Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Onko elämä voinut syntyä sattumalta?

Onko elämä voinut syntyä sattumalta?

 4. luku

Onko elämä voinut syntyä sattumalta?

1. a) Mitä Charles Darwin myönsi elämän alkuperästä? b) Minkä ajatuksen nykyinen kehitysteoria on herättänyt uudelleen henkiin?

KUN Charles Darwin esitti kehitysteoriansa, hän myönsi olevan mahdollista, että ”Luoja on puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai yhteen ainoaan muotoon”.1 Silti nykyinen kehitysteoria ei yleensä puhu sanallakaan Luojasta. Sen sijaan jo kerran hylätty itsestäänsikiämis- eli alkusyntyteoria on herätetty uudelleen henkiin, tosin hiukan toisessa muodossa.

2. a) Mikä aiempi, itsestäänsikiämisen sisältänyt käsitys osoitettiin vääräksi? b) Vaikka kehitysopin kannattajat myöntävätkin, ettei elämää synny nykyään itsestään, niin mitä he silti olettavat?

2 Usko jonkinlaiseen itsestäänsikiämiseen eli elämän syntymiseen suoraan elottomasta aineesta on peräisin vuosisatojen takaa. 1600-luvulla kunnioitetutkin tiedemiehet, muiden muassa Francis Bacon ja William Harvey, hyväksyivät tuon teorian. Louis Pasteur ja muut viime vuosisadan tiedemiehet näyttivät kuitenkin antaneen sille kuoliniskun todistettuaan kokeellisesti, että elämää syntyy vain jo olemassa olevasta elämästä. Siitä huolimatta kehitysteoria olettaa välttämättömyyden pakosta, että mikroskooppista elämää on täytynyt kauan sitten jotenkin syntyä itsestään elottomasta aineesta.

Uudenlainen itsestäänsikiämisteoria

3, 4. a) Millainen yhteenveto on esitetty elämän syntyyn johtaneista vaiheista? b) Mitä kehitysopin kannattajat väittävät siitä huolimatta, että elämän syntyminen sattumalta on epätodennäköistä?

3 Richard Dawkins esittää kirjassaan The Selfish Gene yhteenvedon käsityksestä, joka kehitysopin kannattajilla nykyään on elämän alkamisesta. Hän teorioi, että maapallon  ilmakehä koostui alussa hiilidioksidista, metaanista, ammoniakista ja vedestä. Auringonvalon energian ja kenties salamoiden ja purkautuvien tulivuorten energian avulla nämä yksinkertaiset yhdisteet hajosivat ja järjestäytyivät sen jälkeen aminohapoiksi. Vähitellen joukko aminohappoja kerääntyi mereen ja muodosti siinä proteiinien kaltaisia yhdisteitä. Lopulta merestä tuli hänen mukaansa eräänlainen ”alkuliemi”, joka kuitenkin oli yhä eloton.

4 Sen jälkeen Dawkinsin kuvauksen mukaan ”syntyi sattumalta perin epätavallinen molekyyli’” – molekyyli, joka pystyi lisääntymään. Vaikka hän myöntääkin sellaisen sattuman äärimmäisen epätodennäköiseksi, hän väittää kuitenkin, että näin on silti täytynyt tapahtua. Samankaltaiset molekyylit kerääntyivät yhteen, minkä jälkeen ne – jälleen äärimmäisen epätodennäköisen sattuman kautta – kietoivat muista proteiinimolekyyleistä ympärilleen suojaavan solukalvon. Näin väitetään ensimmäisen solun kehittyneen.2

5. Miten elämän alkuperää yleensä käsitellään eri julkaisuissa, mutta mitä muuan tiedemies sanoo?

5 Tässä vaiheessa lukija alkaa ehkä ymmärtää, miksi Dawkins sanoo kirjansa esipuheessa: ”Tätä kirjaa pitäisi lukea melkein kuin tieteisromaania.”3 Mutta alan kirjallisuutta lukeneet tietävät, ettei hänen näkökulmansa ole millään tavoin ainutlaatuinen. Useimmat muutkin evoluutiota käsittelevät kirjat selvittelevät elämän ilmaantumista elottomasta aineesta pintapuolisesti, sillä sen selittäminen on osoittautunut erittäin ongelmalliseksi. Cambridgen yliopiston eläintieteen laitoksen professori William Thorpe sanoikin toisille tiedemiehille: ”Kaikki ne sujuvat teoriat ja väitteet, joita elämän syntytavasta on julkaistu 10–15 viime vuoden aikana, ovat osoittautuneet aivan liian yksioikoisiksi ja varsin köykäisiksi. Ongelman ratkaisu näyttää itse asiassa häämöttävän yhtä kaukana kuin ennenkin.”4

6. Mitä tiedon lisääntyessä on tapahtunut?

6 Hiljattain tapahtunut tiedon räjähdysmäinen lisääntyminen on vain kasvattanut elottoman ja elollisen luonnon välistä kuilua. Jopa vanhinten tunnettujen yksisoluisten  eliöiden on havaittu olevan käsittämättömän monimutkaisia. ”Biologian ongelmana on, miten se voisi päästä käsiksi yksinkertaiseen alkuun”, sanovat tähtitieteilijät Fred Hoyle ja Chandra Wickramasinghe. ”Kerrostumista löydettyjen ikivanhojen eliömuotojen fossiiliset jäännökset eivät puhu yksinkertaisen alun puolesta. – – kehitysteorialta puuttuu siis kunnollinen perusta.”5 Ja sitä mukaa kuin tietoa kertyy lisää, käy yhä vaikeammaksi selittää, miten mikroskooppisen pienet eliölajit, jotka ovat aivan uskomattoman monimutkaisia, olisivat voineet syntyä sattumalta.

