1. Mitä huolestuttavia seikkoja Nehemia havaitsi palattuaan Jerusalemiin? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

JERUSALEMIN asukkaat ovat kuohuksissa. Pahamaineisen vierasmaalaisen sallitaan majailla eräässä temppelin huoneessa. Leeviläiset jättävät tehtävänsä hoitamatta. Vanhimmat eivät ota johtoa palvonnassa vaan käyvät kauppaa sapattina. Monet israelilaiset avioituvat ei-juutalaisten kanssa. Nämä ovat vain muutamia niistä huolestuttavista seikoista, jotka Nehemia havaitsee palatessaan Jerusalemiin joskus vuoden 443 eaa. jälkeen. (Neh. 13:6.)

2. Miten Israelista tuli pyhitetty kansakunta?

² Israelilaiset olivat kansana vihkiytyneet Jumalalle. Vuonna 1513 eaa. he mukautuivat halukkaasti Jehovan tahtoon ja sanoivat: ”Kaikki sanat, jotka Jehova on puhunut, me haluamme toteuttaa.” (2. Moos. 24:3.) Siksi Jumala pyhitti heidät eli asetti heidät erilleen valituksi kansakseen. Se oli suuri kunnia! 40 vuotta myöhemmin Mooses muistutti heitä: ”Sinä olet Jehovan, Jumalasi, pyhä kansa. Juuri sinut on Jehova, sinun Jumalasi, valinnut tulemaan kansakseen, erikoisomaisuudeksi, kaikista kansoista, jotka maan pinnalla ovat.” (5. Moos. 7:6.)

3. Millainen oli juutalaisten hengellinen tila siihen aikaan, kun Nehemia teki toisen matkansa Jerusalemiin?

³ Alkuinnostuksestaan huolimatta Israel ei valitettavasti halunnut pysyä pyhänä kansana. Vaikka aina löytyi Jumalaa palvelevia yksilöitä, juutalaisia yleensä kiinnosti pikemminkin hurskaan ulkokuoren säilyttäminen kuin Jumalan tahdon tekeminen. Nyt Nehemian saapuessa toisen kerran Jerusalemiin oli kulunut noin sata vuotta siitä, kun uskollinen jäännös oli palannut Babylonista ennallistamaan tosi palvontaa. Taas kerran kansan into hengellisiä asioita kohtaan oli hiipumassa.

4. Mitä sellaisia seikkoja tarkastelemme, jotka auttavat meitä pysymään pyhänä kansana?

⁴ Jehovan nykyisetkin todistajat ovat kansana Jumalan pyhittämiä. Sekä voidellut kristityt että ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat pyhiä, eli heidät on  asetettu erilleen pyhää palvelusta varten (Ilm. 7:9, 14, 15; 1. Kor. 6:11). Kukaan meistä ei halua menettää pyhää asemaansa Jumalan edessä, kuten israelilaiset lopulta menettivät. Mikä auttaa meitä pysymään pyhinä ja sellaisina, joita Jehova voi käyttää palveluksessaan? Tässä kirjoituksessa tarkastelemme neljää Nehemian 13. luvussa tähdennettyä seikkaa: meidän tulee 1) karttaa huonoa seuraa, 2) tukea teokraattisia järjestelyjä, 3) asettaa hengelliset asiat ensi sijalle ja 4) säilyttää kristillinen identiteettimme. Käsittelemme nyt kutakin näistä seikoista.

5, 6. a) Keitä olivat Eljasib ja Tobia? b) Mistä saattoi johtua se, että Eljasib veljeili Tobian kanssa?

⁵ Lue Nehemian 13:4–9. Meidän ei ole helppo pysyä pyhinä, koska ympärillämme on epäpuhtaita asioita, jotka vaikuttavat meihin. Ajatellaanpa Eljasibia ja Tobiaa. Eljasib palveli ylimmäisenä pappina. Tobia oli ammonilainen ja toimi todennäköisesti Persian hallinnon pikkuvirkamiehenä Juudeassa. Tobia ja hänen kumppaninsa olivat vastustaneet Nehemian pyrkimyksiä saada Jerusalemin muurit jälleenrakennetuksi (Neh. 2:10). Laki kielsi ammonilaisia tulemasta temppelialueelle (5. Moos. 23:3). Miksi siis ylimmäinen pappi meni antamaan Tobialle paikan temppelin ruokasalissa?

