Johannes 10:1–42
Tutkimisviitteet
ne tuntevat hänen äänensä: Lähi-idässä on kerta toisensa jälkeen havaittu, että lampailla on hämmästyttävä kyky erottaa oman paimenensa ääni muiden paimenten tai vieraiden ihmisten äänestä. Jeesuksen sanat osoittavat, että paimenet antoivat jokaiselle lampaalle nimen, vaikka lauma olisi ollut suuri (Joh 10:3, 27). Jo pieninä karitsoina lampaat kuulivat, kun paimen kutsui niitä nimeltä johdattaessaan ja kouluttaessaan niitä. Lisäksi hän käytti yksilöllisiä ääniä, jotka erottuivat muiden paimenten äänistä. Hän opetti lampaat reagoimaan erilaisiin kutsuihin tai käskyihin voidakseen suojella niitä vaaroilta tai johdattaa ne hyville laitumille tai veden äärelle. Voidaan siis sanoa, että lampaat tuntevat oman paimenensa äänen. Ne eivät pelkästään erota hänen ääntään muiden äänestä vaan aistivat, että hän pitää niistä hyvää huolta ja suojelee niitä sekä yksilöinä että laumana.
eivät missään tapauksessa seuraa: Kreikassa on verbin yhteydessä kaksi kieltosanaa, millä ilmaistaan painokkaasti ajatuksen mahdottomuutta. Jeesuksen sanat siis pitävät paikkansa ehdottoman varmasti. Tässä tekstiyhteydessä sana vieras viittaa johonkuhun, jota lampaat eivät tunne.
vertauksin: Tai ”kielikuvin”. Kreikan sana parabolḗ merkitsee kirjaimellisesti ’rinnakkain asettamista’ tai ’yhteen asettamista’, ja sitä voidaan käyttää sananlaskusta, vertauksesta tai muusta kielikuvasta. Jeesus selitti usein jotain asiaa asettamalla sen toisen samanlaisen asian rinnalle eli vertaamalla niitä keskenään (Mr 4:30). Hänen vertauksensa olivat lyhyitä, usein fiktiivisiä kertomuksia, jotka sisälsivät moraalisen opetuksen tai hengellisen totuuden.
vertauksen: Johannes on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka käyttää kreikan sanaa paroimía (Joh 10:6; 16:25, 29). Se merkitsee samaa kuin kreikan sana parabolḗ (’vertaus’), jota käytetään paljon muissa evankeliumeissa mutta ei kertaakaan Johanneksen kertomuksessa (ks. Mt 13:3, tutkimisviite). Substantiivi paroimía voi välittää ajatuksen myös samankaltaisuudesta tai rinnastuksesta. Pietari käytti samaa sanaa ”sananlaskusta”, jonka mukaan koira palaa oksennukselleen ja sika rapakkoon rypemään (2Pi 2:22). Tämä substantiivi on Sananlaskujen kirjan nimessä kreikkalaisessa Septuagintassa.
hyvä: Tai ”erinomainen”. Kreikan sana kalós voi tarkoittaa jotain kauttaaltaan hyvää ja kaunista tai hyvälaatuista. Sitä käytetään esimerkiksi ”hyvästä hedelmästä”, ”hyvästä maasta” ja ”kauniista helmistä” (Mt 3:10; 13:8, 45). Tässä tekstiyhteydessä sana tarkoittaa sitä, että Jeesus on hyvä, erinomainen, ylivertainen paimen.
elämänsä: Tai ”sielunsa”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa Jeesuksen elämää, jonka hän hyvänä paimenena antaa eli luovuttaa vapaaehtoisesti lampaidensa puolesta. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
palkattu työntekijä: Lammaslauma oli arvokas omaisuus, joten omistaja, hänen lapsensa tai joku sukulainen huolehti usein näistä avuttomista eläimistä (1Mo 29:9; 30:31; 1Sa 16:11). Omistaja saattoi myös palkata jonkun tähän työhön. Tällaiselle työntekijälle palkka oli kuitenkin usein tärkeämpää kuin uskollisuus omistajalle tai lampaiden hyvinvointi (vrt. Job 7:1, 2). Raamatussa puhutaan myös kuvaannollisesta paimentamisesta, kun tarkoitetaan Jumalan lampaankaltaisten palvelijoiden vaalimista, suojelemista ja ravitsemista (1Mo 48:15). Kristillisen seurakunnan hengellisillä paimenilla ei saa olla samanlaista asennetta kuin ”palkatulla työntekijällä” (Joh 10:13). Heidän täytyy ottaa esimerkkiä Jehovasta, kansansa hellästä Paimenesta (Ps 23:1–6; 80:1; Jer 31:10; Hes 34:11–16), ja ilmaista samanlaista uhrautuvaa rakkautta kuin ”hyvä paimen” Jeesus (Joh 10:11, 14; Ap 20:28, 29; 1Pi 5:2–4).
elämänsä: Tai ”sielunsa”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa Jeesuksen elämää, jonka hän hyvänä paimenena antaa eli luovuttaa vapaaehtoisesti lampaidensa puolesta. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
elämäni: Tai ”sieluni”. (Ks. Joh 10:11, tutkimisviite.)
