Siirry sisältöön

Mitä on anteeksiantamaton synti?

Mitä on anteeksiantamaton synti?

Raamattu vastaa

 Anteeksiantamattomalla synnillä tarkoitetaan vääriä tekoja yhdistyneenä sellaiseen asenteeseen, joka estää synnintekijää koskaan saamasta Jumalalta anteeksi. Miten tällainen asenne voisi kehittyä?

 Jumala antaa anteeksi niille, jotka katuvat syntejään, noudattavat elämässään hänen normejaan ja uskovat Jeesukseen Kristukseen (Apostolien teot 3:19, 20). Ihminen voi kuitenkin jatkaa synnin tekemistä niin itsepintaisesti, että hän ei koskaan muuta asennettaan tai toimintaansa. Raamatun mukaan tällaisella ihmisellä on ”paha – – sydän”, joka on ”paatunut synnin petollisesta voimasta” (Heprealaisille 3:12, 13). Aivan kuten polttouunissa kovettunutta savea ei voida muovata uudelleen, hänen sydämensä on kääntynyt pysyvästi Jumalaa vastaan (Jesaja 45:9). Jumalalla ei ole perusteita antaa hänelle anteeksi, joten hän on tehnyt anteeksiantamatonta syntiä (Heprealaisille 10:26, 27).

 Jeesuksen aikoina jotkut juutalaisten uskonnolliset johtajat syyllistyivät anteeksiantamattomaan syntiin. Vaikka he tiesivät, että Jeesus teki ihmeitä Jumalan pyhän hengen voimalla, he sanoivat ilkeämielisesti hänen saaneen voimansa Saatanalta (Markus 3:22, 28–30).

Esimerkkejä synneistä jotka voidaan antaa anteeksi

  •  Tietämättömyydestä johtuva pyhien asioiden rienaaminen. Apostoli Paavali oli ollut rienaaja, mutta hän sanoi myöhemmin: ”Minulle osoitettiin kuitenkin armoa, koska olin tietämätön ja toimin epäuskossa.” (1. Timoteukselle 1:13.)

  •  Aviorikos. Raamatussa mainitaan joitakuita, jotka olivat aikoinaan avionrikkojia mutta muuttivat menettelyään, ja Jumala antoi heille anteeksi (1. Korinttilaisille 6:9–11).

”Olenko syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin?”

 Jos ihminen vilpittömästi vihaa aiempaa syntistä menettelyään ja todella haluaa muuttua, hän ei ole syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin. Jumala voi antaa hänelle anteeksi, vaikka hän olisi sortunut toistuvasti samaan syntiin, kunhan hänen sydämensä ei ole pysyvästi paatunut Jumalaa vastaan (Jesaja 1:18).

 Jotkut ajattelevat tehneensä anteeksiantamatonta syntiä, koska jatkuvat syyllisyydentunteet ahdistavat heitä. Raamattu kuitenkin opettaa, että emme voi aina luottaa omiin tunteisiimme (Jeremia 17:9). Jumala ei ole valtuuttanut meitä tuomitsemaan ketään – ei edes itseämme (Roomalaisille 14:4, 12). Hän voi antaa meille anteeksi silloinkin, kun oma sydämemme syyttää meitä (1. Johanneksen kirje 3:19, 20).

Tekikö Juudas Iskariot anteeksiantamatonta syntiä?

 Kyllä teki. Ahneus sai hänet varastamaan rahaa, joka oli lahjoitettu pyhään käyttöön. Juudas jopa teeskenteli olevansa kiinnostunut köyhistä, vaikka hän todellisuudessa halusi kerätä enemmän rahaa, jonka voisi varastaa (Johannes 12:4–8). Kun väärintekeminen oli pysyvästi juurtunut Juudaksen sydämeen, hän kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta. Jeesus tiesi, että Juudas ei voisi koskaan katua aidosti sitä, mitä oli tehnyt, ja kutsui häntä ”tuhon pojaksi” (Johannes 17:12). Tämä merkitsi sitä, että kuollessaan Juudas kärsi ikuisen tuhon, eikä hänellä ollut ylösnousemustoivoa (Markus 14:21).

 Juudas ei ilmaissut aitoa katumusta syntinsä johdosta. Hän ei tunnustanut syntiään Jumalalle vaan uskonnollisille johtajille, joiden kanssa hän oli tehnyt salaliiton (Matteus 27:3–5; 2. Korinttilaisille 7:10).