Luukas 1:1–80

1  Monet ovat ryhtyneet kokoamaan kertomusta tosiasioista, joista olemme täysin vakuuttuneita,+  ja ne, jotka alusta asti olivat silminnäkijöitä+ ja sanoman julistajia, välittivät meille nämä samat asiat.+  Niinpä päätin minäkin siksi, että olen tarkoin tutkinut kaikki asiat alusta alkaen, kirjoittaa ne sinulle johdonmukaisessa järjestyksessä,+ arvoisa Teofilos,+  jotta voisit olla täysin varma, että sinulle suullisesti opetetut asiat ovat luotettavia.+  Juudean kuninkaan Herodeksen aikaan+ eli Sakarja-niminen pappi, joka kuului Abian osastoon.+ Hänen vaimonsa oli Aaronin jälkeläinen* ja nimeltään Elisabet.  He molemmat olivat Jumalan silmissä oikeamielisiä, sillä he elivät moitteettomasti kaikkien Jehovan käskyjen ja oikeusnormien mukaan.  Heillä ei kuitenkaan ollut lapsia, koska Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.+  Kun Sakarja oli oman osastonsa vuorolla+ palvelemassa pappina Jumalan edessä,  hänet valittiin papinvirkaan kuuluvan vakiintuneen käytännön mukaan menemään Jehovan pyhäkköön+ suitsuttamaan.+ 10  Suitsutushetken aikana oli joukko ihmisiä rukoilemassa ulkopuolella. 11  Silloin hänelle näyttäytyi Jehovan enkeli, joka seisoi suitsutusalttarin oikealla puolella. 12  Mutta Sakarja huolestui näkemästään ja joutui pelon valtaan. 13  Enkeli sanoi kuitenkin hänelle: ”Älä pelkää, Sakarja, sillä Jumala on kuullut hartaat rukouksesi. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Johannes.+ 14  Sinä tulet iloitsemaan ja riemuitsemaan, ja monet tulevat olemaan iloisia hänen syntymästään,+ 15  sillä hänestä tulee suuri Jehovan silmissä.+ Hän ei saa juoda lainkaan viiniä eikä mitään muuta alkoholia,+ ja hän on täynnä pyhää henkeä jo ennen syntymäänsä.*+ 16  Hän kääntää monet israelilaiset takaisin heidän Jumalansa Jehovan puoleen.+ 17  Hän myös kulkee hänen* edellään Elian hengessä ja voimassa,+ jotta hän kääntäisi isien sydämen takaisin lasten puoleen+ ja auttaisi tottelemattomia toimimaan viisaasti oikeamielisten tavoin. Näin hän valmistaa kansan Jehovalle.”+ 18  Sakarja sanoi enkelille: ”Miten voin olla tästä varma? Minähän olen vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”+ 19  Enkeli vastasi hänelle: ”Minä olen Gabriel,+ joka seison Jumalan edessä,+ ja minut lähetettiin puhumaan kanssasi ja kertomaan sinulle tämä hyvä uutinen. 20  Mutta nyt sinusta tulee mykkä etkä pysty puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä kaikki tapahtuu,+ koska et uskonut minun sanojani, jotka täyttyvät määräaikanaan.” 21  Sillä aikaa ihmiset odottivat Sakarjaa ja ihmettelivät sitä, että hän viipyi pyhäkössä niin pitkään. 22  Kun hän tuli ulos, hän ei pystynyt puhumaan heille, ja he tajusivat, että hän oli juuri nähnyt pyhäkössä yliluonnollisen näyn. Hän viittoili heille mutta pysyi mykkänä. 23  Kun hänen palvelusaikansa päättyi, hän meni kotiinsa. 24  Jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi, eikä tämä lähtenyt kotoaan viiteen kuukauteen. Elisabet sanoi: 25  ”Näin on Jehova nyt tehnyt minulle. Hän on kohdistanut huomionsa minuun ja poistanut häpeäni.”+ 26  Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, enkeli Gabriel+ lähetettiin Jumalan luota Nasaret-nimiseen kaupunkiin Galileaan 27  neitsyen+ luo, joka oli kihloissa Daavidin sukuun kuuluvan Joosef-nimisen miehen kanssa. Neitsyen nimi oli Maria.+ 28  Tullessaan sisään enkeli sanoi hänelle: ”Päivää, sinä suuresti siunattu. Jehova on sinun kanssasi.” 29  Maria tuli kuitenkin hyvin levottomaksi hänen sanoistaan ja mietti, mitä tällainen tervehdys oikein tarkoitti. 30  Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut Jumalan suosion. 31  Sinä tulet raskaaksi* ja synnytät pojan,+ ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Jeesus.+ 32  Hänestä tulee suuri,+ ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi.+ Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen,+ 33  ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin jälkeläisiä ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.”+ 34  Mutta Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voisi tapahtua, kun en ole ollut sukupuolisuhteessa miehen kanssa?”+ 35  Enkeli vastasi: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi,+ ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös lasta, joka syntyy, kutsutaan pyhäksi,+ Jumalan Pojaksi.+ 36  Myös sukulaisesi Elisabet on tullut vanhalla iällään raskaaksi ja odottaa poikaa. Vaikka häntä sanottiin hedelmättömäksi naiseksi, hän on nyt kuudennella kuukaudella, 37  sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”+ 38  Silloin Maria sanoi: ”Olen Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” Sen jälkeen enkeli lähti hänen luotaan. 39  Vähän myöhemmin Maria matkusti kiireesti vuoristoseudulle erääseen Juudan kaupunkiin, 40  ja hän meni Sakarjan kotiin ja tervehti Elisabetia. 41  Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, lapsi hypähti hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi pyhällä hengellä. 42  Hän huusi kovalla äänellä: ”Sinä olet naisista siunatuin, ja siunattu on kohdussasi oleva lapsi! 43  Miten minä voin saada tällaisen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44  Kun kuulin tervehdyksesi, kohdussani oleva lapsi hypähti ilosta. 45  Onnellinen on se nainen, joka uskoi, koska ne Jehovan sanat, jotka hänelle puhuttiin, toteutuvat täysin!” 46  Maria sanoi: ”Sieluni julistaa Jehovan suuruutta,+ 47  eikä henkeni voi olla riemuitsematta Jumalasta, Pelastajastani,+ 48  sillä hän on nähnyt orjattarensa alhaisen aseman.+ Tästä lähtien kaikki sukupolvet sanovat minua onnelliseksi,+ 49  sillä Voimakas on tehnyt minulle suuria, ja pyhä on hänen nimensä.+ 50  Sukupolvesta sukupolveen hän osoittaa armoa niille, jotka pelkäävät* häntä.+ 51  Hän on tehnyt mahtavia tekoja käsivarrellaan.+ Hän on saanut hajaantumaan ne, joiden sydämen aikomukset ovat ylpeitä.+ 52  Hän on syössyt mahtimiehiä valtaistuimilta+ ja korottanut alhaisia.+ 53  Hän on antanut nälkäisille runsaasti hyvää+ ja lähettänyt rikkaita pois tyhjin käsin. 54  Hän on tullut palvelijansa Israelin avuksi, ja hän muistaa osoittaa armoa+ 55  Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen*+ ikuisesti, niin kuin hän lupasi esi-isillemme.” 56  Maria oli Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. 57  Elisabetin synnytyksen aika tuli, ja hän synnytti pojan. 58  Hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Jehova oli osoittanut hänelle suurta armoa, ja he iloitsivat hänen kanssaan.+ 59  Kahdeksantena päivänä, kun lapsi piti ympärileikata,+ he tulivat ja aikoivat antaa hänelle nimeksi Sakarja hänen isänsä mukaan. 60  Lapsen äiti kuitenkin sanoi: ”Ei, vaan hänen nimekseen tulee Johannes.” 61  Tällöin he sanoivat hänelle: ”Suvussasi ei ole ketään sen nimistä.” 62  Sitten he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän halusi lapselle antaa. 63  Niin hän pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti: ”Hänen nimensä on Johannes.”+ He kaikki olivat tästä ihmeissään. 64  Samassa hänen suunsa avautui ja kielensä vapautui, ja hän alkoi puhua+ ja ylistää Jumalaa. 65  Silloin pelko valtasi kaikki lähistöllä asuvat, ja kaikista näistä asioista alettiin puhua koko Juudean vuoristoseudulla. 66  Kaikki, jotka kuulivat niistä, jäivät miettimään niitä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Oli näet selvää, että Jehovan käsi oli lapsen kanssa. 67  Lapsen isä Sakarja täyttyi pyhällä hengellä ja profetoi: 68  ”Ylistetty olkoon Jehova, Israelin Jumala,+ sillä hän on kohdistanut huomionsa kansaansa ja tuonut sille vapautuksen.+ 69  Hän on antanut meille voimakkaan pelastajan+ palvelijansa Daavidin suvusta,+ 70  niin kuin hän lupasi pyhien profeettojensa välityksellä kauan sitten.+ 71  Hän lupasi pelastaa meidät vihollisiltamme ja kaikkien meitä vihaavien käsistä,+ 72  osoittaa meille armoa esi-isiemme vuoksi ja muistaa pyhän liittonsa,+ 73  sen valan, jonka hän vannoi esi-isällemme Abrahamille+ 74  antaakseen meille – sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisten käsistä – kunnian palvella häntä pelottomasti, 75  uskollisesti ja oikein koko elämämme ajan. 76  Mutta sinua, lapsi, tullaan kutsumaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä tulet kulkemaan Jehovan edellä valmistaaksesi hänelle tien,+ 77  kertoaksesi hänen kansalleen siitä, että hän pelastaa heidät antamalla heidän syntinsä anteeksi+ 78  meidän Jumalamme hellän myötätunnon vuoksi. Tämän myötätunnon ansiosta päivänkoiton valo tulee luoksemme ylhäältä+ 79  loistaakseen niille, jotka ovat pimeydessä ja kuoleman varjossa,+ ja ohjatakseen jalkamme rauhan tielle.” 80  Lapsi kasvoi ja kypsyi henkisesti.* Hän eli erämaassa, kunnes hänen tuli aika mennä israelilaisten luo.

