Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Baal

Baal

(’omistaja, herra’).

1. Jeielin neljäntenä mainittu poika, benjaminilainen (1Ai 8:29, 30; 9:35, 36).

2. Ruubenilainen, jonka Beeraa-niminen poika oli Assyrian kuninkaan Tiglat-Pileser III:n ottamien vankien joukossa (1Ai 5:5, 6, 26).

3. Simeonilaisten erilliskaupunki Juudan alueella. Ilmeisesti sama kuin Baalat-Beer ja etelän (eli Negevin) Rama. (Vrt. 1Ai 4:32, 33 ja Jos 19:7–9.)

4. Raamatussa käytetään heprealaista sanaa baʹʽal 1) aviomiehestä vaimonsa omistajana (1Mo 20:3), 2) maanomistajista (Jos 24:11, Rbi8, alav.), 3) ”kansakuntien omistajista” (Jes 16:8, Rbi8, alav.), 4) ”liittolaisista” (kirjm. ’liiton omistajat [herrat]’) (1Mo 14:13, Rbi8, alav.), 5) aineellisen omistajista (2Mo 21:28, 34; 22:8; 2Ku 1:8, Rbi8, alav.), 6) ihmisistä, asioista tai esineistä, joihin liittyy jotain niiden luonteelle, tavoille, tehtävälle tms. ominaista – esimerkiksi jousiampujasta (kirjm. ’nuolten omistaja’) (1Mo 49:23), ”velkojasta” (kirjm. ’kätensä velan omistaja’) (5Mo 15:2), ”helposti suuttuvasta” (kirjm. ’suuttumuksen omistaja’) (San 22:24), ”vastapuolesta oikeudessa” (kirjm. ’tuomion omistaja’) (Jes 50:8, Rbi8, alav.) – sekä 7) Jehovasta (Ho 2:16) ja 8) vääristä jumalista (Tu 2:11, 13).

Sanaa hab·Baʹʽal (määräinen yksikkömuoto sanasta Baal) käytetään Baal-nimisestä väärästä jumalasta. Ilmaus hab·Beʽa·limʹ (määräinen monikkomuoto Baalit) viittaa erilaisiin paikallisjumaliin, joiden ajateltiin omistavan joitakin nimenomaisia paikkoja ja vaikuttavan niihin.

Ras Shamrasta löydettyjä sateen ja hedelmällisyyden jumalan Baalin kuvia

Sana ”Baal” esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kerran, Roomalaiskirjeen 11:4:ssä, jossa sen edessä on kreikkalaisessa tekstissä feminiinisukuinen artikkeli hē. Selittäessään feminiinisen artikkelin käyttöä sanan ”Baal” edellä kreikkalaisessa Septuagintassa ja Roomalaiskirjeen 11:4:ssä John Newton kirjoitti Baalin palvontaa käsitelleessä tutkielmassaan: ”Vaikka Baal on hepreassa maskuliinisukuinen – – [hab·Baʹʽal], herra, niin hänestä käytetään Septuagintassa nimitystä – – [hē Baʹal] = valtiatar; Hoos. 2:8; Sef. 1:4; ja Uudessa Testamentissa, Roomalaisille 11:4. Tämän hermafrodiitin eli kaksisukupuolisen jumalan hillittömässä palvonnassa miehet käyttivät toisinaan naisten vaatteita, kun taas naiset esiintyivät miesten pukimissa ja heiluttivat aseita.” (T. Inman, Ancient Pagan and Modern Christian Symbolism, 1875, s. 119.)

Ajoittain Israelin historiassa viitattiin Jehovaan ”Baalina” siinä merkityksessä, että hän oli tuon kansakunnan Omistaja eli Aviomies (Jes 54:5). Israelilaiset ovat myös saattaneet sopimattomasti yhdistää Jehovan Baaliin luopumuksensa aikana. Jälkimmäistä ajatusta näyttää tukevan se Hoosean profetia, että sen jälkeen kun Israel olisi joutunut pakkosiirtolaisuuteen ja päässyt sieltä pois, tulisi aika, jolloin se katuisi ja käyttäisi Jehovasta puhuttelusanaa ”Mieheni” eikä enää ”Omistajani” (”Minun Baalini”, KR-38). Tekstiyhteys viittaa siihen, että nimitys ”Baal” tuohon väärään jumalaan liittyvine mielleyhtymineen ei enää koskaan pääsisi israelilaisten huulilta. (Ho 2:9–17.) Jotkut arvelevat, että 2. Samuelin kirjan kirjoittaja käytti nimiä ”Is-Boset” ja ”Mefiboset” (boʹšet ’häpeä’) nimien ”Esbaal” ja ”Merib-Baal” sijasta sen kielteisen sävyn vuoksi, joka ilmeisesti yhdistettiin heprealaiseen sanaan baʹʽal siksi, että se liittyi Baalin turmeltuneeseen palvontaan (2Sa 2:8; 9:6; 1Ai 8:33, 34; ks. IS-BOSET).

