Saulin saarnaaminen nostattaa vihamielisyyttä

DAMASKOKSEN juutalaiset olivat ymmällään. Miten perinteisten uskonkäsitysten kiihkeästä puolustajasta oli voinut tulla luopio? Tämä Saul oli ahdistellut Jerusalemissa niitä, jotka huusivat avukseen Jeesuksen nimeä. Hän oli lähtenyt Damaskokseen vainoamaan siellä asuvia opetuslapsia. Mutta nyt hän itse saarnasi, että juuri tuo halveksittu rikollinen, joka oli pantu paaluun rienauksen vuoksi, oli Messias! Oliko Saul menettänyt järkensä? (Apostolien teot 9:1, 2, 20–22.)

Kenties asiaan oli jokin selitys. Toiset, jotka matkustivat Jerusalemista samassa karavaanissa kuin Saul, ovat hyvinkin voineet puhua siitä, mitä oli tapahtunut tiellä. Kun he olivat lähestyneet Damaskosta, niin yhtäkkiä kirkas valo oli leimahtanut heidän ympärillään, ja he kaikki olivat kaatuneet maahan. Oli kuulunut myös jokin ääni. Kukaan Saulia lukuun ottamatta ei ollut loukkaantunut. Hän oli maannut tiellä. Kun hän lopulta oli noussut ylös, toisten matkustajien oli pitänyt johdattaa hänet Damaskokseen, sillä hän ei ollut nähnyt mitään. (Apostolien teot 9:3–8; 26:13, 14.)

Vastustajasta tulee puolustaja

Mitä Saulille oli tapahtunut Damaskokseen johtavalla tiellä? Oliko pitkä matka tai keskipäivän auringon paahde käynyt kenties liiaksi hänen voimilleen? Nykyajan epäilijät, jotka yrittävät löytää asioille luonnollisia selityksiä, tarjoavat teorioita, joihin sisältyy mielenhäiriö, aistiharha, Saulia vaivaavien omantunnonpistosten aiheuttama ankara psyykkinen kriisi, hermoromahdus ja jopa mahdollinen taipumus epilepsiaan.

Tosiasia oli, että tuossa sokaisevassa valossa Saulille näyttäytyi Jeesus Kristus, ja Saul tuli vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus oli Messias. Jotkut taiteilijat ovat esittäneet tapahtuman niin, että Saul olisi pudonnut hevosen selästä. Vaikka se on mahdollista, Raamatussa yksinkertaisesti sanotaan, että hän ”kaatui maahan”. (Apostolien teot 22:6–11.) Miten Saul sitten kaatuikin, se ei kuitenkaan ollut mitään siihen kolaukseen verrattuna, jonka hänen ylpeytensä sai. Nyt hän joutui tunnustamaan, että se, mitä Jeesuksen seuraajat saarnasivat, piti paikkansa. Saulilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin liittyä heihin. Saul muuttui Jeesuksen sanoman aggressiivisesta vihollisesta yhdeksi sen vankimmista puolustajista. Saatuaan takaisin näkönsä ja käytyään kasteella ”Saul voimistui voimistumistaan ja häkellytti Damaskoksessa asuvia juutalaisia todistaessaan johdonmukaisesti, että tämä on Kristus” (Apostolien teot 9:22).

Salamurhahanke epäonnistuu

Mihin Saul, jota sanottiin myöhemmin Paavaliksi, meni kääntymyksensä jälkeen? Hän sanoi kirjeessään galatalaisille: ”Menin pois Arabiaan ja tulin taas takaisin Damaskokseen.” (Galatalaisille 1:17.) Puhuessaan matkasta ”Arabiaan” hän voi tarkoittaa mitä tahansa Arabian niemimaan osaa. Jotkut oppineet esittävät, että Paavali on voinut mennä Syyrian aavikolle tai jonnekin muualle Aretas IV:n nabatealaisvaltakunnassa.  Hyvin todennäköisesti Saul meni kasteensa jälkeen johonkin hiljaiseen paikkaan mietiskelemään samoin kuin Jeesus meni upotuskasteensa jälkeen erämaahan (Luukas 4:1).

Kun Saul palasi Damaskokseen, ”juutalaiset neuvottelivat yhdessä surmatakseen hänet” (Apostolien teot 9:23). Käskynhaltija, joka toimi kuningas Aretaan edustajana Damaskoksessa, vartioi kaupunkia saadakseen Saulin kiinni (2. Korinttilaisille 11:32). Mutta vihollisten juonitellessa Saulin kuolemaa Jeesuksen opetuslapset suunnittelivat hänen pelastamistaan.

Niiden joukossa, jotka auttoivat Saulia pakenemaan, olivat Ananias ja opetuslapset, joiden seuraan apostoli oli päässyt heti kääntymyksensä jälkeen (Apostolien teot 9:17–19). * Saul saattoi saada apua myös joiltakuilta, jotka olivat tulleet uskoviksi sen vuoksi, että hän saarnasi Damaskoksessa, sillä Apostolien tekojen 9:25 sanoo: ”Hänen opetuslapsensa ottivat hänet ja päästivät hänet yöllä alas muurin aukosta laskemalla hänet korissa.” Ilmauksella ”hänen opetuslapsensa” voidaan tarkoittaa niitä, joita Saul opetti. Joka tapauksessa hänen menestyksensä sananpalveluksessa todennäköisesti kiihdytti vihamielisyyttä, jota häntä kohtaan jo tunnettiin.

Mitä voimme oppia?

Jotkin Saulin kääntymykseen ja kasteeseen liittyvät tapahtumat osoittavat selvästi, ettei hän ollut liian huolissaan toisten arvostelusta. Ankara vastustus ei liioin saanut häntä lopettamaan. Tärkeimmällä sijalla Saul piti saamaansa saarnaamistehtävää (Apostolien teot 22:14, 15).

Oletko äskettäin tullut vakuuttuneeksi hyvän uutisen saarnaamisen tärkeydestä? Jos olet, niin tiedät, että kaikkien tosi kristittyjen täytyy olla Valtakunnan saarnaajia. Sinun ei pitäisi yllättyä, jos joku toisinaan reagoi palvelukseesi vihamielisesti (Matteus 24:9; Luukas 21:12; 1. Pietarin kirje 2:20). Saulin suhtautuminen vastustukseen on esimerkillistä. Kristityt, jotka kestävät koettelemuksia antamatta periksi, saavat osakseen Jumalan suosion. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te tulette olemaan kaikkien vihan kohteita minun nimeni vuoksi.” Hän kuitenkin vakuutti heille: ”Kestävyydellänne te hankitte omaksenne sielunne.” (Luukas 21:17–19.)

[Alaviite]

[Kuva s. 28]

Saul ”kaatui maahan”, kun Jeesus näyttäytyi hänelle

[Kuva s. 29]

Saul pelastui salamurhalta Damaskoksessa