Miten voit säilyttää tasapainoisen näkemyksen rahasta?

Rakkaus rahaan ja halu hankkia omaisuutta eivät ole mitään uutta, eikä Raamattu suinkaan vaikene niistä, ikään kuin ne kuuluisivat vain nykyaikaan. Ne ovat todellisuudessa hyvin vanhoja ilmiöitä. Jumala kielsi israelilaisia Mooseksen laissa: ”Et saa himoita lähimmäisesi taloa – – etkä mitään, mikä lähimmäisellesi kuuluu.” (2. Mooseksen kirja 20:17.)

RAHAN ja omaisuuden rakastaminen oli yleistä Jeesuksen päivinä. Panehan merkille tämä keskustelu, jonka Jeesus kävi erään ”erittäin rikkaan” miehen kanssa. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Vielä yksi sinulta puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaissa, ja tule minun seuraajakseni.’ Tämän kuullessaan hän tuli syvästi murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.” (Luukas 18:18–23.)

Asianmukainen näkemys rahasta

Olisi kuitenkin väärin ajatella, että Raamattu tuomitsee rahan sinänsä tai sen tavanomaiset käyttötarkoitukset. Raamattu osoittaa, että raha tarjoaa käytännöllistä suojaa köyhyyttä ja siihen liittyviä ongelmia vastaan, niin että ihmiset voivat hankkia välttämättömyyksiä. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi.” Ja: ”Leipä on työntekijöiden naurua varten, ja viini elämän ilahduttaa, mutta rahalla saa vastinetta kaikessa.” (Saarnaaja 7:12; 10:19.)

Jumala hyväksyy rahan asianmukaisen käytön. Jeesus sanoi esimerkiksi: ”Tehkää itsellenne ystäviä epävanhurskaalla rikkaudella.” (Luukas 16:9.) Tähän sisältyy Jumalan tosi palvonnan tukeminen lahjoituksin, sillä meidän pitäisi varmasti haluta Jumala Ystäväksemme. Salomo noudatti isänsä Daavidin esimerkkiä ja lahjoitti suuria määriä rahaa ja arvoesineitä Jehovan temppelin rakentamiseen. Eräs kristillinen käsky on antaa aineellista apua puutteenalaisille. ”Antakaa omastanne pyhille heidän tarpeittensa mukaan”, sanoi apostoli Paavali ja lisäsi: ”Noudattakaa vieraanvaraisuutta.” (Roomalaisille 12:13.) Tämä edellyttää usein rahankäyttöä. Mutta mitä on sanottava rakkaudesta rahaan?

”Kiintymys hopeaan”

Paavali käsitteli laajasti ”rakkautta rahaan”, kirjaimellisesti ”kiintymystä hopeaan”, kun hän kirjoitti nuorelle kristitylle toverilleen Timoteukselle. Paavalin neuvot löytyvät 1. Timoteuksen kirjeen 6:6–19:stä. Hän mainitsi ”rakkauden rahaan” osana laajempaa aineellisen omaisuuden tarkasteluaan. Ottaen huomioon sen, miten paljon nyky-yhteiskunta panee painoa rahalle, meidän on hyvä tutkia Paavalin henkeytettyjä ajatuksia tarkasti. Niihin perehtyminen on varmasti hyödyllistä, koska ne paljastavat, kuinka voimme saada ”lujan otteen todelliseen elämään”.

Paavali varoittaa: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:10.) Tämä jae ei sano, niin kuin ei mikään muukaan raamatunkohta, että raha sinänsä olisi paha asia. Paavali ei sano myöskään, että raha olisi kaiken pahan  alku ja juuri eli kaikkien ongelmien perimmäinen syy. Sen sijaan rakkaus rahaan voi olla yksi syy, vaikkei kenties ainut syy, ”kaikenlaiseen pahaan”.

Varo ahneutta

Sen että Raamattu ei tuomitse rahaa itsessään, ei pitäisi laimentaa Paavalin varoitusta. Kristityt, jotka alkavat rakastaa rahaa, ovat alttiita kaikenlaisille ongelmille, joista vakavin on harhautuminen pois uskosta. Tämän tosiasian vahvistaa se, mitä Paavali sanoi kolossalaiskristityille: ”Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne – – vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kolossalaisille 3:5.) Miten ahneus tai ”rakkaus rahaan” voi olla epäjumalanpalvelusta? Tarkoittaako tämä sitä, että on väärin haluta suurempaa taloa, uudempaa autoa tai parempipalkkaista työtä? Ei, mitkään näistä asioista eivät sinänsä ole pahoja. Kysymys on siitä, millainen sydämen asenne saa ihmisen haluamaan niitä ja ovatko ne todella tarpeellisia.

