Kohokohtia Titukselle, Filemonille ja heprealaisille lähetetyistä kirjeistä
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Titukselle, Filemonille ja heprealaisille lähetetyistä kirjeistä
JONKIN aikaa sen jälkeen kun apostoli Paavali vuonna 61 vapautui ensimmäisestä vankeudestaan Roomassa, hän vierailee Kreetan saaressa. Hän näkee sikäläisten seurakuntien hengellisen tilan ja jättää Tituksen vahvistamaan niitä. Myöhemmin Paavali kirjoittaa, todennäköisesti Makedoniasta, Titukselle kirjeen, jossa hän antaa Titukselle hänen tehtäviään koskevia neuvoja ja osoittaa, että Tituksella on työlleen hänen valtuutuksensa.
Vähän aiemmin, juuri ennen vuonna 61 tapahtunutta vapautumistaan, Paavali kirjoitti kirjeen Kolossassa asuvalle kristitylle veljelle Filemonille. Se on ystävälle esitetty henkilökohtainen vetoomus.
Vuoden 61 tienoilla Paavali kirjoitti myös Juudeassa asuville heprealaisuskoville kirjeen, joka osoittaa kristillisyyden ylivertaisuuden juutalaiseen järjestelmään verrattuna. Kaikissa kolmessa kirjeessä on meille arvokkaita neuvoja (Hepr. 4:12).
PYSYKÄÄ HENGELLISESTI TERVEINÄ
Paavali käskee Titusta ”nimittämään vanhimmat kaupunki kaupungilta” ja sen jälkeen kehottaa häntä ”ojentamaan heitä [niskoittelevia] edelleen ankarasti, jotta he olisivat uskossa terveitä”. Hän neuvoo vakavasti kaikkia Kreetan seurakuntiin kuuluvia ”torjumaan jumalattomuuden” ja ”elämään – – tervemielisesti”. (Tit. 1:5, 10–13; 2:12.)
Paavali haluaa auttaa Kreetan veljiä pysymään hengellisesti terveinä ja antaa heille lisää neuvoja. Hän kehottaa Titusta ”välttämään tyhmiä kiistelyjä – – ja taisteluja Laista” (Tit. 3:9).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:15: Miten ”kaikki” voi olla ”puhdasta puhtaille” mutta epäpuhdasta ”saastuneille ja uskottomille”? On tärkeää ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti sanalla ”kaikki”. Hän ei puhunut asioista, jotka Jumalan kirjoitettu sana suoraan tuomitsee, vaan asioista, joissa se sallii uskovien tehdä erilaisia ratkaisuja. Tällaiset asiat ovat puhtaita ihmiselle, jonka ajattelutapa on sopusoinnussa Jumalan normien kanssa. Mutta sellaiselle, jonka ajattelu on vääristynyt ja omatunto saastunut, ne ovat epäpuhtaita. *
3:5: Miten voidellut kristityt pelastuvat ”pesun välityksellä” ja ”uudistetaan – – pyhällä hengellä”? He pelastuvat ”pesun välityksellä” siinä mielessä, että Jumala on pessyt eli puhdistanut heidät Jeesuksen verellä lunastusuhrin perusteella. Heidät ”uudistetaan – – pyhällä hengellä”, koska heistä on Jumalan hengestäsiinneinä poikina tullut ”uusi luomus” (2. Kor. 5:17).
Opetuksia meille
1:10–13; 2:15: Kristittyjen valvojien täytyy rohkeasti oikaista se, mikä on seurakunnassa puutteellista.
2:3–5: Samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla myös nykyään kypsien kristittyjen sisarten tulee olla ”käyttäytymisessään jumalaapelkääviä, ei panettelevia eikä paljon viinin orjuuttamia, vaan hyvän opettajia”. Tällöin he voivat hyvin tuloksin opettaa yksityisesti seurakunnan ”nuoria naisia”.
3:8, 14: Mielemme pitäminen ”hyvien tekojen jatkuvassa tekemisessä” on ”hyvää ja hyödyllistä”, koska se auttaa meitä tuottamaan hedelmää Jumalan palveluksessa ja pitää meidät erossa jumalattomasta maailmasta.
KEHOTTAKAA ”RAKKAUDEN PERUSTEELLA”
Filemon saa kiitosta siitä, että hän on ”rakkauden ja uskon” esimerkki. Hän on virvoituksen lähde toisille kristityille, mikä on antanut Paavalille ”paljon iloa ja lohdutusta”. (Filem. 4, 5, 7.)
