Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Fossiilien puheenvuoro

Fossiilien puheenvuoro

 5. luku

Fossiilien puheenvuoro

1. Mitä fossiilit ovat?

FOSSIILIT ovat maakerrostumissa säilyneitä muinaisten eliöiden jäännöksiä. Ne saattavat olla luurankoja tai niiden osia, esimerkiksi luita, hampaita tai päällyskuoria. Myös muinoin eläneiden eliöiden toiminnasta säilyneitä merkkejä, kuten jalanjälkiä, sanotaan fossiileiksi. Monet fossiilit eivät enää sisällä eliöiden alkuperäisiä aineksia, vaan ne ovat mineraalisaostumia, joissa mineraalit ovat tunkeutuneet eliöiden rakenteisiin ja ottaneet niiden muodon.

2, 3. Miksi fossiilit ovat tärkeitä kehitysopin kannalta?

2 Miksi fossiilit sitten ovat tärkeitä kehitysopin kannalta? Perinnöllisyystieteilijä G. L. Stebbins mainitsi erään huomattavan syyn: ”Yksikään biologi ei ole todellisuudessa nähnyt minkään suuren eliöryhmän syntyvän evoluution avulla.”1 Maan päällä nykyään olevien elollisten ei siis nähdä kehittyvän joksikin muuksi kuin mitä ne ovat. Sen sijaan ne ovat kaikki muodoltaan täysin kehittyneitä ja eroavat selvästi muista lajeista. Perinnöllisyystieteilijä Theodosius Dobzhansky huomauttikin: ”Eliömaailma ei ole yhtenäinen joukko – – [jonka jäsenet ovat] yhteydessä toisiinsa katkeamattoman välimuotosarjan avulla.”2 Ja Charles Darwin myönsi, että ”sangen pulmallisen vaikeuden tarjoaa lajinomaisten muotojen selväpiirteisyys ja se seikka, etteivät nämä muodot liity toisiinsa lukemattomin välimuodoin”.3

3 Se, että elolliset nykyään eroavat niin selvästi toisistaan, ei siis tarjoa mitään tukea kehitysteorialle. Sen vuoksi fossiilistosta tuli hyvin tärkeä. Arveltiin, että  ainakin fossiilit antaisivat kehitysteorialle sen kaipaaman vahvistuksen.

Mitä pitäisi löytyä?

4–6. Jos kehitysoppi olisi tosi, niin mitä fossiilitodisteet osoittaisivat?

4 Jos kehitysoppi olisi tosi, fossiilitodisteet varmasti osoittaisivat eliömuotojen muuttuneen asteittain toisiksi lajeiksi. Ja näin pitäisi olla siitä riippumatta, mitä kehitysteoriaa kannatetaan. Nekin tiedemiehet, jotka uskovat ”punktualismin” eli jaksoittaisten tasapainotilojen teorian edellyttämiin nopeampiin muutoksiin, myöntävät, että noiden oletettujen muutosten tapahtumiseen olisi silti täytynyt kulua useita tuhansia vuosia. Ei siis ole järkevää uskoa, ettei yhdistäviä fossiileja tarvittaisi lainkaan.

5 Jos kehitysoppi perustuisi tosiasioihin, voitaisiin myös odottaa, että fossiileista löytyy eliöissä kehittyvien uusien rakenteiden alkuvaiheita. Ainakin joillakin fossiileilla pitäisi olla keskeneräisiä käsiä, jalkoja, siipiä, silmiä sekä muita elimiä ja luita. Pitäisi olla havaittavissa  esimerkiksi joidenkin kalojen evien muuttumista sammakkoeläinten sääriksi, jalkateriksi ja varpaiksi ja kiduksien keuhkoiksi. Joidenkin matelijoiden eturaajojen pitäisi olla muuttumassa linnun siiviksi, takaraajojen kynnellisiksi jaloiksi, suomujen höyheniksi ja suiden sarveisnokiksi.

6 Englantilainen tiedelehti New Scientist sanoo kehitysteoriasta tässä suhteessa: ”Sen mukaan täydellinen fossiilisto koostuisi eliöiden sukupuista, jotka osoittaisivat, että pitkien ajanjaksojen kuluessa on jatkuvasti tapahtunut asteittaista muuttumista.”4 Darwin itsekin vakuutti: ”Aikaisemmin eläneiden välimuotojen lukumäärän [on] täytynyt olla todella äärettömän suuri.”5

7. Mitä fossiilistosta pitäisi löytyä, jos Raamatun luomiskertomus on tosi?

7 Jos taas Raamatun luomiskertomus on tosi, niin fossiilistosta  ei löytyisi merkkejä eliölajien muuttumisesta toisiksi lajeiksi. Fossiilit kuvastaisivat silloin sitä 1. Mooseksen kirjan lausuntoa, jonka mukaan erilaisten elollisten oli määrä lisääntyä ainoastaan ”lajinsa mukaan”. (1. Mooseksen kirja 1:11, 12, 21, 24, 25) Lisäksi jos elolliset ilmaantuivat luomisessa, fossiileista ei löytyisi osittain kehittyneitä, keskeneräisiä luita eikä elimiä. Kaikki fossiilit olisivat täysin kehittyneitä ja erittäin monimutkaisia, niin kuin elolliset nykyään ovat.

8. Jos elolliset luotiin, niin mitä muuta fossiilistosta pitäisi ilmetä?

8 Jos elolliset luotiin, niiden voitaisiin lisäksi odottaa ilmaantuvan fossiilistoon äkisti ja vailla yhteyksiä mihinkään aiempaan eliömuotoon. Entäpä jos tämä osoittautuisi todeksi? Darwin myönsi avoimesti: ”Jos lukuisat lajit – – todellakin olisivat äkkiä ilmestyneet maailmaan, olisi tämä seikka omansa pahasti horjuttamaan teoriaa luonnollisen valinnan kautta tapahtuvasta kehityksestä.”6

Miten täydellinen fossiilisto on?

