Matteus 1:1–25

1  Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan,+ Abrahamin pojan,+ sukuluettelo:   Abrahamille+ syntyi Iisak,+Iisakille syntyi Jaakob,+Jaakobille syntyivät Juuda+ ja hänen veljensä,+   Juudalle syntyivät Peres ja Serah,+ joiden äiti oli Tamar,+Peresille syntyi Hesron,+Hesronille syntyi Ram,+   Ramille syntyi Amminadab,Amminadabille syntyi Nahson,+Nahsonille syntyi Salma,   Salmalle syntyi Boas,+ jonka äiti oli Rahab,+Boasille syntyi Obed,+ jonka äiti oli Ruut,+Obedille syntyi Iisai,+   Iisaille syntyi Daavid,+ kuningas.+ Daavidille syntyi Salomo,+ jonka äiti oli Uurian+ vaimo,*   Salomolle syntyi Rehabeam,+Rehabeamille syntyi Abia,+Abialle syntyi Asa,+   Asalle syntyi Josafat,+Josafatille syntyi Joram,+Joramille syntyi Ussia,+   Ussialle syntyi Jotam,+Jotamille syntyi Ahas,+Ahasille syntyi Hiskia,+ 10  Hiskialle syntyi Manasse,+Manasselle syntyi Amon,+Amonille syntyi Josia,+ 11  Josialle+ syntyivät Jekonja+ ja hänen veljensä Babyloniin karkottamisen aikoihin.+ 12  Babyloniin karkottamisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel,Sealtielille syntyi Serubbabel,+ 13  Serubbabelille syntyi Abiud,Abiudille syntyi Eljakim,Eljakimille syntyi Asor, 14  Asorille syntyi Sadok,Sadokille syntyi Akim,Akimille syntyi Eliud, 15  Eliudille syntyi Eleasar,Eleasarille syntyi Mattan,Mattanille syntyi Jaakob, 16  Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, ja Maria synnytti Jeesuksen,+ jota kutsutaan Kristukseksi.+ 17  Abrahamista Daavidiin oli siis kaikkiaan 14 sukupolvea, Daavidista Babyloniin karkottamiseen 14 sukupolvea ja Babyloniin karkottamisesta+ Kristukseen 14 sukupolvea. 18  Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin: Kun hänen äitinsä Maria oli kihloissa Joosefin kanssa+ mutta he eivät vielä eläneet yhdessä avioparina, Maria tuli raskaaksi pyhän hengen vaikutuksesta.+ 19  Mutta koska hänen miehensä Joosef oli oikeamielinen eikä halunnut, että Maria joutuisi julkisen huomion kohteeksi,* hän aikoi erota hänestä salaa.*+ 20  Joosefin mietittyä asiaa Jehovan enkeli näyttäytyi hänelle unessa ja sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa vaimoasi Mariaa kotiisi, sillä hän on tullut raskaaksi pyhän hengen vaikutuksesta.+ 21  Hän synnyttää pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Jeesus,+ sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”+ 22  Tämä kaikki todella tapahtui, jotta toteutuisi se, mitä Jehova oli sanonut profeettansa välityksellä: 23  ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel”,+ joka merkitsee ’Jumala on kanssamme’.+ 24  Herättyään unesta Joosef teki niin kuin Jehovan enkeli oli käskenyt ja otti Marian kotiinsa. 25  Joosef ei kuitenkaan ollut sukupuoliyhteydessä Marian kanssa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan.+ Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.+

Alaviitteet

Tai ”oli hän, joka oli kuulunut Uurialle”.
Tai ”halunnut häpäistä Mariaa julkisesti”.
Tai ”lähettää hänet pois”, ”päästää hänet vapaaksi”.

