Viides luku

Mitä työ kertoo tekijästään?

KUTEN aiemmissa luvuissa todettiin, nykyajan tieteelliset tutkimukset tarjoavat runsaasti vakuuttavia todisteita siitä, että niin maailmankaikkeudella kuin maapallon elämälläkin on alku. Mikä pani ne alulle?

Tutkittuaan tarjolla olevaa todistusaineistoa monet ovat tulleet siihen tulokseen, että täytyy olla Alkusyy. He saattavat kuitenkin kavahtaa persoonallisuuden yhdistämistä tähän Syyhyn eli Aiheuttajaan. Tällainen haluttomuus puhua Luojasta kuvastaa joidenkin tiedemiesten asenteita.

Esimerkiksi Albert Einstein oli vakuuttunut siitä, että maailmankaikkeudella on alku, ja ilmaisi halunsa ”tietää, kuinka Jumala loi maailman”. Silti Einstein ei myöntänyt uskovansa persoonalliseen Jumalaan. Hän puhui kosmisesta ”uskonnollisesta tunteesta, johon ei liity opinkappaleita eikä ihmisen kaltaiseksi kuviteltua Jumalaa”. Samoin Nobelin palkinnon saanut kemisti Kenichi Fukui ilmaisi uskovansa suureen maailmankaikkeudessa olevaan perusrakenteeseen. Hän sanoi, että ”tästä suuresta yhdyssiteestä ja perusrakenteesta voidaan käyttää sanoja ’Yksinvaltias’ tai ’Jumala’”. Hän kuitenkin kutsui sitä ”luonnon ominaispiirteeksi”.

Tiedätkö, että tällainen usko persoonattomaan syyhyn vastaa pitkälti idän uskonnollista ajattelua? Monet itämaalaiset uskovat, että luonto tuli olemassaoloon itsestään. Tämä näkemys ilmenee jopa kiinalaisista luontoa tarkoittavista kirjoitusmerkeistä, jotka merkitsevät kirjaimellisesti ’tulee itsestään’ tai ’itsestään olemassaoleva’.  Einstein uskoi, että hänen kosminen uskonnollinen tunteensa ilmaistiin hyvin buddhalaisuudessa. Buddhan mielestä ei ollut tärkeää, oliko Luojalla osuutta maailmankaikkeuden ja ihmisten olemassaoloon saattamisessa. Myöskään šinto ei selitä, miten luonto syntyi, ja šintolaiset uskovat, että jumalat ovat kuolleiden henkiä, jotka voivat sulautua luontoon.

On kiinnostavaa, että tällainen ajattelu ei ole kaukana muinaisessa Kreikassa vallinneista käsityksistä. Kertoman mukaan filosofi Epikuros (341–270 eaa.) uskoi, että jumalat ovat liian etäisiä tuottaakseen sen enempää haittaa kuin hyötyäkään. Hän ajatteli, että luonto oli saanut aikaan ihmisen luultavasti alkusynnyn tai kelvollisimpia säilyttävän luonnonvalinnan avulla. Voit tämän perusteella ymmärtää, etteivät samantapaiset nykypäivän käsitykset ole suinkaan uusia.

Epikurolaisten rinnalla Kreikassa eli stoalaisia, jotka korottivat luonnon Jumalan asemaan. He olettivat, että kun ihmiset kuolevat, heistä lähtevä persoonaton energia sulautuu energian mereen, josta Jumala koostuu. He ajattelivat, että luonnonlakeihin mukautuminen oli korkein hyve. Oletko kuullut nykyään samantapaisista näkemyksistä?

Kiista persoonallisesta Jumalasta

Meidän ei kuitenkaan pitäisi heittää mielestämme kaikkia muinaisesta Kreikasta peräisin olevia tietoja vanhanaikaisena historiana. Edellä mainittujen uskomusten vallitessa muuan huomattava ensimmäisen vuosisadan opettaja piti puheen, joka on historian merkittävimpiä. Lääkäri ja historioitsija Luukas merkitsi muistiin tämän puheen, ja me löydämme sen Apostolien tekojen 17. luvusta. Se voi auttaa meitä ratkaisemaan, mitä mieltä olemme Alkusyystä, ja näkemään, miten me liitymme kuvaan. Mutta miten 1900 vuotta sitten  pidetty puhe voi vaikuttaa niiden vilpittömien ihmisten elämään, jotka etsivät nykyään elämän tarkoitusta?

