8. LUKU

Miksi minun pitää olla niin sairas?

”Nuorena sitä uskoo pystyvänsä mihin tahansa. Sitten yhtäkkiä vakava sairaus herättää todellisuuteen. Tuntuu siltä kuin olisi tullut vanhaksi yhdessä yössä.” (Jason)

JASON sai kuulla 18-vuotiaana, että hänellä on Crohnin tauti, voimia vievä, kivulias suolistosairaus. Ehkä sinullakin on jokin krooninen sairaus tai vamma. Kaikenlaiset toimet, joita monet pitävät itsestään selvinä – pukeutuminen, syöminen, koulunkäynti – saattavat silloin olla kovan työn takana.

Krooninen terveysongelma voi tuntua siltä kuin olisi teljetty vankilaan ja vapautta olisi rajoitettu. Se voi herättää yksinäisyyden tunteita. Sairas voi jopa ajatella, että hän on jotenkin loukannut Jumalaa tai että Jumala koettelee aivan erityisesti hänen nuhteettomuuttaan.  Raamatussa kuitenkin sanotaan: ”Pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaakobin kirje 1:13.) Sairaudet kuuluvat elämään nykyään, ja ”aika ja sattuma” kohtaavat meitä kaikkia (Saarnaaja 9:11).

Jehova Jumala on kuitenkin luvannut uuden maailman, josta sanotaan: ”Yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Kuolleetkin herätetään eloon, niin että heillä on mahdollisuus elää tuossa maailmassa (Johannes 5:28, 29). Miten voit sitä ennen elää mahdollisimman täysipainoista elämää?

Yritä olla myönteinen. Raamatussa sanotaan: ”Iloinen sydän tekee hyvää parantajana.” (Sananlaskut 17:22.) Jotkut voivat ajatella, että ilo ja nauru ovat sopimattomia vakavasti sairaalle. Mutta hyvähenkinen huumori ja mukava seura voivat piristää mieltä ja lisätä elämänhalua. Siksi sinun kannattaa miettiä, millä tavoin voisit saada elämääsi enemmän iloa. Muista, että ilo on jumalinen ominaisuus; se on osa Jumalan hengen hedelmää (Galatalaisille 5:22). Tuo henki voi auttaa kestämään sairauden suhteellisen iloisella mielellä (Psalmit 41:3).

Aseta realistisia tavoitteita. ”Viisaus on vaatimattomien parissa”, sanoo Raamattu (Sananlaskut 11:2). Vaatimaton ihminen ei ole holtiton eikä toisaalta liian varovainen. Esimerkiksi sopiva liikunta voi parantaa oloa, jos terveydentila  vain sallii sen. Siksi nuorille potilaille on hoitolaitoksissa usein tarjolla fysioterapiaa. Monissa tapauksissa liikunta paitsi edistää paranemista myös pitää mielen hyvänä. Olennaista on arvioida oma tilanne rehellisesti ja asettaa realistisia tavoitteita.

Opettele suhtautumaan toisten puheisiin tasapainoisesti. Entä jos jotkut esittävät tahdittomia huomautuksia tilastasi? Raamattu sanoo: ”Älä – – pane sydämellesi kaikkia sanoja, joita ihmiset saattavat puhua.” (Saarnaaja 7:21.) Joskus on parasta vain sivuuttaa nuo puheet. Toisinaan voi olla mahdollista ennakoida tilanne. Jos esimerkiksi ilmapiiri tuntuu ympärilläsi jännittyneeltä siksi, että istut pyörätuolissa, yritä saada ihmiset rentoutumaan. Voisit sanoa vaikkapa: ”Te ehkä mietitte, miksi joudun käyttämään pyörätuolia. Haluaisitteko tietää?”