Baalin palvonta. Baalin palvonnasta tiedettiin varsin vähän lukuun ottamatta monia sitä koskevia Raamatun viittauksia, kunnes Ugaritissa (nyk. Ras Shamra Syyrian rannikolla vastapäätä Kyproksen koilliskärkeä) tehdyissä kaivauksissa löydettiin useita uskonnollisia artefakteja ja satoja savitauluja. Monien näistä ikivanhoista dokumenteista, jotka nykyään tunnetaan Ras Shamran teksteinä, arvellaan olevan uskonnollisten juhlien rituaaleihin osallistuneiden lausumia liturgioita.

Ras Shamran teksteissä Baaliin (jota kutsutaan myös nimellä Alijan-Baal [Alijanin merkitys on ’se joka vallitsee’]) viitataan ilmauksella ”zbl [’ruhtinas’], maan herra” ja ilmauksella ”pilvien ratsastaja”. Tämä on sopusoinnussa erään Baalia esittävän kuvan kanssa, jossa hänellä on oikeassa kädessään nuija ja vasemmassa keihäänkärkeen päättyvä tyylitelty salama, jonka yläpäästä versoo kasvi. Hänellä kuvataan olevan myös sarvellinen kypärä, joka osoittaa läheistä yhteyttä sonniin, hedelmällisyyden vertauskuvaan. (Kuva, 1. osa, s. 271.)

Tavallisesti Palestiinassa sataa vain vähän huhtikuun lopun ja syyskuun välisenä aikana. Sateet alkavat lokakuussa ja jatkuvat läpi talven huhtikuuhun saakka, mikä saa kasvillisuuden kukoistamaan. Vuodenaikojen vaihtelun ja niistä johtuvien ilmiöiden ajateltiin olevan jaksottaisia sen vuoksi, että jumalien välillä oli loputtomia ristiriitoja. Sateiden lakkaamisen ja kasvillisuuden kuihtumisen katsottiin johtuvan siitä, että Mot (kuoleman ja hedelmättömyyden jumala) voitti Baalin (sateen ja hedelmällisyyden jumala) ja pakotti Baalin vetäytymään maan syvyyksiin. Sadekauden alkamisen uskottiin osoittavan, että Baal oli herännyt henkiin. Tämän ajateltiin olevan mahdollista siksi, että Baalin sisar Anat voitti Motin, minkä ansiosta hänen veljensä Baal saattoi palata valtaistuimelleen. Baalin yhtymisen vaimoonsa, oletettavasti Astoretiin, uskottiin takaavan hedelmällisyyden seuraavaksi vuodeksi.

Maanviljelyä ja karjankasvatusta harjoittavat kanaanilaiset ajattelivat luultavasti, että heidän osallistumisensa tiettyihin rituaaleihin, eräänlainen myötäelävä taikuus, osaltaan kannusti heidän jumaliaan toimimaan heidän uskonnollisissa juhlissaan esitetyn mallin mukaisesti ja että se oli välttämätöntä tulevan vuoden sadon ja karjalaumojen tuottoisuuden turvaamiseksi sekä kuivuuden, kulkusirkkavitsausten yms. torjumiseksi. Näin ollen sitä, että Baal heräsi jälleen henkiin valtaistuimelle asettamista ja puolisoonsa yhtymistä varten, juhlittiin ilmeisesti riettain hedelmällisyysmenoin, joita leimasivat hillittömän irstaat sukupuoliorgiat.

