Luukas 3:1–38

3  Keisari Tiberiuksen* 15. hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus+ oli Juudean käskynhaltijana, Herodes+ Galilean paikallishallitsijana, hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiksen maan paikallishallitsijana ja Lysanias Abilenen paikallishallitsijana,  ylipappi Hannaan ja Kaifaan päivinä,+ tuli Jumalan julistus Sakarjan+ pojalle Johannekselle+ erämaahan.+  Niin hän kulki kaikkialla Jordanin ympäristössä ja saarnasi ihmisille, että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta, joka johtaisi syntien anteeksiantoon,+  niin kuin on kirjoitettu profeetta Jesajan sanojen kirjaan: ”Joku huutaa erämaassa: ’Valmistakaa tie Jehovalle! Tehkää tiet hänelle suoriksi.+  Jokainen laakso on täytettävä ja jokainen vuori ja kukkula tasoitettava, mutkaisista teistä on tultava suoria ja kuoppaisista teistä tasaisia,  ja kaikki ihmiset tulevat* näkemään, miten Jumala pelastaa.’”*+  Johannes sanoi ihmisille, joita tuli joukoittain hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeiden jälkeläiset, kuka teitä on kehottanut pakenemaan tulevaa vihaa?+  Tuottakaa sen vuoksi hedelmiä, jotka osoittavat, että olette katuneet. Älkää alkako ajatella: ’Meidän isämme on Abraham.’ Minä sanon teille, että Jumala pystyy herättämään näistä kivistä lapsia Abrahamille.  Kirves tosiaan on jo puiden juurella. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”+ 10  Ihmisjoukot kyselivät häneltä: ”Mitä meidän sitten pitää tehdä?” 11  Hän vastasi heille: ”Sen, jolla on kaksi vaatetta,* pitää antaa toinen sille, jolla ei ole yhtään, ja sen, jolla on syötävää, pitää tehdä samoin.”+ 12  Veronkantajiakin tuli kastettavaksi,+ ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja, mitä meidän pitää tehdä?” 13  Hän sanoi heille: ”Älkää perikö* yhtään enempää veroa kuin on säädetty.”+ 14  Myös sotilaat kyselivät häneltä: ”Mitä meidän pitää tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää kiristäkö* ketään älkääkä syyttäkö ketään väärin+ vaan tyytykää ylläpitoonne.” 15  Kansa oli nyt odotuksen vallassa, ja kaikki pohdiskelivat, voisiko Johannes olla Kristus.+ 16  Johannes antoi vastauksen, kun hän sanoi kaikille: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tulossa minua voimakkaampi,* enkä minä ole kelvollinen avaamaan hänen sandaaliensa hihnoja.+ Hän kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella.+ 17  Hänellä on viskuulapionsa kädessään, jotta hän puhdistaisi puimatantereensa kokonaan ja kokoaisi vehnän varastoonsa, mutta akanat hän polttaa tulella, jota ei voi sammuttaa.” 18  Hän esitti myös monia muita kehotuksia ja jatkoi hyvän uutisen julistamista kansalle. 19  Mutta koska Johannes oli ojentanut paikallishallitsija Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan vuoksi ja kaikkien Herodeksen pahojen tekojen vuoksi, 20  Herodes kaiken tämän lisäksi vielä sulki Johanneksen vankilaan.+ 21  Kun nyt kaikkea kansaa kastettiin, Jeesuskin kastettiin.+ Hänen rukoillessaan taivas aukeni+ 22  ja pyhä henki laskeutui kyyhkysen kaltaisessa hahmossa* hänen päälleen, ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani. Olen hyväksynyt sinut.”+ 23  Kun Jeesus+ aloitti työnsä, hän oli noin 30-vuotias.+ Hän oli – niin kuin ihmiset ajattelivat –Joosefin+ poika,hänen, joka oli Heelin poika, 24  joka Mattatin,joka Leevin,joka Melkin,joka Jannain,joka Joosefin, 25  joka Mattatiaan,joka Aamoksen,joka Nahumin,joka Eslin,joka Naggain, 26  joka Maatin,joka Mattatiaan,joka Semeinin,joka Josekin,joka Jodan, 27  joka Johananin,joka Resan,joka Serubbabelin,+joka Sealtielin,+joka Nerin, 28  joka Melkin,joka Addin,joka Kosamin,joka Elmadamin,joka Erin, 29  joka Jeesuksen,joka Elieserin,joka Jorimin,joka Mattatin,joka Leevin, 30  joka Symeonin,joka Juudaksen,joka Joosefin,joka Jonamin,joka Eljakimin, 31  joka Melean,joka Mennan,joka Mattatan,joka Natanin,+joka Daavidin,+ 32  joka Iisain,+joka Obedin,+joka Boasin,+joka Salman,+joka Nahsonin,+ 33  joka Amminadabin,+joka Arnin,joka Hesronin,+joka Peresin,+joka Juudan,+ 34  joka Jaakobin,+joka Iisakin,+joka Abrahamin,+joka Terahin,+joka Nahorin,+ 35  joka Serugin,+joka Reun,+joka Pelegin,+joka Eberin,+joka Selahin,+ 36  joka Kainanin,joka Arpaksadin,+joka Seemin,+joka Nooan,+joka Lemekin,+ 37  joka Metusalahin,+joka Hanokin,+joka Jaredin,+joka Mahalaleelin,+joka Kainanin,+ 38  joka Enosin,+joka Setin,+joka Aadamin,+joka Jumalan poika.

Alaviitteet

Tai ”Tiberius Caesarin”.
Tai ”koko ihmiskunta tulee”. Kirjaim. ”kaikki liha tulee”.
Tai ”Jumalan pelastuskeinon”, ”Jumalan pelastuksen”.
Tai ”ylimääräinen vaate”.
Tai ”vaatiko”, ”kantako”.
Tai ”kiristäkö väkivalloin”, ”ahdistelko”, ”uhkailko”, ”pelotelko”.
Tai ”huomattavampi”.
Tai ”ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen”.