9. Mitä Darwin sanoi hänen päivinään tarjolla olleista todisteista?

9 Onko fossiilisto sitten niin täydellinen, että sitä voidaan avoimesti tarkastella sen selville saamiseksi, tukeeko se luomista vai evoluutiota? Darwin ei runsaat sata vuotta sitten ollut sitä mieltä. Mitä ”vikaa” hänen aikanaan tunnetussa fossiilistossa sitten oli? Se ei sisältänyt niitä välimuotoja, joita hän olisi tarvinnut teoriansa tueksi. Tämä tilanne sai hänet kirjoittamaan: ”Miksi ei sitten jokainen geologinen muodostuma ja jokainen geologinen sarja ole täynnä tuollaisia välimuotoja? Geologia ei tosiaankaan osoita meille mitään tuollaista asteittaisesti toisiinsa liittyvien elollisten muotojen ketjua, ja tämä on kenties lähinnä tarjoutuva ja painavin vastaväite, johon teoriamme voi antaa aihetta.”7

10. Minkä toisen pettymyksen Darwin mainitsi?

10 Siihen aikaan tunnettu fossiilisto osoittautui Darwinille pettymykseksi toisellakin tavalla. Hän selitti: ”Useat paleontologit – – pitävät sitä äkillisyyttä, jota kokonaisten lajiryhmien esiintyminen eräissä muodostumissa osoittaa, vaarallisena kehitysopille.” Hän lisäsi  vielä: ”On olemassa toinenkin samantapainen vaikeus, joka on paljon vakavampaa laatua. Tarkoitan sitä, että erinäisiin eläinkunnan pääjaksoihin kuuluvat lajit äkkiä esiintyvät alimmissa tunnetuissa kivettymäpitoisissa vuorilajeissa. – – Asiaan emme nykyään voi keksiä mitään selitystä, ja tätä seikkaa voidaan todellakin käyttää painavana todisteena esittämiäni [kehitysoppia puoltavia] mielipiteitä vastaan.”8

11. Miten Darwin yritti selittää nämä ongelmat?

11 Darwin yritti selittää nämä valtavat ongelmat vetoamalla fossiiliston puutteellisuuteen. Hän sanoi: ”Minun mielestäni geologia – – on ikäänkuin epätäydellinen historianteos – – [jonka] loistoa himmentää sen aikakirjojen tavaton epätäydellisyys.”9 Hän oletti monien muiden tavoin, että ajan myötä fossiiliston puuttuvat renkaat varmasti löydettäisiin.

12. Miten laaja fossiilisto on nykyään?

12 Entä nyt, kun runsaat sata vuotta jatkuneissa laajoissa kaivauksissa on löydetty valtava määrä fossiileja? Onko fossiilistolle yhä tunnusomaista sama ”epätäydellisyys”? Kirjassa Processes of Organic Evolution todetaan: ”Menneitten elämänmuotojen kertomus on nykyään laaja, ja sen runsaus kasvaa jatkuvasti sitä mukaa kuin paleontologit löytävät, hahmottelevat ja vertailevat uusia fossiileja.”10 Ja Smithsonian-instituutissa työskentelevä tiedemies Porter Kier lisää: ”Eri puolilla maailmaa sijaitsevissa museoissa on sata miljoonaa fossiilia, jotka kaikki  on luetteloitu ja tunnistettu.”11 Niinpä kirjassa A Guide to Earth History vakuutetaan: ”Fossiilien avulla paleontologit voivat nyt antaa meille erinomaisen kuvan ammoisten aikojen elämästä.”12

13, 14. Miksi kehitysopin kannattajat ovat pettyneet entistä runsaampiin fossiilitodisteisiin?

13 Mitä fossiilit kertovat nyt, kun on kulunut näinkin pitkä aika ja on koottu miljoonia fossiileja? Kehitysopin kannattaja Steven Stanley toteaa, että nämä fossiilit ”paljastavat uusia ja yllättäviä asioita biologisesta alkuperästämme”.13 Kolmen evolutionistin kirjoittamassa kirjassa A View of Life lisätään: ”Fossiilisto on täynnä ilmiöitä, joita paleontologit eivät ole pystyneet selittämään.”14 Minkä nämä kehitysoppia kannattavat tiedemiehet sitten ovat havainneet ”yllättäväksi” ja sellaiseksi, mitä he ’eivät pysty selittämään’?

14 Nämä tiedemiehet ovat joutuneet ymmälleen sen vuoksi, että nykyään käytettävissä olevat runsaat fossiilitodisteet ilmaisevat aivan saman asian kuin Darwininkin päivinä: eliöiden kantalajit ilmaantuivat äkisti, eivätkä ne ole muuttuneet olennaisesti pitkien aikojen kuluessa. Mitään välimuotoja, jotka yhdistäisivät jonkin kantalajin johonkin toiseen kantalajiin, ei ole löydetty. Fossiilisto puhuu siis aivan päinvastaista kuin oli odotettu.