Jokaisessa kanaanilaisessa kaupungissa oli epäilemättä oma Baalin temppelinsä, joka oli rakennettu paikallisen Baal-suojelusjumalan kunniaksi. Pappeja nimitettiin johtamaan palvontaa näissä temppeleissä ja niissä monissa pyhäköissä, joita oli ympäröivillä ”uhrikukkuloilla” (vrt. 2Ku 17:32). Pyhäköissä on saattanut olla veistoksia tai kuvia Baalista, kun taas ulkona alttarien läheisyydessä oli kivipylväitä (todennäköisesti Baalin fallossymboleita), Asera-jumalatarta esittäviä pyhiä paaluja ja suitsutusjalustoja (vrt. 2Ai 34:4–7; ks. PYHÄ PAALU). Sekä mies- että naispuoliset prostituoidut palvelivat noilla uhrikukkuloilla, ja seremonioihin kuului prostituution lisäksi jopa lapsiuhreja (vrt. 1Ku 14:23, 24; Ho 4:13, 14; Jes 57:5; Jer 7:31; 19:5). Baalin palvontaa harjoitettiin myös ihmisten talojen katoilla, joilta nähtiin usein uhrisavun nousevan heidän jumalalleen (Jer 32:29).

On olemassa viitteitä siitä, että Baalin ja muiden kanaanilaisen pantheonin jumalien ja jumalattarien palvojat yhdistivät heidät mielessään joihinkin taivaankappaleisiin. Esimerkiksi yksi Ras Shamran teksteistä mainitsee uhrin ”kuningatar Šapašille (Auringolle) ja tähdille”, ja toinen viittaa ”auringon armeijaan ja päivän joukkoon”.

Sen vuoksi on merkittävää, että Raamatussa puhutaan usein taivaankappaleista Baalin palvonnan yhteydessä. Kuvaillessaan Israelin valtakunnan tottelematonta menettelyä Raamattu kertoo: ”He hylkäsivät jatkuvasti kaikki Jehovan – – käskyt – – ja he alkoivat kumartaa kaikkea taivaiden armeijaa ja palvella Baalia.” (2Ku 17:16.) Juudan valtakunnasta sanotaan, että jopa Jehovan temppelissä oli ”Baalia ja pyhää paalua ja kaikkea taivaiden armeijaa varten tehtyjä välineitä”. Lisäksi ihmiset kaikkialla Juudassa ”suitsuttivat uhrisavua Baalille, auringolle ja kuulle ja eläinradan tähdistöille ja kaikelle taivaiden armeijalle”. (2Ku 23:4, 5; 2Ai 33:3; ks. myös Sef 1:4, 5.)

Jokaisella paikkakunnalla oli oma Baalinsa, ja paikalliselle Baalille annettiin usein nimi, joka osoitti sen liittyvän tiettyyn seutuun. Esimerkiksi Peorin Baal (Baal-Peor), jota moabilaiset ja midianilaiset palvoivat, sai nimensä Peorinvuoren mukaan (4Mo 25:1–3, 6). Näiden paikallisten Baalien nimet siirtyivät myöhemmin nimenvaihtoina (metonymioina) itse paikkoihin, esimerkiksi nimissä Baal-Hermon, Baal-Hasor, Baal-Sefon ja Bamot-Baal. Vaikka kanaanilaisten keskuudessa olikin virallisesti useita paikallisia Baaleja, he ajattelivat kuitenkin, että todellisuudessa oli vain yksi Baal-jumala.

Miten Baalin palvonta vaikutti israelilaisiin?

Raamatussa viitataan jo varhain Baalin palvontaan, mutta se ei ilmeisesti ollut patriarkkojen päivinä vielä niin turmeltunutta kuin israelilaisten mennessä Kanaanin maahan (vrt. 1Mo 15:16; 1Ku 21:26). Ensimmäinen viite siitä on maininta Asterot-Karnaimin kaupungista, joka oli mahdollisesti nimetty Baalin puolison Astoretin mukaan (1Mo 14:5). Ennen kuin israelilaiset ylittivät Punaisenmeren, he saattoivat nähdä erämaassa paikan nimeltä Baal-Sefon (2Mo 14:2, 9). Moosesta varoitettiin Siinainvuorella Kanaanin asukkaista, ja häntä kehotettiin nimenomaan hajottamaan heidän alttarinsa, murskaamaan heidän pyhät patsaansa ja hakkaamaan maahan heidän pyhät paalunsa (2Mo 34:12–14). Kaikki Baalin palvontaan liittyvä piti siis hävittää Luvatusta maasta perin pohjin.

