Luukas 21:1–38
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
rahalippaisiin: Ks. Mr 12:41, tutkimisviite.
varattoman: Tai ”köyhän”. Kreikan sana penikhrós voi tarkoittaa ihmistä, jolta puuttuvat elämän välttämättömyydet tai jonka elämä on hyvin vaikeaa. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa.
kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa: Kirjaim. ”kaksi leptonia”. Kreikan sana leptón tarkoittaa jotain pientä ja ohutta. Lepton oli 1/128 denaaria, ja se oli pienin kupari- tai pronssikolikko, jota käytettiin Israelissa. (Ks. sanasto, ”Lepton”, ja liite B14.)
koko elatuksensa: Kuten Lu 21:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan, leski pudotti rahalippaaseen ”kaksi leptonia”, joiden arvo oli yhteensä 1/64 päiväpalkasta. Lepton oli pienin siihen aikaan Israelissa käytetty kolikko. Mt 10:29:n mukaan assarionin kolikolla (eli kahdeksalla leptonilla) pystyi ostamaan kaksi varpusta, jotka olivat halvimpia ruoaksi käytettäviä lintuja. Lesken rahat olisivat siis riittäneet vain puolikkaaseen varpuseen – hädin tuskin yhteen ateriaan.
ei jää kiveä kiven päälle: Ks. Mt 24:2, tutkimisviite.
Minä olen hän: Ks. Mr 13:6, tutkimisviite.
levottomuuksista: Tai ”mellakoista”, ”kapinoista”. Kreikan sana akatastasía merkitsee pohjimmiltaan ’kurittomuutta’, mutta se voi tarkoittaa myös vakiintuneen vallan vastustamista, kansannousua, poliittista kuohuntaa. 2Ko 6:5:ssä ”levottomuuksilla” kuvaillaan Paavalin kohtaamaa väkivaltaista vastustusta.
loppu: Tai ”lopullinen loppu”. (Ks. Mt 24:6, tutkimisviite.)
Kansa: Ks. Mt 24:7, tutkimisviite.
nousee: Ks. Mt 24:7, tutkimisviite.
epidemioita: Tai ”vaarallisia kulkutauteja”, ”ruttotauteja”. Kolme evankeliumin kirjoittajaa kuvailee Jeesuksen merkittävää ennustusta lopun ajasta, mutta heistä vain Luukas mainitsee ”epidemiat” moniosaisen ”merkin” yhtenä piirteenä (Mt 24:3, 7; Mr 13:4, 8; Lu 21:7). Nämä kolme kertomusta täydentävät toisiaan. Tämän kohdan lisäksi kreikan sana esiintyy Raamatussa vain Ap 24:5:ssä. Siellä sitä käytetään kuvaannollisesti ihmisestä, jota pidettiin ”maanvaivana”, ts. kiusankappaleena tai häirikkönä, ja jonka katsottiin olevan yhteiskunnalle vaarallinen kuin rutto.
pelottavia asioita: Ilmauksella ”pelottavia asioita” käännetty kreikan sana on johdettu verbistä fobéō ’pelätä’. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa ja viittaa ilmeisesti pelkoa herättäviin tapahtumiin.
sanat: Tai ”voimakkaan puheen”. Kirjaim. ”suun”. Kreikan sanaa stóma käytetään tässä puheen tai puhekyvyn synonyymina.
Päästänne ei – – katoa hiuskarvaakaan: Käyttämällä hyperbolaa Jeesus osoitti, että hänen seuraajiaan suojeltaisiin varmasti, vaikka ”kaikki tulisivat vihaamaan” heitä (Lu 21:17). Tekstiyhteyden perusteella Jeesus ei tarkoittanut, että opetuslapset suojeltaisiin kaikelta fyysiseltä vahingolta vaan ennen kaikkea hengelliseltä tai pysyvältä vahingolta (Lu 21:16). He eivät siksi odota, että heidät pelastettaisiin ihmeen avulla väkivallalta tai kuolemalta. He voivat kuitenkin luottaa siihen, että Jehova pystyy herättämään heidät kuolleista (Mt 10:39). Kreikassa on tässä jakeessa verbin yhteydessä kaksi kieltosanaa, millä ilmaistaan painokkaasti Jeesuksen lupauksen luotettavuutta. Jeesus esitti samankaltaisen ajatuksen kuvaillessaan opetuslapsille Jumalan huolenpitoa: ”Hän tietää jopa sen, montako hiusta päässänne on.” (Lu 12:7.) (Ks. Mt 10:30, tutkimisviite.)
