Luukas 23:1–56

23  Niin koko joukko nousi, ja he veivät Jeesuksen Pilatuksen luo.+  Sitten he alkoivat syyttää häntä:+ ”Olemme todenneet, että tämä mies villitsee kansaamme, kieltää maksamasta veroja keisarille+ ja sanoo itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.”+  Pilatus teki hänelle kysymyksen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän vastasi: ”Sinä itse sanot niin.”+  Sitten Pilatus sanoi ylipapeille ja ihmisjoukoille: ”En havaitse, että tämä mies olisi syyllistynyt mihinkään rikokseen.”+  Mutta he väittivät itsepintaisesti: ”Hän kiihottaa kansaa opetuksellaan koko Juudeassa. Hän aloitti Galileasta ja on tullut tänne asti.”  Sen kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen.  Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta,+ Pilatus lähetti hänet Herodeksen luo, joka myös oli silloin Jerusalemissa.  Kun Herodes näki Jeesuksen, hän iloitsi suuresti. Hän oli jo pitkään halunnut tavata Jeesuksen, koska oli kuullut hänestä paljon,+ ja hän toivoi, että näkisi hänen tekevän jonkin ihmeen.  Hän alkoi esittää Jeesukselle monia kysymyksiä, mutta tämä ei vastannut hänelle mitään.+ 10  Ylipapit ja kirjanoppineet nousivat kuitenkin yhä uudelleen seisomaan ja syyttivät häntä kiivaasti. 11  Sitten Herodes ja hänen sotilaansa kohtelivat häntä halveksivasti,+ ja Herodes teki hänestä pilkkaa+ pukemalla hänet upeaan vaatteeseen. Sen jälkeen hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo.+ 12  Herodes ja Pilatus olivat siihen asti olleet vihoissa keskenään, mutta sinä päivänä heistä tuli ystävät. 13  Pilatus kutsui sitten koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan 14  ja sanoi heille: ”Te toitte tämän miehen minun luokseni ja väititte, että hän yllyttää kansaa kapinaan. Minä kuulustelin häntä teidän edessänne mutta en havainnut mitään perusteita niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan.+ 15  Ei havainnut Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meidän luoksemme. Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman. 16  Siksi minä rankaisen häntä+ ja päästän hänet vapaaksi.” 17  —— 18  Mutta koko ihmisjoukko huusi: ”Tapa hänet* ja päästä vapaaksi Barabbas!”+ 19  (Tämä mies oli heitetty vankilaan siksi, että hän oli lietsonut kaupungissa kapinaa ja syyllistynyt murhaan.) 20  Pilatus puhui heille uudelleen, koska hän halusi päästää Jeesuksen vapaaksi.+ 21  Silloin he alkoivat huutaa: ”Paaluun!* Paaluun!”+ 22  Hän sanoi heille kolmannen kerran: ”Miksi? Mitä pahaa tämä mies on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman.+ Siksi minä rankaisen häntä ja päästän hänet vapaaksi.” 23  Tällöin heistä tuli entistä itsepintaisempia ja he vaativat äänekkäästi, että hänet teloitettaisiin.* He huusivat niin kovaa,+ 24  että Pilatus päätti suostua heidän vaatimukseensa. 25  Hän päästi vapaaksi sen miehen, jonka vapauttamista he olivat vaatineet ja joka oli heitetty vankilaan kapinan lietsonnasta ja murhasta, mutta luovutti heille Jeesuksen, jotta he voisivat tehdä hänelle, mitä halusivat. 26  Kun he veivät häntä pois, he tarttuivat kyreneläiseen Simoniin, joka oli tulossa maaseudulta, ja panivat hänet kantamaan kidutuspaalua Jeesuksen jäljessä.+ 27  Häntä seurasi suuri ihmisjoukko, ja monet naiset löivät itseään surusta ja valittivat hänen vuokseen. 