7. Mitkä esitetään elämän syntyyn johtaneen kehityksen päävaiheiksi?

7 Elämän syntyyn johtaneen kehityksen päävaiheet ovat kehitysteorian mukaan: 1) oikean alkuilmakehän olemassaolo ja 2) ”yksinkertaisista”, elämälle välttämättömistä molekyyleistä koostuvan alkuliemen muodostuminen meriin. 3) Näistä molekyyleistä muodostuvat vuorostaan proteiinit ja nukleotidit (monimutkaiset kemialliset yhdisteet), jotka 4) yhdistyvät ja hankkivat solukalvon, minkä jälkeen 5) ne kehittävät geneettisen koodin ja alkavat lisääntyä, tuottaa uusia itsensä kaltaisia yksilöitä. Ovatko nämä vaiheet sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa?

Alkuilmakehä

8. Miten eräs Stanley Millerin tekemä kuuluisa koe epäonnistui, ja miten eräät myöhemmin tehdyt kokeet ovat epäonnistuneet?

8 Vuonna 1953 Stanley Miller johti sähköpurkauksia vedystä, metaanista, ammoniakista ja vesihöyrystä koostuneen ”ilmakehän” läpi. Näin syntyi muutamia monista olemassaolevista aminohapoista, joista proteiinit eli valkuaisaineet rakentuvat. Miller pystyi kuitenkin tuottamaan vain 4:ää niistä 20 aminohaposta, jotka tarvitaan elämän syntymiseen. Tiedemiehet eivät ole pystyneet vielä 30 vuotta myöhemminkään tuottamaan kokeellisesti kaikkia 20 välttämätöntä aminohappoa lupaaviltakaan vaikuttaneissa olosuhteissa.

9, 10. a) Millaisia arveluja maapallon alkuilmakehän mahdollisesta koostumuksesta on esitetty? b) Mikä ongelma on kehitysopin edessä, ja mitä maan alkuilmakehästä tiedetään?

9 Miller oletti maapallon alkuilmakehän olleen samanlainen  kuin hänen koepullossaan ollut seos, sillä kuten hän ja eräs hänen työtoverinsa myöhemmin sanoivat: ”Biologisesti merkittävää yhdisteiden synteesiä [rakentumista] tapahtuu vain pelkistävissä olosuhteissa [jolloin ilmakehässä ei ole vapaata happea].”6 Toiset kehitysopin puoltajat kannattavat kuitenkin teoriaa, jonka mukaan ilmakehässä oli happea. Tämä synnyttää kehitysopissa ongelman, jonka Hitching esittää seuraavasti: ”Jos ilmassa olisi ollut happea, ensimmäistä aminohappoa ei olisi koskaan syntynyt; jos happea ei olisi ollut, kosmiset säteet olisivat tuhonneet sen.”7

10 Tosiasiaksi jää, että kaikki yritykset maan alkuilmakehän koostumuksen selville saamiseksi voivat perustua vain arvailuihin tai oletuksiin. Kukaan ei tiedä varmasti, millainen se on ollut.

”Alkuliemen” synnyn todennäköisyys

11. a) Miksi on epätodennäköistä, että ”alkuliemi” olisi kerääntynyt mereen? b) Miten Miller pystyi pelastamaan ne muutamat aminohapot, jotka hänen oli onnistunut tuottaa?

11 Miten todennäköistä on, että aminohapot, joiden arvellaan syntyneen ilmakehässä, olisivat kulkeutuneet meriin ja muodostaneet niihin ”alkuliemen”? Kaikkea muuta kuin todennäköistä! Se energia, joka olisi hajottanut ilmakehässä olleet yksinkertaiset yhdisteet, olisi hajottanut vielä nopeammin kaikki muodostuneet monimutkaiset aminohapot takaisin alkuaineiksi. On sinänsä mielenkiintoista, että kun Miller kokeessaan johti sähköpurkauksia tuomansa ”ilmakehän” läpi, hän pystyi pelastamaan neljä näin tuottamaansa aminohappoa ainoastaan siten, että hän siirsi ne pois purkausalueelta. Jollei hän olisi tehnyt tätä, sähköpurkaukset olisivat hajottaneet ne.