Alaviitteet

Kirjaim. ”tyttäriä”.
Tai ”jo äitinsä kohdusta saakka”.
Ts. Jumalan.
Tai ”Kohdussasi tapahtuu sikiäminen”.
Tai ”kunnioittavat syvästi”.
Kirjaim. ”siemenelleen”.
Kirjaim. ”vahvistui hengessä”.

Tutkimisviitteet

Evankeliumi Luukkaan mukaan: Kukaan evankeliumin kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä kertomuksessaan, eivätkä kirjojen nimet ilmeisesti kuulu alkuperäiseen tekstiin. Joissain Luukkaan evankeliumin käsikirjoituksissa nimenä on Euangélion katá Lūkán (Evankeliumi Luukkaan mukaan), joissain taas lyhyempi Katá Lūkán (Luukkaan mukaan). Ei tiedetä tarkkaan, milloin tällaisia kirjojen nimiä alettiin käyttää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne otettiin käyttöön 100-luvulla, koska pitkä nimi esiintyy joissain evankeliumien käsikirjoituksissa, jotka on ajoitettu 100-luvun lopulle tai 200-luvun alkuun. Joidenkin mukaan näistä kertomuksista alettiin käyttää nimitystä ”evankeliumi” (kirjaim. ’hyvä uutinen’, ’hyvä sanoma’) mahdollisesti siksi, että Markuksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku”. Näitä kirjoittajan nimen sisältäviä kirjojen nimiä alettiin käyttää ehkä käytännön syistä, jotta tiedettiin, mitä kirjaa tarkoitettiin.

Luukkaan: Nimen kreikkalainen muoto on Lūkás, joka tulee latinalaisesta nimestä Lucas. Tämän evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja Luukas oli lääkäri, ja hän työskenteli uskollisesti apostoli Paavalin rinnalla (Kol 4:14; ks. myös ”Johdanto Luukkaan evankeliumiin”). Luukkaan kreikkalaisen nimen ja hänen kirjoitustyylinsä perusteella jotkut ovat sitä mieltä, että hän ei ollut juutalainen. Lisäksi Kol 4:10–14:ssä Paavali mainitsee ensin ”ympärileikatut” ja vasta myöhemmin Luukkaan. Tämä näkemys on kuitenkin ristiriidassa Ro 3:1, 2:n kanssa, jonka mukaan juuri juutalaisille ”uskottiin Jumalan pyhät julistukset”. Luukas on siis voinut olla kreikankielinen juutalainen, jolla oli kreikkalainen nimi.

joista olemme täysin vakuuttuneita: Tai ”joihin uskomme varmasti”, ”joiden uskomme pitävän paikkansa”. Kreikan ilmaus korostaa sitä, että tosiasiat oli tutkittu tarkasti. Sanat ”olemme täysin vakuuttuneita” osoittavat kristittyjen olleen täysin varmoja siitä, että kaikki Kristukseen liittyvä oli toteutunut, se piti paikkansa ja siihen voitiin ehdottomasti luottaa. Sama kreikan sana on käännetty toisissa tekstiyhteyksissä ilmauksen ”täysin vakuuttunut” lisäksi vastineilla ”täysin varma” ja ”vakaumukseltaan luja” (Ro 4:21; 14:5; Kol 4:12).

sanoman julistajia: Tai ”sanan palvelijoita”. Kaksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielistä käännöstä (ks. liite C, viitteet J18, 22) käyttää tässä Tetragrammia, ja niissä lukee ”Jehovan sanan palvelijoita”.