Älä luovuta. Kun Jeesus kärsi suuresti, hän rukoili Jumalaa, pani luottamuksensa häneen ja keskittyi senhetkisen tuskan sijasta onnelliseen tulevaisuuteensa (Heprealaisille 12:2). Hän oppi kovista kokemuksistaan (Heprealaisille 4:15, 16; 5:7–9). Hän otti vastaan apua ja rohkaisua (Luukas 22:43). Hän ei keskittynyt omaan epämukavuuteensa vaan kiinnitti huomion toisten hyvinvointiin (Luukas 23:39–43; Johannes 19:26, 27).

Jehova pitää sinusta huolen

Olipa ongelmasi mikä tahansa, sinun ei tarvitse ajatella, että Jumala pitäisi sinua jotenkin viallisena. Päinvastoin ne, jotka yrittävät miellyttää häntä, ovat hänelle kallisarvoisia  (Luukas 12:7). Hän huolehtii sinusta hyvin henkilökohtaisella tavalla, ja hän käyttää sinua palveluksessaan mielellään, sairaudestasi tai vammastasi huolimatta (1. Pietarin kirje 5:7).

Älä siis anna pelon tai epävarmuuden pidättää sinua tekemästä sitä, mitä haluat tehdä ja mitä sinun täytyisi tehdä. Tukeudu aina Jehova Jumalaan. Hän ymmärtää tarpeitasi ja tunteitasi. Hän voi myös antaa sinulle ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, niin että kestät (2. Korinttilaisille 4:7). Aikanaan sinäkin voit ehkä ajatella yhtä optimistisesti kuin Timothy, jolla todettiin krooninen väsymysoireyhtymä 17-vuotiaana. Hän sanoo: ”1. Korinttilaiskirjeen 10:13:n mukaan Jehova ei anna koetusten mennä yli kestokykymme.  Jos Luojani on varma siitä, että selviydyn tästä koettelemuksesta, niin mikä minä olen väittämään vastaan?”

Jos joku tuttavasi on sairas

Entä jos itse olet terve, mutta tunnet jonkun sairaan tai vammaisen? Miten voit auttaa häntä? Avainasia on olla ”myötäelävä” ja ”hellän sääliväinen” (1. Pietarin kirje 3:8). Yritä ymmärtää, mitä hän joutuu kestämään. Älä katso hänen haasteitaan omasta näkökulmastasi vaan näe ne hänen itsensä silmin. Ninalla on syntymästä saakka ollut selkärankahalkio, ja hän sanoo: ”Olen pienikokoinen ja istun pyörätuolissa, ja siksi jotkut puhuvat minulle kuin lapselle, mikä voi joskus masentaa. Toiset taas istuvat juttelemaan kanssani ollakseen samalla korkeudella. Se tuntuu todella mukavalta!”

Jos tutustut ihmisiin, joilla on terveysongelmia, ja katsot heidän sairautensa tai vammansa yli, voit havaita, että he ovat monessa suhteessa samanlaisia kuin sinä. Sinulla on sanojesi välityksellä mahdollisuus antaa heille ”hengellinen lahja”, ja ”keskinäinen rohkaisu” on sinullekin siunaukseksi! (Roomalaisille 1:11, 12.)

AIHEESTA LISÄÄ 1. OSAN LUVUSSA 13.

AVAINRAAMATUNKOHTA

”Silloin – – yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:23, 24.)

VINKKI

Tieto vähentää pelkoa. Hanki siksi mahdollisimman paljon tietoa sairaudestasi. Esitä lääkärillesi yksityiskohtaisia kysymyksiä asioista, jotka ovat sinulle epäselviä.

TIESITKÖ?

Sairaus tai vamma ei ole rangaistus Jumalalta, vaan seuraus epätäydellisyydestä, jonka me kaikki olemme perineet Aadamilta (Roomalaisille 5:12).

TOIMINTASUUNNITELMA!

