Raamattu auttaa käsittelemään syyllisyydentunteita (Psalmit 32:1–5). Jos olemme tehneet jotain väärää, mutta olemme siitä aidosti pahoillamme, Jumala antaa meille anteeksi ja auttaa meitä pääsemään eteenpäin (Psalmit 86:5). Raamatun mukaan syyllisyydentunteista voi joskus olla jopa hyötyä. Ne auttavat meitä tekemään muutoksia ja estävät meitä tekemästä samoja virheitä uudelleen. (Psalmit 51:17; Sananlaskut 14:9.) Raamattu kuitenkin neuvoo taistelemaan liiallista syyllisyydentunnetta vastaan, koska se voisi saada meidät vaipumaan epätoivoon ja ajattelemaan, että olemme arvottomia Jumalan silmissä (2. Korinttilaisille 2:7).

•  Mikä voi aiheuttaa syyllisyydentunteita?

•  Miten käsitellä syyllisyydentunteita?

•  Syyllisyydentunteisiin ja anteeksiantoon liittyviä raamatunkohtia

 Syitä voi olla monia. Olemme ehkä loukanneet jotain meille rakasta ihmistä tai emme ole onnistuneet elämään omien arvojemme mukaan. Joskus meillä voi olla tällaisia kielteisiä tunteita, vaikka emme olisi tehneet mitään väärää. Jos esimerkiksi vaadimme itseltämme liikaa emmekä onnistu täyttämään omia odotuksiamme, meistä voi tuntua pahalta. Siksi Raamattu kannustaa meitä olemaan järkeviä niin ettemme odota itseltämme liikoja. (Saarnaaja 7:16.)

 Mitä voisit tehdä, etteivät syyllisyydentunteet lamaannuttaisi sinua?

•   Myönnä virheesi. Pyydä Jehova a Jumalalta virheitäsi anteeksi rukouksessa. (Psalmit 38:18; Luukas 11:4.) Voit olla varma, että Jehova kuulee rukouksesi, kun olet pahoillasi ja teet parhaasi, ettet enää toistaisi samaa virhettä (2. Aikakirja 33:13; Psalmit 34:18). Hän tietää, millaisia olemme oikeasti. Kun hän näkee, että yritämme toimia oikein, ”hän on uskollinen ja oikeudenmukainen” ja ”antaa syntimme anteeksi”. (1. Johanneksen kirje 1:9; Sananlaskut 28:13.)

   Jos olet loukannut jotakuta, pyydä häneltä anteeksi. Se ei ole helppoa ja vaatii rohkeutta ja nöyryyttä. Mutta kun pyydämme anteeksi, se helpottaa oloamme ja auttaa korjaamaan tulehtuneet välit. (Matteus 3:8; 5:23, 24.)

•   Mieti Jumalan armoa. 1. Johanneksen kirjeen 3:19, 20:ssa sanotaan, että oma sydämemme voi tuomita meidät. Voisimme siis olla liian ankaria itsellemme ja ajatella, että Jumala ei rakasta meitä. Jakeissa kuitenkin jatketaan, että Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme. Mitä se tarkoittaa? Hän tuntee meidät läpikotaisin ja tietää, miltä meistä tuntuu. Hän tietää myös heikkoutemme ja sen, että meillä on synnynnäinen taipumus toimia väärin (Psalmit 51:5). b Siksi Jehova ei koskaan hylkää niitä, jotka katuvat aidosti (Psalmit 32:5).

•   Älä murehdi menneitä. Raamatussa on paljon esimerkkejä miehistä ja naisista, jotka toimivat väärin mutta jotka tekivät myöhemmin suuria muutoksia elämässään. Yksi esimerkki on tarsolainen Saul, joka myöhemmin tunnettiin apostoli Paavalina. Ennen kuin hänestä tuli kristitty, hän oli fariseus ja hän vainosi julmasti Jeesuksen seuraajia (Apostolien teot 8:3; 9:1, 2, 11). Kun hän sai tietää, että hän vastusti todellisuudessa Jumalaa ja Messiasta, hän katui ja teki muutoksia elämässään. Paavali oli pahoillaan tekemistään virheistä, mutta hän ei antanut noille tunteille valtaa. Koska Paavali tiesi, että Jumala oli antanut hänelle anteeksi, hän saarnasi innokkaasti ja luotti siihen, että hän saisi ikuisen elämän palkinnon (Filippiläisille 3:13, 14).

 Jeremia 31:34: ”Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää muista heidän syntiään.”

 Merkitys: Kun Jumala antaa anteeksi, hän ei enää muistele virheitämme.