Tutkimisviitteet

Evankeliumi Matteuksen mukaan: Kukaan evankeliumin kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä kertomuksessaan, eivätkä kirjojen nimet ilmeisesti kuulu alkuperäiseen tekstiin. Joissain Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksissa nimenä on Euangélion katá Maththaíon (Evankeliumi Matteuksen mukaan), joissain taas lyhyempi Katá Maththaíon (Matteuksen mukaan). Ei tiedetä tarkkaan, milloin tällaisia kirjojen nimiä alettiin käyttää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne otettiin käyttöön 100-luvulla, koska pitkä nimi esiintyy joissain evankeliumien käsikirjoituksissa, jotka on ajoitettu 100-luvun lopulle tai 200-luvun alkuun. Joidenkin mukaan näistä kertomuksista alettiin käyttää nimitystä ”evankeliumi” (kirjaim. ’hyvä uutinen’, ’hyvä sanoma’) mahdollisesti siksi, että Markuksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku”. Näitä kirjoittajan nimen sisältäviä kirjojen nimiä alettiin käyttää ehkä käytännön syistä, jotta tiedettiin, mitä kirjaa tarkoitettiin.

Matteuksen: ”Matteukseksi” käännetty kreikkalainen nimi on luultavasti lyhentymä ”Mattitjaksi” (1Ai 15:18) käännetystä heprealaisesta nimestä, jonka merkitys on ’Jehovan lahja’.

Jeesuksen Kristuksen – – sukuluettelo: Matteus seuraa Jeesuksen polveutumista Daavidin pojan Salomon kautta, Luukas puolestaan Daavidin toisen pojan Natanin kautta (Mt 1:6, 7; Lu 3:31). Matteus osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen seuraamalla sukuluetteloa Salomosta Joosefiin, joka oli oikeudellisesti Jeesuksen isä. Luukas seuraa ilmeisesti Marian sukua ja osoittaa Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Daavidin pojan: Ilmaus osoittaa, että Jeesus on Daavidin sukuun kuuluva jälkeläinen, jonka oli määrä periä valtakunta Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16; Ps 89:3, 4).

pojan: Raamatun sukuluetteloissa ”poika” voi tarkoittaa biologista poikaa, pojanpoikaa tai jälkeläistä.

Abrahamin pojan: Juutalainen lukijakunta mielessään Matteus alkaa seurata Jeesuksen polveutumista Abrahamista. Näin hän korostaa, että Jeesus on Abrahamin laillinen jälkeläinen ja Jumalan Abrahamille antaman lupauksen perillinen, jonka välityksellä kaikki maan kansat voivat hankkia itselleen siunauksen.

sukuluettelo: Matteuksen evankeliumin kreikkalaiset alkusanat bíblos genéseōs (sanan génesis eräs muoto) voitaisiin kääntää myös ”elämästä kertovaksi kirjaksi” tai ”historialliseksi kertomukseksi”. Kreikan sana génesis merkitsee kirjaimellisesti ’alkuperää’, ’syntymää’, ’syntyperää’. Sitä käytetään Septuagintassa samaa merkitsevän heprean sanan tōledṓt vastineena. Tämä sana on käännetty 1. Mooseksen kirjassa tavallisesti vastineilla ”kertomus”, ”historia”, ”luettelo” ja ”sukuluettelo”. (1Mo 2:4, alav.; 5:1; 6:9, alav.; 10:1; 11:10, 27, alav.; 25:12, 19; 36:1, 9; 37:2, alav.)

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

Tamar: Ensimmäinen viidestä naisesta, jotka Matteus mainitsee Messiaan sukuluettelossa. Neljä muuta ovat ei-israelilaiset Rahab ja Ruut (jae 5) sekä ”Uurian vaimo” Batseba (jae 6) ja Maria (jae 16). Kaikki muut sukuluettelossa ovat miehiä, mutta nämä naiset mainitaan todennäköisesti siksi, että Mariasta tuli Jeesuksen äiti ja muista naisista Jeesuksen esiäitejä jollain merkittävällä tavalla.

Daavid, kuningas: Tässä sukuluettelossa mainitaan useita kuninkaita, mutta ainoastaan Daavidiin liitetään arvonimi ”kuningas”. Hänestä alkoi Israelin ”kuningassuku” (1Ku 12:19, 20). Kun Matteus sanoo Jeesusta ”Daavidin pojaksi” jakeessa 1, hän korostaa valtakuntateemaa ja osoittaa, että Jeesus perii kuninkuuden Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16).