Tämä kuuluisa opettaja, Paavali, oli kutsuttu korkeimman oikeuden eteen Ateenassa. Siellä hän kohtasi epikurolaisia ja stoalaisia, jotka eivät uskoneet persoonalliseen Jumalaan. Avaussanoissaan Paavali mainitsi nähneensä heidän kaupungissaan alttarin, joka oli omistettu ”Tuntemattomalle Jumalalle” (kreikaksi A·gnōʹstōi The·ōiʹ). On kiinnostavaa, että joidenkuiden mielestä biologi Thomas H. Huxleyllä (1825–95) oli mielessään tämä ilmaus, kun hän keksi sanan ”agnostikko”. Huxley käytti tätä sanaa niistä, joiden mielestä ”olevaisen pohjimmaisesta syystä (Jumalasta) ja varsinaisesta olemuksesta ei ole tietoa tai ei voi saada tietoa”. Eikö sitten Luojasta tosiaankaan voi saada tietoa, kuten monet ajattelevat?

Tämä on suoraan sanoen väärä sovellus Paavalin sanoista; hänen sanojensa ydin on jäänyt oivaltamatta. Paavali ei sanonut, ettei Luojasta voi saada tietoa, vaan pelkästään, että nuo ateenalaiset eivät tunteneet Häntä. Paavalilla ei ollut käytettävissään yhtä paljon tieteellisiä todisteita Luojan olemassaolosta kuin meillä on nykyään. Silti Paavali oli varma siitä, että on  olemassa persoonallinen, älykäs Suunnittelija, jonka ominaisuuksien tulisi vetää meitä Hänen puoleensa. Pane merkille, miten Paavali jatkoi puhettaan:

”Mille te siis tuntemattanne osoitatte jumalista antaumusta, sitä minä teille julistan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan, hän joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, eikä häntä palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin, koska hän itse antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. Ja hän teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat asumaan koko maan pinnalla.” (Apostolien teot 17:23–26.) Kiinnostavaa todistelua, eikö olekin?

 Paavali ei tosiaankaan antanut ymmärtää, ettei Jumalasta voi saada tietoa, vaan korosti sitä, että ne, jotka olivat tehneet tämän ateenalaisen alttarin, samoin kuin monet hänen kuulijoistaan eivät vielä tunteneet Häntä. Sitten Paavali kehotti heitä – ja kaikkia niitä, jotka ovat sen jälkeen lukeneet hänen puheensa – hankkimaan tietoa Luojasta, sillä ”hän ei ole kaukana meistä kenestäkään” (Apostolien teot 17:27). Kuten voit havaita, Paavali toi tahdikkaasti esiin sen, että me voimme havaita todisteita kaiken Luojasta tarkkailemalla hänen luomistekojaan. Näin tekemällä me voimme myös oppia tuntemaan hänen ominaisuuksiaan.

Olemme tarkastelleet monenlaisia Luojaan viittaavia todisteita. Yksi todiste on suunnaton, älykkäästi järjestetty kaikkeus, jolla selvästikin on alku. Toinen on maapallolla oleva elämä, esimerkiksi suunnittelusta kertovat elimistömme solut. Ja kolmas on meidän aivomme, joihin liittyvät tietoisuus omasta itsestä ja kiinnostus tulevaisuudesta. Mutta tarkastellaanpa aluksi kahta muuta Luojan kätten töistä kertovaa esimerkkiä, jotka vaikuttavat meihin päivittäin. Kysy samalla itseltäsi: ”Mitä tämä kertoo sen Suunnittelijan ja Antajan persoonallisuudesta?”

Hänen kättensä töistä oppiminen

Luojasta voidaan oppia paljon tarkastelemalla pelkästään hänen luomistöitään. Paavali mainitsi eräässä toisessa tilanteessa tästä esimerkin, kun hän sanoi eräälle ihmisjoukolle Vähässä-Aasiassa: ”Menneiden sukupolvien aikana hän [Luoja] salli kaikkien kansakuntien kulkea omia teitään, vaikkakaan hän ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apostolien teot 14:16, 17.) Kuten huomaat,  Paavali käyttää esimerkkinä sitä, että järjestäessään ruokaa ihmiskunnalle Luoja on paljastanut persoonallisuuttaan.

Joissakin maissa ihmiset saattavat pitää itsestään selvänä asiana sitä, että ruokaa on tarjolla. Toisaalla monet yrittävät epätoivoisesti saada riittävästi syötävää. Olipa asia niin tai näin, pelkkä mahdollisuuskin saada elämää ylläpitävää ravintoa on Luojamme viisauden ja hyvyyden ansiota.

