Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LUKU 67

Jerusalemin muurit

Jerusalemin muurit

Palataanpa joitakin vuosia ajassa taaksepäin. Persiassa Susan kaupungissa asui Nehemia-niminen israelilainen. Hän oli kuningas Artakserkseen palvelija. Eräänä päivänä Susan linnaan tuli Nehemian veli, ja hänellä oli kerrottavana huonoja uutisia Juudasta. Hän sanoi: ”Jerusalemissa ei ole turvallista asua. Muureja ja portteja, jotka babylonialaiset tuhosivat, ei ole vieläkään korjattu.” Uutinen järkytti Nehemiaa. Hän halusi mennä Jerusalemiin auttamaan kansaansa ja rukoili Jehovalta, että kuningas antaisi hänelle luvan lähteä.

Myöhemmin kuningas huomasi, että Nehemia näytti surulliselta, ja sanoi: ”En ole ennen nähnyt sinua noin alakuloisena. Mikä sinua painaa?” Nehemia vastasi hänelle: ”Olen surullinen, koska esi-isieni kaupunki Jerusalem on raunioina.” Kuningas kysyi: ”Voinko auttaa sinua jotenkin?” Nehemia piti heti mielessään hiljaisen rukouksen. Sitten hän sanoi kuninkaalle: ”Antaisitko minun lähteä Jerusalemiin korjaamaan sen muurit?” Kuningas suostui Nehemian pyyntöön. Hän jopa huolehti siitä, että Nehemia voisi tehdä pitkän matkansa turvallisesti. Lisäksi hän nimitti Nehemian Juudan käskynhaltijaksi ja lahjoitti hänelle puuta kaupungin porttien rakentamiseen.

Kun Nehemia saapui Jerusalemiin, hän tarkasti, millaisessa kunnossa kaupungin muurit olivat. Sitten hän kutsui koolle papit ja kansan johtajat ja sanoi heille: ”Tilanteemme on surkea. Meidän täytyy rakentaa muurit uudelleen.” Kaikki olivat samaa mieltä, ja työt aloitettiin.

Jotkut juutalaisten viholliset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”Kettukin saisi muurinne sortumaan.” Rakentajat eivät tästä välittäneet vaan jatkoivat työtään. Muurit tulivat päivä päivältä korkeammiksi ja paksummiksi.

Sitten viholliset päättivät, että he tekisivät yhdessä yllätyshyökkäyksen Jerusalemiin. Kun juutalaiset saivat kuulla suunnitelmasta, he pelästyivät. Nehemia sanoi kuitenkin heille: ”Älkää pelätkö. Jehova on meidän kanssamme.” Hän asetti vartijoita suojelemaan rakentajia ja teki näin tyhjiksi vihollisten aikeet.

Muurit ja portit tulivat valmiiksi vain 52 päivässä. Sen jälkeen pidettiin juhlat. Nehemia oli kutsunut Jerusalemiin kaikki leeviläiset, jotta he voisivat laulaa juhlassa. Hän jakoi laulajat kahteen ryhmään. Kumpikin ryhmä nousi portaita pitkin muurin päälle. Sitten ryhmät lähtivät kulkemaan vastakkaisiin suuntiin kaupungin ympäri. Samalla ne soittivat trumpetteja, symbaaleja ja harppuja ja lauloivat Jehovalle. Esra kulki toisen ja Nehemia toisen ryhmän mukana. Lopulta ryhmät kohtasivat temppelin kohdalla. Kaikki – miehet, naiset ja lapset – uhrasivat uhreja Jehovalle ja juhlivat. Heidän iloiset äänensä kantautuivat kauas.

”Jokainen ase, joka valmistetaan sinua vastaan, on tehoton.” (Jesaja 54:17)