Nekin minun täytyy tuoda sisään: Tai ”Niitäkin minun täytyy johdattaa”. Tässä käytetty kreikan verbi ágō voi eri tekstiyhteyksissä merkitä ’tuoda (sisään)’ tai ’johdattaa’. Eräs noin vuodelta 200 oleva kreikkalainen käsikirjoitus käyttää samaan sanueeseen kuuluvaa kreikan sanaa (synágō), joka on usein käännetty vastineella ”koota”. Hyvä paimen Jeesus kokoaa tähän tarhaan kuuluvat lampaat (sanotaan myös ”pieneksi laumaksi” Lu 12:32:ssa) ja muut lampaansa ja opastaa, suojelee ja ruokkii niitä. Niistä tulee yksi lauma, joka on yhden paimenen alaisuudessa. Tämä kielikuva korostaa Jeesuksen seuraajien yksimielisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
kuuntelevat: Kreikan sana merkitsee tässä ’kiinnittää huomiota’, ’ymmärtää’, ’toimia jonkin mukaisesti’.
elämäni: Tai ”sieluni”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa Jeesuksen elämää, jonka hän oli halukas antamaan eli luovuttamaan vapaaehtoisesti uhriksi. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
vihkimisjuhlaa: Vihkimisjuhlan heprealaisperäinen nimi on hanukka (ḥanukkáh ’vihkiminen’). Juhla kesti kahdeksan päivää, ja se alkoi 25. kislevkuuta, lähellä talvipäivänseisausta (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa talviaika, ja liite B15). Sitä vietettiin sen muistoksi, että vuonna 165 eaa. Jerusalemin temppeli vihittiin uudelleen. Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes oli häpäissyt Jehovan temppelin ja ilmaissut näin halveksuntansa juutalaisten Jumalaa kohtaan. Hän oli esimerkiksi rakentanut alttarin sen suuren alttarin päälle, jolla oli aiemmin uhrattu päivittäisiä polttouhreja. Saastuttaakseen Jehovan temppelin perin pohjin hän uhrasi 25. kislevkuuta 168 eaa. alttarilla sianlihaa ja käski pirskottaa tuosta lihasta valmistetun liemen kaikkialle temppeliin. Hän poltti temppelin portit, hajotti pappien huoneet ja vei pois kultaisen alttarin, uhrileipäpöydän ja kultaisen lampunjalan. Sitten hän vihki Jehovan temppelin Olympoksen pakanalliselle jumalalle Zeukselle. Kaksi vuotta myöhemmin Juudas Makkabi valtasi kaupungin ja temppelin takaisin. Kun temppeli oli puhdistettu, se vihittiin uudelleen 25. kislevkuuta 165 eaa., tasan kolme vuotta sen jälkeen kun Antiokhos oli uhrannut alttarilla iljettävän uhrinsa Zeukselle. Jehovalle alettiin jälleen uhrata päivittäisiä polttouhreja. Pyhän hengen ohjauksessa kirjoitetussa Raamatussa ei sanota suoraan, että Jehova olisi antanut Juudas Makkabille voiton ja käskenyt hänen korjata temppelin. Jehova oli kuitenkin aiemmin käyttänyt ulkomaalaisia, esimerkiksi persialaista Kyyrosta, toteuttaakseen tosi palvontaan liittyvän tahtonsa (Jes 45:1). On siksi järkevää päätellä, että Jehova saattoi toteuttaa tahtonsa vihkiytyneeseen kansaansa kuuluvan miehen välityksellä. Raamattu osoittaa, että temppelin piti olla olemassa ja toiminnassa, jotta Messiasta ja hänen palvelustaan ja uhriaan koskevat ennustukset voisivat täyttyä. Lisäksi leeviläisten tuli uhrata uhreja siihen asti, kun Messias antaisi suuremman uhrin, elämänsä, koko ihmiskunnan puolesta. (Da 9:27; Joh 2:17; Hpr 9:11–14.) Kristuksen seuraajia ei käsketty viettämään vihkimisjuhlaa (Kol 2:16, 17). Toisaalta missään ei sanota, että Jeesus tai hänen opetuslapsensa olisivat tuominneet sen vieton.