12. Mitä aminohapoille olisi tapahtunut, vaikka jotkin niistä olisivatkin päässeet meriin?

12 Jos kuitenkin oletetaan, että aminohapot pääsivät jollain tavoin meriin ja että ne varjeltuivat ilmakehään vaikuttaneelta tuhoisalta ultraviolettisäteilyltä, niin mitä niille sitten tapahtui? Hitching selittää: ”Vedenpinnan alla ei olisi ollut tarpeeksi energiaa uusien kemiallisten reaktioiden käynnistämiseen; vesi joka tapauksessa estää monimutkaisempien molekyylien muodostumisen.”8

13. Mitä vedessä olleiden aminohappojen olisi täytynyt tehdä voidakseen muodostaa proteiineja, mutta mikä toinen vaara niitä olisi silloin uhannut?

 13 Kun aminohapot olisivat siis päässeet veteen, niiden olisi ollut myös päästävä pois sieltä, jotta ne olisivat voineet muodostaa suurempia molekyylejä ja vähitellen kehittyä elämän syntymisen kannalta käyttökelpoisiksi proteiineiksi. Mutta päästyään pois vedestä ne olisivat jälleen olleet alttiina tuhoisalle ultraviolettivalolle! ”Toisin sanoen teoreettiset mahdollisuudet edes tämän elämän kehittymisen ensimmäisen ja suhteellisen helpon vaiheen [aminohappojen muodostumisen] toteutumiselle ovat olemattomat”, toteaa Hitching.9

14. Mikä siis on yksi kehitysopin kannattajien hankalimmista ongelmista?

14 Vaikka yleensä väitetään, että elämä on syntynyt alun perin merissä, niin vesi ei kerta kaikkiaan edistä sen syntyyn tarvittavia kemiallisia reaktioita. Kemisti Richard Dickerson selittää: ”On sen vuoksi vaikea ymmärtää, miten polymerisaatio [pienten molekyylien liittyminen suuremmiksi molekyyleiksi] olisi voinut saada alkunsa alkumeren vesissä, koska vesi edistää pikemminkin depolymerisaatiota [suurten molekyylien hajoamista yksinkertaisemmiksi] kuin polymerisaatiota.”10 Biokemisti George Wald yhtyy tähän näkemykseen todetessaan: ”Spontaani dissoluutio [itsestään tapahtuva hajoaminen] on paljon todennäköisempää ja näin ollen paljon nopeammin etenevää kuin spontaani synteesi [itsestään tapahtuva rakentuminen].” Tämä merkitsee sitä, ettei alkulientä olisi voinut syntyä! Wald pitää tätä ”hankalimpana ongelmana, jonka me [kehitysopin kannattajat] kohtaamme”.11

15, 16. Mikä suuri ongelma liittyy elämälle välttämättömien proteiinien muodostumiseen aminohapoista oletetussa alkuliemessä?

 15 Kehitysteoria joutuu kuitenkin vastakkain toisenkin itsepintaisen ongelman kanssa. On syytä muistaa, että aminohappoja on toistasataa, mutta niistä tarvitaan vain kahtakymmentä elämälle välttämättömien proteiinien rakennusaineiksi. Lisäksi aminohappomolekyylejä on kahdenlaisia, oikeakiertoisia eli ”oikeakätisiä” ja vasenkiertoisia eli ”vasenkätisiä”. Jos ne olisivat muodostuneet sattumanvaraisesti esimerkiksi teoreettisessa alkuliemessä, niin varsin todennäköisesti puolet niistä olisi ”oikeakätisiä” ja puolet ”vasenkätisiä”. Ei myöskään tiedetä mitään syytä, jonka vuoksi eliöissä suosittaisiin jompaakumpaa muotoa. Kuitenkin kaikki 20 aminohappoa, joita elämälle välttämättömien proteiinien muodostamiseen tarvitaan, ovat ”vasenkätisiä”.

16 Miten on mahdollista, että liemessä olisivat yhtyneet sattumanvaraisesti vain aminohapot, joita erityisesti tarvitaan? Fyysikko J. D. Bernal tunnustaa: ”On myönnettävä, että [se] – – on yhä elämän rakenteiden vaikeimmin selitettäviä osia.” Ja lopuksi hän sanoi: ”Emme ehkä koskaan pysty selittämään sitä.”12

Proteiinien itsestään syntymisen todennäköisyys

17. Millä tämän ongelman laajuutta voidaan valaista?

17 Miten todennäköistä on, että juuri oikeat aminohapot olisivat yhtyneet proteiini- eli valkuaisainemolekyyliksi? Sitä voidaan havainnollistaa suurella, läpikotaisin sekoitetulla papukasalla, jossa on yhtä paljon ruskeita ja vaaleita papuja. Tuo kasa on lisäksi koottu yli sadasta eri papulajikkeesta. Jos sitten kahmaisisit kasaa esimerkiksi jauholapiolla, niin mitä arvelisit lapioosi jäävän? Saadaksesi sellaisen valikoiman papuja, joka vastaisi proteiinin perusaineosia, siihen saisi jäädä vain ruskeita papuja eikä lainkaan vaaleita. Lapiossasi saisi olla myös ainoastaan kahtakymmentä ruskeiden papujen lajiketta, ja jokaisen pavun täytyisi olla nimenomaisella, ennalta määrätyllä paikallaan lapiossa. Proteiinien maailmassa yksikin virhe jonkin tällaisen vaatimuksen täyttämisessä aiheuttaisi sen, ettei tuotettu proteiini  toimisi toivotulla tavalla. Vaikka kuinka hämmentelisimme ja kahmisimme kuviteltua papukasaamme, emme saisi oikeaa yhdistelmää. Miten se sitten olisi ollut mahdollista kuvitellussa alkuliemessä?

