Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Yrityksiä pitää Raamattu kansan ulottumattomissa

Yrityksiä pitää Raamattu kansan ulottumattomissa

 Yrityksiä pitää Raamattu kansan ulottumattomissa

VUOSIEN vieriessä Raamattua yritettiin kääntää kansankielille. Harva osasi hepreaa tai kreikkaa, joilla Raamattu alun perin oli kirjoitettu. Useimmat nykyään elävistä pystyisivät töin tuskin ymmärtämään Jumalan sanaa, jos saatavilla olisi vain noilla ikivanhoilla alkukielillä kirjoitettuja versioita.

Raamatun heprealaisia kirjoituksia alettiin kääntää kreikaksi miltei 300 vuotta ennen kuin Jeesus eli maan päällä. Tämä käännös tunnetaan nimellä Septuaginta. Seitsemisensataa vuotta myöhemmin Hieronymus valmisti kuuluisan Vulgata-käännöksen. Hän käänsi sekä Heprealaiset että Kreikkalaiset kirjoitukset latinaksi, jota tuohon aikaan puhuttiin yleisesti Rooman valtakunnassa.

Sittemmin latina alkoi pikkuhiljaa väistyä. Siitä tuli vain oppineiden kieli, ja katolinen kirkko vastusti pyrkimyksiä kääntää Raamattu muille kielille. Uskonnolliset johtajat vakuuttivat, että heprea, kreikka ja latina olivat ainoita Raamatun arvolle sopivia kieliä. *

Kirkon jakautuminen ja Raamatun kääntäminen

Thessalonikilaiset Methodios ja Kyrillos, jotka toimivat 800-luvulla Bysantin eli idän kirkon lähetystyöntekijöinä, kannattivat slaavin kielen käyttöä kirkossa. He toivoivat, että  Itä-Euroopan slaavilaiset kansat, jotka eivät ymmärtäneet sen paremmin kreikkaa kuin latinaa, saisivat tietoa Jumalasta omalla kielellään.

Saksalaiset papit kuitenkin vastustivat ankarasti näitä miehiä. Papit yrittivät kiivaasti säilyttää latinan kielen aseman, jotta bysanttilaisen kristillisyyden vaikutusvalta ei laajenisi. Poliittiset intressit olivat heille selvästikin tärkeämpiä kuin kansan uskonnollinen valistus. Kristikunnan läntisen ja itäisen osan välinen jännite kasvoi ja johti viimein kirkon jakautumiseen roomalaiskatoliseksi ja ortodoksiseksi kirkoksi vuonna 1054.

Kääntämistä vastustetaan ankarasti

Roomalaiskatolinen kirkko alkoi ajan mittaan pitää latinaa pyhänä kielenä. Niinpä kun Böömin herttua Vratislav anoi vuonna 1079 lupaa käyttää slaavia paikallisissa kirkonmenoissa, paavi Gregorius VII kirjoitti: ”Emme missään tapauksessa voi suostua pyyntöön.”

Paavi selitti: ”Asiaa huolellisesti tarkasteleville on selvää, että Jumala on halunnut säilyttää Pyhän Raamatun joissakin paikoissa vaikeatajuisena, sillä jos se olisi kaikille ihmisille täysin selvä, siitä voitaisiin tehdä rahvaanomainen ja se voisi joutua alttiiksi halveksunnalle tai älyltään rajalliset ihmiset voisivat ymmärtää sen niin pahoin väärin, että he joutuisivat harhaan.”

Tavallisten ihmisten oli äärimmäisen vaikea päästä lukemaan Raamattua, ja sellaisena tilanne haluttiin pitääkin. Tämän ansiosta papiston onnistui pitää kansan syvät rivit otteessaan. He eivät halunneet ihmisten työntävän nenäänsä asioihin, joiden he katsoivat kuuluvan vain itselleen.

Paavi Innocentius III kirjoitti vuonna 1199 ”harhaoppisista”, jotka olivat kääntäneet Raamatun ranskaksi ja rohkenivat tarkastella sitä keskenään. Innocentius sovelsi heihin Jeesuksen sanoja: ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen.” (Matteus 7:6.) Hän perusteli ajatuksiaan sanomalla: ”Kenen tahansa yksinkertaisen ja oppimattoman ihmisen olisi julkeaa tutkia yleviä pyhiä kirjoituksia tai saarnata niistä toisille.” Paavin käskyä vastustavat luovutettiin usein inkvisiittorien käsiin, jotka yrittivät kiduttamalla kiskoa heiltä tunnustuksen. Ne, jotka eivät suostuneet myönnytyksiin, poltettiin elävältä.