Tutkimisviitteet

aloitti työnsä: Tai ”aloitti palveluksensa”, ”alkoi opettaa”. Kirjaim. ”aloitti”, ”alkoi”. Luukas käyttää samaa kreikan sanaa Ap 1:21, 22; 10:37, 38:ssa viitatessaan Jeesuksen maanpäällisen palveluksen alkuun. Palveluksensa aikana Jeesus saarnasi, opetti ja teki opetuslapsia.

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

paikallishallitsija: Kirjaim. ”tetrarkki” (merk. provinssin ’neljänneksen hallitsija’). Nimitystä käytettiin pienehkön alueen hallitsijasta tai paikallisruhtinaasta, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. Herodes Antipaan hallintoalueeseen kuuluivat Galilea ja Perea. (Vrt. Mr 6:14, tutkimisviite.)

Kuningas Herodes: Ts. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. (Ks. sanasto, ”Herodes”.) Matteus ja Luukas käyttävät Antipaan virallista roomalaista arvonimeä tetrarkki eli paikallishallitsija (ks. Mt 14:1; Lu 3:1; tutkimisviitteet). Häntä kutsuttiin kuitenkin yleisesti ”kuninkaaksi”, ja tätä arvonimeä Matteus käyttää hänestä kerran (Mt 14:9) ja Markus joka kerta (Mr 6:22, 25–27). Hänen hallintoalueeseensa kuuluivat Galilea ja Perea.

Filippoksen Kesarean: Kaupunki sijaitsi Jordanin alkulähteillä Hermoninvuoren lounaisrinteen juurella noin 40 km Galileanjärveltä pohjoiseen. Se oli 350 m merenpinnan yläpuolella. Tetrarkki Filippos, Herodes Suuren poika, nimesi sen Kesareaksi Rooman keisarin kunniaksi. Erotukseksi samannimisestä satamakaupungista sitä kutsuttiin Filippoksen Kesareaksi. (Ks. liite B10.)

Tiberiuksen 15. hallitusvuotena: Keisari Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 (gregoriaanisen kalenterin mukaan). 15. syyskuuta Tiberius antoi Rooman senaatin julistaa hänet keisariksi. Jos hallitusvuodet laskettiin Augustuksen kuolemasta, Tiberiuksen 15. vuosi kesti vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne laskettiin hänen keisariksi julistamisestaan, 15. vuosi kesti vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. Johannes aloitti palveluksensa ilmeisesti keväällä 29, ts. Tiberiuksen 15. hallitusvuoden aikana. Johannes oli tuolloin noin 30-vuotias, minkä ikäisinä leeviläispapit aloittivat temppelipalveluksensa (4Mo 4:2, 3). Samoin Lu 3:21–23:n mukaan Jeesus ”oli noin 30-vuotias”, kun Johannes kastoi hänet ja hän ”aloitti työnsä”. Jeesus kuoli keväällä nisankuussa, joten hänen kolme ja puoli vuotta kestänyt palveluksensa alkoi selvästikin syksyllä etanimkuun (syys-lokakuun) tienoilla. Johannes oli todennäköisesti kuusi kuukautta Jeesusta vanhempi, ja hän aloitti palveluksensa ilmeisesti puoli vuotta ennen häntä (Lu, 1. luku). Tästä voidaan päätellä, että Johannes aloitti palveluksensa vuoden 29 keväällä. (Ks. Lu 3:23; Joh 2:13; tutkimisviitteet.)

Herodes: Ts. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. (Ks. sanasto.)

paikallishallitsijana: Kirjaim. ”tetrarkkina”, ts. pienehkön alueen hallitsijana tai paikallisruhtinaana, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. (Ks. Mt 14:1; Mr 6:14; tutkimisviitteet.)

hänen veljensä Filippos: Ts. Herodes Antipaan velipuoli. Filippos oli Herodes Suuren ja hänen puolisonsa jerusalemilaisen Kleopatran poika. Häntä sanotaan joskus tetrarkki Filippokseksi erotukseksi samannimisestä velipuolestaan, josta käytetään toisinaan myös nimeä Herodes Filippos ja joka mainitaan Mt 14:3:ssa ja Mr 6:17:ssä. (Ks. Mt 16:13, tutkimisviite.)

Iturean: Pieni alue, jolla ei ollut tarkkoja rajoja ja joka sijaitsi Galileanjärven koillispuolella, ilmeisesti Libanonvuorten ja Anti-Libanonin vuorten lähistöllä. (Ks. liite B10.)

Trakonitiksen: Nimi tulee kreikkalaisesta kantasanasta, joka merkitsee ’kivikkoista’, ’louhikkoista’, ja se viittaa luultavasti alueen epätasaiseen maastoon. Trakonitis sijaitsi Iturean itäpuolella ja sisältyi alueeseen, joka tunnettiin aiemmin Basanina (5Mo 3:3–14). Se oli pinta-alaltaan vain noin 900 km2. Alueen pohjoisraja oli noin 40 km Damaskoksesta kaakkoon.

Lysanias: Luukkaan kertomuksen mukaan Lysanias oli Roomaan kuuluvan Abilenen hallintoalueen ”paikallishallitsija [kirjaim. ”tetrarkki”]” siihen aikaan kun Johannes Kastaja aloitti palveluksensa. Abilenen pääkaupungista Abilasta Syyrian Damaskoksen läheltä (ks. liite B10) löydetty piirtokirjoitus vahvistaa, että Lysanias-niminen tetrarkki hallitsi yhtaikaa Rooman keisarin Tiberiuksen kanssa. Tämä löytö kumosi joidenkin kriitikoiden väitteen, jonka mukaan Luukas sekoitti paikallishallitsija Lysaniaan samannimiseen kuninkaaseen. Kuningas Lysanias oli hallinnut läheistä Khalkista, mutta hänet oli surmattu noin vuonna 34 eaa., kymmeniä vuosia ennen Luukkaan mainitsemaa ajankohtaa.