Paavali antaa hyvän mallin kaikille valvojille siinä, miten hän hoitaa Onesimosta koskevan arkaluonteisen asian. Hän ei esitä mitään määräystä vaan kehottaa ”rakkauden perusteella”. Hän sanoo Filemonille: ”Suostumiseesi luottaen kirjoitan sinulle, koska tiedän, että teet enemmänkin kuin sanon.” (Filem. 8, 9, 21.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
10, 11, 18: Miten aikaisemmin ”hyödyttömästä” Onesimoksesta tuli ”hyödyllinen”? Onesimos oli vastahakoinen orja, joka pakeni Filemonin huonekunnasta Kolossasta Roomaan. Todennäköisesti Onesimos myös varasti isännältään voidakseen kustantaa tämän 1400 kilometrin matkan. Hän oli toden totta Filemonille hyödytön. Roomassa Paavali kuitenkin auttoi Onesimosta tulemaan kristityksi. Tästä aikaisemmin ”hyödyttömästä” orjasta tuli ”hyödyllinen”, koska hän oli nyt hengellinen veli.
15, 16: Miksi Paavali ei pyytänyt Filemonia antamaan Onesimokselle vapautta? Paavali halusi pitäytyä tiukasti tehtävässään ”saarnata – – Jumalan valtakuntaa ja opettaa Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita”. Siksi hän päätti olla sekaantumatta yhteiskunnallisiin asioihin, kuten orjuuteen liittyviin kysymyksiin. (Apt. 28:31.)
Opetuksia meille
2: Filemon antoi kotinsa seurakunnan kokouspaikaksi. On etuoikeus saada kenttäpalveluskokous kotiimme (Room. 16:5; Kol. 4:15).
4–7: Meidän tulisi muistaa kiittää toisia uskovia, joiden usko ja rakkaus ovat esimerkillisiä.
15, 16: Meidän ei pitäisi sallia itsemme antautua liiallisen huolen valtaan epäsuotuisten elämänolosuhteiden vuoksi. Tilanne voi kääntyä hyväksi, kuten kävi Onesimoksen tapauksessa.
21: Paavali odotti Filemonin antavan Onesimokselle anteeksi. Meidänkin odotetaan antavan anteeksi veljelle, joka on saattanut rikkoa meitä vastaan (Matt. 6:14).
”PYRKIKÄÄMME KYPSYYTEEN”
Osoittaakseen, että usko Jeesuksen uhriin on parempi Lain tekoihin verrattuna, Paavali korostaa kristillisyyden Perustajan, hänen pappeutensa, hänen uhrinsa ja uuden liiton oivallisuutta (Hepr. 3:1–3; 7:1–3, 22; 8:6; 9:11–14, 25, 26). Tämä tieto on varmasti auttanut heprealaiskristittyjä kestämään vainoa, jota he joutuivat kokemaan juutalaisten käsissä. Paavali kehottaa näitä uskonveljiään ”pyrkimään kypsyyteen” (Hepr. 6:1).
Miten tärkeää usko on kristillisyydessä? ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jumalaa]”, Paavali kirjoittaa. Hän kannustaa heprealaisia: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu” ilmaisten uskoa. (Hepr. 11:6; 12:1.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
2:14, 15: Voiko Saatana, jolla on ”kuoleman aiheuttamiskeinot”, aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman kenelle tahansa? Ei voi. Saatanan valheet ovat kuitenkin aiheuttaneet kuolemaa hänen Eedenissä valitsemansa jumalattoman toimintatavan alusta asti, koska Aadam teki syntiä ja siirsi synnin ja kuoleman koko ihmissuvulle (Room. 5:12). Lisäksi Saatanan maanpäälliset edustajat ovat vainonneet Jumalan palvelijoita aiheuttaen heille jopa kuoleman, kuten he aiheuttivat Jeesukselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Saatanalla olisi rajaton valta tappaa kenet hän haluaa. Jos näin olisi, hän olisi epäilemättä pyyhkäissyt Jehovan palvojat pois jo kauan sitten. Jehova suojelee palvelijoitaan ryhmänä eikä anna Saatanan tehdä heistä loppua. Vaikka Jumala sallisi joidenkuiden meistä kuolla Saatanan hyökkäyksissä, voimme luottaa siihen, että Jumala hyvittää kaiken mahdollisen vahingon, mitä meille aiheutetaan.