18. Mikä on sen todennäköisyys, että edes yksinkertainen proteiinimolekyyli olisi muodostunut sattumalta?

18 Elämälle välttämättömien proteiinien molekyylit ovat varsin monimutkaisia. Millaiset mahdollisuudet edes yksinkertaisella proteiinimolekyylillä olisi ollut muodostua sattumalta alkuliemessä? Kehitysopin kannattajat myöntävät sen todennäköisyydeksi vain yhden mahdollisuuden 10113:sta (ykkösen perässä 113 nollaa). Mutta matemaatikot eivät ryhdy edes tutkimaan mahdollisuuksia, joiden todennäköisyys on ainoastaan yksi 1050:stä, koska ne heidän mielestään eivät koskaan toteudu. Jonkinlaisen käsityksen edellä esitetyn tapahtumisen todennäköisyydestä saa siitä, että luku 10113 on suurempi kuin koko kaikkeuden atomien arvioitu kokonaismäärä.

19. Millaiset mahdollisuudet on saada tarvittavia entsyymejä elävää solua varten?

19 Jotkin proteiinit toimivat rakennusaineina ja toiset entsyymeinä. Viimeksi mainitut nopeuttavat solussa tarpeellisia kemiallisia reaktioita. Ilman niiden apua solu kuolisi. Solun toimintaan ei riitä vain muutama proteiini, vaan se tarvitsee kaikkiaan 2000 entsyymeinä toimivaa proteiinia. Miten todennäköistä on, että ne kaikki olisi saatu sattumalta? Yksi mahdollisuus 1040000:sta! ”Mitättömän pieni mahdollisuus, joka ei voisi toteutua, vaikka koko maailmankaikkeus olisi alkulientä”, toteaa Hoyle. Sitten hän lisää: ”Jollei ihminen yhteiskunnallisten käsitystensä tai tieteellisen koulutuksensa takia ennakkoluuloisesti pidä kiinni näkemyksestä, jonka mukaan elämä syntyi maan päällä [itsestään], tämä yksinkertainen laskutoimitus karistaa tuon ajatuksen lopullisesti.”13

20. Miksi solun tarvitsema kalvo mutkistaa ongelmaa?

20 Todellisuudessa mahdollisuudet ovat kuitenkin paljon pienemmät kuin mitä tämä ”mitättömän pieni” todennäköisyys osoittaa. Solu tarvitsee ympärilleen kalvon. Tämä kalvo on kuitenkin erittäin monimutkainen, ja se koostuu proteiini-, sokeri- ja rasvamolekyyleistä. Kehitysopin kannattaja Leslie Orgel kirjoittaa: ”Nykyiset  solukalvot sisältävät käytäviä ja pumppuja, jotka nimenomaan valvovat ravinteiden, kuona-aineiden, metalli-ionien jne. sisään- ja ulospääsyä. Nämä erityiset käytävät ovat pitkälle erikoistuneita proteiineja, molekyylejä, joita ei ole voinut olla olemassa aivan evoluution alussa.”14

Ainutlaatuinen geneettinen koodi

21. Miten vaikea olisi saada DNA:n tarvitsemia histoneja?

21 Jos edellä mainittujen tuottaminen on vaikeaa, niin vielä vaikeampaa on tuottaa nukleotideja, jotka ovat geneettisen koodin sisältävän DNA:n rakenneosia. DNA:han on sitoutuneena viidenlaisia histoneja (joiden arvellaan osallistuvan geenitoiminnan säätelyyn). Yksinkertaisimmankin histonin muodostumismahdollisuuksien sanotaan olevan yksi 20100:sta – jälleen kerran valtava luku, joka on ”suurempi kuin kaikkien suurimmilla tähtikaukoputkilla näkyvien tähtien ja galaksien kaikkien atomien kokonaismäärä”.15

22. a) Miten iänikuinen ”muna vai kana” -arvoitus liittyy proteiineihin ja DNA:han? b) Minkä ratkaisun eräs kehitysopin kannattaja tarjoaa, ja onko se järkevä?

22 Vielä suurempi ongelma kehitysteorian kannalta on kuitenkin se, miten koko geneettinen koodi, eräs solunjakautumisen edellytys, on saanut alkunsa. Iänikuinen ”muna vai kana” -arvoitus tulee esiin myös proteiinien ja DNA:n yhteydessä. Hitching sanoo: ”Proteiinien muodostuminen riippuu DNA:sta. Mutta DNA:ta ei voi muodostua ilman jo olemassa olevia proteiineja.”16 Näin syntyy paradoksi, joka Dickersonin esittämänä kuuluu: ”Kumpi oli ensin”, proteiini vai DNA? Hän vakuuttaa:  ”Vastauksen on pakko olla se, että ’ne kehittyivät rinnakkain’.”17 Hän sanoo itse asiassa, että ”munan” ja ”kanan” on täytynyt kehittyä samanaikaisesti ja ettei kumpikaan niistä ole tullut toisesta. Tuntuuko tämä sinusta järkevältä? Muuan tieteellisten kirjoitusten laatija tiivistää: ”Geneettisen koodin alkuperä on valtava ’muna vai kana’ -ongelma, joka toistaiseksi on yhtä kokkelia.”18