talviaika: Viittaa Jeesuksen viimeiseen talveen maan päällä vuonna 32. Vihkimisjuhla oli kislevkuussa, joka oli yhdeksäs kuukausi ja joka vastaa marras-joulukuuta. Vuonna 32 juhlan ensimmäinen päivä, 25. kislevkuuta, osui joulukuun puoliväliin. (Ks. liite B15.) Kaikki juutalaiset tiesivät, että tämä juhla oli talvella, joten tällä ilmauksella viitataan ehkä talvisiin sääoloihin. Jeesus päättikin mennä opettamaan ”Salomon pylväskäytävään” (Joh 10:23), koska se suojasi talvisin idästä puhaltavalta kovalta tuulelta. (Ks. liite B11.)
pidät meitä: Tai ”pidät sieluamme”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Joissain tekstiyhteyksissä sen vastineena voidaan käyttää persoonapronominia. Muita esimerkkejä, joissa sana psykhḗ on käännetty Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa persoonapronominilla, on Ap 2:27; Ro 11:3; Hpr 10:38:ssa. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
Ne jotka Isäni on antanut minulle, ovat tärkeämpiä kuin mikään muu: Tämän lauseen sanamuodossa on pieniä eroja kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ja erikielisissä käännöksissä. Joidenkin käsikirjoitusten mukaan teksti voidaan kääntää: ”Isäni, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kuin kaikki muut.” Monien tutkijoiden mielestä päätekstin käännös kuitenkin vastaa todennäköisesti alkuperäistä lukutapaa.
yhtä: Tai ”ykseydessä”, ”yksimielisiä”. Jeesus rukoili, että hänen aidot seuraajansa olisivat ”yhtä”. Aivan niin kuin hän ja Isä ovat ”yhtä” siinä mielessä, että he tekevät yhteistyötä ja ovat yksimielisiä, hänen seuraajansakin työskentelisivät yhdessä saman päämäärän hyväksi. Tämän rukouksen ajatukset muistuttavat Joh 10:30:ssä olevia Jeesuksen sanoja. Siellä hän sanoo, että hän ja Isä ovat ”yhtä” huolehtiessaan hänen opetuslapsistaan eli ”lampaistaan”, jotka Isä on antanut hänelle (Joh 10:25–30; 17:2, 9). Tässä vastineella ”yhtä” käännetty kreikan sana on neutrimuotoinen (viittaa asiaan) eikä maskuliinimuotoinen (viittaa persoonaan). (Ks. Joh 10:30, tutkimisviite.)
yhtä: Tai ”ykseydessä”, ”yksimielisiä”. Jeesus rukoili, että hänen aidot seuraajansa olisivat ”yhtä”. Aivan niin kuin hän ja Isä ovat ”yhtä” siinä mielessä, että he tekevät yhteistyötä ja ovat yksimielisiä, hänen seuraajansakin työskentelisivät kaikki yhdessä saman päämäärän hyväksi (Joh 17:22). 1Ko 3:6–9:ssä Paavali kuvailee tällaista kristittyjen yksimielisyyttä, kun he työskentelevät toistensa ja Jumalan kanssa. (Ks. 1Ko 3:8 ja Joh 10:30; 17:11; tutkimisviitteet.)
yhtä: Tai ”ykseydessä”, ”yksimielisiä”. Nämä Jeesuksen sanat osoittavat, että hän ja hänen Isänsä toimivat yhdessä, kun he paimentavat ja suojelevat lampaankaltaisia ihmisiä yhdessä ja johdattavat heidät ikuiseen elämään. He ovat yhtä kiinnostuneita lampaista eivätkä anna kenenkään siepata heitä kädestään. (Joh 10:27–29; vrt. Hes 34:23, 24.) Johanneksen evankeliumissa puhutaan paljon siitä, että Isällä ja Pojalla on läheinen suhde, he haluavat samoja asioita ja heillä on samat päämäärät. Tässä vastineella ”yhtä” käännetty kreikan sana ei ole maskuliinimuotoinen (viittaa persoonaan) vaan neutrimuotoinen (viittaa asiaan). Tämä tukee sitä ajatusta, että Jeesus ja Isä eivät ole sama persoona vaan he toimivat samalla tavalla ja tekevät yhteistyötä. (Joh 5:19; 14:9, 23.) Se että Jeesus ei viitannut tasavertaiseen jumaluuteen vaan samaan päämäärään ja samanlaiseen toimintaan, käy selvästi ilmi, kun näitä sanoja verrataan Johanneksen 17. luvussa olevaan Jeesuksen rukoukseen (Joh 10:25–29; 17:2, 9–11), varsinkin kohtaan, jossa hän rukoili, että hänen seuraajansa ”olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä” (Joh 17:11). Ilmauksella ”olla yhtä” tarkoitetaan luvussa 10 ja luvussa 17 samaa asiaa. (Ks. Joh 17:11, 21, tutkimisviitteet; 1Ko 3:8, alav.)
