Nehemia 9:1–38

9  Tämän kuun 24. päivänä israelilaiset kokoontuivat yhteen. He paastosivat säkkikangas yllään ja tomua päällään.+  Ne jotka olivat israelilaista syntyperää, erottautuivat kaikista ulkomaalaisista+ ja astuivat esiin tunnustamaan syntinsä ja isiensä rikkomukset.+  Sen jälkeen he nousivat seisomaan ja lukivat ääneen Jumalansa Jehovan lain kirjaa+ neljäsosan päivästä,* ja toisen neljäsosan he tunnustivat syntejään ja kumarsivat Jumalaansa Jehovaa.  Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja,+ Bani ja Kenani seisoivat leeviläisten korokkeella+ ja huusivat kuuluvalla äänellä Jumalaansa Jehovaa.  Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: ”Nouskaa ja ylistäkää Jumalaanne Jehovaa halki ikuisuuden.*+ Ylistetty olkoon sinun kunniakas nimesi, jota ei voida kylliksi kiittää ja ylistää.  Sinä yksin olet Jehova.+ Sinä olet tehnyt taivaan, taivaiden taivaan ja koko sen armeijan, maan ja kaiken, mitä sen päällä on, sekä meret ja kaiken, mitä niissä on. Sinä varjelet ne kaikki elossa, ja taivaan armeija kumartaa sinua.  Sinä olet tosi Jumala Jehova. Sinä valitsit Abramin,+ toit hänet pois Kaldean Urista+ ja annoit hänelle nimen Abraham.+  Sinä havaitsit, että hän oli sinulle sydämestään uskollinen,+ ja siksi teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänelle ja hänen jälkeläisilleen*+ kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Sinä pidit lupauksesi, koska olet oikeamielinen.*  Sinä näit esi-isiemme ahdistuksen Egyptissä+ ja kuulit heidän huutonsa Punaisenmeren rannalla. 10  Sitten teit ihmetekoja ja ihmeitä, jotka oli suunnattu faraota, kaikkia hänen palvelijoitaan ja koko hänen maansa kansaa vastaan,+ koska tiesit heidän toimineen julkeasti+ kansaasi kohtaan. Sinä loit itsellesi nimen, joka on säilynyt tähän päivään asti.+ 11  Sinä halkaisit meren heidän edessään, niin että he kulkivat sen poikki kuivaa maata myöten,+ ja sinkosit heidän takaa-ajajansa syvyyksiin kuin kiven kuohuviin vesiin.+ 12  Päivällä johdatit heitä pilvipatsaan avulla ja yöllä tulipatsaan avulla, joka valaisi heille tien, jota kulkea.+ 13  Sinä laskeuduit Siinainvuorelle+ ja puhuit heille taivaasta+ ja annoit heille oikeudenmukaisia* tuomioita, luotettavia lakeja* sekä hyviä säännöksiä ja käskyjä.+ 14  Sinä opetit heitä noudattamaan pyhää sapattiasi+ ja annoit heille käskyt, säännökset ja lain palvelijasi Mooseksen välityksellä. 15  Sinä annoit heille leipää taivaasta, kun heillä oli nälkä,+ ja vettä kalliosta, kun heillä oli jano,+ ja käskit heidän mennä ottamaan haltuunsa maan, jonka olit vannonut* antavasi heille. 16  Mutta he, esi-isämme, toimivat julkeasti+ ja tulivat itsepäisiksi,*+ eivätkä he kuunnelleet käskyjäsi. 17  He kieltäytyivät kuuntelemasta+ eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekojasi, jotka olit tehnyt heidän keskuudessaan. Heistä tuli itsepäisiä,* ja he asettivat päämiehen palatakseen orjuuteen Egyptiin.+ Mutta sinä olet anteeksiantava* Jumala, myötätuntoinen,* armollinen, pitkämielinen* ja täynnä uskollista rakkautta,+ etkä sinä hylännyt heitä.+ 18  Kun he tekivät itselleen metallisen* vasikkapatsaan ja sanoivat: ’Tämä on sinun Jumalasi, joka johdatti sinut pois Egyptistä’,+ ja syyllistyivät hyvin epäkunnioittaviin tekoihin, 19  sinä olit silloinkin hyvin armollinen etkä hylännyt heitä erämaahan.+ Pilvipatsas ei poistunut heidän yläpuoleltaan päivällä johdattamasta heitä tiellä eikä tulipatsas yöllä valaisemasta heille tietä, jota heidän piti kulkea.+ 20  Sinä soit hyvää henkeäsi antaaksesi heille syvällistä ymmärrystä.+ Et pidättänyt heiltä mannaasi,+ ja kun heillä oli jano, annoit heille vettä.+ 21  Sinä annoit heille ruokaa erämaassa 40 vuotta.+ Heiltä ei puuttunut mitään. Heidän vaatteensa eivät kuluneet loppuun,+ eivätkä heidän jalkansa turvonneet. 22  Sinä annoit heille valtakuntia ja kansoja ja jaoit niitä pala palalta,+ niin että he ottivat haltuunsa Sihonin maan+ eli Hesbonin kuninkaan maan+ sekä Basanin kuninkaan Ogin maan.+ 23  Sinä annoit heille poikia yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä.+ Sitten veit heidät maahan, johon heidän piti mennä ja joka heidän piti ottaa haltuunsa heidän esi-isilleen antamasi lupauksen mukaisesti.+ 24  Niin heidän poikansa menivät ja ottivat maan haltuunsa,+ ja sinä alistit heidän edessään kanaanilaiset,+ maan asukkaat, ja annoit nämä heidän käsiinsä, niin kuninkaat kuin maan kansatkin, jotta he tekisivät näille mielensä mukaan. 25  He valloittivat linnoitettuja kaupunkeja+ ja hedelmällistä maata+ ja ottivat haltuunsa kaikenlaista hyvää täynnä olevia taloja, valmiiksi kaivettuja vesisäiliöitä, viinitarhoja, oliivilehtoja+ ja runsaasti hedelmäpuita. Niin he söivät, tulivat kylläisiksi ja lihoivat, ja he nauttivat suuresta hyvyydestäsi. 26  Mutta he tulivat tottelemattomiksi, kapinoivat sinua vastaan+ ja käänsivät selkänsä laillesi.* He tappoivat profeettasi, jotka varoittivat heitä saadakseen heidät palaamaan luoksesi, ja he syyllistyivät hyvin epäkunnioittaviin tekoihin.+ 27  Tämän vuoksi sinä annoit heidät heidän vastustajiensa käsiin,+ jotka ahdistivat+ heitä jatkuvasti. Mutta ahdingossaan he huusivat sinua, ja sinä kuulit heitä taivaasta. Koska olet hyvin armollinen, annoit heille pelastajia, jotka vapauttivat heidät heidän vastustajiensa käsistä.+ 28  Mutta heti kun he saivat helpotusta, he tekivät taas sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi,+ ja sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, ja nämä alistivat heidät valtaansa.*+ Silloin he palasivat ja huusivat sinua avukseen,+ ja sinä kuulit taivaasta ja vapautit heidät kerran toisensa jälkeen, koska olet hyvin armollinen.+ 29  Vaikka varoitit heitä saadaksesi heidät jälleen noudattamaan lakiasi, he toimivat julkeasti eivätkä kuunnelleet käskyjäsi.+ He tekivät syntiä säännöksiäsi vastaan, jotka merkitsevät elämää sille, joka noudattaa niitä.+ Itsepäisesti he käänsivät sinulle selkänsä ja niskoittelivat eivätkä kuunnelleet. 30  Sinä olit kärsivällinen heitä kohtaan+ vuosikausia ja sait henkesi välityksellä profeetat varoittamaan heitä jatkuvasti, mutta he eivät kuunnelleet. Lopulta annoit heidät naapurikansojen käsiin.+ 31  Suuressa armossasi et tehnyt loppua heistä+ etkä hylännyt heitä, sillä sinä olet myötätuntoinen* ja armollinen Jumala.+ 32  Oi Jumalamme, suuri, mahtava ja kunnioitusta herättävä Jumala, sinä, joka olet pitänyt liittosi ja osoittanut uskollista rakkautta,+ ethän suhtaudu kevyesti kaikkiin niihin kärsimyksiin, jotka ovat kohdanneet meitä – kuninkaitamme, ruhtinaitamme,+ pappejamme,+ profeettojamme,+ esi-isiämme ja koko kansaasi – Assyrian kuninkaiden+ päivistä aina tähän päivään saakka. 33  Olet ollut oikeamielinen* kaikessa siinä, mikä on kohdannut meitä. Sinä olet toiminut uskollisesti, mutta me olemme toimineet väärin.+ 34  Kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja esi-isämme eivät ole noudattaneet lakiasi eivätkä ole kiinnittäneet huomiota käskyihisi ja muistutuksiisi,* joiden avulla varoitit heitä. 35  Silloinkaan kun he olivat omassa valtakunnassaan ja nauttivat suuresta hyvyydestä, jota annoit heille, ja kun he olivat avarassa ja hedelmällisessä maassa, jonka lahjoitit heille, he eivät palvelleet sinua+ eivätkä hylänneet pahoja tapojaan. 36  Niinpä olemme nyt orjia,+ tosiaankin orjia siinä maassa, jonka annoit esi-isillemme, jotta he olisivat saaneet syödä kaikkea sitä hyvää, mitä se tuottaa. 37  Sen runsas sato menee kuninkaille, joiden alaisuuteen olet asettanut meidät syntiemme takia.+ He hallitsevat meitä ja karjaamme mielensä mukaan, ja olemme suuressa ahdingossa. 38  Kaiken tämän takia teemme sitovan sopimuksen+ kirjallisena, ja ruhtinaamme, leeviläisemme ja pappimme vahvistavat sen sinetillään.”+

Alaviitteet

Tai ”kolme tuntia”.
Tai ”ikuisuudesta ikuisuuteen”.
Kirjaim. ”siemenelleen”.
Tai ”vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskaita”.
Kirjaim. ”totuuden lakeja”.
Tai ”olit kättä kohottamalla vannonut”.
Kirjaim. ”jäykistivät niskansa”.
Kirjaim. ”He jäykistivät niskansa”.
Tai ”anteeksiantojen”.
Tai ”suosiollinen”.
Tai ”hidas vihastumaan”.
Tai ”valetun”.
Kirjaim. ”ja heittivät lakisi selkänsä taakse”.
Tai ”nujersivat heidät”.
Tai ”suosiollinen”.
Tai ”vanhurskas”.
Tai ”varoituksiisi”.

Tutkimisviitteet

Media