Pitkässä taistelussa, joka koski Raamatun omistamista ja lukemista, vedottiin monesti paavi Innocentiuksen kirjeeseen perusteltaessa sitä, miksi Raamattua ei saanut käyttää eikä kääntää muille kielille. Pian paavin määräyksen jälkeen alettiin kansankielisiä Raamattuja polttaa, samoin joitakuita niiden omistajia. Seuraavina vuosisatoina katolisen Euroopan piispat ja vallanpitäjät pyrkivät keinoja kaihtamatta varmistamaan, että Innocentius III:n kieltoa noudatettiin.

Katolisen kirkon johto epäilemättä tiesi, että monet kirkon opetukset eivät perustuneet  Raamattuun vaan perinteeseen. Tämä oli varmasti yksi syy haluttomuuteen antaa uskoville tilaisuutta lukea Raamattua. Hehän olisivat tällöin havainneet kirkon ja Raamatun opetusten välisen jyrkän ristiriidan.

Uskonpuhdistuksen vaikutukset

Protestantismi muutti Euroopan uskonnollista ilmapiiriä. Martti Lutherin pyrkimykset uudistaa katolista kirkkoa, mikä tulehdutti hänen ja kirkon välit vuonna 1521, johtui pohjimmaltaan siitä, että hän ymmärsi Raamattua. Lopullisen välirikon jälkeen Luther, joka oli taitava kääntäjä, otti tavoitteekseen saattaa Raamattu tavallisen kansan ulottuville.

Lutherin saksankielinen raamatunkäännös ja sen laaja levikki kiinnittivät roomalaiskatolisen kirkon huomion. Sen mielestä Lutherin Raamattu pitäisi korvata jollakin kirkon hyväksymällä saksalaisella käännöksellä. Pian ilmestyikin kaksi tällaista käännöstä. Vajaat 25 vuotta myöhemmin, vuonna 1546, Trenton kirkolliskokous kuitenkin asetti katolisen kirkon valvontaan kaiken uskonnollisen kirjallisuuden painamisen, raamatunkäännökset mukaan lukien.

Trenton kirkolliskokous sääti, että ”vastedes Pyhää Raamattua – – on painettava mitä moitteettomimmalla tavalla, eikä kukaan saa painaa eikä painattaa mitään pyhiä asioita käsitteleviä kirjoja ilman kirjailijan nimeä eikä tulevaisuudessa myydä tai edes pitää niitä hallussaan, ellei – – [paikallinen piispa] ole ensin tutkinut ja hyväksynyt niitä”.

Vuonna 1559 paavi Paavali IV julkaisi ensimmäisen luettelon kirjoista, joiden hallussapidon roomalaiskatolinen kirkko oli kieltänyt. Luettelossa mainittiin englannin-, espanjan-, hollannin-, italian-, ranskan- ja saksankieliset raamatunkäännökset samoin kuin muutamia latinankielisiä käännöksiä. Jos joku halusi lukea Raamattua, hänen piti saada siihen kirjallinen lupa piispoilta tai inkvisiittoreilta – ei mitenkään houkutteleva ajatus, mikäli ei mielinyt joutua harhaoppisuudesta epäiltyjen listoille.

Jos joku uskalsi pitää hallussaan tai levittää Raamattuja, joita paikalliset asukkaat ymmärsivät, hän sai päälleen katolisen kirkon vihat. Monia pidätettiin, poltettiin roviolla, kärvennettiin vartaassa, heitettiin eliniäksi tyrmään tai lähetettiin kaleeriorjiksi. Takavarikoidut Raamatut poltettiin. Katolisten pappien harjoittama Raamattujen takavarikointi ja polttaminen jatkui hyvän matkaa 1900-luvun puolelle.

Tämä ei merkitse sitä, että protestanttisuus olisi ollut aito Raamatun ystävä ja puolustaja. 1700- ja 1800-luvulla jotkut protestanttiset teologit alkoivat suosia raamatuntutkimismenetelmää, joka tunnetaan nykyään historiallis-kriittisenä  raamatuntutkimuksena. Ajan oloon monet omaksuivat Darwinin teorioille rakentuvia opetuksia, joiden mukaan elämää ei ole luotu vaan se on syntynyt sattumalta ja kehittynyt ilman Luojaa.

Teologit ja jopa monet papit ovat opettaneet, että Raamattu perustuu suurimmaksi osaksi taruihin ja myytteihin. Siksi nykypäivänä ei ole tavatonta kuulla protestanttisten pappien tai heidän seurakuntalaistensa sanovan, että Raamattu on historiallisesti epäluotettava.

Olemme saattaneet törmätä tällaisiin Raamatun luotettavuutta epäileviin asenteisiin, ja voi tuntua yllättävältä, että Raamattua on yritetty tuhota satojen vuosien ajan. Yritykset eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta. Raamattu on selviytynyt niistä kaikista!

Miksi Raamattu on säilynyt?

