juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16; Lu 22:1). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, hän kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

Betsata: Heprealainen nimi merkitsee ’oliivi(e)n taloa’. Joidenkin käsikirjoitusten mukaan altaan nimi oli Betesda, jonka merkitys on mahdollisesti ’armon talo’. Toisissa käsikirjoituksissa lukee ”Betsaida”, joka merkitsee ’metsästäjän taloa’ tai ’kalastajan taloa’. Nykyään monet tutkijat ovat nimen Betsata kannalla.

makasi joukko sairaita: Yleisen uskomuksen mukaan sairaat parantuivat menemällä Betsatan altaaseen silloin kun sen vettä oli kuohutettu (Joh 5:7). Siksi paikalle kerääntyi ihmisiä, jotka halusivat parantua. Raamattu ei sano, että Jumalan enkeli olisi tehnyt ihmeitä tuolla altaalla (ks. Joh 5:4, tutkimisviite). Se kuitenkin sanoo, että Jeesus teki siellä ihmeen. On tärkeää huomata, että miehen ei tarvinnut mennä veteen vaan hän parantui heti.

Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi kokonaan tai osittain seuraava teksti, joka alkaa jakeen 3 lopusta ja jatkuu jakeessa 4: ”He odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4 Aika ajoin näet Herran [eli ”Jehovan”] enkeli tuli alas lammikkoon ja kuohutti vettä. Ensimmäinen, joka sitten astui siihen veden kuohuttamisen jälkeen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole varhaisimmissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne mitä todennäköisimmin kuulu Johanneksen alkuperäiseen tekstiin. (Ks. liite A3.) Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{9, 22–23}) lukee ”Herran enkelin” sijasta ”Jehovan enkeli”.

makuualustasi: Tai ”vuoteesi”. Raamatun aikoina vuode oli usein oljista tai kaisloista tehty yksinkertainen matto tai makuualusta, jolla oli ehkä pehmikkeenä jonkinlainen peite tai patja. Kun makuualustaa ei käytetty, se käärittiin rullalle ja laitettiin sivuun. Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana krábattos tarkoittaa ilmeisesti köyhien ihmisten vuodetta. Mr 2:4–12:ssa samaa kreikan sanaa käytetään ”paareista”, joilla halvaantunutta miestä kannettiin.

juutalaiset: Johanneksen evankeliumissa tämän sanan merkitys vaihtelee tekstiyhteyden mukaan. Se voi tarkoittaa juutalaisia yleensä, Juudean asukkaita tai Jerusalemissa tai sen lähistöllä asuvia ihmisiä. Se voi viitata myös juutalaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä ihmisten perinteistä ja suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti. Tässä tekstiyhteydessä sana ”juutalaiset” tarkoittaa ehkä juutalaisia viranomaisia tai uskonnollisia johtajia mutta se voi viitata laajemmin muihinkin juutalaisiin, jotka noudattivat tarkasti perinteitä.

älä tee enää syntiä: Jeesus ei tarkoittanut, että miehen sairaus johtui jostain hänen tekemästään synnistä. Tuo mies oli ollut sairaana 38 vuotta perityn epätäydellisyyden vuoksi. (Joh 5:5–9; vrt. Joh 9:1–3.) Nyt kun häntä kohtaan oli ilmaistu armoa ja hänet oli parannettu, Jeesus kannusti häntä elämään niin, että hän voisi pelastua, ja välttämään tahallista syntiä, joka voisi johtaa johonkin sairautta pahempaan, ts. ikuiseen tuhoon (Hpr 10:26, 27).

alkoivat vainota: Kreikan verbi on imperfektissä, mikä osoittaa, että tästä eteenpäin juutalaiset vainosivat jatkuvasti Jeesusta. ”Juutalaisilla” tarkoitetaan ehkä juutalaisia johtajia tai niitä juutalaisia, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä ihmisten perinteistä.

teki siten itsestään Jumalan vertaisen: Jeesus sanoi Jumalaa Isäkseen, koska Jumala oli hänen Isänsä, mutta hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan vertainen (Joh 5:17). Juutalaisten mielestä hän kuitenkin teki itsestään Jumalan vertaisen, kun hän sanoi Jumalaa Isäkseen. Tämä syytös oli yhtä väärä kuin se, jonka mukaan hän rikkoi sapattia. Jeesus osoitti sen selvästi sanoessaan jakeissa 19–24, ettei hän voinut tehdä mitään omasta aloitteestaan. Hän ei siis väittänyt olevansa Jumalan vertainen. (Joh 14:28).

omasta aloitteestaan: Tai ”omin päin”, ts. itsenäisesti. Kirjaim. ”itsestään”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.