15. Minkä johtopäätöksen muuan kasvitieteilijä teki tutkittuaan fossiileja?

15 Ruotsalainen kasvitieteilijä Heribert Nilsson kuvasi tilannetta 40 vuoden aikana tekemiensä tutkimusten jälkeen seuraavasti: ”Paleobiologisten tosiasioiden perusteella ei ole mahdollista laatia edes jonkin eliön evoluution irvikuvaa. Fossiiliaineisto on nyt niin täydellinen, että – – välimuotosarjojen puuttumista ei voida lukea aineiston niukkuuden tiliin. Aukot ovat todellisia, eikä niitä tulla koskaan täyttämään.”15

Elämän äkillinen ilmaantuminen

16. a) Mitä muuan tiedemies saa lukijan olettamaan varhaisista fossiileista? b) Tukeeko fossiilisto tuota olettamusta?

16 Tarkastelkaamme todisteita hieman lähemmin. Kirjassaan Red Giants and White Dwarfs tähtitieteilijä Robert Jastrow toteaa: ”Elämä ilmaantui maan päälle  jolloinkin ensimmäisen vuosimiljardin aikana. Fossiilit osoittavat, että eliöt kapusivat tikkaita hitaasti muuttuen yksinkertaisista muodoista kehittyneemmiksi muodoiksi.” Tämän perusteella voisi olettaa, että fossiilit ovat vahvistaneet hitaan kehityksen ensimmäisistä ”yksinkertaisista” eliömuodoista monimutkaisiksi eliöiksi. Samassa kirjassa sanotaan kuitenkin: ”Ratkaisevan tärkeät ensimmäiset miljardi vuotta, joiden aikana elämä sai alkunsa, ovat tyhjiä sivuja maapallon historiassa.”16

17. Voidaanko ensimmäisiä eliömuotoja sanoa ”yksinkertaisiksi”?

17 Voidaanko noita ensimmäisiä eliömuotoja sitten todella sanoa ”yksinkertaisiksi”? Kirjassa Evolution From Space sanotaan: ”Jos palaamme vanhinten kivilajien aikaan, kerrostumista löydettyjen ikivanhojen eliömuotojen fossiiliset jäännökset eivät puhu yksinkertaisen alun puolesta. Vaikka kenties mielellämme ajattelemmekin, että fossiiliset bakteerit ja fossiiliset levät sekä mikrosienet ovat koiraan tai hevoseen verrattuna yksinkertaisia, niiden sisältämä informaatio on silti erittäin korkeatasoista. Useimmat elämän monimutkaisista biokemiallisista rakenteista olivat olemassa jo silloin, kun Maan vanhimmat pintakivilajit muodostuivat.”17

18. Tarjoaako fossiilisto mitään todisteita siitä, että yksisoluiset eliöt olisivat kehittyneet monisoluisiksi?

18 Voidaanko noilta alkuajoilta löytää mitään todisteita, jotka vahvistaisivat yksisoluisten eliöiden kehittyneen monisoluisiksi? ”Fossiilistosta ei tavata jälkeäkään näistä monisoluisten eliöiden kehityksen alkuvaiheista”, sanoo Jastrow.18 Sen sijaan hän toteaa: ”Kerrostumista ei löydy juuri muuta kuin bakteereita ja yksisoluisia kasveja, kunnes noin miljardi vuotta sitten, suunnilleen kolmen miljardin vuoden näkymättömän kehityksen jälkeen, tapahtui suuri läpimurto. Ensimmäiset monisoluiset eliöt ilmaantuivat maan päälle.”19

19. Mitä tapahtui niin sanotun kambrikauden alussa?

19 Niin sanotun kambrikauden alussa fossiilistossa tapahtui siis selittämätön, dramaattinen käänne. Valtava määrä täysin kehittyneitä, mutkikkaita vesieläimiä, joista monilla oli kova ulkokuori, ilmaantui niin äkisti, että tätä aikaa sanotaan usein elollisten ”räjähdykseksi”. Kirjassa  A View of Life sitä kuvaillaan seuraavasti: ”Ajanjaksona, joka alkoi kambrikauden alussa ja jota kesti noin 10 miljoonaa vuotta, ilmaantuivat kaikki tukirangallisten selkärangattomien pääryhmät ensimmäisen kerran ja monimuotoisuutensa puolesta vaikuttavimmalla tavalla, mitä planeettamme historia tuntee.” Silloin ilmaantuivat etanat, sienieläimet, meritähdet, äyriäisiä muistuttavat eläimet, joista käytetään nimitystä trilobiitit, ja monet muut monimutkaiset vesieläimet. Edellä mainittu kirja huomauttaa kiintoisasti: ”Joillekin sukupuuttoon kuolleista trilobiiteista oli kehittynyt itse asiassa mutkikkaammat ja tehokkaammat silmät kuin on yhdelläkään nykyään elävällä niveljalkaisella.”20

20. Onko olemassa mitään fossiilisia välimuotoja, jotka yhdistäisivät kambrikaudella äkisti ja runsasmuotoisena ilmaantuneen elämän sitä edeltäneisiin eliömuotoihin?

20 Onko olemassa fossiilisia välimuotoja eli ”renkaita”, jotka yhdistäisivät tämän äkisti ja runsasmuotoisena ilmaantuneen elämän sitä edeltäneisiin eliömuotoihin? Darwinin aikana sellaisia välimuotoja ei ollut. Hän myönsi: ”Kysymykseen, miksi emme löydä rikkaita kivettymäpitoisia muodostumia, jotka kuuluisivat noihin varhaisimpiin, kambrista aikakautta vanhempiin aikakausiin, en voi antaa mitään tyydyttävää vastausta.”21 Onko tilanne nykyään muuttunut? Paleontologi Alfred S. Romer kiinnitti huomiota Darwinin lausuntoon ”siitä  äkillisyydestä, jota kokonaisten lajiryhmien esiintyminen eräissä muodostumissa osoittaa”, ja hän kirjoittaa: ”Sen [kambrikerroksen] alapuolella on paksuja sedimenttikerrostumia, joista voitaisiin odottaa löytyvän kambrikauden aikaisen elämän kantamuotoja. Mutta me emme löydä niitä; näistä vanhemmista kerroksista puuttuvat melkein kaikki todisteet elämästä, ja yleiskuvan voitaisiin varsin perustellusti sanoa olevan yhtäpitävä sen käsityksen kanssa, että kambrikauden alussa on tapahtunut erityinen luominen. ’Kysymykseen, miksi emme löydä rikkaita kivettymäpitoisia muodostumia, jotka kuuluisivat noihin varhaisimpiin, kambrista aikakautta vanhempiin aikakausiin’, sanoi Darwin, ’en voi antaa mitään tyydyttävää vastausta.’ Emmekä mekään voi tänä päivänä.” Näin siis paleontologi Romer.22