28  Jeesus kääntyi naisiin päin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret, lakatkaa itkemästä minua. Itkekää sen sijaan itseänne ja lapsianne,+ 29  sillä tulee aika, jolloin ihmiset sanovat: ’Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne, jotka eivät ole synnyttäneet eivätkä imettäneet!’+ 30  Silloin ihmiset alkavat sanoa vuorille: ’Kaatukaa päällemme!’ ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät!’+ 31  Jos he tekevät näin, kun puu on vielä tuore, mitä tapahtuukaan, kun se on kuivunut?” 32  Hänen kanssaan vietiin teloitettavaksi myös kahta muuta miestä, rikollista.+ 33  Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi,+ he naulitsivat paaluun hänet ja rikolliset hänen viereensä, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolelleen.+ 34  Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.”+ Lisäksi he heittivät arpaa jakaakseen hänen vaatteensa.+ 35  Kansa seisoi katselemassa, mutta hallitusmiehet irvailivat ja sanoivat: ”Muita hän pelasti, joten pelastakoon nyt itsensä, jos hän on Jumalan Kristus, Valittu.”+ 36  Sotilaatkin pilkkasivat häntä, ja he tulivat hänen luokseen ja tarjosivat hänelle hapanviiniä.+ 37  He sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas, pelasta itsesi.” 38  Lisäksi hänen yläpuolellaan oli kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”+ 39  Toinen paaluun ripustetuista rikollisista alkoi herjata häntä:+ ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta itsesi ja meidät!” 40  Toinen rikollinen kuitenkin nuhteli häntä: ”Etkö sinä lainkaan pelkää* Jumalaa? Sinähän olet saanut saman tuomion kuin tämä mies. 41  Meille se on aivan oikein, sillä me saamme, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään väärää.” 42  Sitten hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.”+ 43  Jeesus sanoi hänelle: ”Minä vakuutan sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.”+ 44  Oli noin kuudes tunti, ja silti koko maahan tuli pimeys, joka kesti yhdeksänteen tuntiin asti,+ 45  koska auringonvalo hävisi. Sitten pyhäkön väliverho+ repesi keskeltä kahtia.+ 46  Jeesus huusi suureen ääneen ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”+ Tämän sanottuaan hän kuoli.+ 47  Kun upseeri näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: ”Tämä mies oli tosiaan viaton.”+ 48  Kun kaikki paikalle kerääntyneet ihmiset näkivät nämä tapahtumat, he lähtivät takaisin kotiin ja löivät rintaansa. 49  Kaikki Jeesuksen tuttavat seisoivat jonkin matkan päässä. Myös naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, olivat siellä ja näkivät kaiken.+ 50  Neuvostoon kuului eräs Joosef-niminen mies, joka oli hyvä ja oikeamielinen.+ 51  (Hän ei ollut äänestänyt heidän suunnitelmansa eikä toimintansa puolesta.) Hän oli juudealaisten kaupungista Arimatiasta ja odotti Jumalan valtakuntaa. 52  Joosef meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. 53  Hän otti sen alas,+ kääri sen hienoon pellavakankaaseen ja pani sen kallioon hakattuun hautaan,+ johon ei ollut vielä haudattu ketään. 54  Oli valmistuspäivä,+ ja sapatti+ oli pian alkamassa. 55  Mutta ne naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat mukana, katsoivat hautaa ja näkivät, miten hänen ruumiinsa oli pantu sinne.+ 56  He menivät takaisin valmistelemaan tuoksuaineita ja hyväntuoksuisia öljyjä, mutta sapattina he tietenkin lepäsivät+ lain käskyn mukaan.