Säilyttääkseni myönteisen asenteen sairaudestani tai vammastani huolimatta aion ․․․․․

Yksi minulle realistinen tavoite on ․․․․․

Jos joku sanoo sairaudestani tai vammastani jotain tahditonta, voin suhteuttaa huomautuksen seuraavilla tavoilla: ․․․․․

Haluan kysyä vanhemmiltani tästä aiheesta: ․․․․․

MITÄ AJATTELET?

● Miten voisit auttaa tämän luvun aineiston avulla vammaista tai kroonisesti sairasta?

● Jos sinulla on krooninen sairaus, mitä myönteisiä asioita voisit miettiä, jotta selviytyisit omassa tilanteessasi mahdollisimman hyvin?

● Mistä tiedät, että koettelemukset eivät ole merkki Jumalan epäsuosiosta?

 [Tekstiruutu/Kuva s. 75]

DUSTIN, 22

”Muistan, miten itkin äidin sylissä, kun sain tietää, että joutuisin pyörätuoliin. Olin vasta kahdeksanvuotias.

Minulla on lihassurkastumatauti. Tarvitsen apua pukeutumisessa, peseytymisessä ja syömisessä. En pysty nostamaan käsiä ollenkaan. Elämäni on silti ollut täynnä toimintaa ja iloa, ja olen paljosta kiitollinen. Käyn säännöllisesti kenttäpalveluksessa ja toimin seurakunnassa avustavana palvelijana. Minulle ei tule edes mieleen, että minun pitäisi jotenkin ’selviytyä’. Jehovan palveluksessa riittää aina jotain tekemistä ja odotettavaa. Viime kädessä odotan innokkaasti Jumalan uutta maailmaa, jossa ’kiipeän kuin jalohirvi’.” (Jesaja 35:6.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 75]

TOMOKO, 21

”’Olin vasta nelivuotias, kun lääkäri kertoi, että minun täytyy saada insuliiniruiskeita koko loppuikäni.

Verensokerin kontrollointi on haastava tehtävä diabeetikolle. En useinkaan voi syödä silloin kun haluan, ja silloin kun ei tee mieli syödä, minun täytyy. Olen saanut tähän mennessä noin 25000 pistosta, ja siksi käsivarsissani ja reisissäni on kovettumia. Isä ja äiti ovat kuitenkin auttaneet minua selviytymään tilanteestani mahdollisimman hyvin. He ovat aina olleet hyväntuulisia ja positiivisia, ja he ovat opettaneet minua arvostamaan hengellisiä asioita. Jehova on ollut minulle hyvä. Kun terveyteni salli, päätin ilmaista kiitollisuuteni ryhtymällä kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi.”

 [Tekstiruutu/Kuva s. 76]

JAMES, 18

”Ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautuisivat erilaiseen ihmiseen, ja minä jos kuka olen sellainen.

Sairastan harvinaista lyhytkasvuisuuden muotoa. Ulkonäölle pannaan yleensä paljon painoa, joten yritän aina osoittaa, etten ole matalaääninen pikkulapsi. En harmittele sitä, mitä en ole, vaan yritän keskittyä siihen, mitä olen. Nautin elämästä. Tutkin Raamattua ja rukoilen Jehovalta voimaa. Perheeni on aina tukenani. Odotan hartaasti aikaa, jolloin Jumala poistaa kaikki sairaudet. Sitä ennen vajavaisuuteni on osa elämääni, mutta en anna sen hallita sitä.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 76]

DANITRIA, 16

”Tiesin, että jotain oli vialla, kun pelkkä vesilasin nostaminen teki kipeää.

Fibromyalgia on yhtä tuskaa kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Olen nuori ja haluaisin tehdä samoja asioita kuin ystäväni, mutta kaikki on vaikeampaa kuin ennen. Nukahtaminenkin kestää ikuisuuden! Olen kuitenkin oppinut, että Jehovan avulla voin tehdä monenlaista terveysongelmastani huolimatta. Pystyin jopa olemaan kenttäpalveluksessa tavallista enemmän osa-aikaisena tienraivaajana. Se otti koville mutta onnistui kuitenkin. Yritän tehdä parhaani. Minun pitää kuunnella kehoani ja muistaa rajani. Jos unohdan ne, äiti kyllä muistuttaa niistä!”