Kun israelilaiset olivat leiriytyneet Moabin tasangoille, kuningas Balak vei Bileamin ylös Bamot-Baalille (merk. ’Baalin korkeat paikat’) katsomaan tuota valtavaa väenpaljoutta (4Mo 22:41). Epäonnistuttuaan israelilaisten suoranaisessa kiroamisessa Bileam neuvoi Balakia houkuttelemaan heidät epäjumalanpalvelukseen asettamalla heidät kiusaukseen harjoittaa sukupuolista moraalittomuutta Peorin Baalin naispuolisten epäjumalanpalvojien kanssa. Tuhannet israelilaiset lankesivat tähän kiusaukseen ja menettivät henkensä. (4Mo 22:1–25:18; Il 2:14.)

Kun israelilaiset olivat asettuneet asumaan tuohon maahan, he alkoivat tästä karvaasta kokemuksesta sekä Mooseksen ja Joosuan selkeistä varoituksista (5Mo 7:25, 26; Jos 24:15, 19, 20) huolimatta jäljitellä maahan jääneitä kanaanilaisia – ilmeisesti taatakseen karjansa ja satonsa tuottoisuuden. Samanaikaisesti he teeskentelivät palvovansa Jehovaa. Luopumus pääsi täysin valtaan Joosuan kuoleman jälkeen. (Tu 2:11–13; 3:5–8.) Israelilaisilla oli pelloillaan alttareita, paaluja ja muita Baalin palvontaan liittyviä välineitä, ja ilmeisesti he noudattivat kanaanilaisnaapureittensa ohjeita siitä, miten he voisivat miellyttää kunkin maapalan ”omistajaa” eli Baalia. Israelilaiset joutuivat myös Baalin palvontaan liittyvien moraalittomien tapojen ansaan. Sen vuoksi Jehova hylkäsi heidät heidän vihollistensa käsiin.

Kun kansa sitten kääntyi takaisin Jehovan puoleen, hän kuitenkin armollisesti vapautti heidät herättämällä heille tuomareita, esimerkiksi Gideonin, jonka nimeksi muutettiin Jerubbaal (merk. ’ajakoon Baal asian; kiistelköön Baal’) (Tu 6:25–32; 1Sa 12:9–11). Kääntymys ei kuitenkaan ollut pysyvä (Tu 8:33; 10:6). Baalin palvontaa harjoitettiin vielä Samuelin ajan jälkeenkin, vaikka onkin kirjoitettu, että hänen kehotuksestaan kansa pani pois Baalit ja Astoretin kuvat ja alkoi palvella yksin Jehovaa (1Sa 7:3, 4).

Vaikka Baalin palvonta mainitaan seuraavan kerran vasta Salomon hallituskauden lopulla, se on saattanut jatkua joissakin valtakunnan osissa. Salomon ottamien monien pakanavaimojen mukana maahan tuli erilaisia Baalin palvonnan muotoja, ja nuo vaimot taivuttivat Salomon ja heidän yhteiset lapsensa palvelemaan muita jumalia ja jumalattaria, esimerkiksi Astoretia ja Molekia, jotka olivat yhteydessä Baalin palvontaan. (1Ku 11:4, 5, 33; Jer 32:35.)

Kun valtakunta jakaantui 997 eaa., Jerobeam aloitti Israelin pohjoisessa valtakunnassa vasikanpalvonnan Danissa ja Betelissä. Paikallisten Baalien palvonta jatkui siellä vasikanpalvonnan rinnalla, ja Juudassa harjoitettiin näennäistä tosi palvontaa Jerusalemissa, samalla kun Baaleja palvottiin kaikkialla maassa. (1Ku 14:22–24.)

Kuningas Ahabin päivinä (n. 940–920 eaa.) Israelissa omaksuttiin erilainen Baal-kultti, Melkartin, Tyroksen Baalin, palvonta (kuva, 2. osa, s. 532). Ahab otti vaimokseen Tyroksen kuninkaan Etbaalin (merk. ’Baalin kanssa’) tyttären. Tämä johti siihen, että Etbaalin tytär Isebel toi Israeliin tämän voimakkaamman kultin monine pappeineen ja palvelijoineen. (1Ku 16:31–33.) Lopulta Karmelinvuorella järjestettiin Jehovan ja Baalin välinen kuuluisa voimainmittely.

