pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, hän kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

Betsata: Heprealainen nimi merkitsee ’oliivi(e)n taloa’. Joidenkin käsikirjoitusten mukaan altaan nimi oli Betesda, jonka merkitys on mahdollisesti ’armon talo’. Toisissa käsikirjoituksissa lukee ”Betsaida”, joka merkitsee ’metsästäjän taloa’ tai ’kalastajan taloa’. Nykyään monet tutkijat ovat nimen Betsata kannalla.

Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi kokonaan tai osittain seuraava teksti, joka alkaa jakeen 3 lopusta ja jatkuu jakeessa 4: ”He odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4 Aika ajoin näet Herran [eli ”Jehovan”] enkeli tuli alas lammikkoon ja kuohutti vettä. Ensimmäinen, joka sitten astui siihen veden kuohuttamisen jälkeen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole varhaisimmissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne mitä todennäköisimmin kuulu Johanneksen alkuperäiseen tekstiin. (Ks. liite A3.) Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{9, 22–23}) lukee ”Herran enkelin” sijasta ”Jehovan enkeli”.

makasi joukko sairaita: Yleisen uskomuksen mukaan sairaat parantuivat menemällä Betsatan altaaseen silloin kun sen vettä oli kuohutettu (Joh 5:7). Siksi paikalle kerääntyi ihmisiä, jotka halusivat parantua. Raamattu ei sano, että Jumalan enkeli olisi tehnyt ihmeitä tuolla altaalla (ks. Joh 5:4, tutkimisviite). Se kuitenkin sanoo, että Jeesus teki siellä ihmeen. On tärkeää huomata, että miehen ei tarvinnut mennä veteen vaan hän parantui heti.

Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi kokonaan tai osittain seuraava teksti, joka alkaa jakeen 3 lopusta ja jatkuu jakeessa 4: ”He odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4 Aika ajoin näet Herran [eli ”Jehovan”] enkeli tuli alas lammikkoon ja kuohutti vettä. Ensimmäinen, joka sitten astui siihen veden kuohuttamisen jälkeen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole varhaisimmissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne mitä todennäköisimmin kuulu Johanneksen alkuperäiseen tekstiin. (Ks. liite A3.) Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J^{9, 22–23}) lukee ”Herran enkelin” sijasta ”Jehovan enkeli”.

makuualustasi: Tai ”vuoteesi”. Raamatun aikoina vuode oli usein oljista tai kaisloista tehty yksinkertainen matto tai makuualusta, jolla oli ehkä pehmikkeenä jonkinlainen peite tai patja. Kun makuualustaa ei käytetty, se käärittiin rullalle ja laitettiin sivuun. Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana krábattos tarkoittaa ilmeisesti köyhien ihmisten vuodetta. Mr 2:4–12:ssa samaa kreikan sanaa käytetään ”paareista”, joilla halvaantunutta miestä kannettiin.

juutalaiset: Johanneksen evankeliumissa tämän sanan merkitys vaihtelee tekstiyhteyden mukaan. Se voi tarkoittaa juutalaisia yleensä, Juudean asukkaita tai Jerusalemissa tai sen lähistöllä asuvia ihmisiä. Se voi viitata myös juutalaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä ihmisten perinteistä ja suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti. Tässä tekstiyhteydessä sana ”juutalaiset” tarkoittaa ehkä juutalaisia viranomaisia tai uskonnollisia johtajia mutta se voi viitata laajemmin muihinkin juutalaisiin, jotka noudattivat tarkasti perinteitä.

älä tee enää syntiä: Jeesus ei tarkoittanut, että miehen sairaus johtui jostain hänen tekemästään synnistä. Tuo mies oli ollut sairaana 38 vuotta perityn epätäydellisyyden vuoksi. (Joh 5:5–9; vrt. Joh 9:1–3.) Nyt kun häntä kohtaan oli ilmaistu armoa ja hänet oli parannettu, Jeesus kannusti häntä elämään niin, että hän voisi pelastua, ja välttämään tahallista syntiä, joka voisi johtaa johonkin sairautta pahempaan, ts. ikuiseen tuhoon (Hpr 10:26, 27).

alkoivat vainota: Kreikan verbi on imperfektissä, mikä osoittaa, että tästä eteenpäin juutalaiset vainosivat jatkuvasti Jeesusta. ”Juutalaisilla” tarkoitetaan ehkä juutalaisia johtajia tai niitä juutalaisia, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen lakiin liitetyistä ihmisten perinteistä.

teki siten itsestään Jumalan vertaisen: Jeesus sanoi Jumalaa Isäkseen, koska Jumala oli hänen Isänsä, mutta hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan vertainen (Joh 5:17). Juutalaisten mielestä hän kuitenkin teki itsestään Jumalan vertaisen, kun hän sanoi Jumalaa Isäkseen. Tämä syytös oli yhtä väärä kuin se, jonka mukaan hän rikkoi sapattia. Jeesus osoitti sen selvästi sanoessaan jakeissa 19–24, ettei hän voinut tehdä mitään omasta aloitteestaan. Hän ei siis väittänyt olevansa Jumalan vertainen. (Joh 14:28).

omasta aloitteestaan: Tai ”omin päin”, ts. itsenäisesti. Kirjaim. ”itsestään”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.