Abilenen: Rooman tetrarkia eli hallintoalue, joka oli nimetty pääkaupunkinsa Abilan mukaan ja joka sijaitsi Anti-Libanonin vuoristoseudulla Hermoninvuoren pohjoispuolella (ks. sanasto, ”Libanonvuoret”).

Sakarja-niminen: Heprealainen nimi merkitsee ’Jehova on muistanut’. Joissain raamatunkäännöksissä on nimi Sakarias, joka on Sakarja-nimen kreikkalainen vastine.

Juudean erämaassa: Juudean vuoriston karut, pääosin asumattomat itärinteet. Ne laskeutuvat Jordanin ja Kuolleenmeren länsirannalle, niin että korkeuseroa tulee noin 1 200 m. Johannes aloitti palveluksensa tässä erämaassa Kuolleenmeren pohjoispuolisella seudulla.

ylipappi Hannaan ja Kaifaan: Määrittäessään Johannes Kastajan palveluksen tarkan alkamisajan Luukas viittaa päiviin, jolloin kaksi vaikutusvaltaista miestä oli keskeisessä asemassa juutalaisen papiston keskuudessa. Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius oli nimittänyt Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. Vaikka Kaifas olikin ylimmäisenä pappina vuonna 29, Hannasta voitiin sanoa ”ylipapiksi” hänen huomattavan asemansa vuoksi. (Joh 18:13, 24; Ap 4:6.)

Johannekselle: Vain Luukas mainitsee, että Johannes oli Sakarjan poika (ks. Lu 1:5, tutkimisviite). Luukas on myös ainoa, joka kertoo, että Johannekselle tuli Jumalan julistus. Septuagintassa käytetään samanlaista sanamuotoa profeetta Elian yhteydessä (1Ku 17:2; 21:28 [20:28, LXX]), joka kuvasi Johannesta (Mt 11:14; 17:10–13). Kaikki kolme synoptista evankeliumia (Matteus, Markus ja Luukas) sanovat, että Johannes oli erämaassa, mutta Matteus täsmentää hänen olleen ”Juudean erämaassa”, ts. Juudean vuoriston karuilla, pääosin asumattomilla itärinteillä. Ne laskeutuivat Jordanin ja Kuolleenmeren länsirannalle, niin että korkeuseroa tuli noin 1 200 m. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)

että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta: Kirjaim. ”katumuksen kastetta”. Kaste ei pessyt pois syntejä. Sen sijaan Johanneksen kastamat ihmiset osoittivat julkisesti, että he olivat katuneet Mooseksen lakia vastaan tekemiään syntejä ja päättäneet muuttaa käytöstään. Tällainen katuva asenne auttoi heitä pääsemään Kristuksen luo (Ga 3:24). Näin Johannes valmisti kansan näkemään, ”miten Jumala pelastaa” (Lu 3:3–6). (Ks. Mt 3:2, 8, 11, tutkimisviitteet; sanasto, ”Kaste” ja ”Katuminen”.)

kastaa merkiksi katumuksesta: Ks. Mr 1:4, tutkimisviite.

Tehkää tiet hänelle suoriksi: Voi viitata siihen, että muinaisilla hallitsijoilla oli tapana lähettää edellään miehiä raivaamaan tietä kuninkaan vaunuille. He siirsivät sivuun suuria kiviä ja jopa rakensivat pengerteitä ja tasoittivat kukkuloita.

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Luukas yhdistää tämän ennustuksen Johannes Kastajaan. Johannes valmistaisi tien Jehovalle siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29). Apostoli Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää tämän ennustuksen itseensä (Joh 1:23).

Tehkää tiet hänelle suoriksi: Ks. Mt 3:3, tutkimisviite.

kastan teidät: Tai ”kastan teidät upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Muualta Raamatusta käy ilmi, että kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Kerran Johannes kastoi ihmisiä eräässä paikassa Jordaninlaaksossa lähellä Salimia, ”koska siellä oli paljon vettä” (Joh 3:23). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

Te kyykäärmeiden jälkeläiset: Fariseukset ja saddukeukset olivat kuin kyykäärmeiden jälkeläisiä, koska he olivat pahoja ja heidän hengellisesti tuhoisa vaikutuksensa oli kuin myrkkyä pahaa aavistamattomille ihmisille.

kastettavakseen: Tai ”kastettavakseen upottamalla”. (Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.)

Te kyykäärmeiden jälkeläiset: Ks. Mt 3:7, tutkimisviite.

Katukaa: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään” eli muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katuminen liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. (Ks. Mt 3:8, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

olette katuneet: Kirjaim. ”olette muuttaneet mieltänne”. (Ks. Mt 3:2, 8, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

hedelmiä, jotka osoittavat, että olette katuneet: ”Hedelmää” vastaava kreikan sana (karpós) on monikossa, ja sillä tarkoitetaan tässä kuvaannollisesti tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Mt 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

veronkantajatkin: Monet juutalaiset keräsivät veroja roomalaisille vallanpitäjille. Näitä juutalaisia vihattiin, koska he tekivät yhteistyötä vihatun vieraan vallan kanssa ja lisäksi perivät enemmän veroa kuin oli säädetty. Muut juutalaiset tavallisesti karttoivat veronkantajia ja niputtivat heidät yhteen syntisten ja prostituoitujen kanssa (Mt 11:19; 21:32).