Ihmisten ja eläinten ravinto on seurausta monimutkaisista kiertokuluista, esimerkiksi veden, hiilen, fosforin ja typen kiertokulusta. On yleisesti tiedossa, että kasvit käyttävät elintärkeässä fotosynteesissä raaka-aineina hiilidioksidia ja vettä sekä energialähteenä auringonvaloa tuottaakseen sokereita. Ohimennen sanottuna kasvit vapauttavat fotosynteesin aikana happea. Voitaisiinko sitä sanoa ”jätteeksi”? Meidän kannaltamme tämä sivutuote ei varmasti ole jätettä. On ehdottoman  välttämätöntä, että me hengitämme happea ja käytämme sitä ravinnon palamisreaktioihin elimistömme aineenvaihdunnassa. Tästä syntyy hiilidioksidia, joka poistuu elimistöstämme uloshengityksen mukana. Kasvit taas käyttävät hiilidioksidin uudelleen raaka-aineena fotosynteesissä. Olemme saattaneet tutkia tätä tapahtumasarjaa luonnontieteiden alkeita käsittelevällä oppitunnilla, mutta se ei vähennä tämän tapahtumasarjan tärkeyttä ja ihmeellisyyttä. Ja tämä on vasta alkua.

Meidän elimistömme ja eläinten elimistön soluissa fosforilla on elintärkeä osa energian välittämisessä. Mistä me saamme fosforia? Jälleen kerran: kasveista. Ne imevät epäorgaanisia fosfaatteja maaperästä ja muuttavat ne orgaanisiksi fosfaateiksi. Me syömme kasveja, joissa fosfori on tällaisissa orgaanisissa yhdisteissä, ja käytämme sitä elintärkeisiin toimintoihin. Sitten fosfori palaa maaperään elimistön ”jätteenä”, jonka kasvit voivat jälleen imeä itseensä.

 Me tarvitsemme myös typpeä, joka on elimistömme jokaisen valkuaisaineen ja DNA-molekyylin rakenneosa. Miten saamme tätä alkuainetta, joka on näin välttämätön elämän kannalta? Vaikka meitä ympäröivästä ilmasta on noin 78 prosenttia typpeä, eivät kasvit eivätkä eläimet voi ottaa sitä suoraan ilmasta. Ilman typpi täytyy siksi muuttaa muuhun muotoon ennen kuin kasvit voivat ottaa sitä ja ihmiset ja eläimet voivat sen jälkeen käyttää sitä hyväkseen. Miten tämä muuttaminen eli sitominen tapahtuu? Monilla tavoilla. Se voi tapahtua esimerkiksi salaman vaikutuksesta. * Myös palkokasvien – kuten herneiden, soijapapujen ja mailasten – juurinystyröissä elävät bakteerit sitovat typpeä. Nämä bakteerit muuttavat ilmassa olevan typen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Niinpä kun syöt vihreitä vihanneksia, saat typpeä, jota elimistösi tarvitsee valmistaakseen valkuaisaineita. Hämmästyttävää kyllä palkokasveja esiintyy trooppisissa sademetsissä, aavikoilla ja jopa tundra-alueilla. Ja jos tuli tuhoaa jonkin alueen, palkokasvit ovat yleensä ensimmäiset kasvit, jotka vakiintuvat uudelleen tällaiselle alueelle.

Miten hämmästyttäviä kierrätysjärjestelmiä nämä ovatkaan! Kukin niistä panee hyvään käyttöön toisissa kiertokuluissa syntyneitä jätteitä. Tarpeellinen energia  tulee pääasiassa auringosta: puhtaasta, ehtymättömästä ja vakaasta lähteestä. Miten päinvastaisia ovatkaan ihmisen yritykset käyttää uudelleen luonnonvaroja! Ehkeivät edes niin sanotut ympäristöä säästävät ihmistekoiset tuotteet saa aikaan puhtaampaa planeettaa ihmisen kierrätysjärjestelmien monimutkaisuuden vuoksi. U.S.News & World Report -lehden mukaan tuotteet pitäisikin suunnitella siten, että niiden arvokkaat aineosat saataisiin kierrätyksen avulla helposti talteen. Emmekö voikin havaita, että luonnon kiertokuluissa tapahtuu juuri näin? Mitä tämä siis kertoo Luojan kaukonäköisyydestä ja viisaudesta?

Puolueeton ja oikeudenmukainen

Voidaksemme havaita lisää Luojan ominaisuuksia tarkastellaanpa vielä yhtä järjestelmää: elimistömme immuunijärjestelmää. Bakteereilla on siinäkin oma osansa.