Isä on näet kiintynyt Poikaan: Jeesus kuvailee tässä sitä lämmintä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuudentunnetta, joka on vallinnut hänen ja Isän välillä luomistyön alusta asti (San 8:30). Kirjoittaessaan muistiin Jeesuksen sanat Johannes käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’). Se viittaa usein tosi ystävien väliseen hyvin läheiseen suhteeseen, ja sitä käytetään esimerkiksi Jeesuksen ja Lasaruksen välisestä ystävyydestä (Joh 11:3, alav., 36). Sitä käytetään myös vanhempien ja lasten välisistä perhesiteistä (Mt 10:37). Sama kreikan verbi kuvailee Jehovan syvää, lämmintä tunnetta Poikansa seuraajia kohtaan ja heidän lämpimiä tunteitaan hänen Poikaansa kohtaan (Joh 16:27).

tuomittavaksi: Kreikan sanalla krísis, joka on tässä käännetty vastineella ”tuomittavaksi”, on eri tekstiyhteyksissä useita erilaisia merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tuomitsemista tai arviointia tai tuominta- tai arviointiprosessia (Joh 5:22, 27, 29 ja tutkimisviite), oikeudenmukaisuutta (Mt 23:23; Lu 11:42) tai tuomioistuinta (Mt 5:21). Se voi tarkoittaa myös myönteistä tai kielteistä tuomiota, mutta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se viittaa useimmiten langettavaan tuomioon. Tässä jakeessa ”tuomittavaksi” joutuminen rinnastetaan kuolemaan ja asetetaan elämän ja ikuisen elämän vastakohdaksi, joten tämä tuomio johtaa elämän menettämiseen (2Pi 2:9; 3:7).

hän on siirtynyt kuolemasta elämään: Jeesus puhuu ilmeisesti niistä, jotka ovat olleet hengellisesti kuolleita. Kuultuaan hänen sanansa he ovat kuitenkin alkaneet uskoa häneen, ja he ovat luopuneet syntisestä elämäntavastaan. (Ef 2:1, 2, 4–6.) He ”ovat siirtyneet kuolemasta elämään” siinä mielessä, että heidän kuolemantuomionsa on mitätöity ja he ovat saaneet ikuisen elämän toivon, koska he uskovat Jumalaan. Jeesus nähtävästi viittasi hengellisesti kuolleisiin myös sanoessaan eräälle juutalaismiehelle, joka halusi mennä kotiin hautaamaan isänsä: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” (Lu 9:60.) (Ks. Lu 9:60; Joh 5:25; tutkimisviitteet.)

kuolleet: Jeesus sanoo, että aika, jolloin kuolleet ”kuulevat ­Jumalan Pojan äänen”, on nyt. Hänen täytyy siis tarkoittaa eläviä ihmisiä, jotka ovat perineet Aadamilta synnin ja jotka on siksi tuomittu kuolemaan (Ro 5:12). Jumalan näkökannalta ihmiskunnalla yleensä ei ole oikeutta elää, koska ”synnin palkka on kuolema” (Ro 6:23). Kun yksittäiset ihmiset kuulevat Jeesuksen ”sanan” ja noudattavat sitä, he voivat kuvaannollisesti ”siirtyä kuolemasta elämään” (ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Sanat ”kuulla” ja ”kuunnella” merkitsevät Raamatussa usein jonkin ’noudattamista’ tai ’tottelemista’.

on elämä itsessään: Tai ”on itsessään elämän lahja”, ”on voima antaa elämä”. Jeesuksella ”on elämä itsessään”, koska hänen Isänsä Jehova on antanut hänelle sellaista voimaa ja valtaa, joka oli alun perin vain Jehovalla itsellään. Tähän sisältyy epäilemättä se, että Jeesuksen välityksellä ihmiset voivat saada Jumalan hyväksynnän ja elämän. Lisäksi hän pystyy herättämään kuolleita eloon. Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta ”olla elämä itsessään” puhuessaan seuraajistaan. (Ks. Joh 6:53, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tämä ilmaus soveltuu Jeesuksen seuraajiin.)