21. Mitkä väitteet eivät ole osoittautuneet paikkansapitäviksi, ja miksi eivät?

21 Jotkut väittävät, että kuumuus ja paine olivat muuttaneet kambrikautta vanhempia eli prekambrisia kivilajeja liiaksi, jotta niissä olisi säilynyt fossiilisia välimuotoja, tai että mataliin vesiin ei ollut kerrostunut kivilajeja, joissa fossiilit olisivat voineet säilyä. ”Kumpikaan näistä väitteistä ei ole osoittautunut paikkansapitäväksi”, sanovat kehitysopin kannattajat Salvador E. Luria, Stephen Jay Gould ja Sam Singer. He lisäävät: ”Geologit ovat löytäneet monia muuttumattomia prekambrisia kerrostumia, eivätkä ne sisällä monimutkaisten eliöiden fossiileja.”23

22. Mitä nämä tosiasiat saivat erään biokemistin sanomaan?

22 Nämä tosiasiat saivat biokemisti D. B. Gowerin sanomaan Kentissä Englannissa ilmestyvän Times-lehden mukaan: ”Raamatun luomiskertomusta ja kehitysoppia ei voi sovittaa yhteen. Toisen täytyy olla oikeassa ja toisen väärässä. Fossiilien kertomus oli yhtäpitävä luomiskertomuksen kanssa. Vanhimmista kivilajeista ei löytynyt vähittäisistä muutoksista kertovaa fossiilien sarjaa alkukantaisimmista luomuksista kehittyneisiin muotoihin, vaan vanhimpiin kivilajeihin ilmaantui sen sijaan yhtäkkiä kehittyneitä lajeja. Kaikkien lajien väliltä puuttuivat tyystin välimuotojen fossiilit.”24

23. Minkä johtopäätöksen eräs eläintieteilijä teki?

23 Eläintieteilijä Harold Coffin teki seuraavan johtopäätöksen: ”Jos yksinkertaisesta monimutkaiseen etenevä  evoluutio pitää paikkansa, niin näiden kambrikaudella eläneiden, täysin kehittyneiden eliöiden esi-isien pitäisi löytyä; mutta niitä ei ole löydetty, ja tiedemiehet myöntävät, ettei niiden löytymiseen ole suuriakaan mahdollisuuksia. Pelkästään tosiasioiden perusteella, sen perusteella mitä maasta todella on löydetty, teoria, jonka mukaan elollisten pääryhmät saivat alkunsa äkillisessä luomistapahtumassa, on todennäköisin.”25

Jatkuvasti äkillisiä ilmaantumisia ja vähän muutoksia

24. Onko fossiiliston tarjoama todistus samanlainen kambrikautta nuoremmissa kerrostumissa?

24 Niiden kambrikauden kerrostumien päälle, joihin elämä yhtäkkiä ilmaantui runsasmuotoisena, on kasautunut muita kerrostumia, joiden sisältämä fossiilisto tarjoaa toistuvasti saman todistuksen: Uudet eläin- ja kasvilajit ilmaantuvat äkisti, eikä niillä ole mitään yhteyttä mihinkään niitä edeltäneeseen. Ja kun ne kerran ovat ilmaantuneet, ne pysyvät lähes muuttumattomina. Kirjassa The New Evolutionary Timetable todetaan: ”Fossiilisto osoittaa nyt, että lajit säilyvät yleensä sadantuhannen sukupolven ajan, tai jopa miljoonan tai sitäkin useamman sukupolven ajan, kehittymättä kovinkaan paljon. – – Useimmat lajit eivät synnyttyään kehity juuri lainkaan, ja lopulta ne kuolevat sukupuuttoon.”26

25. Miten huomattavaa hyönteisten muuttumattomuus on ollut?

25 Esimerkiksi hyönteiset ilmaantuivat fossiilistoon yhtäkkiä ja runsaina ilman minkäänlaisia kehitysopillisia kantamuotoja, joista ne olisivat kehittyneet. Ne eivät myöskään ole mainittavasti muuttuneet edes meidän aikaamme mennessä. Tri George Poinar nuorempi sanoi eräästä kärpäsen fossiilista, jonka iäksi oli määritelty ”40 miljoonaa vuotta”: ”Nämä eliöt ovat sisäiseltä rakenteeltaan merkittävässä määrin nykyisten kärpästen kaltaisia. Siivet, raajat, pää ja jopa elimistön solut näyttävät varsin nykyaikaisilta.”27 Eräässä kanadalaisen Globe and Mail -lehden selonteossa sanottiin: ”Niiden 40 miljoonan vuoden aikana, jonka ne ovat kamppailleet päästäkseen evoluution tikkailla ylöspäin, ne eivät ole juuri havaittavasti edistyneet.”28