Alaviitteet

Kirjaim. ”Vie pois tämä”.
Tai ”Teloita hänet paalussa”.
Tai ”teloitettaisiin paalussa”.
Tai ”sinä kunnioita edes”.

Tutkimisviitteet

keisarille: Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)

keisarille: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.

Sinä itse sanot niin: Tämä vastaus ilmeisesti vahvistaa, että Pilatuksen sanat pitävät paikkansa. (Vrt. Mt 26:25, 64, tutkimisviitteet.) Jeesus myöntää Pilatukselle olevansa kuningas mutta eri merkityksessä kuin Pilatus kuvittelee, sillä Jeesuksen valtakunta ”ei ole osa tästä maailmasta”, joten se ei ole uhka Roomalle (Joh 18:33–37).

Oletko sinä juutalaisten kuningas: Pilatuksen kysymyksen sanamuoto on täsmälleen sama kaikissa neljässä evankeliumissa (Mt 27:11; Mr 15:2; Lu 23:3; Joh 18:33). Yksikään kuningas ei saanut hallita Rooman valtakunnan alueella ilman keisarin hyväksymystä. Siksi Pilatus keskittyi kuulustelussaan nähtävästi kysymykseen Jeesuksen kuninkuudesta.

Sinä itse sanot niin: Ks. Mt 27:11, tutkimisviite.

Herodeksen: Ts. Herodes Antipaan, Herodes Suuren pojan. Antipas oli Galilean ja Perean paikallishallitsija (tetrarkki). Vain Luukas kertoo, että Jeesus vietiin Herodeksen eteen. (Lu 3:1; ks. sanasto.)

kirkkaanpunaiseen viittaan: Tällaista viittaa tai viittamaista vaatetta käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Mr 15:17:n ja Joh 19:2:n mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan: Sotilaat tekivät näin pilkatakseen Jeesusta ja hänen kuninkuuttaan. Matteuksen kertomuksen mukaan (27:28) he kietoivat Jeesuksen ”kirkkaanpunaiseen viittaan”, jollaista käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Markuksen ja Johanneksen (19:2) mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.

upeaan vaatteeseen: Tai ”loistavaan vaatteeseen”. On mahdollista, että Galilean ja Perean paikallishallitsija Herodes Antipas, joka oli nimellisesti juutalainen, otti yhden omista upeista kuninkaallisista vaatteistaan, ehkä valkoisen, ja puki Jeesuksen juutalaisten kuninkaaksi tehdäkseen hänestä pilkkaa ennen kuin lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo. ”Vaatteeksi” käännetty kreikan sana (esthḗs) tarkoitti tavallisesti koristeellista viittaa tai vaatetta. Enkelit näyttäytyivät tällaisissa vaatteissa (Lu 24:4; ks. myös Ja 2:2, 3). Tätä kreikan sanaa käytetään myös Herodes Agrippa I:n kuninkaallisesta ”asusta” (Ap 12:21). ”Upeaksi” käännetty kreikan sana (lamprós) tulee verbistä, joka merkitsee ’loistaa’. Kun tätä sanaa käytetään vaatteista, se tarkoittaa hienoja ja joskus loistavia tai valkoisia vaatteita. Tämä ”upea vaate” oli nähtävästi eri kuin se kirkkaanpunainen viitta eli purppuranpunainen vaate, johon Pilatuksen sotilaat pukivat Jeesuksen myöhemmin käskynhaltijan palatsissa (Mt 27:27, 28, 31; Joh 19:1, 2, 5; ks. myös Mt 27:28; Mr 15:17; tutkimisviitteet). Herodes sekä Pilatus ja roomalaiset sotilaat pukivat Jeesuksen näihin kahteen asuun ilmeisesti samasta syystä: he halusivat tehdä tästä ”juutalaisten kuninkaasta” pilkkaa (Joh 19:3).

Joissain käsikirjoituksissa lukee tässä ”Hänen oli aina juhlan aikana pakko päästää heille yksi mies vapaaksi”, mutta näitä sanoja ei ole useissa varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, eivätkä ne ilmeisesti kuulu Luukkaan alkuperäiseen tekstiin. Muutamissa muissa käsikirjoituksissa ne on lisätty jakeen 19 jälkeen. Samanlainen ajatus hieman eri sanoin on Mt 27:15:ssä ja Mr 15:6:ssa, mutta näissä jakeissa sanat kuuluvat tekstiin varmasti. Joidenkin mielestä jäljentäjät lisäsivät tämän selityksen Luukkaan kertomukseen Matteuksen ja Markuksen rinnakkaiskertomusten perusteella.

tapana – – päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mr 15:6–15; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

tapana päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mt 27:15–23; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

teidän tapanne mukaan minun tulisi – – päästää joku vapaaksi: Tapa päästää vanki vapaaksi mainitaan myös Mt 27:15:ssä ja Mr 15:6:ssa. Se oli ilmeisesti juutalaisten tapa, koska Pilatus sanoi juutalaisille: ”Teidän tapanne mukaan.” Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.

päästä vapaaksi Barabbas: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen, jota kuvaillaan Lu 23:16–25:ssä (Mt 27:15–23; Mr 15:6–15; Joh 18:39, 40). Matteus, Markus ja Johannes kuitenkin mainitsevat lisäksi, että käskynhaltijalla oli juhlan aikana tapana päästää vapaaksi joku vanki. (Ks. Mt 27:15; Mr 15:6; Joh 18:39; tutkimisviitteet.)

kyreneläiseen: Kyrene oli kaupunki Pohjois-Afrikan rannikolla Kreetan saaresta etelälounaaseen (ks. liite B13). Voi olla, että Simon oli syntynyt Kyrenessä mutta asettunut myöhemmin asumaan Israeliin.

kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös, miten sanaa ”kidutuspaalu” käytetään kuvaannollisesti Lu 9:23; 14:27:ssä.)

kun puu on vielä tuore – – kun se on kuivunut: Jeesus viittasi ilmeisesti juutalaiseen kansaan. Se oli kuin kuoleva puu, jossa oli vielä jonkin verran eloa, sillä Jeesus ja jotkut häneen uskovat juutalaiset olivat sen keskuudessa. Jeesus kuitenkin teloitettaisiin pian, ja kun uskolliset juutalaiset voideltaisiin pyhällä hengellä, heistä tulisi osa hengellistä Israelia (Ro 2:28, 29; Ga 6:16). Silloin kirjaimellisesta Israelin kansasta tulisi hengellisesti kuollut ja se muistuttaisi kuivunutta puuta (Mt 21:43).

rikollista: Kreikan sana (kakū́rgos) merkitsee kirjaimellisesti ’pahantekijää’, ’pahaa tekevää’. Rinnakkaiskertomuksissa Mt 27:38, 44:ssä ja Mr 15:27:ssä miehiä kuvaillaan ”ryöstäjiksi”. Tätä vastaava kreikan sana (lēistḗs) voi tarkoittaa väkivaltaan turvautuvaa ryöstäjää tai rosvoa ja joskus kapinallista. Ryöstäjä-sanaa käytetään myös Barabbaasta (Joh 18:40), joka Lu 23:19:n mukaan oli vankilassa ”kapinan” lietsonnasta ja ”murhasta” syytettynä.

Golgataksi: Nimi tulee ’pääkalloa’ merkitsevästä heprean sanasta gulgólet (ks. Joh 19:17; vrt. Tu 9:53, jossa gulgólet on käännetty ”kalloksi”). Jeesuksen aikana tämä paikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä (ks. liite B12). Raamatussa ei sanota, että Golgata olisi ollut mäen päällä, mutta siinä kyllä mainitaan, että jotkut seurasivat teloitusta jonkin matkan päästä (Mr 15:40; Lu 23:49).

Pääkallonpaikaksi: Kreikan ilmaus Kraníū Tópon on käännös heprealaisesta nimestä Golgata. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa Golgata, ja Joh 5:2, tutkimisviite, jossa selitetään, mitä sana heprealainen tarkoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.)

Pääkalloksi: Kreikkalainen nimi Kraníon vastaa heprealaista nimeä Golgata (ks. Mt 27:33; Joh 19:17; tutkimisviitteet).

anna heille anteeksi: Tekstiyhteys ei kerro, keiden puolesta Jeesus esitti tämän pyynnön. Todennäköisesti hänellä oli mielessään ihmiset, jotka vaativat joukolla hänen teloittamistaan mutta joista jotkut katuivat vähän ajan kuluttua (Ap 2:36–38; 3:14, 15). Hän saattoi ajatella myös roomalaisia sotilaita, jotka naulitsivat hänet paaluun mutta eivät ymmärtäneet tekonsa vakavuutta, koska he eivät tienneet, kuka hän todellisuudessa oli. Sitä vastoin Jeesus ei olisi pyytänyt Isäänsä antamaan anteeksi ylipapeille, jotka olivat vastuussa hänen kuolemastaan. He tiesivät tarkkaan, mitä he tekivät neuvotellessaan hänen tappamisestaan, ja luovuttivat hänet Pilatukselle kateudesta (Mt 27:18; Mr 15:10; Joh 11:45–53). Jeesus tuskin pyysi Isäänsä antamaan anteeksi rikollisille, jotka teloitettiin hänen vieressään, koska kumpikaan heistä ei ollut vastuussa hänen kuolemastaan.

