Johannes 5:1–47

5  Tämän jälkeen oli juutalaisten juhla,+ ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.  Jerusalemissa on Lammasportin+ luona allas, jonka heprealainen nimi on Betsata ja johon kuuluu viisi pylväskäytävää.  Niissä makasi joukko sairaita, sokeita, rampoja ja sellaisia, joiden raajat olivat surkastuneet.*  ——  Siellä oli mies, joka oli ollut sairas 38 vuotta.  Jeesus näki miehen makaavan siellä, ja koska hän tiesi, että tämä oli ollut sairas jo kauan, hän kysyi mieheltä: ”Haluatko tulla terveeksi?”+  Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi on kuohutettu, vaan kun minä olen menossa sinne, joku toinen astuu alas ennen minua.”  Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse! Ota makuualustasi ja kävele.”+  Mies tuli heti terveeksi, ja hän otti makuualustansa* ja alkoi kävellä. Se päivä oli sapatti.+ 10  Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle miehelle: ”Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa makuualustaa.”*+ 11  Mutta hän vastasi heille: ”Se joka paransi minut, sanoi minulle: ’Ota makuualustasi* ja kävele.’” 12  He kysyivät häneltä: ”Kuka on se mies, joka käski sinun ottaa sen ja kävellä?” 13  Parantunut mies ei kuitenkaan tiennyt, kuka hänet oli parantanut, sillä Jeesus oli hävinnyt ihmisjoukkoon. 14  Myöhemmin Jeesus tapasi hänet temppelissä ja sanoi hänelle: ”Nyt kun sinä olet terve, älä tee enää syntiä, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa.” 15  Mies meni pois ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli parantanut hänet. 16  Koska Jeesus teki tällaista sapattina, juutalaiset alkoivat vainota häntä.+ 17  Hän kuitenkin sanoi heille: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja myös minä teen jatkuvasti työtä.”+ 18  Juutalaiset halusivat siksi entistä enemmän tappaa hänet, sillä hän paitsi rikkoi sapattia myös sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen+ ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen. 19  Sen vuoksi Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä hän näkee Isän tekevän.+ Sitä, mitä Isä tekee, Poikakin tekee samalla tavalla. 20  Isä on näet kiintynyt Poikaan+ ja näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee, ja tulee näyttämään hänelle suurempia tekoja kuin nämä, jotta te ihmettelisitte.+ 21  Niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee heidät eläviksi,+ niin Poikakin tekee eläviksi ne, jotka hän haluaa.+ 22  Isä ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle,+ 23  jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on lähettänyt hänet.+ 24  Minä todella vakuutan teille: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo häntä, joka on lähettänyt minut, saa ikuisen elämän,+ eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.+ 25  Minä todella vakuutan teille: tulee aika – ja se on nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja ne, jotka ovat kuunnelleet ja totelleet, saavat elää. 26  Isällä on elämä itsessään,+ ja hän on sallinut myös sen, että Pojalla on elämä itsessään.+ 27  Lisäksi hän on antanut Pojalle vallan tuomita,+ koska tämä on Ihmisen Poika.+ 28  Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee aika, jolloin kaikki haudoissa olevat kuulevat hänen äänensä+ 29  ja tulevat esiin. Ne, jotka ovat tehneet hyvää, saavat elämän ylösnousemuksen, ja ne, jotka ovat tehneet pahaa, saavat tuomion ylösnousemuksen.+ 30  Minä en voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestani. Tuomitsen sen mukaan, mitä kuulen, ja tuomioni on oikea,+ koska en toimi oman tahtoni mukaan vaan hänen tahtonsa mukaan, joka on lähettänyt minut.+ 31  Jos vain minä todistan itsestäni, todistukseni ei ole tosi.*+ 32  On myös toinen, joka todistaa minusta, ja tiedän, että se todistus, jonka hän esittää minusta, on tosi.+ 33  Te olette lähettäneet miehiä Johanneksen luo, ja hän on todistanut totuudesta.+ 34  Minä en kuitenkaan tarvitse ihmisen todistusta vaan sanon tämän, jotta te pelastuisitte. 35  Tuo mies oli palava ja loistava lamppu, ja hetken te halusitte iloita suuresti hänen valossaan.+ 36  Mutta minulla on suurempi todistus kuin se, jonka Johannes antoi. Juuri ne teot, jotka Isäni määräsi minut tekemään – nämä teot, joita teen – todistavat, että Isä on lähettänyt minut.+ 37  Myös Isä, joka on lähettänyt minut, on itse todistanut minusta.+ Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen hahmoaan,+ 38  eikä hänen sanansa pysy teissä, koska te ette usko häntä, jonka hän on lähettänyt. 39  Te tutkitte Raamatun kirjoituksia,+ koska te luulette, että niiden avulla te saatte ikuisen elämän, ja juuri nehän todistavat minusta.+ 40  Silti te ette halua tulla minun luokseni,+ niin että saisitte elämän. 41  Minä en halua kunniaa ihmisiltä, 42  mutta tiedän hyvin, että teillä ei ole rakkautta Jumalaan.* 43  Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan. Jos joku muu tulisi omassa nimessään, hänet te ottaisitte vastaan. 44  Kuinka te voitte uskoa, kun haluatte saada kunniaa toisiltanne+ ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta?+ 45  Älkää luulko, että minä syytän teitä Isän edessä. On yksi, joka syyttää teitä: Mooses,+ johon te olette panneet toivonne. 46  Jos te uskoisittekin Moosesta, uskoisitte minua, sillä hän on kirjoittanut minusta.+ 47  Mutta jos ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka tulette uskomaan minun sanojani?”+