Kestävyydellänne: Kreikan substantiivi hypomonḗ tarkoittaa Raamatussa rohkeaa, vakaata tai kärsivällistä ”kestävyyttä”, joka ei menetä toivoaan, kun eteen tulee esteitä, vainoja, koettelemuksia tai kiusauksia. Samaan sanueeseen kuuluva verbi hypoménō, joka on käännetty vastineella ”kestää”, merkitsee kirjaimellisesti ’jäädä alle’, ’pysyä alla’. Sitä käytetään usein merkityksessä ’jäädä sen sijaan että pakenisi’, ’pitää pintansa’, ’jatkaa sinnikkäästi’, ’pysyä lujana’. (Mt 10:22; Ro 12:12; Hpr 10:32; Ja 5:11.)
pelastatte elämänne: Tai ”hankitte omaksenne elämänne [tai ”sielunne”]”, ”voitatte omaksenne elämänne [tai ”sielunne”]”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. (Ks. sanasto, ”Sielu”.) Se tarkoittaa usein ihmisen nykyistä tai tulevaa elämää. Tässä tekstiyhteydessä se voidaan kääntää ”tulevan elämänne” tai ”todellisen elämänne”.
sen: Ts. Jerusalemin kaupungin. Tässä tekstiyhteydessä nimi Jerusalem on kreikassa feminiinisukuinen substantiivi, kun taas joissain muissa tekstiyhteyksissä se on neutri.
Juudeassa: Ts. Rooman Juudean-provinssissa.
vuorille: 200- ja 300-luvulla eläneen historioitsijan Eusebioksen mukaan Juudean ja Jerusalemin kristityt pakenivat Jordanin yli Dekapoliin vuoristoseudulle Pellan kaupunkiin. (Ks. liite B10.)
oikeuden jakamisen päiviä: Tai ”koston päiviä”, ts. Jumalan koston ja tuomion päiviä. Jeesus oli aiemmin Nasaretin synagogassa lainannut Jesajan ennustusta (Jes 61:1, 2) ja soveltanut sen itseensä, mutta hänen ei kerrota lainanneen silloin kohtaa, jossa mainitaan ”meidän Jumalamme koston päivä” (Lu 4:16–21). Nyt Jeesus kuitenkin puhui ”koston päivistä” ennustaessaan, että leiriytyneet armeijat ympäröisivät Jerusalemin. Jumalan kosto sisältyi siihen, mitä oli kirjoitettu Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin. Sama kreikan sana, joka on käännetty tässä ”oikeuden jakamiseksi” tai ”kostoksi”, esiintyy Septuagintassa 5Mo 32:35; Jer 46:10 (26:10, LXX); Ho 9:7:ssä. Näissä jakeissa vastaavat heprean ilmaukset on käännetty ”kostoksi” tai ”tilinteoksi”.
kansojen määräajat: Tai ”pakanoiden ajat”. Kreikan sana kairós (jonka monikkomuoto on tässä käännetty vastineella ”määräajat”) voi viitata johonkin tiettyyn ajankohtaan; tarkasti määriteltyyn, rajalliseen ajanjaksoon; aikaan, jolle ovat tunnusomaisia tietyt piirteet (Mt 13:30; 21:34; Mr 11:13). Sitä käytetään ”määräajasta”, jolloin Jeesuksen palvelus alkoi (Mr 1:15) ja jolloin hän kuoli (Mt 26:18). Sana kairós viittaa myös tuleviin aikoihin tai ajanjaksoihin, jotka liittyvät Jumalan järjestelyihin tai aikatauluun, varsinkin Kristuksen läsnäoloon ja valtakuntaan (Ap 1:7; 3:19; 1Te 5:1). Sen perusteella, miten sanaa kairós käytetään Raamatussa, ilmaus ”kansojen määräajat” ei ilmeisestikään viittaa mihinkään epämääräiseen, rajattomaan aikaan vaan tarkasti määriteltyyn ajanjaksoon, jolla on alku ja loppu. Vastineella ”kansat” tai ”pakanat” käännetty kreikan sana éthnos on tässä monikossa, ja raamatunkirjoittajat käyttivät sitä usein erityisesti ei-juutalaisista kansoista.
maata: ”Maata” vastaava kreikan sana (oikūménē) tarkoittaa asuttua maata, ihmiskunnan asuinpaikkaa (Lu 4:5; Ap 17:31; Ro 10:18; Il 12:9; 16:14).
näkevät: Ks. Mt 24:30, tutkimisviite.
Ihmisen Pojan: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.
pilvessä: Ks. Mt 24:30, tutkimisviite.
vertauksen: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.
Taivas ja maa katoavat: Ks. Mt 24:35, tutkimisviite.
minun sanani eivät missään tapauksessa katoa: Ks. Mt 24:35, tutkimisviite.
seisomaan: Seisominen viittaa joskus Raamatussa siihen, että jollain yksilöllä tai ryhmällä on erikoisasema tai hyväksytty asema jonkun sellaisen edessä, jolla on valtaa (Ps 5:5; Lu 1:19). Esimerkiksi Il 7:9, 15:ssä suuren joukon kerrotaan ”seisovan valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä”, mikä osoittaa, että Jumala ja Jeesus hyväksyvät heidät.