tarkoin tutkinut: Luukas ei itse nähnyt tapahtumia, joista hän kertoi. Niinpä pyhän hengen ohjauksen lisäksi hän käytti ilmeisesti seuraavia tietolähteitä: 1) saatavilla olevaa kirjallista aineistoa, jonka pohjalta hän kokosi Jeesuksen sukuluettelon (Lu 3:23–38); 2) kertomusta, jonka Matteus oli kirjoittanut pyhän hengen ohjauksessa; 3) monien silminnäkijöiden, kuten yhä elossa olevien opetuslasten ja mahdollisesti Jeesuksen äidin Marian, henkilökohtaisia haastatteluja (Lu 1:2). Lähes 60 prosenttia Luukkaan evankeliumin sisällöstä on sellaista, mitä ei ole muissa evankeliumeissa. (Ks. ”Johdanto Luukkaan evankeliumiin”.)

johdonmukaisessa järjestyksessä: Tai ”järjestyksellisesti”. Sanoilla ”johdonmukaisessa järjestyksessä” käännetty kreikan sana katheksḗs voi viitata ajanjaksojen tai aiheiden sarjaan tai loogiseen ajatusketjuun, mutta se ei välttämättä tarkoita ehdotonta aikajärjestystä. Lu 3:18–21 on esimerkki siitä, ettei Luukas aina kertonut tapahtumista kronologisessa järjestyksessä. Siksi on tutkittava kaikkia neljää evankeliumia, jotta saadaan selville Jeesuksen elämään ja palvelukseen liittyvien tapahtumien oikea järjestys. Yleensä Luukas piti kiinni aikajärjestyksestä, mutta välillä hän ilmeisesti otti huomioon joitain muita seikkoja ja poikkesi siksi asioiden systemaattisesta esitystavasta.

arvoisa: Kreikan sanaa krátistos käytettiin virallisissa yhteyksissä puhuteltaessa korkea-arvoisia viranomaisia (Ap 23:26; 24:3; 26:25). Siksi se voi joidenkin tutkijoiden mielestä osoittaa, että Teofilos oli korkeassa asemassa ennen kuin hänestä tuli kristitty. Toiset taas ajattelevat, että tämä kreikan sana oli vain ystävällinen, kohtelias tai hyvin kunnioittava puhuttelusana. Teofilokselle oli jo opetettu suullisesti Jeesusta Kristusta ja hänen palvelustaan koskevia asioita, joten hän oli ilmeisesti kristitty (Lu 1:4). Luukkaan kirjallinen kertomus varmastikin auttoi häntä vakuuttumaan siitä, että hänelle suullisesti opetetut asiat pitivät paikkansa. Teofiloksesta on kuitenkin esitetty muitakin näkemyksiä. Jotkut uskovat, että hän oli kiinnostunut kristillisyydestä mutta että hän kääntyi kristityksi vasta myöhemmin. Jotkut taas arvelevat, että Teofilos-nimeä, joka merkitsee ’Jumalan rakastama’, ’Jumalan ystävä’, käytettiin peitenimenä kristityistä yleensä. Puhutellessaan Teofilosta Apostolien tekojen kirjan alussa Luukas ei käytä ilmausta ”arvoisa” (Ap 1:1).

valittiin – – suitsuttamaan: Alun perin ylimmäinen pappi Aaron poltti suitsuketta kultaisella alttarilla (2Mo 30:7), mutta myöhemmin hänen poikansa Eleasar sai tehtäväkseen huolehtia suitsukkeesta ja pyhäkköteltan välineistä (4Mo 4:16). Tässä alipappi Sakarja poltti suitsuketta, joten ilmeisesti tästä palveluksesta huolehtivat muutkin kuin ylimmäinen pappi, muulloin paitsi sovituspäivänä. Suitsuttaminen oli ehkä arvostetuin temppelin päivittäisistä tehtävistä. Suitsuketta poltettiin uhraamisen jälkeen, ja pyhäkön ulkopuolelle oli silloin kokoontunut ihmisiä rukoilemaan. Rabbiinisen perimätiedon mukaan tämä tehtävä jaettiin arvalla, mutta pappi, joka oli aiemmin suitsuttanut, ei saanut tehtävää uudestaan, elleivät kaikki paikalla olevat papit olleet jo suitsuttaneet. Jos perimätieto pitää paikkansa, pappi sai tämän kunnian ehkä vain kerran elämässään.

Herodeksen: Tarkoittaa Herodes Suurta. (Ks. sanasto.)

Sakarja-niminen: Heprealainen nimi merkitsee ’Jehova on muistanut’. Joissain raamatunkäännöksissä on nimi Sakarias, joka on Sakarja-nimen kreikkalainen vastine.

Abian: Heprealainen nimi merkitsee ’isäni on Jehova’.

Abian osastoon: Abia oli Aaronista polveutunut pappi ja yhden israelilaissuvun päämies kuningas Daavidin aikana. Daavid jakoi papiston 24 osastoon, joista jokainen palveli Jerusalemin pyhäkössä yhden viikon ajan puolen vuoden välein. Abian suku valittiin arvalla johtamaan kahdeksatta osastoa. (1Ai 24:3–10.) Ilmaus ”Abian osasto” osoittaa, missä pappisosastossa Sakarja palveli, eikä se välttämättä kerro mitään Sakarjan sukuhaarasta. (Ks. Lu 1:9, tutkimisviite.)

Elisabet: Kreikkalainen nimi Eleisábet tulee heprealaisesta nimestä ʼElišévaʽ (Eliseba), joka merkitsee ’Jumalani on yltäkylläisyys’, ’yltäkylläisyyden Jumala’. Elisabet oli Aaronin jälkeläinen, joten Johanneksen vanhemmat olivat molemmat pappissukua.

oikeamielisiä: Tai ”vanhurskaita”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

temppeliin: Tässä käytetty kreikan sana naós voi tarkoittaa koko temppelikompleksia esipihoineen, ei pelkästään pyhäkkörakennusta.

pyhäkön: Kreikan sana naós tarkoittaa tässä itse temppelirakennusta, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin.

valittiin – – suitsuttamaan: Alun perin ylimmäinen pappi Aaron poltti suitsuketta kultaisella alttarilla (2Mo 30:7), mutta myöhemmin hänen poikansa Eleasar sai tehtäväkseen huolehtia suitsukkeesta ja pyhäkköteltan välineistä (4Mo 4:16). Tässä alipappi Sakarja poltti suitsuketta, joten ilmeisesti tästä palveluksesta huolehtivat muutkin kuin ylimmäinen pappi, muulloin paitsi sovituspäivänä. Suitsuttaminen oli ehkä arvostetuin temppelin päivittäisistä tehtävistä. Suitsuketta poltettiin uhraamisen jälkeen, ja pyhäkön ulkopuolelle oli silloin kokoontunut ihmisiä rukoilemaan. Rabbiinisen perimätiedon mukaan tämä tehtävä jaettiin arvalla, mutta pappi, joka oli aiemmin suitsuttanut, ei saanut tehtävää uudestaan, elleivät kaikki paikalla olevat papit olleet jo suitsuttaneet. Jos perimätieto pitää paikkansa, pappi sai tämän kunnian ehkä vain kerran elämässään.