26. Miten tuo sama muuttumattomuus on ilmeistä kasvien kohdalla?

26 Tilanne on kasvien kohdalla aivan samanlainen. Kivilajeista  on löydetty monien puiden ja pensaiden lehtien fossiileja, jotka eivät juuri poikkea noiden kasvien – tammen, pähkinä- ja hikkoripuun, viiniköynnöksen, magnolian, palmun ja monien muiden – nykyisistä lehdistä. Sama pätee eläinlajeihin. Nykyään elävien eläinten kantamuodot ilmaantuvat fossiilistoon äkisti, ja ne olivat paljolti nykyisten vastineittensa kaltaisia. Niistä on tosin monia muunnoksia, mutta ne kaikki voidaan vaivatta tunnistaa samaksi ”lajiksi”. Spectrum-tietosanakirjassa mainitaan yksi tällainen esimerkki: ”Molukkirapu on nykyisin lähes samannäköinen kuin kambrikautinen esi-isänsä.”29 Myös niiden historia, jotka kuolivat sukupuuttoon, on samanlainen. Esimerkiksi dinosaurukset ilmaantuvat fossiilistoon yhtäkkiä, ilman mitään välimuotoja, jotka yhdistäisivät ne niitä edeltäneisiin kantamuotoihin. Ne lisääntyivät melkoisesti ja kuolivat sitten sukupuuttoon.

27. Mitä eräs tieteellinen julkaisu sanoo kehitysopin mukaisista ”parannuksista”?

27 Chicagon luonnontieteellisen museon tiedotuslehdessä todetaan: ”Lajit ilmaantuvat perättäin hyvin äkkiä, niissä on niiden fossiilistossa esiintymisen aikana havaittavissa vain vähän tai ei lainkaan muutoksia, ja sitten ne yhtäkkiä häviävät fossiilistosta. Eikä suinkaan aina ole selvää, tai oikeastaan hyvin harvoin on selvää, että jälkeläiset olisivat todella paremmin sopeutuneet elinympäristöönsä kuin esi-isänsä. Toisin sanoen biologisia parannuksia on vaikea löytää.”30

Ei välimuotoja

28. Onko osittain muodostuneita luita ja elimiä koskaan löydetty?

28 Kehitysopin kannalta on myös hankalaa se, ettei fossiileista ole missään löydetty osittain muodostuneita luita tai elimiä, joita voitaisiin pitää jonkin uuden rakennepiirteen alkuvaiheena. Esimerkiksi on löydetty lintujen ja muiden lentotaitoisten eläinten, kuten lepakoiden ja sukupuuttoon kuolleiden lentoliskojen, fossiileja. Evoluutioteorian mukaan noiden eläinten on täytynyt kehittyä joistakin niitä edeltäneistä välimuodoista, mutta ainuttakaan tällaista välimuotoa ei ole löydetty. Mikään ei edes viittaa niihin. Onko löydetty fossiileja kirahveista, joiden kaulan pituus olisi kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa nykyisten kirahvien kaulasta? Onko olemassa fossiileja  linnuista, joille olisi ollut kehittymässä nokka matelijan leukaluista? Löytyykö fossiileista todisteita kaloista, joille olisi ollut kehittymässä sammakkoeläimen lantio, tai näytteitä kalojen evien muuttumisesta sammakkoeläinten raajoiksi, jalkateriksi ja varpaiksi? Tosiasiassa tällaisten keskeneräisten piirteitten etsiminen fossiileista on osoittautunut turhaksi.

29. Mitä kehitysopin kannattajat nyt myöntävät niin sanotuista välimuodoista?

29 New Scientist -lehdessä huomautettiin, että kehitysopin ”mukaan täydellinen fossiilisto koostuisi eliöiden sukupuista, jotka osoittaisivat, että pitkien ajanjaksojen kuluessa on jatkuvasti tapahtunut asteittaista muuttumista”. Siinä kuitenkin myönnettiin: ”Valitettavasti fossiilisto ei täytä tätä odotetta, sillä yksittäisten lajien fossiilit kytkeytyvät harvoin toisiinsa tunnettujen välimuotojen avulla. – – lajien tunnetut fossiilit eivät todellakaan näytä kehittyvän edes miljoonien vuosien aikana.”31 Perinnöllisyystieteilijä Stebbins puolestaan kirjoittaa: ”Minkään eläinten tai kasvien suurten pääjaksojen välillä ei tunneta välimuotoja.” Hän puhuu ”suurista kuiluista, joita on monien eliöiden pääryhmien välillä”.32 Kirjassa The New Evolutionary Timetable myönnetään, että ”oikeastaan fossiilisto ei tarjoa ainuttakaan vakuuttavaa todistetta lajista toiseen johtaneesta välimuodosta. Lisäksi lajit säilyivät hämmästyttävän pitkän aikaa.”33 – Kursivointi meidän.

30. Minkä perusteellinen tutkimus vahvistaa?

30 Tämä on sopusoinnussa Lontoon geologisen seuran ja Englannin paleontologisen yhdistyksen suorittaman perusteellisen tutkimuksen kanssa. Luonnontieteiden professori John N. Moore kertoi tutkimuksen tuloksista: ”Noin 120 tiedemiestä, kaikki alansa asiantuntijoita, valmisti 30 lukua yli 800-sivuiseen suurteokseen esitelläkseen noin 2500 ryhmään jaetun kasvi- ja eläinfossiiliston. – – Jokaisella kasvien ja eläinten pääryhmällä tai -lajilla osoitetaan olevan kaikista muista ryhmistä tai lajeista poikkeava, erillinen historia! Sekä kasvien että eläinten ryhmät ilmaantuvat fossiilistoon äkisti. – – Valaat, lepakot, hevoset, kädelliset, norsut, jänikset, oravat jne. ovat ensimmäisestä ilmaantumisestaan lähtien yhtä selvästi erotettavissa kuin ne ovat nykyään. Yhteisestä esi-isästä ei näy jälkeäkään puhumattakaan mistään yhteydestä  johonkin matelijaan, oletettuun kantamuotoon.” Moore lisäsi: ”Fossiileista ei ole löytynyt mitään välimuotoja varsin todennäköisesti sen vuoksi, ettei fossiilistossa kerta kaikkiaan ole mitään välimuotoja. On sangen todennäköistä, ettei sen enempää eläin- kuin kasvilajistossakaan ole koskaan tapahtunut lajista toiseksi muuttumista.”34