23. Mitä muut tiedemiehet sanovat geneettisestä järjestelmästä?

23 Kemisti Richard Dickerson esittää myös seuraavan mielenkiintoisen kommentin: ”Geneettisen järjestelmän evoluutio on vaihe, jolle ei ole olemassa mitään laboratoriossa luotua mallia; sen vuoksi siitä voidaan rakennella loputtomasti teorioita epämiellyttävien tosiasioiden olematta esteenä.”19 Mutta onko ”epämiellyttävien tosiasioiden” vyöryn syrjäyttäminen näin helposti hyvien tieteellisten menettelytapojen mukaista? Leslie Orgel pitää geneettisen koodin olemassaoloa ”elämän syntyä koskevan ongelman hämmentävimpänä piirteenä”.20 Ja Francis Crick teki seuraavan johtopäätöksen: ”Vaikka geneettinen koodi on yleinen ja läsnä kaikkialla, sen aikaansaamiseksi välttämätön mekanismi on aivan liian mutkikas, jotta se olisi voinut syntyä äkkiä yhdellä puhalluksella.”21

24. Mitä voidaan sanoa luonnonvalinnasta ja ensimmäisestä jakautumiskykyisestä solusta?

24 Jottei kehitysopin tarvitsisi selittää, miten mahdoton on voinut tapahtua ”äkkiä yhdellä puhalluksella”, se tukeutuu teoriaan asteittain etenevästä tapahtumasarjasta, jonka välityksellä luonnonvalinta on voinut tehdä työnsä vähitellen. Mutta ilman geneettistä koodia, joka panee solunjakautumisen alulle, ei luonnonvalinnalla olisi ollut mitään mistä valita.

Hämmästyttävä fotosynteesi

25. Minkä ihmeellisen prosessin kehitysoppi väittää yksinkertaisen solun kyenneen panemaan alulle?

25 Kehitysteorian tielle kohoaa jälleen uusi ongelma. Jolloinkin aikojen kuluessa alkeellisen solun täytyi keksiä fotosynteesi, joka mullisti elämän maan päällä. Tiedemiehet eivät vieläkään täysin ymmärrä fotosynteesiä, jossa kasvit sitovat hiilidioksidia ja vapauttavat happea. Biologi F. W. Wentin mukaan se on ”prosessi, jota  kukaan ei ole vielä pystynyt toistamaan koeputkessa”.22 Kuitenkin pienen pienen yksinkertaisen solun ajatellaan panneen sen alulle sattumalta.

26. Minkä mullistavan muutoksen tämä ilmiö aiheutti?

26 Fotosynteesi muutti ilmakehän, jossa ei ollut lainkaan vapaata happea, ilmakehäksi, jossa joka viides molekyyli on happimolekyyli. Sen ansiosta eläimet saattoivat hengittää happea pysyäkseen elossa, ja sen ansiosta syntyi myös otsonikerros suojelemaan kaikkea elämää ultraviolettisäteilyn tuhoisilta vaikutuksilta. Voivatko näin ainutlaatuiset olosuhteet olla pelkän sokean sattuman aikaansaannosta?

Liittyykö äly asiaan?

27. Mitä johtopäätöksiä jotkut kehitysopin kannattajat ovat todisteiden perusteella tehneet?

27 Joutuessaan vastatusten niiden tähtitieteellisten lukujen kanssa, jotka puhuvat sitä vastaan, että elävä solu olisi muodostunut sattumalta, joistakuista kehitysopin kannattajista tuntuu, että heidän on pakko perääntyä. Esimerkiksi kirjan Evolution From Space tekijät (Hoyle ja Wickramasinghe) antavat periksi ja sanovat: ”Nämä kysymykset ovat liian monimutkaisia esitettäviksi numeroin.” Ja he jatkavat: ”Emme voi – – yksinkertaisesti selvitä niistä suuremman ja paremman alkuliemen avulla, niin kuin itsekin vielä pari vuotta sitten toivoimme olevan mahdollista. Edellä esitetyt laskelmamme ovat olennaisilta osiltaan yhtä epämiellyttäviä  sekä kaikkeuden kattavan että maapallon kattavan liemen kannalta.”23

28. a) Mikä luultavasti on perimmäinen syy siihen, että kieltäydytään tunnustamasta älyn tarvetta? b) Mitä ne kehitysopin kannattajat, jotka uskovat korkeamman älyn tarpeellisuuteen, eivät pidä tuon älyn lähteenä?