Jehovan pyhäkköön: Kuten Lu 1:6:n tutkimisviitteessä mainitaan, Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi yhdistelmää ”Jehovan pyhäkkö [tai ”temppeli”]” vastaavissa ilmauksissa on usein Tetragrammi (4Mo 19:20; 2Ku 18:16; 23:4; 24:13; 2Ai 26:16; 27:2; Jer 24:1; Hes 8:16; Hag 2:15). Kuten liitteessä C1 selitetään, on hyviä perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:9.)

pyhäkköön: Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana naós tarkoittaa itse temppelirakennusta. Kun Sakarja ”valittiin – – suitsuttamaan”, hänen on täytynyt mennä pyhäkön ensimmäiseen huoneeseen, pyhään, jossa suitsutusalttari oli. (Ks. Mt 27:5; 27:51; tutkimisviitteet; liite B11.)

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Hepreassa on näissä kohdissa ”enkeliä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmä. Kun ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 3:5, 6:ssa, kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä on Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Tämä tekstikatkelma, joka löytyi Juudean erämaassa olevasta luolasta Naḥal Ḥeveristä Israelista, on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C1 ja liitteessä C3 selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Lu 1:11:n päätekstissä ”Jehovan enkeli”, vaikka saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Herran enkeli”.

Johannes: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’.

Johannes: Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.

Jehovan silmissä: Useimmissa jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä jakeessa sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita käyttää päätekstissä Jumalan nimeä. Kreikan ilmaus enṓpion Kyríū (kirjaim. ’Herran näkyvissä’, ’Herran edessä’) kuvastaa heprean idiomia ja esiintyy yli 100 kertaa Septuagintan jäljellä olevissa jäljennöksissä sellaisten heprean ilmausten vastineena, joissa on alkutekstissä Tetragrammi (Tu 11:11; 1Sa 10:19; 2Sa 5:3; 6:5). Tämän kreikan ilmauksen yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin osoittaa, että sana Kýrios korvaa tässä Jumalan nimen. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:15.)

pyhää henkeä: Tai ”pyhää aktiivista voimaa”. (Ks. sanasto, ”Henki” ja ”Pyhä henki”.)

Jehovan: Enkelin viesti Sakarjalle (jakeet 13–17) kuvastaa selvästi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kieltä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa esimerkiksi sanojen Kýrios (Herra) ja Theós (Jumala) yhdistelmä, johon on liitetty persoonapronominin genetiivi (tässä käännetty sanoilla heidän Jumalansa Jehovan) tai omistusliite, on tavallinen Heprealaisista kirjoituksista otetuissa lainauksissa (vrt. ilmaus ”Jehova, Jumalasi” Lu 4:8, 12; 10:27:ssä). Heprealaisissa kirjoituksissa ilmausta ”heidän Jumalansa Jehova” vastaava heprean yhdistelmä esiintyy yli 30 kertaa, kun taas ilmausta ”heidän Jumalansa Herra” ei esiinny kertaakaan. Lisäksi sana israelilaiset (kirjaim. ”Israelin pojat”) kuvastaa heprean idiomia, jota käytetään paljon Heprealaisissa kirjoituksissa (1Mo 36:31, alav.). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:16.)

Jehovan silmissä: Useimmissa jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä jakeessa sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita käyttää päätekstissä Jumalan nimeä. Kreikan ilmaus enṓpion Kyríū (kirjaim. ’Herran näkyvissä’, ’Herran edessä’) kuvastaa heprean idiomia ja esiintyy yli 100 kertaa Septuagintan jäljellä olevissa jäljennöksissä sellaisten heprean ilmausten vastineena, joissa on alkutekstissä Tetragrammi (Tu 11:11; 1Sa 10:19; 2Sa 5:3; 6:5). Tämän kreikan ilmauksen yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin osoittaa, että sana Kýrios korvaa tässä Jumalan nimen. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:15.)

Jehovan: Enkelin viesti Sakarjalle (jakeet 13–17) kuvastaa selvästi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kieltä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa esimerkiksi sanojen Kýrios (Herra) ja Theós (Jumala) yhdistelmä, johon on liitetty persoonapronominin genetiivi (tässä käännetty sanoilla heidän Jumalansa Jehovan) tai omistusliite, on tavallinen Heprealaisista kirjoituksista otetuissa lainauksissa (vrt. ilmaus ”Jehova, Jumalasi” Lu 4:8, 12; 10:27:ssä). Heprealaisissa kirjoituksissa ilmausta ”heidän Jumalansa Jehova” vastaava heprean yhdistelmä esiintyy yli 30 kertaa, kun taas ilmausta ”heidän Jumalansa Herra” ei esiinny kertaakaan. Lisäksi sana israelilaiset (kirjaim. ”Israelin pojat”) kuvastaa heprean idiomia, jota käytetään paljon Heprealaisissa kirjoituksissa (1Mo 36:31, alav.). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:16.)

Elian: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.

kääntäisi isien sydämen takaisin lasten puoleen: Tämä Mal 4:6:n profetiasta otettu lainaus ei ole ennustus siitä, että kaikki isät ja lapset tekisivät keskenään sovinnon. Sen sijaan Johanneksen sanoma saisi isät katumaan, jolloin heidän kovasta sydämestään tulisi yhtä nöyrä ja opinhaluinen kuin on tottelevaisilla lapsilla, ja joistakuista tulisi Jumalan lapsia. Malakia ennusti myös, että poikien sydän kääntyisi takaisin isien puoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että katuvat ihmiset alkaisivat muistuttaa enemmän uskollisia esi-isiään Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia.

oikeamielisten: Tai ”vanhurskaiden”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

valmistaa kansan Jehovalle: Enkelin sanat Sakarjalle (jakeet 13–17) sisältävät epäsuoria viittauksia esimerkiksi Mal 3:1; 4:5, 6:een ja Jes 40:3:een, joissa on Jumalan nimi. (Ks. Lu 1:15, 16, tutkimisviitteet.) Lisäksi Septuagintassa on 2Sa 7:24:ssä kreikan ilmaus, joka on samantyyppinen kuin sanoilla valmistaa kansan käännetty ilmaus. Tuon jakeen heprealainen teksti kuuluu: ”Sinä teit kansastasi Israelista oman kansasi – –, Jehova.” (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:17.)

hyvää uutista: Kreikan sanan euangélion ensimmäinen esiintymiskohta. Joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä se on käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan kreikan sanueeseen kuuluva sana euangelistḗs, joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8; Ef 4:11; 2Ti 4:5; alav.).

hyvä uutinen: Kreikan sana euangélion tulee sanoista eu ’hyvä’, ’hyvin’ ja ángelos ’uutisen tuoja’, ’julistaja’. (Ks. sanasto.) Se on joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan sanueeseen kuuluva kreikan sana (euangelistḗs), joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8; Ef 4:11; 2Ti 4:5; alav.).

saarnataankin kaikessa maailmassa: Jeesus kertoo ennalta tässä samoin kuin ennustuksessaan Mt 24:14:ssä, että hyvää uutista julistettaisiin kaikkialla maailmassa ja että samalla kerrottaisiin myös tämän naisen rakkaudenteosta. Jumalan hengen ohjauksessa kolme evankeliumin kirjoittajaa mainitsee kertomuksessaan, mitä tuo nainen teki. (Mr 14:8, 9; Joh 12:7; ks. Mt 24:14, tutkimisviite.)