31. Kertooko fossiilisto nykyään jotain muuta kuin Darwinin päivinä?

31 Mikä siis piti paikkansa Darwinin päivinä, pitää paikkansa myös nykyään. Se mitä eläintieteilijä D’Arcy Thompson sanoi parikymmentä vuotta sitten kirjassaan On Growth and Form, soveltuu yhä fossiiliston tarjoamiin todisteisiin: ”Darvinistisen kehityksen tutkiminen ei ole opettanut meille, miten linnut polveutuvat matelijoista, nisäkkäät varhaisemmista nelijalkaisista, nelijalkaiset kaloista tai selkärankaiset selkärangattomista. – – astinkivien etsiminen välillä olevien kuilujen silloittamiseksi on oleva ikuisesti turhaa.”35

Entä hevonen?

32. Mitä käytetään usein malliesimerkkinä evoluutiosta?

32 Usein on kuitenkin sanottu, että ainakin hevonen on malliesimerkki fossiiliston vahvistamasta evoluutiosta. Otavan suuri ensyklopedia toteaakin: ”Hevoseläinten evoluutiota pidetään yhtenä parhaiten tunnetuista esimerkeistä eliöryhmän asteittaisesta kehittymisestä.”36 Tuo kehittyminen esitetään usein kuvasarjana, joka alkaa hyvin pienestä eläimestä ja päättyy nykyiseen suurikokoiseen hevoseen. Mutta tukevatko fossiilitodisteet todella tätä teoriaa?

33. Tukevatko fossiilitodisteet todella hevosen evoluutiota?

33 Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Hevosen evoluutio ei ole ollut suoraviivaista.”37 Toisin sanoen fossiilisto ei tarjoa mitään todisteita tuon pienen eläimen asteittaisesta kehittymisestä suureksi hevoseksi. Kehitysopin kannattaja Hitching sanoo tästä evoluution huomattavimmasta esimerkistä: ”Vaikka se esitettiinkin aikoinaan yksinkertaisena ja suoraviivaisena, se on nyt niin monimutkainen, että jonkin sitä koskevan teorian puoltaminen jonkin muun teorian kustannuksella on pikemminkin uskon asia kuin järkiperäisen  valinnan tulos. Vanhimmaksi hevoseksi väitetty Eohippus, jonka asiantuntijat sanovat kuolleen aikoja sitten sukupuuttoon ja jonka me tunnemme vain fossiilien välityksellä, saattaa sittenkin olla elossa, hyvinvoivana ja kaikkea muuta kuin hevosena, nimittäin arkana, ketun kokoisena eläimenä, jota sanotaan tamaaniksi ja joka vilahtelee Afrikan pensaikoissa.”38

34, 35. a) Miksi jotkut asettavat Eohippuksen paikan kyseenalaiseksi? b) Onko hevosmuunnosten fossiileille löydetty kehitysopin mukaisia kantamuotoja?

34 Pienen Eohippuksen asettaminen hevosen kantamuodoksi panee mielikuvituksen kovalle koetukselle varsinkin sen valossa, mitä kirjassa The New Evolutionary Timetable sanotaan: ”Laajoissa piireissä otaksuttiin, että [Eohippus] oli hitaasti mutta varmasti muuttunut yhä enemmän hevoseläimeksi.” Mutta tukevatko tosiasiat tätä olettamusta? ”[Eohippuksen] fossiloituneet lajit eivät juuri tarjoa todisteita evoluution aiheuttamista muutoksista”, kuuluu’ kirjan vastaus. Niinpä siinä myönnetään fossiilistosta: ”Se ei todista, että hevosen historia olisi kokonaisuudessaan sellainen, millaisena se on esitetty.”39

35 Jotkut tiedemiehet siis sanovat nykyään, ettei pieni Eohippus ollutkaan hevostyyppi eikä hevosen kantamuoto. Yhdessäkään hevosen sukupuuhun liitetyssä fossiilityypissä ei ole ollut havaittavissa selviä muutoksia, eikä niiden ja muiden kehitysopillisina kantamuotoina pidettyjen fossiilien välillä ole ollut mitään välimuotoja. Ei myöskään pitäisi olla hämmästyttävää, että on löydetty erikokoisten ja -muotoisten hevosten fossiileja. Nykyäänkin hevosten rakenne vaihtelee varsin pienistä poneista suuriin  kyntöhevosiin. Ne kaikki ovat vain saman lajin eri rotuja.

Mitä fossiilisto todellisuudessa osoittaa?

36. Mitä fossiilisto todellisuudessa osoittaa?

36 Kun annamme fossiilistolle puheenvuoron, havaitsemme, ettei se puolla kehitysoppia. Sen sijaan fossiiliston tarjoamat todisteet puoltavat luomista. Fossiilit osoittavat monien erilaisten eliölajien ilmaantuneen äkisti. Vaikka jokaisen lajin sisällä esiintyikin suurta vaihtelua, niin mitkään välimuodot eivät yhdistäneet niitä kantamuotoihin, jotka kehitysopin mukaan edelsivät niitä. Niistä ei myöskään lähtenyt mitään kehityssarjaa kohti erilaisia eliölajeja, jotka ilmaantuivat niiden jälkeen. Eri eliölajit säilyivät lähes muuttumattomina pitkiä ajanjaksoja, kunnes jotkin niistä kuolivat sukupuuttoon. Toiset taas ovat säilyneet aina meidän päiviimme asti.

