syytämmekö Jumalaa? Eikö olisikin parempi jäljitellä Marian asennetta ja pyrkiä pääsemään lähemmäs Jehova Jumalaa hankkimalla tietoa hänen Sanastaan Raamatusta ja sitten miettimällä oppimaamme? Tämä varmastikin auttaa meitä kestämään koettelemuksia.

Köyhyys ja pakolaisuus

Maria kohtasi myös muita vastoinkäymisiä. Hän joutui esimerkiksi elämään köyhyydessä ja pakenemaan kotimaastaan. Oletko sinä kokenut jotain vastaavaa? Erään raportin mukaan ”puolet maailman väestöstä – lähes kolme miljardia ihmistä – elää alle kahdella dollarilla päivässä” ja miljoonilla muilla on vaikeuksia saada rahat riittämään, vaikka he asuvat vauraina pidetyissä maissa. Tunnetko sinä olevasi joskus perin pohjin uuvuksissa raadettuasi päivästä toiseen sen hyväksi, että perheellä olisi ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä?

Raamattu antaa ymmärtää, että Joosef ja Maria olivat suhteellisen köyhiä. Mistä tämä käy ilmi? Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa paljastetaan heistä vain vähän yksityiskohtia, mutta se kerrotaan, että Maria meni Joosefin kanssa temppeliin 40 päivää synnytyksen jälkeen uhraamaan vaaditun uhrin: ”parin turturikyyhkyjä tai kaksi kyyhkysenpoikaa” (Luukas 2:22–24). * Tämä uhri oli sallittu vain niille, joilla ei ollut varaa uhrata nuorta pässiä. Joosefin ja Marian toimeentulo oli siis todennäköisesti tiukassa. Kaikesta huolimatta he onnistuivat luomaan kotiinsa rakkaudellisen ilmapiirin. He epäilemättä pitivät hengelliset asiat etusijalla (5. Mooseksen kirja 6:6, 7).

Pian Jeesuksen syntymän jälkeen Marian elämä mullistui jälleen. Enkeli käski Joosefia pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin (Matteus 2:13–15). Tämä oli jo toinen kerta, kun Marian täytyi lähteä tutusta ympäristöstä, mutta tällä kertaa hänen oli mentävä vieraaseen maahan. Egyptissä oli suuri juutalaisyhteisö, joten Maria ja Joosef pystyivät ehkä asumaan oman kansansa keskuudessa. Silti vieraassa maassa eläminen saattoi tuntua vaikealta ja hämmentävältä. Kuulutko perheinesi niihin miljooniin, joiden on täytynyt jättää kotimaansa kenties lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi tai vaaran välttämiseksi? Jos kuulut, voit ymmärtää, millaisia vastoinkäymisiä Maria on saattanut kohdata Egyptissä.

Rakastava vaimo ja äiti

Jeesuksen syntymää ja lapsuutta koskevia kertomuksia lukuun ottamatta Mariasta puhutaan evankeliumeissa hyvin vähän. Tiedämme kuitenkin, että Marialla ja Joosefilla oli Jeesuksen lisäksi ainakin kuusi muuta lasta. Se voi tuntua yllättävältä, mutta huomaa, mitä evankeliumeissa kerrotaan.

Joosef arvosti suuresti Marian saamaa kunniaa synnyttää Jumalan Poika. Siksi hän pidättyi olemasta sukupuolisuhteissa Marian kanssa ennen Jeesuksen syntymää. Matteuksen 1:25:ssä todetaan, että Joosef ”ei ollut sukupuolisuhteissa hänen kanssaan, ennen kuin tämä synnytti pojan”. Ilmaus ”ennen kuin”  osoittaa, että Jeesuksen syntymän jälkeen Joosef ja Maria viettivät normaalia avioelämää. Evankeliumeista käykin ilmi, että Maria sai Joosefin kanssa lapsia, sekä poikia että tyttäriä. Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas olivat Jeesuksen velipuolia. Tyttäriä Marialla oli ainakin kaksi. (Matteus 13:55, 56.) Näiden lasten syntymään ei kuitenkaan liittynyt mitään yliluonnollista. *

Maria oli hengellismielinen ihminen. Vaikka Laki ei vaatinut naisia käymään Jerusalemissa pesah-juhlassa, Marialla oli tapana mennä sinne Joosefin kanssa joka vuosi (Luukas 2:41). Se merkitsi vuosittain lähes 300 kilometrin edestakaista matkaa kasvavan perheen kanssa! Tosin nuo matkat olivat koko perheelle varmasti iloisia tapahtumia.