Uurian vaimo: Ts. Batseba, joka oli Daavidin ulkomaalaisen soturin, heettiläisen Uurian vaimo (2Sa 11:3; 23:8, 39).

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

Joramille syntyi Ussia: Ussia ei ollut Joramin poika vaan kaukaisempi jälkeläinen (ks. Mt 1:2, tutkimisviite). Kuten 1Ai 3:11, 12 osoittaa, Joramin ja Ussian (eli Asarjan) välistä jätetään mainitsematta kolme Daavidin sukuhaaraan kuulunutta pahaa kuningasta (Ahasja, Joas ja Amasja).

syntyivät: Jekonja (josta käytetään myös nimiä Jojakin ja Konja) ei ollut Josian poika vaan pojanpoika Jojakimin kautta (2Ku 24:6; 1Ai 3:15–17; Est 2:6; Jer 22:24).

Serubbabelin, joka Sealtielin: Serubbabelia sanotaan usein ”Sealtielin pojaksi” (Esr 3:2, 8; 5:2; Ne 12:1; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 23; Mt 1:12), mutta yhden kerran hänen sanotaan olleen Sealtielin veljen ”Pedajan poikia” (1Ai 3:17–19). Serubbabel oli todennäköisesti Pedajan biologinen poika, mutta oikeudellisesti häntä ilmeisesti pidettiin Sealtielin poikana. Jos Pedaja kuoli poikansa Serubbabelin ollessa lapsi, Pedajan vanhin veli Sealtiel saattoi kasvattaa Serubbabelin omana poikanaan. Jos taas Sealtiel kuoli lapsettomana ja Pedaja solmi leviraattiavioliiton hänen leskensä kanssa, heidän poikaansa olisi pidetty Sealtielin laillisena perillisenä.

Sealtielin, joka Nerin: 1Ai 3:17:n ja Mt 1:12:n mukaan Sealtiel ei ollut Nerin vaan Jekonjan poika. Sealtiel meni ehkä naimisiin Nerin tyttären kanssa, jolloin hänestä tuli Nerin vävy ja häntä voitiin sanoa Nerin pojaksi. Ei ollut poikkeuksellista, että heprealaisissa sukuluetteloissa vävyä sanottiin pojaksi. Ilmeisesti samaan tapaan Luukas sanoi Joosefia Marian isän ”Heelin pojaksi”. (Ks. Lu 3:23, tutkimisviite.)

Sealtielille syntyi Serubbabel: Monissa kohdissa Serubbabelia sanotaan Sealtielin pojaksi (Esr 3:2, 8; 5:2; Ne 12:1; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 23; Lu 3:27), mutta yhden kerran häntä sanotaan Sealtielin veljen Pedajan pojaksi (1Ai 3:19). Serubbabel oli todennäköisesti Pedajan biologinen poika, mutta oikeudellisesti häntä ilmeisesti pidettiin Sealtielin poikana. (Ks. Lu 3:27, tutkimisviitteet.)

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Joosef: Kun Matteuksen kertomuksessa kuvaillaan Joosefin suhdetta Jeesukseen, siinä ei käytetä ilmausta ”Joosefille syntyi” (ks. Mt 1:2, tutkimisviite). Siinä sanotaan vain, että Joosef oli Marian mies ja Maria synnytti Jeesuksen. Tässä synnyttää-verbin edellä on kreikassa feminiinimuodossa oleva pronomini (käännetty vastineella ”Maria”), joten se ei voi viitata Joosefiin. Matteuksen sukuluettelo korostaa siis sitä, että vaikka Jeesus ei ollut Joosefin biologinen poika, hän oli hänen ottopoikansa ja siksi Daavidin laillinen perillinen. Luukkaan sukuluettelo korostaa sitä, että Jeesus oli äitinsä Marian kautta Daavidin biologinen perillinen.

Kristukseksi: Ks. Mt 1:1, tutkimisviite, ja sanasto.

kihloissa: Juutalaisten keskuudessa kihlaus oli sitova sopimus avioliiton solmimisesta. Vaikka kihlapari ei alkanut elää yhdessä niin kuin mies ja vaimo ennen kuin häämenot olivat ohi, heidän katsottiin olevan jo naimisissa.

hengen: Kreikan sanan pneúma ensimmäinen esiintymiskohta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Se tarkoittaa tässä Jumalan aktiivista voimaa. (Ks. sanasto.)

miehensä – – erota: Joosefia voitiin sanoa Marian mieheksi ja Mariaa Joosefin vaimoksi, koska kihlautuneiden katsottiin olevan jo naimisissa (Mt 1:20). Kihlauksen purkamiseksi piti ottaa ero.

oikeamielinen: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Daavidin pojan: Ilmaus osoittaa, että Jeesus on Daavidin sukuun kuuluva jälkeläinen, jonka oli määrä periä valtakunta Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16; Ps 89:3, 4).

Daavid, kuningas: Tässä sukuluettelossa mainitaan useita kuninkaita, mutta ainoastaan Daavidiin liitetään arvonimi ”kuningas”. Hänestä alkoi Israelin ”kuningassuku” (1Ku 12:19, 20). Kun Matteus sanoo Jeesusta ”Daavidin pojaksi” jakeessa 1, hän korostaa valtakuntateemaa ja osoittaa, että Jeesus perii kuninkuuden Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16).

kihloissa: Juutalaisten keskuudessa kihlaus oli sitova sopimus avioliiton solmimisesta. Vaikka kihlapari ei alkanut elää yhdessä niin kuin mies ja vaimo ennen kuin häämenot olivat ohi, heidän katsottiin olevan jo naimisissa.

miehensä – – erota: Joosefia voitiin sanoa Marian mieheksi ja Mariaa Joosefin vaimoksi, koska kihlautuneiden katsottiin olevan jo naimisissa (Mt 1:20). Kihlauksen purkamiseksi piti ottaa ero.

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

Jehovan: Tämä on ensimmäinen niistä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten 237 kohdasta, joissa Jumalan nimi Jehova esiintyy tämän laitoksen päätekstissä. (Ks. liite C.)

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy monta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Näissä kohdissa on Septuagintan varhaisissa jäljennöksissä kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Ilmaus on tässä muodossa Sak 3:5, 6:ssa Septuagintan jäljennöksessä, joka löytyi Naḥal Ḥeveristä Israelista ja joka on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. (Ks. liite C.) Kääntäessään tämän ilmauksen jotkin raamatunkäännökset ovat tässä jakeessa säilyttäneet Jumalan nimen. (Ks. liite A5; liite C3, johdanto; liite C3, Mt 1:20.)

Daavidin poika: Valmistaakseen Joosefia siihen, mitä hän kuulisi seuraavaksi, enkeli sanoi häntä ”Daavidin pojaksi” ja muistutti häntä näin lupauksesta, joka sisältyi Daavidin kanssa solmittuun liittoon (ks. Mt 1:1, 6, tutkimisviitteet).

ottaa vaimoasi Mariaa kotiisi: Juutalaisen tavan mukaan avioliitto alkoi, kun mies ja nainen menivät kihloihin. Avioitumiseen liittyvät muodollisuudet päättyivät, kun mies vei morsiamen omaan kotiinsa ja ilmaisi siten julkisesti, että hän otti naisen aviopuolisokseen. Tuona päivänä järjestettiin hääjuhla. Näin avioliitto tuli yleiseen tietoon, se tunnustettiin ja rekisteröitiin ja siitä tuli sitova. (1Mo 24:67; ks. Mt 1:18, 19, tutkimisviitteet.)

tullut raskaaksi: Kirjaim. ”siinnyt”, ”saanut aikaan”. Sama kreikan sana on käännetty verbillä ”synnytti” jakeessa 16 ja ”syntyi” jakeissa 2–16. (Ks. Mt 1:2, tutkimisviite.)

Jeesus: Vastaa heprealaista nimeä Jesua tai Joosua, jotka molemmat ovat lyhentymiä nimestä Jehosua. Nimien merkitys on ’Jehova on pelastus’.

jotta toteutuisi se, mitä Jehova oli sanonut profeettansa välityksellä: Tämä ja samankaltaiset ilmaukset toistuvat monta kertaa Matteuksen evankeliumissa. Juutalainen lukijakunta mielessään Matteus ilmeisesti korostaa näin Jeesuksen roolia luvattuna Messiaana. (Mt 2:15, 23; 4:14; 8:17; 12:17; 13:35; 21:4; 26:56; 27:9.)

Jehova: Jakeessa 23 oleva lainaus on otettu Jes 7:14:stä, jonka mukaan Jehova itse antaa merkin. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Mt 1:22.) Tämä on Matteuksen ensimmäinen lainaus Raamatun heprealaisista kirjoituksista.

Neitsyt: Matteus lainaa tässä Jes 7:14:ää Septuagintan mukaan, jossa käytetään sanaa parthénos ’sellainen, joka ei ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä’. Hepreassa on tuossa kohdassa laajempimerkityksinen sana ʽalmáh, joka voi merkitä ’neitsyttä’ tai vain ’nuorta naista’. Pyhän hengen ohjauksessa Matteus käyttää Jeesuksen äidistä ”neitsyttä” vastaavaa kreikan sanaa.

Immanuel: Heprealainen nimi, joka esiintyy Jes 7:14; 8:8, 10:ssä. Immanuel on yksi Messiaan profeetallisista nimistä.

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy monta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Näissä kohdissa on Septuagintan varhaisissa jäljennöksissä kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Ilmaus on tässä muodossa Sak 3:5, 6:ssa Septuagintan jäljennöksessä, joka löytyi Naḥal Ḥeveristä Israelista ja joka on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. (Ks. liite C.) Kääntäessään tämän ilmauksen jotkin raamatunkäännökset ovat tässä jakeessa säilyttäneet Jumalan nimen. (Ks. liite A5; liite C3, johdanto; liite C3, Mt 1:20.)

ei – – ollut sukupuoliyhteydessä: Kirjaim. ”ei – – tuntenut”. Raamatun kreikan verbiä, joka merkitsee ’tuntea’, voidaan käyttää sukupuolisuhteita tarkoittavana kiertoilmauksena. Sama pitää paikkansa heprean verbistä ”tuntea”, joka on käännetty vastineella ”yhtyä” muun muassa 1Mo 4:1:ssä ja 1Sa 1:19:ssä.

Media

Video: Johdanto Matteuksen evankeliumiin
Video: Johdanto Matteuksen evankeliumiin
Matteuksen evankeliumi – Tärkeitä tapahtumia
Matteuksen evankeliumi – Tärkeitä tapahtumia

Tapahtumat on lueteltu aikajärjestyksessä silloin kun mahdollista.

Evankeliumien karttoihin on merkitty eri tapahtumia.

1. Jeesus syntyy Betlehemissä (Mt 2:1; Lu 2:4–6).

2. Saatana kiusaa Jeesusta Juudean erämaassa (Mt 4:1–3; Mr 1:12, 13; Lu 4:1–4).

3. Jeesuksen ensimmäinen saarnamatka Galileassa neljän ensimmäisen opetuslapsen kanssa; alkaa luultavasti Kapernaumin lähistöltä (Mt 4:23; Mr 1:38, 39; Lu 4:42, 43).

4. Jeesus kutsuu Matteuksen seuraajakseen Kapernaumin lähistöllä (Mt 9:9; Mr 2:14; Lu 5:27, 28).

5. Jeesus pitää vuorisaarnan Kapernaumin lähellä olevilla kukkuloilla (Mt 5:1, 2; Lu 6:17, 20).

6. Demonien riivaamia miehiä tulee Jeesusta vastaan Galileanjärven itäpuolella; demonit lähetetään sikoihin (Mt 8:28, 31, 32; Mr 5:1, 2, 11–13; Lu 8:26, 27, 32, 33).

7. Jeesus torjutaan kotikaupungissaan Nasaretissa (Mt 13:54–57; Mr 6:1–3).

8. Kolmas saarnamatka Galileassa; alkaa mahdollisesti Nasaretin lähistöltä (Mt 9:35, 37, 38; Mr 6:6, 7; Lu 9:1, 2).

9. Johannes Kastaja surmataan, ilmeisesti Tiberiaassa (Mt 14:10; Mr 6:27).

10. Kuljettuaan Tyroksen ja Sidonin seutujen läpi Jeesus ruokkii noin 4 000 miestä Galileanjärven itäpuolella (Mt 15:29, 36–38; Mr 8:1, 2, 6, 9).

11. Jeesus menee Magadanin seudulle; fariseukset ja saddukeukset pyytävät häneltä merkkiä taivaasta (Mt 15:39; 16:1, 2, 4; Mr 8:10–12).

12. Filippoksen Kesarean seudulla Pietari tunnistaa Jeesuksen Kristukseksi; Jeesus lupaa antaa Pietarille valtakunnan avaimet (Mt 16:13–16, 19).

13. Jeesuksen muodonmuutos, luultavasti jollain Hermoninvuoren harjanteella (Mt 17:1, 2; Mr 9:2, 3; Lu 9:28, 29).

14. Jeesus ennustaa jälleen kuolemansa ja ylösnousemuksensa, luultavasti ollessaan Pereassa (Mt 20:17–19; Mr 10:32–34; Lu 18:31–33).

15. Jeesus saapuu Betaniaan; Maria kaataa öljyä Jeesuksen päähän ja jaloille (Mt 26:6, 7, 12, 13; Mr 14:3, 8, 9; Joh 12:1, 3, 7, 8).

16. Opetuslapset kysyvät Öljymäellä Jeesuksen läsnäolon merkistä (Mt 24:3; Mr 13:3, 4; Lu 21:7).

17. Jeesus aloittaa Jerusalemissa Herran illallisen vieton (Mt 26:26–28; Mr 14:22–24; Lu 22:19, 20).

18. Juudas tuntee tunnontuskia ja hirttäytyy; papit ostavat maapalstan, jota aletaan kutsua Veripelloksi (Akeldamaksi) (Mt 27:3–8).

19. Jeesus on Pilatuksen edessä käskynhaltijan palatsissa (Mt 27:11–14; Mr 15:1, 2; Lu 23:1–3; Joh 18:33, 36, 37).

20. Jeesus haudataan (Mt 27:57–60; Mr 15:43–46; Lu 23:50, 52, 53; Joh 19:38, 40–42).

21. Ollessaan Galileassa Jeesus käskee tekemään opetuslapsia (Mt 28:16–20).

Ensimmäisen vuosisadan talo
Ensimmäisen vuosisadan talo

Ensimmäisen vuosisadan Israelissa rakennusmenetelmät vaihtelivat rakentajan taloudellisen tilanteen ja rakennusmateriaalien saatavuuden mukaan. Monet pienet talot rakennettiin auringossa kuivatuista savitiilistä tai karkeasti hakatuista kivistä. Sisäseinät usein rapattiin. Lattiat olivat yleensä kovaksi tallattua maata, joskus myös kivettyjä. Katto lepäsi pylväiden tukemien puupalkkien varassa. Palkkien päälle asetettiin hirsiä, niiden päälle levitettiin oksia ja ruokoja, ja päällimmäiseksi tuli maakerros. Kun se tiivistettiin, katosta saatiin kohtuullisen vedenpitävä. Asukkaat pääsivät katolle ulkokautta portaita pitkin tai vaatimattomissa taloissa tikapuita pitkin. Köyhillä oli vain hyvin vähän huonekaluja.