Alaviitteet

Tai ”halvaantuneet”. Kirjaim. ”näivettyneet”.
Tai ”vuoteensa”.
Tai ”vuodetta”.
Tai ”vuoteesi”.
Tai ”pätevä”.
Kirjaim. ”Jumalan rakkautta”.

Tutkimisviitteet

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun lääkäri Luukas kertoi tilanteesta, jossa Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, Paavali kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

Betsata: Heprealainen nimi merkitsee ’oliivi(e)n taloa’. Joidenkin käsikirjoitusten mukaan altaan nimi oli Betesda, jonka merkitys on mahdollisesti ’armon talo’. Toisissa käsikirjoituksissa lukee ”Betsaida”, joka merkitsee ’metsästäjän taloa’ tai ’kalastajan taloa’. Nykyään monet tutkijat ovat nimen Betsata kannalla.

Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi kokonaan tai osittain seuraava teksti, joka alkaa jakeen 3 lopusta ja jatkuu jakeessa 4: ”He odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4 Aika ajoin näet Herran [eli ”Jehovan”] enkeli tuli alas lammikkoon ja kuohutti vettä. Ensimmäinen, joka sitten astui siihen veden kuohuttamisen jälkeen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole varhaisimmissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne mitä todennäköisimmin kuulu Johanneksen alkuperäiseen tekstiin. (Ks. liite A3.) Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J9, 22–23) lukee ”Herran enkelin” sijasta ”Jehovan enkeli”.

makasi joukko sairaita: Yleisen uskomuksen mukaan sairaat parantuivat menemällä Betsatan altaaseen silloin kun sen vettä oli kuohutettu (Joh 5:7). Siksi paikalle kerääntyi ihmisiä, jotka halusivat parantua. Raamattu ei sano, että Jumalan enkeli olisi tehnyt ihmeitä tuolla altaalla (ks. Joh 5:4, tutkimisviite). Se kuitenkin sanoo, että Jeesus teki siellä ihmeen. On tärkeää huomata, että miehen ei tarvinnut mennä veteen vaan hän parantui heti.

Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi kokonaan tai osittain seuraava teksti, joka alkaa jakeen 3 lopusta ja jatkuu jakeessa 4: ”He odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4 Aika ajoin näet Herran [eli ”Jehovan”] enkeli tuli alas lammikkoon ja kuohutti vettä. Ensimmäinen, joka sitten astui siihen veden kuohuttamisen jälkeen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole varhaisimmissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne mitä todennäköisimmin kuulu Johanneksen alkuperäiseen tekstiin. (Ks. liite A3.) Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J9, 22–23) lukee ”Herran enkelin” sijasta ”Jehovan enkeli”.