Gabriel: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalan voimakas’. (Da 8:15, 16.) Raamatussa mainitaan nimeltä vain kaksi enkeliä, Gabriel ja Mikael, ja Gabriel on ainoa aineellistunut enkeli, joka kertoi nimensä.

kertomaan – – tämä hyvä uutinen: Kreikan verbi euangelízomai kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi euangélion ’hyvä uutinen’. Enkeli Gabriel on tässä hyvän uutisen julistaja. (Ks. Mt 4:23; 24:14; 26:13; tutkimisviitteet.)

palvelusaikansa: Tai ”pyhä palveluksensa”, ”julkinen palveluksensa”. Tässä käytetty kreikan sana leitūrgía ja samaan sanueeseen kuuluvat sanat leitūrgéō (’palvella julkisesti’) ja leitūrgós (’julkinen palvelija’, ’julkinen työntekijä’) tarkoittivat muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten kielenkäytössä yleishyödyllistä työtä tai palvelusta, jota tehtiin siviiliviranomaisille. Esimerkiksi Ro 13:6:ssa maallisia viranomaisia sanotaan Jumalan ”julkisiksi palvelijoiksi” (monikko sanasta leitūrgós), koska he palvelivat kansaa hyödyllisillä tavoilla. Luukas käyttää tässä leitūrgía-sanaa samaan tapaan kuin samaan sanaryhmään kuuluvia verbi- ja substantiivimuotoja käytetään Septuagintassa, jossa ne viittaavat usein pappien ja leeviläisten temppelipalvelukseen (2Mo 28:35; 4Mo 8:22). Temppelipalvelus oli julkista palvelusta siinä mielessä, että se hyödytti kansaa. Se oli kuitenkin myös pyhää palvelusta, koska leeviläispapit opettivat Jumalan lakia ja uhrasivat uhreja, jotka peittivät kansan synnit. (2Ai 15:3; Mal 2:7.)

Näin on Jehova nyt tehnyt minulle: Elisabetin kiitollisuutta ilmaisevat sanat voivat tuoda mieleen sen, mitä Saarasta kerrotaan 1Mo 21:1:ssä, jossa esiintyy Jumalan nimi. Elisabetin sanat lapsettomuuteen liittyvän häpeän poistamisesta muistuttavat 1Mo 30:23:ssa olevia Raakelin sanoja. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:25.)

kuudennella kuukaudellaan: Kirjaim. ”kuudennella kuukaudella”, ts. kuudennella kuukaudella raskaana, kuten ilmenee tekstiyhteydestä jakeista 24 ja 25.

kihloissa: Juutalaisten keskuudessa kihlaus oli sitova sopimus avioliiton solmimisesta. Vaikka kihlapari ei alkanut elää yhdessä niin kuin mies ja vaimo ennen kuin häämenot olivat ohi, heidän katsottiin olevan jo naimisissa.

kihloissa: Ks. Mt 1:18, tutkimisviite.

Maria: Vastaa heprealaista nimeä Mirjam. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan kuusi Maria-nimistä naista: 1) Maria, Jeesuksen äiti, 2) Maria Magdaleena (Mt 27:56; Lu 8:2; 24:10), 3) Maria, Jaakobin ja Joseksen äiti (Mt 27:56; Lu 24:10), 4) Maria, Martan ja Lasaruksen sisar (Lu 10:39; Joh 11:1), 5) Maria, Johannes Markuksen äiti (Ap 12:12), ja 6) Maria, joka asui Roomassa (Ro 16:6). Jeesuksen aikana Maria oli yleisimpiä naisten nimiä.

Jehova on sinun kanssasi: Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käytetään usein tätä ja muita samantyyppisiä ilmauksia, joissa on Jumalan nimi (Ru 2:4; 2Sa 7:3; 2Ai 15:2; Jer 1:19). Enkeli tervehti Mariaa samaan tapaan kuin Jehovan enkeli puhutteli Gideonia Tu 6:12:ssa: ”Jehova on kanssasi, sinä voimakas soturi.” (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:28.)

Jeesus: Vastaa heprealaista nimeä Jesua tai Joosua, jotka molemmat ovat lyhentymiä nimestä Jehosua. Nimien merkitys on ’Jehova on pelastus’.

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

Jehovan: Enkelin viesti Sakarjalle (jakeet 13–17) kuvastaa selvästi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kieltä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa esimerkiksi sanojen Kýrios (Herra) ja Theós (Jumala) yhdistelmä, johon on liitetty persoonapronominin genetiivi (tässä käännetty sanoilla heidän Jumalansa Jehovan) tai omistusliite, on tavallinen Heprealaisista kirjoituksista otetuissa lainauksissa (vrt. ilmaus ”Jehova, Jumalasi” Lu 4:8, 12; 10:27:ssä). Heprealaisissa kirjoituksissa ilmausta ”heidän Jumalansa Jehova” vastaava heprean yhdistelmä esiintyy yli 30 kertaa, kun taas ilmausta ”heidän Jumalansa Herra” ei esiinny kertaakaan. Lisäksi sana israelilaiset (kirjaim. ”Israelin pojat”) kuvastaa heprean idiomia, jota käytetään paljon Heprealaisissa kirjoituksissa (1Mo 36:31, alav.). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:16.)

Jehova Jumala: Kuten Lu 1:6:n tutkimisviitteessä mainitaan, Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Daavidin valtaistuinta koskevat enkelin sanat viittaavat 2Sa 7:12, 13, 16:ssa olevaan lupaukseen. Noissa jakeissa Jehova puhuu Daavidille profeetta Natanin välityksellä ja Tetragrammi esiintyy tekstiyhteydessä useita kertoja (2Sa 7:4–16). Kreikkalaisissa kirjoituksissa ilmaus, joka on tässä käännetty sanoilla ”Jehova Jumala”, ja samantyyppiset yhdistelmät esiintyvät lähinnä Heprealaisista kirjoituksista otetuissa lainauksissa tai kohdissa, jotka kuvastavat heprean kielen tyyliä. (Ks. Lu 1:16, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:32.)

sukulaisesi: Sukulaista tarkoittava kreikan sana esiintyy muodossa syngenís vain tässä jakeessa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, mutta muotoa syngenḗs käytetään muissa jakeissa (Lu 1:58; 21:16; Ap 10:24). Maria ja Elisabet olivat siis sukulaisia, mutta tarkkaa sukulaisuussuhdetta ei kerrota. He eivät ehkä olleet läheistä sukua, sillä Sakarja ja Elisabet kuuluivat Leevin heimoon ja Joosef ja Maria Juudan heimoon.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta: Tai ”Jumalalle ei minkään julistuksen toteuttaminen ole mahdotonta”, ”mikään Jumalan sana ei jää toteutumatta”. Kreikan sana rhḗma voi tarkoittaa ’sanaa’, ’lausumaa’, ’julistusta’. Se voi tarkoittaa myös ’asiaa’, ’sitä, mistä puhutaan’, kuten tapahtumaa, toimintaa tai julistamisen seurausta. Kreikkalainen teksti voidaan kääntää eri tavoin, mutta yleismerkitys pysyy samana: mikään ei ole mahdotonta Jumalalle, eikä mikään hänen lupauksistaan jää täyttymättä. Tämän jakeen sanamuoto on hyvin samankaltainen kuin Septuagintan käännös 1Mo 18:14:stä, jossa Jehova vakuuttaa Abrahamille, että tämän vaimo Saara synnyttäisi vanhalla iällään Iisakin.