Veronkantajiakin: Ks. Mt 5:46, tutkimisviite.

kiristänyt: Tai ”kiristänyt väärällä syytöksellä”. (Ks. Lu 3:14, tutkimisviite.)

sotilaat: Nämä sotilaat olivat ilmeisesti syntyperäisiä juutalaisia, jotka toimivat eräänlaisina poliiseina perittäessä tullimaksuja ja veroja. Juutalaiset sotilaat olivat liittosuhteessa Jehova Jumalan kanssa. Jos he halusivat mennä kasteelle sen merkiksi, että he olivat katuneet syntejään, heidän piti muuttaa käyttäytymistään eivätkä he saaneet enää syyllistyä kiristykseen tai muihin rikoksiin, joista sotilaat olivat surullisenkuuluisia (Mt 3:8).

syyttäkö ketään väärin: Ilmausta ”syyttää väärin” vastaava kreikan sana (sykofantéō) on Lu 19:8:ssa käännetty sanoilla ”kiristää” tai ”kiristää väärällä syytöksellä” (ks. Lu 19:8, tutkimisviite). Tämän verbin on sanottu merkitsevän kirjaimellisesti ’ottaa osoittamalla viikunoita’. Sanan alkuperää on selitetty eri tavoin. Viikunoiden vienti antiikin Ateenan alueelta oli kielletty, ja siksi erään näkemyksen mukaan sitä, joka ilmiantoi toisia syyttämällä heitä viikunoiden vientiyrityksestä, kutsuttiin ”viikunoiden osoittajaksi”. Nimitys alkoi tarkoittaa sellaista, joka syytti toisia väärin perustein hyötyäkseen taloudellisesti tai syyllistyi kiristykseen.

ylläpitoonne: Tai ”palkkaanne”, ”palkkioonne”. Sanaa käytetään tässä sotilasterminä, ja sillä tarkoitetaan sotilaan palkkaa, ruokarahaa tai määrärahaa. Alun perin ruoka ja muut välttämättömyydet saattoivat sisältyä sotilaan määrärahaan. Johanneksen luo tulleet juutalaiset sotilaat toimivat ehkä eräänlaisina poliiseina, erityisesti perittäessä tullimaksuja ja veroja. Johannes saattoi antaa tämän neuvon siksi, että useimpien sotilaiden palkka oli pieni ja he ilmeisesti käyttivät valtaansa usein väärin saadakseen lisätuloja. Sama kreikan sana on käännetty ilmauksella ”omalla kustannuksellaan” 1Ko 9:7:ssä, jossa Paavali puhuu kristitylle ”sotilaalle” kuuluvasta palkkiosta.

oli nyt odotuksen vallassa: Kansa oli innostuneen odotuksen vallassa ehkä siksi, että enkelit olivat ilmoittaneet Jeesuksen syntymästä ja sen jälkeen paimenet olivat kertoneet siitä muille (Lu 2:8–11, 17, 18). Sitten naisprofeetta Anna oli temppelissä puhunut lapsesta kaikille (Lu 2:36–38). Lisäksi astrologit olivat sanoneet, että he olivat tulleet osoittamaan kunnioitusta ”sille juutalaisten kuninkaalle, joka on syntynyt”, ja se oli herättänyt voimakkaan reaktion Herodeksessa, ylipapeissa, kirjanoppineissa ja kaikissa Jerusalemin asukkaissa (Mt 2:1–4).

kastan teidät: Tai ”kastan teidät upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Muualta Raamatusta käy ilmi, että kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Kerran Johannes kastoi ihmisiä eräässä paikassa Jordaninlaaksossa lähellä Salimia, ”koska siellä oli paljon vettä” (Joh 3:23). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

sandaaleja: Jonkun toisen sandaalien riisumista ja kantamista tai niiden hihnojen avaamista (Mr 1:7; Lu 3:16; Joh 1:27) pidettiin halpa-arvoisena tehtävänä, jonka yleensä hoiti orja.

kastan teidät: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.

sandaaliensa: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.

viskuulapionsa: Työkalu, joka oli tehty luultavasti puusta ja jolla heitettiin puitua viljaa ilmaan niin että tuuli puhalsi pois oljet ja akanat.

akanat: Akana on ohran, vehnän ja muiden viljakasvien jyviä ympäröivä ohut suomu eli suojakerros. Akanat yleensä koottiin yhteen ja poltettiin, jotta ne eivät olisi lentäneet tuulen mukana viljakasoihin ja pilanneet niitä. Johannes kuvaa viljan viskaamisen avulla sitä, miten Messias erottelisi kuvaannollisen vehnän akanoista.

tulella, jota ei voi sammuttaa: Ilmaus osoittaa, että juutalainen aikakausi tulisi loppuunsa, kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottaisiin täysin.

viskuulapionsa: Ks. Mt 3:12, tutkimisviite.

puimatantereensa: Ks. sanasto, ”Puiminen, puimatanner”.

akanat: Ks. Mt 3:12, tutkimisviite.

tulella, jota ei voi sammuttaa: Ks. Mt 3:12, tutkimisviite.

paikallishallitsija: Kirjaim. ”tetrarkki” (merk. provinssin ’neljänneksen hallitsija’). Nimitystä käytettiin pienehkön alueen hallitsijasta tai paikallisruhtinaasta, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. Herodes Antipaan hallintoalueeseen kuuluivat Galilea ja Perea. (Vrt. Mr 6:14, tutkimisviite.)

paikallishallitsija: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.

taivas: Voi tarkoittaa fyysistä taivasta tai henkitaivasta.

