Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Ihmeet – totta vai tarua?

Ihmeet – totta vai tarua?

Ihmeet – totta vai tarua?

MIEHEN huomio kiinnittyi heti tarraan, joka oli liimattu ohi ajavan auton puskuriin. Siinä luki: ”Ihmeitä tapahtuu – kysy vaikka enkeleiltä.” Hän itse oli uskonnollinen ihminen, mutta hän ei ollut varma tarran merkityksestä. Tarkoittiko se, että kuljettaja uskoo ihmeisiin, vai oliko se pikemminkin hupaisa tapa sanoa, ettei hän usko sen enempää ihmeisiin kuin enkeleihinkään?

Saksalainen kirjoittaja Manfred Barthel totesi ihmeistä: ”’Ihme’ on sana, joka jakaa Raamatun lukijat kahteen leiriin.” Ne jotka uskovat ihmeisiin, ovat vakuuttuneita siitä, että niitä tapahtuu ja kenties useinkin. * Esimerkiksi Kreikassa uskovat ovat viime vuosina väittäneet, että ihmeitä tapahtuu noin kerran kuussa. Tämä sai erään ortodoksisen piispan esittämään varoituksen sanan: ”Uskova ajattelee usein, että Jumala, Maria ja pyhät ovat ihmisen muodossa. Uskovien ei tulisi mennä tässä liian pitkälle.”

Joissakin muissa maissa ihmeisiin uskotaan vähemmän. Erään tutkimuksen mukaan, jonka Allensbachin mielipidetutkimusinstituutti julkaisi Saksassa vuonna 2002, Saksan kansalaisista 71 prosenttia ei pidä ihmeitä totena vaan taruna. Ihmeisiin uskovan vajaan kolmanneksen joukkoon kuuluu kuitenkin kolme naista, jotka väittävät saaneensa sanoman Neitsyt Marialta. Muutaman kuukauden kuluttua siitä, kun Maria oli väittämän mukaan ilmestynyt heille kyyhkysen ja enkeleiden saattamana, saksalainen sanomalehti Westfalenpost kirjoitti: ”Tähän mennessä noin 50000 pyhiinvaeltajaa, uteliasta ja ihmeparannusta toivovaa on seurannut tiiviisti naisten näkemiä näkyjä.” Lisäksi 10000 ihmisen odotettiin virtaavan tuohon samaan kylään, jotta hekin kokisivat ilmestyksiä. Samanlaisia Neitsyt Marian ilmestyksiä kerrotaan tapahtuneen Lourdesissa Ranskassa vuonna 1858 ja Fátimassa Portugalissa vuonna 1917.

Ihmeet ei-kristillisissä uskonnoissa

Ihmeisiin uskotaan lähes kaikkien uskontojen piirissä. Eräässä uskonnon tietosanakirjassa (The Encyclopedia of Religion) selitetään, että buddhalaisuuden, islamin ja kristillisyyden perustajilla oli erilaiset käsitykset ihmeistä, mutta siinä todetaan: ”Näiden uskontojen myöhempi historia osoittaa kiistatta, että ihmeet ja kertomukset ihmeistä ovat kuuluneet erottamattomasti ihmisen uskonelämään.” Teoksessa kerrotaan, että ”itse Buddha teki joskus ihmeitä”. Myöhemmin, kun ”buddhalaisuus vietiin Kiinaan, buddhalaiset lähetyssaarnaajat turvautuivat usein yliluonnollisten kykyjen esittelemiseen”.

Mainittuaan useita tällaisia oletettuja ihmeitä tietosanakirja esittää seuraavan päätelmän: ”Jotkut eivät ehkä ole valmiita hyväksymään kaikkia näitä hurskaiden omaelämäkerran kirjoittajien kertomuksia ihmeistä, mutta ne laadittiin epäilemättä siinä hyvässä tarkoituksessa, että ne tuottaisivat kunniaa Buddhalle, joka pystyi antamaan innokkaille seuraajilleen tällaisia yliluonnollisia voimia.” Samassa teoksessa sanotaan islamista: ”Enemmistö islamilaisesta yhteisöstä ei koskaan ole lakannut odottamasta ihmeitä. Muhammedin kerrotaan perimätiedoissa (hadītheissa) tehneen monta kertaa ihmeitä julkisesti. – – Pyhimysten uskotaan kuolemansa jälkeenkin tekevän ihmeitä omalla haudallaan oikeauskoisten hyväksi, ja heidän apuaan anotaan hartaasti.”

Ihmeet kristillisyydessä

Niiden keskuudessa, jotka ovat omaksuneet kristillisyyden, on erilaisia mielipiteitä. Jotkut pitävät totena Raamatun kertomuksia Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan esikristillisten palvelijoiden tekemistä ihmeistä. Monet ovat kuitenkin samalla kannalla kuin protestanttinen uskonpuhdistaja Martti Luther. Hänestä kerrotaan: ”Sekä Luther että Calvin kirjoittivat, että ihmeiden aika oli ohi eikä niitä pitäisi odottaa tapahtuvan.” Katolinen kirkko piti kiinni uskostaan ihmeisiin ”yrittämättä puolustaa sitä älyllisesti”, mutta ”akateeminen protestanttinen yhteisö päätyi siihen käsitykseen, että kristillisyyden harjoittamisessa oli kyse pääasiassa moraalista ja etteivät Jumala ja henkimaailma juuri olleet yhteydessä ihmisiin tai vaikuttaneet käytännön elämään”. (The Encyclopedia of Religion.)