4:9–11: Miten ”pääsemme Jumalan lepoon”? Kun kuusi luomispäivää päättyivät, Jumala ryhtyi lepäämään luomistyöstään varmana siitä, että hänen maata ja ihmiskuntaa koskeva tarkoituksensa toteutuisi (1. Moos. 1:28; 2:2, 3). ”Pääsemme siihen lepoon” pidättäytymällä teoista, joilla yrittäisimme itse vanhurskauttaa itsemme, ja hyväksymällä järjestelyn, jonka Jumala on tehnyt meidän pelastukseksemme. Kun uskomme Jehovaan ja seuraamme tottelevaisesti hänen Poikaansa sen sijaan, että tavoittelisimme omaa etuamme, voimme olla levollisella mielellä ja nauttia virkistävistä siunauksista joka päivä (Matt. 11:28–30).
9:16: Kuka on uuden liiton ”ihmisosapuoli”? Jehova on uuden liiton Tekijä, kun taas Jeesus on sen ”ihmisosapuoli”. Jeesus on tuon liiton Välittäjä, ja kuolemansa kautta hän antoi uhrin, jota sen voimaan saattamiseksi tarvittiin (Luuk. 22:20; Hepr. 9:15).
11:10, 13–16: Mitä ”kaupunkia” Abraham odotti? Se ei ollut kirjaimellinen vaan kuvaannollinen kaupunki. Abraham odotti ”taivaallista Jerusalemia”, joka koostuu Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen 144000 hallitsijatoveristaan. Kun nämä hallitsijatoverit ovat taivaallisessa kirkkaudessa, heistä käytetään myös nimitystä ”pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem”. (Hepr. 12:22; Ilm. 14:1; 21:2.) Abraham odotti Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa saatavaa elämää.
12:2: Mikä oli Jeesuksen eteen asetettu ”ilo”, jonka vuoksi ”hän kesti kidutuspaalun”? Hän näki edessään, mitä hänen palveluksensa saisi aikaan: Jehovan nimi tultaisiin pyhittämään, Jumalan suvereenius saatettaisiin kunniaan ja ihmissuku lunastettaisiin kuolemasta. Jeesus näki myös sen palkinnon, että hän tulisi hallitsemaan Kuninkaana ja palvelemaan Ylimmäisenä Pappina ihmiskunnan hyödyksi.
13:20: Miksi uuden liiton sanotaan olevan ”ikuinen”? Kolmesta syystä: 1) sitä ei koskaan korvata toisella liitolla, 2) sen aikaansaannokset ovat pysyviä, 3) ”muut lampaat” hyötyvät uudesta liitosta edelleen Harmagedonin jälkeenkin (Joh. 10:16).
Opetuksia meille
5:14: Meidän pitäisi tutkia Jumalan sanaa, Raamattua, ahkerasti ja soveltaa oppimaamme. Ei ole olemassa muuta keinoa valmentaa ”havaintokykyämme – – erottamaan sekä oikea että väärä”. (1. Kor. 2:10.)
6:17–19: Kun toivomme perustuu vankasti Jumalan lupaukseen ja hänen valaansa, emme poikkea pois totuuden tieltä.
12:3, 4: Meidän ei pidä vähäisten koettelemusten tai vastustuksen vuoksi, joita saatamme kohdata, ”väsyä ja lannistua sielussamme” vaan edistyä kohti kypsyyttä ja kasvattaa kestävyyttämme. Meidän tulisi päättää tehdä vastarintaa ”verille asti” eli kuolemaan saakka. (Hepr. 10:36–39.)
12:13–15: Meidän ei tule sallia ”myrkyllisen juuren” – kenenkään sellaisen seurakunnassa olevan, joka arvostelee tapaa, jolla asioita hoidetaan – estää meitä tekemästä ”suoria polkuja jaloillemme”.
12:26–28: ”Se, mikä on tehty” jonkun muun kuin Jumalan toimesta – koko nykyinen asiainjärjestelmä, jopa jumalaton ”taivas” – järkkyy siten, että se häviää olemassaolosta. Kun tämä tapahtuu, jäljelle jää vain ”se, mikä ei järky”, nimittäin Jumalan valtakunta ja sen kannattajat. Miten tärkeää meidän onkaan julistaa innokkaasti Valtakuntaa ja elää sen periaatteiden mukaan!
13:7, 17: Meitä kehotetaan olemaan tottelevaisia ja alistuvaisia seurakuntien valvojille. Tämän neuvon muistaminen auttaa meitä ilmaisemaan yhteistoiminnallista henkeä.
[Alaviite]