Hänen rukoillessaan: Luukas kiinnittää evankeliumissaan erityishuomiota rukoilemiseen. Vain hän mainitsee useita tilanteita, joissa Jeesus rukoili. Esimerkiksi tässä Luukas kertoo, että Jeesus rukoili kasteensa aikana. Myöhemmin Paavali kirjoitti muistiin osan niistä tärkeistä sanoista, jotka Jeesus esitti ilmeisesti tuossa rukouksessa (Hpr 10:5–9). Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 5:16; 6:12; 9:18, 28; 11:1; 23:46.

taivas: Ks. Mt 3:16, tutkimisviite.

taivas aukeni: Jumala sai ilmeisesti aikaan sen, että taivaalliset asiat avautuivat Jeesukselle. Tähän saattoi hyvinkin sisältyä se, että hän muisti elämänsä ennen ihmiseksi tuloaan. Se mitä Jeesus puhui kasteensa jälkeen, varsinkin hänen lämmin, yksityiskohtainen rukouksensa pesah-iltana vuonna 33, osoittaa, että hän tiesi eläneensä ennen ihmiseksi tuloaan ja muisti Isänsä sanat ja teot sekä sen kunniakkaan aseman, joka hänellä itsellään oli ollut taivaassa (Joh 6:46; 7:28, 29; 8:26, 28, 38; 14:2; 17:5). Nämä muistot palautettiin Jeesuksen mieleen ehkä silloin kun hänet kastettiin ja voideltiin.

pilvestä kuului ääni: Toinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Lu 3:22; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

ääni: Kolmas evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. Ensimmäinen oli Jeesuksen kasteen yhteydessä vuonna 29, ja siitä kerrotaan Mt 3:16, 17; Mr 1:11; Lu 3:22:ssa. Toinen liittyi Jeesuksen muodonmuutokseen vuonna 32, ja siitä kerrotaan Mt 17:5; Mr 9:7; Lu 9:35:ssä. Kolmas tilanne oli vuonna 33 vähän ennen Jeesuksen viimeistä pesahia, ja siitä kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa. Jehova vastasi, kun Jeesus pyysi Isäänsä saattamaan oman nimensä kunniaan.

Sinä olet minun – – Poikani: Jeesus oli henkiolentona Jumalan Poika (Joh 3:16). Kun hän syntyi ihmiseksi, hänestä tuli samanlainen ”Jumalan poika” kuin täydellinen Aadam oli ollut (Lu 1:35; 3:38). Tuntuu kuitenkin järkevältä, että Jumala ei tässä pelkästään kertonut, kuka Jeesus oli. Lausumalla nämä sanat pyhän hengen vuodattamisen yhteydessä Jumala ilmeisesti osoitti, että ihminen Jeesus oli hänen hengestä siinnyt Poikansa, joka oli ”syntynyt uudelleen”, niin että hänellä oli toivo palata taivaalliseen elämään. Hänet voideltiin hengellä Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi ja ylimmäiseksi papiksi. (Joh 3:3–6; 6:51; vrt. Lu 1:31–33; Hpr 2:17; 5:1, 4–10; 7:1–3.)

Olen hyväksynyt sinut: Tai ”Olen mieltynyt sinuun”, ”Saan sinusta paljon iloa”. Samaa ilmausta käytetään Mt 12:18:ssa. Siinä lainataan Jes 42:1:tä, joka koskee luvattua Messiasta eli Kristusta. Pyhän hengen vuodattaminen ja Jumalan omasta Pojastaan lausumat sanat osoittivat selvästi, että Jeesus oli luvattu Messias. (Ks. Mt 3:17; 12:18; tutkimisviitteet.)

kyyhkysen kaltaisessa: Kyyhkysillä oli pyhä käyttötarkoitus ja lisäksi symbolinen merkitys. Niitä uhrattiin uhreina (Mr 11:15; Joh 2:14–16). Ne symboloivat viattomuutta ja puhtautta (Mt 10:16). Kun Nooa päästi arkista vapaaksi kyyhkysen, se toi palatessaan oliivipuun lehden, mikä osoitti, että tulvavedet olivat väistymässä (1Mo 8:11) ja että levon ja rauhan aika oli alkamassa (1Mo 5:29). Jeesuksen kasteen yhteydessä Jehova saattoi siis kohdistaa kyyhkysen avulla huomion Jeesuksen rooliin Messiaana. Puhtaana ja synnittömänä Jumalan Poikana hän uhraisi elämänsä ihmiskunnan puolesta ja loisi näin perustan levon ja rauhan aikakaudelle, joka koittaisi, kun hän hallitsisi kuninkaana. Kasteen yhteydessä Jeesuksen päälle laskeutuva Jumalan pyhä henki eli aktiivinen voima saattoi näyttää samalta kuin kyyhkynen, kun se lähestyy pesäänsä siipiään räpyttäen.

taivaasta kuului ääni: Ensimmäinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen niin että ihmiset kuulivat sen. (Ks. Lu 9:35; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

Sinä olet minun – – Poikani: Ks. Mr 1:11, tutkimisviite.

Olen hyväksynyt sinut: Ks. Mr 1:11, tutkimisviite.

Sealtielin, joka Nerin: 1Ai 3:17:n ja Mt 1:12:n mukaan Sealtiel ei ollut Nerin vaan Jekonjan poika. Sealtiel meni ehkä naimisiin Nerin tyttären kanssa, jolloin hänestä tuli Nerin vävy ja häntä voitiin sanoa Nerin pojaksi. Ei ollut poikkeuksellista, että heprealaisissa sukuluetteloissa vävyä sanottiin pojaksi. Ilmeisesti samaan tapaan Luukas sanoi Joosefia Marian isän ”Heelin pojaksi”. (Ks. Lu 3:23, tutkimisviite.)