Olen Jehovan orjatar: Marian sanat heijastavat joidenkin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittujen Jehovan palvelijoiden sanoja. Esimerkiksi 1Sa 1:11:ssä Hanna rukoilee: ”Oi armeijoiden Jehova, jos näet palvelijasi [tai ”orjattaresi”] ahdistuksen.” Septuagintassa on 1Sa 1:11:ssä ”orjattaren” vastineena sama kreikan sana kuin on Luukkaan kertomuksessa. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:38.)

matkusti – – vuoristoseudulle: Matka Marian kotoa Nasaretista Sakarjan ja Elisabetin kotikaupunkiin Juudean kukkuloille saattoi kestää kolme neljä päivää riippuen siitä, missä tuo kaupunki sijaitsi. Matkan pituus oli ehkä 100 km tai enemmän.

kohdussasi oleva lapsi: Kirjaim. ”kohtusi hedelmä”. Kreikan ilmaus, jossa on ”hedelmää” vastaava sana (karpós) kuvaannollisessa merkityksessä ja ”kohduksi” käännetty sana, tarkoittaa syntymätöntä lasta. Tämä yhdistelmä kuvastaa heprean idiomia, jossa jälkeläiseen viitataan ”hedelmänä”, ihmisten lisääntymisen tuloksena (1Mo 30:2, alav.; 5Mo 7:13, alav.; 28:4, alav.; Ps 127:3; 132:11, alav.; Jes 13:18; Va 2:20, alav.).

Jehovan: Enkelin Marialle puhumat sanat olivat lähtöisin Jehova Jumalalta. Kreikan ilmaus pará Kyríū, joka on tässä käännetty sanalla ”Jehovan”, esiintyy Septuagintan jäljellä olevissa jäljennöksissä sellaisten heprean ilmausten vastineena, joissa tavallisesti on Jumalan nimi (1Mo 24:50; Tu 14:4; 1Sa 1:20; Jes 21:10; Jer 11:1; 18:1; 21:1). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:45.)

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

Näin on Jehova nyt tehnyt minulle: Elisabetin kiitollisuutta ilmaisevat sanat voivat tuoda mieleen sen, mitä Saarasta kerrotaan 1Mo 21:1:ssä, jossa esiintyy Jumalan nimi. Elisabetin sanat lapsettomuuteen liittyvän häpeän poistamisesta muistuttavat 1Mo 30:23:ssa olevia Raakelin sanoja. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:25.)

Olen Jehovan orjatar: Marian sanat heijastavat joidenkin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittujen Jehovan palvelijoiden sanoja. Esimerkiksi 1Sa 1:11:ssä Hanna rukoilee: ”Oi armeijoiden Jehova, jos näet palvelijasi [tai ”orjattaresi”] ahdistuksen.” Septuagintassa on 1Sa 1:11:ssä ”orjattaren” vastineena sama kreikan sana kuin on Luukkaan kertomuksessa. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:38.)

Maria sanoi: Ylistäessään Jumalaa jakeissa 46–55 olevin sanoin Maria viittaa Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin suoraan tai epäsuorasti yli 20 kertaa. Monet hänen käyttämistään ilmauksista tuovat mieleen Samuelin äidin Hannan rukouksen, jonka hän esitti sen jälkeen kun Jehova oli siunannut häntä lapsella (1Sa 2:1–10). Muita esimerkkejä raamatunkohdista, joiden ilmauksia Maria käyttää, ovat Ps 35:9; Hab 3:18; Jes 61:10 (jae 47); 1Mo 30:13; Mal 3:12 (jae 48); 5Mo 10:21; Ps 111:9 (jae 49); Job 12:19 (jae 52); Ps 107:9 (jae 53); Jes 41:8, 9; Ps 98:3 (jae 54); Mi 7:20; Jes 41:8; 2Sa 22:51 (jae 55). Marian sanat kertovat hänen hengellisyydestään ja Raamatun tuntemuksestaan ja osoittavat, että hän oli hyvin arvostava. Lisäksi niistä heijastuu hänen luja uskonsa, sillä hän sanoi, että Jehova alentaa ylpeät ja mahtavat ja auttaa alhaisia ja köyhiä, jotka haluavat palvella häntä.

Sieluni julistaa: Tai ”Ylistän koko olemuksellani”. Kreikan sana psykhḗ, joka on perinteisesti käännetty ”sieluksi”, tarkoittaa tässä ihmisen koko olemusta. Tässä tekstiyhteydessä ”sieluni” voidaan kääntää myös ”minä”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

Sieluni julistaa Jehovan suuruutta: Tai ”Sieluni ylistää Jehovan suuruutta”, ”Sieluni ylistää Jehovaa”. Marian sanat saattavat heijastaa Raamatun heprealaisten kirjoitusten kohtia, kuten Ps 34:3; 69:30:tä, joissa on Jumalan nimi samassa jakeessa tai tekstiyhteydessä (Ps 69:31). Septuaginta käyttää näissä kohdissa samaa kreikan sanaa (megalýnō), joka on tässä käännetty vastineella ”julistaa suuruutta”. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja Maria sanoi; Lu 1:6, 25, 38, tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:46.)

Jehova oli osoittanut hänelle suurta armoa: Tämä ilmaus kuvastaa joidenkin Raamatun heprealaisten kirjoitusten jakeiden sanamuotoa. Esimerkiksi 1Mo 19:18–20:ssä Loot sanoo Jehovalle: ”Jehova, – – osoitat minua kohtaan suurta uskollista rakkautta.” (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:58.)

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

Jehovan pyhäkköön: Kuten Lu 1:6:n tutkimisviitteessä mainitaan, Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi yhdistelmää ”Jehovan pyhäkkö [tai ”temppeli”]” vastaavissa ilmauksissa on usein Tetragrammi (4Mo 19:20; 2Ku 18:16; 23:4; 24:13; 2Ai 26:16; 27:2; Jer 24:1; Hes 8:16; Hag 2:15). Kuten liitteessä C1 selitetään, on hyviä perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:9.)