makuualustasi: Tai ”vuoteesi”. Raamatun aikoina vuode oli usein oljista tai kaisloista tehty yksinkertainen matto tai makuualusta, jolla oli ehkä pehmikkeenä jonkinlainen peite tai patja. Kun makuualustaa ei käytetty, se käärittiin rullalle ja laitettiin sivuun. Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana krábattos tarkoittaa ilmeisesti köyhien ihmisten vuodetta. Mr 2:4–12:ssa samaa kreikan sanaa käytetään ”paareista”, joilla halvaantunutta miestä kannettiin.

juutalaiset: Johanneksen evankeliumissa tämän sanan merkitys vaihtelee tekstiyhteyden mukaan. Se voi tarkoittaa juutalaisia yleensä, Juudean asukkaita tai Jerusalemissa tai sen lähistöllä asuvia ihmisiä. Se voi viitata myös juutalaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä ihmisten perinteistä ja suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti. Tässä tekstiyhteydessä sana ”juutalaiset” tarkoittaa ehkä juutalaisia viranomaisia tai uskonnollisia johtajia mutta se voi viitata laajemmin muihinkin juutalaisiin, jotka noudattivat tarkasti perinteitä.

älä tee enää syntiä: Jeesus ei tarkoittanut, että miehen sairaus johtui jostain hänen tekemästään synnistä. Tuo mies oli ollut sairaana 38 vuotta perityn epätäydellisyyden vuoksi. (Joh 5:5–9; vrt. Joh 9:1–3.) Nyt kun häntä kohtaan oli ilmaistu armoa ja hänet oli parannettu, Jeesus kannusti häntä elämään niin, että hän voisi pelastua, ja välttämään tahallista syntiä, joka voisi johtaa johonkin sairautta pahempaan, ts. ikuiseen tuhoon (Hpr 10:26, 27).

alkoivat vainota: Kreikan verbi on imperfektissä, mikä osoittaa, että tästä eteenpäin juutalaiset vainosivat jatkuvasti Jeesusta. ”Juutalaisilla” tarkoitetaan ehkä juutalaisia johtajia tai niitä juutalaisia, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä ihmisten perinteistä.

teki siten itsestään Jumalan vertaisen: Jeesus sanoi Jumalaa Isäkseen, koska Jumala oli hänen Isänsä, mutta hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan vertainen (Joh 5:17). Juutalaisten mielestä hän kuitenkin teki itsestään Jumalan vertaisen, kun hän sanoi Jumalaa Isäkseen. Tämä syytös oli yhtä väärä kuin se, jonka mukaan hän rikkoi sapattia. Jeesus osoitti sen selvästi sanoessaan jakeissa 19–24, ettei hän voinut tehdä mitään omasta aloitteestaan. Hän ei siis väittänyt olevansa Jumalan vertainen. (Joh 14:28).

omasta aloitteestaan: Tai ”omin päin”, ts. itsenäisesti. Kirjaim. ”itsestään”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.

Isä on näet kiintynyt Poikaan: Jeesus kuvailee tässä sitä lämmintä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuudentunnetta, joka on vallinnut hänen ja Isän välillä luomistyön alusta asti (San 8:30). Kirjoittaessaan muistiin Jeesuksen sanat Johannes käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’). Se viittaa usein tosi ystävien väliseen hyvin läheiseen suhteeseen, ja sitä käytetään esimerkiksi Jeesuksen ja Lasaruksen välisestä ystävyydestä (Joh 11:3, alav., 36). Sitä käytetään myös vanhempien ja lasten välisistä perhesiteistä (Mt 10:37). Sama kreikan verbi kuvailee Jehovan syvää, lämmintä tunnetta Poikansa seuraajia kohtaan ja heidän lämpimiä tunteitaan hänen Poikaansa kohtaan (Joh 16:27).

elämän – – tuomion: Tässä ja Joh 5:24:ssä ”tuomio” asetetaan ikuisen ”elämän” vastakohdaksi, mikä osoittaa, että tuomio johtaa kuolemaan (2Pi 2:9; 3:7; ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana krísis ’tuomio’ tarkoittaa useimmiten langettavaa tuomiota. Tekstiyhteyden ja muiden raamatunkohtien valossa tässä jakeessa mainittu tuomio ei perustu siihen, mitä ihminen teki ennen kuolemaansa, vaan siihen, mitä hän tekee ylösnousemuksensa jälkeen. Ro 6:7:ssä sanotaan, että ”se joka on kuollut, on vapautunut synnistään”. Jokainen kuolleista herätetty osoittaa omalla toiminnallaan, onko hän tottelevainen, jolloin hänet palkitaan ikuisella ”elämällä”, vai tottelematon, jolloin hänelle annetaan kuolemaan johtava ”tuomio”.

