Yhdestoista luku

Tee elämästäsi pysyvästi tarkoituksellisempaa

ASUMMEPA sitten missä hyvänsä, saamme kuulla tieteellisistä havainnoista. Biologit, merentutkijat ja monet muut lisäävät jatkuvasti ihmisen tietämystä maapallostamme ja sillä olevasta elämästä. Tähtitieteilijät ja fyysikot taas saavat yhtä mittaa lisää tietoa toisella suunnalla olevista tutkimuskohteista: aurinkokunnastamme, tähdistä ja jopa etäisistä galakseista. Mihin nämä havainnot viittaavat?

Monet selvästi ajattelevat ihmiset ovat yhtä mieltä kuningas Daavidin kanssa: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaajuus kertoo hänen kättensä työstä.” (Psalmit 19:1.) Jotkut tosin saattavat olla eri mieltä tai sanoa, etteivät he voi olla varmoja asiasta. Mutta harkittuasi tässä kirjassa esitettyjä todisteita, etkö olekin havainnut runsaasti perusteita uskoa, että Luoja on olemassa ja että hän on maailmankaikkeuden ja elämämme takana?

Apostoli Paavali sanoi: ”Ihmiset eivät voi sanoa, että heillä ei ole tietoa Jumalasta. Maailman alusta lähtien ihmiset ovat voineet nähdä, millainen Jumala on, siitä, mitä Hän on tehnyt. Tämä osoittaa Hänen voimansa, joka kestää ikuisesti. Se osoittaa, että Hän on Jumala.” (Roomalaisille 1:20, Holy Bible—New Life Version.) Sen aineiston perusteella, jota käsittelimme aiemmissa luvuissa luomakunnasta, meidän on helpompi nähdä, ”millainen Jumala on”, ymmärtää ”hänen näkymättömiä ominaisuuksiaan” (Uuden maailman käännös). Päämääränä ei kuitenkaan tulisi olla itsessään se, että luomakunnan havaitaan olevan osoitus Luojasta. Miksi ei?

 Monet tiedemiehet ovat omistautuneet maailmankaikkeuden tutkimiseen, mutta silti heistä tuntuu, että heidän elämänsä on tyhjää, vailla pysyvää tarkoitusta. Esimerkiksi fyysikko Steven Weinberg kirjoitti: ”Mitä paremmin maailmankaikkeutta ymmärrämme, sitä tarkoituksettomammalta se tuntuu.” Eräässä tiedelehdessä esitettiin tähtitieteilijä Alan Dresslerin näkemys: ”Kun tiedemiehet sanovat, että kosmologia paljastaa Jumalan ’mielen’ tai ’käsialan’, he lukevat jumalan ansioksi vain sellaista, mikä saattaa viime kädessä olla maailmankaikkeuden vähemmän tärkeä puoli: sen fyysisen rakenteen.” Dressler osoitti, että merkityksellisempää on se, mikä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Hän sanoi: ”Ihmiset ovat luopuneet siitä vanhasta uskomuksesta, että ihminen on maailmankaikkeuden aineellisessa keskipisteessä, mutta heidän on täytynyt  palata siihen käsitykseen, että me olemme tarkoituksen keskipisteessä.” (Science.)

Jokaisen meistä tulisi selvästikin olla erittäin kiinnostunut olemassaolomme merkityksestä. Pelkästään sen tunnustaminen, että Luoja eli Mestarisuunnittelija on olemassa ja että me olemme riippuvaisia hänestä, ei ehkä anna elämällemme tarkoitusta. Tämä pitää paikkansa varsinkin siksi, että elämä vaikuttaa lyhyeltä. Monista on alkanut tuntua samalta kuin kuningas Macbethista eräässä William Shakespearen näytelmässä:

”Elämä on vain varjo häilyväinen,

vain näyttelijä rukka, joka riehuin

lavalla keikkuu aikansa ja häipyy;

se kertomus on, hupsun tarinoima,

täys ääntä, vimmaa – tarkoitusta vailla.”

(Macbeth, V näytös, V kohtaus.)

Ihmiset voivat kautta maailman yhtyä näihin sanoihin. Mutta kun he itse kohtaavat vakavan kriisin, he saattavat silti huutaa Jumalalta apua. Elihu, kauan sitten elänyt viisas mies, sanoi: ”Sortotoimien paljouden tähden he huutavat jatkuvasti apua; he huutavat jatkuvasti apua – –. Eikä kuitenkaan kukaan ole sanonut: ’Missä on Jumala, Suuri Tekijäni – –?’ Hän opettaa meitä enemmän kuin maan eläimiä, ja hän tekee meidät taivaiden lentäviä luomuksiakin viisaammiksi.” (Job 35:9–11.)

Elihun sanat korostavat sitä, että ihmiset eivät ole tarkoituksen todellinen keskipiste. Tuo keskipiste on Suuri Luojamme, ja mikä tahansa olemassaolomme todellinen tarkoitus liittyy johdonmukaisesti häneen ja riippuu hänestä. Löytääksemme tuon tarkoituksen ja kokeaksemme sen tuottamaa syvää tyydytystä meidän on tutustuttava Luojaan ja saatettava elämämme sopusointuun hänen tahtonsa kanssa.