Monet naiset jäljittelevät nykyään Marian hienoa esimerkkiä. He työskentelevät kovasti ja epäitsekkäästi täyttääkseen raamatulliset velvollisuutensa ja osoittavat usein suurta kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja nöyryyttä. Marian asenteen miettiminen auttaa heitä pitämään hengelliset asiat oman mukavuuden- ja nautinnonhalun edellä. He tietävät sen, minkä Maria epäilemättä tiesi: Jumalan palvominen yhdessä puolison ja lasten kanssa vahvistaa ja yhdistää perhettä.

Kun Maria ja Joosef olivat kerran palaamassa kotiin pesah-juhlasta Jerusalemista – todennäköisesti mukanaan jo monta lasta – he huomasivat 12-vuotiaan Jeesuksen puuttuvan joukosta. Voit vain kuvitella, miten huolissaan Maria on ollut niiden kolmen päivän ajan, jotka he etsivät poikaa kuumeisesti. Kun Maria  ja Joosef sitten löysivät Jeesuksen temppelistä, tämä sanoi: ”Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” Jälleen kerran Marian todetaan ”säilyttäneen huolellisesti kaikkia näitä sanoja sydämessään”. Tämäkin osoittaa, miten hengellinen nainen Maria oli. Hän mietti tarkoin kaikkea, mikä liittyi Jeesukseen. Vuosia myöhemmin hän luultavasti kertoi evankeliumien kirjoittajille värikkäitä muistoja tästä ja muista Jeesuksen varhaisvuosien tapahtumista. (Luukas 2:41–52.)

Kestää menetyksen ja tuskan

Entä mitä tapahtui Joosefille, Jeesuksen ottoisälle? Esiinnyttyään lyhyesti edellä mainitussa kertomuksessa Jeesuksen nuoruudesta Joosef katoaa evankeliumien sivuilta. Jotkut tulkitsevat tämän siten, että Joosef kuoli jonkin aikaa ennen kuin Jeesus aloitti palveluksensa. * Joka tapauksessa Maria näyttää jääneen leskeksi viimeistään Jeesuksen palveluksen loppuun mennessä. Ennen kuolemaansa Jeesus järjesti niin, että apostoli Johannes huolehtisi hänen äidistään (Johannes 19:26, 27). Jeesus olisi tuskin toiminut näin, jos Joosef olisi vielä ollut elossa.

Maria ja Joosef olivat kokeneet paljon yhdessä. Kummallekin oli näyttäytynyt enkeli, ja he olivat paenneet tyrannia, muuttaneet moneen kertaan ja kasvattaneet suuren perheen. He istuivat varmasti monena iltana yhdessä keskustelemassa Jeesuksesta ja pohtimassa, mitä hänen täytyisi kohdata tulevaisuudessa ja miten hyvin he osaisivat häntä siihen valmentaa. Sitten yhtäkkiä Maria oli yksin.

Oletko sinä menettänyt puolisosi? Tunnetko yhä sen tuskan ja tyhjyyden, jonka puolison kuolema aiheuttaa, vielä vuosienkin jälkeen? Maria sai epäilemättä lohtua uskostaan ja siitä tiedosta, että tulee olemaan ylösnousemus (Johannes 5:28, 29). * Tällaiset lohdulliset ajatukset eivät kuitenkaan poistaneet Marian ongelmia. Hänen piti huolehtia lapsistaan ilman aviomiehen tukea niin kuin lukemattomien yksinhuoltajaäitien nykyään.

 On todennäköistä, että kun Joosef kuoli, vastuu perheen elatuksesta lankesi Jeesukselle. Varttuessaan myös Jeesuksen veljet pystyivät kantamaan oman osansa vastuusta. Kun Jeesus oli ”noin kolmikymmenvuotias”, hän lähti kotoa ja aloitti palveluksensa (Luukas 3:23). Useimmat vanhemmat suhtautuvat aikuisen poikansa tai tyttärensä kotoa lähtöön sekavin tuntein. Koska lapset vaativat paljon aikaa ja vaivannäköä ja heitä kasvatettaessa tunteet ovat vahvasti mukana, elämä saattaa heidän lähdettyään tuntua tyhjältä. Onko sinun poikasi tai tyttäresi lähtenyt kotoa työskennelläkseen omien tavoitteittensa hyväksi? Oletko ylpeä lapsistasi mutta toivotko joskus, että he olisivat lähempänä? Silloin voit ymmärtää, miltä Mariasta saattoi tuntua, kun Jeesus lähti kotoa.