 [Tekstiruutu/Kuva s. 77]

ELYSIA, 20

”Olin kympin oppilas, mutta nyt pelkkä lauseen lukeminen on vaikeaa, ja välillä se masentaa.

Krooninen väsymysoireyhtymä tekee yksinkertaisista asioista vaikeita. Jo sängystä nouseminen on monesti mahdotonta. En kuitenkaan ole koskaan antanut sairauteni sanella, kuka olen. Luen Raamattua joka päivä, vaikka jaksaisin katsoa vain muutaman jakeen tai joutuisin pyytämään jotain perheenjäsentä lukemaan ne minulle. Perheeni on tehnyt valtavasti hyväkseni. Isä jopa luopui vastuutehtävästä, joka hänellä olisi ollut konventissa, voidakseen olla siellä minun apunani. Hän ei ole koskaan valittanut. Hän on sanonut, että arvokkain tehtävä, mikä hänellä voi olla, on pitää huolta perheestään.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 77]

KATSUTOSHI, 20

”Yhtäkkiä alan huutaa paniikissa ja täristä rajusti. Viskon tavaroita ympäriinsä ja rikon paikkoja.

Minulla on ollut epilepsia viisivuotiaasta asti. Kohtauksia on ollut enimmillään seitsemän kertaa kuussa. Joudun syömään lääkkeitä joka päivä, ja niiden takia väsyn helposti. Mutta yritän ajatella muitakin kuin itseäni. Meidän seurakunnassa on kaksi minun ikäistäni kokoaikaista sananpalvelijaa, jotka ovat auttaneet minua paljon. Kun lopetin koulun, laajensin palvelustani. Epilepsia on päivittäistä taistelua, mutta kun minua alkaa masentaa, menen lepäämään. Seuraavana päivänä mieli on parempi.”

 [Tekstiruutu/Kuva s. 78]

MATTHEW, 19

”On vaikea voittaa ikätovereiden kunnioitusta, kun ei täytä heidän kriteerejään siitä, mikä on normaalia.

Olisi mahtavaa urheilla, mutta en pysty. Minulla on CP-oireyhtymä, ja jo pelkkä käveleminen on hankalaa. En kuitenkaan jää miettimään sitä, mitä en voi tehdä. Keskityn täysipainoisesti siihen, mitä voin tehdä, esimerkiksi lukemiseen. Valtakunnansalissa voin olla oma itseni eikä minun tarvitse pelätä toisten kritiikkiä. On myös lohduttavaa tietää, että Jehova rakastaa minua sen perusteella, mitä olen sisäisesti. Oikeastaan en edes tunne olevani vammainen. Näen itseni ihmisenä, jolla on voitettavanaan ainutlaatuinen ylimääräinen haaste.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 78]

MIKI, 25

”Pystyin ennen urheilemaan, mutta teini-iässä minusta tuli yhtäkkiä vanha.

Minulla on syntymästä saakka ollut aukko sydämen eteisväliseinässä. Oireet ilmenivät teini-iässä. Minulle tehtiin leikkaus, mutta nyt kuusi vuotta myöhemmin väsyn edelleen helposti ja minulla on usein päänsärkyä. Siksi asetan itselleni lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka pystyn saavuttamaan. Olen esimerkiksi voinut toimia kokoaikaisena sananpalvelijana, kun olen todistanut enimmäkseen kirjeitse ja puhelimitse. Sairauteni on myös auttanut minua kehittämään ominaisuuksia, joita minulla ei aiemmin ollut, kuten pitkämielisyyttä ja vaatimattomuutta.”

[Kuva s. 74]

Krooninen terveysongelma voi tuntua siltä kuin olisi teljetty vankilaan. Raamattu antaa kuitenkin toivon vapautuksesta.