Media
Herodeksen rakentamassa temppelissä oli rabbiinisten lähteiden mukaan 13 rahalipasta, niin sanottua šofar-lipasta. Heprean sana šōfár merkitsee ’pässinsarvea’, joten ainakin osa lippaasta saattoi olla sarven tai torven muotoinen. Kun ihmiset kuulivat Jeesuksen arvostelevan ihmisiä, jotka kuvaannollisesti toitottivat torvea antaessaan lahjoja köyhille, heille tuli ehkä mieleen kilinä, joka kuului, kun kolikkoja pudotettiin torven muotoisiin rahalippaisiin (Mt 6:2). Lesken pudottamista kahdesta pienestä kolikosta ei luultavasti kuulunut juurikaan ääntä, mutta Jeesus osoitti, että sekä leski että hänen lahjoituksensa olivat arvokkaita Jehovalle.
Kuvan kivet ovat Länsimuurin eteläpään edustalla, ja niiden uskotaan olevan peräisin Temppelivuorella ensimmäisellä vuosisadalla olleista rakenteista. Maahan jätetyt kivet ovat synkkä muistutus Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta roomalaisten käsissä.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy Tituksen riemukaari, joka sijaitsee Roomassa Forum Romanumin kupeessa. Roomalainen kenraali Titus valloitti Jerusalemin ja Juudean vuonna 70. Kesäkuussa vuonna 71 hän ja hänen isänsä keisari Vespasianus juhlivat tätä voittoa Rooman imperiumin pääkaupungissa. Titus nousi keisariksi isänsä jälkeen vuonna 79. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuitenkin yllättäen kuoli, ja vähän sen jälkeen rakennettiin tämä riemukaari hänen kunniakseen ja hänen Jerusalemista saamansa voiton muistoksi. Kaariaukon sisäseinillä on Tituksen voittokulkuetta esittävä reliefi, joka oli alun perin maalattu kirkkain värein. Toisella sivulla (1) näkyy roomalaisia sotilaita, jotka kantavat Jerusalemin temppelistä otettuja pyhiä esineitä. Sotasaaliin joukosta erottuvat selvästi seitsenhaarainen lampunjalka ja uhrileipäpöytä, jolla ovat pyhät trumpetit. Toisella sivulla (2) voittoisa Titus seisoo neljän hevosen vetämissä vaunuissa. Nämä reliefit havainnollistavat vertauksia, joita apostoli Paavali käytti kahdessa kirjeessään (2Ko 2:14; Kol 2:15). Noiden kirjeiden vastaanottajat epäilemättä tiesivät hyvin, millaisia roomalaiset voittokulkueet olivat. Tällaisia julkisia juhlamenoja järjestettiin tuohon aikaan Rooman keisarin tai hänen perheensä hyväksynnällä. Tituksen riemukaari vahvistaa, että Jeesuksen ennustus Jerusalemin piirityksestä ja kaupungin asukkaiden vangitsemisesta täyttyi (Lu 21:24).
Jeesus ennusti, että Jerusalemin ja Juudean asukkaita ”kaatuu miekkaan” (Lu 21:24). Valokuvassa näkyvä 2 000 vuotta vanha miekka kuului todennäköisesti Rooman jalkaväen sotilaalle, joka palveli Jerusalemissa vuonna 66, kun siellä puhkesi kapina Roomaa vastaan. Miekka on noin 60 cm pitkä, ja nahkatupen jäännökset ovat jääneet siihen kiinni. Se löytyi joitain vuosia sitten (löydöstä raportoitiin vuonna 2011), kun arkeologit tekivät Jerusalemissa kaivauksia vesikanavassa, joka kulkee Daavidin kaupungin ja Länsimuurin lähellä sijaitsevan arkeologisen kaivausalueen välillä. Ilmeisesti kanavassa piileskeli Jerusalemin asukkaita tuona myrskyisänä aikana ennen kuin Jerusalem tuhottiin vuonna 70.
Jerusalemia ja sen temppeliä koskevassa merkittävässä ennustuksessaan Jeesus sanoi, että Juudean asukkaita ”viedään vankeina kaikkien kansojen sekaan” (Lu 21:21, 24). Kuvan kolikko puhuu selvää kieltään Jeesuksen sanojen täyttymyksestä. Ensimmäiset tällaiset kolikot Juudean valloituksen muistoksi lyötiin vuonna 71. Kolikon toisella puolella on kuva keisari Vespasianuksen pojasta Tituksesta, joka vei päätökseen Vespasianuksen aloittaman Juudean valloituksen. Toisella puolella näkyy palmu, jonka vasemmalla puolella seisoo vangittu juudealaismies kädet sidottuina selän taakse ja oikealla puolella istuu sureva juudealaisnainen. Kolikossa lukee ”IVDAEA CAPTA”, joka merkitsee ’Juudea valloitettu’.