37. Miten eräs kehitysopin kannattaja myöntää tämän?

37 ”Evoluutiokäsitystä ei voida pitää luotettavana tieteellisenä selityksenä – – moninaisille eliömuodoille”, päättelee kehitysopin kannattaja Edmund Samuel kirjassaan Order: In Life. Perusteluksi hän lisää: ”Mikään eliömaantieteellisen jakautuman tai fossiiliston tarkka erittely ei suoranaisesti tue evoluutiota.”40

38. Mihin johtopäätökseen puolueeton tutkija tulisi?

38 Puolueeton tutkija päätyisi aivan selvästi siihen johtopäätökseen, että fossiilit eivät tue kehitysoppia. Toisaalta fossiilitodisteet tukevat voimakkaasti luomisen puolesta esitettyjä perusteluja. Eläintieteilijä Coffin esimerkiksi sanoi: ”Ei-uskonnollisille tiedemiehille fossiilit, menneen elämän todisteet, muodostavat lopullisen ja korkeimman tuomioistuimen, koska fossiilisto on ainoa luonnontieteen käytettävissä oleva luotettava elämän historia. Jollei tämä fossiilien kertoma historia ole sopusoinnussa kehitysteorian kanssa – ja mehän olemme nähneet, ettei se ole – niin mitä se opettaa meille? Se kertoo, että kasvit ja eläimet luotiin perusmuodoissaan. Fossiiliston perustavat tosiasiat tukevat luomista eivätkä evoluutiota.”41 Tähtitieteilijä Carl Sagan puolestaan tunnustaa vilpittömästi kirjassaan Cosmos: ”Fossiilien tarjoamat todisteet voisivat sopia ajatukseen Suuresta Suunnittelijasta.”42

[Tutkistelukysymykset]

[Huomioteksti s. 54]

”Yksikään biologi ei ole todellisuudessa nähnyt minkään suuren eliöryhmän syntyvän evoluution avulla”

[Huomioteksti s. 57]

Darwin: ”Jos lukuisat lajit – – todellakin olisivat äkkiä ilmestyneet maailmaan, olisi tämä seikka omansa pahasti horjuttamaan teoriaa luonnollisen valinnan kautta tapahtuvasta kehityksestä”

[Huomioteksti s. 59]

Fossiilisto puhuu aivan päinvastaista kuin kehitysoppi oli ennustanut

[Huomioteksti s. 60]

”Kerrostumista löydettyjen ikivanhojen eliömuotojen fossiiliset jäännökset eivät puhu yksinkertaisen alun puolesta”

[Huomioteksti s. 61]

Darwin puhui ”äkillisyydestä, jota kokonaisten lajiryhmien esiintyminen eräissä muodostumissa osoittaa”

[Huomioteksti s. 62]

”Yleiskuvan voitaisiin varsin perustellusti sanoa olevan yhtäpitävä sen käsityksen kansaa, että – – on tapahtunut erityinen luominen”

[Huomioteksti s. 62]

”Lajien väliltä puuttuivat tyystin välimuotojen fossiilit”

[Huomioteksti s. 66]

”Hevosen evoluutio ei ole ollut suoraviivaista”

[Huomioteksti s. 67]

”Equus-suku, johon kaikki nykyään elävät hevoset kuuluvat – – ilmaantuu fossiilistoon äkisti – – tunnetut fossiilit eivät sisällä todisteita niiden alkuperästä”b

[Huomioteksti s. 70]

”Evoluutiokäsitystä ei voida pitää luotettavana tieteellisenä selityksenä – – moninaisille eliömuodoille”

[Tekstiruutu s. 55]

Oikeaoppinen kehitysteoria Luomiskäsityksen mukaan

odotti fossiilistosta löytyvän: fossiilistosta piti löytyä:

1. Hyvin yksinkertaisia eliömuotoja, 1. Monimutkaisia eliömuotoja,

jotka ilmaantuivat asteittain jotka ilmaantuivat äkisti

2. Yksinkertaisia eliömuotoja, 2. Monimutkaisia elollisia, jotka

jotka muuttuivat vähitellen lisääntyivät ’lajiensa mukaan’

monimutkaisiksi muodoiksi (biologisten lajiensa puitteissa),

vaikka niiden sisällä saattoikin

tapahtua muuntelua

3. Useita yhdistäviä ”renkaita” 3. Ei yhdistäviä ”renkaita”

eri lajien välillä biologisten heimojen välillä

4. Uusien elinten, esimerkiksi 4. Ei keskeneräisiä elimiä;

raajojen, luiden ja sisäelimien, kaikki elimet täysin kehittyneitä

alkuja

[Tekstiruutu/Kuva s. 56]

Eräässä kehitysoppia käsittelevässä kirjassa on tällainen piirros, jonka kuvatekstissä lukee: ”KALASTA IHMISEKSI.” Tekstin mukaan piirros ”osoittaa, että kalan evissä olevat luut kehittyivät asteittain ihmisen käsivarren ja kämmenen luiksi”. Siinä sanotaan myös: ”Fossiilistosta löytyy todisteita monista tällaisen muuttumisen välivaiheista.” Mutta löytyykö niitä todella?a

[Kaavio]

(Ks. painettu julkaisu)