Odottamattomia koettelemuksia

Erästä kohtaamaansa koettelemusta Maria oli tuskin osannut odottaa. Kun Jeesus saarnasi, monet seurasivat häntä, mutta ei yksikään hänen omista veljistään. ”Hänen veljensä eivät näet uskoneet häneen”, Raamatussa sanotaan (Johannes 7:5). Maria epäilemättä kertoi heille, mitä enkeli oli kertonut hänelle – että Jeesus oli ”Jumalan Poika” (Luukas 1:35). Mutta Jaakobille, Joosefille, Simonille ja Juudakselle Jeesus oli vain isoveli. Toisin sanoen Marian perheessä oltiin uskonnollisista asioista eri mieltä.

Lannistuiko Maria ja luopuiko hän toivosta muiden lastensa suhteen? Ei missään tapauksessa! Kun Jeesus oli kerran saarnaamassa Galileassa ja meni erääseen taloon syömään, ihmisjoukko kerääntyi kuuntelemaan häntä. Ketkä häntä tulivatkaan silloin etsimään? Hänen äitinsä ja veljensä. Jeesuksen ollessa kotiseudullaan Maria siis seurasi häntä ja ilmeisesti otti muut lapsensa mukaan. Ehkä hän toivoi, että he muuttaisivat käsitystään veljestään. (Matteus 12:46, 47.)

Kenties sinäkin pyrit seuraamaan Jeesusta, vaikka muut perheessäsi eivät halua tehdä niin. Älä lannistu äläkä luovuta! Monet ovat Marian tavoin kärsivällisesti vedonneet perheensä jäseniin vuosikausia ennen kuin näiden asenteessa on tapahtunut todellista muutosta. Tällainen kestävyys on kallisarvoista Jumalan silmissä, vaikuttipa se toisiin ihmisiin tai ei. (1. Pietarin kirje 3:1, 2.)

Vaikein koetus

Marian viimeinen Raamatussa mainittu koetus oli epäilemättä sydäntä raastavin.  Hän näki rakkaan poikansa kokevan tuskallisen kuoleman oman kansansa hylkäämänä. Lapsen kuolemaa on kuvailtu ”äärimmäiseksi menetykseksi”, ”suurinta tuskaa aiheuttavaksi kuolemaksi”, olipa lapsi vielä nuori tai jo aikuinen. Muutama vuosikymmen aiemmin lausutun ennustuksen mukaisesti Mariasta tuntui siltä kuin hänen lävitseen olisi käynyt miekka (Luukas 2:34, 35).

Antoiko Maria tämän viimeisen koetuksen musertaa hänet henkisesti tai heikentää hänen uskoaan Jehovaan? Ei. Seuraavan kerran kun Maria mainitaan Raamatussa, hänestä sanotaan, että hän ”pysyi hellittämättä – – rukouksessa” Jeesuksen opetuslasten kanssa. Eikä hän ollut yksin. Hänen muut poikansa, jotka olivat tähän mennessä alkaneet uskoa vanhempaan veljeensä, olivat hänen kanssaan. Sen on täytynyt tuoda Marialle suurta lohtua. * (Apostolien teot 1:14.)

Maria eli täysipainoisen ja antoisan elämän uskollisena naisena, vaimona ja äitinä. Hänellä oli monia hengellisesti palkitsevia kokemuksia. Hän kesti koetuksia. Kun me kohtaamme odottamattomia vaikeuksia tai perheongelmia, voimme varmasti ottaa oppia Marian uskollisesta kestävyydestä. (Heprealaisille 10:36.)

Mutta mitä voidaan sanoa Marialle osoitettavasta uskonnollisesta kunnioituksesta? Voidaanko sitä perustella sillä, mitä Raamattu kertoo hänen ainutlaatuisesta osastaan Jumalan tarkoituksessa?