28 Myönnettyään sitten, että älyn on täytynyt jollakin tavoin liittyä elämän syntyyn, kirjoittajat jatkavat: ”Tällainen teoria on itse asiassa niin ilmeinen, että tulee ihmetelleeksi, miksei sitä hyväksytä laajoissa piireissä selviönä. Syyt ovat pikemminkin psykologiset kuin tieteelliset.”24 Ulkopuolinen saattaisi siis päätellä, että ”psykologinen” este on ainoa todennäköinen selitys sille, miksi useimmat kehitysopin kannattajat pitävät itsepintaisesti kiinni elämän sattumanvaraisesta alusta ja hylkäävät kaiken ”suunnittelun tai tarkoituksen tai ohjauksen”,25 kuten Dawkins asian ilmaisi. Hoyle ja Wickramasinghekin myöntävät älyn tarpeellisuuden mutta sanovat sitten, etteivät he usko persoonallisen Luojan panneen elämää alulle.26 He ajattelevat, että on turha kieltää älyn olemassaoloa, mutta he eivät voi silti hyväksyä Luojaa. Onko tämä mielestäsi ristiriitaista?

Onko itsestäänsikiämisoppi tieteellinen?

29. Millainen on tieteellinen metodi?

29 Jos elämän syntyminen elottomasta hyväksytään tieteelliseksi tosiasiaksi, tieteellisen metodin pitäisi vahvistaa se. Tuo metodi on esitetty seuraavasti: tarkastellaan tapahtumia; muodostetaan tehtyjen havaintojen perusteella teoria siitä, mikä todennäköisesti on totta; tarkastetaan teorian paikkansapitävyys lisähavaintojen ja kokeiden perusteella; ja seurataan, toteutuvatko teorian perusteella laaditut ennusteet.

30. Missä suhteissa itsestäänsikiämisteoriaan ei ole voitu soveltaa tieteellistä metodia?

30 Miten tieteellistä metodia on sitten voitu soveltaa oletettuun itsestäänsikiämiseen? Siitä ei ensinnäkään ole voitu tehdä havaintoja. Ei ole myöskään mitään todisteita siitä, että sitä tapahtuisi parhaillaan, eikä kukaan ihminen luonnollisestikaan ollut näkemässä sitä silloin, kun kehitysopin kannattajat väittävät sen tapahtuneen.  Yhtäkään sitä koskevaa teoriaa ei ole vahvistettu havainnoin. Sitä ei ole onnistuttu toistamaan laboratoriokokeissa. Tämän teorian pohjalta laaditut ennusteet eivät ole toteutuneet. Koska siihen ei siis ole voitu soveltaa tieteellistä metodia, niin täyttääkö sen tosiasiaksi luokittelu tieteellisyyden vaatimukset?

31. Mitä ristiriitaisia näkemyksiä eräällä tiedemiehenä on itsestäänsikiämisestä?

31 Toisaalta on täysin riittävästi todisteita sen johtopäätöksen tueksi, että itsestäänsikiäminen on mahdotonta. Harvardin yliopistossa työskentelevä professori Wald myöntää: ”Ei tarvitse muuta kuin harkita tämän tehtävän suuruutta, niin joutuu myöntämään, että eliön syntyminen itsestään on mahdottomuus.” Mitä tämä kehitysopin kannattaja sitten oikeastaan uskoo? Hän vastaa: ”Mutta tässä sitä ollaan – itsestäänsikiämisen tuloksena, uskoisin.”27 Kuulostaako tällainen objektiiviselta tieteeltä?

32. Miten kehitysopin kannattajatkin myöntävät tällaisen järkeilyn epätieteelliseksi?

32 Englantilainen biologi Joseph Henry Woodger sanoi sellaisen järkeilyn olevan ”silkkaa dogmaattisuutta – sen väittämistä, että se mitä halutaan uskoa, on todella tapahtunut”.28 Miten tiedemiehet ovat voineet omassa mielessään hyväksyä sen, että tieteellistä metodia loukataan näin räikeästi? Tunnettu kehitysopin kannattaja Loren Eiseley tunnusti: ”Moitittuaan teologeja taruihin ja ihmeisiin turvautumisesta tiede huomasi olevansa kaikkea muuta kuin kadehdittavassa asemassa, jossa sen täytyi luoda oma mytologiansa, nimittäin otaksuma, että se mitä ei monien yritysten jälkeen ole voitu todistaa tapahtuvan nykyään, on kuitenkin tapahtunut kaukaisessa menneisyydessä.”29

33. Mikä johtopäätös on edellä esitettyjen todisteiden perusteella tehtävä itsestäänsikiämisestä ja tieteellisen metodin soveltamisesta?

33 Todisteiden valossa itsestäänsikiämisteoria näyttää sopivan paremminkin tieteisromaanien maailmaan kuin tieteellisten tosiasioiden piiriin. Monet sen kannattajat ovat ilmeisesti hylänneet tieteellisen metodin näissä asioissa voidakseen uskoa siihen, mitä he haluavat uskoa. Vaikka elämän syntyminen sattumalta on kaiken todennäköisyyden mukaan mahdotonta, tiedemiehille on  tässä asiassa ominaista pikemminkin tinkimätön dogmaattisuus kuin varovaisuus, joka yleensä on tunnusomaista tieteellistä metodia sovellettaessa.

Kaikki tiedemiehet eivät hyväksy sitä

34. a) Miten muuan fyysikko osoittaa tieteellistä ennakkoluulottomuutta? b) Mitä hän sanoo evoluutiosta, ja mitä hän huomauttaa monista tiedemiehistä?

34 Kaikki tiedemiehet eivät kuitenkaan ole sulkeneet pois vaihtoehdon mahdollisuutta. Esimerkiksi fyysikko H. S. Lipson, joka on selvillä itsestäänsikiämisen epätodennäköisyydestä, sanoi: ”Ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän sen olevan pannaan julistettu asia  fyysikoille, niin kuin se toden totta on minulle itsellenikin, mutta me emme saa hylätä teoriaa, josta emme pidä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä.” Edelleen hän huomautti, että Darwinin julkaistua Lajien syntynsä ”evoluutiosta tuli eräänlainen tieteellinen uskonto; lähes kaikki tiedemiehet ovat omaksuneet sen, ja monet ovat valmiita ’sovittamaan’ havaintojaan siihen soveltuviksi”.30 Murheellista mutta totta.

35. a) Mistä käsityksestä erään yliopiston professorin on ollut vaikea päästä eroon? b) Miten hän valaisee sen todennäköisyyttä, että elämä olisi kehittynyt sattumalta?

35 Englantilaisessa Cardiffin yliopistossa toimiva professori Chandra Wickramasinghe sanoi: ”Tiedemieskoulutukseni alusta asti minua on hyvin voimakkaasti aivopesty uskomaan, ettei tiede voi hyväksyä minkäänlaista tarkoituksellista luomista. Tämä käsitys on täytynyt hyvin tuskallisesti hylätä. Olen varsin kiusaantunut tässä tilanteessa, tässä mielentilassa jossa nyt havaitsen olevani, mutta siitä ei ole loogista poispääsyä. – – Se että elämä olisi jonkinlainen maan päällä tapahtunut kemiallinen sattuma, on rinnastettavissa siihen, että kaikkeuden kaikkien planeettojen kaikilta hiekkarannoilta etsittäisiin jotain tiettyä hiekanjyvää – ja se löydettäisiin.” Toisin sanoen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, että elämä olisi voinut saada alkunsa kemiallisesta sattumasta. Niinpä Wickramasinghe päätteleekin: ”Emme voi ymmärtää elämän kemikaalien täsmällistä järjestystä millään muulla tavalla kuin turvautumalla kosmisissa mitoissa tapahtuneisiin luomistöihin.”31

36. Mitä Robert Jastrow toteaa?

36 Tähtitieteilijä Robert Jastrow sanoo: ”Tiedemiehillä ei ole todisteita siitä, ettei elämä ole luomisen tulos.”32

37. Mikä kehitysoppia koskeva kysymys herää, ja mistä siihen voidaan löytää vastaus?

37 Mutta vaikka olettaisimmekin, että ensimmäinen elävä solu syntyi jotenkin elottomasta aineesta, niin osoittavatko todisteet, että siitä ovat kehittyneet kaikki maan päällä koskaan eläneet elolliset? Fossiilit voivat antaa vastauksen tähän kysymykseen, ja seuraava luku käsitteleekin sitä, mitä fossiilisto todellisuudessa kertoo meille.

[Tutkistelukysymykset]

[Huomioteksti s. 44]

”Proteiinien muodostuminen riippuu DNA:sta. Mutta DNA:ta ei voi muodostua ilman jo olemassa olevia proteiineja”

[Huomioteksti s. 45]

”Geneettisen koodin alkuperä on valtava ’muna vai kana’ -ongelma, joka toistaiseksi on yhtä kokkelia”

[Huomioteksti s. 46]

Geneettinen koodi: ”elämän syntyä koskevan ongelman hämmentävin piirre”

[Huomioteksti s. 47]

Fotosynteesissä kasvit käyttävät auringonvaloa, hiilidioksidia, vettä ja kivennäisaineita hapen ja ravinnon tuottamiseen. Olisiko yksinkertainen solu voinut keksiä tämän kaiken?

[Huomioteksti s. 50]

Jotkut tiedemiehet sanovat itse asiassa: ’On turha kieltää älyn olemassaoloa, mutta Luojaa ei voida hyväksyä’

[Huomioteksti s. 53]

Muuan tiedemies myönsi: ”Ainoa hyväksyttävä selitys on luominen”

[Huomioteksti s. 53]

Jastrow: ”Tiedemiehillä ei ole todisteita siitä, ettei elämä ole luomisen tulos”

 [Tekstiruutu/Kuva s. 48, 49]

Uskomaton solu

Elävä solu on äärimmäisen monimutkainen. Biologi Francis Crick yrittää kuvata sen toimintoja yksinkertaisesti, mutta tajuaa lopulta, ettei hän pääse yrityksessään kovinkaan pitkälle, koska sen ”mutkikkuus on niin valtava, että lukijaa ei tämän enempää vaadita kamppailemaan sen yksityiskohtien kanssa”.a

Solun DNA:n sisältämien ohjeiden ”kirjoittaminen paperille täyttäisi tuhat 600-sivuista kirjaa”, selittää National Geographic -aikakauslehti. ”Jokainen solu on oma maailmansa, joka on täyttynyt ääriään myöten 200 biljoonasta pienen pienestä atomiryhmästä, joita sanotaan molekyyleiksi. – – Jos 46 kromosomirihmaamme liitettäisiin yhdeksi rihmaksi, sen pituudeksi tulisi yli 180 senttimetriä. Kuitenkin tuma, jonka sisällä ne ovat, on halkaisijaltaan alle millimetrin sadasosan kokoinen.”b

Newsweek-aikakauslehdessä selitetään solun toimintoja kuvauksen avulla: ”Kukin noista 100 biljoonasta solusta toimii kuin linnoitettu kaupunki. Voimalaitokset tuottavat solulle energiaa. Tehtaat puolestaan valmistavat valkuaisaineita, kemiallisessa kaupankäynnissä ratkaisevan tärkeitä yksikköjä. Monimutkaiset kuljetusjärjestelmät ohjaavat kulloinkin tarvittavia kemikaaleja kohteesta toiseen solun sisällä ja sen ulkopuolelle. Vartijat valvovat rajoilla vienti- ja tuontimarkkinoita ja tarkkailevat ulkopuolista maailmaa vaaran merkkien varalta. Kurinalainen biologinen armeija on joka hetki valmiina käymään käsiksi tunkeilijoihin. Geneettinen keskushallinto pitää yllä järjestystä.”c

Kun nykyinen kehitysteoria ensi kerran esitettiin, tiedemiehillä ei ollut harmainta aavistusta elävän solun mielikuvituksellisesta monimutkaisuudesta. Viereisen sivun kaaviokuvassa on eräitä tavallisen solun osia, jotka kaikki mahtuvat millimetrin sadasosan läpimittaiseen tilaan.

 SOLUKALVO

Kuori joka valvoo, mitä soluun tulee ja mitä siitä lähtee

RIBOSOMIT

Hiukkasia joiden pinnalla aminohapot kootaan proteiineiksi

TUMA

Kaksinkertaisen kalvon verhoama, solun toimintoja ohjaava valvontakeskus

KROMOSOMIT

Sisältävät solun DNA:n eli sen perinnöllisen yleiskaavan

TUMAJYVÄNEN

Paikka jossa ribosomit kootaan

SOLULIMAKALVOSTO

Kalvojen rajaamia onteloita, jotka varastoivat tai kuljettavat niihin kiinnittyneiden ribosomien (joita on myös vapaina solulimassa) valmistamat proteiinit

MITOKONDRIOT

Solun energianlähteiden, ATP-molekyylien, tuotantokeskuksia

GOLGIN LAITE

Ryhmä litistyneitä kalvopusseja, jotka pakkaavat ja jakelevat solun valmistamia proteiineja

SENTRIOLIT

Sijaitsevat lähellä tumaa ja ovat tärkeitä solunjakautumisessa

[Kuva]

Ovatko 100000000000000 soluasi syntyneet sattumalta?

[Tekstiruutu s. 52]

Kehitysopin kannattajien vanhoja ja uusia ajatuksia elämän alkuperästä

”Olettamus, jonka mukaan elämä on kehittynyt epäorgaanisesta aineesta, on nykyään yhä uskonkappale.” – Matemaatikko J. W. N. Sullivand

”Sen todennäköisyys, että elämä olisi saanut alkunsa sattumasta, on verrattavissa siihen todennäköisyyteen, että lyhentämätön sanakirja syntyisi kirjapainossa tapahtuneesta räjähdyksestä.” – Biologi Edwin Conkline

”Ei tarvitse muuta kuin harkita tämän tehtävän suuruutta, niin joutuu myöntämään, että eliön syntyminen itsestään on mahdottomuus.” – Biokemisti George Waldf

”Rehellinen ihminen, joka hallitsee kaiken tällä hetkellä tunnetun tiedon, voi ainoastaan todeta elämän alkamisen jossakin mielessä tällä hetkellä tuntuvan miltei ihmeeltä.” – Biologi Francis Crickg

”Jollei ihminen yhteiskunnallisten käsitystensä tai tieteellisen koulutuksensa takia ennakkoluuloisesti pidä kiinni näkemyksestä, jonka mukaan elämä syntyi maan päällä [itsestään], tämä yksinkertainen laskutoimitus [sen matemaattinen epätodennäköisyys] karistaa tuon ajatuksen lopullisesti.” – Tähtitieteilijät Fred Hoyle ja N. C. Wickramasingheh

[Kaavio/Kuvat s. 47]

Ihmiset ja eläimet hengittävät happea ja luovuttavat hiilidioksidia. Kasvit sitovat hiilidioksidia ja vapauttavat happea

[Kaavio]

(Ks. painettu julkaisu)

Valoa

Happea

Vesihöyryä

Hiilidioksidia

[Kuva s. 40]

Yksikään suuri rakennus ei pysyisi pystyssä ilman perustusta. ”Kehitysteorialta puuttuu – – kunnollinen perusta”, sanoo kaksi tiedemiestä

[Kuva s. 42]

Kaikki ruskeita, kaikki oikeaa lajiketta ja jokainen ennalta määrätyllä paikallaan – sattumaltako?

[Kuva s. 43]

Miksi luonto käyttää vain ”vasenkätisiä” aminohappoja? ”Emme ehkä koskaan pysty selittämään sitä”

[Kuva s. 45]

Kumpi oli ensin?