⁶ Tobiasta oli tullut hyvin läheinen Eljasibille. Tobia ja hänen poikansa Jehohanan olivat menneet naimisiin juutalaisnaisten kanssa, ja monet juutalaiset puhuivat Tobiasta hyvää (Neh. 6:17–19). Erään Tobian hyvän ystävän, Samarian käskynhaltijan Sanballatin, tytär oli naimisissa Eljasibin pojanpojan kanssa (Neh. 13:28). Nämä siteet saattavat selittää sen, miksi ylimmäinen pappi Eljasib antoi Tobian, Jumalan kansaa vastustavan ei-uskovan, vaikuttaa itseensä. Nehemia osoitti kuitenkin uskollisuutta Jehovaa kohtaan heittämällä kaikki Tobian huonekalut ruokasalin ulkopuolelle.

7. Miten kristityt, mukaan luettuina vanhimmat, välttävät saastuttamasta pyhitettyä asemaansa Jehovan edessä?

⁷ Koska olemme vihkiytyneet Jehovalle, meidän täytyy olla uskollisia ennen kaikkea hänelle. Emme voi pysyä pyhitettyinä hänen edessään ellemme pidä kiinni hänen vanhurskaista normeistaan. Meidän ei tule sivuuttaa Raamatun periaatteita perhesiteiden vuoksi. Kristittyjä vanhimpia ohjaa Jehovan ajattelu, eivät heidän omat mielipiteensä tai tunteensa (1. Tim. 5:21). Vanhimmat varovat tekemästä mitään, mikä voisi vaarantaa heidän suhteensa Jumalaan (1. Tim. 2:8).

8. Mitä kaikkien Jehovan vihkiytyneiden palvelijoiden tulisi muistaa seuran vaikutuksesta?

⁸ Meidän on hyvä muistaa, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Kor. 15:33). Jotkut sukulaisemme saattavat vaikuttaa meihin kielteisesti. Eljasib oli aikoinaan näyttänyt hyvää esimerkkiä tukemalla täydestä sydämestään Nehemiaa Jerusalemin muurien jälleenrakennustyössä (Neh. 3:1). Mutta myöhemmin ilmeisesti Tobian ja muiden epäterve vaikutus sai Eljasibin tekemään sellaista, mikä tahrasi hänet Jehovan edessä. Hyvä seura kannustaa meitä hyödylliseen, kristilliseen toimintaan, esimerkiksi lukemaan Raamattua, käymään seurakunnan kokouksissa ja osallistumaan kenttäpalvelukseen. Olemme erityisen kiitollisia sukulaisista, jotka rohkaisevat meitä toimimaan oikein.

9. Miksi toiminta temppelissä oli keskeytyksissä, ja keitä Nehemia syytti tästä?

⁹ Lue Nehemian 13:10–13. Niihin aikoihin kun Nehemia palasi Jerusalemiin, lahjoitusten tulo temppeliin oli ilmeisesti tyrehtynyt lähes kokonaan. Koska leeviläiset  jäivät ilman aineellista tukea, he jättivät tehtävänsä ja lähtivät työhön pelloilleen. Nehemia syytti tilanteesta valtuusmiehiä. Ilmeisesti he eivät huolehtineet velvollisuuksistaan. He joko eivät keränneet ihmisiltä kymmenyksiä tai eivät toimittaneet niitä temppeliin, kuten heidän olisi pitänyt tehdä. (Neh. 12:44.) Siksi Nehemia ryhtyi toimiin kymmenysten keräämiseksi. Hän nimitti luotettavia miehiä valvomaan temppelin varastoja ja lahjoitusten jakelua.

10, 11. Miten Jumalan palvelijat voivat tukea tosi palvontaa?

¹⁰ Voimmeko oppia tästä kertomuksesta jotakin? Meilläkin on ilo kunnioittaa Jehovaa kalleuksillamme (Sananl. 3:9). Kun tuemme lahjoituksillamme Jehovan työtä, annamme hänelle vain sen, mikä kuuluukin hänelle (1. Aik. 29:14–16). Vaikka meistä saattaa tuntua, että emme pysty antamaan kovin paljoa, voimme kaikki tehdä oman osamme, jos todella haluamme (2. Kor. 8:12).

¹¹ Eräällä suurella perheellä oli vuosien ajan tapana kutsua iäkäs erikoistienraivaajapariskunta luokseen aterialle kerran viikossa. Vaikka perheessä oli kahdeksan lasta, äiti sanoi usein: ”Mitäpä kaksi lisälautasta merkitsevät kymmenelle hengelle katetussa pöydässä.” Viikoittainen ateria ei ehkä tunnu paljolta, mutta nuo tienraivaajat olivat todella kiitollisia tästä vieraanvaraisuudesta. He osoittautuivat puolestaan siunaukseksi isäntäväelleen. Pariskunnan kannustavat sanat ja kokemukset auttoivat lapsia edistymään hengellisesti. Nämä kaikki aloittivat myöhemmin kokoaikaisen sananpalveluksen.