Jehovan käsi: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”kättä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (2Mo 9:3; 4Mo 11:23; Tu 2:15; Ru 1:13, alav.; 1Sa 5:6, 9; 7:13; 12:15; 1Ku 18:46, alav.; Esr 7:6, alav.; Job 12:9; Jes 19:16; 40:2; Hes 1:3). Ilmausta ”Jehovan käsi” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös Ap 11:21; 13:11:ssä. (Ks. Lu 1:6, 9; tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:66.)

käsi: ”Käsi” kuvaa usein voimaa. Koska käsivarren voimaa käytetään käden välityksellä, ”käsi” voi välittää ajatuksen myös voimasta, jota käytetään.

Ylistetty olkoon Jehova: Tällaiset ylistyssanat ovat tavallisia Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, joissa niihin sisältyy usein Jumalan nimi (1Sa 25:32; 1Ku 1:48; 8:15; Ps 41:13; 72:18; 106:48). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:68.)

voimakkaan pelastajan: Kirjaim. ”pelastuksen sarven”. Eläinten sarvet kuvaavat Raamatussa usein voimaa, valloittamista ja voittoa (1Sa 2:1; Ps 75:4, 5, 10; 148:14; alav.). Ne symboloivat myös sekä hyviä että huonoja hallitsijoita ja hallitsijasukuja, ja sarvilla puskeminen kuvaa valloittamista (5Mo 33:17; Da 7:24; 8:2–10, 20–24). Tässä tekstiyhteydessä ”pelastuksen sarvi” tarkoittaa Messiasta, jolla on voimaa pelastaa. (Ks. sanasto, ”Sarvi”.)

palvella häntä: Tai ”palvoa häntä”, ”suorittaa hänelle pyhää palvelusta”. Kreikan verbi latreúō tarkoittaa palvelemista yleisessä merkityksessä. Raamatussa sitä käytetään Jumalan palvelemisesta tai hänen palvontaansa liittyvästä palvelemisesta (Mt 4:10; Lu 2:37; 4:8; Ap 7:7; Ro 1:9; Fil 3:3; 2Ti 1:3; Hpr 9:14; 12:28; Il 7:15; 22:3) tai pyhäkössä tai temppelissä palvelemisesta (Hpr 8:5; 9:9; 10:2; 13:10). Joissain tekstiyhteyksissä se siis voidaan kääntää myös sanalla ”palvoa”. Muutamissa tapauksissa sanaa käytetään väärän palvonnan yhteydessä, kun joku palvelee eli palvoo jotain luotua (Ap 7:42; Ro 1:25).

oikein: Tai ”vanhurskaasti”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Jehovan: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa Jumalan nimi esiintyy Luukkaan evankeliumissa tässä käännöksessä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana Kýrios (Herra), mutta on hyviä perusteita päätellä, että alun perin jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. (Ks. liite C1; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:6.) Luukkaan kertomuksen kahdessa ensimmäisessä luvussa on paljon suoria ja epäsuoria viittauksia Raamatun heprealaisten kirjoitusten ilmauksiin ja kohtiin, joissa on Jumalan nimi. Esimerkiksi ilmaus käskyt ja oikeusnormit ja eräät muut samantyyppiset oikeustermien yhdistelmät esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa tekstiyhteyksissä, joissa on Jumalan nimi tai joissa Jehova puhuu (1Mo 26:2, 5; 4Mo 36:13; 5Mo 4:40; 27:10; Hes 36:23, 27).

Jehovan: Enkelin viesti Sakarjalle (jakeet 13–17) kuvastaa selvästi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kieltä. Jäljellä olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa esimerkiksi sanojen Kýrios (Herra) ja Theós (Jumala) yhdistelmä, johon on liitetty persoonapronominin genetiivi (tässä käännetty sanoilla heidän Jumalansa Jehovan) tai omistusliite, on tavallinen Heprealaisista kirjoituksista otetuissa lainauksissa (vrt. ilmaus ”Jehova, Jumalasi” Lu 4:8, 12; 10:27:ssä). Heprealaisissa kirjoituksissa ilmausta ”heidän Jumalansa Jehova” vastaava heprean yhdistelmä esiintyy yli 30 kertaa, kun taas ilmausta ”heidän Jumalansa Herra” ei esiinny kertaakaan. Lisäksi sana israelilaiset (kirjaim. ”Israelin pojat”) kuvastaa heprean idiomia, jota käytetään paljon Heprealaisissa kirjoituksissa (1Mo 36:31, alav.). (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:16.)

valmistaa kansan Jehovalle: Enkelin sanat Sakarjalle (jakeet 13–17) sisältävät epäsuoria viittauksia esimerkiksi Mal 3:1; 4:5, 6:een ja Jes 40:3:een, joissa on Jumalan nimi. (Ks. Lu 1:15, 16, tutkimisviitteet.) Lisäksi Septuagintassa on 2Sa 7:24:ssä kreikan ilmaus, joka on samantyyppinen kuin sanoilla valmistaa kansan käännetty ilmaus. Tuon jakeen heprealainen teksti kuuluu: ”Sinä teit kansastasi Israelista oman kansasi – –, Jehova.” (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Lu 1:17.)

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Luukas yhdistää tämän ennustuksen Johannes Kastajaan. Johannes valmistaisi tien Jehovalle siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29). Apostoli Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää tämän ennustuksen itseensä (Joh 1:23).

sinä tulet kulkemaan Jehovan edellä: Johannes Kastaja tulisi ”kulkemaan Jehovan edellä” siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29). (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa Jehovan.)

Jehovan: Jakeen loppuosassa olevat Sakarjan profeetalliset sanat kuvastavat Jes 40:3:n ja Mal 3:1:n sanamuotoa. Näissä jakeissa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. Lu 1:6, 16, 17; 3:4; tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Lu 1:76.)

Niinä päivinä: Lu 3:1–3:n mukaan Johannes Kastaja aloitti palveluksensa ”keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena”, ts. vuoden 29 keväällä (ks. Lu 3:1, tutkimisviite). Noin puoli vuotta myöhemmin, syksyllä vuonna 29, Jeesus tuli Johanneksen kastettavaksi (ks. liite A7).