Anna kuolleiden haudata kuolleensa: Kuten Lu 9:59:n tutkimisviitteessä osoitetaan, Jeesus puhui miehelle, jonka isä oli todennäköisesti sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Siksi Jeesus ilmeisesti tarkoitti: ”Anna hengellisesti kuolleiden haudata kuolleensa”, ts. miehen ei pitänyt lykätä päätöstä seurata Jeesusta, koska nähtävästi muut sukulaiset pystyivät huolehtimaan isästä tämän kuolemaan asti. Jos mies seuraisi Jeesusta, hän astuisi ikuiseen elämään johtavalle tielle eikä olisi niiden joukossa, jotka olivat Jumalan silmissä hengellisesti kuolleita. Jeesus osoitti vastauksessaan, että on välttämätöntä asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässä ja julistaa valtakuntaa laajalti, jotta voi pysyä hengellisesti elossa.

kuolleet: Jeesus sanoo, että aika, jolloin kuolleet ”kuulevat ­Jumalan Pojan äänen”, on nyt. Hänen täytyy siis tarkoittaa eläviä ihmisiä, jotka ovat perineet Aadamilta synnin ja jotka on siksi tuomittu kuolemaan (Ro 5:12). Jumalan näkökannalta ihmiskunnalla yleensä ei ole oikeutta elää, koska ”synnin palkka on kuolema” (Ro 6:23). Kun yksittäiset ihmiset kuulevat Jeesuksen ”sanan” ja noudattavat sitä, he voivat kuvaannollisesti ”siirtyä kuolemasta elämään” (ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Sanat ”kuulla” ja ”kuunnella” merkitsevät Raamatussa usein jonkin ’noudattamista’ tai ’tottelemista’.

tuomittavaksi: Kreikan sanalla krísis, joka on tässä käännetty vastineella ”tuomittavaksi”, on eri tekstiyhteyksissä useita erilaisia merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tuomitsemista (Joh 5:22), oikeudenmukaisuutta (Mt 23:23; Lu 11:42) tai tuomioistuinta (Mt 5:21). Se voi tarkoittaa myös myönteistä tai kielteistä tuomiota, mutta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se viittaa useimmiten langettavaan tuomioon. Tässä jakeessa ”tuomittavaksi” joutuminen rinnastetaan kuolemaan ja asetetaan elämän ja ikuisen elämän vastakohdaksi, joten tämä tuomio johtaa elämän menettämiseen (2Pi 2:9; 3:7). (Ks. Joh 5:29, tutkimisviite.)

hän on siirtynyt kuolemasta elämään: Jeesus puhuu ilmeisesti niistä, jotka ovat olleet hengellisesti kuolleita. Kuultuaan hänen sanansa he ovat kuitenkin alkaneet uskoa häneen, ja he ovat luopuneet syntisestä elämäntavastaan. (Ef 2:1, 2, 4–6.) He ”ovat siirtyneet kuolemasta elämään” siinä mielessä, että heidän kuolemantuomionsa on mitätöity ja he ovat saaneet ikuisen elämän toivon, koska he uskovat Jumalaan. Jeesus nähtävästi viittasi hengellisesti kuolleisiin myös sanoessaan eräälle juutalaismiehelle, joka halusi mennä kotiin hautaamaan isänsä: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” (Lu 9:60.) (Ks. Lu 9:60; Joh 5:25; tutkimisviitteet.)

