Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Välittääkö Jumala eläimistä?

Välittääkö Jumala eläimistä?

 Raamatun näkökanta

Välittääkö Jumala eläimistä?

MONIEN eläinlajien olemassaolo on vaakalaudalla. Useat tutkijat uskovat, että eläinlajeja kuolee sukupuuttoon yhä tiheämpää tahtia, mihin on syynä ihmisen tunkeutuminen niiden elinalueille. Eläinten ahdinkoa lisäävät myös tehdasmainen lihantuotanto, kansanhuvit, joissa eläimet joutuvat kärsimään, sekä lemmikkien tunteeton heitteillejättö.

Joistakuista kuitenkin tuntuu, että tämä on hinta, joka edistyksestä on maksettava. Onko tämä Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaista? Onko hän kylmästi jättänyt eläimet ihmisten kaltoin kohdeltaviksi? Mistä voimme tietää, että Jumala välittää eläimistä?

Huolenpito alusta asti

Luotuaan kalat, linnut ja maaeläimet Jumala tunsi iloa. Raamatussa sanotaan: ”Jumala näki, että niin oli hyvä.” (1. Mooseksen kirja 1:21, 25.) Kaikki luomukset, pienimmästä suurimpaan, saivat osansa Luojan rakkaudellisesta huolenpidosta. Jumala oli paitsi tehnyt niistä ”vaistonvaraisesti viisaita” myös mahdollistanut sen, että ne saattoivat kukoistaa omassa elinympäristössään. Muuan raamatunkirjoittaja sanoikin osuvasti: ”Ne kaikki – sinua ne odottavat, jotta antaisit niille niiden ruoan ajallaan. Sen mitä annat niille, ne noukkivat. Sinä avaat kätesi – ne tulevat kylläisiksi hyvyyksistä.” (Sananlaskut 30:24; Psalmit 104:24, 25, 27, 28.)

Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle Aadamille käskyn vallita eläimiä. Niille ei ollut annettu henkisiä kykyjä eikä hengellisyyttä, ei liioin kykyä käyttää järkeä (2. Pietarin kirje 2:12; Juudaksen kirje 19). Ihminen sitä vastoin oli korkeampi elämänmuoto, sillä hänet oli tehty ”Jumalan kuvaksi” ja hän pystyi heijastamaan Luojansa Jehovan persoonallisuutta (1. Mooseksen kirja 1:27; Psalmit 83:18). Tämä ei kuitenkaan antanut ihmiselle oikeutta vallita eläimiä riippumattomana niiden Luojasta.

Aadam alkoi esimerkiksi nimetä eläimiä siksi, että Jehova antoi hänelle tuon tehtävän. Jehova auttoi Aadamia ja ”alkoi tuoda niitä ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä kullekin antaisi”. (1. Mooseksen kirja 2:19.) Vain Luojansa ohjauksessa ihminen voisi huolehtia eläimistä menestyksekkäästi.

Jumala välittää eläimistä!

Aadam ikävä kyllä kapinoi Luojaansa vastaan. Siitä oli tuhoisat seuraukset sekä ihmissuvulle että kaikelle maapallon elämälle. Luoja osoitti kuitenkin selvästi, millä tavoin eläimiä piti kohdella. Vaikka ihminen sai myöhemmin käyttää eläimiä ravinnoksi ja hyödyntää niitä muillakin tavoin, Jumala ei koskaan antanut lupaa kohdella niitä julmasti. Raamatussa sanotaan: ”Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta, mutta jumalattomien armonosoitukset ovat julmat.” (Sananlaskut 12:10.)

Jumala antoi Israelin kansalle jopa lakeja, jotka koskivat eläinten hyvinvointia. Sapattijärjestely, jonka mukaan viikossa oli yksi lepopäivä, salli eläintenkin levätä (2. Mooseksen kirja 23:12). On hyvä huomata, että vaikka tuona pyhänä päivänä tuli pidättyä työnteosta, ahdinkoon joutunutta eläintä täytyi auttaa (Luukas 14:5). Lisäksi Jumala sanoi,  että juhtaa ei saanut estää syömästä sen tehdessä työtä eikä eläinten kannettavaksi saanut sälyttää liian raskaita taakkoja (2. Mooseksen kirja 23:5; 5. Mooseksen kirja 25:4). Sonnia ja aasia ei ollut sallittua valjastaa samaan ikeeseen, jottei kumpikaan vahingoittuisi (5. Mooseksen kirja 22:10). Raamatussa selvästikin opetetaan kohtelemaan eläimiä asianmukaisesti, kunnioittavasti ja sääliväisesti.

Monet ihmiset tavoittelevat omaa etuaan ja vähät välittävät siitä, miten heidän toimintansa vaikuttaa eläimiin. Jumala kuitenkin suhtautuu eläimiin myötätuntoisesti. Kun Niniven asukkaat katuivat ja säästyivät Jumalan tuomiolta, profeetta Joona ilmaisi armollisuuden puutetta, mutta Jehova sanoi: ”Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?” (Joona 4:11.) Luoja tunsi tosiaankin sääliä myös eläimiä kohtaan!

Eläinten tulevaisuus

Jumalalle ei selvästikään ole yhdentekevää, miten eläimiä kohdellaan. Hänen Poikansa Jeesus sanoi jopa, ettei edes yksi varpunen putoa maahan hänen Isänsä tietämättä (Matteus 10:29). Ihmiset puolestaan eivät parhaistakaan yrityksistä huolimatta ymmärrä täysin, miten heidän toimintansa vaikuttaa ympäristöön. Jotta ihmiset oppisivat asioita hoitaessaan ottamaan huomioon myös luonnon, on heidän ajattelutapansa muututtava.

On lohdullista tietää, että Raamatussa kerrotaan ajasta, jolloin Jumalan valtakunta hallitsee ja ”maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta” (Jesaja 11:9). Tottelevaiset ihmiset saavat silloin koulutusta ja valmennusta, joka auttaa heitä huolehtimaan maapallosta oikealla tavalla. Luoja pitää huolen siitä, että ihmisten ja eläinten välillä vallitsee rauha hänen alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti.

Raamattu kuvailee noita tulevia muutoksia seuraavasti: ”Susi on viivähtävä uroskaritsan luona, ja itse leopardi asettuu levolle vohlan viereen, ja vasikka ja harjakas nuori leijona sekä syöttöeläin ovat yhdessä, ja pikkupoika niitä johdattelee. Ja lehmä ja karhu käyvät laitumella; yhdessä niiden jälkeläiset asettuvat levolle. Leijonakin syö olkia niin kuin sonni. Ja imeväinen on leikkivä kobran kololla, ja myrkkykäärmeen onkalolle ojentaa vieroitettu kätensä.” Miten suurenmoiset tulevaisuudennäkymät! (Jesaja 11:6–8.)

OLETKO MIETTINYT?

● Välittääkö Jumala siitä, miten eläimiä kohdellaan? (Sananlaskut 12:10; Matteus 10:29.)

● Onko täydellinen rauha ihmisten ja eläinten välillä mahdollista? (Jesaja 11:6–9.)

[Huomioteksti s. 11]

Luonnon huomioon ottaminen vaatii ajattelutavan muutosta.

[Kuvan lähdemerkintä s. 11]

La Voz de Galicia/Fotógrafo: Víctor Mejuto