 Luojan puoleen kääntyminen

Mooses kääntyi Luojan puoleen. Hän myönsi realistisesti: ”Vuosiemme päivät ovat itsessään seitsemänkymmentä vuotta, ja jos niitä erikoisen voiman vuoksi on kahdeksankymmentä vuotta, niiden paino on kuitenkin vaivassa ja vahingollisessa.” Tämän tajuaminen ei tehnyt Mooseksesta synkkämielistä tai pessimististä. Se auttoi häntä ymmärtämään, että on tärkeää kääntyä Luojamme puoleen. Mooses rukoili: ”Osoita meille, miten laskea päivämme siten, että voimme tuottaa viisaan sydämen. Ravitse meidät aamulla rakkaudellisella huomaavaisuudellasi voidaksemme riemuita ja iloita kaikkina päivinämme. Ja osoittautukoon, että Jehovan, meidän Jumalamme, miellyttävyys on osanamme.” (Psalmit 90:10, 12, 14, 17.)

Ravittuna aamulla, iloiten kaikkina päivinämme, Jumalan miellyttävyys osanamme. Eivätkö tällaiset ilmaukset viittaa siihen, että ihminen on löytänyt elämän tarkoituksen – tarkoituksen jota ihmiset eivät yleensä löydä?

Voimme ottaa merkittävän askeleen tähän suuntaan ymmärtämällä asemamme Luojan edessä. Lisääntyvä tietämys maailmankaikkeudesta saattaa tietyssä mielessä auttaa meitä. Daavid kysyi: ”Kun näen taivaasi, sormiesi teot, kuun ja tähdet, jotka olet valmistanut,  niin mikä on kuolevainen ihminen, että sinä pidät hänet mielessäsi, ja ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?” (Psalmit 8:3, 4.)

Mutta meidän on tehtävä muutakin kuin tunnustettava, että Jehova loi auringon, kuun ja tähdet sekä täytti sen jälkeen maapallon elämällä kaikkine perusehtoineen (Nehemia 9:6; Psalmit 24:2; Jesaja 40:26; Jeremia 10:10, 12). Kuten olemme edellä oppineet, Jehovan ainutlaatuinen nimi osoittaa, että hän on tarkoituksen Jumala ja että vain hän voi toteuttaa täysin tarkoituksensa.

Jesaja kirjoitti: ”Hän, tosi Jumala, maan Muodostaja ja sen Tekijä, Hän, joka lujasti perusti sen, joka ei luonut sitä turhaan, joka muodosti sen asuttavaksi.” Sitten Jesaja lainasi Jehovan sanoja: ”Minä olen Jehova, eikä ole ketään muuta.” (Jesaja 45:18.) Ja Paavali sanoi myöhemmin toisille kristityille: ”Me olemme hänen työnsä tuote, ja meidät luotiin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä hyviä töitä varten.” Keskeistä näissä ”hyvissä töissä” on tehdä tunnetuksi ”Jumalan erittäin moninainen viisaus – – [Jumalan] ikuisen tarkoituksen mukaisesti”. (Efesolaisille 2:10; 3:8–11.) Me voimme ja meidän johdonmukaisesti ajatellen pitäisi luoda läheinen suhde Luojaan sekä ottaa selvää hänen tarkoituksestaan ja mukautua siihen (Psalmit 95:3–6).

Kun oivallamme, että on olemassa rakkaudellinen, meistä välittävä Luoja, tämän tiedon tulisi saada meidät toimimaan. Esimerkiksi pane merkille, miten tämä oivallus yhdistetään siihen, miten meidän tulisi kohdella toisia. ”Joka petollisesti riistää alhaista, on häväissyt hänen Tekijäänsä, mutta joka osoittaa suopeutta köyhälle, kirkastaa Häntä.” ”Eikö yksi Jumala ole luonut meidät? Minkä vuoksi me menettelemme petollisesti toisiamme kohtaan?” (Sananlaskut 14:31; Malakia  2:10.) Kun siis oivallamme, että on olemassa ihmisistä välittävä Luoja, tämän tiedon tulisi saada meidät välittämään enemmän muista hänen luomuksistaan.

Meitä ei ole jätetty toteuttamaan tätä omin neuvoin. Luoja voi auttaa meitä. Vaikka Jehova ei tällä hetkellä valmistakaan uusia maallisia luomuksia, voidaan sanoa, että hän tekee edelleen toisenlaisia luomistekoja. Hän auttaa aktiivisesti ja tuotteliaasti ihmisiä, jotka etsivät hänen ohjaustaan. Tehtyään syntiä Daavid pyysi: ”Luo minuun puhdas sydän, oi Jumala, ja pane minuun uusi, vakaa henki.” (Psalmit 51:10; 124:8.) Ja Raamattu kehottaa kristittyjä panemaan pois ”vanhan persoonallisuuden”, jonka heidän ympärillään oleva maailma on muovannut, ja pukemaan ylleen ”uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan” (Efesolaisille 4:22–24). Jehova voi tosiaan luoda ihmisiin uuden kuvaannollisen sydämen auttamalla heitä kehittämään sellaista persoonallisuutta, joka kuvastaa sitä, millainen hän on.