Ihmisen Poika: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

haudoissa: Tai ”muistohaudoissa”. Hautaa tarkoittava kreikan sana mnēmeíon tulee verbistä mimnḗskomai ’muistaa’, ’muistuttaa’, ja siksi siihen sisältyy ajatus kuolleen ihmisen muiston säilymisestä. Tässä tekstiyhteydessä sana osoittaa, että Jumala muistaa kuolleen ihmisen. Tämä merkitysvivahde antaa lisäsyvyyttä Jeesuksen vierellä teloitetun rikollisen pyynnölle, joka kuuluu Luukkaan kertomuksen mukaan: ”Muista [verbin mimnḗskomai taivutusmuoto] minua, kun pääset valtakuntaasi.” (Lu 23:42.)

elämän ylösnousemuksen: ”Ne, jotka ovat tehneet hyvää” ennen kuolemaansa, saavat ”elämän ylösnousemuksen”. Jumalan lupaus herättää heidät kuolleista on niin varma, että heidän sanotaan olevan ”eläviä hänelle” jo ennen ylösnousemustaan, ja heidän nimensä on ”elämän kirjakäärössä [tai ”kirjassa”]”, jota on kirjoitettu ”maailman perustamisesta” lähtien (Lu 20:38 ja tutkimisviite; Il 17:8; ks. myös Fil 4:3). Nähtävästi näistä samoista ihmisistä puhutaan Ap 24:15:ssä, jonka mukaan Jumala tulee herättämään kuolleista ”ne, jotka ovat toimineet oikein”. Ro 6:7:ssä sanotaan, että ”se joka on kuollut, on vapautunut synnistään”. Kun nämä oikein toimivat ihmiset kuolevat, Jumala antaa anteeksi heidän syntinsä mutta muistaa heidän uskollisuutensa (Hpr 6:10). Heidän täytyy tietenkin olla uskollisia myös ylösnousemuksensa jälkeen, jotta heidän nimensä pysyisivät ”elämän kirjakäärössä [tai ”kirjassa”]” ja he saisivat lopulta ”ikuisen elämän” (Il 20:12; Joh 3:36).

ylösnousemuksen: Ks. Mt 22:23, tutkimisviite.

tuomion ylösnousemuksen: ”Ne, jotka ovat tehneet pahaa” ennen kuolemaansa, saavat ”tuomion ylösnousemuksen”. Kreikan sanalla krísis, joka on tässä käännetty vastineella ”tuomio”, on eri tekstiyhteyksissä useita erilaisia merkitysvivahteita. (Ks. Joh 5:24, tutkimisviite.) Tässä jakeessa sana ”tuomio” tarkoittaa nähtävästi arviointiprosessia tai koeaikaa, tai niin kuin eräässä kreikan kielen sanakirjassa sanotaan, ”käytöksen tarkastelua”. Ne jotka saavat ”tuomion ylösnousemuksen”, ovat nähtävästi samoja kuin Ap 24:15:n ”ne, jotka eivät ole” toimineet oikein. Heidät tuomitaan sen perusteella, mitä he tekevät valtakunnan hallinnon aikana, kun Kristus ja hänen kanssaan olevat toimivat tuomareina (Lu 22:30; Ro 6:7). Tuona arviointiaikana ”heidät tuomitaan kukin tekojensa mukaan” (Il 20:12, 13). ”Elämän kirjaan” kirjoitetaan vain niiden nimet, jotka hylkäävät entisen väärän elämäntapansa, ja he saavat ”ikuisen elämän” (Il 20:15; Joh 3:36).

omasta aloitteestani: Tai ”omin päin”, ts. itsenäisesti. Kirjaim. ”itsestään”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.

sen mukaan, mitä kuulen: Ts. mitä Jeesus kuulee Isältä, korkeimmalta Tuomarilta.

oikea: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

toinen: Tarkoittaa epäilemättä Isää (Joh 5:34, 37).

Raamatun kirjoituksia: Tämä ilmaus tarkoittaa usein Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja Raamatun heprealaisia kirjoituksia kokonaisuudessaan. Juutalaiset, jotka tutkivat tarkkaan Raamatun kirjoituksia, olisivat voineet helposti nähdä, että Jeesus oli luvattu Messias, jos he olisivat verranneet Jeesuksen elämää ja opetuksia Raamatun ennustuksiin. Raamatussa oli runsaasti todisteita sen puolesta, mutta he eivät halunneet tarkastella niitä rehellisesti. He luulivat saavansa ikuisen elämän Raamatun kirjoitusten avulla mutta eivät hyväksyneet sitä, että Jeesus oli se, jonka kautta ikuisen elämän voi Raamatun mukaan saada. (5Mo 18:15; Lu 11:52; Joh 7:47, 48.)

nehän: Ts. jakeen alkuosassa mainitut Raamatun kirjoitukset. Noissa kirjoituksissa oli messiaanisia ennustuksia, jotka osoittivat, että juuri Jeesuksen kautta hänen kuulijansa voisivat saada ”ikuisen elämän”.

ainoalta Jumalalta: Joissain varhaisissa käsikirjoituksissa ei ole tässä ”Jumalaa” vastaavaa sanaa, jolloin kohta voidaan kääntää ”Ainoalta”. Tuo sana sisältyy kuitenkin varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin.