Raamatun ajan heprealaisten maanviljelijöiden käyttämistä auratyypeistä esitetyt päätelmät perustuvat Israelin naapurimaissa käytettyjen aurojen muinaisiin kuviin ja joidenkin arabimaanviljelijöiden viime aikoina käyttämiin auroihin. Aura saattoi olla vain yksinkertainen teräväkärkinen puunkappale, jossa oli ehkä metallikärki ja joka oli kiinnitetty yhden tai useamman eläimen vetämään aisaan. Tällaista auraa käytettäessä kyntäminen todennäköisesti vain leikkasi pintamaata kääntämättä sitä sivulle. On tietenkin mahdollista, että Israelissa käytettiin tehokkaampia auroja, vaikkei siitä olekaan suoranaisia todisteita.

Koska kuuma kesäaurinko paahtoi maan kovaksi, kyntämistä oli tapana siirtää siihen saakka, kun syys- tai talvisateet pehmittivät maaperän. Silloin se kynnettiin ja siemen kylvettiin. Kylmemmät päivät, epävakaa sää tai uhkaavat pilvet eivät estäneet päättäväistä miestä työskentelemästä kyntöaikana, mutta laiska maanviljelijä puolusteli sellaisilla seikoilla työn välttämistä. Hänen naapureillaan ei ollut mitään aihetta tuntea myötätuntoa häntä kohtaan hänen jäädessään ilman satoa siksi, että hän oli ollut laiska kyntöaikana. (San 20:4; Sr 11:4.) Kyntöaikanakin israelilaisten maanviljelijöiden oli kuitenkin pidettävä sapatti (2Mo 34:21).

Sonnia ja aasia ei tullut iestää saman auran eteen epäilemättä siitä syystä, etteivät ne olleet voimaltaan ja nopeudeltaan tasaväkisiä (5Mo 22:10). Usein auraa veti nautavaljakko (Lu 14:19; Job 1:14). Monta miestä saattoi työskennellä yhdessä kyntäen kukin omalla nautavaljakollaan vierekkäisiä vakoja toinen toisensa jäljessä. Tapauksessa, josta kerrotaan 1. Kuninkaiden kirjan 19:19:ssä, Elisa oli kahdentenatoista ja viimeisenä, joten hän saattoi pysähtyä häiritsemättä toisia. Hän lähti pellolta ja käytti puisia kyntövälineitään polttopuina uhratessaan sonnit teurasuhriksi (1Ku 19:21). W. M. Thomson mainitsee teoksessa The Land and the Book (tark. J. Grande, 1910, s. 121), että yksi mies pystyi helposti kylvämään miesryhmän kyntämän alueen.

Kuvaannollista käyttöä. Tuttua kyntötyötä käytettiin usein kuvausten perustana. Kun filistealaiset saivat Simsonin vaimon vakuuttuneeksi siitä, että hänen olisi saatava mieheltään vastaus tämän arvoitukseen, Simson sanoi heidän ’kyntäneen hänen hiehollaan’ eli käyttäneen palveluksessaan sellaista, jonka olisi pitänyt palvella häntä (Tu 14:15–18). Kalliolla ei voi kyntää, ja kuten Aamos osoittaa, Israelin johtajat toimivat yhtä järjenvastaisesti vääristellessään oikeutta ja harjoittaessaan epävanhurskautta mutta odottaessaan silti hyötyvänsä sellaisesta menettelystä (Am 6:12, 13). Hoosean 10:11:ssä käytetään ilmeisesti kyntämistä (hieholle paljon raskaampaa työtä kuin puiminen) kuvaamaan todennäköisesti vieraiden sortajien luopio-Juudalle sälyttämää vaivalloista työtä tai orjatyötä.  Juudan ja Israelin asukkaat tarvitsivat Jeremian 4:3, 4:n ja Hoosean 10:12, 13:n mukaan muutosta elämäntapaansa, sydämensä valmistamista, pehmentämistä ja puhdistamista (vrt. Lu 8:5–15) ikään kuin kyntämällä ja poistamalla orjantappurat, jotta he voisivat korjata Jumalan siunauksia, sen sijaan että he tuhlaisivat ponnistelunsa ja vaivannäkönsä väärissä menettelyissä, jotka tuottavat vain huonoa satoa.

Jesajan 28:23–29:ssä kuvaillaan maanviljelijän järjestyksellisiä, tarkoituksenmukaisia ja harkittuja menetelmiä hänen kyntäessään, äestäessään, kylväessään ja puidessaan, ja näin valaistaan Jehovan menettelyä, hänen joka on ”ihmeellinen neuvonnassa, joka on tehnyt suuria tehokkaassa aikaansaamisessa”. Samoin kuin kyntäminen ja äestäminen ovat kestoltaan rajallisia ja vain valmistelevat kylvötyötä, niin ei myöskään Jehova kurita tai rankaise kansaansa kuuluvia ikuisesti, vaan hän kurittaa ensisijaisesti pehmentääkseen heitä ja tehdäkseen heidät vastaanottavaisiksi hänen neuvoilleen ja ohjeilleen, jotka tuottavat siunauksia (vrt. Hpr 12:4–11). Samoin kuin maaperän kovuus säätää kyntämisen perusteellisuuden, niin myös viljan laatu määrää puitaessa akanoiden irrottamiseen käytettävien työkalujen painon ja voiman, mikä kaikki valaisee Jumalan viisautta, kun hän puhdistaa kansaansa, poistaa kaiken epämieluisan ja vaihtelee menettelytapaansa tarpeiden ja olosuhteiden mukaan (vrt. Jes 21:10; 1:25).

Kaupunki, joka ”pelloksi kynnetään”, tarkoitti täysin kukistettua ja autioitettua kaupunkia (Jer 26:18; Mi 3:12). Kun Israel puhuu niistä, jotka ovat ’kyntäneet pitkin sen selkää ja pidentäneet vakonsa’, se ilmeisesti kuvailee kansakunnan kärsimyksiä monien vihollistensa alaisuudessa, jotka säälimättä ja julmasti tallasivat Israelia jalkoihinsa ja kohtelivat sitä kaltoin sen pannessa selkänsä ”aivan kuin maaksi – – ylitse kulkeville” (Ps 129:1–3; Jes 51:23; vrt. Ps 66:12). Ennallistusta koskevassa profetiassa Aamoksen 9:13–15:ssä Jehovan siunauksen osoitetaan tekevän maan niin hedelmälliseksi, että elonkorjuu on vielä meneillään, kun tulee jo aika kyntää seuraavaa satokautta varten (vrt. 3Mo 26:5).

Jeesus oli sanonut, että hänen opetuslastensa tulisi ottaa vastaan ruokaa, juomaa ja majapaikka niiltä, joita he palvelivat, koska ”työntekijä on palkkansa arvoinen”, joten myös apostoli Paavali kannatti kristillisessä palveluksessa työskentelevien oikeutta saada toisilta aineellista tukea, kuten kyntömieskin kyntää siinä täysin hyväksyttävässä toivossa, että hän pääsee osalliseksi elonkorjuusta, johon hänen työnsä on myötävaikuttanut. Paavali piti kuitenkin henkilökohtaisesti ja omasta halustaan parempana olla käyttämättä hyväkseen oikeuttaan pidättyä maallisesta työstä, jotta hän olisi voinut tarjota ”hyvää uutista maksutta” niille, joita hän palveli. (Lu 10:7; 1Ko 9:3–10, 15, 17, 18.)

Jeesus Kristus mainitsi kyntämisen korostaessaan kokosydämisen opetuslapseuden tärkeyttä. Kun eräs mies ilmaisi halunsa tulla opetuslapseksi, mutta asetti ehdoksi, että hänen sallittaisiin ensin sanoa jäähyväiset huonekuntalaisilleen, Jeesus vastasi: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Lu 9:61, 62.) Jos kyntäjä sallisi huomionsa kääntyä pois tekemästään työstä, hän tekisi mutkikkaita vakoja. Samoin se, joka on kutsuttu kristityksi opetuslapseksi mutta joka sallii kääntää itsensä pois palvelijan vastuittensa täyttämisestä, tulisi sopimattomaksi Jumalan valtakuntaan. Jumalan Pojan antaman esimerkin mukaisesti jopa kaikkein läheisimmät perhesiteet ovat toisarvoisia Jumalan tahdon uskollisen suorittamisen rinnalla (Mr 3:31–35; 10:29, 30).