Jeesuksen Kristuksen – – sukuluettelo: Matteus seuraa Jeesuksen polveutumista Daavidin pojan Salomon kautta, Luukas puolestaan Daavidin toisen pojan Natanin kautta (Mt 1:6, 7; Lu 3:31). Matteus osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen seuraamalla sukuluetteloa Salomosta Joosefiin, joka oli oikeudellisesti Jeesuksen isä. Luukas seuraa ilmeisesti Marian sukua ja osoittaa Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista.

Joosef: Kun Matteuksen kertomuksessa kuvaillaan Joosefin suhdetta Jeesukseen, siinä ei käytetä ilmausta ”Joosefille syntyi” (ks. Mt 1:2, tutkimisviite). Siinä sanotaan vain, että Joosef oli Marian mies ja Maria synnytti Jeesuksen. Tässä synnyttää-verbin edellä on kreikassa feminiinimuodossa oleva pronomini (käännetty vastineella ”Maria”), joten se ei voi viitata Joosefiin. Matteuksen sukuluettelo korostaa siis sitä, että vaikka Jeesus ei ollut Joosefin biologinen poika, hän oli hänen ottopoikansa ja siksi Daavidin laillinen perillinen. Luukkaan sukuluettelo korostaa sitä, että Jeesus oli äitinsä Marian kautta Daavidin biologinen perillinen.

aloitti työnsä: Tai ”aloitti palveluksensa”, ”alkoi opettaa”. Kirjaim. ”aloitti”, ”alkoi”. Luukas käyttää samaa kreikan sanaa Ap 1:21, 22; 10:37, 38:ssa viitatessaan Jeesuksen maanpäällisen palveluksen alkuun. Palveluksensa aikana Jeesus saarnasi, opetti ja teki opetuslapsia.

oli – niin kuin ihmiset ajattelivat – Joosefin poika: Joosef oli todellisuudessa Jeesuksen kasvatusisä, sillä Jeesus oli siinnyt pyhästä hengestä. Nasaretilaiset kuitenkin näkivät, että hän kasvoi Joosefin ja Marian perheessä, joten he pitivät häntä ilman muuta Joosefin poikana. Tämä käy ilmi muista raamatunkohdista, kuten Mt 13:55:stä ja Lu 4:22:sta, joissa nasaretilaiset sanoivat Jeesusta ”puusepän pojaksi” ja ”Joosefin pojaksi”. Eräässä tilanteessa Jeesukseen loukkaantuneet ihmiset sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme?” (Joh 6:42.) Lisäksi Filippus sanoi Natanaelille: ”Olemme löytäneet – – Jeesuksen, Joosefin pojan.” (Joh 1:45.) Luukkaan kertomus vahvistaa, että Jeesusta sanottiin yleisesti ”Joosefin pojaksi”.

niin kuin ihmiset ajattelivat: Tai mahd. ”niin kuin oli lailla vahvistettu”. Muutamat tutkijat ovat ehdottaneet tätä vaihtoehtoista käännöstä, koska kreikan ilmaus on mahdollista ymmärtää tällä tavalla. Tässä tekstiyhteydessä tuo käännös välittäisi sellaisen ajatuksen, että asia oli laillisesti vahvistettu siihen aikaan käytettävissä olleiden sukuluetteloiden perusteella. Useimmat tutkijat kannattavat kuitenkin Uuden maailman käännöksen päätekstin käännösvastinetta.

Joosefin – –, joka oli Heelin poika: Mt 1:16:n mukaan ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies”. Luukkaan kertomuksessa Joosefia sanotaan ”Heelin pojaksi”, millä tarkoitetaan ilmeisesti Heelin vävyä (ks. Lu 3:27, tutkimisviite, jossa mainitaan samanlainen tapaus). Kun juutalaisten sukuluetteloihin merkittiin polveutuminen isoisästä tyttärenpoikaan, niissä oli tapana mainita vain miesten nimet. Tämä voi selittää, miksi Luukas jättää tyttären (Marian) nimen pois ja sanoo sen sijaan hänen aviomiestään (Joosefia) pojaksi. Luukas ilmeisesti seuraa Jeesuksen polveutumista Marian kautta, joten Heeli oli nähtävästi Marian isä ja Jeesuksen äidinpuoleinen isoisä. (Ks. Mt 1:1, 16, tutkimisviitteet.)

Joosefin – –, joka oli Heelin poika: Mt 1:16:n mukaan ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies”. Luukkaan kertomuksessa Joosefia sanotaan ”Heelin pojaksi”, millä tarkoitetaan ilmeisesti Heelin vävyä (ks. Lu 3:27, tutkimisviite, jossa mainitaan samanlainen tapaus). Kun juutalaisten sukuluetteloihin merkittiin polveutuminen isoisästä tyttärenpoikaan, niissä oli tapana mainita vain miesten nimet. Tämä voi selittää, miksi Luukas jättää tyttären (Marian) nimen pois ja sanoo sen sijaan hänen aviomiestään (Joosefia) pojaksi. Luukas ilmeisesti seuraa Jeesuksen polveutumista Marian kautta, joten Heeli oli nähtävästi Marian isä ja Jeesuksen äidinpuoleinen isoisä. (Ks. Mt 1:1, 16, tutkimisviitteet.)

Serubbabelin, joka Sealtielin: Serubbabelia sanotaan usein ”Sealtielin pojaksi” (Esr 3:2, 8; 5:2; Ne 12:1; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 23; Mt 1:12), mutta yhden kerran hänen sanotaan olleen Sealtielin veljen ”Pedajan poikia” (1Ai 3:17–19). Serubbabel oli todennäköisesti Pedajan biologinen poika, mutta oikeudellisesti häntä ilmeisesti pidettiin Sealtielin poikana. Jos Pedaja kuoli poikansa Serubbabelin ollessa lapsi, Pedajan vanhin veli Sealtiel saattoi kasvattaa Serubbabelin omana poikanaan. Jos taas Sealtiel kuoli lapsettomana ja Pedaja solmi leviraattiavioliiton hänen leskensä kanssa, heidän poikaansa olisi pidetty Sealtielin laillisena perillisenä.