Elia käski Jehovan nimessä kuivuuden tulla maahan todennäköisesti sen vuoksi, että Baalin uskottiin olevan taivaan omistaja ja näin ollen hänen palvojansa pitivät häntä sateiden ja hedelmällisyyden antajana (1Ku 17:1). Kun kuivuutta oli kestänyt kolme ja puoli vuotta eikä Baal ollut pystynyt lopettamaan sitä vastaukseksi niihin moniin vetoomuksiin, joita hänen pappinsa ja palvojansa epäilemättä esittivät, Elia kokosi koko kansan Karmelinvuorelle todistamaan tuota suurta koetta, joka ratkaisisi, kuka on tosi Jumala. Koe johti Baalin palvojien nöyryytykseen ja 450 Baalin profeetan surmaamiseen. Sitten Jehova – ei Baal – sai aikaan sateen, joka lopetti kuivuuden. (1Ku 18:18–46; Ja 5:17.)

Ahabin poika ja seuraaja Ahasja jatkoi Baalin palvelemista (1Ku 22:51–53). Ahasjan seuraaja oli hänen veljensä Joram, jonka kerrotaan poistaneen isänsä tekemän Baalin pyhän patsaan, vaikka hän jatkoikin vasikanpalvontaa (2Ku 3:1–3).

Myöhemmin (n. 905 eaa.) voideltiin kuninkaaksi Jeehu. Hän kosti Jehovan profeettojen murhan surmaamalla Isebelin ja hänen miehensä Ahabin huonekunnan. Sen jälkeen kaikki Baalin palvojat kutsuttiin koolle Samariaan muka ”juhlakokoukseen Baalille”. Kaikki Baalin palvojat surmattiin Jeehun käskystä. Pyhät paalut poltettiin, Baalin pyhä patsas ja huone hajotettiin, ja Baalin huoneesta tehtiin yleinen käymälä. Näin Jeehu kertomuksen mukaan ”tuhosi Baalin Israelista”. (2Ku 10:18–28.) Tällä tavoin Baalin palvonta tukahdutettiin ainakin joksikin aikaa. Tällaisen Baalin palvontaan keskittyneen uskonnon vuoksi Jehova kuitenkin lopulta antoi Israelin kymmenen heimon valtakunnan joutua pakkosiirtolaisuuteen (2Ku 17:16–18).

Juudassa Baalin palvonta ilmeisesti pysyi syvään juurtuneena huolimatta kuningas Asan yrityksistä poistaa kaikki, mikä liittyi siihen (2Ai 14:2–5). Kun Ahab antoi Isebelistä saamansa tyttären Ataljan Juudan seitsemännen kuninkaan Joramin vaimoksi, tuon naisen turmiollinen vaikutus vakiinnutti tyroslaisen Baalin palvonnan Juudan kuningasperheen keskuudessa. Eivät edes Ataljan pojanpojan, kuningas Joasin, hallituskauden alkupuolella tehdyt uudistukset sen enempää kuin kuningas Hiskian myöhemmin tekemät muutoksetkaan poistaneet Baalin palvontaa pysyvästi. (2Ku 11:18; 18:4.) Hiskian poika Manasse rakensi uudelleen samat uhrikukkulat, jotka hänen isänsä oli tuhonnut (2Ku 21:3). Baalin palvonta saastutti ilmeisesti useimmat Juudan kuninkaat, mutta Manasse harjoitti tätä turmeltunutta kulttia enemmän kuin kukaan muu (2Ku 21:9–11). Kuningas Manassen myöhemmin tekemät uudistukset eivät saaneet aikaan pysyvää paluuta tosi palvontaan eivätkä myöskään hänen pojanpoikansa kuningas Josian laajat puhdistukset. Tästä läpikotaisesta saastumisesta väärän palvonnan vuoksi seurasi rangaistus: pakkosiirtolaisuus ja maan autioittaminen. (2Ai 33:10–17; 2Ku 23:4–27; Jer 32:29.)

Jeremia, joka toimi profeettana Josian päivistä Babylonin pakkosiirtolaisuuteen asti, tuomitsi Israelin, koska se oli alentunut Baalin palvontaan. Hän vertasi Israelia aviorikoksen tehneeseen vaimoon, joka harjoitti porttoutta jokaisen rehevän puun alla ja jokaisella uhrikukkulalla, syyllistyi aviorikokseen kivien ja puiden kanssa ja unohti Jehovan, kansan ”aviomiesomistajan”. (Jer 2:20–27; 3:9, 14.) Sen jälkeen kun juutalaiset olivat olleet Babylonin pakkosiirtolaisuudessa ja palanneet sieltä Palestiinaan, Raamatussa ei enää kerrota israelilaisten harjoittaneen Baalin palvontaa.