Tiberiuksen 15. hallitusvuotena: Keisari Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 (gregoriaanisen kalenterin mukaan). 15. syyskuuta Tiberius antoi Rooman senaatin julistaa hänet keisariksi. Jos hallitusvuodet laskettiin Augustuksen kuolemasta, Tiberiuksen 15. vuosi kesti vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne laskettiin hänen keisariksi julistamisestaan, 15. vuosi kesti vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. Johannes aloitti palveluksensa ilmeisesti keväällä 29, ts. Tiberiuksen 15. hallitusvuoden aikana. Johannes oli tuolloin noin 30-vuotias, minkä ikäisinä leeviläispapit aloittivat temppelipalveluksensa (4Mo 4:2, 3). Samoin Lu 3:21–23:n mukaan Jeesus ”oli noin 30-vuotias”, kun Johannes kastoi hänet ja hän ”aloitti työnsä”. Jeesus kuoli keväällä nisankuussa, joten hänen kolme ja puoli vuotta kestänyt palveluksensa alkoi selvästikin syksyllä etanimkuun (syys-lokakuun) tienoilla. Johannes oli todennäköisesti kuusi kuukautta Jeesusta vanhempi, ja hän aloitti palveluksensa ilmeisesti puoli vuotta ennen häntä (Lu, 1. luku). Tästä voidaan päätellä, että Johannes aloitti palveluksensa vuoden 29 keväällä. (Ks. Lu 3:23, tutkimisviite.)

aloitti työnsä: Tai ”aloitti palveluksensa”, ”alkoi opettaa”. Kirjaim. ”aloitti”, ”alkoi”. Luukas käyttää samaa kreikan sanaa Ap 1:21, 22; 10:37, 38:ssa viitatessaan Jeesuksen maanpäällisen palveluksen alkuun. Palveluksensa aikana Jeesus saarnasi, opetti ja teki opetuslapsia.

hänen tuli aika mennä israelilaisten luo: Tarkoittaa aikaa, jolloin Johannes Kastaja aloitti palveluksensa, ts. vuoden 29 kevättä. (Ks. Mr 1:9; Lu 3:1, 23; tutkimisviitteet.)

Media

Video: Johdanto Luukkaan evankeliumiin
Video: Johdanto Luukkaan evankeliumiin
Luukkaan evankeliumi – Tärkeitä tapahtumia
Luukkaan evankeliumi – Tärkeitä tapahtumia

Tapahtumat on lueteltu aikajärjestyksessä silloin kun mahdollista.

Evankeliumien karttoihin on merkitty eri tapahtumia.

1. Enkeli Gabriel näyttäytyy Sakarjalle temppelissä ja ennustaa Johannes Kastajan syntymän (Lu 1:8, 11–13).

2. Jeesuksen synnyttyä enkelit näyttäytyvät paimenille ulkona Betlehemin lähistöllä (Lu 2:8–11).

3. 12-vuotias Jeesus keskustelee temppelissä opettajien kanssa (Lu 2:41–43, 46, 47).

4. Paholainen asettaa Jeesuksen ”temppelin korkeimmalle kohdalle” ja kiusaa häntä (Mt 4:5–7; Lu 4:9, 12, 13).

5. Jeesus lukee Jesajan kirjakääröä Nasaretin synagogassa (Lu 4:16–19).

6. Jeesus torjutaan kotikaupungissaan (Lu 4:28–30).

7. Jeesus menee Nainiin, ilmeisesti Kapernaumista (Lu 7:1, 11).

8. Nainissa Jeesus herättää kuolleista lesken ainoan pojan (Lu 7:12–15).

9. Jeesus tekee toisen saarnamatkansa Galileassa (Lu 8:1–3).

10. Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären, luultavasti Kapernaumissa (Mt 9:23–25; Mr 5:38, 41, 42; Lu 8:49, 50, 54, 55).

11. Ollessaan matkalla Samarian kautta Jerusalemiin Jeesus sanoo: ”Ihmisen Pojalla ei ole omaa kotia.” (Lu 9:57, 58.)

12. Jeesus lähettää 70 opetuslasta, luultavasti Juudeassa (Lu 10:1, 2).

13. Tie, jota pitkin vertauksen lähimmäistään rakastava samarialainen kulkee Jerikoon (Lu 10:30, 33, 34, 36, 37).

14. Jeesus opettaa Perean kaupungeissa ja kylissä ollessaan matkalla Jerusalemiin (Lu 13:22).

15. Jeesus parantaa 10 spitaalista Samarian ja Galilean välillä (Lu 17:11–14).

16. Jeesus vierailee veronkantaja Sakkeuksen luona Jerikossa (Lu 19:2–5).

17. Jeesus rukoilee Getsemanen puutarhassa (Mt 26:36, 39; Mr 14:32, 35, 36; Lu 22:40–43).

18. Pietari kieltää Jeesuksen kolme kertaa Kaifaan talon sisäpihalla (Mt 26:69–75; Mr 14:66–72; Lu 22:55–62; Joh 18:25–27).

19. Jeesus sanoo rikolliselle Pääkallonpaikalla (Golgatalla): ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Lu 23:33, 42, 43.)

20. Jeesus näyttäytyy kahdelle opetuslapselle Emmaukseen vievällä tiellä (Lu 24:13, 15, 16, 30–32).

21. Jeesus vie opetuslapset Betaniaan asti; Jeesus nousee taivaaseen läheiseltä Öljymäeltä (Lu 24:50, 51).

Heprealainen Tetragrammi Symmakhoksen kreikkalaisessa käännöksessä
Heprealainen Tetragrammi Symmakhoksen kreikkalaisessa käännöksessä

Kuvassa näkyy osa 200- tai 300-luvulle ajoitetusta pergamenttikatkelmasta, jossa on Ps 69:30, 31 (68:31, 32, Septuaginta) Symmakhoksen kreikankielisen käännöksen mukaan. Symmakhos teki käännöksensä alun perin 100-luvulla. Tämä tekstikatkelma tunnetaan nimellä P. Vindobonensis Graecus 39777, ja sitä säilytetään Itävallan kansalliskirjastossa Wienissä. Jumalan nimi näkyy kuvassa kreikkalaisen tekstin keskellä kaksi kertaa muinaisheprealaisin kirjaimin ( ja ). Lu 1:46:ssa olevat Marian sanat saattavat heijastaa Ps 69:30, 31:tä, jossa Jumalan nimi esiintyy heprealaisessa alkutekstissä. Tetragrammin käyttö Symmakhoksen kreikkalaisessa käännöksessä ja Marian ylistävien sanojen yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin tukevat Jumalan nimen käyttöä Lu 1:46:n päätekstissä. (Ks. Lu 1:46, tutkimisviite, ja liite C.)

Kirjoitustaulut
Kirjoitustaulut

Kun Sakarja kirjoitti hepreaksi sanat ”Hänen nimensä on Johannes”, hän käytti ehkä samanlaista puista kirjoitustaulua kuin on kuvassa. Tällaisia kirjoitustauluja käytettiin satojen vuosien ajan kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä. Taulun syvennys täytettiin ohuella vahakerroksella. Tähän pehmeään pintaan kirjoitettiin piirtimellä eli kirjoituspuikolla, joka oli tehty raudasta, pronssista tai norsunluusta. Tavallisesti piirtimen toinen pää oli terävä ja toinen pää oli litistetty lastamaiseksi. Litteällä päällä kirjoitus pyyhittiin pois ja vaha tasoitettiin. Joskus kaksi tai useampia kirjoitustauluja kiinnitettiin yhteen nahkanauhoilla. Oppilaat, oppineet, liikemiehet ja veronkantajat tekivät tauluihin vain tilapäisiä merkintöjä. Valokuvassa näkyvät kirjoitustaulut ovat 100- tai 200-luvulta, ja ne ovat löytyneet Egyptistä.