Nehemia 5:1–19
5 Kansa – miehet ja heidän vaimonsa – alkoi kuitenkin valittaa suureen ääneen juutalaisista veljistään.+
2 Jotkut sanoivat: ”Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa pysyäksemme elossa.”
3 Toiset sanoivat: ”Me panttaamme peltojamme, viinitarhojamme ja talojamme saadaksemme viljaa elintarvikepulan aikana.”
4 Vielä jotkut sanoivat: ”Olemme lainanneet rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan kuninkaan veron maksamiseen.+
5 Olemme samaa lihaa ja verta kuin veljemmekin,* ja lapsemme ovat samanlaisia kuin heidän lapsensa, mutta meidän on annettava poikamme ja tyttäremme orjuuteen, ja jotkut tyttäremme ovat jo orjuudessa.+ Emme pysty tekemään tästä loppua, koska peltomme ja viinitarhamme kuuluvat toisille.”
6 Kuullessani heidän valituksensa ja nämä sanat suutuin kovasti.
7 Mietin näitä asioita sydämessäni ja otin ongelman esiin ylimysten ja valtuusmiesten kanssa. Sanoin heille: ”Teistä jokainen kiskoo korkoa omalta veljeltään.”+
Sitten järjestin heidän takiaan suuren kokouksen.
8 Sanoin heille: ”Olemme mahdollisuuksiemme mukaan ostaneet takaisin omia juutalaisia veljiämme, jotka oli myyty kansoille. Myyttekö te nyt omia veljiänne,+ ja meidänkö on ostettava heidät takaisin?” Silloin he hiljenivät eikä heillä ollut mitään sanottavaa.
9 Sitten sanoin: ”Te ette toimi oikein. Eikö teidän tulisi vaeltaa Jumalaamme peläten,*+ jotta kansat, meidän vihollisemme, eivät voisi pilkata meitä?
10 Lisäksi minä, veljeni ja palvelijani lainaamme heille rahaa ja viljaa. Lopetetaan tämä korkoa vastaan lainaaminen.+
11 Palauttakaa heille jo tänään heidän peltonsa,+ viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa sekä sadasosa,* jota vaaditte korkona rahasta, viljasta, uudesta viinistä ja öljystä.”
12 Tähän he sanoivat: ”Me palautamme ne emmekä vaadi heiltä mitään takaisin. Teemme täsmälleen niin kuin sanot.” Niin kutsuin papit ja vannotin miehiä pitämään tämän lupauksen.
13 Ravistin myös vaatteeni laskokset tyhjäksi* ja sanoin: ”Näin tosi Jumala ravistaa jokaisen miehen, joka ei pidä tätä lupausta, pois omasta kodistaan ja eroon kaikesta, minkä hyväksi hän on työskennellyt, ja näin hänet ravistetaan niin ettei hänelle jää mitään.” Tähän koko seurakunta sanoi: ”Aamen!”* Sitten he ylistivät Jehovaa ja täyttivät lupauksensa.
14 Lisäksi siitä päivästä lähtien, jona kuningas Artakserkses+ valtuutti minut Juudan maahan heidän käskynhaltijakseen+ – kuninkaan 20. vuodesta+ 32. vuoteen+ asti, 12 vuoteen – minä ja veljeni emme syöneet käskynhaltijalle kuuluvaa ruokaa.+
15 Sitä vastoin minua edeltäneet käskynhaltijat olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet heiltä joka päivä 40 sekeliä* hopeaa leipään ja viiniin. Heidän palvelijansakin olivat sortaneet kansaa. Minä en kuitenkaan tehnyt niin,+ koska pelkäsin* Jumalaa.+
16 Olin mukana myös muurin rakentamisessa, emmekä hankkineet ainuttakaan peltoa.+ Kaikki palvelijani koottiin sinne työhön.
17 Pöydässäni aterioi 150 juutalaista ja valtuusmiestä sekä niitä, joita tuli luoksemme muista kansoista.
18 Minulle* valmistettiin joka päivä yksi sonni, kuusi valiolammasta ja lintuja, ja joka kymmenes päivä meillä oli runsaasti kaikenlaisia viinejä. Tästä huolimatta en vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa ruokaa, koska kansalla oli jo palvelus taakkanaan.
19 Muista, oi Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”Lihamme on samanlaista kuin veljiemme liha”.
^ Tai ”syvästi kunnioittaen”.
^ Tai ”yksi prosentti”, ts. kuukausittainen korko.
^ Tai ”Olkoon niin”.
^ Kirjaim. ”poveni tyhjäksi”.
^ Tai ”kunnioitin syvästi”.
^ Tai ”Minun kustannuksellani”.