Isä on näet kiintynyt Poikaan: Jeesus kuvailee tässä sitä lämmintä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuudentunnetta, joka on vallinnut hänen ja Isän välillä luomistyön alusta asti (San 8:30). Kirjoittaessaan muistiin Jeesuksen sanat Johannes käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’). Se viittaa usein tosi ystävien väliseen hyvin läheiseen suhteeseen, ja sitä käytetään esimerkiksi Jeesuksen ja Lasaruksen välisestä ystävyydestä (Joh 11:3, alav., 36). Sitä käytetään myös vanhempien ja lasten välisistä perhesiteistä (Mt 10:37). Sama kreikan verbi kuvailee Jehovan syvää, lämmintä tunnetta Poikansa seuraajia kohtaan ja heidän lämpimiä tunteitaan hänen Poikaansa kohtaan (Joh 16:27).

elämän – – tuomion: Tässä ja Joh 5:24:ssä ”tuomio” asetetaan ikuisen ”elämän” vastakohdaksi, mikä osoittaa, että tuomio johtaa kuolemaan (2Pi 2:9; 3:7; ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana krísis ’tuomio’ tarkoittaa useimmiten langettavaa tuomiota. Tekstiyhteyden ja muiden raamatunkohtien valossa tässä jakeessa mainittu tuomio ei perustu siihen, mitä ihminen teki ennen kuolemaansa, vaan siihen, mitä hän tekee ylösnousemuksensa jälkeen. Ro 6:7:ssä sanotaan, että ”se joka on kuollut, on vapautunut synnistään”. Jokainen kuolleista herätetty osoittaa omalla toiminnallaan, onko hän tottelevainen, jolloin hänet palkitaan ikuisella ”elämällä”, vai tottelematon, jolloin hänelle annetaan kuolemaan johtava ”tuomio”.

Anna kuolleiden haudata kuolleensa: Kuten Lu 9:59:n tutkimisviitteessä osoitetaan, Jeesus puhui miehelle, jonka isä oli todennäköisesti sairas tai iäkäs mutta ei kuollut. Siksi Jeesus ilmeisesti tarkoitti: ”Anna hengellisesti kuolleiden haudata kuolleensa”, ts. miehen ei pitänyt lykätä päätöstä seurata Jeesusta, koska nähtävästi muut sukulaiset pystyivät huolehtimaan isästä tämän kuolemaan asti. Jos mies seuraisi Jeesusta, hän astuisi ikuiseen elämään johtavalle tielle eikä olisi niiden joukossa, jotka olivat Jumalan silmissä hengellisesti kuolleita. Jeesus osoitti vastauksessaan, että on välttämätöntä asettaa Jumalan valtakunta ensimmäiseksi elämässä ja julistaa valtakuntaa laajalti, jotta voi pysyä hengellisesti elossa.

kuolleet: Jeesus sanoo, että aika, jolloin kuolleet ”kuulevat ­Jumalan Pojan äänen”, on nyt. Hänen täytyy siis tarkoittaa eläviä ihmisiä, jotka ovat perineet Aadamilta synnin ja jotka on siksi tuomittu kuolemaan (Ro 5:12). Jumalan näkökannalta ihmiskunnalla yleensä ei ole oikeutta elää, koska ”synnin palkka on kuolema” (Ro 6:23). Kun yksittäiset ihmiset kuulevat Jeesuksen ”sanan” ja noudattavat sitä, he voivat kuvaannollisesti ”siirtyä kuolemasta elämään” (ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Sanat ”kuulla” ja ”kuunnella” merkitsevät Raamatussa usein jonkin ’noudattamista’ tai ’tottelemista’.