Sealtielin, joka Nerin: 1Ai 3:17:n ja Mt 1:12:n mukaan Sealtiel ei ollut Nerin vaan Jekonjan poika. Sealtiel meni ehkä naimisiin Nerin tyttären kanssa, jolloin hänestä tuli Nerin vävy ja häntä voitiin sanoa Nerin pojaksi. Ei ollut poikkeuksellista, että heprealaisissa sukuluetteloissa vävyä sanottiin pojaksi. Ilmeisesti samaan tapaan Luukas sanoi Joosefia Marian isän ”Heelin pojaksi”. (Ks. Lu 3:23, tutkimisviite.)

Jeesus: Vastaa heprealaista nimeä Jesua tai Joosua, jotka molemmat ovat lyhentymiä nimestä Jehosua. Nimien merkitys on ’Jehova on pelastus’.

Jeesuksen: Tai ”Joosuan”, ”Jesuan”. Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Josen” tai ”Joseksen”. (Ks. Mt 1:21, tutkimisviite.)

Jeesuksen Kristuksen – – sukuluettelo: Matteus seuraa Jeesuksen polveutumista Daavidin pojan Salomon kautta, Luukas puolestaan Daavidin toisen pojan Natanin kautta (Mt 1:6, 7; Lu 3:31). Matteus osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen seuraamalla sukuluetteloa Salomosta Joosefiin, joka oli oikeudellisesti Jeesuksen isä. Luukas seuraa ilmeisesti Marian sukua ja osoittaa Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista.

Joosef: Kun Matteuksen kertomuksessa kuvaillaan Joosefin suhdetta Jeesukseen, siinä ei käytetä ilmausta ”Joosefille syntyi” (ks. Mt 1:2, tutkimisviite). Siinä sanotaan vain, että Joosef oli Marian mies ja Maria synnytti Jeesuksen. Tässä synnyttää-verbin edellä on kreikassa feminiinimuodossa oleva pronomini (käännetty vastineella ”Maria”), joten se ei voi viitata Joosefiin. Matteuksen sukuluettelo korostaa siis sitä, että vaikka Jeesus ei ollut Joosefin biologinen poika, hän oli hänen ottopoikansa ja siksi Daavidin laillinen perillinen. Luukkaan sukuluettelo korostaa sitä, että Jeesus oli äitinsä Marian kautta Daavidin biologinen perillinen.

Joosefin – –, joka oli Heelin poika: Mt 1:16:n mukaan ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies”. Luukkaan kertomuksessa Joosefia sanotaan ”Heelin pojaksi”, millä tarkoitetaan ilmeisesti Heelin vävyä (ks. Lu 3:27, tutkimisviite, jossa mainitaan samanlainen tapaus). Kun juutalaisten sukuluetteloihin merkittiin polveutuminen isoisästä tyttärenpoikaan, niissä oli tapana mainita vain miesten nimet. Tämä voi selittää, miksi Luukas jättää tyttären (Marian) nimen pois ja sanoo sen sijaan hänen aviomiestään (Joosefia) pojaksi. Luukas ilmeisesti seuraa Jeesuksen polveutumista Marian kautta, joten Heeli oli nähtävästi Marian isä ja Jeesuksen äidinpuoleinen isoisä. (Ks. Mt 1:1, 16, tutkimisviitteet.)

Natanin: Daavidin ja Batseban poika, josta Maria polveutui (2Sa 5:13, 14; 1Ai 3:5). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Natan mainitaan vain tässä kohdassa. Jeesuksen sukuluettelo sisältää Luukkaan evankeliumissa eri nimiä kuin Matteuksen evankeliumissa. Lähes kaikki erot selittyvät kuitenkin sillä, että Luukas seuraa Jeesuksen polveutumista Daavidin pojan Natanin kautta, Matteus puolestaan Daavidin toisen pojan Salomon kautta (Mt 1:6, 7). Luukas seuraa ilmeisesti Marian sukua ja osoittaa Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista. Matteus taas osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen seuraamalla sukuluetteloa Salomosta Joosefiin, joka oli oikeudellisesti Jeesuksen isä. Sekä Matteus että Luukas osoittavat, että Joosef oli Jeesuksen kasvatusisä. (Ks. Mt 1:1, 16; Lu 3:23; tutkimisviitteet.)

Salman: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa nimen kreikkalainen kirjoitusasu on ”Sala”, toisissa ”Salma”. Salma meni naimisiin jerikolaisen Rahabin kanssa, ja heille syntyi Boas (Ru 4:20–22; Mt 1:4, 5).

Arnin: Arni on muunnos Mt 1:3, 4:ssä olevasta nimestä Ram (kreik. Arám). 1Ai 2:9:ssä Ramin sanotaan olleen ”Hesronin poikia”, ja samoin Ru 4:19:ssä kerrotaan, että ”Hesronin poika oli Ram”. Joissain käsikirjoituksissa lukee ”Ram” tässä Luukkaan kertomuksessakin, mutta useat arvovaltaiset käsikirjoitukset tukevat muunnoksen ”Arni” käyttöä.

joka Kainanin: Nimi Kainan puuttuu muutamasta vanhasta käsikirjoituksesta. Se puuttuu myös 1Mo 10:24; 11:12, 13:n ja 1Ai 1:18:n masoreettisesta tekstistä, jonka mukaan Arpaksadin poika oli Selah. Nimi Kainan esiintyy kuitenkin näissä sukuluetteloissa jäljellä olevissa kreikkalaisen Septuagintan jäljennöksissä, kuten 400-luvulta peräisin olevassa Codex Alexandrinuksessa. Monet Luukkaan evankeliumin käsikirjoitukset tukevat nimen Kainan sisällyttämistä tekstiin, joten se on säilytetty useimmissa raamatunkäännöksissä.