...mitä tekevät: Jakeen alkuosa puuttuu joistain vanhoista käsikirjoituksista, mutta koska sanat ovat toisissa varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, ne on otettu mukaan Uuden maailman käännökseen ja moniin muihin raamatunkäännöksiin.

hapanviiniin: Tai ”viinietikkaan”. Kreikan sana tarkoittaa todennäköisesti kirpeää tai hapanta laimeaa viiniä, jonka latinalainen nimi oli acetum (viinietikka) tai posca, kun sitä oli laimennettu vedellä. Se oli edullinen juoma, jota köyhä kansa ja roomalaiset sotilaat joivat janoonsa. Samaa kreikan sanaa óksos käytetään Septuagintassa myös Ps 69:21:ssä, jossa ennustettiin, että Messiaalle annettaisiin juotavaksi ”etikkaa”.

hapanviiniä: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.

yläpuolellaan oli kirjoitus: Joissain käsikirjoituksissa on lisäksi sanat, jotka voitaisiin kääntää ”(kirjoitettuna) kreikkalaisin ja latinalaisin ja heprealaisin kirjaimin”, mutta niitä ei ole varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa. Joidenkin mielestä jäljentäjät lisäsivät nämä sanat yhdenmukaistaakseen kohdan Joh 19:20:n kanssa.

ripustetuista: Tässä ei käytetä kreikan verbiä stauróō (’teloittaa paalussa’) vaan verbiä kremánnymi (’ripustaa’). Jeesuksen teloituksen yhteydessä tätä verbiä seuraa ilmaus epí ksýlū (’paaluun’, ’puuhun’) (Ga 3:13). Septuagintassa tätä verbiä käytetään usein kuvailtaessa jonkun ripustamista paaluun tai puuhun (1Mo 40:19; 5Mo 21:22; Est 8:7).

Minä vakuutan sinulle tänään: Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten varhaisimmissa saatavilla olevissa käsikirjoituksissa kreikkalainen teksti on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla, eikä siinä käytetä sanavälejä eikä välimerkkejä kuten nykykielisissä teksteissä. Vaikka jotkut jäljentäjät lisäsivät silloin tällöin tekstiin merkkejä, joilla oli ehkä sama tehtävä kuin välimerkeillä, he eivät käyttäneet niitä usein eivätkä johdonmukaisesti. Välimerkkien käyttö nykyisissä raamatunkäännöksissä perustuu siksi kreikan kielioppiin ja jakeen tekstiyhteyteen. Tässä jakeessa välimerkin (kaksoispisteen tai pilkun) voi kreikan kieliopin mukaan laittaa joko ennen tänään-sanaa tai sen jälkeen. Välimerkin paikka riippuu kuitenkin siitä, miten kääntäjät ymmärtävät Jeesuksen sanat sekä Raamatun opetukset kokonaisuutena. Esimerkiksi Westcottin ja Hortin, Nestlen ja Alandin sekä Yhtyneiden Raamattuseurojen laatimissa kreikankielisissä tekstilaitoksissa pilkku on ennen tänään-sanaa. Välimerkin sijoittaminen tänään-sanan jälkeen on kuitenkin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi aiemmin ja mitä muualla Raamatussa opetetaan. Hän sanoi esimerkiksi, että hän kuolisi ja olisi ”haudassa” eli ”maan sydämessä” kolmanteen päivään asti (Mt 12:40, alav.; Mr 10:34). Hän kertoi opetuslapsilleen useammin kuin kerran, että hänet tapettaisiin ja että hänet herätettäisiin kuolleista kolmantena päivänä (Lu 9:22; 18:33). Lisäksi Raamatussa sanotaan, että Jeesus herätettiin kuolleista ”ensisatona niistä, jotka olivat nukkuneet pois”, ja että hän nousi taivaaseen 40 päivää myöhemmin (Joh 20:17; Ap 1:1–3, 9; 1Ko 15:20; Kol 1:18). Jeesusta ei herätetty kuolleista sinä päivänä, jona hän kuoli, vaan kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. On siis selvää, että rikollinen ei voinut olla Jeesuksen kanssa paratiisissa samana päivänä, jona Jeesus puhui hänelle.

Sopusoinnussa tämän päättelyn kanssa 400-luvulta olevassa Luukkaan evankeliumin syyrialaisessa käännöksessä, ns. Syrus Curetonianuksessa, tämä kohta on käännetty: ”Aamen, minä sanon sinulle tänään, että minun kanssani tulet olemaan Eedenin puutarhassa.” (F. C. Burkitt, The Curetonian Version of the Four Gospels, 1. osa, Cambridge 1904.) Lisäksi on huomionarvoista, että sekä varhaisten että myöhempien kreikkalaisten kirjoittajien ja kommentaattorien mukaan tämän kohdan kääntämisestä on ollut erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi 300–400-luvulla elänyt Hesykhios Jerusalemilainen kirjoitti Lu 23:43:n käännöksistä: ”Joissain tosiaan lukee: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään’, ja sen jälkeen on pilkku. Sitten niissä jatketaan: ’Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.’ ” (Kreikkalainen teksti on teoksessa Patrologiae Graecae, 93. osa, palstat 1432–1433.) 1000–1100-luvulla elänyt Theofylaktos kirjoitti joistakuista, jotka kannattivat ”välimerkin laittamista sanan ’tänään’ perään, jolloin kohta kuuluisi: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään.’ Sen jälkeen he jatkavat sanoilla ’sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa’.” (Patrologiae Graecae, 123. osa, palsta 1104.) G. M. Lamsa toteaa tänään-sanan käytöstä Lu 23:43:ssa: ”Tässä kohdassa paino on sanalla ’tänään’, ja siinä pitäisi lukea: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.’ Lupaus annettiin tuona päivänä, ja se täyttyisi myöhemmin. Tämä on itämaisen puhetavan tyypillinen piirre, joka ilmaisee, että tuo lupaus annettiin tiettynä päivänä ja se pidettäisiin varmasti.” (Gospel Light​—Comments on the Teachings of Jesus From Aramaic and Unchanged Eastern Customs s. 303–304.) Tämä seemiläinen korostuskeino saattaakin olla Lu 23:43:ssa olevan kreikkalaisen lauseen taustalla. Heprealaisissa kirjoituksissa on monia esimerkkejä sanan ”tänään” idiomaattisesta käytöstä lupauksissa, käskyissä ja muissa painokkaissa ilmauksissa (5Mo 4:26; 6:6; 7:11; 8:1, 19; 30:15; Sak 9:12). Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että kun Jeesus sanoi ”tänään”, hän ei kohdistanut huomiota siihen, milloin rikollinen olisi paratiisissa, vaan siihen, milloin hän antoi tuon lupauksen.

Useissa raamatunkäännöksissä painotetaan sitä, milloin lupaus annettiin, eikä sitä, milloin se täyttyi. Tällainen täsmällinen käännösratkaisu on esimerkiksi englanninkielisissä Rotherhamin ja Lamsan käännöksissä (Lamsan vuoden 1933 laitos) sekä saksankielisissä L. Reinhardtin ja W. Michaelisin käännöksissä. Useat raamatunkäännökset kääntävät siis tämän kohdan samaan tapaan kuin Uuden maailman käännös.

paratiisissa: Suomen sana ”paratiisi” juontuu kreikan sanasta parádeisos, ja samantapainen sana on sekä heprean (pardés Ne 2:8; Sr 2:5; Lal 4:13:ssa) että persian (pairidaeza) kielessä. Kaikki kolme sanaa välittävät pohjimmiltaan ajatuksen kauniista puistosta tai puistomaisesta puutarhasta. Septuagintan kääntäjät käyttivät 1Mo 2:8:ssa kreikan sanaa parádeisos heprean sanan gan ’puutarha’ vastineena ilmauksessa ”puutarhan Eedeniin”. Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C, viitteet J17–18, 22) Lu 23:43 on käännetty: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani Eedenin puutarhassa.” Tämä lupaus, jonka Jeesus antoi vieressään riippuvalle rikolliselle, ei tarkoita samaa kuin Il 2:7:ssä mainittu lupaus päästä ”Jumalan paratiisiin”. Jälkimmäinen lupaus annettiin ”sille, joka voittaa”, ts. niille, jotka hallitsisivat Kristuksen kanssa taivaallisessa valtakunnassa (Lu 22:28–30). Rikollinen ei voittanut maailmaa Jeesuksen Kristuksen tavoin, eikä hän ollut ”syntynyt vedestä ja hengestä” (Joh 3:5; 16:33). Hän on ilmeisesti yksi niistä, jotka eivät ole ”toimineet oikein” mutta jotka herätetään kuolleista maan päälle valtakunnan alamaisiksi, kun Kristus hallitsee paratiisimaata tuhat vuotta (Ap 24:15; Il 20:4, 6).

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

kolmannen tunnin vaiheilla: Ts. noin klo 9. Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset jakoivat päivän 12 tuntiin, ja se alkoi noin klo 6 auringonnoususta (Joh 11:9). Kolmas tunti oli siis noin klo 9, kuudes tunti noin klo 12 ja yhdeksäs tunti noin klo 15. Koska ihmisillä ei ollut tarkkoja kelloja, tapahtumien ajankohdat mainittiin yleensä vain likimääräisesti. (Joh 1:39; 4:6; 19:14; Ap 10:3, 9.)

noin kuudes tunti: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

pimeys: Tämän yliluonnollisen pimeyden sai aikaan Jumala. Se ei voinut johtua auringonpimennyksestä, koska auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan ja nyt oli pesahin aika, jolloin oli täysikuu. Lisäksi pimeys kesti kolme tuntia, paljon pidempään kuin pisin täydellinen auringonpimennys, joka kestää vajaat kahdeksan minuuttia. Tässä Luukkaan kertomuksessa sanotaan lisäksi, että ”auringonvalo hävisi” (Lu 23:45).

yhdeksänteen tuntiin: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)

pyhäkön: Kreikan sana naós tarkoittaa tässä itse temppelirakennusta, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin.

väliverho: Tämä kauniisti kuvioitu verho erotti toisistaan temppelin kaikkeinpyhimmän ja pyhän. Juutalaisen perimätiedon mukaan tämä painava verho oli noin 18 m pitkä, 9 m leveä ja 7 cm paksu. Väliverhon repeytyminen kahtia oli paitsi ilmaus Jehovan vihasta hänen Poikansa surmaajia kohtaan myös merkki siitä, että nyt oli mahdollista päästä taivaaseen (Hpr 10:19, 20). (Ks. sanasto.)

pyhäkön: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

väliverho: Ks. Mt 27:51, tutkimisviite.

antoi henkensä: Tai ”kuoli”, ”lakkasi hengittämästä”. ”Henki” (kreik. pneúma) voi tässä tarkoittaa hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä päätelmää tukee se, että kreikan verbiä ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) käytetään rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:37:ssä (jossa se on käännetty ilmauksella ”kuoli” tai tutkimisviitteen mukaan ”veti viimeisen henkäyksensä”). Joidenkin mielestä vastineella ”antoi” käännetty kreikan sana tarkoittaa sitä, että Jeesus lakkasi omasta tahdostaan taistelemasta pysyäkseen elossa, sillä kaikki oli jo saatu päätökseen (Joh 19:30). Hän halusi ”vuodattaa elämänsä aina kuolemaan asti” (Jes 53:12; Joh 10:11).

minä uskon henkeni: Jeesus lainaa tässä Ps 31:5:tä, jossa Daavid pyytää Jumalaa suojelemaan hänen henkeään eli elämänvoimaansa, ts. huolehtimaan siitä. Näillä sanoilla Daavid ilmaisi, että hän antoi elämänsä Jumalan käsiin. Jeesus antoi kuollessaan elämänvoimansa Jehovalle; hänen mahdollisuutensa elää jälleen riippui täysin Jumalasta. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

kuoli: Kreikan verbi ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) voidaan tässä kääntää myös ”veti viimeisen henkäyksensä” (ks. Mt 27:50, tutkimisviite). Raamattu osoittaa selvästi, että kun Jeesuksen henki lähti hänestä, hän ei ollut menossa taivaaseen vaan hän kuoli. Hän itse kertoi etukäteen, että hänet herätettäisiin kuolleista vasta ”kolmantena päivänä” (Mt 16:21; Lu 9:22). Sitten 40 päivää myöhemmin hän nousi taivaaseen, kuten Ap 1:3, 9:ssä osoitetaan.

upseeri: Tai ”sadanpäämies”, ”senturio”, ts. Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta. Matteuksen ja Markuksen rinnakkaiskertomusten mukaan hän tunnusti lisäksi, että Jeesus oli ”Jumalan Poika” (Mt 27:54; Mr 15:39).

viaton: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

sanhedrin: Ts. juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. ”Sanhedriniksi” käännetty kreikan sana (synédrion) merkitsee kirjaimellisesti ’yhdessä istumista’. Sanaa käytettiin yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta, mutta Israelissa sillä voitiin tarkoittaa uskonnollista tuomioistuinta. (Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto; ks. myös liite B12, johon on merkitty sanhedrininsalin mahdollinen sijaintipaikka.)

Joosef: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Ensisijaisesti roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mt 27:57–60; Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)

Neuvostoon: Tai ”Sanhedriniin”. Sanhedrin oli juutalaisten ylin tuomioistuin Jerusalemissa. (Ks. Mt 26:59, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sanhedrin”.)

Joosef-niminen: Ks. Mr 15:43, tutkimisviite.

oikeamielinen: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Arimatiasta: Kaupungin nimi juontuu ’korkeutta’ merkitsevästä heprean sanasta. Lu 23:51:ssä kaupunkia sanotaan ”juudealaisten kaupungiksi”. (Ks. liite B10.)

Arimatiasta: Ks. Mt 27:57, tutkimisviite.

hautaansa: Tai ”muistohautaansa”. Pehmeään kalkkikiveen hakattu kammio, ei luonnon muovaama luola. Tällaisissa haudoissa oli usein penkkimäisiä hyllyjä tai syvennyksiä, joihin ruumiit asetettiin. (Ks. sanasto.)

hautaan: Tai ”muistohautaan”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)

valmistuspäivän: Viikkosapattia edeltävä päivä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Mr 15:42; ks. sanasto.)

valmistuspäivä: Ks. Mt 27:62, tutkimisviite.

hautaa: Tai ”muistohautaa”. (Ks. sanasto.)

Media

Naula kantapään luussa
Naula kantapään luussa

Valokuvassa on jäljennös ihmisen kantaluusta, jonka lävistää 11,5 cm pitkä rautanaula. Alkuperäinen luu löytyi vuonna 1968 Pohjois-Jerusalemissa tehdyissä kaivauksissa, ja se on peräisin Rooman vallan ajalta. Tämä on arkeologinen todiste siitä, että teloitettava kiinnitettiin puupaaluun todennäköisesti nauloilla. Kuvan naula voi olla samanlainen kuin ne naulat, joilla roomalaiset sotilaat kiinnittivät Jeesuksen Kristuksen paaluun. Kantaluu löydettiin kiviarkusta, ossuariumista, johon vainajan kuivat luut pantiin sen jälkeen kun liha oli maatunut. Tämä osoittaa, että paalussa teloitetulle ihmiselle voitiin järjestää hautaus.

Hautakammio
Hautakammio

Juutalaiset hautasivat vainajansa yleensä luoliin tai kallioon hakattuihin kammioihin. Haudat sijaitsivat tavallisesti kaupunkien ulkopuolella kuninkaiden hautoja lukuun ottamatta. Löydetyt juutalaisten haudat ovat hämmästyttävän yksinkertaisia. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että juutalaisten uskonto ei sallinut vainajainpalvontaa eikä ruokkinut sellaisia ajatuksia, että tietoinen olemassaolo jatkuisi kuoleman jälkeen henkimaailmassa.