Normaalin halun ja ahneuden välistä eroa voisi verrata ruoanlaittoa varten valmistetun leirinuotion ja kokonaisen metsän tuhoavan tulimyrskyn väliseen eroon. Tervemielinen ja oikeaan asiaan kohdistuva halu voi olla hyödyllinen. Se saa meidät työskentelemään ja olemaan tuotteliaita. Sananlaskujen 16:26:ssa sanotaan: ”Kovan työn tekijän sielu on tehnyt kovasti työtä hänen hyväkseen, koska hänen suunsa on pakottanut häntä.” Toisaalta ahneus on vaarallista ja tuhoisaa. Se on halua, joka on riistäytynyt hallinnasta.

Hallinta on avainasia. Palvelevatko keräämämme rahat tai haluamamme tavarat meidän tarpeitamme, vai saavatko tarpeemme meidät palvelemaan rahaa? Tästä syystä Paavalin mukaan se, että on ahne, ”merkitsee epäjumalanpalvelijana olemista” (Efesolaisille 5:5). Jonkin ahnehtiminen tarkoittaa todellisuudessa sitä, että alistamme tahtomme sen valtaan – teemme siitä herramme, jumalamme, sen mitä palvelemme. Sitä vastoin Jumala vaatii: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia minua uhmaamassa.” (2. Mooseksen kirja 20:3.)

Ahneus osoittaa myös, ettemme luota siihen, että Jumala täyttää lupauksensa antaa meille sen, mitä tarvitsemme (Matteus 6:33). Ahneus johtaa siten Jumalasta pois kääntymiseen. Tässäkin mielessä se on ”epäjumalanpalvelusta”. Ei ihme, että Paavali varoittaa siitä niin selvin sanoin!

Myös Jeesus antoi suoran varoituksen ahneudesta. Hän varoitti meitä haikailemasta sellaista, mitä meillä ei ole: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, sillä vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” (Luukas 12:15.) Tämän kohdan ja Jeesuksen sen jälkeen esittämän kuvauksen mukaan ahneus perustuu sellaiseen typerään harhakäsitykseen, että tärkeintä elämässä on se, mitä jollakulla on. Kyseessä voi olla raha, asema, valta tai jokin muu vastaava. On mahdollista olla ahne mille tahansa, mitä voi hankkia. Ihminen luulee, että sen saaminen tekee hänestä tyytyväisen. Kuitenkin Raamatun mukaan ja ihmisten kokemuksen perusteella ainoastaan Jumala voi tyydyttää – ja tulee tyydyttämään – todelliset tarpeemme, kuten Jeesus selitti seuraajilleen. (Luukas 12:22–31.)

Nykyinen kulutusyhteiskunta on erittäin taitava lietsomaan ahneutta. Ihmisiin vaikutetaan hienovaraisin mutta voimakkain keinoin, ja he alkavat uskoa, että mitä ikinä heillä onkin, se ei ole tarpeeksi. He tarvitsevat enemmän, suurempaa ja parempaa. Emme kykene muuttamaan ympärillämme olevaa maailmaa, mutta miten voimme itse karttaa tätä suuntausta?

Vastakkain ahneus ja tyytyväisyys

Paavali tarjoaa ahneudelle vaihtoehdon, joka on tyytyväisyys. Hän sanoo: ”Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:8.) Tällainen kuvaus kaikesta, mitä todella tarvitsemme – ”elatuksen sekä vaatetuksen ja suojan” – saattaa kuulostaa hieman naiivilta. Monet ihmiset seuraavat mielellään televisio-ohjelmia, joissa vieraillaan kuuluisuuksien luona heidän ylellisissä kodeissaan. Tämä ei johda tyytyväisyyteen.

Jumalan palvelijoita ei tietenkään vaadita elämään  itse aiheutetussa köyhyydessä (Sananlaskut 30:8, 9). Paavali kuitenkin palauttaa mieliimme, mitä köyhyys todellisuudessa on: sellaisen ruoan, vaatetuksen ja suojan puutetta, joka on välttämätöntä selviytyäksemme elossa siellä, missä asumme. Jos meillä toisaalta on nämä, meillä on aihetta tyytyväisyyteen.

Oliko Paavali vakavissaan puhuessaan tyytyväisyydestä tällä tavoin? Onko ihmisen todella mahdollista olla tyytyväinen, jos hänellä on ainoastaan perusvälttämättömyydet: ruoka, vaatetus ja suoja? Paavali epäilemättä tiesi, mistä puhui. Hänellä oli ollut varallisuutta ja etuoikeuksia, joita korkea asema juutalaisessa yhteiskunnassa ja Rooman kansalaisuus toivat tullessaan (Apostolien teot 22:28; 23:6; Filippiläisille 3:5). Hän oli kokenut myös ankaria vaikeuksia toimiessaan lähetystyössä (2. Korinttilaisille 11:23–28). Tästä kaikesta hän oppi salaisuuden, joka auttoi häntä pysymään tyytyväisenä. Mikä se oli?

”Olen oppinut – – salaisuuden”

Paavali selitti eräässä kirjeessään: ”Osaanhan elää niukkuudessa, osaanhan olla runsaudessa. Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden.” (Filippiläisille 4:12.) Miten varmalta ja optimistiselta Paavali kuulostaakaan! Voisi kuvitella, että hänen elämänsä oli näiden sanojen kirjoitushetkellä huoletonta, mutta niin ei ollut. Hän oli vangittuna Roomassa (Filippiläisille 1:12–14).