12. Missä asiassa seurakunnan nimitetyt miehet ovat hyvänä esimerkkinä?

¹² Voimme oppia myös erään toisen seikan. Nimitetyt miehet ovat nykyään Nehemian tavoin etunenässä tukemassa teokraattisia järjestelyjä. Toiset seurakunnan jäsenet hyötyvät heidän esimerkistään. Vanhimmat jäljittelevät tässä apostoli Paavalia. Hän tuki tosi palvontaa ja antoi hyödyllistä ohjausta. Hän esitti muun muassa käytännöllisiä ehdotuksia lahjoitusten antamisesta (1. Kor. 16:1–3; 2. Kor. 9:5–7).

13. Miten jotkut juutalaiset osoittivat epäkunnioitusta sapattia kohtaan?

¹³ Lue Nehemian 13:15–21. Jos annamme aineellisten asioiden vallata ajatuksemme, hengellisyytemme voi vähitellen heiketä. 2. Mooseksen kirjan 31:13:n mukaan viikoittaisen sapatin oli tarkoitus muistuttaa israelilaisia siitä, että he olivat  pyhitetty kansa. Sapattipäivä piti omistaa perheen yhteiseen palvontaan, rukoukseen ja Jumalan lain mietiskelemiseen. Joillekuille Nehemian aikalaisille sapatista oli kuitenkin tullut samanlainen kuin viikon kaikki muut päivät. Asioita hoidettiin tavalliseen tapaan. Palvonta työnnettiin taka-alalle. Havaitessaan tilanteen Nehemia hääti vierasmaalaiset kauppiaat pois viikon kuudentena päivänä ennen sapatin alkamista ja käski sulkea kaupungin portit auringon laskiessa.

14, 15. a) Mitä meille saattaisi tapahtua, jos olemme liian kiinnostuneita taloudellisen hyödyn saamisesta? b) Miten voimme päästä Jumalan lepoon?

¹⁴ Mitä opimme Nehemian esimerkistä? Ensinnäkin sen, että meidän ei tulisi olla liian kiinnostuneita taloudellisen hyödyn saamisesta. Varsinkin jos pidämme kovasti ansiotyöstämme, huomiomme saattaisi hajaantua ja sydämemme voisi jakautua. Jeesushan varoitti, että emme voi olla kahden isännän orjia. (Lue Matteuksen 6:24.) Nehemia oli kyllä varakas. Mutta miten hän käytti aikansa Jerusalemissa? (Neh. 5:14–18.) Hän ei pyrkinyt solmimaan liikesuhteita tyroslaisiin tai muihin kauppiaisiin vaan auttoi veljiään ja edisti Jehovan nimen pyhittämistä. Vastaavasti nykyään kristityt vanhimmat ja avustavat palvelijat uhraavat aikaansa ja voimiaan seurakunnan auttamiseen, ja tämä saa heidän uskonveljensä rakastamaan heitä. Niinpä Jumalan kansan keskuudessa vallitsee rakkaus, rauha ja turvallisuus (Hes. 34:25, 28).

¹⁵ Vaikka kristittyjä ei vaadita noudattamaan viikoittaista sapattia, Paavali sanoi: ”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo.” Hän lisäsi: ”Se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan niin kuin Jumala omistaan.” (Hepr. 4:9, 10.) Me voimme kristittyinä päästä Jumalan lepoon siten, että työskentelemme tottelevaisesti sopusoinnussa hänen edistyvän tarkoituksensa kanssa. Asetatteko perheen palvontaillan, kokouksissa käymisen ja kenttäpalveluksen ensimmäiselle sijalle elämässänne? Joudumme ehkä tiukastikin puolustamaan päätöstämme pitää teokraattiset asiat ensi sijalla, jos työnantajamme tai liikekumppanimme ei kunnioita kantaamme. Meidän täytyy ehkä ikään kuin sulkea kaupungin portit ja häätää tyroslaiset pois voidaksemme antaa pyhille asioille ensi sijan. Koska olemme pyhitettyjä, meidän on hyvä kysyä itseltämme: osoittaako elämäntapani, että minut on asetettu erilleen Jehovan palvelusta varten? (Matt. 6:33.)