Ranne

Kyynärvarsi

Kyynärpää

Olkavarsi

Olkapää

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 68, 69]

Mitä fossiilitodisteet osoittavat . . .  elollisten alkuperästä

Elämän alkuperästä:

”Elämän aamu on hämärän peitossa. Kivettymien kirjan ensimmäiset sivut ovat tyhjiä.” – Maailma jossa elämmec

”Alkuvaiheita – – ei tunneta; – – eikä niistä ole säilynyt jälkeäkään.” – Red Giants and White Dwarfsd

Monisoluisista eliöistä:

”Miten monisoluiset eliöt saivat alkunsa? Tapahtuiko se kerran vai useita kertoja ja yhdellä vai usealla eri tavalla? Nämä ovat vaikeita ja jatkuvasti kiistanalaisia kysymyksiä, joihin – – ’tuoreimmatkaan tutkimukset eivät pysty vastaamaan’.” – Science-lehtie

”Fossiilistosta ei tavata jälkeäkään näistä monisoluisten eliöiden kehityksen alkuvaiheista.” – Red Giants and White Dwarfsf

Kasveista:

”Useimmat kasvitieteilijät etsivät fossiilien kertomuksesta valistusta. Mutta – – tällaista apua ei ole löytynyt. – – Ei ole olemassa mitään todisteita edes olemassa olevien lajien kantamuodoista.” – The Natural History of Palmsg

Hyönteisistä:

”On vaikea selvittää, milloin ensimmäiset hyönteiset ovat ilmestyneet, koska varhaisimmat muodot – – ovat olleet hyvin pieniä eikä niistä ole fossiililöytöjä.” – Otavan suuri ensyklopediah

”Fossiilien puuttuessa emme tiedä, miltä ensimmäiset hyönteiset näyttivät.” – Hyönteiseti

Selkärankaisista:

”Fossiilijäännökset eivät kuitenkaan anna mitään tietoja selkärankaisten alkuperästä.” – Encyclopædia Britannica -tietosanakirjaj

Kaloista:

”Tietääksemme mikään ’rengas’ ei yhdistänyt tätä uutta eläintä mihinkään alempaan eliömuotoon. Kala vain ilmaantui.” – Marvels & Mysteries of Our Animal Worldk

Kalojen kehittymisestä sammakkoeläimiksi:

”Emme luultavasti milloinkaan saa tietää, milloin ja miten tämä tapahtui.” – Kalatl

Sammakkoeläinten kehittymisestä matelijoiksi:

”Pahimpia aukkoja selkärankaisten kehityshistorian tuntemuksessa on se, että kivettymät selvittävät niin vähän matelijoiden ilmaantumisen alkuvaiheita, jolloin munankin on täytynyt kehittyä.” – Matelijatm

Matelijoiden kehittymisestä nisäkkäiksi:

”Nisäkkäiden ja matelijoiden välillä ei ole – – yhdistävää rengasta.” – Matelijatn

”Ensimmäisistä todellisista nisäkkäistä on valitettavasti hyvin niukasti kivettymiä.” – Nisäkkääto

Matelijoiden kehittymisestä linnuiksi:

”[Lintujen] kehitystapahtuman yksityiskohtien selvittely ei toistaiseksi ole ollut mahdollista niukkojen fossiililöytöjen vuoksi.” – Uusi tietosanakirjap

”Ei ole vielä löydetty ainuttakaan sellaisen lintua muistuttavan matelijan fossiilia.” – The World Book Encyclopediaq

Apinoista:

”Kädellisten polveutuminen on monessa suhteessa vielä arvausten varassa. Suurin osa kädellisfossiileista on hampaita – – niiden perusteella on monesti vaikea päätellä eläimen muuta rakennetta.” – Otavan suuri ensyklopediar

”Esimerkiksi nykyiset ihmisapinat näyttävät ilmaantuneen tyhjästä. Niillä ei ole menneisyyttä eikä fossiilisto kerro niistä mitään. ” – Science Digest -tiedelehtis

Apinasta ihmiseksi:

”Käsitys ihmisen polveutumisesta apinasta on virheellinen.” – Suomen Kuvalehtit

”Fossiililöydöt siis vastaavat kysymykseemme. Hominidit [ihmiset] eivät polveudu apinoista.” – Inte från apornau

[Kuva s. 58]

Miljoonia fossiileja on löydetty ja sijoitettu museoihin ja laboratorioihin eri puolille maailmaa

[Kuvat s. 61]

Niin sanotun kambrikauden alkupuolella ilmaantuivat selkärangattomien pääryhmien fossiilit eliöiden mahtavana ”räjähdyksenä” ilman yhteyksiä kehitysopin mukaisiin kantamuotoihin

Sienieläin

Trilobiitti

Meduusa

[Kuvat s. 63]

Erilaiset hyvin mutkikkaat eliömuodot ilmaantuvat äkisti ja täysin kehittyneinä

Hevonen

Maaorava

Perhonen

Saniainen

Ruusu

Kala

[Kuvat s. 64]

Kehitysoppi väittää, että linnut ja muut lentotaitoiset eläimet kehittyivät joistakin välimuodoista; mutta ainuttakaan välimuotoa ei ole löydetty

Tiira

Kolibri

Kotka

[Kuva s. 65]

Ei ole löydetty ainuttakaan kirahvin fossiilia, jonka kaula olisi kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa nykyisen kirahvin kaulasta

[Kuvat s. 67]

Tämän jyrsijöitä muistuttavan eläimen sanotaan olevan hevosen oletetun kantamuodon, Eohippuksen, kaltainen. Ei ole kuitenkaan mitään todisteita siitä, että Eohippus olisi kehittynyt enemmän hevosen kaltaiseksi