2. Kuninkaiden kirja 3:1–27

3  Ahabin pojasta Joramista+ tuli Israelin kuningas Samariassa Juudan kuninkaan Josafatin 18. vuonna, ja hän hallitsi 12 vuotta.  Hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, mutta ei yhtä paljon kuin isänsä tai äitinsä, sillä hän poisti isänsä tekemän Baalin pyhän patsaan.+  Hän piti kuitenkin kiinni Nebatin pojan Jerobeamin synneistä, joita tämä oli saanut Israelin tekemään.+ Hän ei luopunut niistä.  Moabin kuningas Mesa kasvatti lampaita, ja hän maksoi toistuvasti Israelin kuninkaalle verona 100 000 karitsaa ja 100 000 keritsemätöntä pässiä.  Heti kun Ahab kuoli,+ Moabin kuningas kapinoi Israelin kuningasta vastaan.+  Silloin kuningas Joram lähti Samariasta ja kutsui koko Israelin koolle.  Hän myös lähetti viestin Juudan kuninkaalle Josafatille: ”Moabin kuningas on noussut kapinaan minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotimaan Moabia vastaan?” Hän vastasi: ”Lähden.+ Minä tulen mukaasi. Minun kansani on sinun kansasi, ja minun hevoseni ovat sinun hevosiasi.”+  Sitten Josafat kysyi: ”Mitä tietä menemme ylös?” Hän vastasi: ”Edomin erämaan tietä.”  Israelin kuningas lähti sitten liikkeelle Juudan kuninkaan ja Edomin kuninkaan kanssa.+ Kun he olivat tehneet kiertäen matkaa seitsemän päivää, ei leirille eikä heitä seuraaville kotieläimille ollut enää vettä. 10  Israelin kuningas sanoi: ”Kuinka kauheaa! Jehova on kutsunut meidät kolme kuningasta vain antaakseen meidät Moabin käsiin!” 11  Siihen Josafat sanoi: ”Eikö täällä ole ketään Jehovan profeettaa, jonka kautta voisimme pyytää ohjausta Jehovalta?”+ Yksi Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: ”On täällä Safatin poika Elisa,+ joka kaatoi vettä Elian käsille.”*+ 12  Silloin Josafat sanoi: ”Hänen välityksellään Jehova puhuu.” Niin Israelin kuningas ja Josafat sekä Edomin kuningas menivät alas hänen luokseen. 13  Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: ”Miksi sinä minun luokseni tulet?*+ Mene isäsi profeettojen ja äitisi profeettojen luo.”+ Mutta Israelin kuningas sanoi hänelle: ”Ei. Juuri Jehova on kutsunut meidät kolme kuningasta antaakseen meidät Moabin käsiin.” 14  Tähän Elisa sanoi: ”Niin varmasti kuin armeijoiden Jehova elää, hän, jota palvelen,* en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua,+ jollen arvostaisi Juudan kuningasta Josafatia.+ 15  Hakekaa minulle harpunsoittaja.”*+ Kun harpunsoittaja alkoi soittaa, Jehovan henki* tuli Elisan päälle.+ 16  Hän sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Kaivakaa tämä laakso* täyteen ojia, 17  sillä näin sanoo Jehova: ”Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta silti laakso* tulee täyteen vettä,+ ja te juotte siitä, te sekä teidän karjanne ja muut eläimenne.”’ 18  Tämä on kuitenkin Jehovan silmissä pikkuasia,+ sillä hän antaa myös Moabin teidän käsiinne.+ 19  Teidän täytyy tuhota jokainen linnoitettu kaupunki+ ja jokainen huomattava kaupunki. Teidän tulee kaataa jokainen hyvä puu, tukkia kaikki vesilähteet ja turmella kivillä jokainen hyvä maapalsta.”+ 20  Aamulla viljauhrin uhraamisaikaan+ Edomin suunnasta tuli yhtäkkiä vettä, ja se peitti maan. 21  Kaikki moabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat nousseet taistelemaan heitä vastaan. Siksi he kutsuivat koolle kaikki miehet, jotka pystyivät kantamaan asetta,* ja asettuivat rajalle. 22  Kun moabilaiset nousivat varhain aamulla, aurinko paistoi veteen, ja vastapäisellä puolella, jossa he olivat, vesi näytti punaiselta kuin veri. 23  He sanoivat: ”Se on verta! Kuninkaat ovat varmasti lyöneet miekalla toinen toisensa kuoliaaksi. Nyt saaliin kimppuun,+ Moab!” 24  Kun moabilaiset tulivat Israelin leiriin, israelilaiset nousivat ja alkoivat lyödä heitä kuoliaaksi, niin että he lähtivät pakoon.+ Israelilaiset etenivät Moabin alueelle ja löivät samalla moabilaisia. 25  He hajottivat kaupungit maahan, ja jokainen mies heitti kiven jokaiselle hyvälle maapalstalle, niin että se täyttyi kivistä. He tukkivat jokaisen vesilähteen+ ja kaatoivat jokaisen hyvän puun.+ Lopulta vain Kir-Haresetin+ kivimuurit olivat pystyssä, ja linkomiehet piirittivät kaupungin ja hyökkäsivät sitä vastaan. 26  Kun Moabin kuningas näki, että taistelu oli hävitty, hän otti mukaansa 700 miekoin aseistautunutta miestä murtautuakseen läpi Edomin kuninkaan+ luo, mutta he eivät onnistuneet. 27  Lopulta hän otti esikoispoikansa, jonka piti hallita hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhrina+ muurilla. Silloin israelilaisia alettiin vihata niin suuresti, että he vetäytyivät pois ja palasivat maahansa.

Alaviitteet

Tai ”oli Elian palvelija”.
Kirjaim. ”Mitä minulle ja sinulle”.
Kirjaim. ”jonka edessä seison”.
Tai ”muusikko”.
Kirjaim. ”käsi”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”kaikki, jotka vyöttäytyivät vyöllä”.

Tutkimisviitteet

Media