Eräässä tietosanakirjassa huomautetaan: ”Vaikka ihmisen kiinnostus bakteereja kohtaan keskittyy yleensä niiden haittavaikutuksiin, useimmat bakteerit eivät ole ihmisille vahingollisia, ja monet niistä ovat todellisuudessa hyödyllisiä.” (The New Encyclopædia Britannica.) Niillä on tosiaankin elintärkeä merkitys. Bakteereilla on tärkeä osa juuri mainitussa typen kiertokulussa samoin kuin hiilidioksidin ja muiden alkuaineiden kiertokuluissa. Tarvitsemme bakteereja myös ruoansulatuskanavassa. Meillä on niitä yksistään paksusuolessa nelisensataa lajia, ja ne auttavat K-vitamiinin valmistuksessa ja ulosteen käsittelyssä. Lisäksi bakteerit hyödyttävät meitä siten, että ne auttavat lehmiä muuttamaan ruohon maidoksi. Jotkin bakteerit ovat välttämättömiä käymisessä, kun valmistetaan juustoa, jogurttia, pikkelssiä ja hapankaalia. Entä jos bakteereja pääsee sellaisiin elimistömme paikkoihin, joihin ne eivät kuulu?

 Silloin jopa kaksi biljoonaa valkosolua käy taisteluun meille vahingollisia bakteereja vastaan. Tiedetoimittaja Daniel E. Koshland nuorempi selittää: ”Immuunijärjestelmän tehtävänä on tunnistaa vieraat tunkeutujat. Kyetäkseen tähän se muodostaa satakunta miljardia erilaista immunologista reseptoria, joten olipa vieras tunkeutuja minkä muotoinen tahansa, niin aina jokin siihen sopiva reseptori pystyy tunnistamaan ja eliminoimaan sen.” (Science.)

Eräs solutyyppi, jonka avulla elimistömme taistelee tunkeutujia vastaan, on makrofagi. Sen nimi tarkoittaa ’suurta syöjää’, ja tämä on sopiva nimi, sillä se ahmii veressä olevia vieraita aineita. Esimerkiksi syötyään elimistöön tunkeutuneen viruksen makrofagi hajottaa sen pieniksi palasiksi. Sitten se panee näytteille osan eräästä viruksen valkuaisaineesta. Tämä merkkivalkuaisaineen palanen toimii punaisena lippuna varoittamassa immuunijärjestelmäämme siitä, että vieraita eliöitä viilettää vapaana sisällämme. Jos vielä eräs immuunijärjestelmän solu, auttaja-T-solu, tunnistaa viruksen valkuaisaineen, se vaihtaa kemiallisia signaaleja makrofagin kanssa. Nämä aineet ovat itsessään erikoisia valkuaisaineita, jotka suorittavat uskomattoman määrän tehtäviä säädellessään ja kiihdyttäessään immuunijärjestelmän reaktiota hyökkäystä vastaan. Tämä tapahtumasarja johtaa tarmokkaaseen taisteluun näitä tietyntyyppisiä viruksia vastaan. Siksi me kykenemme yleensä voittamaan tartuntataudit.

Asiaan liittyy todellisuudessa paljon enemmänkin, mutta jo tämä lyhyt kuvaus paljastaa, kuinka monimutkainen immuunijärjestelmämme on. Miten me saimme tämän mutkikkaan mekanismin? Me saimme sen ilmaiseksi, olipa perheemme taloudellinen tai yhteiskunnallinen asema mikä hyvänsä. Vertaa tätä siihen,  miten epäoikeudenmukaisesti terveydenhuoltoa on tarjolla useimmille ihmisille. ”WHO:n [Maailman terveysjärjestön] mielestä lisääntyvä epäoikeudenmukaisuus on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys, sillä köyhät maksavat yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta terveydellään”, kirjoitti WHO:n pääjohtaja tri Hiroshi Nakajima. Voit ymmärtää erästä São Paulon slummialueella asuvaa naista, kun hän valitti: ”Meille hyvä terveydenhuolto on kuin jokin tavara, joka on näyteikkunassa upealla kauppakadulla. Voimme kyllä katsella sitä, mutta meidän on mahdotonta saada sitä.” Miljoonista ihmisistä eri puolilla maailmaa tuntuu samalta.