tuomittavaksi: Kreikan sanalla krísis, joka on tässä käännetty vastineella ”tuomittavaksi”, on eri tekstiyhteyksissä useita erilaisia merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tuomitsemista (Joh 5:22), oikeudenmukaisuutta (Mt 23:23; Lu 11:42) tai tuomioistuinta (Mt 5:21). Se voi tarkoittaa myös myönteistä tai kielteistä tuomiota, mutta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se viittaa useimmiten langettavaan tuomioon. Tässä jakeessa ”tuomittavaksi” joutuminen rinnastetaan kuolemaan ja asetetaan elämän ja ikuisen elämän vastakohdaksi, joten tämä tuomio johtaa elämän menettämiseen (2Pi 2:9; 3:7). (Ks. Joh 5:29, tutkimisviite.)

hän on siirtynyt kuolemasta elämään: Jeesus puhuu ilmeisesti niistä, jotka ovat olleet hengellisesti kuolleita. Kuultuaan hänen sanansa he ovat kuitenkin alkaneet uskoa häneen, ja he ovat luopuneet syntisestä elämäntavastaan. (Ef 2:1, 2, 4–6.) He ”ovat siirtyneet kuolemasta elämään” siinä mielessä, että heidän kuolemantuomionsa on mitätöity ja he ovat saaneet ikuisen elämän toivon, koska he uskovat Jumalaan. Jeesus nähtävästi viittasi hengellisesti kuolleisiin myös sanoessaan eräälle juutalaismiehelle, joka halusi mennä kotiin hautaamaan isänsä: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” (Lu 9:60.) (Ks. Lu 9:60; Joh 5:25; tutkimisviitteet.)

hän on siirtynyt kuolemasta elämään: Jeesus puhuu ilmeisesti niistä, jotka ovat olleet hengellisesti kuolleita. Kuultuaan hänen sanansa he ovat kuitenkin alkaneet uskoa häneen, ja he ovat luopuneet syntisestä elämäntavastaan. (Ef 2:1, 2, 4–6.) He ”ovat siirtyneet kuolemasta elämään” siinä mielessä, että heidän kuolemantuomionsa on mitätöity ja he ovat saaneet ikuisen elämän toivon, koska he uskovat Jumalaan. Jeesus nähtävästi viittasi hengellisesti kuolleisiin myös sanoessaan eräälle juutalaismiehelle, joka halusi mennä kotiin hautaamaan isänsä: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” (Lu 9:60.) (Ks. Lu 9:60; Joh 5:25; tutkimisviitteet.)

kuolleet: Jeesus sanoo, että aika, jolloin kuolleet ”kuulevat ­Jumalan Pojan äänen”, on nyt. Hänen täytyy siis tarkoittaa eläviä ihmisiä, jotka ovat perineet Aadamilta synnin ja jotka on siksi tuomittu kuolemaan (Ro 5:12). Jumalan näkökannalta ihmiskunnalla yleensä ei ole oikeutta elää, koska ”synnin palkka on kuolema” (Ro 6:23). Kun yksittäiset ihmiset kuulevat Jeesuksen ”sanan” ja noudattavat sitä, he voivat kuvaannollisesti ”siirtyä kuolemasta elämään” (ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Sanat ”kuulla” ja ”kuunnella” merkitsevät Raamatussa usein jonkin ’noudattamista’ tai ’tottelemista’.

ette saa elämää: Kirjaim. ”teillä ei ole elämää itsessänne”. Joh 5:26:ssa Jeesus sanoi, että hänellä on ”elämä itsessään” samoin kuin hänen Isällään on ”elämä itsessään” (ks. Joh 5:26, tutkimisviite). Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta puhuessaan seuraajistaan ja yhdisti sen ”ikuisen elämän” saamiseen (Joh 6:54). Tässä tekstiyhteydessä ilmaus ”olla elämä itsessään” ei tarkoita voimaa antaa elämä vaan nähtävästi elämistä sanan täydessä merkityksessä. Voidellut kristityt saavat elää täydessä merkityksessä, kun heidät herätetään kuolleista taivaaseen ja he saavat kuolemattomuuden. Ne uskolliset ihmiset, joilla on maallinen toivo, saavat elää täydessä merkityksessä sen jälkeen kun he ovat läpäisseet loppukoetuksen heti Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden päätyttyä. (1Ko 15:52, 53; Il 20:5, 7–10.)

on elämä itsessään: Tai ”on itsessään elämän lahja”, ”on voima antaa elämä”. Jeesuksella ”on elämä itsessään”, koska hänen Isänsä Jehova on antanut hänelle sellaista voimaa ja valtaa, joka oli alun perin vain Jehovalla itsellään. Tähän sisältyy epäilemättä se, että Jeesuksen välityksellä ihmiset voivat saada Jumalan hyväksynnän ja elämän. Lisäksi hän pystyy herättämään kuolleita eloon. Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta ”olla elämä itsessään” puhuessaan seuraajistaan. (Ks. Joh 6:53, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tämä ilmaus soveltuu Jeesuksen seuraajiin.)

Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)

Ihmisen Poika: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.

haudoissa: Tai ”muistohaudoissa”. Hautaa tarkoittava kreikan sana mnēmeíon tulee verbistä mimnḗskomai ’muistaa’, ’muistuttaa’, ja siksi siihen sisältyy ajatus kuolleen ihmisen muiston säilymisestä. Tässä tekstiyhteydessä sana osoittaa, että Jumala muistaa kuolleen ihmisen. Tämä merkitysvivahde antaa lisäsyvyyttä Jeesuksen vierellä teloitetun rikollisen pyynnölle, joka kuuluu Luukkaan kertomuksen mukaan: ”Muista [verbin mimnḗskomai taivutusmuoto] minua, kun pääset valtakuntaasi.” (Lu 23:42.)

tuomittavaksi: Kreikan sanalla krísis, joka on tässä käännetty vastineella ”tuomittavaksi”, on eri tekstiyhteyksissä useita erilaisia merkitysvivahteita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tuomitsemista (Joh 5:22), oikeudenmukaisuutta (Mt 23:23; Lu 11:42) tai tuomioistuinta (Mt 5:21). Se voi tarkoittaa myös myönteistä tai kielteistä tuomiota, mutta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa se viittaa useimmiten langettavaan tuomioon. Tässä jakeessa ”tuomittavaksi” joutuminen rinnastetaan kuolemaan ja asetetaan elämän ja ikuisen elämän vastakohdaksi, joten tämä tuomio johtaa elämän menettämiseen (2Pi 2:9; 3:7). (Ks. Joh 5:29, tutkimisviite.)

ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:31; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)

elämän – – tuomion: Tässä ja Joh 5:24:ssä ”tuomio” asetetaan ikuisen ”elämän” vastakohdaksi, mikä osoittaa, että tuomio johtaa kuolemaan (2Pi 2:9; 3:7; ks. Joh 5:24, tutkimisviite). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sana krísis ’tuomio’ tarkoittaa useimmiten langettavaa tuomiota. Tekstiyhteyden ja muiden raamatunkohtien valossa tässä jakeessa mainittu tuomio ei perustu siihen, mitä ihminen teki ennen kuolemaansa, vaan siihen, mitä hän tekee ylösnousemuksensa jälkeen. Ro 6:7:ssä sanotaan, että ”se joka on kuollut, on vapautunut synnistään”. Jokainen kuolleista herätetty osoittaa omalla toiminnallaan, onko hän tottelevainen, jolloin hänet palkitaan ikuisella ”elämällä”, vai tottelematon, jolloin hänelle annetaan kuolemaan johtava ”tuomio”.

ylösnousemuksen: Ks. Mt 22:23, tutkimisviite.

omasta aloitteestani: Tai ”omin päin”, ts. itsenäisesti. Kirjaim. ”itsestään”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.

sen mukaan, mitä kuulen: Ts. mitä Jeesus kuulee Isältä, korkeimmalta Tuomarilta.

oikea: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

toinen: Tarkoittaa epäilemättä Isää (Joh 5:34, 37).

Raamatun kirjoituksia: Tämä ilmaus tarkoittaa usein Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja Raamatun heprealaisia kirjoituksia kokonaisuudessaan. Juutalaiset, jotka tutkivat tarkkaan Raamatun kirjoituksia, olisivat voineet helposti nähdä, että Jeesus oli luvattu Messias, jos he olisivat verranneet Jeesuksen elämää ja opetuksia Raamatun ennustuksiin. Raamatussa oli runsaasti todisteita sen puolesta, mutta he eivät halunneet tarkastella niitä rehellisesti. He luulivat saavansa ikuisen elämän Raamatun kirjoitusten avulla mutta eivät hyväksyneet sitä, että Jeesus oli se, jonka kautta ikuisen elämän voi Raamatun mukaan saada. (5Mo 18:15; Lu 11:52; Joh 7:47, 48.)

nehän: Ts. jakeen alkuosassa mainitut Raamatun kirjoitukset. Noissa kirjoituksissa oli messiaanisia ennustuksia, jotka osoittivat, että juuri Jeesuksen kautta hänen kuulijansa voisivat saada ”ikuisen elämän”.

ainoalta Jumalalta: Joissain varhaisissa käsikirjoituksissa ei ole tässä ”Jumalaa” vastaavaa sanaa, jolloin kohta voidaan kääntää ”Ainoalta”. Tuo sana sisältyy kuitenkin varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin.