Raamatun näkökanta

Miten meidän tulisi käyttää tahdonvapauttamme?

JUMALA antoi ensimmäisille ihmisille, Aadamille ja Eevalle, kyvyn tehdä omia valintoja. Hän antoi Aadamille vastuun huolehtia Eedenin puutarhasta. Tehtäviin kuului muun muassa nimien valitseminen eläimille. (1. Mooseksen kirja 2:15, 19.) Mikä tärkeämpää, Aadam ja Eeva saattoivat päättää, tottelisivatko he Jumalaa vai eivät (1. Mooseksen kirja 2:17, 18).

Ihmiset ovat siitä pitäen tehneet lukemattomia ratkaisuja, joista monet ovat olleet hyviä, toiset epäonnistuneita ja vielä jotkin perin pohjin vahingollisia. Osa ihmisen huonoista valinnoista on johtanut tuhoisiin seurauksiin. Jumala ei silti ole koskaan puuttunut oikeuteemme tehdä valintoja. Rakkaudellisena Isänä hän tarjoaa meille Raamatun sivuilla apua, jotta osaisimme tehdä hyviä ratkaisuja. Hän myös varoittaa väärien valintojen seurauksista. Raamatussa sanotaan, että tulemme niittämään, mitä kylvämme (Galatalaisille 6:7).

Ratkaisut henkilökohtaisissa asioissa

Joissakin asioissa Jumala ilmaisee tahtonsa selvästi ja antaa tarkkoja ohjeita. Useimmissa henkilökohtaisissa asioissa Raamattu ei kuitenkaan esitä sääntöjä, vaan tarjoaa yleisiä neuvoja, jotka jättävät tilaa yksilöllisille mieltymyksille ja toiveille. Hyvä  esimerkki tästä ovat rentoutumiseen soveltuvat raamatunkohdat.

Jehovaa kuvaillaan Raamatussa ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11). Siinä sanotaan, että on ”aika nauraa” ja ”aika hypellä” (Saarnaaja 3:1, 4). Siinä kerrotaan, miten kuningas Daavidin esittämä musiikki toi toisille mielihyvää (1. Samuelin kirja 16:16–18, 23). Jeesus oli vieraana häissä, ja hän antoi oman lisänsä juhlaan muuttamalla veden viiniksi (Johannes 2:1–10).

Raamattu antaa kuitenkin aiheellisen varoituksen: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) ”Rivo leikinlasku” ja moraalittomuus loukkaavat Jumalaa ja voivat tuhota suhteemme häneen (Efesolaisille 5:3–5). Alkoholin kohtuuton käyttö juhlissa voi johtaa vakaviin ongelmiin (Sananlaskut 23:29–35; Jesaja 5:11, 12). Jehova Jumala vihaa myös väkivaltaa (Psalmit 11:5; Sananlaskut 3:31).

Näiden raamatunkohtien avulla voimme nähdä rentoutumisen Jumalan näkökulmasta. Tehdessään valintoja kristityt ottavat huomioon Raamatun. Me kaikki kohtaamme tietysti omien valintojemme hyvät tai huonot seuraukset (Galatalaisille 6:7–10).

Samaan tapaan kristittyjä kehotetaan tekemään Raamatun periaatteiden mukaisia viisaita valintoja esimerkiksi pukeutumisessa, avioitumisessa, lastenkasvatuksessa ja liikeasioissa. Kaikkia asioita ei mainita Raamatussa erikseen, mutta sen periaatteet auttavat tekemään omantunnon mukaisia ratkaisuja (Roomalaisille 2:14, 15). Seuraavan ohjenuoran tulisi vaikuttaa kaikkiin kristittyjen henkilökohtaisiin ratkaisuihin: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttilaisille 10:31.)

Meidän on tällä saralla hyvä miettiä myös periaatetta, jonka mukaan kukin ’pitää huolta omista asioistaan’ (1. Tessalonikalaisille 4:11). Usein on mahdollista tehdä monenlaisia valintoja, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Eri kristityillä saattaa olla erilaiset mieltymykset. Jumala ei halua, että hänen palvelijansa tuomitsevat toisiaan (Jaakobin kirje 4:11, 12). Raamattu antaa viisaan neuvon: ”Älköön kuitenkaan kukaan teistä kärsikö – – sellaisena, joka puuttuu toisten asioihin.” (1. Pietarin kirje 4:15.)

Päätös palvella Jumalaa

Raamatussa tuodaan selvästi esiin, mitä hyötyä on Jumalan tottelemisesta. Jumala ei kuitenkaan pakota ihmisiä palvomaan häntä, vaan pyytää heitä tekemään niin. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”Oi tulkaa, palvokaamme ja kumartukaamme, polvistukaamme Jehovan, Tekijämme, eteen.” (Psalmit 95:6.)

Tällainen pyyntö esitettiin muinaiselle Israelille. Runsaat 3500 vuotta sitten kansakunta seisoi Siinainvuoren edustalla ja Jumala esitteli noille miljoonille ihmisille tosi uskonnon Mooseksen lain säätelemänä järjestelmänä. Heidän oli nyt valittava, palvelisivatko he Jumalaa vai eivät. Minkä päätöksen he tekivät? He sanoivat yksimielisesti: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä ja haluamme olla tottelevaisia.” (2. Mooseksen kirja 24:7.) He itse päättivät palvoa Jehovaa.

Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus aloitti Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen (Matteus 4:17; 24:14). Hän ei koskaan pakottanut ketään liittymään tähän työhön, vaan esitti ystävällisen henkilökohtaisen kutsun: ”Tule minun seuraajakseni.” (Markus 2:14; 10:21.) Monet ottivat kutsun vastaan ja alkoivat saarnata hänen rinnallaan (Luukas 10:1–9). Jonkin ajan kuluttua jotkut päättivät jättää Jeesuksen. Juudas päätti kavaltaa hänet. (Johannes 6:66; Apostolien teot 1:25.) Myöhemmin monista muista tuli apostolien ohjauksessa opetuslapsia, ei miekka kurkulla vaan omasta vapaasta tahdostaan. Heillä oli oikea asenne, ja heistä ”tuli uskovia” (Apostolien teot 13:48; 17:34). Nykyäänkin tosi kristityt noudattavat Jumalan sanaa ja Jeesuksen opetuksia omasta halustaan.

Jumala selvästikin toivoo, että käyttäisimme kykyämme tehdä valintoja. Hän myös antaa Raamatun välityksellä ohjausta, jonka avulla voimme tehdä viisaita ratkaisuja (Psalmit 25:12). Jokaisen kristityn tulisi punnita tarkoin jumalisia periaatteita henkilökohtaisissa asioissa. Vain tällä tavoin voimme suorittaa Jumalalle ’pyhää palvelusta järjenkykyinemme’ (Roomalaisille 12:1).