Tällaiset epäoikeudenmukaisuudet saivat Albert Schweitzerin lähtemään Afrikkaan, jotta hän voisi antaa lääkärinhoitoa vähäosaisille, ja hän sai ponnistelujensa palkaksi Nobelin palkinnon. Mitä ominaisuuksia yhdistät tällaisia hyviä tekoja tehneisiin miehiin ja naisiin? Luultavasti ajattelet, että heillä on ihmisystävällisyyttä ja oikeudentuntoa, koska heidän mielestään myös kehitysmaiden ihmisillä on oikeus saada lääkärinhoitoa. Mitä sitten on sanottava Hänestä, joka on antanut meille suurenmoisen immuunijärjestelmän  taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemastamme riippumatta? Eikö se vielä huomattavammalla tavalla kerro Luojan rakkaudesta, puolueettomuudesta ja oikeudenmukaisuudesta?

Luojaan tutustuminen

Edellä mainitut järjestelmät ovat vain perusesimerkkejä Luojan kätten töistä, mutta eivätkö ne osoitakin hänen olevan todellinen, älykäs persoona, jonka ominaisuudet ja toimintatavat vetävät meitä hänen puoleensa? Voitaisiin tarkastella lukuisia muita esimerkkejä. Olemme kuitenkin saattaneet havaita jokapäiväisessä elämässämme, ettemme ehkä opi tuntemaan ihmistä riittävän hyvin vain tarkastelemalla hänen aikaansaannoksiaan. Olisi jopa mahdollista saada hänestä väärä käsitys, jollemme hankkisi täydellistä kuvaa hänestä! Ja jos hänet on esitetty väärässä valossa tai häntä on parjattu, eikö olisi hyvä tavata hänet ja kuulla, mitä hänellä on sanottavana asiasta? Saattaisimme keskustella hänen kanssaan saadaksemme selville, miten hän toimii eri tilanteissa ja millaisia ominaisuuksia hän ilmentää.

Emme tietenkään voi keskustella kasvoista kasvoihin kaikkeuden mahtavan Luojan kanssa. Hän on kuitenkin paljastanut paljon itsestään todellisena persoonana kirjassa, joka on saatavilla kokonaan tai osittain yli 2000 kielellä, myös sinun kielelläsi. Tuo kirja, Raamattu, kehottaa sinua tutustumaan Luojaan ja kehittämään suhteen häneen: ”Lähestykää Jumalaa”, siinä sanotaan, ”niin hän lähestyy teitä.” Siinä osoitetaan myös, miten voi tulla hänen ystäväkseen. (Jaakobin kirje 2:23; 4:8.) Kiinnostaisiko se sinua?

Kehotamme sinua siksi tarkastelemaan tosiasioihin perustuvaa ja kiehtovaa Luojan kertomusta hänen luomistöistään.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 79]

Järkevä päätelmä

Tiedemiesten keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että maailmankaikkeudella on alku. Useimmat ovat yhtä mieltä myös siitä, että ennen tuota alkua on täytynyt olla olemassa jotain todellista. Jotkut tiedemiehet puhuvat ikuisesti olemassa olleesta energiasta. Toiset olettavat, että alkua edeltänyt tila oli alkukaaos. Käytetäänpä mitä ilmauksia hyvänsä, useimmat otaksuvat, että on ollut olemassa jotakin – jotakin vailla alkua – jonka menneisyys on mittaamaton.

Kysymys on siis siitä, otaksummeko, että jotakin on ollut ikuisesti vai että joku on ollut ikuisesti. Tarkasteltuasi sitä, mitä tiede on saanut selville maailmankaikkeuden ja siinä olevan elämän synnystä ja luonteesta, kumpaa vaihtoehtoa sinä pidät järkevämpänä?

[Tekstiruutu s. 80]

”Bakteerit muuttavat jokaisen elämän kannalta keskeisen alkuaineen – hiilen, typen, rikin – epäorgaanisista kaasuyhdisteistä kasveille ja eläimille käyttökelpoiseen muotoon.” (The New Encyclopædia Britannica.)

[Kaavio/Kuva s. 78]

(Ks. painettu julkaisu)

Mihin tulokseen olet tullut?

Kaikkeudella

↓ ↓

ei ollut oli

alkua alku

↓ ↓

ei ollut oli

aiheuttajaa aiheuttaja

↓ ↓

JOKIN JOKU

ikuinen ikuinen

[Kuva s. 75]

Monet itämaalaiset uskovat, että luonto tuli olemassaoloon itsestään

[Kuva s. 76]

Paavali piti ajatuksia herättävän puheen Jumalasta tällä kukkulalla, jonka taustalla näkyy Akropolis

[Kuva s. 83]

Jumala antoi kullekin meistä immuunijärjestelmän, joka vie voiton kaikesta siitä, mitä nykylääketiede voi tarjota