16. Miten israelilaisten identiteetti pyhitettynä kansana joutui uhanalaiseksi Nehemian päivinä?

¹⁶ Lue Nehemian 13:23–27. Nehemian päivinä jotkut israelilaismiehet menivät naimisiin vierasmaalaisten naisten kanssa. Nehemian vieraillessa Jerusalemissa ensimmäistä kertaa kaikki vanhimmat olivat vahvistaneet kirjallisesti lupauksen, että miehet eivät avioituisi pakanoiden kanssa (Nehemia 9:38; 10:30). Vuosia myöhemmin, toisen käyntinsä aikana, Nehemia kuitenkin havaitsi, että juutalaismiehet eivät olleet ainoastaan ottaneet vierasmaalaisia vaimoja vaan olivat myös menettämäisillään identiteettinsä Jumalan pyhitetyn kansan jäseninä. Noiden vierasmaalaisten naisten kanssa saadut lapset eivät osanneet lukea eivätkä puhua hepreaa. Kun he tulisivat vanhemmiksi, pitäisivätkö he itseään israelilaisina? Vai samastuisivatko he pikemminkin asdodilaisiin, ammonilaisiin tai moabilaisiin? Jos he eivät osaisi hepreaa, pystyisivätkö he ymmärtämään Jumalan lakia? Miten he voisivat oppia tuntemaan Jehovan ja päättää palvella häntä niiden väärien jumalien asemesta, joita heidän äitinsä  palvoivat? Nehemia ryhtyi toimiin nopeasti ja päättäväisesti. (Neh. 13:28.)

17. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan saamaan henkilökohtaisen suhteen Jehovaan?

¹⁷ Meidän täytyy nykyään ryhtyä päättäväisiin toimiin auttaaksemme lapsiamme omaksumaan kristillisen identiteetin. Vanhemmat, kysykää itseltänne: Osaavatko lapseni puhua hyvin Raamatun totuuden ”puhdasta kieltä”? (Sef. 3:9.) Heijastuuko lasteni puheista Jumalan hengen vai maailman hengen vaikutus? Mikäli näet jotakin korjattavaa, älä heti lannistu. Uuden kielen oppiminen vie aikaa, varsinkin jos ympärillä on huomiota hajottavia tekijöitä. Lapsianne painostetaan kaiken aikaa tinkimään vakaumuksestaan. Käyttäkää siksi kärsivällisesti perheenne palvontatilaisuuksia ja muita mahdollisuuksia, joilla voitte auttaa lapsianne kehittämään läheisen suhteen Jehovaan (5. Moos. 6:6–9). Tähdentäkää niitä siunauksia, joita saamme, kun erotumme Saatanan maailmasta (Joh. 17:15–17). Yrittäkää tavoittaa heidän sydämensä.

18. Miksi kristityillä vanhemmilla on parhaat mahdollisuudet valmentaa lapsiaan niin, että nämä olisivat valmiita vihkiytymään Jehovalle?

¹⁸ Jokaisen lapsen täytyy viime kädessä itse päättää, haluaako hän palvella Jumalaa. Te vanhemmat voitte kuitenkin tehdä paljon. Näyttäkää hyvää esimerkkiä, asettakaa selvät rajat ja keskustelkaa lastenne kanssa ratkaisujen seurauksista. Juuri teillä on parhaat mahdollisuudet valmentaa lapsianne niin, että he olisivat aikanaan valmiita vihkiytymään Jehovalle. He tarvitsevat apuanne kristillisen identiteetin luomiseen ja säilyttämiseen. Luonnollisesti meidän kaikkien tulee huolehtia siitä, että meillä on jatkuvasti yllämme kuvaannolliset ”päällysvaippamme” eli että pidämme kiinni niistä ominaisuuksista ja normeista, joista meidät tunnistetaan Kristuksen seuraajiksi (Ilm. 3:4, 5; 16:15).

19, 20. Mitä meidän on tehtävä, jotta Jehova muistaisi meitä?

¹⁹ Nehemian aikaan elänyt profeetta Malakia kertoi, että ”muistokirjaa alettiin kirjoittaa – – niiden hyväksi, jotka pelkäävät Jehovaa, ja niiden, jotka ajattelevat hänen nimeään” (Mal. 3:16, 17). Jumala ei koskaan unohda niitä, jotka tuntevat kunnioittavaa pelkoa häntä kohtaan ja rakastavat hänen nimeään (Hepr. 6:10).

²⁰ Nehemia rukoili: ”Muista minua, oi Jumalani, minun hyväkseni.” (Neh. 13:31.) Meidän nimemme tulee Nehemian nimen tavoin olemaan Jumalan muistokirjassa, jos kartamme jatkuvasti huonoa seuraa, tuemme teokraattisia järjestelyjä, asetamme hengelliset asiat ensi sijalle ja varjelemme kristillistä identiteettiämme. Meidän tulee ”koetella jatkuvasti, olemmeko uskossa” (2. Kor. 13:5). Jos säilytämme pyhitetyn suhteemme Jehovaan, hän muistaa meitä ”meidän hyväksemme”.