[Alaviitteet]

^ kpl 17 Toinen linnuista uhrattiin syntiuhriksi (3. Mooseksen kirja 12:6, 8). Antamalla tällaisen uhrin Maria tunnusti, että hän oli kaikkien muiden epätäydellisten ihmisten tavoin perinyt syntisyyden ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta (Roomalaisille 5:12).

^ kpl 26 Joosefin puuttumista Jeesuksen palvelusta koskevista muistiinmerkinnöistä on pidetty huomionarvoisena, koska niissä mainitaan hänen perheensä muut jäsenet: hänen äitinsä, veljensä ja sisarensa. Esimerkiksi kertomuksessa Kaanassa pidetyistä häistä Maria toimii aktiivisesti ja oma-aloitteisesti, kun taas Joosefista ei puhuta mitään (Johannes 2:1–11). Eräässä toisessa tapauksessa Jeesuksen kotikaupungin asukkaat sanovat Jeesusta ”Marian pojaksi”, eivät Joosefin pojaksi (Markus 6:3).

^ kpl 28 Lisää tietoa Raamatun lupaamasta ylösnousemuksesta on kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? 7. luvussa; julk. Jehovan todistajat.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

 Oliko Jeesuksella veljiä ja sisaria?

Kyllä oli. Jotkut teologit ovat yrittäneet kumota tämän tosiasian, vaikka evankeliumit osoittavat sen selvästi useaan kertaan. (Matteus 12:46, 47; 13:54–56; Markus 6:3.) Kuitenkin myös teorioita, joiden mukaan Maria ei saanut Jeesuksen lisäksi muita lapsia, on kritisoitu. Raamatunoppineet ovat esittäneet seuraavat kaksi huomiota. Ensinnäkin näihin teorioihin on tietty syy: niiden avulla halutaan tukea oppia, joka kehitettiin kauan evankeliumien kirjoittamisen jälkeen, nimittäin oppia Marian ikuisesta neitsyydestä. Toiseksi itse teoriat eivät kestä lähempää tarkastelua.

Esimerkiksi erään teorian mukaan Jeesuksen ”veljet” olivat hänen velipuoliaan, Joosefin poikia aiemmasta avioliitosta. Tämä väite ei voi pitää paikkaansa, sillä se kiistäisi Jeesuksen olevan esikoinen, jolla oli laillinen oikeus periä Daavidin kuninkuus (2. Samuelin kirja 7:12, 13).

Toisen teorian mukaan Jeesuksen veljet olivat todellisuudessa hänen serkkujaan, vaikka Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään eri sanoja veljestä, serkusta ja sukulaisesta. Siksi tutkija Frank E. Gaebelein sanoo näitä teorioita kaukaa haetuiksi. Hän toteaa: ”Luonnollisin tapa tulkita ’veljet’ – – on, että se viittaa Marian ja Joosefin poikiin ja näin ollen Jeesuksen äidinpuoleisiin veljiin.”

[Tekstiruutu s. 7]

 Hänellä oli rohkeutta muutoksen tekemiseen

Maria syntyi juutalaisperheeseen, ja hän harjoitti juutalaista uskontoa. Hän kävi paikallisessa synagogassa eli juutalaisten palvontapaikassa sekä Jerusalemin temppelissä. Saatuaan lisätietoa Jumalan tarkoituksesta hän kuitenkin tajusi, ettei Jumala enää hyväksynyt hänen esi-isiensä perinteitä. Juutalaiset uskonnolliset johtajat tapattivat hänen poikansa, Messiaan. Ennen sitä Jeesus ilmoitti heille: ”Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:38.) Jumala poisti siunauksensa uskonnolliselta järjestelmältä, jonka piirissä Maria oli kasvanut. (Galatalaisille 2:15, 16.)

Kun kristillinen seurakunta perustettiin, Maria oli ehkä viisissäkymmenissä. Mitä hän teki? Ajatteliko hän, että hän oli syntynyt juutalaisen uskonnollisen järjestelmän alaisuuteen ja että hän halusi pysyä uskollisena esi-isiensä perinteille? Sanoiko hän olevansa liian vanha vaihtamaan uskontoaan? Ei suinkaan. Maria ymmärsi, että Jumalan siunaus oli nyt kristillisellä seurakunnalla, joten hänellä oli uskoa ja rohkeutta muutoksen tekemiseen.

[Kuva s. 5]

Pakomatkalla Egyptiin

[Kuva s. 8]

Tuskallisinta, mitä äiti voi kokea