Oli vuosi 32, ja pesah-juhla oli lähestymässä. Apostolit olivat olleet saarnaamassa ja palasivat Jeesuksen luokse matkasta väsyneinä. Jeesus lähti heidän kanssaan veneellä Betsaidaan, jotta he voisivat levätä siellä. Mutta perillä heitä oli vastassa tuhansia ihmisiä, jotka olivat seuranneet heitä sinne. Vaikka Jeesus olisi halunnut olla rauhassa apostoliensa kanssa, hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan. Hän paransi ne, jotka olivat sairaita, ja alkoi sitten kertoa Jumalan valtakunnasta. Kun päivä alkoi kallistua iltaan, apostolit tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Pitäisikö ihmisiä pyytää lähtemään, niin että he voisivat hankkia syötävää itselleen? Heillä on varmasti jo nälkä.”

Jeesus sanoi: ”Ei heidän tarvitse lähteä minnekään. Antakaa te heille jotain syötävää.” Apostolit kysyivät: ”Haluatko, että me menemme ostamaan heille leipää?” Yksi apostoleista, Filippus, sanoi: ”Leipää tarvittaisiin niin suuri määrä, että vaikka ostaisimme sitä 200 denaarilla, se ei silti riittäisi tälle ihmisjoukolle.”

Jeesus kysyi: ”Kuinka paljon ruokaa meillä on?” Andreas vastasi: ”Meillä on viisi leipää ja kaksi pientä kalaa. Ei se riitä mihinkään.” Jeesus sanoi: ”Tuokaa ne minulle.” Hän pyysi ihmisiä istumaan ruohikolle 50 ja 100 hengen ryhmiin. Hän otti leivät ja kalat, katsoi kohti taivasta ja piti rukouksen. Sitten hän antoi ruoan apostoleille, ja he alkoivat jakaa sitä ihmisille. Kaikki viisituhatta miestä ja myös kaikki naiset ja lapset saivat  vatsansa täyteen. Se oli melkoinen ihme! Ruokailun jälkeen apostolit keräsivät talteen kaiken, mikä oli jäänyt yli; mitään ei heitetty hukkaan. Tähteitä tuli 12 täyttä korillista.

Jeesuksen ihme teki ihmisiin niin suuren vaikutuksen, että he halusivat tehdä hänestä kuninkaan. Jeesus kuitenkin tiesi, että Jehova ei halunnut hänestä kuningasta vielä tässä vaiheessa. Niinpä hän lähetti ihmiset pois ja käski apostoliensa mennä veneellä Galileanjärven toiselle puolelle. Hän itse meni yksin vuorelle, jotta hän voisi rukoilla rauhassa Jehovaa. Olipa Jeesus miten kiireinen tahansa, hän piti aina huolen siitä, että hänellä oli aikaa rukoilla.