Monet ovat rakastaneet Raamattua ja olleet valmiita panemaan henkensä alttiiksi sitä puolustaessaan. Ratkaisevaa sen säilymisen kannalta ei kuitenkaan ole ollut ihmisten tuntema rakkaus vaan jokin suurempi voima. Raamattu on säilynyt yksinkertaisesti siksi, että Jumalan henki ohjasi kaikkia niitä, jotka osallistuivat sen kirjoittamiseen. (Jesaja 40:8; 1. Pietarin kirje 1:25.)

Raamatun lukeminen ja sen opetusten noudattaminen voi parantaa elämänlaatuamme ja terveyttämme ja tehdä perhe-elämästämme onnellisempaa. Jumalan tahto on, että Raamattu säilyy ja että sitä käännetään mahdollisimman monille kielille, jotta kaikilla olisi tilaisuus oppia rakastamaan ja palvelemaan häntä ja saada aikanaan osansa hänen suomistaan ikuisista siunauksista. Tätä me kaikki varmasti kaipaamme.

Jeesus sanoi rukouksessa taivaalliselle Isälleen: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Kirjoitukset, joita Jeesus luki ja opetti, tunnetaan nykyään Raamattuna. Tämän kirjan välityksellä Jumala vastaa vilpittömien ihmisten kysymyksiin.

Kannustamme sinua lämpimästi hankkimaan lisää tietoa Raamatussa olevasta Jumalan sanomasta. Tämän lehden julkaisijat, Jehovan todistajat, auttavat sinua mielellään. *

[Alaviitteet]

^ kpl 4 Ajatus näyttää olevan peräisin espanjalaisen piispan Isidorus Sevillalaisen (560–636) kirjoituksista. Hän väitti: ”On kolme pyhää kieltä, heprea, kreikka ja latina, ja ne ovat ylivertaisia kaikkialla maailmassa. Juuri näillä kolmella kielellä Pilatus nimittäin kirjoitti syytteen Herraa vastaan ristin yläpuolelle.” Ajatus kirjoittaa syyte näillä kielillä ei tietenkään ollut lähtöisin Jumalasta, vaan sen kirjoittivat pakanalliset roomalaiset.

^ kpl 28 Voit ottaa heihin sitoumuksetta yhteyttä verkko-osoitteessa www.watchtower.org tai kirjoittamalla johonkin tämän lehden sivulla 5 mainittuun osoitteeseen.

[Huomioteksti s. 6]

Tavallisten ihmisten oli äärimmäisen vaikea päästä lukemaan Raamattua, minkä ansiosta papiston onnistui pitää kansan syvät rivit otteessaan.

[Huomioteksti s. 8]

Niitä, jotka uskalsivat pitää hallussaan tai levittää Raamattuja, poltettiin roviolla tai heitettiin eliniäksi tyrmään.

[Tekstiruutu s. 9]

RAAMATUN VASTAUKSET

Luoja haluaa, että tiedämme vastaukset seuraaviin peruskysymyksiin:

● Miksi olemme olemassa?

● Miksi on niin paljon kärsimystä?

● Missä ovat kuolleet?

● Mihin ihmiskunta on menossa?

Raamattu vastaa näihin kysymyksiin, ja lisäksi sen käytännöllisten neuvojen avulla voi löytää aidon onnellisuuden.

[Taulukko/Kuvat s. 6, 7]

RAAMATTUA VASTAAN HYÖKÄTÄÄN

n. 636

Isidorus Sevillalainen väittää, että heprea, kreikka ja latina ovat ”pyhiä” kieliä ja siksi ainoita Raamatun arvolle sopivia kieliä.

1079

Vratislav anoo lupaa käyttää slaavin kieltä kirkossa, mutta Paavi Gregorius VII torjuu anomuksen jyrkästi ja sanoo, että Raamattu täytyy pitää ”älyltään rajallisten” ihmisten ulottumattomissa.

1199

Paavi Innocentius III pitää harhaoppisina kaikkia, jotka rohkenevat kääntää Raamattua ja tarkastella sitä. Paavin käskyä uhmaavat joutuvat usein kidutettaviksi ja tapettaviksi.

1546

Trenton kirkolliskokous säätää, että mitään raamatunkäännöstä ei saa painaa ilman katolisen kirkon hyväksyntää.

1559

Paavi Paavali IV kieltää kansankielisten Raamattujen hallussapidon. Ne takavarikoidaan ja poltetaan. Monesti myös niiden omistajat poltetaan.

[Lähdemerkinnät]

Paavi Gregorius VII: © Scala/White Images/Art Resource, NY; Paavi Innocentius III: © Scala/Art Resource, NY; Trenton kirkolliskokous: © Scala/White Images/Art Resource, NY; Paavi Paavali IV: © The Print Collector, Great Britain/HIP/Art Resource, NY

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

Foxen kirjasta Book of Martyrs