Raamatun näkökanta

Auttaako itse aiheutettu kärsimys pääsemään lähelle Jumalaa?

USEIMMAT kavahtavat ajatusta itse aiheutetusta kärsimyksestä. Silti sellaisia uskonnon harjoittajia, jotka ovat piinanneet ruumistaan esimerkiksi ruoskimalla itseään, paastoamalla ankarasti ja pitämällä karheaa, ihoa ärsyttävää jouhipaitaa, on kiitelty Jumalaa pelkääviksi ihmisiksi. Eivätkä nämä ole vain kaikuja menneisyydestä. Tuoreiden tietojen mukaan nykyään jopa jotkut huomattavat uskonnolliset johtajat ruoskivat itseään.

Mikä saa ihmiset harjoittamaan palvonnassaan tällaista? Erään kristilliseksi tunnustautuvan järjestön edustajan mukaan se, että ”omasta tahdostaan kärsii epämukavuutta, auttaa liittymään Jeesukseen Kristukseen ja niihin kärsimyksiin, joita hän vapaaehtoisesti kesti vapauttaakseen meidät synnistä”. Mutta onko Raamattu yhtä mieltä tällaisten uskonnollisten johtajien kanssa?

Vaali omaa ruumistasi

Raamattu ei suosittele eikä liioin hyväksy sitä, että Jumalaa palvellaan aiheuttamalla itselle kärsimystä. Päinvastoin Raamattu toistuvasti kehottaa jumalaapelkääviä ihmisiä pitämään huolta itsestään. Mietitään esimerkiksi sitä, miten Raamattu kuvailee miehen ja vaimon välistä kiintymystä. Se viittaa tapaan, jolla mies luonnostaan kohtelee omaa ruumistaan, ja kehottaa: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. – – ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” (Efesolaisille 5:28, 29.)

Olisiko käskyllä rakastaa vaimoa niin kuin omaa ruumistaan paljonkaan merkitystä, jos Jumalan palvojien odotettaisiin kohtelevan itseään kaltoin? On aivan selvää, että Raamatun periaatteita arvostavien odotetaan vaalivan ja jopa sopivassa määrin rakastavan omaa ruumistaan, ja tällaista tervehenkistä rakkautta tulisi osoittaa myös puolisoa kohtaan.

Raamatussa onkin monia periaatteita, jotka auttavat ihmisiä vaalimaan ruumistaan. Se esimerkiksi sanoo, että kohtuullisesta liikunnasta on hyötyä (1. Timoteukselle 4:8). Se puhuu eräiden ruoka-aineiden hyvistä terveysvaikutuksista ja huonojen ruokailutottumusten haitoista (Sananlaskut 23:20, 21; 1. Timoteukselle  5:23). Raamattu kannustaa ihmisiä huolehtimaan terveydestään, jotta he voisivat pysyä mahdollisimman aktiivisina (Saarnaaja 9:4). Jos kerran Raamattu kehottaa ihmisiä pitämään tällä tavoin huolta terveydestään, miksi heidän odotettaisiin samalla vahingoittavan omaa ruumistaan? (2. Korinttilaisille 7:1.)

Pitäisikö kristittyjen elää uudelleen Jeesuksen kärsimykset?

Jotkut ajattelevat erheellisesti, että Jeesuksen ja hänen varhaisten seuraajiensa kokemat kärsimykset antavat syyn aiheuttaa itselleen tuskaa nykyään. Kärsimykset, joita Jumalan palvelijat kuvailevat Raamatussa, eivät kuitenkaan koskaan olleet itse aiheutettuja. Kristityt raamatunkirjoittajat eivät kertoneet Kristuksen kärsimyksistä kehottaakseen kristittyjä aiheuttamaan kärsimystä itselleen, vaan kannustaakseen heitä kestämään vainoa. Niinpä ne, jotka kiduttavat itseään, eivät jäljittele Jeesusta Kristusta.

Valaistaan asiaa. Kuvittele, että näkisit vihaisen väkijoukon solvaavan ja lyövän ystävääsi, jota arvostat. Huomaat hänen pysyvän tyynenä ja rauhallisena; hän ei lyö takaisin eikä vastaa loukkauksiin. Jos haluaisit jäljitellä ystävääsi, alkaisitko lyödä ja parjata itseäsi? Et tietenkään. Silloinhan jäljittelisit vihaista väkijoukkoa. Sinä sen sijaan yrittäisit vastaavassa tilanteessa olla maksamatta samalla mitalla takaisin.

Kristuksen seuraajien ei selvästikään odoteta aiheuttavan itselleen kärsimystä ja näin jäljittelevän niitä raivostuneita väkijoukkoja, jotka kävivät Jeesuksen kimppuun ja yrittivät tappaa hänet (Johannes 5:18; 7:1, 25; 8:40; 11:53). Pikemminkin heidän tulisi vainoa kohdatessaan jäljitellä Jeesusta ja pysyä tyynenä ja rauhallisena (Johannes 15:20).

Epäraamatullinen kieroutunut tapa

Jo ennen kristillistä aikaa juutalaisten elämää ja palvontaa koskevat Raamatun kirjoitukset kielsivät heitä vahingoittamasta itseään millään tavoin. Laki muun muassa nimenomaan kielsi heitä viiltelemästä itseään, mikä oli ilmeisesti yleistä muinaisten ei-juutalaisten kansojen keskuudessa. (3. Mooseksen kirja 19:28; 5. Mooseksen kirja 14:1.) Jos Jumala ei suvainnut ihon viiltelyä, hän ei myöskään suvaitse ihon arpeuttamista ruoskan iskuilla. Raamatun kanta on selvä: Jumala ei hyväksy minkäänlaista tahallista itsensä vahingoittamista.

Aivan kuten taiteilija haluaa töitänsä arvostettavan, Luojamme Jehova Jumala haluaa, että hänen luomaansa ihmiskehoa pidetään arvossa (Psalmit 139:14–16). Kiduttamalla itseään ihminen ei todellisuudessa lujita suhdettaan Jumalaan vaan vahingoittaa sitä ja vääristelee evankeliumien opetuksia.

Apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan tällaisista raskaista, ihmisten keksimistä säännöistä: ”Juuri niillä on tosin viisauden ulkokuori itse omaksutussa palvontamuodossa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa kohtelussa, mutta niillä ei ole mitään arvoa lihan tyydyttämistä vastaan taisteltaessa.” (Kolossalaisille 2:20–23.) Se että aiheuttaa itselleen kärsimystä, ei auta pääsemään lähemmäs Jumalaa. Sen sijaan tosi palvontaa koskevat Jumalan vaatimukset ovat virkistäviä, miellyttäviä ja kevyitä (Matteus 11:28–30).

OLETKO MIETTINYT?

● Miten Jumala suhtautuu ihmisruumiiseen? (Psalmit 139:13–16.)

● Auttaako itsekidutus taistelemaan sopimattomia haluja vastaan? (Kolossalaisille 2:20–23.)

● Täytyykö tosi palvonnan olla raskas taakka? (Matteus 11:28–30.)

[Huomioteksti s. 11]

Raamatun kanta on selvä: Jumala ei hyväksy minkäänlaista tahallista itsensä vahingoittamista.

[Kuva s. 10]

Pyhiinvaeltaja konttaa vaivalloisesti kirkkoa kohti.

[Lähdemerkintä]

© 2010 photolibrary.com