Nämä ovat kuitenkin vasta ensiaskelia. Meidän on mentävä pidemmälle. Paavali sanoi valistuneille ateenalaisille: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan – – sääti määräajat – – jotta – – [ihmiset] etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään.” (Apostolien teot 17:24–27.)

Tarkoitus juontuu tiedosta

Tarkastelumme perusteella pitäisi olla selvää, että Luoja on antanut runsaasti tietoa aineellisen luomakuntansa ja henkeytetyn Sanansa, Raamatun, välityksellä. Hän kannustaa meitä kasvamaan tiedossa ja ymmärryskyvyssä sekä ennustaa jopa ajan, jolloin ”maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9; 40:13, 14).

 Luoja ei halua, että kykymme oppia ja edistyä rajoittuisi vain 70 tai 80 vuoden elinikään. Tämän voi havaita yhdestä tunnetuimmista Jeesuksen esittämistä ajatuksista: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

”Ikuinen elämä.” Se ei ole haavekuva. Sen sijaan loputtoman pysyvyyden käsite on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Luoja tarjosi alkuperäisille vanhemmillemme, Aadamille ja Eevalle. Se on sopusoinnussa niiden tieteellisten tosiasioiden kanssa, jotka koskevat aivojemme rakennetta ja kapasiteettia. Ja se on sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen opetusten kanssa. Jeesuksen sanoman ydin oli se, että ihmiskunta saa ikuisen elämän. Viettäessään viimeistä iltaansa apostolien kanssa hän sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan  tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

Edellisessä luvussa osoitettiin, että Jeesuksen lupaus ikuisesta elämästä toteutuu miljoonien ihmisten osalta täällä maan päällä. Tämä odote voi selvästikin tehdä elämästä suunnattoman paljon tarkoituksellisempaa. Siihen liittyy se, että kehittää suhteen Luojaan. Se että ihmisellä on tällainen suhde tällä hetkellä, luo pohjan pysyvän elämän saamiselle. Kuvittele, millaisia näkymiä sellainen elämä avaa eteesi: oppimista, tutkimista ja kokemista – kaikki tämä ilman niitä rajoituksia, joita sairaudet ja kuolema nykyään asettavat. (Vrt. Jesaja 40:28.) Mitä voisit tai haluaisit tehdä sellaisella elämällä? Tiedät itse parhaiten, mistä asioista olet kiinnostunut, mitä lahjoja haluaisit kovasti kehittää ja mihin kysymyksiin haluaisit saada vastauksen. Se että voit toteuttaa itseäsi tällä tavalla, tulee antamaan elämällesi vielä suuremman tarkoituksen!

Paavalilla oli aiheelliset syyt odottaa aikaa, jolloin ”itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21). Ne jotka pääsevät tuohon vapauteen, tulevat nauttimaan elämän todellisesta tarkoituksesta ja heidän elämällään tulee olemaan pysyvä tarkoitus Jumalan kunniaksi (Ilmestys 4:11).

Jehovan todistajat ovat kautta maailman tutkineet tätä aihetta. He ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa Luoja ja että hän välittää heistä ja sinusta. He auttavat mielellään muita löytämään tämän lujalla pohjalla olevan elämän tarkoituksen. Kehotamme sinua perehtymään tähän asiaan heidän kanssaan. Kun teet niin, elämästäsi tulee pysyvästi tarkoituksellisempaa!

[Tekstiruutu s. 185]

Mitä Jumalalla tarkoitetaan?

”Toisinaan tiedemiehet ja jotkut muut tarkoittavat sanalla ’Jumala’ jotakin sellaista, mikä on niin käsitteellistä ja osaaottamatonta, ettei Häntä juuri erota luonnonlaeista”, sanoi Steven Weinberg, joka sai Nobelin palkinnon aikaansaannoksistaan perusvoimien tutkimisessa. Hän lisäsi:

”Jotta sanasta ’Jumala’ olisi jotain hyötyä, sen tulisi minusta ymmärtää tarkoittavan kiinnostunutta Jumalaa, luojaa ja lainantajaa, joka ei ole ainoastaan saanut aikaan luonnonlakeja ja maailmankaikkeutta vaan myös hyvää ja pahaa koskevat normit, persoonaa, joka on kiinnostunut meidän toimistamme, lyhyesti sanottuna jotakin sellaista, mikä soveltuu meidän palvottavaksemme. – – Tämä on se Jumala, jolla on ollut merkitystä miehille ja naisille kautta historian.” (Dreams of a Final Theory.)

[Kuva s. 187]

Mooses ymmärsi, että elämmepä kuinka kauan tahansa, elämämme todellinen tarkoitus liittyy Luojaan

[Kuva s. 190]

Pysyvän tarkoituksen löytäminen elämälle avaa valtavia mahdollisuuksia