hän on siirtynyt kuolemasta elämään: Jeesus puhuu ilmeisesti niistä, jotka ovat olleet hengellisesti kuolleita. Kuultuaan hänen sanansa he ovat kuitenkin alkaneet uskoa häneen, ja he ovat luopuneet syntisestä elämäntavastaan. (Ef 2:1, 2, 4–6.) He ”ovat siirtyneet kuolemasta elämään” siinä mielessä, että heidän kuolemantuomionsa on mitätöity ja he ovat saaneet ikuisen elämän toivon, koska he uskovat Jumalaan. Jeesus nähtävästi viittasi hengellisesti kuolleisiin myös sanoessaan eräälle juutalaismiehelle, joka halusi mennä kotiin hautaamaan isänsä: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” (Lu 9:60.) (Ks. Lu 9:60; Joh 5:25; tutkimisviitteet.)

kuolleet: Jeesus sanoo, että aika, jolloin kuolleet ”kuulevat ­Jumalan Pojan äänen”, on nyt. Hänen täytyy siis tarkoittaa eläviä ihmisiä, jotka ovat perineet Aadamilta synnin ja jotka on siksi tuomittu kuolemaan (Ro 5:12). Jumalan näkökannalta ihmiskunnalla yleensä ei ole oikeutta elää, koska ”synnin palkka on kuolema” (Ro 6:23). Kun yksittäiset ihmiset kuulevat Jeesuksen ”sanan” ja noudattavat sitä, he voivat kuvaannollisesti ”siirtyä kuolemasta elämään” (ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Sanat ”kuulla” ja ”kuunnella” merkitsevät Raamatussa usein jonkin ’noudattamista’ tai ’tottelemista’.

ette saa elämää: Kirjaim. ”teillä ei ole elämää itsessänne”. Joh 5:26:ssa Jeesus sanoi, että hänellä on ”elämä itsessään” samoin kuin hänen Isällään on ”elämä itsessään” (ks. Joh 5:26, tutkimisviite). Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta puhuessaan seuraajistaan ja yhdisti sen ”ikuisen elämän” saamiseen (Joh 6:54). Tässä tekstiyhteydessä ilmaus ”olla elämä itsessään” ei tarkoita voimaa antaa elämä vaan nähtävästi elämistä sanan täydessä merkityksessä. Voidellut kristityt saavat elää täydessä merkityksessä, kun heidät herätetään kuolleista taivaaseen ja he saavat kuolemattomuuden. Ne uskolliset ihmiset, joilla on maallinen toivo, saavat elää täydessä merkityksessä sen jälkeen kun he ovat läpäisseet loppukoetuksen heti Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden päätyttyä. (1Ko 15:52, 53; Il 20:5, 7–10.)

on elämä itsessään: Tai ”on itsessään elämän lahja”, ”on voima antaa elämä”. Jeesuksella ”on elämä itsessään”, koska hänen Isänsä Jehova on antanut hänelle sellaista voimaa ja valtaa, joka oli alun perin vain Jehovalla itsellään. Tähän sisältyy epäilemättä se, että Jeesuksen välityksellä ihmiset voivat saada Jumalan hyväksynnän ja elämän. Lisäksi hän pystyy herättämään kuolleita eloon. Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta ”olla elämä itsessään” puhuessaan seuraajistaan. (Ks. Joh 6:53, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tämä ilmaus soveltuu Jeesuksen seuraajiin.)

Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)

Ihmisen Poika: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

haudoissa: Tai ”muistohaudoissa”. Hautaa tarkoittava kreikan sana mnēmeíon tulee verbistä mimnḗskomai ’muistaa’, ’muistuttaa’, ja siksi siihen sisältyy ajatus kuolleen ihmisen muiston säilymisestä. Tässä tekstiyhteydessä sana osoittaa, että Jumala muistaa kuolleen ihmisen. Tämä merkitysvivahde antaa lisäsyvyyttä Jeesuksen vierellä teloitetun rikollisen pyynnölle, joka kuuluu Luukkaan kertomuksen mukaan: ”Muista [verbin mimnḗskomai taivutusmuoto] minua, kun pääset valtakuntaasi.” (Lu 23:42.)

tuomittavaksi: Kreikan sanalla krísis, joka on tässä käännetty vastineella ”tuomittavaksi”, on eri tekstiyhteyksissä useita erilaisia merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tuomitsemista (Joh 5:22), oikeudenmukaisuutta (Mt 23:23; Lu 11:42) tai tuomioistuinta (Mt 5:21). Se voi tarkoittaa myös myönteistä tai kielteistä tuomiota, mutta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se viittaa useimmiten langettavaan tuomioon. Tässä jakeessa ”tuomittavaksi” joutuminen rinnastetaan kuolemaan ja asetetaan elämän ja ikuisen elämän vastakohdaksi, joten tämä tuomio johtaa elämän menettämiseen (2Pi 2:9; 3:7). (Ks. Joh 5:29, tutkimisviite.)

ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:31; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)

elämän – – tuomion: Tässä ja Joh 5:24:ssä ”tuomio” asetetaan ikuisen ”elämän” vastakohdaksi, mikä osoittaa, että tuomio johtaa kuolemaan (2Pi 2:9; 3:7; ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana krísis ’tuomio’ tarkoittaa useimmiten langettavaa tuomiota. Tekstiyhteyden ja muiden raamatunkohtien valossa tässä jakeessa mainittu tuomio ei perustu siihen, mitä ihminen teki ennen kuolemaansa, vaan siihen, mitä hän tekee ylösnousemuksensa jälkeen. Ro 6:7:ssä sanotaan, että ”se joka on kuollut, on vapautunut synnistään”. Jokainen kuolleista herätetty osoittaa omalla toiminnallaan, onko hän tottelevainen, jolloin hänet palkitaan ikuisella ”elämällä”, vai tottelematon, jolloin hänelle annetaan kuolemaan johtava ”tuomio”.

ylösnousemuksen: Ks. Mt 22:23, tutkimisviite.

omasta aloitteestani: Tai ”omin päin”, ts. itsenäisesti. Kirjaim. ”itsestään”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.

sen mukaan, mitä kuulen: Ts. mitä Jeesus kuulee Isältä, korkeimmalta Tuomarilta.

oikea: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

toinen: Tarkoittaa epäilemättä Isää (Joh 5:34, 37).

Raamatun kirjoituksia: Tämä ilmaus tarkoittaa usein Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja Raamatun heprealaisia kirjoituksia kokonaisuudessaan. Juutalaiset, jotka tutkivat tarkkaan Raamatun kirjoituksia, olisivat voineet helposti nähdä, että Jeesus oli luvattu Messias, jos he olisivat verranneet Jeesuksen elämää ja opetuksia Raamatun ennustuksiin. Raamatussa oli runsaasti todisteita sen puolesta, mutta he eivät halunneet tarkastella niitä rehellisesti. He luulivat saavansa ikuisen elämän Raamatun kirjoitusten avulla mutta eivät hyväksyneet sitä, että Jeesus oli se, jonka kautta ikuisen elämän voi Raamatun mukaan saada. (5Mo 18:15; Lu 11:52; Joh 7:47, 48.)

nehän: Ts. jakeen alkuosassa mainitut Raamatun kirjoitukset. Noissa kirjoituksissa oli messiaanisia ennustuksia, jotka osoittivat, että juuri Jeesuksen kautta hänen kuulijansa voisivat saada ”ikuisen elämän”.

ainoalta Jumalalta: Joissain varhaisissa käsikirjoituksissa ei ole tässä ”Jumalaa” vastaavaa sanaa, jolloin kohta voidaan kääntää ”Ainoalta”. Tuo sana sisältyy kuitenkin varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin.

Media

Betsatan allas
Betsatan allas

Betsatan allas mainitaan vain Johanneksen evankeliumissa. Se sijaitsi Jerusalemissa ”Lammasportin luona” (Joh 5:2). Tämä portti oli todennäköisesti sama kuin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu Lammasportti kaupungin koilliskulmassa (Ne 3:1, 32; 12:39), tai se rakennettiin vasta myöhemmin. Arkeologit ovat löytäneet Temppelivuoren pohjoispuolelta suuren altaan rauniot, jotka näyttävät sopivan Johanneksen kuvaukseen. Allas on ollut kaksiosainen, ja alueen pinta-ala on ollut noin 45 x 90 m. Evankeliumikertomuksen mukaan allasalueella oli ”viisi pylväskäytävää” ja sinne mahtui ”joukko sairaita” ja vammaisia (Joh 5:2, 3). Pylväskäytävät olivat todennäköisesti allasalueen neljällä sivustalla sekä pohjoisen ja eteläisen altaan välissä.

1. Betsata

2. Temppelivuori