Toiset kristityiksi tunnustautuvat, myös jotkut papit, epäilevät Raamatussa mainittujen ihmeiden todellisuutta. Otetaanpa esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 3:1–5:ssä oleva kertomus palavasta pensaasta. Kirja Was wirklich in der Bibel steht (Mitä Raamatussa todella sanotaan) selittää, että monet saksalaiset teologit eivät usko, että tässä kertomuksessa kuvaillaan kirjaimellista ihmettä. Heidän tulkintansa mukaan siinä puhutaan ”Mooseksen polttavasta omastatunnosta, pistoksista hänen sydämessään”. Kirja jatkaa, että he pitävät palavaa pensasta ”jonkin sisäisen tapahtuman vertauskuvana ja – – [selittävät] liekkien olevan kukkia, jotka puhkeavat Yliluonnollisen loisteessa”.

Kenties tällainen selitys ei tyydytä sinua. Mitä meidän sitten pitäisi uskoa? Onko järkevää uskoa, että ihmeitä on joskus tapahtunut? Entä tapahtuuko ihmeitä nykyaikana? Kun emme voi kysyä enkeleiltä, niin keneltä voimme kysyä?

Raamatun kanta

Kukaan ei voi kieltää sitä, että Raamatun mukaan Jumala puuttui joskus menneisyydessä asioihin ja teki sellaista, mikä on mahdotonta ihmisille. Raamattu sanoo hänestä: ”Sinä ryhdyit tuomaan kansaasi Israelia pois Egyptin maasta tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurella pelottavuudella.” (Jeremia 32:21.) Kuvittele: tuon ajan mahtavin kansakunta joutui taipumaan kymmenen Jumalan aiheuttaman vitsauksen edessä, joista yksi oli sen esikoisten kuolema. Melkoisia ihmeitä! (2. Mooseksen kirja, luvut 7–14.)

Satoja vuosia myöhemmin evankeliumien kirjoittajat kuvailivat noin 35:tä Jeesuksen tekemää ihmettä. Heidän sanoistaan voidaan päätellä, että hän teki jopa useampia yliluonnollisia tekoja kuin mistä he kertovat. Ovatko nämä väitteet totta vai tarua? * (Matteus 9:35; Luukas 9:11.)

Jos Raamattu on sitä, mitä se väittää olevansa – Jumalan totuuden sana – niin silloin meillä on vankat syyt uskoa niihin ihmeisiin, joista siinä kerrotaan. Raamattu osoittaa selvästi, että menneisyydessä tapahtui ihmeitä, kuten ihmeparannuksia ja ylösnousemuksia, mutta se selittää aivan yhtä selvästi, että tällaisia ihmeitä ei tapahdu enää nykyään. (Ks. tekstiruutu ”Miksi tietynlaisia ihmeitä ei enää tapahdu?” s. 4.) Tarkoittaako tämä siis sitä, että nekin, jotka uskovat Raamattuun, pitävät uskoa nykypäivän ihmeisiin perusteettomana? Seuraava kirjoitus vastaa.

[Alaviitteet]

^ kpl 3 Sanaa ”ihmeet” käytetään tässä kirjoituksessa merkityksessä, jota Raamatun sanakirja Raamatun ymmärtämisen opas selittää seuraavasti: ”Aineellisen maailman ilmiöitä, jotka ylittävät kaikki tunnetut inhimilliset tai luonnonvoimat ja jotka luokitellaan sen tähden yliluonnollisiksi.”

^ kpl 14 Todisteita Raamatun uskottavuudesta esitetään Jehovan todistajien julkaisemassa kirjassa Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana?

[Tekstiruutu s. 4]

MIKSI TIETYNLAISIA IHMEITÄ EI ENÄÄ TAPAHDU?

Raamatussa kerrotaan monenlaisista ihmeistä (2. Mooseksen kirja 7:19–21; 1. Kuninkaiden kirja 17:1–7; 18:22–38; 2. Kuninkaiden kirja 5:1–14; Matteus 8:24–27; Luukas 17:11–19; Johannes 2:1–11; 9:1–7). Monet niistä osoittivat, että Jeesus oli Messias ja että hänellä oli Jumalan tuki. Jeesuksen varhaisilla seuraajilla oli ihmelahjoja, kuten kielilläpuhumisen lahja ja kyky havaita, oliko jokin sanoma lähtöisin Jumalalta (Apostolien teot 2:5–12; 1. Korinttilaisille 12:28–31). Tällaisista ihmelahjoista oli hyötyä vasta perustetulle kristilliselle seurakunnalle. Millä tavoin?

Raamatun kirjoitusten jäljennöksiä oli vähän. Kirjakääröjä tai kirjoja omistivat yleensäkin vain rikkaat, eikä pakanamaissa tunnettu Raamattua eikä sen Tekijää, Jehova Jumalaa. Kristillistä opetusta piti välittää suullisesti. Ihmelahjoista oli hyötyä, sillä ne osoittivat, että Jumala käytti välikappaleenaan kristillistä seurakuntaa.

Paavali kuitenkin selitti, että nämä lahjat lakkaisivat, kun niitä ei enää tarvittaisi. ”Mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan; mikäli on tietoa, se tulee poistumaan. Sillä meillä on osittainen tieto, ja me profetoimme osittaisesti, mutta kun saapuu se, mikä on täydellistä, niin poistuu se, mikä on osittaista.” (1. Korinttilaisille 13:8–10.)

Nykyään ihmisillä on käytettävissään Raamattuja sekä Raamatun hakemistoja ja tietosanakirjoja. Yli kuusi miljoonaa valmennettua kristittyä auttaa toisia saamaan Raamattuun perustuvaa tietoa Jumalasta. Siksi ihmeitä ei enää tarvita todistamaan, että Jeesus Kristus on Jehova Jumalan asettama Vapauttaja tai että Jumala tukee palvelijoitaan.