Tuon selventävän asianhaaran valossa tämä raamatunkohta välittää voimakkaan viestin paitsi tyytyväisyydestä aineelliseen omaisuuteen myös tyytyväisyydestä erilaisissa olosuhteissa. Äärimmäinen rikkaus tai köyhyys ja ankarat vastoinkäymiset voivat koetella tärkeysjärjestystämme. Paavali puhui hengellisistä voimavaroista, joiden ansiosta hän pystyi olemaan tyytyväinen aineellisista olosuhteista riippumatta: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:13.) Paavali odotti Jumalan – ei omaisuutensa, olipa sitä paljon tai vähän, eikä olosuhteittensa, olivatpa ne hyvät tai huonot – täyttävän hänen tarpeensa. Tuloksena oli tyytyväisyys.

Apostoli Paavalin esimerkki oli erityisen tärkeä Timoteukselle. Paavali kannusti nuorta Timoteusta elämään tavalla, joka pani jumalisen antaumuksen ja läheisen suhteen Jumalaan varallisuuden edelle. Hän sanoi: ”Mutta sinä, oi Jumalan ihminen, pakene näitä. Pyri sen sijaan vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen.” (1. Timoteukselle 6:11.) Vaikka nuo sanat onkin osoitettu Timoteukselle, ne soveltuvat jokaiseen, joka haluaa kunnioittaa Jumalaa ja viettää todella onnellista elämää.

Timoteuksen täytyi varoa ahneutta niin kuin kaikkien muidenkin kristittyjen. Efesoksen seurakunnassa, jossa hän oli, kun Paavali kirjoitti hänelle, oli ilmeisesti varakkaita uskovia (1. Timoteukselle 1:3). Paavali oli vienyt  Kristusta koskevan hyvän uutisen tuohon vauraaseen kauppakaupunkiin ja tehnyt siellä paljon käännynnäisiä. Monet näistä olivat varmasti varakkaita kuten jotkut kristillisen seurakunnan jäsenet nykyäänkin.

Erityisesti 1. Timoteuksen kirjeen 6:6–10:n valossa voidaankin kysyä, mitä sellaisten ihmisten, joilla on tavallista enemmän rahaa, pitäisi tehdä, jos he haluavat kunnioittaa Jumalaa. Paavalin mukaan heidän pitäisi ensinnäkin tutkia asennettaan. Rahalla on taipumus aiheuttaa itsetyytyväisyyttä. Paavali sanoo: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme.” (1. Timoteukselle 6:17.) Varakkaiden ihmisten täytyy luottaa rahansa sijasta Jumalaan, kaiken varallisuuden alkuperäiseen lähteeseen.

Oikea asenne on kuitenkin vasta puoli voittoa. Ennemmin tai myöhemmin varakkaiden kristittyjen täytyy oppia käyttämään varojaan viisaasti. Paavali kehottaa heitä ’tekemään työtä hyvässä, olemaan rikkaita hyvissä teoissa, olemaan anteliaita, auliita jakelemaan’ (1. Timoteukselle 6:18).

”Todellinen elämä”

Paavalin neuvojen ydin on se, että meidän täytyy pitää mielessämme aineellisen omaisuuden suhteellinen arvo. Jumalan sanassa sanotaan: ”Rikkaan kalleudet ovat hänen vahva kaupunkinsa, ja ne ovat kuin suojamuuri hänen kuvitelmissaan.” (Sananlaskut 18:11.) Rikkauden tarjoama turvallisuus on loppujen lopuksi ainoastaan kuviteltua, ja se on todellisuudessa pettävää. Meidän on väärin keskittää elämämme rikkauden ympärille sen sijaan, että pyrkisimme saamaan osaksemme Jumalan hyväksymyksen.

Aineellinen omaisuus on liian häilyväistä voidaksemme panna toivomme siihen. Todellisen toivon täytyy perustua johonkin vahvaan, merkitykselliseen ja kestävään. Kristillinen toivo perustuu Luojaamme Jehova Jumalaan ja hänen lupaukseensa ikuisesta elämästä. Rahalla ei todellakaan voi ostaa onnellisuutta, saati sitten pelastusta. Vain uskomme Jumalaan voi antaa meille pelastuksen toivon.

Olimmepa siis rikkaita tai köyhiä, pyrkikäämme elämään tavalla, joka tekee meistä ’rikkaita Jumalalle’ (Luukas 12:21). Mikään ei ole arvokkaampaa kuin hyväksytty asema Jumalan edessä. Kaikki ponnistelut sen säilyttämiseksi auttavat meitä ’kokoamaan itsellemme aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisimme lujan otteen todelliseen elämään’ (1. Timoteukselle 6:19).

[Kuva s. 7]

Paavali oppi tyytyväisyyden salaisuuden

[Kuvat s. 8]

Voimme olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on