lakiinne: Tarkoittaa tässä kaikkia Raamatun heprealaisia kirjoituksia, ei vain Mooseksen lakia. Jakeessa oleva lainaus on otettu Ps 82:6:sta. Sanaa ”laki” käytetään samassa merkityksessä Joh 12:34; 15:25:ssä.
jumalia: Tai ”jumalankaltaisia”. Jeesus lainaa Ps 82:6:ta, jossa heprean sana ʼelohím (’jumalat’) tarkoittaa ihmisiä, Israelin tuomareita. Heitä voitiin sanoa ”jumaliksi”, koska he toimivat ja puhuivat Jumalan edustajina. Myös Moosekselle sanottiin, että hän olisi Aaronille ja faraolle ”kuin Jumala” (2Mo 4:16, alav.; 7:1).
minun yhteydessäni – – Isän yhteydessä: Kirjaim. ”minussa – – Isässä”. Kreikan prepositio en ilmaisee tässä tekstiyhteydessä läheisyyttä. Varsinkin Johannes ja Paavali käyttivät sitä tässä merkityksessä (Ga 1:22; 3:28; Ef 2:13, 15; 6:1). 1Jo 3:24; 4:13, 15:ssä sillä kuvaillaan kristityn suhdetta Jumalaan. Lisäksi yhteydessä-sanan käyttöä tukee se, miten kreikan prepositiota käytetään viisi kertaa Joh 17:20–23:ssa.
Media
Lammastarha oli aitaus, joka suojeli lampaita varkailta ja petoeläimiltä ja johon paimenet veivät laumansa turvaan yöksi. Raamatun aikoina lammastarhat olivat erimuotoisia ja -kokoisia eivätkä ne olleet katettuja. Niitä ympäröi usein kiviaita, jossa oli vain yksi kulkuaukko. (4Mo 32:16; 1Sa 24:3; Sef 2:6.) Johannes sanoo, että lammastarhaan mentiin ”portista”, jota vartioi ”portinvartija” (Joh 10:1, 3). Yhteisessä tarhassa saattoi olla yöllä useampi kuin yksi lauma, ja portinvartija vartioi ja suojeli lampaita. Aamulla hän avasi portin paimenille, jotka kutsuivat kokoon oman laumansa. Lampaat tunnistivat paimenensa äänen ja lähtivät seuraamaan häntä. (Joh 10:3–5.) Jeesus viittasi tähän tapaan kuvaillessaan sitä, miten hän huolehti opetuslapsistaan (Joh 10:7–14).
Israelissa sudet saalistavat pääasiassa yöaikaan (Hab 1:8). Sudet ovat raivoisia, röyhkeitä, saaliinhimoisia ja ahnaita, ja ne tappavat usein enemmän lampaita kuin pystyvät syömään tai raahaamaan mukanaan. Raamatussa eläimet ja niiden tavat ja ominaisuudet kuvaavat monesti sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Esimerkiksi Jaakob ennusti kuolinvuoteellaan, että Benjaminin heimo taistelisi kuin susi (Canis lupus) (1Mo 49:27). Useimmiten susi kuvaa kuitenkin kielteisiä ominaisuuksia, kuten ahneutta, raakuutta, ilkeyttä ja viekkautta. Susien kaltaisia ovat esimerkiksi väärät profeetat (Mt 7:15), kristillistä palvelusta vastustavat ilkeät ihmiset (Mt 10:16; Lu 10:3) ja väärät opettajat, jotka saattaisivat kristillisen seurakunnan vaaraan sisältäpäin (Ap 20:29, 30). Paimenet tiesivät hyvin, miten vaarallisia sudet olivat. Jeesus puhui ”palkatusta työntekijästä”, joka ”näkee suden tulevan, – – hylkää lampaat ja pakenee”. Palkattu työntekijä ei ”välitä lampaista”, kun taas Jeesus on ”hyvä paimen”, joka antoi ”elämänsä lampaiden puolesta”. (Joh 10:11–13.)
Tämä 3D-animaatio osoittaa, miltä Salomon pylväskäytävä on voinut näyttää ensimmäisellä vuosisadalla. Tuo avara, katettu käytävä sijaitsi Jerusalemin temppelin ulomman esipihan itäreunalla. Se mainitaan Raamatussa nimeltä kolme kertaa. Johannes kertoo, että kun Jeesus oli siellä kerran kävelemässä, juutalaiset ympäröivät hänet ja vaativat saada tietää, oliko hän Kristus (Joh 10:22–24). Myöhemmin hämmästynyt ihmisjoukko tuli Salomon pylväskäytävään Pietarin luo kuullakseen, miten hän oli parantanut syntymästään saakka ramman miehen (Ap 3:1–7, 11). Varhaiskristityillä oli tapana kokoontua siellä avoimesti (Ap 5:12, 13). (Ks. sanasto, ”Salomon pylväskäytävä”.)