joka Aadamin: Luukas ulottaa Jeesuksen sukuluettelon koko ihmiskunnan esi-isään Aadamiin asti. Tämä sopii hyvin siihen, että Luukas tarkoitti evankeliuminsa kaikille ihmisille, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille. Matteus taas näyttää kirjoittaneen evankeliuminsa erityisesti juutalaisille ja aloittaa Jeesuksen sukuluettelon siksi Abrahamista. Luukkaan tarkoitus vedota laajaan lukijakuntaan näkyy myös siitä, että hän korosti Kristuksen sanoman ja tekojen hyödyttävän kaikenlaisia ihmisiä – niin samarialaista spitaalista kuin rikasta veronkantajaakin ja jopa varkaudesta tuomittua miestä, joka oli kuolemaisillaan paalussa (Lu 17:11–19; 19:2–10; 23:39–43).

Aadamin, joka Jumalan poika: Sanat viittaavat ihmiskunnan alkuperään, ja ne sopivat yhteen 1. Mooseksen kirjan kertomuksen kanssa, jonka mukaan Jumala loi ensimmäisen ihmisen ja teki hänet omaksi kuvakseen (1Mo 1:26, 27; 2:7). Nämä sanat auttavat myös ymmärtämään toisia Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja sanoja, esimerkiksi Ro 5:12; 8:20, 21:tä ja 1Ko 15:22, 45:tä.

Media

Keisari Tiberius
Keisari Tiberius

Tiberius syntyi vuonna 42 eaa. ja kuoli maaliskuussa vuonna 37 jaa. Hänestä tuli Rooman toinen keisari vuonna 14 jaa., joten hän oli keisarina koko Jeesuksen palveluksen ajan, myös silloin kun Jeesukselle tuotiin veroraha ja hän sanoi: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille.” (Mr 12:14–17; Mt 22:17–21; Lu 20:22–25.)

Herodes Antipaan aikainen kolikko
Herodes Antipaan aikainen kolikko

Näissä kuvissa näkyvät molemmat puolet kuparikolikosta, joka lyötiin Jeesuksen palveluksen aikoihin. Sen laski liikkeelle Herodes Antipas, joka oli Galilean ja Perean tetrarkki eli paikallishallitsija. Jeesus oli todennäköisesti kulkemassa Herodeksen hallintoalueeseen kuuluvan Perean läpi matkallaan Jerusalemiin, kun fariseukset tulivat sanomaan hänelle, että Herodes halusi tappaa hänet. Vastauksessaan Jeesus käytti Herodeksesta nimitystä ”se kettu” (ks. Lu 13:32, tutkimisviite). Koska useimmat Herodeksen alamaisista olivat juutalaisia, hänen teettämissään kolikoissa oli sellaisia kuvia, jotka eivät loukanneet heitä, kuten palmunoksia (1) ja seppeleitä (2).

Erämaa
Erämaa

Raamatussa ”erämaaksi” käännetyt alkukieliset sanat (hepr. midbár, kreik. érēmos) tarkoittavat yleensä harvaan asuttua, viljelemätöntä maata, usein pensas-, heinä- tai ruohoaroa ja joskus laidunmaata. Niitä voidaan käyttää myös vedettömistä seuduista, joita voitaisiin sanoa jo aavikoiksi. Evankeliumeissa erämaa tarkoittaa tavallisesti Juudean erämaata. Siellä Johannes asui ja saarnasi ja Paholainen kiusasi Jeesusta. (Mr 1:12.)

Sandaalit
Sandaalit

Raamatun ajan sandaaleissa oli litteä nahka-, puu- tai kuitupohja, joka sidottiin jalkaan nahkahihnoilla. Sandaaleilla oli symbolista merkitystä joissain liiketoimissa, ja lisäksi niitä käytettiin kielikuvana. Esimerkiksi jos mies kieltäytyi Mooseksen lain alaisuudessa menemästä naimisiin veljensä lesken kanssa, leski veti häneltä sandaalin jalasta ja miehen sukua alettiin kutsua halveksivasti nimellä ”Sen suku, jolta on vedetty sandaali pois” (5Mo 25:9, 10). Omaisuuden tai lunastusoikeuden siirtoa kuvattiin sillä, että mies riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle osapuolelle (Ru 4:7). Jonkun toisen sandaalien kantamista tai niiden hihnojen avaamista pidettiin halpa-arvoisena tehtävänä, jonka yleensä hoiti orja. Johannes Kastaja havainnollisti tämän tavan avulla sitä, että hän oli alempiarvoinen kuin Kristus.

Puintivälineitä
Puintivälineitä

Kuvassa kaksi puimarekeä (1) on ylösalaisin niin että pohjaan upotetut terävät kivet näkyvät (Jes 41:15). Toisessa kuvassa (2) maanviljelijä ajaa vetojuhtien vetämällä puimareellä leikatun viljan yli, jonka hän on levittänyt puimatantereelle. Eläinten sorkat ja puimareen pohjassa olevat terävät kivet rikkovat oljet ja irrottavat jyvät. Sitten maanviljelijä heittää puitua viljaa ilmaan viskuulapiolla tai pitkäpiikkisellä viskaimella (3). Tuuli puhaltaa pois akanat, ja painavammat jyvät putoavat maahan. Puimisella havainnollistetaan Raamatussa sitä, miten Jehovan viholliset lyödään murskaksi (Jer 51:33; Mi 4:12, 13). Johannes Kastaja kuvasi puimisen avulla sitä, miten oikein toimivat eroteltaisiin pahoista.